Mitä toivot elämääsi?
Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Itse toivoisin elämääni aitoja ihmisiä, jotka ovat luotettavia ja joiden kanssa voi keskustella ihan mistä vaan ja jotka kokevat haluavansa jakaa asioita. En tarkoita tätä palstaa, vaan yleensäkin elämässä. Olisi kiva, jos elämässä olisi sellaisia ihmisiä, joihin kokisin voivani täysin luottaa ja joihin olisi jotenkin henkinen yhteys.
Luulen, että näillä palstoilla kirjoittaminen on jonkin sellaisen korvike. En itse usko tämän olevan oikeanlainen paikka, jakaa asioita ihmisille.
Mutta entä te?
LS
Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Itse toivoisin elämääni aitoja ihmisiä, jotka ovat luotettavia ja joiden kanssa voi keskustella ihan mistä vaan ja jotka kokevat haluavansa jakaa asioita. En tarkoita tätä palstaa, vaan yleensäkin elämässä. Olisi kiva, jos elämässä olisi sellaisia ihmisiä, joihin kokisin voivani täysin luottaa ja joihin olisi jotenkin henkinen yhteys.
Luulen, että näillä palstoilla kirjoittaminen on jonkin sellaisen korvike. En itse usko tämän olevan oikeanlainen paikka, jakaa asioita ihmisille.
Mutta entä te?
LS
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä haluaisin itselleni miehen , vihdoinkin. Olen mielestäni tarpeeksi aikuinen. Henkilö on puolitti kauempaa menneisyydestä ja lähimenneisyydestä. Miehen siis pitää tehdä aloite, täytyykö naisen vaan odottaa? En ole muuta oikein keksinyt kuin odottaa ja toivoa asioiden muuttuvan parempaan päin.
Ehkei kannata odottaa. Vaikka ehkä se on sama asia tuon omankin toiveen kanssa. Asiat ei parane odottamalla jotain sellaista, mikä on kait vain haave jostain, ei todellisuutta. En tiedä, onko sellainen haave kuitenkaan mahdoton, että toivoo elämäänsä ystävyyttä, lähimmäisyyttä, asioiden jakamista.
Voihan se olla niin, että sinä et saa miestä, enkä minä syvempää ystävyyttä...tai sitten kymmenen vuoden kuluttua voisimme todeta, että kumpikin sai mitä toivoisin...kuka tietää? Haaveissa ei sinänsä ole mitään väärääkään.
LS
Jostain syystä koin, että kommentissasi ei välttämättä ole puhtaat jauhot pussissa. Olen kertonut tänne asioita joita ei olisi pitänyt ja koen että saatat tehdä tavallaan kiusaa sen kautta, kuka lue oletkin.
Jokainen tekee valintoja ja joskus joku kokee omaksi valinnakseen sen, ettei halua olla missään tekemisissä jonkun ihmisen kanssa, sekin on hyväksyttävä sellaisena kuin on.
Ymmärräthän ettei ole kivaa tehdä pilkkaa kustannuksellani? Se on vain puhtaasti ilkeyttä. Ja tiedän ettei kaikki jutut ole minun navan ympärilläni, mutta tämä palsta nyt vaan on melko kiero paikka ja olen nähnyt sen metkut.
LS
Ja jos kaksi tervettä aikuista ihmistä olisi kyennyt toisensa kohtaamaan, niin olisimme varmasti ystäviä.
Mutta niin vain kävi, että se oli epäterve ihmissuhde kummallekin. Joten on väärin kuvitella, että haikailisin jonkun perään...toki vertaan ehkä jossain määrin asioita siihen millaisena kuvittelin asiat. Totuus on kuitenkin että suurimmaksi osaksi sellaista pimpelipom juttua ja piiloleikkiä koko ihmissuhde, ei tervettä. Olen sen niin ajatellut, että tietyllä tapaa toinen ihminen piti löysässä vieressä, kuitenkin jo ennalta päättäen ettei tahdo edes ystävyyttä...mutta tavallaan siihen liittyy kiusaamista koska esitetään ystävää oman aikansa, kunnes näyttää todelliset kasvonsa.
Niin...että haluatko sinäkin vain kiusata, eikö sitä ole tarpeeksi tämän asian kautta jo tehty.
LS
Seuranhakufoorumeita on kyllä pilvin pimein tarjolla kaikkea etsiville...
Tuskin foorumit asiaa muuttaa. Foorumeilla asiat on pintapuolista, vaikka hyviin juttuihin pääsisikin. Kaipaan ystävyydestä jotain sellaistakin mitä foorumeilla ei ole antaa. Kyllähän ystävyyteenkin voi kuulua jonkinlaista ihastumista toiseen, jonka vuoksi on kiinnostunut ylläpitämään ystävyyssuhdetta (en tarkoita parisuhdemielessä tai mies/naiskuvioita), sen kautta tavallaan se ystävyys usein voi syventyä välittämiseksi. Ehkä totuus on kuitenkin, että jotain ainutkertaista asiaa ei voi korvata...sitä että välittää ihmisestä, vaikka on nähnyt sen toisen ihmisen huonot piirteet... Välillä ajattelen, että minun olisi pitänyt kyetä toimimaan toisin, jotta ystävyys olisi voinut säilyä, mutta se etten osannut, sille ei voi mitään tehdä.
Niin. En ajattele ystävyyttämme hänen kanssa mies/naiskuvion kautta tai rakastumismielessä, mutta jotain olen jäänyt kaipaamaan. Järjellä mietin, että miksipä joku toinen ei voisi korvata häntä ystävänä ja olla jopa enemmän, koska silloin myös se toinen osaisi ottaa vastaan rakkautta ja antaa sitä takaisin (huom, ei tarvii pelästyä sanaa rakkaus), mutta ei se näiltä palstoilta ainakaan tule.
LS
Tavallaan olet oikeassa, että luultavasti se ystävyyden kaipuu, johtuu sekin kaipuusta häntä kohtaan. Ei me kyllä usein mitään järkevää syvällistä jaettu, että se siitä ajatuksesta, että se olisi jotain syvällistä henkistä jakamista..enimmäkseen minä se lörpöttelin kaikkea ja välillä ne oli aika mielikuvituksellisia mielenmaisemia...jopa hävettää ne mun mielikuvitusrikkaat uskonsoturimaiset jutut...vähän kuin selef lörpöttelin niitä näitä .. ne oli kaukana jostain filosofiasesta ja järkevästä...mutta hän sai nähdä senkin ja...oli ihana että hän osoitti ymmärtämystä...mut ei sitten loppuviimein kait todellisesti ymmärtänyt mua. Minähän olin henkisesti ihan hukassa...
Varmaan kaikesta siitä johtuen...mutta se kaikki on jo elettyä elämää, eikä asioita saa takaisin...mutta muistan olleeni onnellinen. Tiedän että ei onni ole jossain ihmisessä, enkä niin ajattele.
En tule hänestä enää ikinä kuulemaan. Ihmisellä on oikeus kadota toisen ihmisen elämästä ja tiedän hänen tehneen sen vakaalla harkinnalla siitä ettei tule ikinä minua elämäänsä tarvitsemaan millään tavalla. Ihminen osoittaa teoillaan usein enemmän kuin sanoillaan ja niin hänkin.
Hän sanoi että kyllä se ajan kanssa päästää irti...se olisi ollut niin parempi. Minä kerroin ettei se niin ole, että vielä vanhana mummonakin häntä muistelen.
LS
Ai niin olet väärässä sen asian suhteen, että odottaisin miestä hänestä.
Sen mitä opin tuntemaan ja näkemään hänen luonteesta, niin ei sillä tavalla tultaisi toimeen, että yhdessä pystyttäisiin elämään ikinä, ei minulla ole luuloja sen asian suhteen. Hänessä on niin paljon ärsyttäviä piirteitä, siis omasta mielestäni koen niin, joku toinen voisi häntä jaksaa katsella. Tai minkä nyt sitten olen tulkinnut, en tiedä tunnetko kyseistä henkilöä oikeasti. Ystävyyteeni häntä kohtaan se ei vaikuta ja jollain tavalla kaipaan häntä elämääni. Ei se asia muutu, mutta on asioita joiden kanssa opettelee elämään ja yrittää täyttää sitä jollain toisilla asioilla.
Olisihan se ihan mahtavaa, jos jonain päivänä huomaisi vaan, että enhän ole häntä kaivannut viiteen vuoteen. Se olisi oikeastaan hyvä juttu se.
LS
En odota mitään miestä oikeasti.
Toivoisin silti hänen ymmärtävän kuinka paljon hänestä välitän.
Olen ollut tosi itsekäs. Enkä ole osoittanut sitä arvostusta häntä kohtaan silloin, kun olisi ollut mahdollisuus. Vaikka hän ei ole kuollut, koen ettei minulla ole mahdollisuutta osoittaa sitä hänelle, en ole saanut näyttää, että ystävänä arvostan häntä paljon. Olen ihan itse mokannut tilaisuutensa osoittaa se.
Uskon hänen kyllä antaneen anteeksi ilkeän luonteeni ja älyttömyyteni. Suren kait sitä, että näen mitä menetin hänessä. Toki hänessä on vikansa, ei hänkään ole täydellinen. Kait hän on nähnyt minussa kaiken ja olen uskaltanut olla hänelle avoin...
Ei nämä jutut tälle palstalle kuulu tietenkään.
Mietin, että mitenhän hänellä menee ja kaikkea sellaista.
Tiedän, että hän on periaatteellinen, eli ne tilaisuudet toimia toisin, niille ei välttämättä anneta mahdollisuutta, kun ne on käyttänyt. Hän on siitä maininnut kerran erään kertomuksen kautta...ja huomaa, minä kyllä kuuntelin, vaikka se ei siltä ole näyttänytkään. Tiedän etten voi tulla takaisin, kun itsestäni tuntuu ja päätän niin...tämä ei ole kertomus maailmalle lähteneestä pojasta ja hänen isästään....
LS
VD, vain sinä voit ottaa yhteyttä.
Haluaisin toki olla tekemisissä. Olet kuitenkin osoittanut, että sinun ei tarvitse vastata tai voit poistaa esimerkiksi kaikki mahdolliset yhteydenpitokanavat käytöstä. Sinulla on oikeus asettaa rajasi ja näyttää ne. Ymmärrän kyllä.
Minulla on sinusta kuitenkin ollut kuvitelma, että kykenet ymmärtämään ihmistä ja hänen vajavuuttaan, paremmin kuin ehkä moni muu. En haluaisi vaikuttaa epätoivoiselta ja että anelen, mutta sitähän teen.
Tietenkin jokaisella ihmisellä on omat aikataulut. Sanoit vuosia sitten ettet hetkeen voi olla yhteyksissä. En edes jaksa muistaa, montako vuotta siitäkin jo on. Tämän jälkeen koetin jälleen sinuun ottaa yhteyttä ja sähköpostiisi ei saanut viestiä menemään läpi, eli se oli poistettu tai jotain. No toki ajattelen syyn olleen minussa. En vain ole voinut ymmärtää, miksi toimit niin.
Minä ymmärrän kyllä, että olisin voinut olla vähemmän innokas, minun ei olisi tarvinnut ihan jokaista ajatusta kanssasi jakaa tai kaikkia ongelmiani.
Sano suoraan...kerrankin vain sanoisit sen. Ettet tahtonut olla ystäväni tai tekemisissä kanssani. Miksi tuolla tavoin? On eri asia olla jokin kusipää....mutta ethän sinä ole sellainen?
LS
Toisaalta hän mitä suuremmassa määrin pitäisi varmasti toimintaani hölmönä. Vaikka hän on toiminut miten on toiminut, ei se määritä sitä mitä olen.
Olisi ihanaa...jos vain päästäisin irti. Hän ei nähnyt arvoani ja minun pitäisi todeta..."mikä hölmö".
Minun pitää arvostaa itseäni ja nähdä se, ettei minun pitäisi tarvita anella tai pyytää.
Ehkä muut ihmiset tulevassa, näkevät minut ja arvostavat sitä mitä näkevät.
Niin sen tulisi olla.
LS
luotettavaa et helluntailaisuudesta löydä.
"Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen" (ihmiseen)
Ps. 146: 3
Juorupalsta+tämä+on.+Tänne+voi+kirjoittaa+lähes+mitä+satuja+haluaa.++10+%+kirjoituksista+ovat+luotettavia.+Esim.+tällä+palstalla+ei+ole+mitään+tekemistä+Helluntaikirkon+kanssa.
Tässä suhteessa täysin luotettavia ihmisiä, vapaaehtoiseen, henkiseen orjuuteen suostuvia ja jotka toimivat vain jonkun yksilön toiveiden mukaisesti, on harvassa.
Jos on, tämä perustuu aina rikokseen.
Perustele henkinen orjuus? Millä tavoin tiedät minun orjuuttaneen henkisesti ja vain omien toiveideni mukaisesti? Nimittäin en koe tuossa mitä sanot, itseäni, etkä voi palstan perusteella niin väittää.
LS
Minusta se ei ole liikaa vaadittu, jos pyytää selityksiä itsensä ghostaamiselle, ilman selityksiä. Ghostaaminen voi jättää arvet ja omassa tapauksessani olin aika rikki ja luotin toiseen ihmiseen ja myös siihen emotionaaliseen välittämiseen.
LS
Pystyn menemään itseeni. Tiedän toimineeni vdn kohdalla ystävyydessä sitovasti. Mutta ei se mene niin, että minun tulee ihmisenä koko ajan tuntea, että en osaa toimia oikein. Toki ei toisikaan päin. Ystävyyden pitäisi olla sillä tavoin vapaata myös, ettei tarvitse pelätä tulevansa ghostatuksi....sehän on äärimmäisen julmaa...kun ajattelee sitäkin, kuinka hän varmasti tiesi minun olevan epävarma itsestäni ja siitä, että kelpaanko ihmisenä.
Uskon kuitenkin niin, että...ainakin tämä päivänä voin sanoa, että hyväksyn asiallisen perustellun suoran palautteen, ja en vaatisi häneltä ystävyyttä...ei hänen tarvitse olla ystäväni...mutta kyllä minä aitoja selityksiä kaipaan...viimeksi muuten tällä palstalla niitä pyysin ja tuli jokin ihme merimatka seikkailu vastaus nimimerkillä vd. Toki hänellä vapaus on kirjoittaa tänne sekavia( tai en ymmärrä yt niistä mitään itse), mutta ei ne anna minulle vastauksia.. toki asiat ei mene sen mukaan kuin itse toivoisin...onko minun sitten vain hyväksyttävä...että pimpelipom on yhtä kuin vastaus...minusta se oli kiusaamista vain tai olisi voinut enemmän yrittää, jos halusi osaltaan selittää...miksi. Ymmärrän että elämässä voi olla vaikeaa ja ei aina huvita olla tekemisissä...mutta en jaksa olla itsekään varpaillani, minun kait on hyväksyttävä, että hän ei ole itsekään ihan sitten ok...vaikka olisin halunnut toisin uskoa.. niinkö?
LS
Toimin sitovasti, koska ajattelin, että hän hylkää minut ihmisenä ja oikeastaan hän teki juurikin niin. Toki olisin toivonut, että hän olisi osannut välittää minusta enemmän. Hän ei vain välittänyt. Eihän sitä asiaa voi muuksi muuttaa. Kyllä tietynlainen luottamus on kadonnut ihmisiä kohtaan, etten ainakaan kellekään toisi itsestäni sellaisia asioita, jotka vielä sillä hetkellä on kipeitä ja tavallaan, jos silti satutetaan.
Haluaisin elämääni sillä tavoin terveitä ihmissuhteita, joissa minua ei satuteta. Tietenkin minun pitäisi pyrkiä samaan itse, että se on vastavuoroista. Vdn kanssa en osannut sitä, olin liian rikki vielä silloin ihmisenä itsekin.
LS
En tiedä paljonko on värittänyt tilannetta oma mielen järkkyminen aikoinaan...mutta uskon että VDllä olisi myös anteeksipyydettävää, ei yksin minulla.
Onhan minun täytynyt kokea tulleeni jotenkin äärimmäisen loukatuksi...koska en osaa unohtaa asiaa. Ehkä loppuviimein selitys kaikelle löytyy jostain sieltä.
LS
Mutta...ehkä haluan antaa asian olla...miksi siitä tänne kirjoitan edes.
LS