Kotihoito/seniorikoti

Tällä palstalla kirjoittavat ikääntyneet ovat hyväkuntoisia ja itsenäisesti toimeen tulevia eläkeläisiä.
Kaikilla ei ole niin hyvä onni ollut, joten he tarvitsevat apua.
Omat vanhempamme pääsivät kunnallisiin tai yksityisiin vanhustentaloihin, ja muistamme ajan, jolloin viimeiset vuodet elettiin kunnalliskodissa tai sanottiinko sitä vanhainkodiksi.
Poliitikot korostavat, että ihmisen pitää saada elää kotonaan halutessaan kuolinpäiväänsä asti, ja kunnan on annettava hoitoapua.
Hyvä sellaiselle, joka on omatoiminen.
Entä huonosti liikkuvat, sairaat ja ilman omaisia sinnittelevät? Hoitaja käy 15 min päivässä, jos ehtii edes joka päivä. Kuka tekee ruuan, hoitaa arjen?
Onko meillä valta valita itse? Onko meille muuta apua kuin se hoitaja? Voimmeko sanoa, miten haluamme viimeiset aikamme elää? Kuinka se valinta tehdään, ja kuka sen tekee?
511227
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 51

Vanhimmat

Eikös se kotihoito mene sen mukaan, mistä on sovittu.

Tietysti kaikesta joutuu maksamaan, mutta maksaahan se laitoshoitokin.

Niin tai näin, niin kyllähän tuota itsekin miettii.

Äänestä

Jos toimintakyky on heikentynyt (ja muisti mahdollisesti)
eikä lähellä muita auttajia pelkän kotihoidon varassa ei pärjää maksamatta palveluista, jotka eivät kuulu kotihoidolle.

Kotihoito ei käy kaupassa,
ei laita ruokaa,
ei pese pyykkejä
ei siivoa,
harvoin kotihoitajilla on aikaa tiskatakaan,
vaikka asiakas ei kunnolla pystyssä pysyisi ensisijaisesti hän tiskaa itse.
Niin pidetään yllä toimintakuntoa. . .

Myös laskut pitää hoitaa itse tai jonkun avustaa.
Kotihoitaja ei saa käsitellä asiakkaan rahoja.
(Näin on ainakin Helsingissä)

Mitä ikinä olisi tarve hankkia kodin ulkopuolelta miten hankkia se,
jos on terveytensä takia liikuntarajoitteinen ja/tai muistisairas ?
Päästäkseen kotihoidon piiriin pitää olla sellaisessa kunnossa,
ettei ilman apua pärjää. Kaikkea apua ei kuitenkaan saa.
Kotihoito voi järjestää vapaaehtoisen saattajan esim. tutkimuskäynneille
sairaalaan, röntgeniin ym.

Kotihoito voi keittää aamuisen pikapuuron, lämmittää ruokaa mikrossa,
tehdä voileivän ja laittaa ruuan pöytään, mutta ruoka on hankittava.
Kotihoito avustaa ruuan hankinnassa eli auttaa ruuan kotiin tilaamisessa
verkkokaupasta tai ruokapalvelusta.

Kotihoito ei kokemukseni perusteella syvenny ruokatilaukseen sen
syvällisemmin, mikä aiheuttaa toistuvia ongelmia, jos asiakkaalla
eli iäkkäällä ihmisellä on muistisairautta. Muistisairaallakin on
itsemääräämisoikeus, mikä voi olla haitta, jos ei ymmärrä mitä tarvitsee.

Kotihoitaja tilaa ruokaa sen mukaan mitä asiakas toivoo.
Muistisairas asiakas voi toivoa vaikka vain pullaa, banaaneja ja suklaata,
jos ei ymmärrä, että hän tarvitsee ruokaa ja aamu- ja iltapaloja.

Kotihoitaja tilaa kaupasta ruuan maanantaisin tai tiistaisin ja se tuodaan
seuraavan viikon tiistaina.
Muistisairaan on vaikea hahmottaa niin pitkää aikajanaa,
vaikka muistisairaus ei olisi kovin vakavakaan.

Jos ajattelu toimii voi tietysti tilata ruokaa kotiin niin usein kuin haluaa.

Kotiapua siivoukseen, pyykinpesuun ym. on tilattava omilla rahoilla
alan yrityksiltä. Voi käyttää myös pesulan nouto- ja tuontipalveluja
liinavaate- ja pyyheliinapyykkiin, jos kotikoneella pystyy vielä
vaatteensa pesemään.

Moni tilaa päivän lämpimät ruoka-annokset "suurtalouskeittiöistä".
Ne tuodaan kerralla tai kaksi kertaa viikossa.
Yksi vaihtoehto on "Menumat"-yritys, joka tuo ruuat kotiin sopimuksen mukaan.
Kotihoitaja avustaa tilaamisessa ja lämmittää ruuan mikrossa.

Kotihoito tilaa ja antaa lääkkeet.

Kotihoitaja avustaa suihkussa käymisessä kerran viikossa.

On terveydeltään monentasoisia asiakkaita. Kotihoito suunnitellaan
tarpeen mukaan, mutta periaatteessa se sisältää samoja perusasioita,
lääkityksen, ruokailussa ja ruuantilaamisessa avustamisen,
peseytymisessä avustamisen ja muuta avustamista kunnosta riippuen.

Periaatteessa asiakas on yksin noin 23 tuntia vuorokaudessa,
jos hänellä on esim. kolme kotihoidon käyntiä vuorokaudessa.

Eri paikkakunnilla on erilaiset resurssit. Ehkä joillakin paikkakunnilla
on vähän enemmän aikaa per asiakas.
Lukisin mielelläni kokemuksia muitten paikkakuntien kotihoitokokemuksista !

Äänestä
  • Sydän kylmänä luen. Onneksi on itselläni lähiomaisia, mutta tiedän lähipiirissä yksinäisiä ikätovereita, joilla jo ikä painaa.
    Mkr.

    Äänestä

Kuulostaa ihan kauhealta, että iäkkäitten huonokuntoisten pitää rimpuilla
yksin kotona. Kun siivous- ym. apua tarvitsee ei ehkä ole enää siinä kunnossa,
että osaa mistään sitä tilata.
Ihmisillä on tapana sinnitellä "viimeiseen asti" omin avuin.

Niinkin yksinkertainen asia, että mihin alkaisi soittelemaan ?
Puhelinluetteloita ei ole enää ja harvalla iäkkäistä on nettiä (ja mitä tekisi muistisairas netillä ?)

Mistä löytää luotettava siivousfirma, joka tekee hyvin työnsä ?
Miten hoitaa pyykkinsä, kun ennen on itse pessyt talon pesutuvassa
lakanansa eikä pysty siihen enää ?

Yksi asia vielä, miten saa rahat riittämään ?
Kun joutuu ruokansa valmiina tilaamaan ja kaikki palvelut ostamaan,
se tulee kalliiksi.
Suurinpiirtein puolet eläkkeistä on pieniä ja alle tonninkin.

Äänestä
  • Jos joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan, mistä repii sairaalamaksurahat,
    kun samaan aikaan on maksettava oman kodin kustannuksetkin ?

    Äänestä

  • Samalla lailla anovat toimentulotukea kuin mutkin ihmiset jos ovat kotihoidon piirissä huonokuntoisina. Ostopalvelu setelit siivous 1kerta kuukausi saavaat.Kotihoidon maksut on Vuosi tulot-Verotuksessa brutto tulojen mukaan. Terveyskeskus läkäriltä lausunto terveydentilasta se heikentynyt ja Vanhupalvelun yksikkö pyydetään palvelut.Koti hoito aamu käynti laitaa koneen pyörimään. Seuravalla keralla pyykin konesta otaa pois kotihoitaja.Jos käynti vain 2 kertaa aamu ilta .niin illalla sitten.Alepan kallis kauppakassi palvelu Helsinki on ollut kotihoidon väellä.Sietä tilatan 1 kerta vikossa vanhuksen kanssa viikon ruuat,valmisateriat. Jos ei ota palmian ruokia. Aptekin lääket ,tena vaipat sieltä laskuun ,tuo ne kotihoito. Kallis ranneke käten ,Jos katuilee tai tarvii yksin asuvana hätä apua sairalan,kun pumpuun otaa, ymm.Hely koti moni hakee Ostopalveluna. On itseninen asuminen nin kauan kuin pystyy.Mahtava henkilökunta ja hyvä ruokala,maksat syömisesi.Pyki haetaan ja sivotaan asukas ei itse ne tarvii tehdä.Turvana ranneke ja toimntaa arkeen yksinäisille vanhuksille,siihen asti jos tilanne menee muistisairaaksi on siipi asumiseen sielläkin.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Jos joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan, mistä repii sairaalamaksurahat,
    kun samaan aikaan on maksettava oman kodin kustannuksetkin ?

    Toimeentulotuki maksaa meidän sossu ja palveluohjaaja toitottavat sitä. Mut siihen se sitten jääkin.

    Äänestä

Tilastot kertovat, että on aika pieni prosentti, joka tarvitsee hoitoa kotiin.
Keskimäärin vain 2-3 viimeistä vuotta on se johon tarvitaan tukea tai laitoshoitoa.
No keskimääräinenhän ei kerro huonoinpien pärjäävän kurjasta olosta.
Ei ole oikein sekään, että kotihoidon hehkutuksessa kerrotaan ihmiselle kuinka hienoa on olla kotona, jos ihminen joka hetki pelkää mitä voi tapahtua, kun on yksin.
Jos ei pääse vessaan ilman apua, ei muista syödä jne..
Ei siis pidä liioitella, eikä myöskään vähätellä, vaan katsoa asiat niinkuin ne ovat, jokaisen yksilön kohdalla.

Äänestä
  • Vanhusten hoivakoteja yli 2000
    Valviran rekisterin mukaan Suomessa on 1034 yksityistä ja 955 julkista vanhusten asuinyksikköä.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Vanhusten hoivakoteja yli 2000
    Valviran rekisterin mukaan Suomessa on 1034 yksityistä ja 955 julkista vanhusten asuinyksikköä.

    Suomessa on vuonna 2022 yhteensä 309 kuntaa, joista 108 käyttää itsestään
    kaupunki -nimitystä ja 201 kuntaa kunta -nimitystä.
    Vanhusten hoivakoteja olisi ainakin kuusi kappaletta joka kunnassa,
    jos ne tasan jaettaisiin.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Vanhusten hoivakoteja yli 2000
    Valviran rekisterin mukaan Suomessa on 1034 yksityistä ja 955 julkista vanhusten asuinyksikköä.

    Onhan niitä niille, joilla on rahaa.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Onhan niitä niille, joilla on rahaa.

    Yksityisissä+hoidetaan+myös+kunnallisia+asiakkaita.+Kunta+ostaa+palvelun.+Asiakas+maksaa+saman+kuin+kunnallisessa+eli+85%+eläkkeestään.Yksityisiä+ketjuja+ovat+mm.+Esperi,+Attendo+ja+Mehiläinen.+Ne+ovat+kansainvälistensijoitusfirmojen+omistamia,+joille+tärkeintä+tuntuu+olevan+voitto.Osakkeenomistajat+rikastuvat+vanhuksien+kustannuksella.Kunnallisessa+hoivakodissa+ei+"puhalleta"+henkilökunnan+niskaan,että+kaikessa+on+säästettävä+mahdollisimman+paljon,vaippojakin+saa+vaihtaa+useammin+kuin+kerran+päivässä.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Yksityisissä+hoidetaan+myös+kunnallisia+asiakkaita.+Kunta+ostaa+palvelun.+Asiakas+maksaa+saman+kuin+kunnallisessa+eli+85%+eläkkeestään.Yksityisiä+ketjuja+ovat+mm.+Esperi,+Attendo+ja+Mehiläinen.+Ne+ovat+kansainvälistensijoitusfirmojen+omistamia,+joille+tärkeintä+tuntuu+olevan+voitto.Osakkeenomistajat+rikastuvat+vanhuksien+kustannuksella.Kunnallisessa+hoivakodissa+ei+"puhalleta"+henkilökunnan+niskaan,että+kaikessa+on+säästettävä+mahdollisimman+paljon,vaippojakin+saa+vaihtaa+useammin+kuin+kerran+päivässä.

    Yksityisissä hoivakodeissa suurin osa asiakkaista on kunnan "ostamilla" paikoilla.
    Yksityisiä hoivakoteja tuli lisää kuin sieniä sateella, kun Kokoomus/Risikko alkoi ajaa kunnallisia hoivakoteja alas, koska yksityinen hoitaa halvemmalla.
    Hyvä hoito on kallista, huono hoito on halpaa ja tuottaa osakkeenomistajille
    paljon voittoa.
    Yksinkertainen bisnes-yhtälö.

    Itse asiassa useimmat (?) hoivakodit olivat jo olemassa ennen muutosta.
    Ne olivat kunnan omistamia kunnes Esperit ja Attendot ostivat ne
    ja alkoivat tahkota rahaa vanhuksilla.

    Nykyään mm. Kaunialan veteraanikuntoutuskoti on Attendon omistuksessa
    oleva vanhusten hoiva- ja kuntoutuslaitos.

    Äänestä

Kysyt+Makriina,+onko+meillä+valta+valita+?No+ei+ole,+ellei+ole+rahaa+maksaa+täyden+palvelun+yksityisestä+seniorihoivastanoin+5000+euroa+kuukaudessa.Kunnallinen+maksaa+lähes+saman+yhteiskunnalle.++Osan+kustannuksistamaksaa+asiakas+itse.+85%+eläkkeestä+otetaan+hoivakustannuksiin.

Äänestä
  • Tälläisen kopsasin:

    Yksityiseen palveluasumiseen voi muuttaa milloin tahansa, kysymys on useimmiten taloudellisesta tilanteesta

    Kevyiden palveluiden senioritalot maksavat pääkaupunkiseudulla useimmiten luokkaa 1 500 - 2 500 €/kk.

    Ympärivuorokautiset hoitokodit maksavat tavallisesti 3 000 - 6 000 €/kk riippuen hoivatarpeen määrästä.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Tälläisen kopsasin:

    Yksityiseen palveluasumiseen voi muuttaa milloin tahansa, kysymys on useimmiten taloudellisesta tilanteesta

    Kevyiden palveluiden senioritalot maksavat pääkaupunkiseudulla useimmiten luokkaa 1 500 - 2 500 €/kk.

    Ympärivuorokautiset hoitokodit maksavat tavallisesti 3 000 - 6 000 €/kk riippuen hoivatarpeen määrästä.

    1500--2500 saattaa olla pelkkä vuokra. Palvelut tilaa asiakas yleensä erikseen
    tarpeensa mukaan.

    Äänestä

En ymmärrä sitä logiikkaa miksi pitäisi muuttaa vuokralle kodistaan
"kevyiden palvelujen yksityiseen" palvelutaloon.
Palvelu voi olla todella "kevyt" ja kallis.

Yhtä hyvin, jos katsotaan tarpeelliseksi, voi saada enemmän palvelua
edullisemmin omaan kotiinsa eli kotihoidon, vaikka vikansa siinäkin
eli kiire, vähän aikaa yhdelle asiakkaalle.
Tai jos ei tarvitse kotihoitoa voi tilata siivoojan kotiinsa
ja pesula hakee pyykit ja tuo.

Tuttuni asuu yksityisessä senioritalossa omilla rahoillaan.
Vuokra 1300 euroa kk. 50 neliötä. Palvelupaketteja on vaihtoehtoisia.
Hänelle tuodaan yksi lämmin ruoka (laitosvalmisteinen) päivässä
ja tehdään kevyt 1,5 tunnin siivous kerran viikossa, yht. 700 euroa.
eli vuokran kanssa 2000 euroa kk.

Enpä tohdi kysyä häneltä onko järkeä.

Vaihtoehtoja on paljon. Voi olla vaikea valita ?

Äänestä

Joissakin senioritaloissa voi asua ihan tavallisesti vuokralla ilman mitään talon palveluja. Niihin voi saada kunnallisen kotihoidon ja joihinkin asumistukeakin.
Ainoa "pääsyvaatimus" 55 vuoden ikä.
Senioritaloja on monensorttisia.

Äänestä

"Onko meillä valta valita itse? Onko meille muuta apua kuin se hoitaja? Voimmeko sanoa, miten haluamme viimeiset aikamme elää? Kuinka se valinta tehdään, ja kuka sen tekee?"

Oma kuntasi tekee valinnat. Kunnan sosiaalivirasto käsittääkseni sijoittaa
meidät vanhat laitoksiin, jos laitoshoivan tarve on.

Ennenkuin pääsee laitokseen on pakko olla kotihoidon asiakkaana,
ellei kunto ole romahtanyt äkillisesti niin, ettei mitenkään kotona pärjää.

Ensin testataan kuinka monella kotihoidon käynnillä pystyisit olemaan
kotona. Jos kolme käyntiä päivässä ei riitä, sitten voidaan harkita laitospaikkaa.
Käynnit tehdään 8-22 välillä.
Ensimmäinen käynti voi olla klo 9-9.30, viimeinen voi olla esim. 18.00.

Jos maksat itse kaiken voit tietysti itse valita.

Äänestä
  • 23:10 kommentin käyntikerrat ovat Helsinki-kokemuksia. En tiedä muista kunnista.
    Pääkaupunkiseutujen kaupungeissa on kai aika sama käytäntö.

    Pitkien välimatkojen kunnissa voi olla toisenlaisia ratkaisuja.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Kun ikää kertyy ja jälkikasvutkin alkavat olla eläkeiässä ja heillä on omat vanhuudenvaivansa, alkavat nämä mietteet vaivata monen mieltä.
    Ikääntyneet ja hoivaa tarvitsevat eivät ehkä enää pysty hakemaan apua.

    Naapurustossa on asunut iäkäs pariskunta, joka on nyt päässyt kunnan hoiviin, mutta sitä ennen he asuivat keskenään ilman hoivakäyntejä ja siivoojia vuosikaudet, ja talo on nyt homeessa ja purkukunnossa hoitamattoman vesivahingon vuoksi. Pari on lapseton ja sukunsa vanhimmat, kukaan ei käynyt. Naapurit tapasivat kyllä pihalla ja kadulla, mutta kukaan ei poikennut sisään. Pari eli hiljaisesti omissa oloissaan.
    Mietin, että on varmasti paljon niitä näennäisesti omillaan toimeen tulevia vanhuksia, jotka elävät ankeasti, epähygienisesti, kylmissään ja nälissään kenenkään huomamatta.
    Minun lapsuudessani vain käveltiin naapuriin kyläilemään kutsumatta, mutta ainakin kaupunkioloissa se on harvinaista. Oma tupa, oma lupa. Soitat ovikelloa, ja naapuri avaa oven raolleen ja sanoo voivansa hyvin, kiitos vaan.
    Elokuvissa katoliset papit ja muut seurakunnan virkailijat tuntevat kyläläiset ja pistäytyvät kodeissa, mutta ei meidän luterilaisessa maailmassamme se ole tapana.
    Jonkun pitäisi!
    Pitäisi ja pitäisi! Kun murheellinen tapaus todetaan, voivotellaan, kun ei tiedetty.
    Kyllä meidän ikäisten tulisi itse tietää, kuinka apu haetaan ja mistä.

    Äänestä

  • Makriina kirjoitti:

    Kun ikää kertyy ja jälkikasvutkin alkavat olla eläkeiässä ja heillä on omat vanhuudenvaivansa, alkavat nämä mietteet vaivata monen mieltä.
    Ikääntyneet ja hoivaa tarvitsevat eivät ehkä enää pysty hakemaan apua.

    Naapurustossa on asunut iäkäs pariskunta, joka on nyt päässyt kunnan hoiviin, mutta sitä ennen he asuivat keskenään ilman hoivakäyntejä ja siivoojia vuosikaudet, ja talo on nyt homeessa ja purkukunnossa hoitamattoman vesivahingon vuoksi. Pari on lapseton ja sukunsa vanhimmat, kukaan ei käynyt. Naapurit tapasivat kyllä pihalla ja kadulla, mutta kukaan ei poikennut sisään. Pari eli hiljaisesti omissa oloissaan.
    Mietin, että on varmasti paljon niitä näennäisesti omillaan toimeen tulevia vanhuksia, jotka elävät ankeasti, epähygienisesti, kylmissään ja nälissään kenenkään huomamatta.
    Minun lapsuudessani vain käveltiin naapuriin kyläilemään kutsumatta, mutta ainakin kaupunkioloissa se on harvinaista. Oma tupa, oma lupa. Soitat ovikelloa, ja naapuri avaa oven raolleen ja sanoo voivansa hyvin, kiitos vaan.
    Elokuvissa katoliset papit ja muut seurakunnan virkailijat tuntevat kyläläiset ja pistäytyvät kodeissa, mutta ei meidän luterilaisessa maailmassamme se ole tapana.
    Jonkun pitäisi!
    Pitäisi ja pitäisi! Kun murheellinen tapaus todetaan, voivotellaan, kun ei tiedetty.
    Kyllä meidän ikäisten tulisi itse tietää, kuinka apu haetaan ja mistä.

    Kyllä meidän seurakunnan diakonissa käy kotonakin, mutta ei hänkään väkisin tule. Luterilaisissa seurakunnissa on paljon ihan konkreettista auttamista, ei vain sielunhoitoa. Meiilä on yhteistä ruokailua, harrastuksia ja ruuan jakelua matalla kynnyksellä. Papit käyvät sairaaloissa. Seurakuntien toiminnan parissa löytää ystäviä jotka voivat olla avuksi. Miksi aina väheksytään nimenomaan ev.lut. seurakuntia?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Kyllä meidän seurakunnan diakonissa käy kotonakin, mutta ei hänkään väkisin tule. Luterilaisissa seurakunnissa on paljon ihan konkreettista auttamista, ei vain sielunhoitoa. Meiilä on yhteistä ruokailua, harrastuksia ja ruuan jakelua matalla kynnyksellä. Papit käyvät sairaaloissa. Seurakuntien toiminnan parissa löytää ystäviä jotka voivat olla avuksi. Miksi aina väheksytään nimenomaan ev.lut. seurakuntia?

    "Miksi aina väheksytään nimenomaan ev.lut. seurakuntia?"
    Väheksytäänkö ? En oikein usko.
    Jos ei ole aktiivinen seurakuntalainen ei tiedä seurakunnan toiminnasta.
    Seurakunta voisi aktiivisemmin tiedottaa siitä.

    Ystävälleni oli kerran soitettu (hänen täyttäessään 80v) seurakunnasta
    ja kysytty haluaisiko hän, että diakoni tulisi käymään.
    Ystäväni oli kieltäytynyt, koska ajatteli, että hänelle aletaan "paasaamaan Jeesuksesta".

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Kyllä meidän seurakunnan diakonissa käy kotonakin, mutta ei hänkään väkisin tule. Luterilaisissa seurakunnissa on paljon ihan konkreettista auttamista, ei vain sielunhoitoa. Meiilä on yhteistä ruokailua, harrastuksia ja ruuan jakelua matalla kynnyksellä. Papit käyvät sairaaloissa. Seurakuntien toiminnan parissa löytää ystäviä jotka voivat olla avuksi. Miksi aina väheksytään nimenomaan ev.lut. seurakuntia?

    En suinkaan väheksy. Se vain tuntuu kaukaiselta. Seurakuntani tarjoaa aterioita ja kahvitusta viikottain, ja sillä on kirpputori, jossa myydään lahjoitettua tavaraa edullisesti. Olen kirkon ulkomanavun kuukausilahjoittaja. Kyllä annan arvoa seurakunnan työlle.
    Mkr.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    "Miksi aina väheksytään nimenomaan ev.lut. seurakuntia?"
    Väheksytäänkö ? En oikein usko.
    Jos ei ole aktiivinen seurakuntalainen ei tiedä seurakunnan toiminnasta.
    Seurakunta voisi aktiivisemmin tiedottaa siitä.

    Ystävälleni oli kerran soitettu (hänen täyttäessään 80v) seurakunnasta
    ja kysytty haluaisiko hän, että diakoni tulisi käymään.
    Ystäväni oli kieltäytynyt, koska ajatteli, että hänelle aletaan "paasaamaan Jeesuksesta".

    Sentään soitettiin. Minulle lähettivät onnittelukortin.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    En suinkaan väheksy. Se vain tuntuu kaukaiselta. Seurakuntani tarjoaa aterioita ja kahvitusta viikottain, ja sillä on kirpputori, jossa myydään lahjoitettua tavaraa edullisesti. Olen kirkon ulkomanavun kuukausilahjoittaja. Kyllä annan arvoa seurakunnan työlle.
    Mkr.

    Kaukaiselta tuntuu? Miksi? Eikö sinulla vielä jalat pelaa, sinne vaan mukaan vai odotatko että kaikki tuodaan kotiin?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Kaukaiselta tuntuu? Miksi? Eikö sinulla vielä jalat pelaa, sinne vaan mukaan vai odotatko että kaikki tuodaan kotiin?

    Ei kaikilla 80 jalat pelaa tai ei sydän anna periksi juosta tilaisuuksissa tms.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    Kaukaiselta tuntuu? Miksi? Eikö sinulla vielä jalat pelaa, sinne vaan mukaan vai odotatko että kaikki tuodaan kotiin?

    Mukaan mihin? Ei ikäihminen jaksa mennä jakamaan ruokakasseja tai keittämään kahvia, kirkonmenoissa ei tavata ketään. Mahtaisivatkohan pyrkijää edes huolia apulaiseksi?
    Seurakunta järjestää raamattupiirejä ja sururyhmiä, mutta jos ei niihin tunne kiinnostusta, seurakuntalaisen on aika vaikea osallistua. Siinäpä se syy lienee, ettei yhteys pelaa.

    Äänestä

  • Makriina kirjoitti:

    Mukaan mihin? Ei ikäihminen jaksa mennä jakamaan ruokakasseja tai keittämään kahvia, kirkonmenoissa ei tavata ketään. Mahtaisivatkohan pyrkijää edes huolia apulaiseksi?
    Seurakunta järjestää raamattupiirejä ja sururyhmiä, mutta jos ei niihin tunne kiinnostusta, seurakuntalaisen on aika vaikea osallistua. Siinäpä se syy lienee, ettei yhteys pelaa.

    Seurakunnat jakaa (ainakin toiset) jouluna paketteja vähävaraisille, mutta se on sitä sun tätä.

    Tiedän ihmisen, joka eli 98 vuotiaaksi ja oli todellakin vähävarainen, mutta ei koskaan saanut tätä pakettia. Ainut, mitä hän olisi saanut, niin papin käynnin kotonaan silloin, kun täytti 90 vuotta, mutta hän kielsi sen käynnin.

    Äänestä

  • Makriina kirjoitti:

    Mukaan mihin? Ei ikäihminen jaksa mennä jakamaan ruokakasseja tai keittämään kahvia, kirkonmenoissa ei tavata ketään. Mahtaisivatkohan pyrkijää edes huolia apulaiseksi?
    Seurakunta järjestää raamattupiirejä ja sururyhmiä, mutta jos ei niihin tunne kiinnostusta, seurakuntalaisen on aika vaikea osallistua. Siinäpä se syy lienee, ettei yhteys pelaa.

    Kyllä meillä käy muitakin kirkonmenoissa kuin minä. Usein on kirkkohakvit srktalolla sen jälkeen ja istutaan pöydissä ja kova puheensorina käy. Meillä on myös laulupiiri, muitakin kuin virsiä. Siinäkin istutaan ja kanttori laulattaa. Ei rasitu. Raamattupiirissä ja käsityöpiirissäkin istutaan. Mutta jos ei kiinnosta, miksi sitten valittaa ettei järjestetä mitään? Tanssia on muualla senioreille, on kuntopiirejä, kansalaisopistossa vaikka mitä myös vanhoille. Kehenkään ei voi väkisin pitää yhteyttä. Mitä oikein haluat?

    Äänestä

  • Makriina kirjoitti:

    Kun ikää kertyy ja jälkikasvutkin alkavat olla eläkeiässä ja heillä on omat vanhuudenvaivansa, alkavat nämä mietteet vaivata monen mieltä.
    Ikääntyneet ja hoivaa tarvitsevat eivät ehkä enää pysty hakemaan apua.

    Naapurustossa on asunut iäkäs pariskunta, joka on nyt päässyt kunnan hoiviin, mutta sitä ennen he asuivat keskenään ilman hoivakäyntejä ja siivoojia vuosikaudet, ja talo on nyt homeessa ja purkukunnossa hoitamattoman vesivahingon vuoksi. Pari on lapseton ja sukunsa vanhimmat, kukaan ei käynyt. Naapurit tapasivat kyllä pihalla ja kadulla, mutta kukaan ei poikennut sisään. Pari eli hiljaisesti omissa oloissaan.
    Mietin, että on varmasti paljon niitä näennäisesti omillaan toimeen tulevia vanhuksia, jotka elävät ankeasti, epähygienisesti, kylmissään ja nälissään kenenkään huomamatta.
    Minun lapsuudessani vain käveltiin naapuriin kyläilemään kutsumatta, mutta ainakin kaupunkioloissa se on harvinaista. Oma tupa, oma lupa. Soitat ovikelloa, ja naapuri avaa oven raolleen ja sanoo voivansa hyvin, kiitos vaan.
    Elokuvissa katoliset papit ja muut seurakunnan virkailijat tuntevat kyläläiset ja pistäytyvät kodeissa, mutta ei meidän luterilaisessa maailmassamme se ole tapana.
    Jonkun pitäisi!
    Pitäisi ja pitäisi! Kun murheellinen tapaus todetaan, voivotellaan, kun ei tiedetty.
    Kyllä meidän ikäisten tulisi itse tietää, kuinka apu haetaan ja mistä.

    "Kyllä meidän ikäisten tulisi itse tietää, kuinka apu haetaan ja mistä."
    Aloituksessa kuitenkin kysyt kuka asioistamme päättää ? Saammeko valita itse ?
    Kuka päättää ?

    Äänestä

  • Makriina kirjoitti:

    Mukaan mihin? Ei ikäihminen jaksa mennä jakamaan ruokakasseja tai keittämään kahvia, kirkonmenoissa ei tavata ketään. Mahtaisivatkohan pyrkijää edes huolia apulaiseksi?
    Seurakunta järjestää raamattupiirejä ja sururyhmiä, mutta jos ei niihin tunne kiinnostusta, seurakuntalaisen on aika vaikea osallistua. Siinäpä se syy lienee, ettei yhteys pelaa.

    Nythän sinä käänsit koko aloituksen toisin päin. Eikös kyse ollut avun saannista ikäihmisille, eikä siitä, että ikäihminen antaisi apua.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Nythän sinä käänsit koko aloituksen toisin päin. Eikös kyse ollut avun saannista ikäihmisille, eikä siitä, että ikäihminen antaisi apua.

    En kääntänyt. Meillä on kertakaikkinen väärinymmärrys.
    Aloituksessa sinä kysyt mistä ikäihminen saisi apua.
    Myöhemmin kirjoitat:
    "Kyllä meidän ikäisten tulisi i t s e tietää, kuinka apu haetaan ja mistä."

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    En kääntänyt. Meillä on kertakaikkinen väärinymmärrys.
    Aloituksessa sinä kysyt mistä ikäihminen saisi apua.
    Myöhemmin kirjoitat:
    "Kyllä meidän ikäisten tulisi i t s e tietää, kuinka apu haetaan ja mistä."

    Sitä juuri tarkoitan. Mistä saamme sen tiedon, mitä tarvitsemme sitten, kun voimat ovat lopussa.
    "Kyllä meidän ikäisten tulisi iyse tietää, kuinka apu haetaan ja mistä".

    Vai eikö se sinusta ole tarpeen?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    En kääntänyt. Meillä on kertakaikkinen väärinymmärrys.
    Aloituksessa sinä kysyt mistä ikäihminen saisi apua.
    Myöhemmin kirjoitat:
    "Kyllä meidän ikäisten tulisi i t s e tietää, kuinka apu haetaan ja mistä."

    Tuo ”kääntäminen” oli Makriinalle tarkoitettu.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    Tuo ”kääntäminen” oli Makriinalle tarkoitettu.

    Tämä on keskustelupalsta, jonne toin aiheen keskusteltavaksi. Sen herätti minussa kuulemani tapaus, jossa vahat ihmiset jäivät yhteiskunnan ulkopuolelle vaille apua ja turvaa, kun eivät osanneet hakea ja pyytää. Vanhukset unohtuvat helposti, jos he ovat maan hiljaisia.
    Minusta tämä aihe on tärkeä ja on hyvä, että sitä katsellaan eri kulmista ja mietitään ratkaisuja.
    Keskustelu on mielestäni ollut valaisevaa ja voimme miettiä kukin omalla kohdallamme, millaisiin toimiin voisimme ryhtyä, kun ja jos tarve vaatii.

    Äänestä

  • Makriina kirjoitti:

    Tämä on keskustelupalsta, jonne toin aiheen keskusteltavaksi. Sen herätti minussa kuulemani tapaus, jossa vahat ihmiset jäivät yhteiskunnan ulkopuolelle vaille apua ja turvaa, kun eivät osanneet hakea ja pyytää. Vanhukset unohtuvat helposti, jos he ovat maan hiljaisia.
    Minusta tämä aihe on tärkeä ja on hyvä, että sitä katsellaan eri kulmista ja mietitään ratkaisuja.
    Keskustelu on mielestäni ollut valaisevaa ja voimme miettiä kukin omalla kohdallamme, millaisiin toimiin voisimme ryhtyä, kun ja jos tarve vaatii.

    On kaksi hyvin tärkeää asiaa, jotka pitäisi olla tehtynä eli edunvalvontavaltuus ja hoitotahto.

    ( toisilla vielä testamentti)

    Äänestä

  • Makriina kirjoitti:

    Tämä on keskustelupalsta, jonne toin aiheen keskusteltavaksi. Sen herätti minussa kuulemani tapaus, jossa vahat ihmiset jäivät yhteiskunnan ulkopuolelle vaille apua ja turvaa, kun eivät osanneet hakea ja pyytää. Vanhukset unohtuvat helposti, jos he ovat maan hiljaisia.
    Minusta tämä aihe on tärkeä ja on hyvä, että sitä katsellaan eri kulmista ja mietitään ratkaisuja.
    Keskustelu on mielestäni ollut valaisevaa ja voimme miettiä kukin omalla kohdallamme, millaisiin toimiin voisimme ryhtyä, kun ja jos tarve vaatii.

    Sen nyt ainakin jokaisen oitäisi tietää, että jos seurakunnasta hotain apua pyytää (jos nyt saa) niin se ei tarkoita sitä, että ikäihmisen pitäisi siellä tehdä töitä, kuten kirjoitit.

    "Ei ikäihminen jaksa mennä jakamaan ruokakasseja tai keittämään kahvia, kirkonmenoissa ei tavata ketään. Mahtaisivatkohan pyrkijää edes huolia apulaiseksi?"

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    On kaksi hyvin tärkeää asiaa, jotka pitäisi olla tehtynä eli edunvalvontavaltuus ja hoitotahto.

    ( toisilla vielä testamentti)

    Se on totta! Edunvalvoja pitäisi määrätä. Minä muistan sen aina väärällä hetkellä. Kun olen yksin kotona tai keskellä yötä.
    Niin kuin nyt esimerkiksi.
    Hoitotahdosta en tiedä vielä sanoa mitään. Pitää miettiä.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    Sen nyt ainakin jokaisen oitäisi tietää, että jos seurakunnasta hotain apua pyytää (jos nyt saa) niin se ei tarkoita sitä, että ikäihmisen pitäisi siellä tehdä töitä, kuten kirjoitit.

    "Ei ikäihminen jaksa mennä jakamaan ruokakasseja tai keittämään kahvia, kirkonmenoissa ei tavata ketään. Mahtaisivatkohan pyrkijää edes huolia apulaiseksi?"

    Ano 12:54
    Vastasin kommenttiin: " Eikö sinulla vielä jalat pelaa, sinne vaan mukaan vai odotatko että kaikki tuodaan kotiin?"

    Äänestä

  • Makriina kirjoitti:

    Ano 12:54
    Vastasin kommenttiin: " Eikö sinulla vielä jalat pelaa, sinne vaan mukaan vai odotatko että kaikki tuodaan kotiin?"

    Niin vastasit, mutta mukaan voi mennä, eikä se edellytä työntekoa.
    Etkö sinäkin kirjoittanut, että siellä saa syödäkseen. Mikäs se mukavampaa, kuin syödä seurassa, jos on yksineläjä.

    Oletan, että se ruoka maksaa vähäsen. Naapuri on pyytänyt minua mukaan sinne ruokailemaan, mutta moraalini ei salli sitä. Olen näet eronnut kirkosta heti, kun se ikäni puolesta oli mahdollista.

    Äänestä

  • Makriina kirjoitti:

    Se on totta! Edunvalvoja pitäisi määrätä. Minä muistan sen aina väärällä hetkellä. Kun olen yksin kotona tai keskellä yötä.
    Niin kuin nyt esimerkiksi.
    Hoitotahdosta en tiedä vielä sanoa mitään. Pitää miettiä.

    Noita voi myös tehdä sinne Kelan Oma Kantaan.

    Äänestä

  • Makriina kirjoitti:

    Se on totta! Edunvalvoja pitäisi määrätä. Minä muistan sen aina väärällä hetkellä. Kun olen yksin kotona tai keskellä yötä.
    Niin kuin nyt esimerkiksi.
    Hoitotahdosta en tiedä vielä sanoa mitään. Pitää miettiä.

    Minulla on ainoastaan hammaslääkäri, jolle aika pitää tilata puhelimella, muut pystyn hoitamaan netissä, jopa kampaajan.

    "Kaksi viikkoa minäkin öisin tilasin hammaslääkäriä". Tänään sitten muistin aamupäivällä ja hoidin homman. :)

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Niin vastasit, mutta mukaan voi mennä, eikä se edellytä työntekoa.
    Etkö sinäkin kirjoittanut, että siellä saa syödäkseen. Mikäs se mukavampaa, kuin syödä seurassa, jos on yksineläjä.

    Oletan, että se ruoka maksaa vähäsen. Naapuri on pyytänyt minua mukaan sinne ruokailemaan, mutta moraalini ei salli sitä. Olen näet eronnut kirkosta heti, kun se ikäni puolesta oli mahdollista.

    "Olen näet eronnut kirkosta heti, kun se ikäni puolesta oli mahdollista."

    Niin olen minäkin, mutta seurakuntamme palvelle myös näitä "luopioita" lahjoitten jouluksi rahallisen ostokortin noin 40- 50,-€, tietenin hakemuksen perusteella ja koskaan ei ole vaadittu kirkkoon kulumisesta.

    Onhan noita ruokatarjoiluja, mutta maksu on jotain 8-10€ jostain "makkarasopasta", joten ei kiinosta.

    Meillä oli ihan "kirppis", siis kierrätyskeskus, jossa on edelleenkin ilmaisruoan jakelua, mutta soittaessani äsken, niin siellä on yleensä nyt vain leipää, ehkä joskus pulla,joten ilmeisesti lopttavat sen.

    Olen tehnyt Omakantaan tahtoni lapselleni, mutta jos hän kuoleekin ennen minua, niin sitten ei olekkaan sitä, joka asian hoitaa edelleen. No toinen lapseni tietenkin, tai vävyni. Huommisen murheita kaikki, joten eletään tämä päivä ensin.

    Äänestä

  • Makriina kirjoitti:

    Tämä on keskustelupalsta, jonne toin aiheen keskusteltavaksi. Sen herätti minussa kuulemani tapaus, jossa vahat ihmiset jäivät yhteiskunnan ulkopuolelle vaille apua ja turvaa, kun eivät osanneet hakea ja pyytää. Vanhukset unohtuvat helposti, jos he ovat maan hiljaisia.
    Minusta tämä aihe on tärkeä ja on hyvä, että sitä katsellaan eri kulmista ja mietitään ratkaisuja.
    Keskustelu on mielestäni ollut valaisevaa ja voimme miettiä kukin omalla kohdallamme, millaisiin toimiin voisimme ryhtyä, kun ja jos tarve vaatii.

    Aihe on tärkeä ja on hyvä teit aloituksen !
    Keljua, kun vastaukset menee "tahtomattaan" minne sattuu,
    tulee väärinkäsityksiä.
    Ei osaa seurata "polkua" niinkuin ennen, vaikka yrittää.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Aihe on tärkeä ja on hyvä teit aloituksen !
    Keljua, kun vastaukset menee "tahtomattaan" minne sattuu,
    tulee väärinkäsityksiä.
    Ei osaa seurata "polkua" niinkuin ennen, vaikka yrittää.

    Seuraappa ruudun vasenta laitaa, niin polku on selvä. :)))

    Äänestä

Luin juuri paikallislehteä.
Kotikaupungin terveysyhtiö oli kutsunut kaikki 75v ja tänä vuonna 75v täyttävät yhteisiin iltamiin.
Samassa jutussa kerrotaan, että kaikkiin 80v täyttäneihin otetaan yhteys.
Lisäksi katselin kaupungin terveyspalvelusivuja, siellä on erikseen ikäihmisten palvelut ja 2 ikäihmisten palveluohjaajaa yhteystietoineen.
Varmaan jotakin löytyy joka kunnan terveystoimen sivuilta.

Äänestä
  • Minun kunnassani yksityiset kalastelevat asiakkaita kutsumalla vanhuksia tilaisuuksiin.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Näköjään ketju ei ole enää rikki, kuten parina päivänä on ilmoitettu.

    Ikäihmisillä on monilla tunne, että on jäänyt palveluista osattomaksi. Pitäisi osata niitä pyytää ja ottaa yhteyttä oikeaan tahoon. Mutta kun toimintatarmo kuihtuu iän mukana, ja pudotaan pois tämän päivän käytännöistä, niin pulassa ollaan. Moni ikääntynyt ei edes omista tietokonetta, eikä osaisi sitä käyttää, vaikka olisi saanutkin sen merkkipäivänäänlahjasi jälkikasvulta. Niinpä jää ne terveystoimen sivutkin tutkimatta.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Makriina kirjoitti:

    Näköjään ketju ei ole enää rikki, kuten parina päivänä on ilmoitettu.

    Ikäihmisillä on monilla tunne, että on jäänyt palveluista osattomaksi. Pitäisi osata niitä pyytää ja ottaa yhteyttä oikeaan tahoon. Mutta kun toimintatarmo kuihtuu iän mukana, ja pudotaan pois tämän päivän käytännöistä, niin pulassa ollaan. Moni ikääntynyt ei edes omista tietokonetta, eikä osaisi sitä käyttää, vaikka olisi saanutkin sen merkkipäivänäänlahjasi jälkikasvulta. Niinpä jää ne terveystoimen sivutkin tutkimatta.

    Ihmettelen mielessäni, mikä tässä ketjussa Yp:oa harmitti, kun se oli "rikki" useamman päivän.
    Haluaisin tietää, miten voi olla mahdollista, että vain yksi ketju ei toimi.
    Toiseksi, haluaisin arvailla, miksi jo yli vuosi sitten edesmenneen kirjoittakan ketju on nostettu esiin, tuntui ihan pahalta. Soisin, että se rikkoutuisi ihan sovinnolla.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Makriina kirjoitti:

Tällä palstalla kirjoittavat ikääntyneet ovat hyväkuntoisia ja itsenäisesti toimeen tulevia eläkeläisiä.
Kaikilla ei ole niin hyvä onni ollut, joten he tarvitsevat apua.
Omat vanhempamme pääsivät kunnallisiin tai yksityisiin vanhustentaloihin, ja muistamme ajan, jolloin viimeiset vuodet elettiin kunnalliskodissa tai sanottiinko sitä vanhainkodiksi.
Poliitikot korostavat, että ihmisen pitää saada elää kotonaan halutessaan kuolinpäiväänsä asti, ja kunnan on annettava hoitoapua.
Hyvä sellaiselle, joka on omatoiminen.
Entä huonosti liikkuvat, sairaat ja ilman omaisia sinnittelevät? Hoitaja käy 15 min päivässä, jos ehtii edes joka päivä. Kuka tekee ruuan, hoitaa arjen?
Onko meillä valta valita itse? Onko meille muuta apua kuin se hoitaja? Voimmeko sanoa, miten haluamme viimeiset aikamme elää? Kuinka se valinta tehdään, ja kuka sen tekee?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu