Pohdintaa alakulo olo, mitä se on !

Anonyymi

Elämä on eletty,
mistä oikea apu vanhuksen elämänhalun metetykseen,

nyt ei kehotukset auta, " piristy "

kaikesta huolimatta vanha ihminen koittaa selvityä
vielä arjen vaatimuksista,

elämä on jokapäivä pakonomaista puurtamista,

aamuisin ei haluais nousta sängystä,
nousee kuitenki
ja tekee samat aamutoimet kuin ennenki,

vanhus näyttelee olevansa vielä toimiva ihminen,
vaikka todellisuudessa ei haluais elää enää päivääkää .

99

728

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Olettaisin,

      vanha ihminen ei ole fyysisesti kunnossa,
      niin myös psyykkinen vireys muuttuu väsyy,

      fyysinen ja pyykkinen terveys kulkee käsikädessä,

      mistä apu tilanteeseen ?

    • Anonyymi

      Pistitpä tuhannen taalan kysymyksen. Alkaa vähitellen tuntua siltä,
      että kun ei ole enää tavoitteita, ei löydä motivaatioita.
      Kun ainoa realistinen tavoite mihin kykenee on yrittää selvitä eteenpäin
      päivä kerrallaan, se ei riitä innostamaan.

      Elämänhalu voi mennä ja voi masentua, jos kokee ettei ole enää mitään
      odotettavaa ja kun ei pysty siihen mitä haluaisi tehdä ja mikä kiinnostaisi.
      Voisiko se olla niin, mitä mieltä olet ?

      Jutellaan tästä kaikki yhdessä keitä asia kiinnostaa, jospa me onnistuisimme tsemppaamaan sitä elämänhaluakin vähän toisiimme ja ainakin on mukavampi pohtia asioita yhdessä kuin yksikseen.

      Kiitos, että teit mielekkään aloituksen, aitoa asiaa !
      Et ole yksin ajatuksinesi !

    • Anonyymi

      Noin se just on,
      ei enään kykene ollenkaan samaan kuin nuorempana ja terveenä,

      uskoisin
      kuuluu vanhuuteen menettää elämän halunsa just noista syistä,
      sillä vanhaki ihminen osaa ajatella ,
      elämä on rajallista ,
      kaikkien on joskus lähdettävä ijäisyyteen,

      ja kun tietää mitään
      ei ole enään tehtävissä tilanteen parantamiseksi,
      alakulo iskee,,,

      onneksi mieliala vaihtelee,
      joku päivä on parempi joku taas huonompi,

      pakko on kuitenki tämä elämä loppuun asti katsoa
      kunnes ikuinen yö yllättää,

      • Anonyymi

        Kirjoitat "vanhaki ihminen osaa ajatella",
        niinpä ja sekin muuten masentaa, kun ihminen voidaan mitätöidä iän takia,
        että on "pölhööntynyt", kun on vanha.

        Tässä yhteiskunnassa ei oteta vanhoja ihmisiä ja tosissaan,
        ajattelevina yksilöinä, taputetaan päähän niinkuin "ymmärtämätöntä lasta".

        Eipä tuo järkikulta niin kirkkaasti enää toimikaan,
        kellä mitenkin iän myötä,
        mutta iäkkäistä tehdään massaa, jota kohdellaan massana.
        Mekin olemme ajattelevia ja tuntevia yksilöitä jokainen tasollamme.

        Mielialat voivat tosiaan vaihdella päivän mittaankin, on hyvin erilaisia hetkiä,
        "aalloilla keikkumista" (niinkuin Mikki Hiiri merihädässä = kevennys!!!)
        joskus aallon harjalla, joskus aallonpohjalla.
        Toivotaan huomiseksi pirteää mielialaa !

        Hyvää yötä, hyvät kuulijat, sanoi kreivi Creutz ennenvanhaan
        ja nyt minä hänen puolestaan, koska nyt minun on painuttava "pehkuihin",
        ei nukuta, mutta väsyttää voimakkaasti. (Se on kaksi eri asiaa)
        Kuulumisiin ja tulkaa muutkin mukaan keskusteluun !


    • Anonyymi

      On olemassa syys-masennusta ja kevät masennusta potevia ihmisryhmiä,

      onkohan tutkittu mistä moinen kausimasennus johtuu,

      en sanoisi tuota tilaa masennukseksi,
      sanoisin mieluummin alavireiseksi olotilaksi,

      itse en luulakseni pode kumpaakaan,
      mutta itsellä vaihteleen vuoden ajoista riippumatta olotila,
      olettaisin sen johtuvan yleiskunnostani,
      se vaihtelee,
      yleiskuntoa ei voi varastoida, se pitää hankkia päivittäin liikkumalla, rasittamalla kehoa aina jonkinverran,

      myös mielialaan vaikuttaa aurinko,
      valoisat päivät saa vireytilan pirteäkki,
      -- synkät sateiset päivät saa alavireiseksi,
      tekemiset vaatii enemmän ponnistelua,

      tänään on hyvä päivä raikas aurinkoinen ilma kutsuu ulos,

      vanhemuuten on tullu saamattomaki ulkoilun suhteen,
      se on huono juttu yleiskunnon kannalta katsottuna,

    • Anonyymi

      Tässä iässä on oikeus alakuloon, kun tietää, että omat päivät lyhenevät auttamatta. Hetkessä on päivä eletty, viikko takana, kesä mennyt, pitkä syyskausi edessä: pimeys, loska ja tukalat vaatteet, joihin sonnustautuminen alkaa olla yhä hankalampaa.

      Harrastuksiin meno jää oman innostuksen varaan, koska edellisten vuosien kumppanit ovat joko siirtyneet tuonilmaisiin, tai löytäneet uuden harrastuspiirin, niin että on mentävä yksin vieraiden joukkoon. Innostaako se tässä iässä?

      On myös murheellista todeta, että kirjoituspalstalla yritetään masentaa muita osallistujia tölvimällä ja halveksimalla toisten mielipiteitä ja kommentteja, niin että läheiseksi muuttuneet kirjoittajat haipuvat hämärään ja yksinäisyys tulee palstankin kautta.
      Vaikea on ylläpitää optimismia ja nähdä valoisana tulevaisuutta.
      Mkr.

      • Anonyymi

        Mkr.

        tänään aurinko paistaa, ilma raikas,

        vaikka vain ikkunasta katsoo aurinkoista päivää, kummasti piristyy meikäläinen,
        jää nähtäväksi saanko luuni liikkeelle ja itteni ulos,

        niin, se pukeminen on hankalaa
        joskus menee pariki tuntia kun miettii mitä pistän päälle,
        on se kumma kun vanhalle ihmiselle ei millää enään tahdo passa entiset vaatteet,
        eikä kaupoista uusia mieleisiä löydä, eilenki sovittelin kaupassa vaikka minkälaisia ulkoilu takkeja, kaikki näytti jotenki kauheilta mun päällä, jäi ostamatta,
        harmi, halusi jotain uutta, mutta vanhalle ihmiselle sopivaa
        ja sitä ei millää kaupoista tahdo löytyä,


    • Anonyymi

      "Vanhakin ihminen osaa ajatella" ja "vanhaa kohdellaan kuin lasta, päähän taputtaen", jotenkin noin oli kirjoituksia.

      Kyllä se niin on valitettavasti, että joutuu kokemaan alentuvaa käytöstä. Ikään kuin otsassani olisi lappu, jossa lukee "vanhuuden höppänä".
      En sitä kiellä, hupsahtelen välillä ja ennen kaikkea olen hidas. Kaupan kassan liukuhihna syöksee tavarat salamana, maksukortin kaivaminen kyhmyisin sormin kestää. Takaa kuulee huokauksia, kassahenkilö on jähmettynyt, ei voi hoputtaa, ei voi palvella seuraavaa.
      Tuskan ja ulkovaatteiden paljous keräävät sisäänsä höyryävän hien. Ulkona sitten kylmää. Pitäisi tilata ruuat kotiin, mutta ruoka on hyvä motiivi liikkeelle lähtöön.
      Kotona mieliala nousee, kun saa apetta rinnan alle ja verensokeri nousee.
      Ei tämä kenenkään mieltä nosta, tiedetään, mutta ehkä joku kokee samoin.

      • Makriina

        Korttien ja ohjelmien kanssa kömpelöityy ihmisten ilmoilla. Pitäisi muistaa, eikä sitten muistakaan, kun hermot kiristyvät ja joku toinen hönkii selän takana jonossa.
        Jollekin tärkeälle sivulle pääseminen vie aikaa, kun ei millään jaksa muistaa, mitä namikkaa milloinkin pitää painaa, että pääsee seuraavalle sivulle ja lopulta perille asti.
        Salasanoja pitäisi olla kokonaisen sanakirjan verran. Kuka ihme ne voi muistaa? Minulla on kotona vihko, mihin ne on kirjoitettu, mutta jos joudun muualla menemään jollekin sivulle, ei oikein onnistu, kun pelkään jumittavani koko asian väärällä salasanalla.
        Samaa salasanaa ei saisi kuulemma käyttää. Siitä ohjeesta olen laestanut. Sama kunnon salasana on monessa yhteyksissä käytössäni.
        Kuinka onnellisia aikoinaan olemmekaan olleet tietämättämme, kun saimme osoitteet ja puhelinnumerot joka vuosi ilmestyvästä puhelinluettelosta. Siellä olivat tiedot ihan aakkosjärjestyksessä ja toiminimet eri ryhmissään.
        Onnesta ei tiedä, ennen kuin se on menetetty!


      • Anonyymi

        Hyvin kirjoitit, samoja ongelmia meillä muillaki,

        tuo kotiin tilaaminen on ollu monesti mielessä,
        mutta
        jotenki vaan haluaa i t s e kaupasta valita ostoksensa,
        on tullu mieleen, onko kotiin tuotu tavara mieleistä ja tuoretta,
        niin ja just samoin kauppareissut piristää muutenki yksinäisen vanhan ihmisen elämää, niillä reissuilla näkee muitaki ihmisiä, ja aina joskus joku sanooki jonkun sanan

        jotenki meidän vanhusten liikkumista pitäis helpottaa,
        on tullu nuo potkulaudat usein mieleen, jos osaisi niitä käyttää, moni reissu kaupungilla onnistuisi paremmin, kun kävely ei enään oikein onnistu, ja autoille ei ole parkkipaikkoja aina vapaana oven läheltä,


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Korttien ja ohjelmien kanssa kömpelöityy ihmisten ilmoilla. Pitäisi muistaa, eikä sitten muistakaan, kun hermot kiristyvät ja joku toinen hönkii selän takana jonossa.
        Jollekin tärkeälle sivulle pääseminen vie aikaa, kun ei millään jaksa muistaa, mitä namikkaa milloinkin pitää painaa, että pääsee seuraavalle sivulle ja lopulta perille asti.
        Salasanoja pitäisi olla kokonaisen sanakirjan verran. Kuka ihme ne voi muistaa? Minulla on kotona vihko, mihin ne on kirjoitettu, mutta jos joudun muualla menemään jollekin sivulle, ei oikein onnistu, kun pelkään jumittavani koko asian väärällä salasanalla.
        Samaa salasanaa ei saisi kuulemma käyttää. Siitä ohjeesta olen laestanut. Sama kunnon salasana on monessa yhteyksissä käytössäni.
        Kuinka onnellisia aikoinaan olemmekaan olleet tietämättämme, kun saimme osoitteet ja puhelinnumerot joka vuosi ilmestyvästä puhelinluettelosta. Siellä olivat tiedot ihan aakkosjärjestyksessä ja toiminimet eri ryhmissään.
        Onnesta ei tiedä, ennen kuin se on menetetty!

        Niin seki ilo on meiltä poistunu, enään ei jaeta puhelinluetteloita,

        ja jos jotain asiaa soittaa esm. pankiin tai jonnekki niin puhelimeen ei vatata,

        automaatti vaan höpöttää tautofonisesti
        meillä on ruuhkaa vastaammme mahdollisimman pian,,,, höh,
        ei hyvä asia,

        nooh, koitetaan kestää tämä vanhan ihmisen elämä, ei tätä ikuisesti kestä, tulee aika jolloin ikuinen yö meidät yllättää, sitä ootellessa mehän selvitään vaikka hitaasti laahustain, mutta me selvitään,,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin kirjoitit, samoja ongelmia meillä muillaki,

        tuo kotiin tilaaminen on ollu monesti mielessä,
        mutta
        jotenki vaan haluaa i t s e kaupasta valita ostoksensa,
        on tullu mieleen, onko kotiin tuotu tavara mieleistä ja tuoretta,
        niin ja just samoin kauppareissut piristää muutenki yksinäisen vanhan ihmisen elämää, niillä reissuilla näkee muitaki ihmisiä, ja aina joskus joku sanooki jonkun sanan

        jotenki meidän vanhusten liikkumista pitäis helpottaa,
        on tullu nuo potkulaudat usein mieleen, jos osaisi niitä käyttää, moni reissu kaupungilla onnistuisi paremmin, kun kävely ei enään oikein onnistu, ja autoille ei ole parkkipaikkoja aina vapaana oven läheltä,

        "on tullu nuo potkulaudat usein mieleen, jos osaisi niitä käyttää, moni reissu kaupungilla onnistuisi paremmin, kun kävely ei enään oikein onnistu, ja autoille ei ole parkkipaikkoja aina vapaana oven läheltä,"

        Et kai tarkoita näitä "lasten" potkulautoja, joita on jo sähköisinäkin?

        Täällä on kunnan välinevuokraamo, josta saa ilmaiseksi rollaattorin tai sellaisen nelipyöräisen potkittavan rollaattori kulkupelin, jota olen itse harkinnut hankkivani, kunhan ajokortistani luovun. Ajattelin, että siinä saisi jalkoihinkin liiketta, kun sitä potkisi vaikka ne kauppareissut. Tosin minulla on kauppaan vain muutama satametsrriä.

        Sitten tuossa naapureilla on sellaisia istuttavia kulkupelejä, mutta niitä täytyy ladata sähköllä ja sen koen hankalaksi itselleni.

        Soita terkkariin ja kysele teidän välinevuokraamo mahdollisuutta.


    • Anonyymi

      Paljon hyviä kirjoituksia. Kannattaa tosiaan liikkua jos vielä pystyy kävelemåän ulkona jo se auttaa ja virkistää. Kaupassa käynnit myös. Television katselua vähentää koska ohjelmat usein roskaa ja masentavaa riitelyä ja melua ja mainoksia joita ei kestä.

      • Anonyymi

        Telkkari on ikkuna maailmaan. Kyllä jokunen katsottava ohjelma löytyy joka päivä.
        On ne parempia kuin seinän tuijottaminen.


      • Makriina
        Anonyymi kirjoitti:

        Telkkari on ikkuna maailmaan. Kyllä jokunen katsottava ohjelma löytyy joka päivä.
        On ne parempia kuin seinän tuijottaminen.

        Telkkarista katson usein tosi-tv ohjelmia, joita Amerikoissa näköjään tehdään tusinakaupalla. En ehkä niinkään esiintyjien takia, vaan minua kiinnostaa tavat, pukeutuminen, huoneiden sisustus ja monet muuta arjen asiat, jotka sivutietona katsoja saa eteensä. Eikä asukkaita tunnu haittaavan, vaikka kamera kiertelee huoneissa, missä kaikki tavarat ovat pitkin ja poikin kasoissa ja mytyissä.
        Ajattelen monta kertaa, kuinka tunkkaisia ja karmeita asunnot ovat. Monissa huusholleissa ei ole edes ruokapöytää, vaan istutaan nuhruisilla sohvilla lautaset polvilla. Ja ruokaa ei kotona tehdä, vaan se tilataan kotiin tuotuina annoksina. Annokset ovat sen kokoiset, että meikäläisten perheet tulisivat kylläisiksi jo yhden lautasellisen tasajaosta.
        Ja päälle kokista. Huoh.
        Varakkaiden kodit ovat siistejä ja edustavia. Pitkään ihmettelin takkaa, joka oli ovien välissä ulkoseinällä, tai jakamassa olohuonetta ja ruokailutilaa. Missä hormit, ihmettelin, kunnes käsitin, että se tulenlieska luukun takana on video, joka pannaan päälle, kun halutaan takan tunnelmaa. Toinen juttu, jota ihmettelen, on lämpöpatterit, eikö niitä ole edes viileämmillä alueilla sijaitsevissa rakennuksissa!
        No tällaisia tuli mieleeni, muuta en nyt muistakaan. Mutta hyvä kun tämänkin.


    • Anonyymi

      Olisi mukavaa kuulla kokemuksia kotiin toimitetuista ruokaostoksista.
      Onko tullut yllätyksiä? Mikä oli hyvää ja oliko jotain huonoa?
      Ensi vuonna olisi tulossa sähköinen henkilöllisyystodistus. Siinä tiettävästi vaaditaan taas älykännykkää, jota kaikilla ei ole. Minä hommasin sen koronapassinkin. Pari kertaa tarvitsin liikunnan yhteydessä.
      Sähköpotkulaudalle en uskalla. Usein horjahdan jo kun ohi suhahtaa ;)
      Enpä tiedä, pakon sanelemana sitä on oppinut hyväksymään jopa sen ajoittaisen alakulon. Kun ei muuta voi ;)

      • Anonyymi

        Jos menettää ajokorin, eikä autoa enää saa käyttää,
        olen kyllä miettiny jos opettelis käyttämään sähkö-potkulautoja kauppareissuilla, käveleminen on mahdottomuus,
        ja ostosten kantaminen vilä enemmän mahdotonta,
        sitten on pakko suunitella ja keksiä kuinka toimittaa asioita kaupungilla,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos menettää ajokorin, eikä autoa enää saa käyttää,
        olen kyllä miettiny jos opettelis käyttämään sähkö-potkulautoja kauppareissuilla, käveleminen on mahdottomuus,
        ja ostosten kantaminen vilä enemmän mahdotonta,
        sitten on pakko suunitella ja keksiä kuinka toimittaa asioita kaupungilla,

        Olen kyllä nähnyt ehkä n. 65 v miehen ajavan sähköpotkulaudalla. En ole edes katsonut ovatko miten kiikkeriä. Mikäpä siinä, jos on hyvä tasapaino. Meneehän nuo nuoret jopa kolme yhdessä. Kerrohan sitten kokemuksia, jos päädyt laudan päälle. Itse olen katsonut kuvia sähköisestä kolmipyörästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kyllä nähnyt ehkä n. 65 v miehen ajavan sähköpotkulaudalla. En ole edes katsonut ovatko miten kiikkeriä. Mikäpä siinä, jos on hyvä tasapaino. Meneehän nuo nuoret jopa kolme yhdessä. Kerrohan sitten kokemuksia, jos päädyt laudan päälle. Itse olen katsonut kuvia sähköisestä kolmipyörästä.

        Heh , olishan se varmaan n ä k y
        kun ysikymppinen mummeli sähköpotkulaudalla huristeleisi jalkakäytäviä pitkin kauppaan ,
        mutta jotain on keksittävä,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heh , olishan se varmaan n ä k y
        kun ysikymppinen mummeli sähköpotkulaudalla huristeleisi jalkakäytäviä pitkin kauppaan ,
        mutta jotain on keksittävä,,

        En uskaltaisi edes kokeilla, jos on pienikin kuoppa, jota ei huomaa,
        lentää pää edellä asvalttiin. Poliklinikoilla on paljon vammoja saaneita,
        pään vammojakin. On viisaampaa tilata ruuat kotiin, sen on niin vaivatonta,
        kun homman oppii. Huonoa ruokaa en ole saanut koskaan, päinvastoin
        tuoreempaa. Päiväykset voi olla pitemmät kuin kaupassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En uskaltaisi edes kokeilla, jos on pienikin kuoppa, jota ei huomaa,
        lentää pää edellä asvalttiin. Poliklinikoilla on paljon vammoja saaneita,
        pään vammojakin. On viisaampaa tilata ruuat kotiin, sen on niin vaivatonta,
        kun homman oppii. Huonoa ruokaa en ole saanut koskaan, päinvastoin
        tuoreempaa. Päiväykset voi olla pitemmät kuin kaupassa.

        Illalla väsy pakotti minut unten maille jo klo 23 aikaan. Kyllähän minä tiesin, että herätys on sitten kukonlaulun aikaan, mutta uni voitti. Niinpä nyt sitten palloilen klo viidestä lähtien virkeänä. Kokemuksesta tiedän, että uni voi yllättää sitten päivällä millä hetkellä vaan.
        Ikäihmisellä nukkuminenkin on ponnistus, joka ei aina onnistu.

        Hyvää huomenta aamuvirkuille. "Illan torkku, aamun virkku, se talon pystyssä pitää", kannusti wanha kansakin ennen muinoin.
        Liekö totta.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Illalla väsy pakotti minut unten maille jo klo 23 aikaan. Kyllähän minä tiesin, että herätys on sitten kukonlaulun aikaan, mutta uni voitti. Niinpä nyt sitten palloilen klo viidestä lähtien virkeänä. Kokemuksesta tiedän, että uni voi yllättää sitten päivällä millä hetkellä vaan.
        Ikäihmisellä nukkuminenkin on ponnistus, joka ei aina onnistu.

        Hyvää huomenta aamuvirkuille. "Illan torkku, aamun virkku, se talon pystyssä pitää", kannusti wanha kansakin ennen muinoin.
        Liekö totta.
        Mkr.

        "Sama homma Rahikaisella". Olisipa tuonkin sanonnan alku mukava tietää.
        Kymppiuutisten jälkeen minäkin nukkumaan menin. Otan unen vastaan silloin, kun se tulee. Kokemusta on siitäkin, että se pyyhältää ohi ja saa odottaa seuraavaa uniaaltoa.
        Kaunis auringonnousu, mikäs tässä on kahvia juodessa. Kippis vaan virkuille ;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heh , olishan se varmaan n ä k y
        kun ysikymppinen mummeli sähköpotkulaudalla huristeleisi jalkakäytäviä pitkin kauppaan ,
        mutta jotain on keksittävä,,

        Älkää nyt yli 80-v sähköpotkulautoja hankkiko. Siinä oikeasti vaaditaan tosi hyvää tasapainoaistia, jota nuorilta löytyy. Aina se tasapaino vanhuksilta heikkenee, vaikka muuten kävely sujuisikin ihan hienosti vielä. Mutta jos menopelin kanssa kaatuukin, voi tulla esim. lonkkamurtuma, joka ei enää parane. Jokin turvallisempi laite, moottorilla kulkeva, 3-4 pyöräinen, sellaisia olen nähnyt kauppakeskuksissa vanhuksilla käytössä? Ostoksetkin menee sellaisen härvelin mukana kätevästi.
        Ja jos menee kävellen kauppaan, hankkikaa vetolaukku, ei tarvitse kantaa käsissä painavia ostoskasseja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älkää nyt yli 80-v sähköpotkulautoja hankkiko. Siinä oikeasti vaaditaan tosi hyvää tasapainoaistia, jota nuorilta löytyy. Aina se tasapaino vanhuksilta heikkenee, vaikka muuten kävely sujuisikin ihan hienosti vielä. Mutta jos menopelin kanssa kaatuukin, voi tulla esim. lonkkamurtuma, joka ei enää parane. Jokin turvallisempi laite, moottorilla kulkeva, 3-4 pyöräinen, sellaisia olen nähnyt kauppakeskuksissa vanhuksilla käytössä? Ostoksetkin menee sellaisen härvelin mukana kätevästi.
        Ja jos menee kävellen kauppaan, hankkikaa vetolaukku, ei tarvitse kantaa käsissä painavia ostoskasseja.

        Nuo taitaa olla niitä senioriskoottereita. Olisihan se aika näppärä kulkuneuvo.


      • Makriina
        Anonyymi kirjoitti:

        "Sama homma Rahikaisella". Olisipa tuonkin sanonnan alku mukava tietää.
        Kymppiuutisten jälkeen minäkin nukkumaan menin. Otan unen vastaan silloin, kun se tulee. Kokemusta on siitäkin, että se pyyhältää ohi ja saa odottaa seuraavaa uniaaltoa.
        Kaunis auringonnousu, mikäs tässä on kahvia juodessa. Kippis vaan virkuille ;)

        Tuntemattomassa sotilaassa oli Rahikainen. Olisiko hokema saanut hänestä pontta? Olen lukenut kirjan 50 v. sitten, joten en nyt ihan muista.
        Sanokaapa.


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Tuntemattomassa sotilaassa oli Rahikainen. Olisiko hokema saanut hänestä pontta? Olen lukenut kirjan 50 v. sitten, joten en nyt ihan muista.
        Sanokaapa.

        Muistin heti, kun olin laittanut koneen kiinni, että se olikin "Sama vika Rahikaisella" ja juurikin Tuntemattomassa sotilaassa sitä käytettiin. Vaan oliko sieltä alunperin, en tiedä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älkää nyt yli 80-v sähköpotkulautoja hankkiko. Siinä oikeasti vaaditaan tosi hyvää tasapainoaistia, jota nuorilta löytyy. Aina se tasapaino vanhuksilta heikkenee, vaikka muuten kävely sujuisikin ihan hienosti vielä. Mutta jos menopelin kanssa kaatuukin, voi tulla esim. lonkkamurtuma, joka ei enää parane. Jokin turvallisempi laite, moottorilla kulkeva, 3-4 pyöräinen, sellaisia olen nähnyt kauppakeskuksissa vanhuksilla käytössä? Ostoksetkin menee sellaisen härvelin mukana kätevästi.
        Ja jos menee kävellen kauppaan, hankkikaa vetolaukku, ei tarvitse kantaa käsissä painavia ostoskasseja.

        Jooo
        mutta ku ei pysty käveleen kymmentä metriäkään,

        pakko hankkia joku moottori käyttöinen vekotin,

        jos ne keksii nelipyöräsen potkulaudan
        niin vahaki pysyy pystyssä,
        niin ja tietenki k y p ä r ä päähän , jos kaatuu niin eipahempaa kuhmua saa,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nuo taitaa olla niitä senioriskoottereita. Olisihan se aika näppärä kulkuneuvo.

        Eikös skootteri autoa saa käyttää vanhaki ilman ajokorttia,
        muistaakseni niiden käyttö ei vaadi ajokorttia,

        juu, sen taidan ostaa jos menetä auton ajokortin seuraavassa pakollisessa muistitestissä,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös skootteri autoa saa käyttää vanhaki ilman ajokorttia,
        muistaakseni niiden käyttö ei vaadi ajokorttia,

        juu, sen taidan ostaa jos menetä auton ajokortin seuraavassa pakollisessa muistitestissä,,,

        Mopoauto? Sitäkö meinaat vai vespaa?
        Vai ihan jotain muuta? Kiinnostuin miettimään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mopoauto? Sitäkö meinaat vai vespaa?
        Vai ihan jotain muuta? Kiinnostuin miettimään.

        Mikä on vespa ?

        mopo-autoa ajattelin,
        en osannu ilmaista asiaa oikein,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä on vespa ?

        mopo-autoa ajattelin,
        en osannu ilmaista asiaa oikein,,

        Mopo-autot on ihan näppärän näköisiä.
        Vespa-auto on kolmipyöräinen. Löysin linkin nykyaikaisiin. Ennen oli harmaita ja vähän kolhompia.
        https://fi.pinterest.com/pin/our-style--147774431514584243/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mopo-autot on ihan näppärän näköisiä.
        Vespa-auto on kolmipyöräinen. Löysin linkin nykyaikaisiin. Ennen oli harmaita ja vähän kolhompia.
        https://fi.pinterest.com/pin/our-style--147774431514584243/

        Mielenkiintoisia olivat, ei kylläkää nättejä,,, heh,,

        sitten kun ajokorttia ei enään saa
        sitten etsimään mopo-autoa,,,
        jota saa ajaa ilman korttia,
        niin,,,, jos on vielä elossa,,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heh , olishan se varmaan n ä k y
        kun ysikymppinen mummeli sähköpotkulaudalla huristeleisi jalkakäytäviä pitkin kauppaan ,
        mutta jotain on keksittävä,,

        Onhan noita muitakin sähkövempeleitä, monipyöräisiä jotka pysyvät pystyssä ja joita pn helppo hallita. Kiva hurauttaa luonnonhelmaan, torille tai mihin vaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan noita muitakin sähkövempeleitä, monipyöräisiä jotka pysyvät pystyssä ja joita pn helppo hallita. Kiva hurauttaa luonnonhelmaan, torille tai mihin vaan.

        Toivoisin hartaasti että ne keksisi sen sähkö- potkulaudan 4 pyöräiseksi,
        vanha pysyisi sen kanssa paremmin pystyssä,

        miksi ne on vain 2 pyöräisiä,,, ihmetelen,


    • Anonyymi

      Jos vaan kynnelle kykenet asuit oma kotitalo,kerros talo tai rivitalo. Menen joka päiväedes pihalle. Rolatorilla tai ilman.Satoi tai paistoi. Piristää.Katso ympärillesi luontoa. Nyt alkaa tekemään ruskaa. Jos vaan jaksat kävele vähän.Hyvä niin ja saman teet joka päivä voimistut.Ettet vain käy silloin kun kaupalle meno kodin seinien ulkopuolella? Teet virheen. Missä lie asutkin? Helsinki lähiöt on asukastalot. Alkaa taas kirkoilla halpa lounas.Molemissa näkee ikäisiäsija nuorempia. Istuvat ja vaihtavat kulumisia,vaikka ei ennen nähty. Palvelutalot on jokaiselle eläkeläiselle virikeitä vaikka ei siellä asu.Kuhan on eläkellä .Iällä ei merkitystä. Moni luulle ne on vain asukkaille, ehei on paljon kaikille päivisin touhua.Punanen risti. Kuin kirkolla on palvelu josta saa ystävän yksinäiselle.

      • Anonyymi

        19:53

        Kiitos tiedosta,
        mutta,
        miten vanha ihminen yksin outona kehtaa mennä palvelutaloon
        esm. syömään päivällistä,
        pitäiskö ensin jotenki ilmoittaa olemassa olostaan,
        olen olemassa,
        tarvin yhteisöä ympärilleni,
        vai kuinka ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        19:53

        Kiitos tiedosta,
        mutta,
        miten vanha ihminen yksin outona kehtaa mennä palvelutaloon
        esm. syömään päivällistä,
        pitäiskö ensin jotenki ilmoittaa olemassa olostaan,
        olen olemassa,
        tarvin yhteisöä ympärilleni,
        vai kuinka ?

        Hei ! Olen käynyt yksin palvelutalossa aikoinaan syömässä pian eläkkeelle
        jäämiseni jälkeen.
        Siellä oli iso ruokasali, minne oli eläkeläisillä palvelutalon ulkopuoleltakin
        vapaa pääsy lounaalle.
        Työeläkekortti piti esittää ensimmäisellä kerralla
        ja sitten sai palvelutalon kortin mitä piti näyttää, kun tuli syömään,
        mutta ei sitä myöhemmin tarvinnut näyttää, kun henkilökunta alkoi tuntea
        naamani. En tiedä pitääkö enää työeläkekorttia näyttää ja eri paikoissa voi olla
        eri käytäntö.

        Aika paljon kävi lähiympäristön ulkopuolisiakin siellä ruokailemassa.
        Ruoka oli hyvää, oli kaksi vaihtoehtoa, edullisempi, yleensä keitto ja toinen
        lämmin ruoka. Siihen kuului salaatti ja raasteita maun mukaan ja leipää,
        maitoa, piimää tai kotikaljaa juomaksi.
        Kalloista ei ollut.

        Myös kahvia oli tarjolla ja keittiön omia herkullisia leivonnaisia,
        joita sai ostaa mukaankin.
        Käytännössä se meni itsepalveluna, että otit tarjottimelle lautasen, aterimet ja
        juomalasin ja annostelit itse ruokasi, mutta siellä oli myös vapaaehtoisia,
        jotka auttoivat heikompikuntoisia, avustajat toivat ruuan pöytään niille, joille
        tarjottimen kantaminen tuotti vaikeuksia ja rollaattorilla liikkuva ei pysty
        ruokatarjotinta kantamaan.
        Hyvin ystävällistä ja avuliasta oli. Ruoka oli enimmäkseen tavallista kotiruokaa,
        kun keitiiö oli ajatellut ihahduttaa, jollain vähänkään poikkeava ruualla osa
        vanhuksista olivat hyvin epäluuloisia ja nirsoja, "mitä tuon on ?" ei kaikille kelvannut.
        Harmitti kun muutin vähän kauemmaksi, ei tullut enää käytyä.

        Alakerrassa oli vielä erikseen kahvila, jossa voi vaikka juoda kahvit ruuan päälle
        leivonnaisen kera ja jutella jonkun kanssa. Aina oli porukkaa.
        Mitään "vierastamsisen "tunnetta" ei ollut.

        Sekaan vaan !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei ! Olen käynyt yksin palvelutalossa aikoinaan syömässä pian eläkkeelle
        jäämiseni jälkeen.
        Siellä oli iso ruokasali, minne oli eläkeläisillä palvelutalon ulkopuoleltakin
        vapaa pääsy lounaalle.
        Työeläkekortti piti esittää ensimmäisellä kerralla
        ja sitten sai palvelutalon kortin mitä piti näyttää, kun tuli syömään,
        mutta ei sitä myöhemmin tarvinnut näyttää, kun henkilökunta alkoi tuntea
        naamani. En tiedä pitääkö enää työeläkekorttia näyttää ja eri paikoissa voi olla
        eri käytäntö.

        Aika paljon kävi lähiympäristön ulkopuolisiakin siellä ruokailemassa.
        Ruoka oli hyvää, oli kaksi vaihtoehtoa, edullisempi, yleensä keitto ja toinen
        lämmin ruoka. Siihen kuului salaatti ja raasteita maun mukaan ja leipää,
        maitoa, piimää tai kotikaljaa juomaksi.
        Kalloista ei ollut.

        Myös kahvia oli tarjolla ja keittiön omia herkullisia leivonnaisia,
        joita sai ostaa mukaankin.
        Käytännössä se meni itsepalveluna, että otit tarjottimelle lautasen, aterimet ja
        juomalasin ja annostelit itse ruokasi, mutta siellä oli myös vapaaehtoisia,
        jotka auttoivat heikompikuntoisia, avustajat toivat ruuan pöytään niille, joille
        tarjottimen kantaminen tuotti vaikeuksia ja rollaattorilla liikkuva ei pysty
        ruokatarjotinta kantamaan.
        Hyvin ystävällistä ja avuliasta oli. Ruoka oli enimmäkseen tavallista kotiruokaa,
        kun keitiiö oli ajatellut ihahduttaa, jollain vähänkään poikkeava ruualla osa
        vanhuksista olivat hyvin epäluuloisia ja nirsoja, "mitä tuon on ?" ei kaikille kelvannut.
        Harmitti kun muutin vähän kauemmaksi, ei tullut enää käytyä.

        Alakerrassa oli vielä erikseen kahvila, jossa voi vaikka juoda kahvit ruuan päälle
        leivonnaisen kera ja jutella jonkun kanssa. Aina oli porukkaa.
        Mitään "vierastamsisen "tunnetta" ei ollut.

        Sekaan vaan !

        "Kalloista ei ollut" tarkoitti tietenkin kallista ei ollut !
        .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei ! Olen käynyt yksin palvelutalossa aikoinaan syömässä pian eläkkeelle
        jäämiseni jälkeen.
        Siellä oli iso ruokasali, minne oli eläkeläisillä palvelutalon ulkopuoleltakin
        vapaa pääsy lounaalle.
        Työeläkekortti piti esittää ensimmäisellä kerralla
        ja sitten sai palvelutalon kortin mitä piti näyttää, kun tuli syömään,
        mutta ei sitä myöhemmin tarvinnut näyttää, kun henkilökunta alkoi tuntea
        naamani. En tiedä pitääkö enää työeläkekorttia näyttää ja eri paikoissa voi olla
        eri käytäntö.

        Aika paljon kävi lähiympäristön ulkopuolisiakin siellä ruokailemassa.
        Ruoka oli hyvää, oli kaksi vaihtoehtoa, edullisempi, yleensä keitto ja toinen
        lämmin ruoka. Siihen kuului salaatti ja raasteita maun mukaan ja leipää,
        maitoa, piimää tai kotikaljaa juomaksi.
        Kalloista ei ollut.

        Myös kahvia oli tarjolla ja keittiön omia herkullisia leivonnaisia,
        joita sai ostaa mukaankin.
        Käytännössä se meni itsepalveluna, että otit tarjottimelle lautasen, aterimet ja
        juomalasin ja annostelit itse ruokasi, mutta siellä oli myös vapaaehtoisia,
        jotka auttoivat heikompikuntoisia, avustajat toivat ruuan pöytään niille, joille
        tarjottimen kantaminen tuotti vaikeuksia ja rollaattorilla liikkuva ei pysty
        ruokatarjotinta kantamaan.
        Hyvin ystävällistä ja avuliasta oli. Ruoka oli enimmäkseen tavallista kotiruokaa,
        kun keitiiö oli ajatellut ihahduttaa, jollain vähänkään poikkeava ruualla osa
        vanhuksista olivat hyvin epäluuloisia ja nirsoja, "mitä tuon on ?" ei kaikille kelvannut.
        Harmitti kun muutin vähän kauemmaksi, ei tullut enää käytyä.

        Alakerrassa oli vielä erikseen kahvila, jossa voi vaikka juoda kahvit ruuan päälle
        leivonnaisen kera ja jutella jonkun kanssa. Aina oli porukkaa.
        Mitään "vierastamsisen "tunnetta" ei ollut.

        Sekaan vaan !

        Kiitos vaan,,, olisi tosi mukava käydä just jossaki tommosessa silloin tällöin syömässä,
        MUTTA
        yksin en kehtaa lähteä,
        mull ON työ-eläkekortti olemassa,
        lähes nelkyt vuotta olin töissä aikoinaan,

        kyllä on paha kun vanhalla ihmisellä ei enään ole kaveria
        kaikki kuolee mä vaan jään tänne, ties kuinka kauan vielä pitää taivaltaa tätä maanpäällistä elämää,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos vaan,,, olisi tosi mukava käydä just jossaki tommosessa silloin tällöin syömässä,
        MUTTA
        yksin en kehtaa lähteä,
        mull ON työ-eläkekortti olemassa,
        lähes nelkyt vuotta olin töissä aikoinaan,

        kyllä on paha kun vanhalla ihmisellä ei enään ole kaveria
        kaikki kuolee mä vaan jään tänne, ties kuinka kauan vielä pitää taivaltaa tätä maanpäällistä elämää,

        Miten niin et kehtaa ? Nälkä ja syöminen on ihan hyvä syy mennä ja samanlaisia ihmisiä muutkin siellä ovat, eläkeläisiä ja yleensä yksin tulevat. Ruokasalissa ei juuri huomiota toisiin kiinnitetä, ihmiset tulevat syömään ja lähtevät. Kahvilassa on parempi rupattelemisen ja tutustumisen mahdollisuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten niin et kehtaa ? Nälkä ja syöminen on ihan hyvä syy mennä ja samanlaisia ihmisiä muutkin siellä ovat, eläkeläisiä ja yleensä yksin tulevat. Ruokasalissa ei juuri huomiota toisiin kiinnitetä, ihmiset tulevat syömään ja lähtevät. Kahvilassa on parempi rupattelemisen ja tutustumisen mahdollisuus.

        Jostain syystä vanhusten talot on jääny minulle tuntemattomiksi,
        yksin kyllä käyn esm ABC:llä seisovasta pöydästä syömässä
        samalla kun käyn tankkaamassa auton,

        vanha ihminen yksin voi olla näiki omituinen, sori,
        outo kun on niin outo on,

        ykain kehtaa mennä tuntemattomaan vanhusten palvelutaloon syömään,
        vaikka houkutus on suuri, koska siellä olisi suurinpiirtein saman ikästä porukkaa,

        on tämä vanhan ihmisen elä sitten vaikeeta,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jostain syystä vanhusten talot on jääny minulle tuntemattomiksi,
        yksin kyllä käyn esm ABC:llä seisovasta pöydästä syömässä
        samalla kun käyn tankkaamassa auton,

        vanha ihminen yksin voi olla näiki omituinen, sori,
        outo kun on niin outo on,

        ykain kehtaa mennä tuntemattomaan vanhusten palvelutaloon syömään,
        vaikka houkutus on suuri, koska siellä olisi suurinpiirtein saman ikästä porukkaa,

        on tämä vanhan ihmisen elä sitten vaikeeta,

        Eka kerralla et tunne ketään , mutta mene jonkun mkavan näköisen ihmisen viereen pöytään. Hymyile ja esittele itsesi . Siitä se lähtee, saat uusia tuttuja ja ehkä ystäviäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eka kerralla et tunne ketään , mutta mene jonkun mkavan näköisen ihmisen viereen pöytään. Hymyile ja esittele itsesi . Siitä se lähtee, saat uusia tuttuja ja ehkä ystäviäkin.

        NO
        tuu kaveriksi, mennään yhdessä,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eka kerralla et tunne ketään , mutta mene jonkun mkavan näköisen ihmisen viereen pöytään. Hymyile ja esittele itsesi . Siitä se lähtee, saat uusia tuttuja ja ehkä ystäviäkin.

        Ei se aina niin mene. Ei ihmiset ole aina niin "mutkattomia", että "siitä se lähtee",
        mutta ei kannata antaa haitata. Joku toinen voi olla hyvinkin hyvillään
        ja haluaa tutustua.
        Kokemus on osoittanut, että ihmiset voivat olla epäluuloisia,
        kun menee esittäytymään, he ajattelevat että "mitä tuo minusta haluaa ?"
        Onko se suomalaisten erityispiirre ? Erakkokulttuuria.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se aina niin mene. Ei ihmiset ole aina niin "mutkattomia", että "siitä se lähtee",
        mutta ei kannata antaa haitata. Joku toinen voi olla hyvinkin hyvillään
        ja haluaa tutustua.
        Kokemus on osoittanut, että ihmiset voivat olla epäluuloisia,
        kun menee esittäytymään, he ajattelevat että "mitä tuo minusta haluaa ?"
        Onko se suomalaisten erityispiirre ? Erakkokulttuuria.

        Erakoita me kai ollaan - vähän. Ei uskalleta yksin mihinkään uuteen paikkaan
        ja pelätäänkö me tuntemattomia ikäisiämme ? Ei kai sentään ?
        Olemme vain arkoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Erakoita me kai ollaan - vähän. Ei uskalleta yksin mihinkään uuteen paikkaan
        ja pelätäänkö me tuntemattomia ikäisiämme ? Ei kai sentään ?
        Olemme vain arkoja.

        12:24

        Niin ja syynä on tämä vanhuus,
        vahana ihminen on tavalaan kangistunu vanhoihin kaavoihin,
        uusia ei halutakkaa oppia,

        ollaan tyytväisiä vain itseensä,
        ja omiin oloihinsa
        totuttuihin kaavoihin arjen pyörityksessä,

        tunnen itse tuosta ajatusmaailmasta, oma lausumahan se onki,

        puoliso kun oli vielä elossa, meillä on meno päällä aina, oli ihana kun hän aina innostui lähtemisestä kun esitin milloin minnekki, ympäri suomea, ja usein yövymme hotelleissa, ja reissut jatkui läpi elämän,

        mutta kun hän kuoli
        minultaki meni elämän ahalu,
        yksin mökötän ja kuljen omia reittejäni ,
        en ole kaveria halunnu enkä päivääkään hankkinu,
        jotenki tuntuu erittäin vaikealta alkaa kaveraamaan jokun ulkopuolisen ihmisen kanssa,
        yksin elän , menen ja yksin kuolen,

        mutta kiva on lukea teitin muittenki mielipiteitä tästä vanhan ihmisen ,
        se on kuin vertaistukea loppuelämän arkeen,
        kirjoitelaan,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        NO
        tuu kaveriksi, mennään yhdessä,,,

        Missä asut ? LÄhdetään yhdessä !


    • Anonyymi

      Auringonnousua katselen kahvia juoden.
      Nettilehdet vilkaisin.
      Kuningattaren kuolema on iso asia mediassa ja onhan.
      96-vuotiaaksi eli.
      Oliko pitkän iän salaisuus ginissä vai toimeliaisuudessa.
      Rauha hänen sielulleen.
      En ole ylenmäärin kiinnostunut koskaan ollut kuninkaallisista.

      Näyttäisi olevan Juhla Mokka 4,99 € paketti.
      Lohen sanotaan halventuneen.
      Viikonloppuna poutaa, sitten sadetta sienille.
      Hymyillään vaikkei tavattaiskaan.

      • Anonyymi

        Unohdin otsikon aiheen.
        Ei alakuloa tänä aamuna.
        Alakulo minulla on sitä, etten oikein kiinnostu mistään ja mieli on silloin apea.


    • Anonyymi

      Minulle alakulo on haikeutta kaiken hyvän, ihanan ja kauniin menettämisesta,
      kun vanheni ja jäi yksin ja alakulo on myös kaipuuta.
      Joskus kipeääkin kaipuuta. Onneksi on rakkaus jäljellä.
      Rakkaus voittaa kuolemankin. Rakkaus rakkaisiin on silta yli kuoleman.

      • Anonyymi

        MInulle alakulo on väsymystä
        harmittaa kun aina väsyttää ,

        tänäänki kävin kauppakeskuksessa soppailemassa,
        piti penkille mennä välillä istumaan kun niitä pitkiä käytäviä ei jaksa kerralla kävellä päästä päähän,
        eikä jaksa edes sovitella vaateita kun väsyy sinäki touhussa,
        harmittaa ,,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        MInulle alakulo on väsymystä
        harmittaa kun aina väsyttää ,

        tänäänki kävin kauppakeskuksessa soppailemassa,
        piti penkille mennä välillä istumaan kun niitä pitkiä käytäviä ei jaksa kerralla kävellä päästä päähän,
        eikä jaksa edes sovitella vaateita kun väsyy sinäki touhussa,
        harmittaa ,,,,

        Sinussa on vielä jäljellä sitkeyttä ja sinnikkyyttä ! Hyvä, kippis sille !
        (mehukippis vain... ei muulla voi skoolailla enää)


    • Anonyymi

      Auringonnousu erilainen kuin eilen. Pilviä runsaasti taivaalla, kellertävä tausta.
      Yritän ottaa näistä aikaisista aamuista jotain iloa taivasta tuijottamalla.
      Puolikuusi herätessäni ihan pimeää. Kiitollinen olen viiden ja puolen tunnin unista.
      Kerrostalossa asun ja yritän hipsutella ja olla kolistelematta etten herättäisi naapureita. Hiljaisessa talossa kahviveden valuttaminen ja keittimen poriseminen kuulostaa kovaääniseltä.
      Väsymys tulee iltapäivällä. Pää retkahtaa rinnuksille.
      Jos mieli vaipuu matalalle, se tuo mieleen menneisyyden tapahtumia, jotka ei mieluisia. Niiden karkottaminen on työlästä.

      • Anonyymi

        Kun on kulkenut "kivisen tien"
        menneisyydessä on paljon menetyksiä, surua, raskaita ja vaikeita asioita.
        Kun menneisyys tunkee mieleen päivän joutohetkinä,
        päiviin tulee surullisia ja ahdistuneita hetkiä.
        Joskus koko päivä menee mieli maassa.


      • Anonyymi

        Minulla on hyvä konsti, EN muistele ikinä mennyttä elämää,
        se oli ja meni,
        se oli koko oikea elämä kaikenlaisine tahinoineen,
        työtä ja tuskaa se oli,
        se tuska ja ne kivuliaat sielun kolhut haluu unohtaa kokonaan,
        siksi en muistele,

        nyt elän päivän kerrallaan, katson ulos, mennäkkö vai eikä mennä,
        enimmäkseen jään kotiin istukselemaan ,
        teen käsitöitä ja pikku puuhastelua voimien mukaan,

        niin,,, lähdöt ulos kun harvenee,
        kunto laskee
        lähtö tuonpuoleiseen on taas lähempänä,
        elämä ny on tämmöstä,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on hyvä konsti, EN muistele ikinä mennyttä elämää,
        se oli ja meni,
        se oli koko oikea elämä kaikenlaisine tahinoineen,
        työtä ja tuskaa se oli,
        se tuska ja ne kivuliaat sielun kolhut haluu unohtaa kokonaan,
        siksi en muistele,

        nyt elän päivän kerrallaan, katson ulos, mennäkkö vai eikä mennä,
        enimmäkseen jään kotiin istukselemaan ,
        teen käsitöitä ja pikku puuhastelua voimien mukaan,

        niin,,, lähdöt ulos kun harvenee,
        kunto laskee
        lähtö tuonpuoleiseen on taas lähempänä,
        elämä ny on tämmöstä,

        Miten sinä kykenet ohjailemaan ajatuksiasi ?
        Minäkin yritän olla ajattelematta tiettyjä asioita,
        mutta aivoni ei suostu. Sieltä putkahtaa silloin tällöin
        asioita, joita en haluaisi ajatella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten sinä kykenet ohjailemaan ajatuksiasi ?
        Minäkin yritän olla ajattelematta tiettyjä asioita,
        mutta aivoni ei suostu. Sieltä putkahtaa silloin tällöin
        asioita, joita en haluaisi ajatella.

        Minä vaan suljen menneisyyden pois mielestä, menneisyys ei kiusaa mua,
        tavallaan tajuan se oli elämää semmosta se on kaikilla muillaki,
        myötä ja vasta mäkeä,
        tavallaan taistelua kuvaannollisesti, se on nyt ohi,
        vietän vanhuutta yksin,
        ootan että kaikki kuolleet läheiseni ovat mua vastassa kun vdän viimeiset henkäykseni,
        oma ukkoki siellä muitten joukossa,
        vaikka raamattu sanoo " kunnes kuolema erottaa "
        aina olen ihmetelly että todellako kuolema erottaa aviopuolisot lopulta toisistaan, se ei mitenkää tahdo mennä mun kaaliin,
        kuinka niin että kuolema erottaa aviopuolisot, sen haluisin jonkun papin kertovan kuinka niin, miten tuon raamatun lauseen voi ymmärtää,
        kun useinmiten , kun molemmat puolisot kuolee,
        ne haudataanki samaan hautaan,
        haluaisin asiasta selkeää analyysiä, kuinka niin kuolema erottaa,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä vaan suljen menneisyyden pois mielestä, menneisyys ei kiusaa mua,
        tavallaan tajuan se oli elämää semmosta se on kaikilla muillaki,
        myötä ja vasta mäkeä,
        tavallaan taistelua kuvaannollisesti, se on nyt ohi,
        vietän vanhuutta yksin,
        ootan että kaikki kuolleet läheiseni ovat mua vastassa kun vdän viimeiset henkäykseni,
        oma ukkoki siellä muitten joukossa,
        vaikka raamattu sanoo " kunnes kuolema erottaa "
        aina olen ihmetelly että todellako kuolema erottaa aviopuolisot lopulta toisistaan, se ei mitenkää tahdo mennä mun kaaliin,
        kuinka niin että kuolema erottaa aviopuolisot, sen haluisin jonkun papin kertovan kuinka niin, miten tuon raamatun lauseen voi ymmärtää,
        kun useinmiten , kun molemmat puolisot kuolee,
        ne haudataanki samaan hautaan,
        haluaisin asiasta selkeää analyysiä, kuinka niin kuolema erottaa,,

        Nokkelaa ajattelua sinulta, kun toisaalta luvataan "ikuista elämää",
        toisaalta "kunnes kuolema erottaa". Siinä on ristiriita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nokkelaa ajattelua sinulta, kun toisaalta luvataan "ikuista elämää",
        toisaalta "kunnes kuolema erottaa". Siinä on ristiriita.

        Tuohon ristiriitaiseen raamatun sanomaan olisi hyvä saada viisaampien selitys,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten sinä kykenet ohjailemaan ajatuksiasi ?
        Minäkin yritän olla ajattelematta tiettyjä asioita,
        mutta aivoni ei suostu. Sieltä putkahtaa silloin tällöin
        asioita, joita en haluaisi ajatella.

        Et ole ainoa jolla putkahtaa menneisyyttä mieleen. Se voi olla vaikka telkkarista, jonkun ohjelman kohtaus. Samankaltaisuutta. Liittyy jotain tunteita, jotka olleet silloin epämieluisia. Niitä ei ole osannut silloin käsitellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohon ristiriitaiseen raamatun sanomaan olisi hyvä saada viisaampien selitys,

        @22:13
        Mistä kysyttäisiin ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        @22:13
        Mistä kysyttäisiin ?

        Olettaisin
        papit tietää,
        heillä luulisi olevan vastaus tuohon kysymykseen,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olettaisin
        papit tietää,
        heillä luulisi olevan vastaus tuohon kysymykseen,,,

        Niin olettaisi, silti ne paasaa samaa "kunnes kuolema erottaa",
        pitäiskö pistää piispalle sähköpostia ? Heheh


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin olettaisi, silti ne paasaa samaa "kunnes kuolema erottaa",
        pitäiskö pistää piispalle sähköpostia ? Heheh

        Tuota niin, onhan tuo asia ainaki minulle usein pohdinnan aihe,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        @22:13
        Mistä kysyttäisiin ?

        Jos pistetään jollekin piispalle sähköpostia, kysytään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos pistetään jollekin piispalle sähköpostia, kysytään.

        Piispat on kirkon "viisaimmat" ja "viisain" arkkipiispa.
        Leikki leikkinä sähköposti nimittäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos pistetään jollekin piispalle sähköpostia, kysytään.

        NO, pistäppä ystävällinen kysely ja vastauspyyntö kirkon viisaimmalle
        ken hän sitten lieneekää,

        olisihan se mukava tietää
        miksi kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        NO, pistäppä ystävällinen kysely ja vastauspyyntö kirkon viisaimmalle
        ken hän sitten lieneekää,

        olisihan se mukava tietää
        miksi kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan,,,

        Se oli hellää huumoria vaan
        niinkuin me molemmat ymmärsimmekin,
        minä olen ujo ja arka, en kehtaisi,
        mutta jos pappi kävelee vastaan saatan kysyä.
        Nuku hyvin, hyvää yötä,
        huomiseen, jos Luoja meille suo ....


    • Anonyymi

      Uudessa Vivassa juttu 80v nainen ja 89v mies meni avioon viime keväänä ja lehdessä kuva kun ovat marjametsässä iloisina. Eli elämässä on iloa, itsekkin huomaan et tulen alakuloiseksi jos istun ja "märehdin"vaan menneitä.👍

      • Anonyymi

        tommonen on harvinaista, olkoon onni heidän,
        mä en usko että näin vanhana kukaan minuun rakastuisi,
        en usko, vanhat ovat elämänsä eläneet,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        tommonen on harvinaista, olkoon onni heidän,
        mä en usko että näin vanhana kukaan minuun rakastuisi,
        en usko, vanhat ovat elämänsä eläneet,,,

        " kell onni on se onnen kätkeköön "

        niin, kai se on hyvä jos onnen kätkee,, vai onko ,,, ja jos niin miksi ,,,?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " kell onni on se onnen kätkeköön "

        niin, kai se on hyvä jos onnen kätkee,, vai onko ,,, ja jos niin miksi ,,,?

        jaa empä tiedä, jos ihminen on onnellinen se näkyy hänestä kaikellatavoin jo päältäpäin, ihminen pukeutuu siististi, huolehtii terveestä elämäntavastaan,
        siis jo yksistään naamasta näkyy tyyneys ja hyvinvointi,

        joten onnea ei oikeestaan voi kätkeä,
        ainostaan salata varakkuutensa, siis omaisuutensa määrän,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        jaa empä tiedä, jos ihminen on onnellinen se näkyy hänestä kaikellatavoin jo päältäpäin, ihminen pukeutuu siististi, huolehtii terveestä elämäntavastaan,
        siis jo yksistään naamasta näkyy tyyneys ja hyvinvointi,

        joten onnea ei oikeestaan voi kätkeä,
        ainostaan salata varakkuutensa, siis omaisuutensa määrän,,,

        Miten piilotat talon jossa asut/ auton/yms. näkyvän omaisuuden?
        Verotiedotkin julkaistaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        tommonen on harvinaista, olkoon onni heidän,
        mä en usko että näin vanhana kukaan minuun rakastuisi,
        en usko, vanhat ovat elämänsä eläneet,,,

        Miksei voisi rakastua, jos annat tilaisuuden?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksei voisi rakastua, jos annat tilaisuuden?

        en enää rakastu, se nyt vaan ei enää iske.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten piilotat talon jossa asut/ auton/yms. näkyvän omaisuuden?
        Verotiedotkin julkaistaan.

        Niin no tuotan en tarkottanukaa

        tarkotin p u h e i s s a a n EI mainosta omaisuuksiaan,

        se on mahdollista elää tavallisen ihmisen elämää
        vaikka on varakas
        siis omaisuutta vaikka muille jakaa,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        en enää rakastu, se nyt vaan ei enää iske.

        Ihanan totuudellisesti sanottu:
        "en enää rakastu, se nyt vaan ei enää iske."
        Pisti hymyilemään.
        Niinhän se on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihanan totuudellisesti sanottu:
        "en enää rakastu, se nyt vaan ei enää iske."
        Pisti hymyilemään.
        Niinhän se on.

        Kehen sitä rakastuisi ? Ei yhtään äijän käppyrää näy mailla eikä halmeilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihanan totuudellisesti sanottu:
        "en enää rakastu, se nyt vaan ei enää iske."
        Pisti hymyilemään.
        Niinhän se on.

        Niin ja olishan k a u h e e t a jos rakstuis, sehän olisi katstrooffi,
        kauhee tunne,
        vanha ei kestä enään tunnekuohuja,
        pakoon pitäis tilanteesta päästä ,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja olishan k a u h e e t a jos rakstuis, sehän olisi katstrooffi,
        kauhee tunne,
        vanha ei kestä enään tunnekuohuja,
        pakoon pitäis tilanteesta päästä ,,

        Kyllä pitää tässä iässä olla sen verran itsesuojeluvaistoa ettei altista itseään suurille tunnekuohuille.
        Itsetuhoista se olisi. Kauheeta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä pitää tässä iässä olla sen verran itsesuojeluvaistoa ettei altista itseään suurille tunnekuohuille.
        Itsetuhoista se olisi. Kauheeta.

        Miesten unelma on nuori nainen, vaikka he itse olisivat kuinka vanhoja.
        En itsekään huolisi yli seitsemänkymppistä hahhahhaaaaaaaa
        mutta ne halua ketään. Kaverin, ystävän haluaisin ehkä, vaikka parikin.
        Sukupuolella ei ole väliä, kun kaverista ja ystävästä on kyse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä pitää tässä iässä olla sen verran itsesuojeluvaistoa ettei altista itseään suurille tunnekuohuille.
        Itsetuhoista se olisi. Kauheeta.

        Luoja paratkoon, ettei vaan "ihailijaa" saisi !
        Yksi ukkeli vastapäisestä talosta alkoi seurata minua.
        Puistatti.
        Se oli ottanut selvää, mikä asuntoni ovi on
        ja tuli jouluna soittamaan ovikelloani
        myynnistä poistetun joulutähden rupusen kanssa
        ja tokaisi:
        "Minä tulin nyt, kun kutsuit !"

        Minä pahaa-aavistamaton olin saada sydänhalvauksen !!!
        Vedin äkkiä oven kiinni.
        Se alkoi tunkea kukkaa postiluukusta sisään
        ja uhkasi tulla uudestaan uutenavuotena.
        En uskaltanut viiteen vuoteen ovea avata
        huutamatta "Kuka siellä on ?"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luoja paratkoon, ettei vaan "ihailijaa" saisi !
        Yksi ukkeli vastapäisestä talosta alkoi seurata minua.
        Puistatti.
        Se oli ottanut selvää, mikä asuntoni ovi on
        ja tuli jouluna soittamaan ovikelloani
        myynnistä poistetun joulutähden rupusen kanssa
        ja tokaisi:
        "Minä tulin nyt, kun kutsuit !"

        Minä pahaa-aavistamaton olin saada sydänhalvauksen !!!
        Vedin äkkiä oven kiinni.
        Se alkoi tunkea kukkaa postiluukusta sisään
        ja uhkasi tulla uudestaan uutenavuotena.
        En uskaltanut viiteen vuoteen ovea avata
        huutamatta "Kuka siellä on ?"

        Omalle kohdalleni jos tuommoinen ihailija osuisi, niin epäilisin pitis tarkoitusperiään.
        Varmasti hakisi piikaa itselleen esittäen ihastumistaan.
        Ei ole nimittäin vuosikymmeniin ollut perään viheltelijöitä tai silmäniskijöitä.
        Säikähtäisin tosissaan, että vähintään lompakkoa havittelee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luoja paratkoon, ettei vaan "ihailijaa" saisi !
        Yksi ukkeli vastapäisestä talosta alkoi seurata minua.
        Puistatti.
        Se oli ottanut selvää, mikä asuntoni ovi on
        ja tuli jouluna soittamaan ovikelloani
        myynnistä poistetun joulutähden rupusen kanssa
        ja tokaisi:
        "Minä tulin nyt, kun kutsuit !"

        Minä pahaa-aavistamaton olin saada sydänhalvauksen !!!
        Vedin äkkiä oven kiinni.
        Se alkoi tunkea kukkaa postiluukusta sisään
        ja uhkasi tulla uudestaan uutenavuotena.
        En uskaltanut viiteen vuoteen ovea avata
        huutamatta "Kuka siellä on ?"

        Laitata ovisilmä. En minä koskaan avaa ennen kuin tarkistan siitä, kuka tulija on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luoja paratkoon, ettei vaan "ihailijaa" saisi !
        Yksi ukkeli vastapäisestä talosta alkoi seurata minua.
        Puistatti.
        Se oli ottanut selvää, mikä asuntoni ovi on
        ja tuli jouluna soittamaan ovikelloani
        myynnistä poistetun joulutähden rupusen kanssa
        ja tokaisi:
        "Minä tulin nyt, kun kutsuit !"

        Minä pahaa-aavistamaton olin saada sydänhalvauksen !!!
        Vedin äkkiä oven kiinni.
        Se alkoi tunkea kukkaa postiluukusta sisään
        ja uhkasi tulla uudestaan uutenavuotena.
        En uskaltanut viiteen vuoteen ovea avata
        huutamatta "Kuka siellä on ?"

        Hauska juttu !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omalle kohdalleni jos tuommoinen ihailija osuisi, niin epäilisin pitis tarkoitusperiään.
        Varmasti hakisi piikaa itselleen esittäen ihastumistaan.
        Ei ole nimittäin vuosikymmeniin ollut perään viheltelijöitä tai silmäniskijöitä.
        Säikähtäisin tosissaan, että vähintään lompakkoa havittelee.

        Onko sulla paljonki rahaa ?


    • Anonyymi

      Alakulo saattaa olla merkki pysähtymisen ja pohtimisen tarpeesta.
      Elämässä voi olla jotain, mikä on jäänyt piiloon.
      Toisaalta jatkuva oman mielialan tarkkailu voi lisätä alakuloa.
      Jos keksisi jotain, jonka avulla voisi suuntautua itsestä poispäin se helpottaisi matalavireisyyttä.

      • Anonyymi

        Mun kohdalla alakulo johtuu vanhuudesta,
        elämä ei enään kiinosta,
        haluis vaan kuolla,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun kohdalla alakulo johtuu vanhuudesta,
        elämä ei enään kiinosta,
        haluis vaan kuolla,

        Syrjäytyneitten nuorten kohdalla puhutaan "näköalattomuudesta",
        tulevaisuus on näköalaton.
        Entäs näköalat meidän vanhojen kohdalla ?
        Ei ole ihme jos on alakuloa ja lohduttomuutta.
        Näkymä on hautausmaalle.


    • Anonyymi

      Minä olen tullut huomaamaan, että on ollut turhaa haihatusta ja tyhjänpäiväisyyttä.
      On niin paljon asioita, jotka ovat menettäneet merkityksensä ja mielenkiintoni.
      Tyhjää tilaa on noiden turhuuksien tilalle jäänyt. Uutta mielenkiintoista ei ole samalla mitalla tullut. Eikä sitä toki jaksaisikaan enää. Tuo tyhjä aukko silloin tällöin alakulona tulee esiin ja vaatii uutta.
      Jonkin aikaa se kestää, sitten aivot, mieli ja keho terävöityy.

    • Anonyymi

      Mulla on käyny niin,,, että,,,, kun,,,
      nuoruuden avio kesti yli viisikymmentä vuotta,
      olen tavallaan unohtanu koko kauden jonnekki
      kuin paksun seinän taakse,

      jostain syystä en suuremmin muistele sitä aikaa, sysään ajatuksen aina pois jos mieleen jotain sieltä juolahtaa,
      se on vain jokin aikakausi menneisyydssä, siellä olkoon,

      eikä ole tullut ollenkaa mielenkiintoa perustaa uutta vastaavaa elämää,

      olen päättäny jäädä yksin kulkemaan tämän loppumatkan ,
      tylsänä,
      haluttomana
      enään elää elämää,

      vain jos voitaisin lotosta päävoiton
      voisin alkaa elää aivan uutta aikakautta
      vaikka vanha olenki,
      mun touhuni liittyisi silloin kaikkien lähiomaisten hyvinvoinnin edistämiseen,
      kaikki pääsis asunto- veloistaan ja voisivat suunitella ja rakentaa elämää aivan udesta näkökulmasta alkaen,
      maanpäällä kun ei selviä hyvään elämään ilman rahaa,
      siksi kaikkien pitäisi voittaa lotosta miljoonien eurojen päävoitto,

      semmosia hassuja unelmia on vielä hautaan kaatuvalla vanhuksellaki,

      vanhasta tuntuu jo kuin olisin työni tehny elämälle,
      nyt on aika vain selviytyä yksin tämä elämän loppumatka,

      • Anonyymi

        jooooo, raha ratkaisee,

        uskoisin, kaikeen masennukseen on syynä
        k ö y h y y s
        sillä rahalla on valtava voima jos sitä on riittävästi toteuttaa unelmiaan ,

        vanha sanontaki on " raha rauhotta "


    • Anonyymi

      Tulin katsomaan miten täällä voidaan.
      Samat tunteet ja unelmat näyttää täällä oleva kuin itselläkin.
      Raha voisi muuttaa paljon asioita,
      mutta kyllä ottaisi päähän saada miljoona nyt,
      liian myöhään,
      kun ei mihinkään pysty enää.
      Sen takia tyytyisin sataantuhanteen.

      Hyviä unia
      ja
      hyvää huomista !

      • Anonyymi

        Kyllähän vanhaki piristyisi jos miljoonia voittaisi , saisi,

        mikä olisi ihanampaa kuin jakaa se nuoremmille jälkeläisilleen,
        ja touhuamaan parempaa elämää itseleen ja heidän tuleville jälkeläisilleen ,

        rahasta olisi maanpäällä paljonki apua nuorten sukupolvien jaksamiseen
        ja yhteiskunnan kehittämiseen,,

        niin ja tietenki me vanhatki
        voisimme kohentaa omaa elämää monellaki eri tavalla,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän vanhaki piristyisi jos miljoonia voittaisi , saisi,

        mikä olisi ihanampaa kuin jakaa se nuoremmille jälkeläisilleen,
        ja touhuamaan parempaa elämää itseleen ja heidän tuleville jälkeläisilleen ,

        rahasta olisi maanpäällä paljonki apua nuorten sukupolvien jaksamiseen
        ja yhteiskunnan kehittämiseen,,

        niin ja tietenki me vanhatki
        voisimme kohentaa omaa elämää monellaki eri tavalla,

        Vanha saisi sydärin, jos miljoonan voittaisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanha saisi sydärin, jos miljoonan voittaisi.

        NO eikä saisi,
        sinäki hyppisit ilosta,

        totuus on, ensin olisi hämmentyny,
        mitä ihmettä mä nyt teen,

        no pikkuhiljaa siitä järkytyksestä toipuis,
        ja alkaisi ostelee kaikenlaista mukavaa,
        ensi uusi auto,
        sitten uusi asunto,
        sitten mietittäis kuinka terveyttä saisi kohennettua,

        sitten se mukavin juttu, alkaa jakamaan rahaa jälkeläisille heidän tarpeisiin,

        olishan se ihanaa
        mikä olisi ihanempaa kuin auttaa kaikkia jälkeläisiään parempaan elämään

        sillä raha kummasti helpottaa ihmisen elämää,

        tiedän,,, rahan puute jopa tekee ihmisistä sairaita,


    • Anonyymi

      Nyt on alakulo päällä.
      Suututta, itkettää.
      Tämmöinen päivä.

      • Anonyymi

        No mikä on hätänä ?? Kerro, jospa se helpottaisi !


      • Anonyymi

        11:53,,

        No voi kauheeta,
        mikä sinulla on noin pahoin,
        voinko auttaa sinua jotenki,

        OI LUOJA
        AUTA KÄRSIVÄÄ ! kuule huutomme,,,,


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Siivooja Auri Kananen ei hätkähdä "mörskäkoteja": Tuhohyönteisiä, tiskit likoamassa pari vuotta...

      Kananen siivoaa järkyttävään kuntoon päässeitä koteja - ja elättää itsensä somesisällöillä. Vastaan on tullut kaikkea maan ja taivaan väliltä: vuosien
      Maailman menoa
      41
      2260
    2. Ok. Hyvä sait mut vihaamaan itseäsi

      Oletko nyt tyytyväinen . Hyvästi
      Ikävä
      306
      2224
    3. Nyt ei enää kantaverkon siirtokyky kestä tuulivoiman lisäystä

      Uudet tuulivoimalat joutuvat seisomaan tyhjän panttina. Tuliko ongelma taas yllättäen ja pyytämättä. Mitä siellä Fingridissä on nämä vuodet puuhailtu,
      Maailman menoa
      141
      1818
    4. En oikein tiedä mitä mun pitäisi tehdä

      Mies, auttaisitko minua? Sinä olet ihana, mutta toisinaan aiheutat minulle ahdistusta. Olen niin sekaisin ja se on sun syy. Miksi tämä on niin vaikeet
      Ikävä
      116
      1710
    5. Ensitreffit alttarilla: Otto ja Assi hörppivät viiniä - Otto harmistuu Assin reaktiosta: "Mikä..."

      Otto ja Assi viettävät ekaa juhannusta yhdessä. Yhteinen viinihetki ei suju ihan kuin strömsössä… Tsemii Otolle, oot symppis! Varo juonipaljastuksi
      Ensitreffit alttarilla
      7
      1573
    6. Onko sinulla ja hänellä

      kuinka paljon ikäeroa?
      Ikävä
      98
      1516
    7. Persut erotti rokotekriitikon

      Turun ”korona­paasaaja” heitettiin ulos perus­suomalaisten ryhmästä: https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009111451.html?share=b969f2bb00583cc8f0a2
      Maailman menoa
      229
      1451
    8. Mitä luulet muiden ajattelevan jos näkisi

      käsipuolessas hänen, sen ihmisen jota täällä ikävöit?
      Ikävä
      103
      1199
    9. Se on mies nyt niin, että sydämeni ei kestä tätä

      Kaipuuta, eikä tätä radiohiljaisuutta. Voitko tehdä jotain?
      Ikävä
      71
      1036
    Aihe