Ukrainan asevoimat maalittavat aivan oikein Venäjän kansalliskaartia. Sehän piileksii selustassa ja sen tehtävä on sama kuin Saddam Husseinin kansalliskaartilla oli ensimmäisen Persianlahden sodan aikana: estää armeijan joukkojen perääntyminen.
Operaatio Aavikkomyrskyn aikana liittouman sotilasjohtajat ensin ajattelivat, että kansalliskaarti olisi normaali reservi tehtävänään yrittää lyödä takaisin läpimurtoon päässeitä liittouman joukkoja. He yllättyivät kun liittouman hyökkäyksen alettua kansalliskaarti ei osallistunutkaan taisteluihin vaan vetäytyi hyvin nopeasti Irakin rajan taakse, jättäen armeijan joukot tuhoutumaan etulinjaan liittouman tulijyrän alle ja suuriin motteihin, joihin liittouman panssarikärjet ne saartoivat.
Osin liittouman propagandan kiihottamana Irakissa nousi kapinaliike. Varsinkin lähellä Kuwaitin rajaa Saddamiin oltiin tyytymättömiä. Liittouman joukot kuitenkin noudattivat YK:n päätöksiä eivätkä edenneet Irakin puolelle, vaan katselivat rajalla kun perääntymällä itsensä pelastanut kansalliskaarti teurasti Saddamia vastaan nousseet kapinalliset. Jonkin verran kai aseita ja epäsuoraa tukea yritettiin antaa, mutta se ei auttanut raskaasti aseistautunutta kansalliskaartia vastaan. Saddamin uskollinen kaarti teki niin puhdasta jälkeä, että vastarintaa häntä vastaan ei juuri enää noussut niinä vuosina, jotka hän vielä oli vallassa eikä suuremmin edes silloin, kun liittouma reilut kymmenen vuotta myöhemmin ylitti rajan ja vyöryi Irakiin.
Ukrainalaisten kohde on siis erittäin oikea monestakin syystä: se tuhoaa voiman, joka eståä Venäjän varsinaisen armeijan joukkoja perääntymästä ja se tuhoaa aivan keskeisen voiman, jonka avulla Putin pysyy vallassa omassa maassaan.
Tukea Ukrainalle tulee lisätä ja pyrkiä siihen, että Ukraina pystyy vain kiihdyttämään sotatoimia talvesta huolimatta. Kuten Pekka Toveri mainitsi, lännen olisi syytä alkaa laajentaa sotatarviketuotantoa. Mitä nopeammin Venäjä häviää typeryyksissään aloittamansa sodan, sitä nopeammin voimme palata muutenkin normaaliin. Tai lähemmäs normaalia. Sodan jälkeen on vielä aseistariisuttava Venäjä ja pakotettava se maksamaan aiheuttamansa tuho. Joudumme aivan varmasti myös tukemaan Ukrainan jälleenrakennusta, vaikka perisimmekin kustannuksia Venäjältä. Mutta mitä kauemmin sota jatkuu, sitä enemmän tuhoa syntyy korjattavaksi.
Aivan ehdotonta on, että sotarikoksiin syyllistyneet tullaan tuomitsemaan ja tavoite tulee olla myös sotaan syyllisten tuomitseminen. Nurnbergissa sellaista teoista seurasi kuolemantuomio ja niin pitäisi seurata myös nyt.
Operaatio Aavikkomyrskyn aikana liittouman sotilasjohtajat ensin ajattelivat, että kansalliskaarti olisi normaali reservi tehtävänään yrittää lyödä takaisin läpimurtoon päässeitä liittouman joukkoja. He yllättyivät kun liittouman hyökkäyksen alettua kansalliskaarti ei osallistunutkaan taisteluihin vaan vetäytyi hyvin nopeasti Irakin rajan taakse, jättäen armeijan joukot tuhoutumaan etulinjaan liittouman tulijyrän alle ja suuriin motteihin, joihin liittouman panssarikärjet ne saartoivat.
Osin liittouman propagandan kiihottamana Irakissa nousi kapinaliike. Varsinkin lähellä Kuwaitin rajaa Saddamiin oltiin tyytymättömiä. Liittouman joukot kuitenkin noudattivat YK:n päätöksiä eivätkä edenneet Irakin puolelle, vaan katselivat rajalla kun perääntymällä itsensä pelastanut kansalliskaarti teurasti Saddamia vastaan nousseet kapinalliset. Jonkin verran kai aseita ja epäsuoraa tukea yritettiin antaa, mutta se ei auttanut raskaasti aseistautunutta kansalliskaartia vastaan. Saddamin uskollinen kaarti teki niin puhdasta jälkeä, että vastarintaa häntä vastaan ei juuri enää noussut niinä vuosina, jotka hän vielä oli vallassa eikä suuremmin edes silloin, kun liittouma reilut kymmenen vuotta myöhemmin ylitti rajan ja vyöryi Irakiin.
Ukrainalaisten kohde on siis erittäin oikea monestakin syystä: se tuhoaa voiman, joka eståä Venäjän varsinaisen armeijan joukkoja perääntymästä ja se tuhoaa aivan keskeisen voiman, jonka avulla Putin pysyy vallassa omassa maassaan.
Tukea Ukrainalle tulee lisätä ja pyrkiä siihen, että Ukraina pystyy vain kiihdyttämään sotatoimia talvesta huolimatta. Kuten Pekka Toveri mainitsi, lännen olisi syytä alkaa laajentaa sotatarviketuotantoa. Mitä nopeammin Venäjä häviää typeryyksissään aloittamansa sodan, sitä nopeammin voimme palata muutenkin normaaliin. Tai lähemmäs normaalia. Sodan jälkeen on vielä aseistariisuttava Venäjä ja pakotettava se maksamaan aiheuttamansa tuho. Joudumme aivan varmasti myös tukemaan Ukrainan jälleenrakennusta, vaikka perisimmekin kustannuksia Venäjältä. Mutta mitä kauemmin sota jatkuu, sitä enemmän tuhoa syntyy korjattavaksi.
Aivan ehdotonta on, että sotarikoksiin syyllistyneet tullaan tuomitsemaan ja tavoite tulee olla myös sotaan syyllisten tuomitseminen. Nurnbergissa sellaista teoista seurasi kuolemantuomio ja niin pitäisi seurata myös nyt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.