kysymys

aivan..aivan..kyllähän minä ne tiedän vaikka silmät kiinni,takaperin ja yhellä jalalla,mutta olisin vaan halunnut varmistaa tietojan erääseen tehtävään,mutta tehtävä on jo ratkaistu..mutta eipä sinultakaan sitä oikeaa vastausta tullut...mutta en tarvitse sitä enää..!

Itseasiassa...
Aleksanteri I oli omana aikanaan varsin vapaamielinen ja käytti Suomea koealueena uudistuksiin joita halusi tehdä Venäjällä.
Hänen veljensä, Nikolai I oli hieman konservatiivisempi ja halusi hillitä uudistuksia.
Nikolain poika, Aleksanteri II oli saanut mahdollisesti kaikista Suomen Suuriruhtinaista parhaan kasvatuksen ja jatkoi setänsä uudistuslinjaa ja hänen mahtinsa takasi Suomen teollisuuden nousun, itsenäisen postilaitoksen, Suomen Pankin perustamisen ja Suomen kielen aseman.
Hänen vanhin poikansa, Venäjän Suuriruhtinas ja Suomen Prinssi Nikolai kuoli tubiin ennen isäänsä ja kruunun perijäksi nousi Aleksanteri, jota ei oltu kasvatettu hallitsijaksi vaan sotilaaksi.
Hänen panslavistinen ja uskonnollinen opettajansa myrkytti hänen mielensä ja Aleksanteri III oli hyvin taantumuksellinen verrattuna isäänsä ja lopetti mm. Venäjän perustuslaillisen kehityksen repimällä isänsä kuolinpäivänä perustuslaki luonnoksen.
Nikolai II oli heikko ja kyvytön hallitsija, joka jatkoi kuuliaisen pojan lailla isänsä aloittamaa politiikkaa vailla isänsä voimaa, tarmoa ja kyvykkyyttä. Nikolai II kyvyttömyys ja heikkous estivät häntä näkemästä maassa olevaa uudistusten tarvetta ja hän pyrki hallitsemaan muuttuvassa maailmassa samalla tavalla henkilökohtaisesti kuin hänen edeltäjänsäkin.
Nikolai ei sinänsä ollut paha mies, vaan kiltti ja hyväntahtoinen, mutta kyvytön johdattamaan imperiumiaan uuteen aikaan.
Venäläistäminen 1900-alussa on jättänyt ihmisten mielessä varjoonsa sen että vuosisadan ensimmäiset vuosikymmenet olivat myös Suomen teollisuuden nousun aikaa, missään muualla maailmassa ei ole ollut yhtä nopeaa teollistumista kuin Suomessa silloin, ja siitä on paljolti kiittäminen, vaikkakin mutkan kautta, Nikolai II hallitusta

M.Usikka kirjoitti:

Itseasiassa...
Aleksanteri I oli omana aikanaan varsin vapaamielinen ja käytti Suomea koealueena uudistuksiin joita halusi tehdä Venäjällä.
Hänen veljensä, Nikolai I oli hieman konservatiivisempi ja halusi hillitä uudistuksia.
Nikolain poika, Aleksanteri II oli saanut mahdollisesti kaikista Suomen Suuriruhtinaista parhaan kasvatuksen ja jatkoi setänsä uudistuslinjaa ja hänen mahtinsa takasi Suomen teollisuuden nousun, itsenäisen postilaitoksen, Suomen Pankin perustamisen ja Suomen kielen aseman.
Hänen vanhin poikansa, Venäjän Suuriruhtinas ja Suomen Prinssi Nikolai kuoli tubiin ennen isäänsä ja kruunun perijäksi nousi Aleksanteri, jota ei oltu kasvatettu hallitsijaksi vaan sotilaaksi.
Hänen panslavistinen ja uskonnollinen opettajansa myrkytti hänen mielensä ja Aleksanteri III oli hyvin taantumuksellinen verrattuna isäänsä ja lopetti mm. Venäjän perustuslaillisen kehityksen repimällä isänsä kuolinpäivänä perustuslaki luonnoksen.
Nikolai II oli heikko ja kyvytön hallitsija, joka jatkoi kuuliaisen pojan lailla isänsä aloittamaa politiikkaa vailla isänsä voimaa, tarmoa ja kyvykkyyttä. Nikolai II kyvyttömyys ja heikkous estivät häntä näkemästä maassa olevaa uudistusten tarvetta ja hän pyrki hallitsemaan muuttuvassa maailmassa samalla tavalla henkilökohtaisesti kuin hänen edeltäjänsäkin.
Nikolai ei sinänsä ollut paha mies, vaan kiltti ja hyväntahtoinen, mutta kyvytön johdattamaan imperiumiaan uuteen aikaan.
Venäläistäminen 1900-alussa on jättänyt ihmisten mielessä varjoonsa sen että vuosisadan ensimmäiset vuosikymmenet olivat myös Suomen teollisuuden nousun aikaa, missään muualla maailmassa ei ole ollut yhtä nopeaa teollistumista kuin Suomessa silloin, ja siitä on paljolti kiittäminen, vaikkakin mutkan kautta, Nikolai II hallitusta

Aleksanteri II oli vanhemmiten aika konservatiivinen eikä hänen vapaamielinen kautensa nykyisin juuri hirveän vapaamieliseltä tuntuisi. Kaukasiaa vallattiin äärettömän verisesti ym.

Mielenkiintoisen jutun luin yhdestä kirjasta eli että Aleksanteri II jo meinasi aloittaa venäläistämisen myös Suomessa neuvonantajiensa neuvosta. Ministerivaltiosihteerinä oli kuitenkin suomalainen amiraali, joka oli hänen hyvä ystävänsä. Tämä olisi saanut hänet perumaan jo päätetyt sortotoimet. Baltian maiden venäläistäminenhän aloitettiin jo tuolloin ja Puolaa kohdeltiin kovakouraisesti, vaikka venäläinen mielipide vaati juuri puolalaisille slaaviveljille inhimillisempää kohtelua ja ihmetteli jo tuolloin Suomen autonomiaa. Suomi-syöjiä on siellä ollut aina.

Aleksanteri III oli aika tiukka äijä, mutta hän kävi Suomessa lomailemassa ja ja näki lojaaleja alamaisia sekä nai pohjoismaisen prinsessan. Ilmeisesti nämä seikat saivat hänet omin sanoin sanomaan, että hän ei riko valaansa Suomen autonomiasta hetkellä, jolloin se ja suomalaisten omapäisyys tätä tosiryssää kovasti nyppivät.