video : miksi näin : tyttöjen oikeudet ja tasa-arvo - mihin unohtuivat pojat

Tuo on myös kollektivistin mielenmaisemaa: puututaan koko ajan siihen millaisena joku toinen saa olla olemassa.

Kollektivistiseen mielenmaisemaan perustuu myös aloituksen analyysi, koska kollektivismiin liittyy yleensä joko uhriutuminen tai sitten toisten uhriuttaminen. Vastuu ja valta on aina jollakin muulla kuin asianosaisella itsellään. Aloittaja uhriuttaa pojat. Pojat on "unohdettu".

Kollektivisti puhuu mieluusti siitä kuinka hän "antaa äänen" jollekin toiselle ihmiselle tai ryhmälle. Tämäkin on toisten asioihin puuttumista. Hyväntekijät jotka laupiaasti antavat äänen jollekin sorretulle ryhmälle yleensä tosiasiassa puhuvat toisten suulla. Oikeasti he vain varastavat toisten äänen.

Individualisti kunnioittaa jokaisen oikeutta puhua itse omasta puolestaan. Indivdualisti ei uhriudu eikä uhriuta ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on myös kollektivistin mielenmaisemaa: puututaan koko ajan siihen millaisena joku toinen saa olla olemassa.

Kollektivistiseen mielenmaisemaan perustuu myös aloituksen analyysi, koska kollektivismiin liittyy yleensä joko uhriutuminen tai sitten toisten uhriuttaminen. Vastuu ja valta on aina jollakin muulla kuin asianosaisella itsellään. Aloittaja uhriuttaa pojat. Pojat on "unohdettu".

Kollektivisti puhuu mieluusti siitä kuinka hän "antaa äänen" jollekin toiselle ihmiselle tai ryhmälle. Tämäkin on toisten asioihin puuttumista. Hyväntekijät jotka laupiaasti antavat äänen jollekin sorretulle ryhmälle yleensä tosiasiassa puhuvat toisten suulla. Oikeasti he vain varastavat toisten äänen.

Individualisti kunnioittaa jokaisen oikeutta puhua itse omasta puolestaan. Indivdualisti ei uhriudu eikä uhriuta ketään.

Lue lisää

Kollektivistisessa maailmassa yksilö on avuton ja kontrolli ja vastuu on muilla. Tai sitten yhdellä yksilöllä on kohtuuton vastuu muista. Näin ollen ongelmanratkaisu perustuu muiden syyttelyyn ja uhriutumiseen tai itsen syyllistämiseen muiden ongelmista ja muiden uhriuttamiseen.

Individualistisessa maailmassa yksilö ei ole avuton ja vastuu itsestä on ensisijaisesti itsellä. Näin ollen ongelmanratkaisu perustuu itsereflktioon ja toimintaan oman tilanteen parantamiseksi itse. Lähtökohta on se että itse pitää muuttua, itse pitää muuttaa itsensä jos oma elämäntilanne ei miellytä.

Tämä yksilötasolla, yhteiskuna/valtio/kulttuuritasolla. Kukaan ei voi muuttua, kasvaa ja kehittyä toisen puolesta. Ensin pitää olal muutoshalu. sitten pitää olla tahtotila muuttaa asioita. ja sitten se muutostyö täytyy suorittaa itse.

Tähän feminismikin perustuu.

Intersektionaali- sanakin on itsessään kollektivistinen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on myös kollektivistin mielenmaisemaa: puututaan koko ajan siihen millaisena joku toinen saa olla olemassa.

Kollektivistiseen mielenmaisemaan perustuu myös aloituksen analyysi, koska kollektivismiin liittyy yleensä joko uhriutuminen tai sitten toisten uhriuttaminen. Vastuu ja valta on aina jollakin muulla kuin asianosaisella itsellään. Aloittaja uhriuttaa pojat. Pojat on "unohdettu".

Kollektivisti puhuu mieluusti siitä kuinka hän "antaa äänen" jollekin toiselle ihmiselle tai ryhmälle. Tämäkin on toisten asioihin puuttumista. Hyväntekijät jotka laupiaasti antavat äänen jollekin sorretulle ryhmälle yleensä tosiasiassa puhuvat toisten suulla. Oikeasti he vain varastavat toisten äänen.

Individualisti kunnioittaa jokaisen oikeutta puhua itse omasta puolestaan. Indivdualisti ei uhriudu eikä uhriuta ketään.

Lue lisää

Toisin sanoen poikien ja miesten yhteiskunnallista asemaa ei taatusti auta se, että heitä opetetaan näkemään itsensä jo kouluikäisinä ollessaan uhreina.

Kouluikäisetkin pojat seuraavat yhteiskunnallista keskustelua. Jos joku on pielessä, heitä ei auta yhtään se että pojista puhutaan tasa- arvokeskustelun uhreina, jotka on "unohdettu".

Kasvuiässä lapsi muodostaa käsityksen itsestään siitä millaisena ihmisenä häntä kohdellaan. Ei ole pojille eduksi jos heitäkin kohdellaan jo kouluiässä unohdettuina uhreina.

Anonyymi kirjoitti:

Toisin sanoen poikien ja miesten yhteiskunnallista asemaa ei taatusti auta se, että heitä opetetaan näkemään itsensä jo kouluikäisinä ollessaan uhreina.

Kouluikäisetkin pojat seuraavat yhteiskunnallista keskustelua. Jos joku on pielessä, heitä ei auta yhtään se että pojista puhutaan tasa- arvokeskustelun uhreina, jotka on "unohdettu".

Kasvuiässä lapsi muodostaa käsityksen itsestään siitä millaisena ihmisenä häntä kohdellaan. Ei ole pojille eduksi jos heitäkin kohdellaan jo kouluiässä unohdettuina uhreina.

Lue lisää

Väkivaltakin muuten perustuu uhriuteen. Väkivaltainen ihminen ei yritä alistaa muita, vaan hän yrittää yleensä puolustaa itseään aggressioilla.

Tätähän Putinkin kokee tekevänsä Ukrainassa.

Väkivaltaisia miehiä pidetään alistajina. Mutta väkivalta kumpuaa yleensä nimenomaan avuttomuuden ja uhriuden kokemuksesta. Ihminen joka kokee olevansa HEIKKO haluaa kontrolloida muita. Ihmisellä joka kokee olevansa vahvassa asemassa ei ole tarvetta kontrolloida muita.

Tämäkin kannattaa pitää mielessä kun pojista puhutaan. Ei ole miesten tekemää väkivaltaakaan ajatellen hyväksi opettaa pojille jo lapsesta asti sitä kuinka pojat on unohdettu ja heitä sorretaan tasa- arvokeskustelussa. Siitä kehittyy halu alkaa puolustamaan itseä.

"Pojat on poikia" on vanha fraasi jolla on perinteisesti oikeutettu poikien perseilyn katsominen läpi sormien. Sillä ei tarkoiteta etteikö pojat saa olla sukupuoleltaan poikia.

Kun pojat vaikkapa kiusaavat tyttöjä koulussa se on perinteisesti kuitattu letkauttamalla että no pojat on poikia! ikään kuin tyttöjen härnääminen kuuluisi poikana olemiseen normaalina asiana.

Tuolla letkautuksella on yritetty aina tehdä poikien häiriköivästä käytöksestä harmitonta ja normaalia. Siksi "boys held accountable" on ihan perusteltu kun ottaa huomioon fraasin historiallisen merkityksen.

Anonyymi kirjoitti:

Toisin sanoen poikien ja miesten yhteiskunnallista asemaa ei taatusti auta se, että heitä opetetaan näkemään itsensä jo kouluikäisinä ollessaan uhreina.

Kouluikäisetkin pojat seuraavat yhteiskunnallista keskustelua. Jos joku on pielessä, heitä ei auta yhtään se että pojista puhutaan tasa- arvokeskustelun uhreina, jotka on "unohdettu".

Kasvuiässä lapsi muodostaa käsityksen itsestään siitä millaisena ihmisenä häntä kohdellaan. Ei ole pojille eduksi jos heitäkin kohdellaan jo kouluiässä unohdettuina uhreina.

Lue lisää

Poikien asemaa ei tosiaan paranna se, että heistä puhutaan tasa-arvokeskustelun uhreina. Tosin se puhe ei valehtele. Pojat ovat paitsi puheiden, myös toiminnan uhreja. Ketään ei auta se, että tästä halutaan olla hiljaa.

Poikien ei ei todellakaan ole se, että heitä kohdellaan jo kouluiässä unohdettuina uhreina.

Anonyymi kirjoitti:

Poikien asemaa ei tosiaan paranna se, että heistä puhutaan tasa-arvokeskustelun uhreina. Tosin se puhe ei valehtele. Pojat ovat paitsi puheiden, myös toiminnan uhreja. Ketään ei auta se, että tästä halutaan olla hiljaa.

Poikien ei ei todellakaan ole se, että heitä kohdellaan jo kouluiässä unohdettuina uhreina.

Lue lisää

Jos "poikien asemaa ei paranna se että heistä puhutaan tasa- arvokeskustelun uhreina", mutta "ketään ei auta sekään että tästä halutaan olla hiljaa", miten pojista sitten pitäisi puhua?

Anonyymi kirjoitti:

Jos "poikien asemaa ei paranna se että heistä puhutaan tasa- arvokeskustelun uhreina", mutta "ketään ei auta sekään että tästä halutaan olla hiljaa", miten pojista sitten pitäisi puhua?

Lue lisää

Arvostavasti, kunnioittavasti, rehellisesti. Kuten tytöistäkin.

Toivottavasti tällainen ajatus ei ole sinulle uusi.

Anonyymi kirjoitti:

Arvostavasti, kunnioittavasti, rehellisesti. Kuten tytöistäkin.

Toivottavasti tällainen ajatus ei ole sinulle uusi.

Olipa epäkohtelias vastaus. Mistähän mahtaa asenteellinen vastauksesi johtua?

Onko tämä poikia uhriuttava keskustelu arvostavaa, kunnioittavaa tai edes rehellistä? Tuleeko tällaisesta surkuttelevasta puhetavasta tunne että poikiin suhtaudutaan vakavasti?

Minä olen tässä puolustamassa varsinkin kasvuiässä olevien lasten ja nuorten oikeutta tulla yhteiskunnallisessa keskustelussa nähdyksi muuna kuin säälittävänä uhrina. Varsinkin kasvavien lasten ja nuorten kohdalla he omaksuvat ulkoapäin käsityksen siitä millaisia he ovat, mikä heidän tilanteensa on, ja jopa sen miltä heistä tuntuu.

Lapselle ja nuorelle voi uskomattoman helposti istuttaa ulkoapäin kaikenlaisia ajatuksia ihan vain hokemalla heille vaikkapa sitä kuinka traagista heidän elämänsä on. Se voi toisinaan olla täysin perätöntä tai suuresti liioiteltua, dramatisoitua tilannekuvausta. Usein se on elämänkoululaisten aikuisten omaa ongelmakeskeistä elämänasennetta jota aikuiset itse syöttävät lapsille.

Yhteiskunnallinen keskustelu nuorista velloo syvälllä elämän kauheudessa koko ajan. Ei se ole pään pensaaseen pistämistä ongelmilta jos kyseenalaista tällaisen ongelmakeskeisen tavan käsitellä elämää ja lasten nuorten loputtoman kauheaa tilannetta.

On vahingollista keskittyä yhteiskunnallisessa tasa- arvokeskustelussa vellomaan sen enempää poikien kuin tyttöjenkään surkeaa tilannetta pahojen naisten ja tyttöjen ja varsinkin feministien, tai sitten miesten ja poikien uhreina koska siitä tulee itsensä toteuttava ennuste.

Aivan sama pätee moniin muihinkin nimellisiin ryhmiin. Tyttöjen tilanteista puhutaan ongelmakeskeisesti. Työttömien tilanteista puhutaan ongelmakeskeisesti. Maahanmuuttajien tilanteista puhutaan samaan tapaan. Kuin myös kantasuomalaisten tilanteista. Se nimellinen ryhmä voi olla mikä tahansa. Aina kaikkialla nähdään vain traagisia uhreja.

Kun joka lööppi joka ikinen päivä huutaa esimerkiksi suomalaisten koululaisten pahaa oloa, koulukiusaamista ja mielenterveyshäiriöitä "joista vaietaan" tulee väkisinkin mieleen paljonko tuosta pahasta olosta on keinotekoisesti aiheutettu vain tällä julkisella vouhkaamisella nuorten loputtomasta kriisistä.

Kumpi oli ensin muna vai kana? Varsinkin vielä kasvuiässä olevilla on taipumus suhtautua tällaiseen vouhkaamiseen ikään kuin toimintaohjeena joita mennään omassa elämässä totettamaan. Lapsilla on vähäiset keinot kyseenalaistaa vallitsevia "totuuksia".

Anonyymi kirjoitti:

Olipa epäkohtelias vastaus. Mistähän mahtaa asenteellinen vastauksesi johtua?

Onko tämä poikia uhriuttava keskustelu arvostavaa, kunnioittavaa tai edes rehellistä? Tuleeko tällaisesta surkuttelevasta puhetavasta tunne että poikiin suhtaudutaan vakavasti?

Minä olen tässä puolustamassa varsinkin kasvuiässä olevien lasten ja nuorten oikeutta tulla yhteiskunnallisessa keskustelussa nähdyksi muuna kuin säälittävänä uhrina. Varsinkin kasvavien lasten ja nuorten kohdalla he omaksuvat ulkoapäin käsityksen siitä millaisia he ovat, mikä heidän tilanteensa on, ja jopa sen miltä heistä tuntuu.

Lapselle ja nuorelle voi uskomattoman helposti istuttaa ulkoapäin kaikenlaisia ajatuksia ihan vain hokemalla heille vaikkapa sitä kuinka traagista heidän elämänsä on. Se voi toisinaan olla täysin perätöntä tai suuresti liioiteltua, dramatisoitua tilannekuvausta. Usein se on elämänkoululaisten aikuisten omaa ongelmakeskeistä elämänasennetta jota aikuiset itse syöttävät lapsille.

Yhteiskunnallinen keskustelu nuorista velloo syvälllä elämän kauheudessa koko ajan. Ei se ole pään pensaaseen pistämistä ongelmilta jos kyseenalaista tällaisen ongelmakeskeisen tavan käsitellä elämää ja lasten nuorten loputtoman kauheaa tilannetta.

On vahingollista keskittyä yhteiskunnallisessa tasa- arvokeskustelussa vellomaan sen enempää poikien kuin tyttöjenkään surkeaa tilannetta pahojen naisten ja tyttöjen ja varsinkin feministien, tai sitten miesten ja poikien uhreina koska siitä tulee itsensä toteuttava ennuste.

Aivan sama pätee moniin muihinkin nimellisiin ryhmiin. Tyttöjen tilanteista puhutaan ongelmakeskeisesti. Työttömien tilanteista puhutaan ongelmakeskeisesti. Maahanmuuttajien tilanteista puhutaan samaan tapaan. Kuin myös kantasuomalaisten tilanteista. Se nimellinen ryhmä voi olla mikä tahansa. Aina kaikkialla nähdään vain traagisia uhreja.

Kun joka lööppi joka ikinen päivä huutaa esimerkiksi suomalaisten koululaisten pahaa oloa, koulukiusaamista ja mielenterveyshäiriöitä "joista vaietaan" tulee väkisinkin mieleen paljonko tuosta pahasta olosta on keinotekoisesti aiheutettu vain tällä julkisella vouhkaamisella nuorten loputtomasta kriisistä.

Kumpi oli ensin muna vai kana? Varsinkin vielä kasvuiässä olevilla on taipumus suhtautua tällaiseen vouhkaamiseen ikään kuin toimintaohjeena joita mennään omassa elämässä totettamaan. Lapsilla on vähäiset keinot kyseenalaistaa vallitsevia "totuuksia".

Lue lisää

Mitä epäkohteliasta ja asenteellista vastauksessani on?

Anonyymi kirjoitti:

"Pojat on poikia" on vanha fraasi jolla on perinteisesti oikeutettu poikien perseilyn katsominen läpi sormien. Sillä ei tarkoiteta etteikö pojat saa olla sukupuoleltaan poikia.

Kun pojat vaikkapa kiusaavat tyttöjä koulussa se on perinteisesti kuitattu letkauttamalla että no pojat on poikia! ikään kuin tyttöjen härnääminen kuuluisi poikana olemiseen normaalina asiana.

Tuolla letkautuksella on yritetty aina tehdä poikien häiriköivästä käytöksestä harmitonta ja normaalia. Siksi "boys held accountable" on ihan perusteltu kun ottaa huomioon fraasin historiallisen merkityksen.

Lue lisää

Jokainen saa ymmärtää sanonnan kuten haluaa. Kaikki eivät tuosta historallisesta merkityksestä ole kuullutkaan. Lainaan netistö löytynyttä pojan äidin kommenttia jota paremmin en osaisi sanoa: sanoa:

"Minulle "Pojat on poikia” tarkoittaa mutaa vaatteissa, henkareista viritettyjä lelupyssyjä, taskut täynnä aarteita ja naarmuja otsassa"

Samanhenkisesti itse sen ymmärrän.

Kyseisen kuvan, jossa pojat ei saa olla poikia vaan heidän on oltava "accountable", eli vastuullisia, ymmärrän että leikit on leikitty. Pojat eivät saa ilmentää itseään, eivät saa olla omana itsenään, vaan heitä työnnetään feministien määräämään ahtaaeen roolimalliin. Tytöillä vastaavaa ei ole, vaan päinvastoin heidän toivotaan olevan omana itsenään.

Tässä vaiheessa tiedän jo että ajattelet "ehei aivan väärin, päinvastoin me...." mutta sillä ei ole väliä. Kyse on siitä että monet muutkin ymmärtävät meemin eri tavalla kuin sitä käyttävät, eivätkä he ole kysymässä ymmärtämisapua feministeiltä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos "poikien asemaa ei paranna se että heistä puhutaan tasa- arvokeskustelun uhreina", mutta "ketään ei auta sekään että tästä halutaan olla hiljaa", miten pojista sitten pitäisi puhua?

Lue lisää

"Miten pojista pitäisi puhua". Ehkä tämä kysymys vahvistaa tuo videon viesti : pojista on vaikea puhua. Joillekin.

Pitäisi ensinnäkin unohtaa puheet tuosta "uhriutumisesta". Täälläkin tämä uhriuttaminen tuntuu olevan iso juttu. Sitä pitää varoa. Jos vahingossa lausuu jotain joka uhriuttaa pojat, on sanonut väärin ja pitää miettiä toinen tapa ilmaista asia.

Ei. Minua ei nyt tippaakkaan kiinnosta mitä on uhriuttaminen tai uhriutanko poikia. Ihan sama.

Muutamia ajatuksia, miten pojista pitäisi puhua.

Kuten toisessa viestissä puhuttiin, "pojat on poikia" pitäisi olla sallittu. Annetaan poikien olla lähtökohtaisesti sellaisia kuin he haluavat olla. Kuten tyttöjen kohdalla, nähdään heidän energiansa ja voimaantumisensa positiivisenä asiana.

Ei työnnetä poikia ahtaisiin roolimalleihin. Tarkoitan tässä nyt puhetta, jossa nimenomaan feministit haluavat nähdä pojat lähinnä oman agendansa kautta : seksistisinä, tulevina patriarkkoina, naisvihamielisinä. Kysytään pojilta itseltään, onko heidän roolimallinsa ahdas ja todetaan : ei se ole. Kyllä pojissa senverran älyä on, että jokainen ryhtyy tekemään niitä juttuja josta itse tykkää. Pojat on moninainen joukko erilaisia nuoria ihmisiä. Jotkut agressiivisä ja kilpailuhenkisiä, mutta ei läheskään kaikki. Moni on ujo, arka ja pelokas. Kaikenlaisia poikia.

Ei pelätä puhua urhiasemasta. Puhutaan poikien ongelmista avoimesti ja yleistämättä. Esim oppimistuloksista kouluissa. Niistä pitää puhua. Puhe voi johtaa ratkaisuun. Ilman puhetta, ratkaisuja ei tule koskaan. Puhuminen ei saa kuitenkaan olla rivienkään välistä poikien syyttelyä, sillä vika (esim oppimistuloksissa) voi olla muualla kuin pojissa. Vaikka OPS:ssa.

YK:lla ei ole ensimmäistäkään päivää joka on suunnattu pojille. Siksi suomessakin voisi alkaa viettää ihan omaa poikien päivää (vai joko sellainen on... taitaa muuten olla. Se on aika huonosti esillä mediassa). Sellaisena päivänä, voisi vaikka pääministeri kutsua poikia tutustumaan työhönsä, ja kuten tyttöjä, voisi poikien tarmokkuutta, uteliaisuutta, voimaantumista yms ihastella ja nostaa esille.

Toisaalta, kun nuorten ja lasten asioista puhutaan, pitäisi pysyä tasa-arvossa jos ei ole erityistä syytä siirtyä sukupuolispesifiin kieleen. Ts. ei puhuta tytöistä tai pojista, puhutaan lapsista.

Ei pojista puhuminen vaikeaa pitäisi olla.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen saa ymmärtää sanonnan kuten haluaa. Kaikki eivät tuosta historallisesta merkityksestä ole kuullutkaan. Lainaan netistö löytynyttä pojan äidin kommenttia jota paremmin en osaisi sanoa: sanoa:

"Minulle "Pojat on poikia” tarkoittaa mutaa vaatteissa, henkareista viritettyjä lelupyssyjä, taskut täynnä aarteita ja naarmuja otsassa"

Samanhenkisesti itse sen ymmärrän.

Kyseisen kuvan, jossa pojat ei saa olla poikia vaan heidän on oltava "accountable", eli vastuullisia, ymmärrän että leikit on leikitty. Pojat eivät saa ilmentää itseään, eivät saa olla omana itsenään, vaan heitä työnnetään feministien määräämään ahtaaeen roolimalliin. Tytöillä vastaavaa ei ole, vaan päinvastoin heidän toivotaan olevan omana itsenään.

Tässä vaiheessa tiedän jo että ajattelet "ehei aivan väärin, päinvastoin me...." mutta sillä ei ole väliä. Kyse on siitä että monet muutkin ymmärtävät meemin eri tavalla kuin sitä käyttävät, eivätkä he ole kysymässä ymmärtämisapua feministeiltä.

Lue lisää

Uskotteletko itsellesikin että "accoutablella" viitataan tenavien kuraisiin vaatteisiin, naarmuihin otsassa, lelupyssyihin, ja aarteisiin joita pikkupoikien taskut on täynnä? "Boys held accountable" paitaa päällään pitävä demonisoi tenavien viattomat poikamaiset leikit.

Älä viitsi.

Olet elävä todiste siitä että antifeministi on täsmälleen yhtä kykenemätön olemaan rehellinen kuin pahimmat woke- feministitkin.

Anonyymi kirjoitti:

Uskotteletko itsellesikin että "accoutablella" viitataan tenavien kuraisiin vaatteisiin, naarmuihin otsassa, lelupyssyihin, ja aarteisiin joita pikkupoikien taskut on täynnä? "Boys held accountable" paitaa päällään pitävä demonisoi tenavien viattomat poikamaiset leikit.

Älä viitsi.

Olet elävä todiste siitä että antifeministi on täsmälleen yhtä kykenemätön olemaan rehellinen kuin pahimmat woke- feministitkin.

Lue lisää

Tähän keskusteluun on vaikea osallistua, kun väärät mielipiteet poistetatetaan.

Tää on kans hyvä kanava. Jp tekee terävää komediaa woketuksesta.

https://www.youtube.com/user/AwakenWithJP

Mutta täytyy pitää mielessä että "tasa- arvo" on terminä slippery slope: Tasa- arvon tavoittelu johtaa helposti kollektivismiin. Eli tasa- arvon tavoittelusta milloin minkäkin ryhmien välillä tulee helposti denialismia ihmisten ja ryhmien toisistaan poikkeavia ominaispiirteitä kohtaan kuten woketuksessa on tapahtunut.

Kollektivismi on kehityksen este koska se estää yksilöitä kehittymästä. Jos yksilön kehitys ei ole mahdollinen, myöskään yhteiskunnat eivät kehity. Yksilön kehitys ei ole mahdollista jos yksilö ei ole mahdollisimman vapaa ja autonominen. Ja kollektivismi on tässä pahin este.

Kollektivistisen mielenmaiseman omaava ei erota sitä missä minä itse lopun ja toinen ihminen alkaa.

Lopeta toi poikien ja miesten uhriuttaminen. Mitä hyvää luulet saavasi aikaan tuolla uhriutuneella uikutuksella?

Eivät feministit tuollaista tee sen enempää itselleen kuin muillekaan. Tai no ainakaan me normaalit terveet feministit, jotka tiedämme mitä feminismi tarkoittaa.