Luulin joskus ihmisten välittävän. Se perustui ehdollisuuteen. Jos hyväksyit heidän oppinsa, kuuluit joukkoon, kyseenalaistamalla lensi pois joukosta. Ollakseen välitetty, ei saanut ajatella tai toimia vapauden mukaan. Virheitä tuli pelätä. En tuntenut toimivani niin, että olisin heitä voinut koskaan miellyttää.
Totuin siihen, että uskovat hylkäävät. Odotinko liikaa, kuten nämä ihmiset luultavasti sanoisivat puolustuksekseen? Olemmehan vain ihmisiä?Varmaan, mutta usko asetti ne odotusarvot, yhteisöstä, jossa olisi rakkautta, välittämistä...totuus oli vain raadolliset ihmiset , joille olisi pitänyt esittää näytelmä.
Nuorempana oli varmaan jonkinlainen isähahmo tai veljen etsintä, oma isäni oli ollut lapsuudessani etäinen. On jännä juttu, millä tavoin aikuisena ne asiat voi vaikuttaa, että odottaa ihmisiltä hyväksyntää. Hyväksyntää, jota ei koskaan saa osakseen, jää aina hyväksyntää vaille ja ne joilla sitä on aina ollut, sitä aina saavat osakseen...
Sellaista pohdintaa...
LS
Totuin siihen, että uskovat hylkäävät. Odotinko liikaa, kuten nämä ihmiset luultavasti sanoisivat puolustuksekseen? Olemmehan vain ihmisiä?Varmaan, mutta usko asetti ne odotusarvot, yhteisöstä, jossa olisi rakkautta, välittämistä...totuus oli vain raadolliset ihmiset , joille olisi pitänyt esittää näytelmä.
Nuorempana oli varmaan jonkinlainen isähahmo tai veljen etsintä, oma isäni oli ollut lapsuudessani etäinen. On jännä juttu, millä tavoin aikuisena ne asiat voi vaikuttaa, että odottaa ihmisiltä hyväksyntää. Hyväksyntää, jota ei koskaan saa osakseen, jää aina hyväksyntää vaille ja ne joilla sitä on aina ollut, sitä aina saavat osakseen...
Sellaista pohdintaa...
LS
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tietenkään väitä olleeni itse pyhimys tai tehneeni asioita oikein, mutta uskovat kait eivät vastanneet odotusarvoja mikä liittyi välittämiseen. Tietenkin uskovat käyttäytyivät kuten kuka tahansa muukin ihminen voisi, mutta ehkä uskonyhteisöistä on väärät mielikuvat. Nehän ovat yhtä raadollisia paikkoja kuin mikä muukin tahansa, jossa nyt vaan on ylipäätään ihmisiä. Jotkut ryhmittymät voivat olla jopa raadollisempia, koska uskovien yhteisöissä voi liikkua sosiaalisesti taidottomia ihmisiä, jotka ovat tulleet uskoon, koska ovat tarvinneet sitä elämäänsä avuksi.
LS
Olisi ihan mielenkiintoista käydä debaattia aiheesta. Onko joku kokenut, ettei uskonyhteisöt ole vastanneet odotusta ja/tai kokeeko kukaan, että toisin olisi voinut toimia omassa yhteisössä joissakin asioissa? Vai onko porukka tyytyväisiä kaikkeen?
LS
Itse koen että odotusarvot nousevat myös Raamatusta. Siellä on rakkauden kaksoiskäskybja kehoitus rakastamaan veljeään. Eli tulisi siis toimia toisin kuin kuka vaan muukin joka ei ole uskossa. Olen kuitenkin huomannut että uskovat ei ole yhtään sen rakkaudellisempia kuin kukaan muukaan...
Minusta tämä on tärkeä keskustelun aihe, koska uskovat eivät ota vastuuta asioista, pesevät kätensä...kun asioita tuodaan esiin usein niiden tuoja leimataan tavalla tai toisella syylliseksi..asiat pitäisi vaieta, koska uskoa ei saa tuoda esiin negatiivisen sävyn kautta, ikäänkuin uskovat katsovat, että ateisteilta ja eiuskovilta pitää piilottaa asiat.
LS