Kuinka oikea anteeksi anto toimii? Minun tuurini on näköjään tätä aikaa nostella kissoja pöydille, noh mikäs siinä katit pöydälle pohdittavaksi sitten. :-) Anteeksi anto on vaikea aihe ja siinä mielessä on hyvä ettei kirjoittaja itse pysty antamaan siitä mitään viisasten kiveä kenellekään; etsiskeleepähän vaan kristusruumiin palasia joilla voisi pohdintojaan ravita. Anteeksi anto yhdistetään tunteisiin. Jos ihminen pahastuu hän kokee että tuntuu pahalta ja kehitys ja ajatukset tuota ihmistä kohtaan pysähtyvät tuohon tilanteeseen.
Minä nostelen vähän jotain kehikkoa pystyyn koska nyt teoretisoin. Anteeksi pitäisi antaa koko sydämestään. Mikä sitten on sydämen olemus? Matt 15:8 tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on minusta kaukana. Hmm… ahaa..? No sitten jae 19. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.
No nyt saatiin jo nuotiopuita. Elikkä siis antaa anteeksi sydämestään on tätä tekstiä vasten, että ei mitä ilmeisemmin kosteta hänelle…??? Okey nyt ei sitten nirhasta eikä vihjasta takaisin. Sitten jää vielä tuo sisäinen fiilis meni ns. maku ja luottamus tuota ihmistä kohtaan. Nää on niitä haavoja tilanteista. Mutta kun on kuitenkin antanut ihmiselle anteeksi Jeesuksen nimessä, vielä jäikin paha tunne. Näiden pahanolon tunteiden kanssa sitten alkaa kumma valssi. Mitä enemmän sitä ajatellaan sitä enemmän sitä yritetään työntää pois ja sitä aletaan jo kammoksumaankin.
Millaisia miettymyksiä tästä muilla herää?
Minä nostelen vähän jotain kehikkoa pystyyn koska nyt teoretisoin. Anteeksi pitäisi antaa koko sydämestään. Mikä sitten on sydämen olemus? Matt 15:8 tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on minusta kaukana. Hmm… ahaa..? No sitten jae 19. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.
No nyt saatiin jo nuotiopuita. Elikkä siis antaa anteeksi sydämestään on tätä tekstiä vasten, että ei mitä ilmeisemmin kosteta hänelle…??? Okey nyt ei sitten nirhasta eikä vihjasta takaisin. Sitten jää vielä tuo sisäinen fiilis meni ns. maku ja luottamus tuota ihmistä kohtaan. Nää on niitä haavoja tilanteista. Mutta kun on kuitenkin antanut ihmiselle anteeksi Jeesuksen nimessä, vielä jäikin paha tunne. Näiden pahanolon tunteiden kanssa sitten alkaa kumma valssi. Mitä enemmän sitä ajatellaan sitä enemmän sitä yritetään työntää pois ja sitä aletaan jo kammoksumaankin.
Millaisia miettymyksiä tästä muilla herää?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elän itse tällä hetkellä anteeksianto-ongelmien keskellä eli tekstisi ajatukset ovat liiankin tuttuja. Minulle kävi niin, että itselleni rakas ystävä iski minua ystävyydellä kasvoihin pahemman kerran. Vaikeuksissaan hän piti minua läheisenä, mutta tilanteen helpotuttua kirjaimellisesti käänsi selkänsä: "En ole koskaan elämässäni ystäväsi, mitään yhteyttä älä ota, en ole koskaan ollutkaan ystäväsi jne."
Olin luottanut häneen täysin ja sain sellaisen kohtelun, etten vieläkään usko sitä todeksi. Ei ollut edes riitoja, vaan hän halusi päästä minusta eroon vain koska olin kuulemma väärän tyylinen hänelle (kyseessä oli siis vain ystävä ja samaa sukupuolta).
No, aloin rukoilla molemminpuolisen anteeksiannon lahjaa Jeesukselta tämän tapahduttua 1,5 vuotta sitten ja rukoilen edelleen. Yritin sovitella välejämme kaikin inhimillisin keinoin ja pyysin anteeksi sydämestäni, jos olin käyttäytynyt ystävääni kohtaan loukkaavasti. Mitä enemmän alensin itseäni ystäväni edessä ja nielin kyyneleitä väliemme tulehtumista pahoitellen, sitä tarmokkaamin hän julisti päätöstään välienkatkaisusta ja uhkasi toimenpiteillä, jos ottaisin häneen yhteyttä. Olin kuin taipuisaa vahaa ja hänen otteensa kylmeni sitä mukaa.
Tapahtunut jätti minuun syvät traumat ja lähes päivittäisen itkeskelyn. Hän oli minulle oikeasti läheinen ja välitin hänestä aidosti, ja siksi hylkääminen tuntui tyrmäävältä. Ystäväni tunnetaan yleisesti "enkelinä", joka tahtoo kaikille vain hyvää.
Tuntuu, että olen kykenemätön antamaan hänelle sydämestäni anteeksi näkemättä edes häntä! Haluan aitoa sovintoa, haluaisin täyden anteeksiannon puolin ja toisin. Tiedän, että vain siten nämä haavat voisivat alkaa parantua.
Ystävälläni tuntuu menevän hyvin, hän tuskin uhraa ajatustakaan minun suuntaani. Häntä ei voisi sovinto vähempää kiinnostaa. Minä riudun, itken ja kärsin.
Kyselen Jumalalta, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? HALUAN ANTAA ANTEEKSI, mutta haluaisin itsekin anteeksiannon.
sitä että annat ystävällesi oikeuden olla yksi sinulle vieras ihminen.Sitä ei tarvitse mennä hänelle ilmoittamaan.Anteeksiantoa on että et loukkaannu ystäväsi käytöksestä.
Olen samaa mieltä, mutta sisimpään jää silti tietoisuus siitä, että tämän ihmisen kanssa jäi tulehtuneet välit. Tuntuu pahalta esim. kadulla vastaan tullessa kulkea kuin tuntemattoman ohi. Tämä ikävä tunne poistuisi vain molemminpuolisella, reilulla sovinnolla. Olisi vapautuneempaa jatkaa elämää eteenpäin sovinnossa, kun satutaan asumaankin lähekkäin.
mutta sille et mahda mitään. Et voi myöskään muuttaa ystävääsi, ainoastaan itseäsi. Mieti tarkkaan hänen perimmäisiä syitään, jos pystyt ne löytämään. Jos oivallat ne, se helpottaa anteeksi antamista. Mieti ja tarkkaile myös omia reaktioitasi ikäänkuin ulkopuolisena. Tämä neuvo voi tuntua oudolta, mutta vakuutan, että se toimii. Olen minäkin kerran ystävääni pettynyt - vaikutti niin myötätuntoiselta ja sympaattiselta, mutta hädän hetkellä ei auttanut. Myöhemmin oivalsin hänen perimmäisen motiivinsa: pelon. Nykyään ei enää olla ylimpiä ystäviä muttei vihamiehiäkään, eikä asia enää hierrä välejämme. Muistan kyllä asian, mutta muistikuvalla ei ole valtaa minuun.
Vastoin yleistä luuloa me ihmiset voimme oppia hallitsemaan tunteitamme. Minulle käy nykyään usein niin, että suuttuessani huomaan sisimmässäni tuon puolueettoman tarkkailijan, joka on pelkästään lievästi huvittunut touhotuksestani. Älkää kuitenkaan luulko, että olen jakaantunut persoonallisuus eli jakomielitautinen. Oikeasti olen harvinaisen yksimielinen itseni kanssa eli sovussa itseni, Jumalan ja maailmankaikkeuden kanssa.
Ainoa menetelmä, jolla tähän pääsee, on itsetutkiskelu tai ns. hiljainen rukous. Nykyajan ihmiset eivät oivalla, että täyttämällä jokaisen hetkensä taustamusiikilla tai jollakin ohjelmalla he vieraantuvat itsestään. Ihmisillä on nykyään 'hiljaisuuden kammo'. Todellisuudessa hiljaisuus ja yksinäisyys on tavattoman terveellistä, kun se oikein käytetään.
Eli käytännön neuvona: mene yksinäiseen paikkaan tai huoneeseen, vedä ovi kiinni perässäsi ja sammuta tai poista kaikki melunlähteet. Vietä vartti, puoli tuntia tai tunti hiljaisuudessa rukoillen ja etsien Jumalaa. Jos velvollisuutesi tai yleinen hälinä estävät sen päivällä, tee se yöllä kun kaikki nukkuvat tai varhain aamulla. Unohda kaikki 'asialistat', joita mahdollisesti yleensä esität rukouksessa - älä keskity asioihin vaan Jumalaan ja omaan sisimpääsi. Anna ajatusten tulla ja mennä niin kuin ne tahtovat, mutta älä takerru mihinkään. Jos tulee jokin häiriötekijä, joka vaatii sinua keskeyttämään hiljaisuuden, hoida se ja palaa takaisin hiljaisuuteen.
Itse opin tämän kveekareilta, ja siitä on tullut elämäni tärkein voimanlähde. Alussa se voi olla vaikeaa, ja mieleen tulee heti tuhat sata erilaista tehtävää, jotka pitäisi hoitaa juuri tällä hetkellä. Älä anna kuitenkaan hämätä itseäsi, tämä on paljon tärkeämpää kuin mikään muu, koska se on juuri sitä rukousta, josta Jeesus puhui: "Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle." (Matt 6:6). Jos keskittyminen on vaikeaa, voit käyttää apuna esim. Isä meidän -rukousta - mutta rukoile hitaasti ja ajatuksen kanssa, ja pysähdy joka lauseen jälkeen miettimään mitä se tarkoittaa.
Tällaisen rukouksen jälkeen minulla on aina virkistynyt olo. Harjoitettuani sitä pidempään olen havainnut sen tuovan muitakin siunauksia elämääni, joista tärkein on hiljainen ilo ja kiitollisuus elämästä, tästä suurenmoisesta maailmasta, ystävistä ja kaikesta hyvästä mitä Isä armossaan on minulle lahjoittanut. Tämä on mielestäni sitä, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: "sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle".