Yritäppäs olla päivä sietämättömän ihmisen "roolissa" jota et normaalisti ole. Yllättävän vaikeaa.Jos olet saanut mukavan ihmisen maineen ja muutat käytöksesi sietämättömäksi, niin kokemus on hätkähdyttävä.
Yhtäkkiä kukaan ei haluasikkaan enää olla kanssasi.
Kukaan ei halua puhua sinulle, ei ymmärrä sinua.
Kuinka nopeasti voi leima otsaasi tulla.Kuinka vaivattomasti olemme valmiit näpäyttämään toisiimme epämielyttävän ihmisen ;et ole mitään, etkä ole kukaan, kaiken kuittaavan näkemyksemme.
Entäpä jos tarkastelemme hetken omia leimojamme. Miltä ne näyttävät ja mitä kaikkea ihomme pinnassa näkymättömästi" on näkyvänä.
Lista saattaisi olla hyvin valaiseva:
-olet ikävystyttävä
-olet kelvoton
-olet turhauttava
-et osaa juuri mitään
-sinusta ei ole selviytyjäksi jne...
Nämä leimat saattavat sitten aktivoitua tiettyjen ihmisten seurassa.Aivankuin nahassamme kohtaisimme tuon toisen saman leiman ja tuskastumme välittömästi.
Entäpä kun kokeilee poistaa oman leimansa.Minkä tahansa niistä , josta ei pidä enää ja jota ei halua kantaa enää näkyvillä. Saat kiskoa leimaasi kuin kiinni kasvanutta laastaria ja yrittää hoidella rikkimennyttä nahkaasi , joka kirvelee ja sattuu.Jos et osaa olla varuillasi ja tiedostaa tilanetta , niin tulee joku ,joka huomaa sinun olevan vielä vereslihalla ja täräyttää päälle uuden leiman.
Kiinostavaa, että usein ihminen alkaakin "näytellä" sitä , mitä hänen uskotaan olevan.Hän hukkaa oman ehjän ja ihanan itsensä, joka on hänen sisällään jäänyt vaille huomiota ja hyväksyntää.
Tämä itsessään oleva kasvun mahdollisuus on kuin hylätty pieni lapsi, joka ei tunnu jaksavan elää , eikä hengittää.
Ihminen lakkaa uskomasta voivansa kehittyä ja muuttua.Kun kerran olen tällainen , niin sitten olen. Kun kukaan ei minusta pidä, niin en pidä itsekkään itsestäni.
Emme voi uskoa olevamme kukaan, ellei meillä ole ketään , kuka meitä rakastasi. Me ihmiset olemme kuin kasvit, jotka kuihtuvat , elleivät saa elävää vettä, ja valoa osakseen. Me olemme rakkauden ja hyväksynnän varassa ,jota joko saamme, tai emme saa osaksemme.
Kuinka suuri sitten onkaan vastuu heillä, jotka ovat ensimmäiset läheisemme meidän tänne synnyttyämme.Mutta taas jos tarkastelemme omien vanhempiemme kykyä olla niitä ihanne- vanhempia, niin heidän osakseen saama kohtelu on taas vaikuttanut heidän käyttäytymiseensä. Kolmanteen ja neljänteen sukupolveen...aika masentavaa.
Voiko luonne perityä? Saavatko hankalat vanhemmat hankalia lapsia ja kivat kivoja?Jossain vaiheessa se ketju voi katketa.Kaikesta huonosta" perimästäänkin huolimatta sukuun putkahtaa kummajainen , joka alkaa muuttaa ja rikkoa rajoja.
Välttämättä tämä tahto- persoonallisuus ei olekkaan ensin se mielyttävä ihminen. Kuinka hän voisi olla, koska hän ei enää toista odotettuja malleja.
Hänen kuvansa ei mahdu mihinkään "sukuraamituksiin.
Tämä sisäinen taistelija* saattaakin olla ensin se kapinallinen nuori.Hän kyseinalaistaa kaiken sen , mitä hänelle on uskoteltu.Suku taivastelee tuota outoa ja sietämätöntä yksilöä:Ei vaan meidän suvussa tuollaista olentoa ole ennen nähty.Taitaa olla vahdokas koko kummitus. Mutta kuinkas saattaakin käydä.Tuon kapinallisen löytömatka itseensä on kuin huikea transformaatio; toukasta kehkeytyy upea perhonen.
Tämän saamansa ymmärryksen kautta tuosta niin hankalasta ja sietämättömästä ihmisen alusta kasvaa herkkä ja ajatteleva ihminen.Mikä oli se voima ja se tuntematon tekijä , joka mahdollisti tuon muodonmuutoksen ? Tämä ihminen, joka itse ei mahdollisesti ollut saanut rakkautta, ei hyväksyntää , ei tukea osakseen, hänestä tulikin muiden siipien avaaja.
Jospa näin voisimme toisiamme katsoa. Minun siipeni ovat tänään ehkä vähä enemmän levällään, mutta huomenna jo sinunkin siipesi kantavat.Sinun siipesi ovat vielä suuremmat nyt, mutta huomenna minunkin siipeni ovat suurentuneet.
Mahdollisuutemme ihmisyytemme kasvuun ovat rajattomat.
Yhtäkkiä kukaan ei haluasikkaan enää olla kanssasi.
Kukaan ei halua puhua sinulle, ei ymmärrä sinua.
Kuinka nopeasti voi leima otsaasi tulla.Kuinka vaivattomasti olemme valmiit näpäyttämään toisiimme epämielyttävän ihmisen ;et ole mitään, etkä ole kukaan, kaiken kuittaavan näkemyksemme.
Entäpä jos tarkastelemme hetken omia leimojamme. Miltä ne näyttävät ja mitä kaikkea ihomme pinnassa näkymättömästi" on näkyvänä.
Lista saattaisi olla hyvin valaiseva:
-olet ikävystyttävä
-olet kelvoton
-olet turhauttava
-et osaa juuri mitään
-sinusta ei ole selviytyjäksi jne...
Nämä leimat saattavat sitten aktivoitua tiettyjen ihmisten seurassa.Aivankuin nahassamme kohtaisimme tuon toisen saman leiman ja tuskastumme välittömästi.
Entäpä kun kokeilee poistaa oman leimansa.Minkä tahansa niistä , josta ei pidä enää ja jota ei halua kantaa enää näkyvillä. Saat kiskoa leimaasi kuin kiinni kasvanutta laastaria ja yrittää hoidella rikkimennyttä nahkaasi , joka kirvelee ja sattuu.Jos et osaa olla varuillasi ja tiedostaa tilanetta , niin tulee joku ,joka huomaa sinun olevan vielä vereslihalla ja täräyttää päälle uuden leiman.
Kiinostavaa, että usein ihminen alkaakin "näytellä" sitä , mitä hänen uskotaan olevan.Hän hukkaa oman ehjän ja ihanan itsensä, joka on hänen sisällään jäänyt vaille huomiota ja hyväksyntää.
Tämä itsessään oleva kasvun mahdollisuus on kuin hylätty pieni lapsi, joka ei tunnu jaksavan elää , eikä hengittää.
Ihminen lakkaa uskomasta voivansa kehittyä ja muuttua.Kun kerran olen tällainen , niin sitten olen. Kun kukaan ei minusta pidä, niin en pidä itsekkään itsestäni.
Emme voi uskoa olevamme kukaan, ellei meillä ole ketään , kuka meitä rakastasi. Me ihmiset olemme kuin kasvit, jotka kuihtuvat , elleivät saa elävää vettä, ja valoa osakseen. Me olemme rakkauden ja hyväksynnän varassa ,jota joko saamme, tai emme saa osaksemme.
Kuinka suuri sitten onkaan vastuu heillä, jotka ovat ensimmäiset läheisemme meidän tänne synnyttyämme.Mutta taas jos tarkastelemme omien vanhempiemme kykyä olla niitä ihanne- vanhempia, niin heidän osakseen saama kohtelu on taas vaikuttanut heidän käyttäytymiseensä. Kolmanteen ja neljänteen sukupolveen...aika masentavaa.
Voiko luonne perityä? Saavatko hankalat vanhemmat hankalia lapsia ja kivat kivoja?Jossain vaiheessa se ketju voi katketa.Kaikesta huonosta" perimästäänkin huolimatta sukuun putkahtaa kummajainen , joka alkaa muuttaa ja rikkoa rajoja.
Välttämättä tämä tahto- persoonallisuus ei olekkaan ensin se mielyttävä ihminen. Kuinka hän voisi olla, koska hän ei enää toista odotettuja malleja.
Hänen kuvansa ei mahdu mihinkään "sukuraamituksiin.
Tämä sisäinen taistelija* saattaakin olla ensin se kapinallinen nuori.Hän kyseinalaistaa kaiken sen , mitä hänelle on uskoteltu.Suku taivastelee tuota outoa ja sietämätöntä yksilöä:Ei vaan meidän suvussa tuollaista olentoa ole ennen nähty.Taitaa olla vahdokas koko kummitus. Mutta kuinkas saattaakin käydä.Tuon kapinallisen löytömatka itseensä on kuin huikea transformaatio; toukasta kehkeytyy upea perhonen.
Tämän saamansa ymmärryksen kautta tuosta niin hankalasta ja sietämättömästä ihmisen alusta kasvaa herkkä ja ajatteleva ihminen.Mikä oli se voima ja se tuntematon tekijä , joka mahdollisti tuon muodonmuutoksen ? Tämä ihminen, joka itse ei mahdollisesti ollut saanut rakkautta, ei hyväksyntää , ei tukea osakseen, hänestä tulikin muiden siipien avaaja.
Jospa näin voisimme toisiamme katsoa. Minun siipeni ovat tänään ehkä vähä enemmän levällään, mutta huomenna jo sinunkin siipesi kantavat.Sinun siipesi ovat vielä suuremmat nyt, mutta huomenna minunkin siipeni ovat suurentuneet.
Mahdollisuutemme ihmisyytemme kasvuun ovat rajattomat.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Kirjoitat mainiosti elämän raadollisuudesta noiden leimojen suhteen.
Olen elävä esimerkki täällä palstoilla ja sätissä miten erilaisia leimoja sitä voikaan yksi ihminen saada ja miten harvat niistä leimoista pätee reaalielämässä.
Leimaaminen on helpointa mitä täällä kasvottomien ihmisen nettimaailmassa vain kirjainten varassa voimme tehdä.
Vaikeampaa on sukeltaa kirjainten taakse ja koettaa nähdä hyvää - pahan löytää sokeakin, silloinkin kuin sitä ei kirjoittajan motiiveissa edes ole , niin sinne se ängetään väkisin.
Joskus tuntuu, että on kuin rangaistusvanki, joka pääsee vapaalle tuomionsa istuttuaan, mutta on lopunikäänsä leimattu eli hänen rangaistuksena ei lopu, kun hän astuu vankilasta vapaana ihmisenä ulos. No joo vähän ehkä karkea esimerkki, mutta mielestäni kuvaava.
Jos sinut on leimattu mukavaksi ihmiseksi ja halusit mennä ärsyttävän ihmisen nahkoihin hetkeksi kokeilumielessä – niin minulla on taas päinvastoin.
Olen ärsyttävän, provosoivan, väittelevän, kaikkitietävän jne. leimoilla leimattu ja jos minä taas teen jotain poikkeavaa kuten esim. huumorijuttuja tulkitaan ne ihan joksikin muuksi miksi ne olen tarkoittanut.
Minä mukamas vidduilen tai jotain – ihan kun en osaisi sanoa suoraankin – kun minulla senkin leima on.
Jotkut leimat tuntuvat kumoavan toisensa ;D
Oletan ymmärtäväni miltä sinusta nyt tuntuu.
Ja toivonkin, että ihmiset ymmärtävät ettei motiivisi ollut loukata ketään.
Koen helpoksi luottaa vilpittömyyteesi.
*sofi*
yhtään helpotta sua, niin minä ainakin olen nähnyt tuon huumorisofinkin, aitona.
Kumpa me osaisimmekin olla lyömättä niitä leimoja, tai ainakin osaisimme pyyhkiä ne pois lyötyämme :)
minusta sinä olet vallan viehättävä, mukava ja huumorintajuinen. Ja altruisti suhteessa palstan kirjoituksiin. Eiks muut muka hiffaa?
Siinäpä meillä kaikilla harjoittelemista!
Olematta ilman leimasinta!
Hyvä ehdotus!
Otetaanko ensiviikolla "Leimasiton-viikko-kampanja" ja sinä tietysti vetäjänä *KIH*
*pinkoo karkuun nilkat nuljuen korkkareissaan*
;DDDD
mitä se altruisti tarkottaa..... onko se niinku all turisti ?
En vieläkään uskalla edes nauraa. Päivä P.Pikkaraisena oli täysin *sietämätön kokemus:=)
Mutta ah niin tervehdyttävä. Olin miettinyt paripäivää yhtä läheistä ihmistä ,jonka kanssa en saa todellista yhteyttä ja joka saa aina välittömästi tunteeni kiehahtamaan. Vaikka kuinka olen yrittänyt päästä hänen sieluunsa* niin joka kerta saan seinän vastaani.
Yhdessä asiakas työskentelyssä "näyttelin" kerran nuoren naisen isoäitiä ja hänen äitiään ja jopa veljeäänkin. Tämä mummi oli hyvin tekopyhä ja aina oikeassa oleva.Asikkaani ei ollut koskaan uskaltanut sanoa hänelle suoraan mitään vastaan, vaan nieli kaiken itseensä.Hän kun vielä oli arvostettu papin rouva.Otin tämän mamman roolin ja istutin asikkaani vastapäätä. Tämän roolileikin myötä sitten asikkaani lopulta itkunsa keskeltä huusi ja raivosi ja sanoi kaiken ulos itsestään.
Näin hän vapautui. Minun oli kyllä moisen harjoituksen" jälkeen mentävä pesemään naamanikin ja ravistettava koko tekopyhäinen nuttura kireellä oleva naismalli viimeiseenkin pisaraan pois.
Nauroimme lopuksi katketakseen ja tämän jälkeen tämä asikkaani ei enää antanut tuon isoäitinsä elämäänsä terrorisoida. Äiti oli huomattavasti vaikeampi, koska hän piiloitti niin taitavasti oman ,minä en ole rakastamisen arvoinen juttunsa.
Tytär oli sitten se , joka oli tuon suvun naisten mitättömyyden itseensä samaistanut. Tästä tyttärestäkin kasvoi lopulta se perhonen.
Sietämistä voi kestää tiettyyn rajaan saakka, mutta kun se raja ylittyy , niin mikä ei enää voi pidätellä sitä vyöryä,kun pato aukeaa.
Yhdelle ex-mies ystävälleni aikoinaan järjästin sellaisen näytelmän, että hän varmasti sen muistaa kuollessankin. Hänen itsekeskesyytensä ja toisen huomioon ottamiskykynsä oli hyvin kehittymätön.
Niin olin minäkin kehittymätön ja kuvittelin lempeydellä ja rakkaudella hänet muuttavani. Ja katin p...tä. Vasta sitten, kun täysin konkreettisesti pistin *juhlat pystyyn *, niin hän säikähti hetkeksi hereille. Tosin shokkinsa* keskeltä hän ryöpytti tekstiä:" Sinä olet tullut hulluksi.Kuinka sinä voit tehdä , joitain tuollasta.Sinun pitäisi olla fiksu ja sivistynyt ihminen. jne... Taivas kuinka minua nauratti ja helpotti...ja lopulta työnsin hänet vielä vaatteet päällä kylpyammeeseen, joka oli täynnä vettä. Kävelin riemukkaasti keväiseen aamuun ja hengitin syvään.Tuo virtahepo* ei ainakaan enää minun olohuoneeni kokoiseksi enää kasvanut.
Sietämättömyys voi myös pesiytyä liialliseen kiltteyteen ja empaattisuuteen. On tervettä kokea olevansa joskus vihainen, toisinaan ärsyttävä ja niin perin inhimillinen. Tietysti sitäkin on syytä miettiä missä ja kenen kanssa niitä roolileikkejään* toteuttaa.
Läheisten ystävien kanssa saa olla huonojakin päiviä ja silti tietää ettei ystävyys ole iäksi mennyttä.
Minä aikoinani olin murkkuikäisenä se kapinallinen mustasilmäinen" tyttö, jonka jotkut opet pistivät tuniltaan käytävään mietiskelemään.
Pelkkä olemassaoloni vain ärsytti.No sitten sain kyllä taas joiltain opeilta erityistä huomiota...ehkä he näkivät sisälleni.
Tämä virtuaali saattaa olla hyvinkin peloittava juuri tuon leimautumisen takia. Mutta niin se on myöskin tosielämässä. Jokainen leima , jonka on näistä kielteisistä tunteista itseään kohtaan kyennyt poistamaan, antaa tilan raukkaudelliselle hyväksynnälle. Mitä enmmän hyväksyn itseni inhimillisenä, sen varmemmin kykenen hyväksymään toisenkin häntä enää leimaamatta.
--vielä kerran kiitos upeasta vastauksestasi:=)
Vai oikein altruisti ;DDD
Tavoilleni uskollisena suhtaudun kaikkeen samalla tavalla, joten kysyn sinulta tähänkin (oliko tuo nyt sitten leima vai vain mielipide vai jopa väittämä) perusteluja.
*osoittaa olevansa tiukka-täti*
;DDDD
Muille tiedoksi Altruismi: periaate, jonka mukaan toisten etu pitää asettaa oman edun edelle. (epäitsekkyys)
kannattaisi tietenkin miettiä siinä itseään kasvattaessa, että leikkiessän jotain roolia tuntemattomana nikkinä täällä virtuaalissa olisi todellakin syytä miettiä haluaako joku olla Pikkaraisen kasvun alustana.
Tämähän on tietysti vain "leikkiä", mitä kirjoitan, eihän siitä nyt sovi loukkaantua mitenkään :)))
Näin julkisesti, mitä nöyrin ja vilpittömin anteeksipyyntöni sinulle:=)
Kun kehitin tuon pikkaraisen "roolin" niin tarkoitukseni ei suinkaan ollut sinua henkilökohtaisesti luokata. En juurikaan (ainakaan omasta mielestäni) täällä palstoilla provole ja tuo kokemus tuntui liian huikealle...olla päivä pilkunuviilaajana"
Ehkä halusin tietää , miltä näistä ihmisistä tuntuu ja miksi he niin käyttäytyvät. Tosin kyllä Tähtitoimittajakin rökitti pikkaraista olan takaa.
Ja ...eiks se nyt kummiskin ollut vapauttaavaa kun pamautit mokoman saivartelijan olemattomaksi?
No tästä lähin en kyllä enää multinikkeile ...tämän opetuksen tästä sain itsekkin....joten voidaanko ojentaa kättäpäälle sovinnoksi?
************************************
Lepytystä ja huomioimista nyt valmis antamaan koko itsenään ja sydän avoimena. ---ja lopulta sinähän selvisit loistavasti tuosta kisajärjästelystä.
Tuo ruusuja pöydällesi suuren kimpun:=))))
mää nyt..kun on noin komee kimppukin :))
Totta on että oli jumalaton ressi koko kisahössäkästä, kun piti vielä muuttaa niitä sääntöjäkin välillä ja lyhentää kisaa, arvasin että joku ottaa siitä nokkiinsa kuitenkin. Kun sitten tää hemmetin pilkunnuslaaja tuli vidduilemaan, vaikka anteeksi pyytelin ja pahoittelin,hän jatkoi kitinäänsä, niin oikeasti tuli uskomattoman paha mieli.
Kun hän sitten jatkoi vielä aamullakin kirjoittamalla että kisa oli HUONO niin itkin täällä yksinäni, ajattelin etten enää ikinä tee mitään ettei noin pahasti sanota. Pakko se kisa oli kuitenkin viedä loppuun, sisu ei antanut periksi luovuttaa, vaikka sydän vuoti verta.
Onneksi Sofi näytti sen kivan puolensa eilen, ja pisti hommaa vähän hösseliksi.
Ei minulla ollut aavistustakaan kuka oli Pikkarainen, siksi hänen kiusantekonsa tuntui niin häijyltä, tiesin että joku "tuttu" on kyseessä, mutta en tiennyt miksi hän haluaa pilata iloni kisan järjestämisestä. Ajattelin kyseessä olevan kateuden, kun olin hetkeksi varastanut "pääroolin" palstalla.
Ariadnen lanka: musta huumori. Mutta ylen huumorintajuisena varmasti ymmärrät ilman perustelujakin...
Taivas jos tuon olisin tiennyt, niin kyllä olsin lopettanut jo alta aikayksikön. Miksi ihmeessä tuolla ärsyttävällä pikkairaisella oli tuollainen vaikutus......? yritinhän siinä välissä jo lepytellä ja tuoda julki , ettei tuo rooleilu ollut oikeesti tosissan otettava ollenkaan.
No ..on minulle kerran itsellenin ihan tosielämässä ollut "pikkarainen" OPETTAMASSA. Suunittelimme yhden ystäväni kanssa kurssia.Pelkäsin häntä jollain tavalla, koska hän oli noita täydellisyys ihmisiä.
Minä tein kurssiesitettä ja siihen malliin sain kaikki mahdolliset kiro*tusvirheet aikaiseksi. Olin tehnyt jo kolmannen kerran ja tilanne vain paheni.
Hän sitten lähetti minulle tekstini takaisin punakynällä kirjattuna laidasta laitaan ...väärin merkit huusivat silmilleni.Purskahdin suureen itkuun ja syvällä itsesäni muistin sen häpeän, kun en kertakaikkiaan koskaan koulussakaan osannut kirjoittaa ilman noita kiro*tusvirheitä.
Otin puhelimen käteni ja sanoin suorat sanat.Huusin itkuni keskeltä , että sinä senkin matonhapsujen suoristaja saat itse tämän nyt tehdä.Luuri kolahti välittömästi korvaani.
Seuraavan kerran sain kahden minuutin puheenvuoron. Tein esitteen ja pidin kurssin ja selvisin siitä. No ...sitten kyllä pääsimme lopulta väleihin. Mutta se kasvu ,mikä siinä ystävyydessä tapahtui oli sen arvoista. Tämä armoton pilkunnussinta ainakin loppui. Minä kasvoin koossani ja hän vähensi täydellisyyttään.
Olemme edelleenkin erittäin läheiset ystävät.
Tuollaisia pikkaraisia* on maailmamme pullollaan ja minun on ollut vaikea niitä sietä tai ymmärtää , mutta jospa ne sittenkin sieltä toisesta päästä katsottuna toimivat jonkinlaisina padonmurtajina.
Ne tunteet joita ,joku meissä saa aikaan, eivät välttämättä ole ollenkaan niitä, joita toinen mahdollisesti tuntee.Keskustelemalla voi saada valaisevaa tietoa.
Siis minun tarkoitukseni , ei ollut aiheuttaa pahaa mieltä....Mieti nyt millainen tuo pikkarainen oli...höh...näyttelijöidenkin on osattava roolistaan suoriutua vaikka kuinka kirvelisi. Oikestaan...ketä tuntemaasi ihmistä tuo pikkarainen muistutti? Jos löydät tuon yhtymän , niin ehkä saat kosketuksen omaan kokemukseen.
Minun puoletani ei kyllä kateus edes välähtänytkään mielessäni. Tälläisten pikkaraisten ei tule antaa meidän hyvää mieltämme viedä:=)
...saatoin odottaakin.
"kaikkea mitä kirjoitatte käytetään sitä teitä vastaan"-tyyliä
Mutta kuten olen tänne ystäväpiirillesi lanseerannut tämän sanontani 'monitahoisen ymmärrykseni' käytän sitä tässä nyt pitkästä aikaa itsekin ja tavoitellen monitahoisen ymmärrykseni mukautettua oletettua kyvykkyyttäni ymmärtääkseni, että jokaisella on keinonsa millä he ilonsa hankkivat.
:)
tarkoituksesi oli aiheuttaa pahaa mieltä, sitä käsitystäni en ole muuttanut. Ehkä purit joitain patoutuneita tunteitasi itse siinä...Niin, Pikkaraisen rooliin oli hyvä piilottaa todellista itseään. Mä en ollut roolissa, vaan omana itsenäni.
tähän keittiöpsygologileikkiin en lähde tämän enempää mukaan. Olen anteeksiantanut, ja sillä siisti. Unohtamiseen menee aikaa, eikäkait liene tarpeenkaan.
koetko jonkun olevan sinua vastaan? Vai tulkitsitko väärin kirjoitukseni?
Tuo viimeinen kirjoituksesi, kadotin sen kuuluisan langan. Selvennystä, perusteluja?
Etkä kyllä sitten ala mua piikitteleen. Se vaan kuvaa näitä kurppanoita niin hyvin, että sillä sitä monitahoista ymmärrystä käytin. Aivan hiton hyvä ilmaisu :))
Luin tuolta sun ja Millanin sanailua, ja se oli musta- kuinkas ollakkaan- hyvin seksikästä! :)
*kuvittelee Sofin ja Millanin mutapainissa jossa mudasta märät paidat väkisinkin pyrkivät laskeutumaan olkapäiltä, nopeista korjausliikkeistä huolimatta..* :))
En lähde tuohon piirileikkiin se teidän hupinne ;D
En yhtään ihmettele, että sinulta langat katoaa ja se on sinun pulmasi ei minun, johon en voi puuttua.
Sillä sitä sanotaan ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Pahoittelen.
Hupaisaa, että itse et perusteluja anna mutta niitä peräät kyllä ;D
Sinänsä mielenkiintoinen piirre - mistähän sekin kertoo?
En vastaile hetkeen - joten näkemisiin ;D
*livahtaa liveen korot kopisten ja pieni peba pyörien kuin onnenpyörä*
;DDDD
sen kauhean ison herneen joka oli tukkinut sieraimen :(
Löysin tällaiset kunnon rekkamiehen hohtimet, niillä lähti, saattaisin tempaista sen luodin sieltä Pikkaraisen otsastakin pois niillä, jos sopii??
*piilottelee arkana selän takana yhtä pientä päivänkakkaraa *
onko nyt joltakin huumorintaju hukassa? Musta huumori ja sen käyttäminen on perustelu, rakas altruisti sofi.
Ja tuo toisen hupaisuuden näemmä tajusitkin: olen armoton ihmistuntija...
Maailmassa on Wilden sanoin 2 tragediaa: se ettei saa haluamaansa ja se, että saa sen. Mietipä sitä sinä vallan viehättävä, huumorintajuinen etc. bebanpyörittäjä.
Ps. Missäs täällä on piirileikkiä, tanhua tms?
Kysymys sinulle:
Oletko nyt sitä mieltä, että pikkarainen oli piiloitettu minun oma itseni?
Sanoit olevasi oma itsesi ja se on minusta hyvä.
Mutta voitko varmasti tietää tarkoitukseni minuakin paremmin?
Sinulla on oikeutesi edelleenkin pysyä mielipiteessäsi ja näin ollen se sama oikeus on minullakin-----eikö vain?
Tämä kuinka me täällä palstoilla olemme omia itseämme , on varmaankin kaikkein eniten sen meidän oman mielipiteemme varassa. Uskoisinkin , että jos me täällä kirjoittavat kaikki kohtaisimme livenä, niin monet käsitykset ja *kuvittelumme* sekä mielikuvamme saattaisivat muuttua hyvinkin paljon.
Mikä on sinun mielestäsi keittiöpsygologiaa ja ovatko kaikki keskustelut luokiteltavina tuon otsikoinnin alle?
Käsitykseni omana itsenään on minun näkemyksessäni hyvinkin syvällinen. En tietystikkään väitä , ettenkö voisi jostain näkökulmasta olla osa jotain pikkaraistakin.Miksi muuten inhoasin, tai kokisin tuollaiset ihmiset sietämättöminä. Kaikki sellaiset piirteet muissa ihmisissä, jotka saavat aikaan sietämättömyyttä kuvastavat jotain myös itsessäni olevaa ei toivottavaa ominaisuutta.
Vaikka nyt ajattelen tätä matonsuoristaja* ystävääni...niin minun oma täydellisyys juttuni ei samalla tavoin ilmenny.Mutta silloin, kun tarkkailen missä se pääsee roihahtamaan, niin ymmärrys nähdä myös tuokin ominaisuus itseänikin koskevana tekee hyvin nöyräksi.
En useinkaan kykene syyttämään niin paljoa muita ihmisiä omasta pahasta mielestäni , vaan kun sellainen tulee , niin mietin enemmänkin miksi annoin sen kasvaa. En voi muuttaa hetkessä koko maailman ihmisten käyttäytymistä , mutta omalleni voin jo tehdä paljonkin. En voi myöskään päättää muiden tunteista , mutta omieni kanssa voin pyrkiä selviytymään.
No...kirjoittajana useinkin tutkin myös eri aiheita ja eri tyylejä...myönnän itselleni olevan helpompaa kirjoittaa mielyttävästi ja lempeästi...mutta haluan toki kokeilla muitakin tyylejä.
Täällähän meillä on täysi vapaus vastata tai olla vastaamatta... ja sen valinnan me vain itse teemme. Edelleenkin pidän myös oikeutenani kokea omat ajatukseni ja tunteeni sellaisina kuin ne koenkin. Kirjoittamalla voi yrittää niitä julkituoda ja lukija sitten kokee omalla tavallaan....näinhän se menee kuin tähänkin asti on mennyt:=)
Kaiva ihmeessä:-) Leikkii kuollutta ja voihkii ja voivottaa *PARKUU* SYDÄNTÄ SÄRKEVÄSTI!!!!!
----antauttu hoidettavaksi ja nuuhkii pientä päivänkakkaraa sieraimet levällään....
----puhalla kans siihen pipiin...sattuu vieläkin ihan saakelisti...*NYYHKII******
Enhän mä nyt tietenkään voi tietää mikä on ollut sinun tarkoituksesi, jos tarkkaan ajatellaan. Voin vain kuvitella tietäväni, ja se taas on eri juttu :) En usko että Pikkarainen olisi piilotettu Anoska, mutta aina näyttelijät tuovat hiukan omaa itseään mukaan suoritukseensa, sitä tarkoitin.
Tuo keittiöpsygologiasana...silloin kun palstalainen alkaa tulkitsemaan toisen palstalaisen kirjoittamaa analyyttisessa ja psygologisessa mielessä, hän tavallaan ottaa itselleen roolin toisen yläpuolelta, toinen joutuu siinä "potilaaksi". Tällainen tilanne ei ole tasa-arvoinen vaan alistushakuinen, kasvattaja vastaan kasvatettava.
Kun kuitenkin on luullakseni kyse aikuisista ihmisistä, niin tällaisten psygologiseerausten pitäisi olla vapaaehtoisuuteen perustuvia, siis "potilaan" suostumuksella tapahtuvia.
Ellei psykoanalyysiä pyydetä, niin sitä ei tulisi esittääkään.
kuin hemmetissä tää meni näin syvälle, olikohan joku kiivatuksissaan eilen :)
*taputtelee puhtaalla nessulla otsaa ja pyytää aidosti anteeksi kiukkuamistaan*
Tässä istunkin jo lattialla lootusasennossa...ja tutkistelen itseäni....enkai minä nyt sentään ryhtyisi kyökkisykolokiksi.....
Niin...se asettautuminen toisten ylpuolelle useimiten johtaa siihen , että sieltä tornistaan varmaakin varmemmin alas putoaa:=)
Totta, ettei edes neuvojaankaan juuri kantsi toiselle jaella kuin pyydettäessä.....hukkaan menevät kuin kankkulan kaivoon:=)
Että minä ihailenkin niitä ihmisiä joilla on kyky saatella hankalatkin tilanteet valoisimpiin näkymiin. Aina se puolensa pitäminen ei harjoittelematta onnistu ja virheetkin on hyvä saada kääntymään oppimisen puolelle.
---tekevälle sattuu ja tehdessä se rapakin joskus roiskahtaa jopa omillekin silmille.....mutta ei kai se nyt niin vaarallista ole...mitä me täällä muuten tehtäisiin jos emme saisi opetella tätä ihmisenä olemisen moninaisuutta.....
---kiitos taikis sinulle , näissä keskusteluissamme ainakin minä tunsin saaneeni...
----vuorovaikutteisuudessa on kivaa.....
neuvot menevät jos ei mieli ole vastaanottavainen :)
*muistelee pikkaraista jo pikku kaiholla*
Olen myös kokenut vuorovaikutteisuutta, ja aamun paha mieli on vaihtunut hyvään tuuleen. Ainahan tekevälle sattuu, sen sanon että jos olisin tiennyt kuka siellä pikkaraisen takana luuraa niin olis tullut hiukka kovempaa tekstiä :))))
Oli nääs vieraskoreutta mukana...
Kiitos sinulle pikku pöllyytyksestä, joka taisi olla nyt molemminpuolinen :D
jos nyt kuitnkin jätetään vasta korvan taakse hautumaan se juttu, josta oli puhetta 50 :))
Tai.....hiukka miedompana versiona ainakin :)
Että mustan huumorin käyttäminen olisi perustelu, koetan muistaa tuon *nauraa* ;D
Olisit vakuuttavampi, kun et putoisi noihin tyypillisiin maneereihin kuten ”rakas Sofie”, millä paljastat ettet olekaan niin itsevarma kuin haluaisit *virnii hyväntahtoisesti*;D
Sillä juuri tuo käyttäytymismalli kertoo, että toista pidetään uhkana.
Mikäs uhka minä sinulle olisin?
En oma käsitykseni mukaan mikään, joten voit laittaa aseesi alas – väärä hälytys – ei olekaan sättisota käynnissä ;DDDD
Oletko ratkaissut mitä Wilde saattoi tarkoittaa sanoillaan?
Minulla olisi hypoteesi:
”ettei saa haluamaansa” => ihminen kuvittelee, että hän tarvitsee jotain tiettyä asiaa ja pyrkii samaan sen hinnalla millä hyvänsä. Sitkeimmillä ja jääräpäisimmillä saattaa mennä koko elämä siinä tehden sellaisia uhrauksia, jotka pikkuhiljaa syövät hänen elämäänsä ja siten he sinetöivät oman kohtalonsa.
”että saa haluamansa” => lähtökohdiltaan sama kuin edellisessä. Mehän ihmiset aina jotain haluamme. Tässä tapauksessa ihminen saakin sen. Tajuamatta mitä seuraamuksia sillä on. Hän saattaa saadessaan menettää kaiken sen mitä hänellä aiemmin on ollut - mitä hän ei ole osannut arvostaa.
Hän on ollut niin halunsa sokaisema, että herääminen voi olla kivulias tapahtuma ja jopa kohtalokas.
Tai hän saadessaan huomaakin ettei tee haluamallaan mitään. Ja tulee huomanneeksi miten typerä hänen haluamisensa on ollut ja ihminen herää elämään.
Sanotaan että Jumalalla on huumorintajua (ei sitä mustaa jonka pelkkä käyttäminen on perustelua *nauraa vieläkin*) ;DD
PS. Meillä on täällä yhtä piirileikkiä vai pitäisikö tarkentaa että westerntanssia ;D
;DDDD
...vai että vaimenettuna versiona ..ei sitten ikuna ..päin vastoin naamaa punaisena ja veri kuumana sellaiset tekstit kirjoitetaan....
Jaa sehän vois olla vaikka Kaffeen iloiset erootismatkat ja vähän samaan tyyliin kun oli se lentomatkakin ...jatkokertomuksena, jota aina seuraava jatkais...hih..*HYPPII TASAJALKAA* kiihkoisena:-)))
--nauraa valmiiksi pissit huosuissa.....----
...mokomakin mansesteri!
Mä vielä näytän sulle mikä on seksikästä.:D
jos menee ihan överiksi, miten tässä pysyy tuolilla sitten :))
Rudikin jo kiinnostui..hih :))
Voisimme varustautua ennakkoon vaikka seuraavalla tavalla:
-tarvitaan tyyny peffan alle
-tena vaippa jos ei ehdi pissille , tai jos naurattaa, niin ettei voi pidätellä
-lattia patja, johon voi mennä venyttelemään välillä
-puhelin päivystys jonkun läheisen ystävän kanssa
-tietysti voi käydä seksy kaupasta hankkimassa sellaisen hmmm...jos ei saa rakastajaansa välitöntä yhteyttä
-herätys kello ,joka herättää vaikka keskiyöllä jatkamaan juttua
-konjakkia jos tulee ylimääräistä tykytystä
-etukäteis aika terapeutille jotta saa jälkitilansa selvennettyä ilman palsta tappeluita
-hermoja vahvitava vitamiinikuuri
-tuoksuöljyä ja kylmiä kääreitä alentamaan kuumetta
Tämä sellainen selviytymis paketti noin alkuunsa:-)
pitäisköhän kysyä tuolta provo Danielita..kunhan selviää kuka hän on.. niitä hilavitkuttimia lainaksi.:)
Myös tämä terapeutin etukäteisajanvaraus on oivallinen huomio,etten sanoisi elintärkeä kun kyseessä on tämä pellossa rytevä porukka..traumoilta ei voine muuten välttyä ja kyökkipyssologialla voi olla arvaamattomat seuraukset, saattaapi mennä ruutu säpäleiksi hermostuksissaan :)
Kaikenkaikkiaan, suotava pakollinen selviytymispaketti klubin jäsenistölle.
*tutkii puhelinnumeroita...*
...tämän ainoan kerran: wannabeälykkö ei ole sama kuin alykäs. Ja jos listaa jatketaan, niin ei myöskään wannabepsykologisoimisella pitkälle pötki. Revi siitä ja piste.
....tulkintani.
Tuntuuko sinusta helpommalta keskustella kanssani, kun ensin keksit minulle uusia leimoja?
Et lainkaan tarttunut Wilde-aiheeseen, jolla koetin ohjata keskusteluamme positiivisempaan suuntaan.
Mitä tuo valinta sinusta kertoo?
Onko minun nyt valittava - etten voi taaskaan jatkaa keskustelua kanssasi, kun en halua tapella vaan keskustella?
Leiman annat
muttet kättäsi
Käteni annan
mutten leimaa.
En ole tulossa ihollesi
Olen vain lähellä
Hengittäen samaa ilmaa
kuin sinä - ihminen
Hetken inspiroimaa.
*sofi*
Asiaa oli. Tartuin yhteen kappaleeseen eli minusta tuossa oli tärkeä pointti muunmuassa se, että "ihminen alkaa näytellä sitä mitä muut uskovat hänen olevan."
Leimalla ilmeisesti tarkoitetaan siis ennakkoasennetta? Sitä, kun leima sävyttää henkilön tekemisiä aina tiettyyn suuntaan siten, että ränniaivoinen kokee kaiken vain tietyllä tavalla.
Toisinaan esimerkiksi palstoilla minulle tulee tunne, että henkilö itse haluaa pitää kiinni leimastaan kynsin ja hampain. Kieltäytyy näkemästä, ettei ainakaan kielteistä leimaa olekaan.
Tunteeko henkilö, että vain leiman alla hän on olemassa ja merkityksellisempi kuin ilman sitä? Saman ajattelun minusta voi viedä reaaliinkiin; leimatun ihmisen rooli voi toisinaan olla kyseiselle henkilölle jopa leimatonta todellisuutta houkuttavampi.
p.s. Jos tuollainen on, ei se minusta ole leima henkilössä, vaan ahdas ränni sen toisen aivoissa. Ränni, joka pakolla ohjaa kaiken toisesta tulevan samaan ahtaaseen, mustavetiseen lampeen.
Niin..tämä leimautuminen ja leimojen lyöminen* muihin...
Tätä voisi tietysti tarkastella ,juuri niin kuin ilmaisetkin.Että haluaako joku pitää kynsin ja hampain kiinni siitä omasta leimastaan. ??? Taas toisaalta, mitkä leimat hän on jättänyt huomioimatta itsessään ja mitkä taas muut huomaavat.
No..en ehkä pyrkinyt niinkään vain ennakkoasenteiden tarkasteluun.Tosin hyvin osuvasti ilmaisit , miten ränniavoinen nuo leimat" kohtaa. (vitsit sinun kanssa kuinka ovelasti* tuo ajattelelusi kulkee:-)
Yritän nyt sitten syventää tätä:
Meissä kaikissa on noita "näkymättömiä" leimoja , jotka ovat saadut jo varhaislapsuudessa. Osa niistä voimistuu ja osa voi hävitä juurikaan edes paljoa vaivaamatta. Valitettavasti juuri nämä negatiiviset leimat useinkin saavat muita meitä rassaamaan. Tarkoitan tällä tätä, että jos ihminen kantaa sisällään tunnetta vaikkapa omasta riittämättömyydestään, niin tuo tunne vahvistuu jos joku toinen ihminen siihen kohtaan saa osuman.
Saatamme huomaamattikin muuttaa käytöstämme tiettyjen ihmisten seurassa. Aivan kuin olisi näkymätön ohjaaja ja hups. siinä vain vuorosanojamme sanelemme.Vaikeimmat tilanteet saattavatkin olla juuri niiden ihmisten kanssa jotka sanomme ja ajattelemme jo niin perinjuurin tuntevamme.Kun olemme päättäneet mielessämme , että sellainen se on ,niin sellainen se sitten mielessämmekin on. Kun tarkastelee vaikkapa pitkään yhdessä eläneiden avio-tai avoparien keskusteluja , niin samat "vanhat" vuorosanat siinä käydään ikuisuuskysymyksinä läpi.
Tai sitten suhde omiin vanhempiinsa. Vaikka olisi jo valovuosien päässä siitä lapsen osastaan, niin eikös vain äiti tai isä marsitakkin tuon näytelmän* taas sadannen sadatta kertaa esille.
Vaikka kuinka olisi päättänyt etten siihen rooliini enää lankea, niin hetkenpäästä jo on leimattuna" yltä ja päältä. Oma itse on hukassa ja siinä sitten selittelet ummetlammet ---eikä vaan mitään uutta taivaan kannen alla tapahdu.
Entä kun alkaa tiedostaa tämän ja muuttaa sitkeästi ja varmasti suhtautumisensa. Kun leima ei enää osu mihinkään, niin hämmennys syntyy leimaajan sisällä. Kun poistaa itsestään sen viimeisenkin jäljen , joka on vereslihalle isketty ja tunnottomaksi saatettu, niin kasvu tapahtuu sellaisella volyymilla ettei enää itseäänkään tunnista.
Muutoksen aikaan saaminen voi olla työlästä , mutta nähdäkseni vaivan arvoista.
Sitten nämä ränniaivoiset. Mitäköhän rännejä pikin niillä on mahdollisuus tuntemustaan kuljettaa , jos toinen on muuntanut omat väylänsä soljuviksi kirkkaiksi puroiksi?
Usein pyrkimyksemme on saada se toinen muuttumaan ja turhautumisemme on varminta mitä palkaksi saamme. Mutta kaikki se, mitä itsessään on kyennyt selkiinnyttämään ja mitä varmemmin ja rohkeammin uskaltautuu olemaan itsenään ja vastaamaan ,sekä tunteistaan, että ajattelustaan , sitä mukavampi on olla ja sallia toistenkin olla.
Leimansa voi puhaltaa pois ja tunnepyykkärinkin päivä on rattoisa. Ajatusten tuuletus saa tilaa luoville oivalluksille.
----taitavasti olit tuota ajateltavaa sanoiksi ilmaissut.......*voimistelee aivojaan*
Aivan varmasti on vaikeaa elää tai olla tekemisissä henkilön kanssa jonka on jostakin syystä leimannut negatiivisilla leimoilla. Mutta onko se aina tuon toisen syy, voisiko syitä löytää myös omasta itsestään, omasta suvaitsemattomuudesta tai omasta ymmärtämättömyydestä hyväksyä vaikkapa sitä erilaisuutta. Niin helposti ollaan arvostelemassa ja tuomitsemassa muita jopa mielipiteistä, asian esittämistavoista, tyyleistä etc... myös chatissa ja täällä palstoillakin.
Entä sitten ne ihmiset jotka ovat saaneet meiltä positiivisen leiman? Odotammeko heidän käyttäytyvän ja olevan omien odotustemme, annetun positiivisen leiman mukaisesti? Vaan entäpä jos niin ei tapahdukkaan, kestetäänkö pettymykset, kuinka helposti positiivinen leima vaihtuu negatiiviseksi?
Mutta onko sillä niin väliä millä leimoilla sitä on leimattu, hyvillä tai huonoilla, minäkin koen olevani negatiivisilla leimoilla leimattu, tälläkin palstalla, vaikka se lähinnä kyllä huvittaa, johtunee tavastani esittää asioita. Otanpa pienen esimerkin työelämästä, työtoverini totesi kerran, sinä et koskaan sano että et kestä jotain hankalaa asiakasta, tai jostain henkilöstä että et jaksa kuunnella tuota vanhaa ämmää tms, jaksat olla aina iloinen ja ystävällinen. Työtoverini on oikeassa, minulla ei ole hankalia asiakkaita, se kertoo jotain todellisesta luonteestani, se ei välttämättä näy täällä.
Mutta ihmisenä oleminen ja kasvu ihmisyyteen ei myöskään tarkoita sitä että olisi ja eläisi vain toisten odotusten mukaisesti, aina ottamalla muut ihmiset huomioon, asettamalla heidät aina etusijalle, antamalla periksi ja olemalla aina ystävällinen ja mukava ihminen.
Kiehtovinta ihmisissä on juuri muista erottuva persoonallisuus, he jäävät mieleen, "anteeksi olen olemassa" hiirulaiset jotka eivät koskaan vaadi, pyydä tai sano mielipiteitään ja ovat kaikkeen tyytyväisiä, unohtuvat helposti.
Totta puhut. Negativiisen ihmisen läheisyydessä väsähtää helposti. No sitten tietystikkin , se että onko hän itse näitä leimojaan vahvistanut , mitkä ovat mahdollisesti häneen kohdentuneet...sepäs jo onkin miettimisen arvoista.
Tietysti tääläkin virtuaalissa halutessaan voi hankkia provoilijan ja hankalan ihmisen leimauksen.
Paljolti riippunee omista valinnoistaan.
Luulisin monen jopa tahallaankin* pyrkivän toisinaan kokeilemaan ärytyskynnystä....ja huvinsa kenellekkin suotakoon.
Sitten taas tuo liiallinen kiltteyskin saattaa riipoa. Kummasti se on ihmisen mieli niin rakentunut , että sellaistakin tekee mieli *RAVISTAA* että eikös tuosta nynneröstä yhtään poveria irtoa.
Personan värkkyys ja tietty rohkeus itseilmaisussa on enemmänkin viehättävä piirre. Tosin on upeaa jos osaa antaa tilaa muillekkin ja jopa rohkaista niitä hiljaisempia.
Kat sitä jokainen omalla tavallaan kanssakäymisessään kehittyy ja oppii halutessaan olemaan monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Kun luen näitä vastauksia huomaan, että puhutaan välillä leimoista ja välillä rooleista.
Ovatko ne synonyymejä toisillensa?
En tiedä olenko taas atominhalkoja, mutta minulle ne ovat eri asioita, jotka kyllä helposti sekoittaa.
Leima tulee ulkopäin ja sen antaa, joku toinen syystä tai toisesta.Useinkin leima on negatiivisvoittoinen ja harvoin sillä mitään hyvää tarkoitetaan.
Leima on todella vaikea ottaa itse sillä siihen tarvitaan, joku joka sen antaa. Pyytäisikö kukaan, että ole kiltti ja leimaan minut? Tuskin.
Me ihmiset tarvitsemme leimat erottaaksemme tietyt ihmiset toisistaan oman esim. perusturvallisuutemme tähden – näin uskon ( siis vain mielipiteeni ei ehdoton totuus).
Ne ihmiset, jotka ovat varmempia eivät niinkään leimaile. Heillä ei ole turvamuuri niin lähellä ihoa.
Roolit on mielestäni annettuja, mutta myös otettuja. Ja ne voivat tulla lapsuudesta lähtien kuten Annoska jo niistä pitkästi kirjoitti. En kirjoita rooleista nyt enempää, ettei tule toistoa.
Mitä meiltä te muut olette? Ovatko nuo leimat ja roolit eri asioita teille vai samoja?
*sofi*
minusta esittämämme roolit leimaavat meitä, joten ne ovat kaksi eri asiaa.
Joko valitsemamme tai saamamme roolit joita esitämme(jos esitämme) muokkaavat meihin tietynlaisen leiman.
Leima tulee aina ulkoapäin, se on sitä mitllaiseksi toiset ovat minut määritelleet, millaisena nähneet.
tämä on minun käsitykseni näistä kahdesta käsitteestä, siis monitahisen ymmärrykseni mukaan :))
..sähän KEHITYT!!!
tuohon ei juuri lisättävää ole,,,piste...piste,,,,pilkku:=)
Tuo roolelu..hmmm.., toisinaan se jää päälle vahingossa* ja toisinaan sitä esittäessä jo itsekkin siihen tympääntyy. Leima minunkin mielestä on ulkopäin alunperin ja sitten se on lopulta jo ihossa kiinni , ellei sitä älyä repäistä irti.
----prkl.nytr muuten taas lähti yks.....tuu puhaltaan jooko:-)
mä olen ollut kehittyneenä jo pitkään, se on vain ollut piiloutuneena tuo kehittyneempi puoleni :))
Kyllähän leimat tahtovat lujassa olla, tosin sekin vaikuttaa kuinka kauan ne ovat saaneet pysyä paikallaan muuttumattomina.Mitä kauemmin olemme samojen ihmisten parissa, sitä varmemmin leimamme ovat kuin polttomerkkejä. Pikku puistelut auttavat kevyimipiin leimoihin :))
*kaipaa jo Pikkaraista takaisin puistelemaan*
Kuules kun mä puhalsin kerran mällin Sofim korvaan niin että se joutui käymään tervkesk.. olen välttänyt puhaltelua siitä saakka, voin kyllä kevyesti taputella kipua lievittävää voidetta siihen :))
Et suikaan sä ihastunut Pikkaraiseen:-)? Miten epämielyttävä "rooli" mun pitäis kehittää, ettei siitä yhtään tykättäis? Kun tuo Maukkakin ketuloinnillaan iski suoraan sydämmeen....
Pikkarainen alkoi kyllä lopulta jo mua itseenikin liikuttaan, kun se oli niin perin kyllästyttävä.
Joskus tuolla Hakkiksella loin sellaisen hyvin tylsän ja epäonnistuneen chattimiehen hahmon, niin eikös vain sekin alkoi jo porukoita säälittään. Mäksi oli myötätunnosta liikuttuneena ja Jurmu nykäisi romaanin verran jatkista sättimiehen pelastukseksi. Sinä et tainnu vielä silloin meijän kaa ollakaan. Roviot roihusivat ja tukkanuottasilla oltiin karvat pöllyten. Tää on täällä nää kaffe tappelukset ihankin vaimeita niihin verrattuna. Tankki oli valmiustilassa ja huudot raikuivat. Näin se vaan joukko pehmenee.
...pitetääs se seksymatka viikonlopuksi alkuun...
..pidetääs nämä täällä hereillä ja katsotaan kuka kuukahtaa ekana..jooko? Mua provoiluttaa nyt niiku hiukais....hih:-)
...tätä lausettasi; että tarvitsisimme leimat erottaaksemme tietyt ihmiset toisistaan esm.perusturvallisuutemme tähden...
Mietinkin niitä perusteita missä ja kun ja milloin tuo leimojen lätkiminen* alkaa.Jos ajattelemme saaneemme ensimmäiset leimamme jo lapsuudessa, niin antavatko vanhempamme niitä meille oman turvallisuutensa tähden?
Miksi lapselle sanotaan vaikkapa näin,että olet ihan kuin tuo tätisikin, samanlainen jankuttaja.
-olet kuin setäsi, samanlainen jääräpää
- sinulla ei ole matemaattista lahjakkuutta
-et ole taiteellinen
- kömpelö,ilkeä,raivostuttava,paha,tuhma,vailla keskittymiskykyä...jne..
Nämä ovat kuin mantroja, joita vanhemmat saattavat toistaa ja jota sitten lapsen kuullen vielä vahvistetaan sukulaisille ja ystäville.
Kun lapsi yrittää jotain sellaista, mitä vanhemmat eivät usko hänen osaavan, niin jo ilmeet ilman sanojakin ovat leimaamassa" tuota epäonnistumista.
Vanhemmat saattavat pyrkiä ohjaamaan lasta heille mieluisiin toimintoihin.Jos taas lapsi osoittaisikkin aivan toisenlaista lahjakkuutta,kuin isänsä tai äitinsä, niin hänet voidaan jättää vaille kannustusta.
Voisin kertoa lukemattomia esimerkkejä näistä kokemuksista , joita omassa työssäni olen kohdannut. Aikuinen saattaa tuntea sisällään edelleenkin riittämättömyyden, tai huonommuden tunteen, vaikka hän olisikkin menestynyt. Kun hän sitten alkaa purkaa tätä tuntemustaan, niin sieltä jostain putkahtaa tietoisuuteen äidin ankara ja tuomitseva katse.Tämä ankara katse on värittänyt koko ihmisen matkaa varhaisesta lapsuudesta saakka.Vasta kun tämä näkymätön hyväksymättömyyden leima irtoa, niin myös se äidin katse häviää.
Mitä tälle ihmiselle on sitä ennen tapahtunut.Hän on saattanut aina ja aina uudelleen kohdata tuon saman kokemuksen vaikkakin eri ihmisten kautta.
Hän on saattanut valita kumppanikseen sen tuomitsijan.Miksi? Koska ennen kuin hän on tuosta leimastaan vapautunut, niin se leima on vetänyt juuri sillä energialla noita tuomitsijoita puoleensa.
päivällä kunehdin paremmin :)
Elämällä roolia saa helposti leiman, joka siis tulee ulkoapäin.
Voiko useamman ihmisen leimaaminen saada aikaan kohteessaan sen, että tämä alkaa elää leimalle ominaista roolia?
*pää halkeaa!'=)
Tässä jo halkee* ite kenkin pää:-)
ulkopuolinen leimaus roolihahmolle ja moninkertaistettuna varmistaa, että roolissas pysyt vaikka hamaaseen maailmanloppuun asti.....
huikea mielikuva tulevaisuudesta...täytynee ryhtyä miettimään millainen rooli* olis kiva ja mitä jaksais vaihtelevasti ylläpitää -----vai jaksasko
'leimalle ominainen rooli *NAURAA* ----voi pyhät paperinpyörittäjien ylipapit.....
Taidankin avata leimasimien ihmeellisen tavaratalon...leimaa joka menoon....
---kiitos päivän nauratuksesta------
Allekirjoitan näkemyksesi siitä, että leimailua tapahtuu lapsuudessa kuten esimerkissäsi kerroit.
En kuitenkaan näe., että kun on kyseessä lapset , sen jäävän vain leimailuun vaan on kyse seuraamuksellisista tapahtumista. Vanhemmat jotka käyttäytyvät esimerkkisi tavoin eivät anna lapselle mahdollisuutta kehittyä omaksi persoonakseen, vaan pakottavat häntä tiettyyn muottiin leimailullaan aikaa myöten. Ei enää voida puhua vain leimailusta, vaan on jo kyseessä syvempi psykologinen tapahtuma. Ja näin ne roolit saavat kehityshistoriansa alun.
Uskon aikuisten pystyvän helpommin ravistamaan aikuisena saamansa leimat pois itsestään kuin kasvava lapsi, joka on vanhemmistaan riippuvainen eikä omaan eroittelukykyä.
(Muistan taas tässä vaiheessa, että nämä ovat vain näkemyksiäni – ei ehdottomia totuuksia.)
Sen mitä kirjoitin, mikä jäi sinua pohdittumaan oli näkemykseni aikuisten toiminnasta. En ollut lähtenyt tarkastelemaan tätä asiaa laajemmin, mutta näinhän tämä kivasti rönsyilee ;D
*sofi*
Minusta voi, jos ihmisen persoona ei ole eheä ja hän on vähän itseään tiedostava ja itselleen vieras – on mahdollista ja jopa todennäköistä, että hän ottaa voimakkaasti vaikutteita ulkoa käsin.
Kaikki me olemme vaikutteille alttiita, mutta kutakuinkin eheä persoona osaa ravistaa itsestään pois sellaiset leimat, joita ei omakseen tunnista. Kun sanon eheä en tarkoita mitään ”marmori-ihmistä”, jossa ei ole särön säröä vaan tarkoitan ihmisistä, joka on jo itsetuntemuksen tiellä ja on kolhuja saanut kasvukivuissaan ja niistä selvinnyt.
Sekoittiko lisää?
*KIÄH KIÄH*
*sofi*
ps. ennen kuin joku taas innostuu, huomautan ettei näkemykseni ole ehdottomia totuuksia.
....se näyttää tuo monitahoinen ymmärrys sinulla pelaavan ;DDD
tässä nyt tulee mieleen..kun noista leimoista on puhuttu :)Poloinen meni kerran parkaisemaan tuhannen vaon kyntämisestä (hih) niin siinähän nyt kulkee leima otsassaan..
Tässä valossa kun tarkastellaan tuota "suuret suomalaiset sexymatkat" aiheen pystyynpistämistä..niin..moniTAHTINEN ymmärrykseni kyllä nyt kehottaa nielemään kitusiin tämän idean. Sitähän kuljettaisiin sen jälkeen pitsipöksyleima otsassa :"pornonainen-kirjoittaa" ja "pornotaika-nainen". Kuka meitä enää vakavasti sitten ottais :))
Jos yrittäis mennä tappeluksiin..niin sänkylotaksi pistäisivät kuitenkin. Entäs tämä analyzeerauspuoli,ei vois tulkita muuta kuin freudin kautta kaiken mahdollisen. Jos yrittäis vääntää vakavaa juttua markkinatlouden vaikutuksesta yksilön vapauteen päättää valinnoistaan, nehän luulis että katsellaan asioita sexsipuodin omistajan näkökulmasta.
Joten, näiden vakavien pohdintojen tuloksena päädyin ratkaisuun, että en halua tuollaista leimaa otsalleni.
..tätä lukiessa nauratti..kin....mokomakin* pitsipöksyleimaaja.....*NAURAA* .....mutta sitten taas toisaalta ei...kun vakavampi puoleni pääsi voitolle.....
----saaks nauraa ja itkee vaikka vuorotellen?
se on hysteerisen merkki... naps leima otsaan taas :))
*kyökkipsykolokoseeraa, sekä itkee ja nauraa yhtäaikaa*
...se hysteesrisen naisen 'vaeltava kohtu* on jo käsitelty juttu....ton Taivaanrannanmaalarin kans...
----voiks mulla olla ovulaatio----vai?
tuntuuko nipistyksiä kummallakaan puolella munasarjoissa
*kysyy pokkana*
..tuntuu ja molemmilta...sekä kuuma ja mikreeni ja kylmä kääre päässä ja villasukat jalassa ja...
alkoi kuulostamaan jo raihnaselta olo, ei kait tuo vois......mitää menopausseja enteillä :))
Tai tätä kansansairauttamme, kohmeloa :))
Kohmelo on itsehankittua ja sitä en hanki.
Menopaussi on luontaista muutosta ja tulee ajallaan....hankkimattakin.
..tähän ei auta nyt kuin kuvittelu* tai tosi toiminta....Täytynee panna*livelyksi tässä viikonloppuna...kyllä se olo siitä sitten helpottuu..
Ps.(on jo helpottunutkin..hih)
eikait sitä ole tullut liveiltyä viime yönä :))
Mä sentään unissani liveilin....oli kuule ihana uni :))Sen jos kertois niin takuula olis pitsipöksyleimasimelle käyttöä :)
..hih...Oliks sulla pitsipöksyt jalassa? *utelee*
---täällä ei uskalla paljastaa livelyistä, kuin kautta ja rantain jos silleenkään.....
Kuvitellut vois sen sijaan kyllä tekstinäkin julistaa ja kuka sen menee tietämään ..mikä siinä on kuviteltua ja mikä totta....
tuollanen eroottiskuvetelma ihan kirjoitettuna ei välttämättä olekaan helpommasta päästä ..mutta jospa se kulkusuunta muuttuukin niiden ääripäiden kautta... Ei hitsit..eiks me nyt saatas tuollainen juttu aika*SEX ..vaikka huumorilla rönsyiltynä..vai?
sä kun olet hyvä kirjoittamaan, niin tee sellainen pökerryttävän hykerryttävän eroottisen seksikäs kirjoitelma, niin me muut luemme sen kieli pitkällä ja innosta täristen..hih..
jos jollakin kanttia riittää samantyyliseen kommentointiin niin sit antaa palaa vaan (uskoisin että ainakin puskista uskallamme huudella siihen *intoilee*)
nyt menen ilveileen..eikun siis liveileen, tavataan taas palstalla ehkä käyn iltap kurkkimassa. Iloista lauantaipäivää sinulle ja kaikille muillekin :)
..nyt minunkin on siivottava ekana...tulee vieraita ja huusholli levällään...
Siivotessa on mukava ajatella ....ja vielä pitää ehtiä uloskin.Tulee muuten hehkeä päivä.
---livelemisiin...ja palamisiin..meneeks tää jo roviointiin..kohta...
Mites tämä nyt tälläiseksi pääsi vyörymään?
Tämän aloituksen pääasiallinen tarkoitus oli herätellä näkemään, kokemaan tai ainakin ajattelemaan tätä leimautumista.Niin eikös mitä, leimaa alkaa lätkähtää jo olantakaa.
Tässsä huoneessahan juuri pitäisi nuo rajoittet kaikken leveämmällä olla.Täällä kun ei ole edes ikämääritteitä, niin kuin noissa sen ja sen ikäiset.
Eikä myöskään aihe rajoitteita. Nyt sitten alkoi taas tämä niin sopuisa* keskustelu siitä , että mistä aiheesta voi kirjoittaa tulematta leimatuksi.
Taikis taivastelee, että jos vaikka aihe lipsahtaisi tuonne erottiselle linjalle, niin sitten oltais jo seksymisuja.Polittiikka tai uskontoja tai psykologiaa , tai ihmissuhteita ..jne ..niistä kirjoitetaan ainostaan niihin keskusteluihin tarkoitetuissa huoneissa---niinkö?
Pullamössöä ja sumppia saa kaffeessa nautiskella vatsakatariin saakka......mutta kaikenlainen vähäkään syvällisempi keskustelu jo saattaa saada närästyksen aikaiseksi----niinkö?
Viiskytvillitys huoneessa tuskin nyt porukat kaikki on iässään testatut ja siellä teksti lentää laidasta laitaan.
Mikä tätä Kaffeeta oiken vaivaa? Kuppikunnan kun jo pitäisi uskaltaa repäistä tekstiä aiheesta kun aiheesta.
Pankaas nyt edes hetkeksi ne kuviitteelliset leimaukset vaikka kankkujen päälle.
Minulla kyllä on nyt iho öljytty niin liukkaaksi ,että luisun käsistä ja mikään leimaus ei tähän nahkaan jälkeään jätä.
En suostu rajamaam aihevalikoimaa sillä perusteella että siitä joku ikuinen merkintä jäisi kummittelemaan...näin on ja piste.
emäntä... ja minä kun luulin hyvänkin vitsin murjasseeni tuolla kirjotusellani, voihan pieru.
Paas ne ilolasit päähäs ja lue uudelleen, vai pitääkö alkaa laittamaan loppuun aina merlinellin tyyliin, ei .asia. vaan .huumori. :D
Mitäa jos perustaisit terapiahuoneen meille ahdistuneille, saataisiin käydä kaikenmaailman kolotukset kerytomassa ja sä anallyzzeeraisit luvan kans, suostun ensimmäiseksi potilaaksi kallonkutistajalle .huumoriasia.
tuolta kritiikkilehtiketjusta...
Niiin..siis.. saatoinhan mä olla sen seksijuttuidean äiti, mutta onneksi älysin kääntää takin hyvissä ajoin *hihittelee*
Se on sitä akanatemian taitamusta parhaimmillaan, roskat voi nääs tehdä mitä vaan. Toisaalta muuten, jyvä tarvitsee kasvuvaiheessaan sitkeän kuoren, eli akanan :))
*lähettää eräälle sielulle telepaattisen lämpimän ajatuksen tässä kesken kaiken* (tuo oli luovuutta, jess )
..kun olen tähän saakka luullut , että akanat on niitä jyviä jotka eivät ole kehittyneet' KYPSIKSI ...hitsit? Jyvä tarvitsee kyllä kuoren ,joten ilman toinen toistaan ne ei voi kypsyä.
En ole kasvanut maalla, vaan saaressa ja nyt en ihan oikeestikkaan tiedä mites tämä on?
Eikai se tyhmä ole joka kysyy, vaan se joka luulee tietävänsä.....vai?
Akanat eroitetaan jyvistä...sano nyt onko ne sitten kuoria ne AKANAT?
Minulla on taipumus kävellä päin tulta ja hypätä myrskyävään mereen ja tuulessa ja tuiskussa saan energiani liikkeelle.
Horoskoopissani nämä voimallisemmat elementit , onat, ilma , vesi ja tuli....ja maa löytyy vasta niissä vähemmän vaikuttavissa aspekteissa..joten on vähän vaikeuksia maahan juurtumisen suhteen.
----oliko tuo sielu se koppalakki...*UTELEE*? hih*
varsinaisesti jyvän kuoriosaa ole akana, vaan se "suomuosa" joka suojaa jyvää kasvuvaiheessa, tavallaan panssari siinä pehmeän kasvavan jyvän päällä.Jyvä jalostuu akanan turvissa.
Siis jyvä on aina akanan sisällä ennen puimista jossa jyvät erotetaan akanoista :))
Ikävää, että tuo osa joka on suojannut ja antanut jyvälle kasvumahdolllisuuden on muuttunut kielessämme roskaksi :(
Siis akana ei ole mikään tuhkamunan jälkeläinen....
*antaa akanatemian oppitunnin anoskalle*
Samoin minulla on ilma kaikkein voimakkain elementti ja maa vähiten vaikuttava. Merkkiemme mukaan sinä ja minä kuulumme samaan ryhmään. Vaaka vain on hillitympi lentelyissään, yksi varvas ainakin hipoo maata vaikka muu kroppa vaeltelisi universumin tuollapuolen :)
Tuo sielu... varmaan tietää itse jos joskus lukee näitä juttuja :)
..että on pitänyt tähän ikään jo elää ja nyt tuokin juttu vasta selvisi.
Mitäköhän lienen miettinyt, kun akanaa on päähään karttakepillä taottu.
----- pääsinkin akanateemiseen sisäpiirin..jeh..*ilostuu* ---kiitos oppitunnista*hymyilee ja fhiheltelee*