Strawman: "En usko mihinkään, mitä ei ole todistettu"
Dilletatti:"Uskotko sattumaan?"
S:"Uskon"
D:"Pystytkö todistamaan sattuman olemassaolon?"
S:"En"
Dilletatti:"Uskotko sattumaan?"
S:"Uskon"
D:"Pystytkö todistamaan sattuman olemassaolon?"
S:"En"
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Vai kenties kolikko pystyssä kehällään?
Mikä on todennäköisyys että kolikko jää pystyyn?
Onko se Jumalan aikaan saannosta jos kolikko jää pystyyn? Pystytkö todistamaan jonkin olemassaolon joka ohjailisi kolikon pystyyn jäämistä? Jos jätetään pois gravitaatio, ilmavirta yms. voidaan "ennustaa" (laskea) kolikon putoamispuoli. Missä on tällöin Jumala? Vai ohjaileeko se kuvitteellinen Jumala ilmavirtaa (pyhähenki?) ja gravitaatiota (saatana?)...:)
Sinulla ei varmaan ole aivastustakaan siitä että todistustaakka on myös sinulla? Jos tällä palstalla joku ei kykene 100% selittämään edes teoreettisesti sinulle sattumaa niin se ei ole johtopäätös siitä että Sinun käsityksesi on oikea! Selitäppä sattuma pois!
DCLXVI:[Jos jätetään pois gravitaatio, ilmavirta yms. voidaan "ennustaa" (laskea) kolikon putoamispuoli. Missä on tällöin Jumala?]
Missäs on tällöin sattuma?
Uskotko sattuman olemassaoloon?
"[Jos jätetään pois gravitaatio, ilmavirta yms. voidaan "ennustaa" (laskea) kolikon putoamispuoli. Missä on tällöin Jumala?]
Missäs on tällöin sattuma? "
Voit esimerkiksi sattumalta laskea väärin kolikon lentonopeuden ja kallistuskulman. Tuossa kokeessa ei anneta sattumalle varaa vaan ihminen puuttuu kolikon lentoon minimoiden ennustettavuuteen vaikuttavat tekijät. Jos näitä tekijöitä ei minimoida, voi tuuli ihan sattumanvaraisesti vaikuttaa ennustettavuuteen.
Ilman sattumaa tulisi olettaa että kaikella on jokin tarkoitus tai alkuperäis syy. Tällöin väistämättä oletettaessa että on Jumala, tälläkin on alkuperäinen syynsä. Mistä Jumala on tullut? Jos ei sattumalta ihmisevoluution kehityksen tuloksena?
DCLXVI:[Ilman sattumaa tulisi olettaa että kaikella on jokin tarkoitus tai alkuperäis syy.]
Tämä ei todista sattumaa. Sanot vain, että käytät sattumaa alkuperäisen syyn peittämiseen.
[Tällöin väistämättä oletettaessa että on Jumala,]
Et ole todistanut, että tämä on väistämätöntä, mutta olet myöntänyt, että käytät sattumaa, jotta et uskoisi Jumalaan.
[ tälläkin on alkuperäinen syynsä.]
Et ole myöskään osoittanut, etteikö Jumala kuuluisi alkusyyttömien olioiden kategoriaan. Kaikki oliot ja prosessit voidaan jakaa alkusyisiin ja alkusyyttömiin. Käytännössä tosin jää väliin tietämättömyytemme alue. Väität yllä, että sattuma on alkusyytön "olio", tai selitys. Ts. näyttäisit olevan valmis myöntämään, ettei tuo alkusyyttömät-kategoria ole tyhjä joukko. Jumalan ominaisuuksiin ainakin uskontunnustuksissa liitetään juuri tuo alkusyyttömyys (=luomattomuus).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Athanasiuksen_uskontunnustus
[Mistä Jumala on tullut?]
Ensinnäkin sinä otit Jumalan keskusteluun, en minä. Toisekseen tuosta uskontunnustuksesta voinet saada vastausta. Kelpaako se tai ei, on oma valintasi.
[Jos ei sattumalta ihmisevoluution kehityksen tuloksena? ]
Niin, sattuma näyttää kelpaavan sinulle myös Jumalan alkusyyksi.
Etkö ole utelias tietämään, mistä sattuma on tullut mieleesi?
"DCLXVI:[Ilman sattumaa tulisi olettaa että kaikella on jokin tarkoitus tai alkuperäis syy.]
Tämä ei todista sattumaa. Sanot vain, että käytät sattumaa alkuperäisen syyn peittämiseen. "
Kerrohan ihmeessä mikä se alkuperäinen syy on ja perustele! Onko maailmankaikkeudella mielestäsi alku jota ennen ei ollut mitään?
"[Tällöin väistämättä oletettaessa että on Jumala,]
Et ole todistanut, että tämä on väistämätöntä, mutta olet myöntänyt, että käytät sattumaa, jotta et uskoisi Jumalaan. "
Tuo sinun valikoiva siteeraus jotenkin huvittaa... Jospa väännän lauseen sinulle selkeämpään muotoon: Ilman sattumaa Jumalallakin on luoja, jolla taas on oma luoja jne. Tämä johtaa automaattisesti mahdottomuuksiin. En keksi mitään syytä miksi maailma ei voisi toimia ilman itsetietoisen jumalan ohjausta...
"[ tälläkin on alkuperäinen syynsä.]
Et ole myöskään osoittanut, etteikö Jumala kuuluisi alkusyyttömien olioiden kategoriaan."
Osoitan mielelläni jos ensin osoitat mikä Jumala on ja todistat väitteesi toteen.
"Kaikki oliot ja prosessit voidaan jakaa alkusyisiin ja alkusyyttömiin. Käytännössä tosin jää väliin tietämättömyytemme alue."
Luettele useampi alkusyytön ilmiö...
Jumala taitaa lymytä aukoissa? Tietämättömyyden "tuollapuolen", josta taas sinulla tuntuu olevan selvä "vipitön" tietämys?
"Väität yllä, että sattuma on alkusyytön "olio", tai selitys. Ts. näyttäisit olevan valmis myöntämään, ettei tuo alkusyyttömät-kategoria ole tyhjä joukko. Jumalan ominaisuuksiin ainakin uskontunnustuksissa liitetään juuri tuo alkusyyttömyys (=luomattomuus)."
Uskosi luomiseen harhauttaa pahasti kriittistä ajatustyötäsi. Koitappa hetki ajatella että maailmaa ei ole luotu. Ja pohdi samalla sattumaa.
Molemmat meistä myöntävät ilmiön (esim kolikon heitto) tapahtuvan, mutta minusta sinä tunnut pukevan ilmiön, nimeltä sattuma, päälle Jumalasi. Ajattele sattuma esim:
-heität kolikkoa ja saat kruunan
-sattumalta olit ajatellut saavasi kruunan
-sattumalla ei ole tietoista pyrkimystä suuntaan tai toiseen
-olisit yhtähyvin voinut saada klaavan toisissa olosuhteissa
-se että lopputulokseen voidaan vaikuttaa, ei mitätöi sattumaa vaan tukee ajatusta
Kun logiikkasi on osoitettu ontuvaksi, alat vieritellä todistustaakkaa minulle omista väitteistäsi, tähän tyyliin:
DCLXVI:[Kerrohan ihmeessä mikä se alkuperäinen syy on ja perustele! ]
Olet itse tuonut tähän keskusteluun "alkuperäis syy":n. Tämän kuulemma sattuma tekee tarpeettomaksi tms. Mutta sinunhan on tietenkin selostettava se minulle, koska olet ottanut käsitteen esillekin. Vai käytätkö kaksia sääntöjä, toisia samaa mieltä oleville ja tosia muille?
Jankaat edelleen Jumalan alkusyytä ja pyydät minua määrittelmään Jumalaa. Sinä toit kuitenkin Jumalan tähän keskuteluun, joten vastaa itse itsellesi (-; (Jos ei uskontunnustusten määritelmät käy)
Eikö sattumasi sitten lymyile tietämättömyytesi syövereissä, ts. uskot "aukkojen sattumaan"?
"Olet itse tuonut tähän keskusteluun "alkuperäis syy":n. Tämän kuulemma sattuma tekee tarpeettomaksi tms. Mutta sinunhan on tietenkin selostettava se minulle, koska olet ottanut käsitteen esillekin. Vai käytätkö kaksia sääntöjä, toisia samaa mieltä oleville ja tosia muille? "
Tämä nyt sattuu olemaan ateismi-palsta. Ja aiempia kirjoituksiasi lukeneena tiedän suunnilleen lähtökohtasi. Minulle ei tuota vaikeuksia ymmärtää sattuman olemassaoloa, mutta ymmärrän jos kuvioihin ympätään jumala saattaa olla vaikeaa sisäistää sattuma-käsitettä.
Kuten aiemmin ilmaisin, ilmiö nimeltä sattuma
on tarkoituksetonta (tiedostamatonta) tapahtumien tuloksena syntyvä summa. Kannattaa opetella teoreettista ajattelua. Jos suljet käsitteen sattuma pois, voit yhtähyvin väittää että muita vaihtoehtoja ei ole kuin se mitä tapahtuu, toisin sanoen uskot kohtaloon ja että kaikki on ennaltamäärätty. Tiesitkö että siitä miten asiat on ei voida päätellä sitä miten asioiden tulisi olla. Ja jos väität että on olemassa jokin korkeampi älykäs ohjaaja joka puuttuu tapahtumiin, on väistämättä todistustaakka sinulla. Kertauksena, sattuma ei valikoidu, sattuma ei pyri "parempaan" tai "huonompaan". Asioita vaan tapahtuu, ihan vaan sattumalta.
Jos olet erimieltä niin kerroppa esimerkki koska kolikko olisi tietoisestiohjattuna päätynyt sille "oikealle puolelle"... :)
Molemmat myönnämme että esim.
-kolikko esimerkissä, kolikko suuntautuu sattumanvaraisesti puolelle sekä toiselle
-sinä taas pyydät todistamaan että on olemassa sattuma
-minä pyydän todistamaan että jos sattumaa ei ole niin mikä tapahtumia ohjaa
-summa summarum asioita tapahtuu suunnitellusti ja ilman suunnittelua ja mielestäni kaikella ei ole tarkoitusta
-sinä taas näet tarkoituksia sielläkin missä niitä ei ole
"Sinä toit kuitenkin Jumalan tähän keskuteluun, joten vastaa itse itsellesi "
Edelleen ateismi palsta... Mikä tässä sattuma kysymyksessä on sinulle niin ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää?
Et näytä pääsevän eteenpäin, vaan toistat samaa. Etkä paljoa näytä vastaavaankaan kysymyksiini.
Mitä tulee siihen, että kuvaamasi sattuma tekisi alkusyyn tarpeettomaksi (selitykseksi?) niin etkö ole siinäkin jo mennyt sekaisin, sanothan nyt:
DCLXVI:[Asioita vaan tapahtuu, ihan vaan sattumalta. ]
D:[-kolikko esimerkissä, kolikko suuntautuu sattumanvaraisesti puolelle sekä toiselle ]
Tapahtuuko tuo suuntautuminen siis itsekseen, ilman näkyvää alkusyytä?
Mielestäni kolikko pysyy kruunana melko hyvin, ellei sitä heitetä. Ts. eikö siihen tarvita alkusyy, että saadaan "satunnaisesti" jompikumpi puoli käännetyksi?
Tässä siis osoitan vain esimerkkisi (ja ajattelusi?) huonouden.
Näytät olettavan, että väitän ettei sattumaa ole olemassakaan. Sitähän en ainakaan ole huomannut väittäväni. Eikö kyse alkujaan ollutkin Strawmannin ehkä perustettomasta ja todistamattomasta uskosta sattumaan?
D:[-minä pyydän todistamaan että jos sattumaa ei ole niin mikä tapahtumia ohjaa ]
Syyn ja seurauksen laki toiminee kolikonheitossa. Ts. se ei ole "alkusyytön" prosessi. Mutta ei siitä, että olemme tietämättömiä esim. satunnaiselta vaikuttavan lukusarjan irrationaalisuudesta seuraa sitä, että pitäisi olettaa vaikkapa sattuman olemassaolo tietämättömyytemme peitteeksi. Ts. transkendenttinen luku on sitä mitä se on, vaikka sattumaa ei olisikaan.
Eikö ole looginen virhe olettaa, että vaikka sattumaa ei olisikaan, minun pitäisi tietää, mitä kaikkea on?
Uskon toki, että Jumala ohjaa monia tapahtumia, mutta mielestäni ei ole ainakaan toistaiseksi poissuljettu, etteikö voisi olla aidosti satunnaisiakin prosesseja. Huomaa nyt, että *uskon* ja että tuo ei riitä sattuman todistamiseen.
Nähdäkseni olet epäonnistunut ainakin sattuman olemassaolon todistamisessa, jos siihen edes pyritkään.
"Ts. eikö siihen tarvita alkusyy, että saadaan "satunnaisesti" jompikumpi puoli käännetyksi? "
Huraa... Oivalsit että sattuma on juuri sitä mikä "ohjaa" kolikon "valikoitumista" puolelle tai toiselle (huomaa lainausmerkit). Ota huomioon että vaikka tapahtumalla olisi alullepanija, se ei tarkoita että kolikolla olisi jokin "tietoinen" valikoituminen jommalle kummmalle puolelle. Totta kai sattuma on riippuvainen olosuhteista. Tämä taas on sattuman toinen puoli.
Aiemmin tekstissäni mainitsema "alkusyy" käsitti lähinnä Jumalan tai muun vastaavan vaikutusta tapahtuman "itsetietoisuuteen", jonka olemassaoloa mielestäni ei ole todistettu. Se että koitat vetää yhtäläisyysmerkin tapahtuman aiheuttajan ja "alkusyyn" välille kertoo uskostasi alullepanijaan (Jumalaan/luomiseen) ja tästä syystä vedin Jumalan keskusteluun mukaan.
Arpakuutio on ehkä helpompi tapa "vääntää rautalangasta" sinulle sattuma. Yhden satunnaisen silmäluvun todennäköisyys on 1/6. Jos jokin näistä olisi toistaan todennäköisempi tai voisit osoittaa että jokin luku "tietoisesti" pyrkii valikoitumaan, voisit kumota sattuman.
"Uskon toki, että Jumala ohjaa monia tapahtumia, mutta mielestäni ei ole ainakaan toistaiseksi poissuljettu, etteikö voisi olla aidosti satunnaisiakin prosesseja."
Tekstissäsi "haiskahtaa" ristiriita, tai sitten et usko Jumalan olevan kaikkivaltias.
" Huomaa nyt, että *uskon* ja että tuo ei riitä sattuman todistamiseen.
Nähdäkseni olet epäonnistunut ainakin sattuman olemassaolon todistamisessa, jos siihen edes pyritkään. "
Riippuu hyvin pitkälti siitä mitä olet valmis hyväksymään todisteeksi. Jos ajat takaa että minun tulisi osoittaa sattuman olemassaolo jonkinlaisena entiteettinä tai "metafyysisenä olentona" voin myöntää että en pysty, koska en usko sen olemassaoloon. Sattuma ei ole mikään mitattavissa oleva voima, vaan puhtaasti käsite tapahtumalle jossa ei tapahdu tietoista valikoitumista. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Dilletatti:"Pystytkö todistamaan sattuman olemassaolon?"
:"En"
Dilletatti:"Uskotko sattumaan?"
DCLXVI:"Uskon ja en"
DCLXVI: "En usko mihinkään, mitä ei ole todistettu paitsi sattumaan"
Lueppa edellinen viestini uudestaan... Tällä kertaa ajatuksella.
Niin se on. Sattumat ovat mielen satuja. Kuka auttaisi mielen yli? Jotain tarttes varmaan tehrä... tai siis olla tekemättä...
Saivartelua.
Talvella on kylmä ja kesällä lämmin. Ei välttämättä aina, mutta kokemus on osoittanut että sillä oletuksella pärjää parhaiten. Suojatielle voi mennä punaisilla mutta paremman valinnan tekee, jos menee vihreillä. Ja niin pois päin, kokemusten perusteella arvioidaan todennäköisyys ja toimitaan sen mukaan. Sitä uskominen käytännössä merkitsee.
Jumalan olemassaolosta ja vaikutuksesta ei kerta kaikkiaan ole samanlaista tietoa. Ja sen tietävät myös uskovat. Vaikka uskova kuinka olisi sitä mieltä, että Jumala varjelee askeleita ettei jalka kiveen loukkaantuisi, niin takuuvarmasti hän katsoo vasemmalle, oikealle ja valoihin kun menee tien yli.
Onko sattuma sinusta sama kuin ennustettavissa oleva todennäköisyys?
Ja kuinka paljon sitten sattumaselityksissä on noita todennäköisyyksiä ilmoitettu, arvot välillä 0-1?
Eikö sattumaan monasti vedota selityksenä, kun halutaan peittää se, ettei edes todennäköiyyden arvosta ole hajuakaan. Voidaan toki käyttää sanaa "todennäköisesti", "todennäköisemmin" tai perästi "todennäköisimmin", mutta mitään arvoa ei anneta.
Siis voitko selittää maailman ilman, että turvaudut tuntemattomaan tekijään? Sattuma ilman todennäköisyysarvoa on tuntematon tekijä.
Jos et pysty antamaan em. selitystä, niin voitaneen sanoa, että uskot sattumaan, eikö?
Ja uskot vieläpä sellaiseen tuntemattomaan tekijään, jonka olemassoloa et voi todistaa.
Jos olen väärässä, voinet tehdä vaadittavat selitykset tai todistukset?
>> Jos et pysty antamaan em. selitystä, niin voitaneen sanoa, että uskot ... vieläpä sellaiseen tuntemattomaan tekijään, jonka olemassoloa et voi todistaa. >>
Sanmoin, tm, samoin.
Ehdottomista totuuksista tai hiusten halkomisesta ei olekkaan kysymys, paitsi fanaatikkojen mielestä. Muille riittävät jotkin, ehkä pelkästään tunneperäisesti valitut auktoriteetit, ja omaan järkeilyyn perustuvat todennäköisyydet.
Onko syytä kysellä selityksiä ja todisteita muilta, jos ei ole valmis omasta vaihtoehdostaan sellaisia esittämään ?
indeterministisenä tapahtuma. Ilmiö jolle ei ole olemassa mitään syytä. Kausaliteetti taas määritellään nykyään kai tilastollisena todennäköisyytenä.
Eli kysymys lienee siitä löytyykö fysiikasta ilmiöitä, joille ei voida osoittaa mitään syytä. Luonnonlakejakaan ei voida todistaa, se oli varmaan myöhemmin tulossa vai.
Jumalan ongelma kuitenkin on se, että sille ei ole olemassa ateistillekin ymmärrettävää määritelmää, eikä siitä voida sanoa sen takia mitään järjellistä. Eli nämä olkinuket eivät anna siihen mitään tukea.
Nöyrät voivat tunnustaa, että on olemassa yli ymmärryksen olevia asioita ja olentoja. Jos niiden asioiden pitää mahtua ateistin ymmärrykseen, niin voi voi.
Ongelma ei ehkä ole kuitenkaan niinkään Jumalan, vaan ateistin.
Tosin en usko, että järkeilemällä kukaan päätyisi aitoon uskoon. Ennemmin uskon, että yli ymmärryksen käyvä olento kutsuu yhteyteensä ihmistä, jolla on vapaus vastata "kyllä" tai "ei".
Mutta kyllähän siitä jotain uskonvahvistusta ehkä saa, kun "tieteelliseen ateismiin" uskovien ihmisten logiikka ja tieteellinen tieto ovat niinkin hataria kuin ovat (esim. Dawkins). Siis eihän kukaan järkevä ihminen voi luottaa iankaikkisuustoivoaan noin hataroihin käsiin, vai voiko?
clöhöjä, ne eivät syö eivät nuku, niillä ei ole ruumista ja ne ovat yhtä aikaa kaikkialla, niitä ei ole kukaan nähnyt eikä kuullut, niitä ei voi suoraan eikä epäsuorasti havaita, mutta ne ovat kaikkihyviä ja ovat ilmoittaneet olemassaolostaan henkeyttämällä joitakin ihmisiä.
Tuollaista en ole ennen kuullutkaan.
Paremmin uskon johonkin josta on puhuttu 2000 vuotta ja jota ei siinä ajassa ole kukaan pitävästi kumonnut.Mutta voisitko kertoa vähän lisää?
Markus, todisteitakin olisi hyvä saada.
on hyvä miettiä tuommoisten olentojen olemassaolon mahdollisuuden mielekkyyttä. Noam Chomskyn esimerkki "colorless green ideas sleep furiosly" kuvaa hyvin sitä, että voidaan tehdä mielekkäältä kuulostava lause ilman mieltä, ellei tekstissä ole kyse metaforista. Aloituksessa oli kysymys argumentaatiovirheestä, ja sisälsi myös rivien välissä ajatuksen siitä, että ko. tavalla argumentoituna jumalien olemassaoloa ei voida edes kyseenalaistaa. Mielettömään väitteeseen taas ei voi eikä tarvitse ottaa kantaa. Jeesus on taas todennäköisesti elänyt ihminen, josta on kirjoitettu enemmän tai vähemmän tosia legendoja, joiden pohjalle on syntynyt uskonnollinen liike, jonka sisällä on kehittynyt omalakinen uskonnollinen kielenkäyttö ja tapakulttuuri.
Sattuma on tapahtuman ennustettavuudesta se osa, jota emme pysty (tai viitsi) ennustaa. Jokainen yksittäinen tapahtuma todistaa sattuman olemassaolon. Sattuma on ainoastaan omaa vajavaista tietoamme. Emme voi tarkalleen tietää tuleeko kruuna vai klaava, joten kyseessä on sattuma. Kuitenkin tiedämme varmasti, että mitä useammin heitämme kolikkoa, sitä lähempänä kruunien ja klaavojen suhde on 50/50 tilannetta. Tämän tiedämme varmasti. Sattumaa, Jumalaa, rukousta tai pahoja henkiä ei tarvitse arviossa huomioida koska ne eivät vaikuta todellisuuteen mitenkään.
kokonaisdeterministisyyttä arvioitaessa pitäisi kenties huomioida sekin, onko heittäjänä gorilla vai vapaan tahdon omaava ihminen.
Mikäli tietomme ja ymmärryksemme on täydellistä, mikään ei ole sattumaa. Kolikon tulos voidaan laskea. Kaikelle on siis olemassa syynsä.
Se että sinä et tiedä lopputulosta, ei tee siitä sattumaa. Usko sattumaan on oman tietämättömyyden tunnustamista, mutta ei siinä mitään väärää.
Kaikessa vallitsee syyn ja seurauksen laki, eikä sattuma. Tästä seuraa kysymys, onko tämä syyn ja seurauksen laki Jumala?
Kun emme tiedä perimmäisintä syytä on yksinkertaisinta sanoa Jumala tai sattuma. Alkuräjähdyskin oli oikeastaan seuraus, ei syy. Klassinen muna vai kana arvoitus. Kumpi oli ensin syy vai seuraus? Jos alkuräjähdys ei ole syy vaan seuraus, mikä on syy? Jos Jumala on syy, kuka loi Jumalan.
Seuraus on lähtöisin syystä ja syy on lähtöisin seurauksesta. Tästä seuraa, että:
1. Joko, kaikki on harhaa. Syytä ja seurausta ei voi olla olemassa, koska ne ovat lähtöisin toisistaan. Molemmat eivät voi olla syy. Ei siis ole olemassa maailmankaikkeutta, alkuräjähdystä saatikka Jumalaa.
2. Tai, syy ja seuraus ovat sittenkin pohjimmiltaan yksi. Syy sai alkunsa seurauksesta ja seuraus syystä, koska ne ovat yhtä. Molemmat loivat siis toisensa. Jumala loi maailmankaikkeuden ja maailmankaikkeus loi Jumalan. Tai maailmankaikkeus sai alkunsa alkuräjähdyksestä ja alkuräjähdys sai alkunsa samasta maailmankaikkeudesta, jonka se itse loi. Ehkä ajansuhteellisuus mahdollistaisi tämän. Aika ja maailmankaikkeus olisi siis silmukka, joka loi ja luo itse itsensä palaamalla aina uudelleen alkuun. Yhtä aikaa sekä Luoja ja Luotu, ja siten ikuinen.
Tällöin jokainen on oman itsensä syy ja seuraus, ja vastuu on lopulta jokaisella itsellään.
"Kaikessa vallitsee syyn ja seurauksen laki, eikä sattuma."
Tämän hetken ilmeisesti tarkin fysiikan teoria QED puoltaa sattumaa. Sen oletuksina on, että hiukkaset kulkevat satunnaisia reittejä eikä yksittäisestä hiukkasesta voida sanoa oikeastaan mitään. Todennäköisyyksiä voidaan kuitenkin laskea.
En tiedä onko tämä mitenkään lopullinen teoria edes alallaan, mutta nykyään se täsmää tarkimpienkin mittausten kanssa, mikä puoltaa sitä, että se olisi "totta" ja näin ollen puoltaa myös aidon sattuman olemassaoloa.
Tiedän kyllä, että kvanttifysiikassa näin on.
Kvanttifysiikkahan sisältää väittämän, että tarkkailija vaikuttaa lopputulokseen tarkkailemalla, siksi jokainen lopputulos hiukkasilla on erilainen. Einsteinhan ei koskaan tuota hyväksynyt. Vaikka se ilmeisesti onkin totta.
Miten mittaustulos voi olla eri jos mikään energia ei siihen vaikuta. Einstein ei hyväksynyt, ettei asia ole järjellä selitettävissä. Samalla kvanttifysiikot syyllistyvät romantiikkaan, "tätä ei voi järjellä selittää". Tunteellako sitten? Mutta asioiden selittäminen tunteella on romantiikkaa. Täten sattuman hyväksyminen on romantiikkaa.
Se mikä Einsteinin ja kvanttifysiikoiden maailmankatsomuksesta puuttuu on, että huomio on energiaa. Koska tarkkailijan huomio-energia, vaikuttaa lopputulokseen kyseessä ei ole sattuma. Asia on siis selitettävissä järjellä, jos hyväksytään henkisen energian eli huomion olemassaolo.
Eli jälleen kerran, jos et tiedä jonkin syytä, se ei tee siitä sattumaa. Vaikka teoria henkisen energian olemassaolosta olisikin puutteellinen, yritän selittää asian järjellä. Kvanttifysiikka ei edes yritä selittää, miksi tarkkailija vaikuttaa lopputulokseen, vaan tyytyy romantikkojen fraasiin "Tätä ei voi järjellä selittää". Romantiikka kuuluu makuukammariin. Ehkäpä muiden fysiikkojen oli Einsteinia helpompi hyväksyä kvanttifysiikka, kun olivat tyhmempiä.
"Samalla kvanttifysiikot syyllistyvät romantiikkaan, "tätä ei voi järjellä selittää"."
Ei kvanttifysiikassa tarvita mitään romantiikkaa tai "henkistä energiaa". Vaikka kvanttifysiikka ei kovin hyvin sovi "maalaisjärkeen", ei se tarkoita sitä, ettei siinä olisi logiikkaa.
Miksi ihminen olettaa, että luonto toimii, niin kuin hänen aivot? Miksi luonto ei voisi toimia sellaisella logiikalla, joka ei sovi ihmisajatteluun?
Miksi muuten aidon satunnaisuuden(siis sellainen tapahtuma jota ei voi ennustaa kukaan millään tiedoilla) hyväksyminen on niin vaikeaa? (en väitä, että sellaista varmasti olisi olemassa)
Se on harmi, että luonnonilmiöiden selittämiseen tarvitaan teorioita, jotka ovat vaikeatajuisia. Ihmiset eivät hyväksy teoriaa helposti, jos he eivät ymmärrä sitä, vaan turvautuvat mielummin jumaliin tai muihin "helpommin" tajuttaviin asioihin.
Koska sattumassa ei ole mitään teoriaa. Sattuma on tila, jossa ei ole teoriaa. Siis uusi ulottuvuus.
Siispä monennesko ulottuvuus tämä puhdassattuma on? Miten voi olla ulottovuus jossa ei ole jatkuvuutta, kun ulottovuuden olemassaolo vaatii jatkuvuuden. Eikö se tarkoita, että sattuma on paradoksi, ulottuvuus nolla.
Jos luet ensimmäisen kirjoitukseni, kirjoitin että, 1. joko kaikki on harhaa tai 2. syy ja seuraus ovat yksi.
Jos syy ja seuraus ovat yksi, sehän on sattuma.
Eli juuri syyn ja seurauksen mahdottomuuden kautta päädytään sattumaan. Samoin sattuman mahdottomuuden kautta päädytään syyhyn ja seuraukseen. Tästä syntyy kehä. On aivan sama hyppääkö kehään sattuman vai syyn ja seurauksen kautta. Se kiertää ympyrää. Eli joko kaikkeus kiertää itseään tai se on harhaa.
En ole saanut selitystä joka murtaisi tämän kehän, paitsi kaiken harha.
En hyväksy väittämää että ihmisajattelu ei kelpaisi "tämän kosmisen totuuden" eli sattuman ymmärtämiseen. Jos lähdemme siitä oletuksesta, että luonnon logiikka ei sovi ihmisajatteluun, kiellämme itseltämme ajattelun.
Samoin jos kiellämme henkisyyden, kuinka ymmärrämme sen mitä ihmisajattelu ei muka tavoita.
Koska ihmisen mieli ei koostu yksin järjestä, ehkä lopullisen vastauksen voi ymmärtää vasta järjen ja tahdon avulla. Vaikka ilmeisesti kaikki, mikä viittaa järkeen on toisille kirosana. Samoin kaikki mikä viittaa henkisyyteen, kuten tahto, on kirosana toisille.
En siis aio luopua kummastakaan vastaisuudessakaan.
Vastaan nyt itselleni, koska aihe herätti niin paljon ajatuksia.
Järki on mielemme työkalu, joka ymmärtää syyn ja seurauksen. Sillä ei voi käsitellä sattumaa, aivan kuten vasaralla ei voi sahata, koska sattumassa ei ole syy seuraus suhdetta.
Jotta voisimme käsitellä sattumaa meidän on löydettävä ihmisen mielestä uusi työkalu.
Koska tahtomme avulla voimme puuttua sattumiin ja tahtomme ansiosta elämämme ei ole kolikonheiton varassa, annamme tällä uudelle työkalulle nimeksi tahto. Tahdon voiman olemassa oloa ei tarvitse varsinaisesti todistaa vääntämällä lusikkaa. Lusikan voi vääntää myös kädellä. Järjen voimakin tarvitsee kädet avukseen.
Nyt meillä on kaksi työkalua. Järki syylle ja seuraukselle. Tahto sattumille. Kun järki ja tahto yhdistyy, annamme tälle symbioosille nimeksi viisaus.
Voimme esittää kysymyksen:
Onko maailmankaikkeudessa esiintyvä syy ja seuraus todiste korkeammasta järjestä? Jos vastaamme, "kaikki on sattumaa", voimme esittää kysymyksen:
Onko maailmankaikkeudessa esiintyvä sattuma todiste korkeammasta tahdosta?
Jos vastaamme "kaikki on lähtöisin syystä,seurauksesta ja sattumasta", voimme esittää kysymyksen:
Onko maailmankaikkeudessa esiintyvä syy,seuraus,sattuma todiste korkeammasta viisaudesta?
Eivät varsinaisesti, emme voi todistaa puolesta emmekä vastaan. Täten kiihkoateisti ja kiihkouskovainen ovat piilossa samassa kaninkolossa toistensa kanssa. Katsokaa vähän kenen kanssa piileskelette.
Kaikki kiertää samaa kehää ja olemme kuin pikku metsästäjiä suuren metsästäjän ansassa. Luterilainen huutaa armoa, Buddhalainen kieltää kaiken ja ateisti sanoo: "shit happens". Tuli mieleeni paperiputki, josta sormia ei saa irti. Onko ansamme jollakin tapaa samanlainen? Syy ja seuraus ovat olemassa, samoin sattuma, mutta jos yritämme sovittaa ne vain järkeen, sormemme eivät irtoa.
Viisauden avulla ymmärrämme, mitä järkemme sanoo, mutta ymmärrämmekö viisautemme avulla, mitä tahtomme sanoo. Ehkä järkemme on kehittyneempi, koska syy ja seuraus ovat hallitsevampia. Jos sattuma olisi hallitseva, tahtomme olisi kehittyneempi. Sattuman todistamiseksihan tarvitaan hiukkaskiihdytin.
En voi vastata onko Jumalaa olemassa, vaikka maailmankaikkeudessa on syy,seuraus ja sattuma. Ne ovat oikeastaan materiaalia, jota työstämme. Työkalut järki ja tahto ovat meillä itsellämme. Siten myös rakentajan vastuu tulee meidän harteillemme, oli Jumalaa tai ei. Osaammeko käyttää työkalujamme viisaudella? Jos ymmärrämme vain järjellämme, emme ole viisaita, koska emme ymmärrä myös tahdollamme.
"Nyt meillä on kaksi työkalua. Järki syylle ja seuraukselle. Tahto sattumille."
En oikeen ymmärrä miten tahto liittyy sattumaan. Ymmärränkö kenties koko sanan "tahto" erilailla kuin sinä?
Satunnaisestakin tapahtumasta voidaan järkeillä paljon. Voidaan esimerkiksi laskea todennäköisyyksiä.
Syyn ja seurausten lakia voidaan käsitellä sen itsensä avulla. Mutta sattumia voidaan käsitellä vain vertaamalla niitä edelliseen, ei itsensä avulla. Tästä syntyy todennäköisyys. Jos sattuma on todellinen, miksei sitä voi käsitellä vain itsensä avulla, ilman vertailua?
Miten todennäköisyys käsittelee puhdasta sattumaa, jossa syytä ja seurausta ei ole lainkaan? Sillä jos syytä ja seurausta ei ole, ei voida tehdä vertailua ja ei ole sattumaa. Joudutaan jakamaan nollalla, ja nollalla ei voi jakaa. "Puhtaalle" sattumalle, joka ei liity syy-seuraus ketjuun ei ole olemassa todennäköisyyttä. Sattuma on siis hyvin tyhjä selitys, koska todennäköisyys ei voi käsitellä tällaisia sattumia.
"Aito" sattuma jota, ei verrata syy-seuraus ketjuun olisi. Heität noppaa nolla kertaa, millä todennäköisyydellä saat kuusi. Yhden mahdollisuus nollasta. Mutta nollalla ei voi jakaa, eli mahdoton. Viitasin jo aiemmin sattuman olevan "nolla-ulottovuus".
Todennäköisyys ei siis voi selittää tällaista sattumaa, koska sekin on järjen työkalu, joka käsittelee syytä ja seurausta. Itseasiassa kyseessähän on IHME! Tuo ihme on ristitty "sattumaksi". Kun ihme on todistettu tieteellisesti, sitä varjellaan kaikin keinoin.
Mikä sattumassa on niin vaikeaa ymmärtää? Koska selitykset ovat tyhjiä. Tämä "ihme" on luonut oikeastaan uskonnon. Usko on vahvaa, koska ihme on todistettu. Älkääkä väittäkö, että te ymmärrätte järjellä, mutta minä en. Jakakaa äärellinen luku nollalla ja selittäkää vastaus. Todennäköisyys ei ole muuten ilmiön selitys. Se laskee vain todennäköisyyden, ei selitä itse ilmiötä. Sattuma taas sanana ei selitä oikein mitään, koska se on vain tämän ilmiön nimi. Keljuttaa nämä kehäselitykset, jotka ovat tyhjiä ja kiertävät vain itseään ympäri.
Mutta hienoa, että kaikki muut ovat löytäneet jumalansa. Jo roomalaiset tunsivat jumalan nimeltä Fortuna. Nyt tämä "sattuma" on kaiken avain, jota ei ihminen voi ymmärtää. Fortunaa lähestytään todennäköisyyden kautta, joka on ainoa oikea. Ilmeisesti ihmeen löytäjällä on oikeus päättää teologiasta.
Tämä sattuma on hyvin pelottavan lähellä uskontoa, koska selitystä ei anneta. Ainoa ero sattuma-uskolla ja kohtalo-uskolla on, että sattuma-uskovaisilla on todistettu virallinen "ihme" ja siksi kokevat olevansa oikeassa. Jos kohtalo-uskovaiset tekisivät oman ihmeensä, saataisiinkin Jumalten sota, taistelu tulevaisuudesta osa 2.
Jos järki ei jousta "sattuman" selittämiseksi, sitten ajattelun on joustettava ja tehtävä tilaa uudelle tavalle ajatella eli "tahdolle". Itse sanoit että, ihmisen mieli on liian kehittymätön ymmärtämään luontoa. Kehitetään nyt ihmisen mieltä eteenpäin. Löytämällä uusi tapa ajetella, vapaudumme kehä päätelmistä ja rouva Fortunan ylijumaluus lakkaa. Tämä "tahto" voisi olla vaikkapa se luonnon oma logiikka, joka on niin korkealla mielemme yläpuolella ettei se sovi nykyihmisen ajatteluun.
Kun ihminen pyrkii hallitsemaan elämänsä sattumia, sehän tapahtuu tahdon avulla. En minä anna sattumien määrätä omista asioista tahtoni vastaisesti. Tahto on se voima ihmisen sisällä, joka ei alistu uhriksi edes sattuman edessä. Haluat alistaa minut sattuman uhriksi. En suostu kohtalon tai sattuman uhriksi. Jos järkeni alistetaan sattumalle, tahtoni ei alistu. Jos tahtoni alistetaan kohtalolle, järkeni ei alistu. En ole uhri vaan soturi.
Jos yrität ymmärtää sen tahdon, josta minä puhun järjellä, on sinun selitettävä sattuma järjellä. Voit vain aavistaa tahdon hipaisun todennäköisyys laskennalla, aivan kuten sattumankin. Kun ihmiset käyttävät tahtoa, "sattumien" määrä voi joskus kasvaa. Mutta asiaa ei voi selittää ihmiselle, joka ei osaa ajatella ja ymmärtää tahtonsa avulla, vaan ainoastaan järjellään. Laske tahto todennäköisyyden avulla, jos haluat aavistella tai opettele ajattelemaan tahdollasi, jos etsit totuutta.
------------
""Aito" sattuma jota, ei verrata syy-seuraus ketjuun olisi. Heität noppaa nolla kertaa"
Miksi yhden heiton tapauksessa ei olisi kyse aidosta sattumasta? Tietenkin jos tunnetaan kaikki nopan lentoon vaikuttavat tekijät, niin voitaisiin laskea miten päin se tipahtaa. Jos kukaan ei mittaa eikä laske, vaan ainoastaan heittää, niin mielestäni kyse on aidosta sattumasta.
Yksittäisen fotonin kulkureittiä tyhjiössä ei voida ennustaa mitenkään, vaikka tiedettäisiin maailman jokaisen hiukkasen tila.
Jos fotonin ja nopan välillä on se ero aidon ja ei-aidon sattuman välillä niin ymmärrän kyllä kantasi, mutta aika rankat vaatimukset asetat "aidolle sattumalle".
------------
"Tahto on se voima ihmisen sisällä, joka ei alistu uhriksi edes sattuman edessä. Haluat alistaa minut sattuman uhriksi. En suostu kohtalon tai sattuman uhriksi."
Entä jos silti yritän alistaa sinut sattumalle: Heitän noppaa. Jos tarpeeksi tahdot, niin voitko määrätä miten päin noppa tipahtaa?
Jos sattuisit olemaan rahapulassa, niin menisitkö kasinolle ja tahtoisit voittaa?
------------