Sinun näkeminen tuntuu pelottavalta. Kun se tarkoittaa että minun pitäisi myöntää itselleni että sinun kanssasi minun oli hyvä olla .Minusta tuntuu että jos me näkisimme sinä näkisit sen minusta heti. Sinä tiedät sen.
Jollain tavalla minusta tuntuu että sinä tiedät
Anonyymi
1022962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 102
Vanhimmat
Joskus omien tunteiden kohtaaminen on raskasta. Millon olette viimeksi nähneet?
Niin on jotenkin sellainen olo. Että siihenkö se kaikki jäi. Sekö oli se onni mikä silloin suotiin. Että hetken sai tuntea olevansa oikeasti rakastettu. Ei sillä milloin nähty ole merkitystä. Ajatukset vain kiusaa.
Se ajatus kiusaa sua elämässä niin pitkään kunnes selvität sen,mitä se on. Se kannattais selvittää,jos pyörii alituiseen mielessä.
Itse tuntenut samoin jo yhtä henkilöä kohtaan kauan mutta en tiedä romahtaisiko ne pilvilinnat jos olisi mahdollista viettää enemmän aikaa yhdessä? Ehkä olen vain lyhyen onnen arvoinen tai vaihtoehto myös sekin että tunteet syntyivät vaan minussa ja olin hänelle vain huvi.
Itsekin koittanut ajatella että olin vain hetken huvia hänelle. Oikeastaan rehellisesti mua hävettää että tunnen näin. Kuinka olen jäänyt niin kiinni siihen ihmiseen. Onhan tää nyt aika säälittävää. Siksi minun on aika vaikea sitä edes hyväksyä. Vaikea edes itseni hyväksyä sitä niin saatikkasittenolettaa että se on toiselle ok. Tuntuu että hän voisi murskata minut henkisesti ihan lopullisesti jos menisin tunteitani kertomaan. Pahinta mitä hän voisi tehdä olla ilkeä. Jotenkin tavattoman rikki koko asian suhteen.
En usko, että olisi ilkeä. Jos hän ei muuten ole ollut ilkeä, ei hän varmaankaan ole ilkeä. Toki, jos on joskus ollut ilkeä, kannattaa ehkä jättää kertomatta.
Ei ole ollut ilkeä oikeastaan ikinä. Niinkuin aloitus on luulen että hän tietää kyllä.
Luulo ei ole tiedon väärtti
Se että jää jumiin toiseen on säälittävää ja silti hyväksyttävää. Vaikein on hyväksyä itsensä ja tunteensa... pahin mitä on että teet ilmeisesti kuin minä, häpeät ja se näkyy hänelle kun kohtaatte. Ei ne lämpimät tunteen mitkä on. Voisin sano että meidän joka kohtaaminen menee jollain tapaa pieleen enkä tiedä onko se tässä tilanteessa hyväkin?
Tuttu kuvio tuo itselleni kun.
Itsellenikin tarkoitin.
Ja sitten kun omat tunteet on jotain megalomaanista koko luokkaa, niin ei tiedä kuinka olisi. Mitä jos tuntee vaan jotain ihan kuin vähän liikaa? Vai mikä on se mittari mikä on sopivissa rajoissa, eikä vielä liikaa? Sitten yrittää olla ihan normaalisti, vaikka se tilanne ei tunnu ihan normaalilta.
Ei sovi tähän tilanteeseen. Ymmärrä kuitenkin mitä meinaat. En usko että minun tarvitsisi olla kovin kauaa olla samassa tilassa niin kyllä se minusta näkyisi. Hänestä vaan huokuu sellainen aito välittäminen minua kohtaan kaikessa kanssakäymisessä. Vaikka voi olla se on vaan omia kuvitelmia. Jollain tavalla siitä tulee vaan hyvä olla. Kait se on se tunne mikä koukuttaa.
Olet(te)ko rakastunut?
Mutta sillä on merkitystä, ollaanko nähty irl? Juteltu kasvotusten?
Mun pää hajoaa näistä kysymyksistä. Ei kun hän on mielikuvitusolento. Siksipä se näkeminen vähän jännittää. Mitä mielestäsi tarkoittaa sinun kanssasi minun oli hyvä olla?
Kenelle kirjoitat? Sivusta.
miten sina noin ajattelet
Yhäkö tapailette? Milloin viimeksi?
Se oli lauantai
Kysymys on tämä, milloin kohtasit hänet viimeksi.
Eilen
Ei ole aloittajan vastaus. Siellä ei nyt ole merkitystä.
Siellä missä nähdään joka päivä.
Minä tiedän sen kyllä. Ja niin sen kuuluu mennä
Miksi et sitten puhu mitään?
sivusta
Siitä sun käyttäytymisestä sai kyllä aivan päinvastaisen kuvan.
On varmaan voinut saada vaikka minkä kuvan.
Mikä sen asian myöntämisessä tuntuu ikävälle sinusta?
Olen taistellut sitä ajatusta vastaan . Olen taistellut niitä tunteita vastaan. Se on mahdotonta.
Tuo taistelu voisi selittää paljon.
Niin kun olet varattu ja olet jo aiemmin elämässäsi päättänyt,että ikinä ei erota ,se ei ole ratkaisu. Tiedän,että olet jääräpää. Minkä päätät,sen pidät. Oli mikä oli.
Ei se asia kyllä noinkaan ole.
Ehkei kannata taistella? Tunteita vastaan on vaikea taistella. Ne on vain hyväksyttävä, käsiteltävä ja päätettävä mitä tekee asian eteen. Tai tekeekö mitään
Mikset anna mennä vain? Mitä jos toinenkin tuntee samoin, hänellä on sinun kanssasi hyvä olla?
Minä tiedän sen. Annan tilaa ja aikaa, että sitten, kun lopetat taistelun ja hyväksyt tunteesi, voit olla varma päätyneesi ratkaisuusi itsenäisesti ja hätiköimättä.
Ihan huippu vastaus. Kunpa kaikki olisivat yhtä ymmärtäväisiä.
- sivusta
Kaikilla toivoisi olevan näkökyky ympärilleen. ”itsenäisyys”. Tekopyhää lässytystä
En minäkään olisi näin kärsivällinen jos kyseessä olisi joku pikaihastuminen.
Mikä osuu sinulle mies parhaiten nähtiin.. eilen, viime vuonna, vuosia sitten viimeksi?
Unohtui vaihtoehto tässä kuussa?
Noin kuukausi sitten.
Soitit jo voi tuohan rek taas rannoilla
Sen takia olet kuin pelokas eläin kun vahingossa nähdään?
Ei me vahingossa törmäillä.
Tahallaanko sitten?
Jos käsiten omia tunteita niin silloin on varmaan ihan sama muiden uteliaiden kannalta että olemmeko nähneet ikinä.
Niin en tiedä onko se tahatonta vai tahallista🤔, sano sinä
Pelkään omia tunteita ja sen seurauksia. Sivusta n.
Tiedän. Myös minun oli hyvä olla lähelläsi ❤️
Nähtiin lauantaina ja välillä musta tuntui, että hän halusi jopa lähelleni ja välillä taas kauemmas. Oltiin monesti tilanteessa jossa hän selkeästi piti läsnäolostani ja välillä oli kuin olisin ollut vaan jaloissa pyörimässä.
Olen saanut häneltä jyrkän kieltävän vastauksen ja toisaalta taas erittäin lämpimän vastaanoton. En tiedä mitä hän haluaa vai haluaako mitään.
Mieheltä naiselle.
Ei kyllä lauantai liity mitenkään aloitukseen.
Olet jo niin sekaisin tästä palstailustasi, ett miehet on naisia ja naiset miehiä, itse olet ilmeisesti mies, eikö nainen, eikö mies, eikö nainen, viesti menee miehelle, eiku naiselle, eiku pässille jne? 🌈Sinä eiku hän kyllä tietää!
Tiedän kyllä mikä on sukupuoleni ja mikä on hänen. Se ei kuulu tähän mitenkään.
Pitäiskö luottaa vaistoon
Olette kohdanneet irl?
Aloituksessa lukee "sinun kanssasi minun oli hyvä olla. " niin kyllä se ihan oikeasti on tapahtunut.
Ei olla oltu kimpassa ensinkään. Mutta näkisin sinusta kyllä mitä mieltä noin yleensäkin olisit mahdollisesta olemisesta.
Ei liity sinuun.
Ei niin. Noin epävarma suhteilu ei olis mahdollinenkaan. Koska juupas eipäs kuluttaa jos mikä.
Kamala, ja niin pettävää kuin onkin.
Mikä? Minun tunteetko?
Jokainen tunne pitää käydä läpi ja pohtia tarkkaa olla valmis uuteen, jos niin on ollakseen. Minulla on aina aikaa sinulle. Olen vierelläsi vaikka olen hiljaa ja annan ajankulua. Mutta huomenna kohtaamme todennäköisesti ja minulle jää ikävä.
naiselta
Ei koske sinuakaan tämä viesti .
Erään naisen kanssa oli hyvä olla aikoinaan ja nyt vuosien päästä kaduttaa että päästimme irti toisistamme liian helposti. Toivottavasti löytäisin hänet ikäänkuin uudelleen ja palaisimme toistemme luo mutta turha toivoa sellaista tapahtuvaksi tässä helvetissä. Seuraavaan elämään.
Eiköhän se elämä ole tässä ja nyt. Tuskin niitä enemmän on. Täytyy vaan lohduttautua sillä että kuitenkin on muistot.
Niin on hyvät muistot, mutta jos jotain haluaa, miehen on oltava mies ja selvitettävä välit naisen kanssa oikeassa elämässä.
Kaikki ihmisköysiröykkiöt ei vie Jumalan luo.
tiedan jos paasen sinne espanjaan niin sitten tulen sieltä sinun luoksesi
Jos tämä olisi minulle, niin sanoisin että unohda nyt minut.
Lopulta vain satuttaisin. En pysty näkemään sinua,on ongelmia oman pään kanssa.
Tiedät siitä, että tämä on minulta kun en ole yhteydessä muuallakaan.
Ei koske sinua
Samaa ajattelen. Meillä oli hyvä olla hänen ( naisen ) kanssa. Mutta minua ei pelota yhtään tavata tai jutella kanssasi.
Niin, olen kyllä hyvä tunnistamaan ihmisen tunnetilan, vaikka ihminen kertoisi ihan muuta. Mutta mitäs sillä väliä, vaikka tietäisinkin mitä hän oikeasti tuntee ja ajattelee.
Olen pystynyt saamaan ihmisen avautumaan mm. millaista surua ihminen oli kokenut ja tuntenut. Se oli jopa itsellekin hämmentävä kokemus. Ihmisen olemus ja pienet seikat muun muassa kaavoissa kertoivat, että asiat eivät ole niin kuin hän asioista kertoi. Nykyäänkin kuuntelen ja katson ihmistä, miten hän käyttäytyy keskustellessa, onko esim. jokin asia sellainen, joka on ristiriidassa puheiden ja kehon kielen kanssa. Ehkä kyse on vain iän ja ammatin tuomaa kokemusta. Tietystikään en tee asiasta sen isompaa numeroa ellen huomaa, että keskustelukumppani selkeästi toivoisi jostain asiasta keskustella enemmän.
Alussa hänellä (naisella) oli vaikeuksia myöntää miten asialaita oli, mutta kun juteltiin enemmän, niin se ihmisen todellisen minän paljastamisen jälkeen meistäkin tuli hyviä ystäviä keskenämme. Luulen, että häntäkin helpotti, kun pystyi puhumaan asioista, niin kuin ne oikeasti olivat. Ei tarttenut puheissaan enää kierrellä ja kaarrella. Sen tilanteen jälkeen meidän keskinäinen kunnioitus toisiamme kohtaan vaan vahvistui ja aina silloin tällöin on kiva kysyä kuinka menee ja onkos kaikki hyvin jne.
Mies
Joopa joo, sait yliotteen naisesta fiksumpana ja nyt maiskuttelet asialla? Katseleeekohan nainen enää sua kuin ennen myöskään? Sivusta tällainen epähuomiossa vaan. Ei liity mitenkään minuun.
Lähelle päästäminen voi viedä aikaa. Joskus liian vahvat tunteet vievät mennessään, aiheuttavat kipua eikä pysty hoitamaan muuta. Siksi joskus on pitänyt ottaa etäisyyttä, vaikka se sattuu. Myös triangeli voi aiheuttaa kipua. Ystävyys säilyy. Kun tunteet selkenevät, on helpompi palata ystävyyteen. Aina ei ole valmis tai halukas vuoristorataan.
Jos ihan tarkkoja ollaan niin kerran myönsit sen ihan päin kasvojani. Mitä merkitystä sillä on näenkö tunteesi tai tiedänkö ne?
Ei sillä varmaan olekaan merkitystä. Enemmän se minua itseäni satuttaa. Siksipä niitä en ilmi halua tuoda. Olen ehkä yhdessä ollessa voinut sanoa noin. Mutta en sitä muista.
Satuttaahan se kun koittaa ne kaikin voimin ja keinoin piilottaa. En usko että se että ne tunteet näkyisikin satuttaisi ketään, edes sinua itseäsi.
Onhan ne jo satutaneet. On hän jo satuttutanut minua enemmän kuin kukaan muu milloinkaan. Vain hän voi minua niin satuttaa. Hän saa minut varpailleen.
Vain tärkeät ihmiset voi satuttaa.. joskus käy niin että tilanteen epävarmuus satuttaa eniten, eikä se henkilö. Molemmat epävarmoja ja arkoja ja lopputulos on epävarmuus ja tunteiden kieltäminen.
Eihän se nyt noin mene. Sivusta vaan
Mulla on vähän samat fiilikset kuin aloittajalle. Mun historia varmaan kyllä vähän erilainen.
Oman kohteen kanssa ei juurikaan nähty, koska minä blokkasin hänet vuosia sitten. En edes halunnut tutustua, koska jollain tavalla sai minulle ihmeellisiä tunteita aikaiseksi. Näin jälkikäteen ajateltuna pelkäsin tuntea. Minun kaikki suhteet on perustunut turvallisuuden tunteeseen ja huomaan etten ole rakastanut kumppaneitani edes.
No kesällä sattumalta näin tämän ihmisen ja ne hemmetin tunteet tuli. En voinut edes katsoa häntä kunnolla. Nyt en saa häntä mielestäni ollenkaan. Pelkään juurikin tämän seuraavan kohtaamisen olevan sellainen, että hän tajuaa. Miten joku ihminen voi kolahtaa näin kovaa vaikka edellisestä yhteydestä oli vuosia ja ei olla pidetty mitään yhteyttä tässä välissä? Mitä tämä on?
Se on rakastumista.
Sarkasmia suorastaan....
Hänen kanssaan seisoimme siinä, ja siinä oli ihmeellinen hienovarainen asia, kun me kaksi, jotka emme olleet koskaan nähneet toisiamme ennen sitä päivää, ja joiden välillä ei ollut koskaan kuulunut sanan sanaa tai edes kiintymyksen ilmettä, ja silti nyt vaikeuksien tunnin aikana hakeuduimme toistemme seuraan. Olen ihmetellyt sitä sen jälkeen, mutta silloin tuntui luonnollisimmalta, että menisin hänen luokseen niin, ja tunne että hänessä oli myös vaisto kääntyä puoleeni mukavuuden, lohdun ja suojan saamiseksi. Niinpä me seisoimme siinä kuin kaksi lasta, ja sydämessämme oli rauha kaikille pimeille asioille, jotka ympäröivät meitä.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Minä koin jotain samaa tänä kesänä ja se katse jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Sitä oli vaikea tulkita. Kuin samasta asiasta katseilla keskustelua. Mutta tuli lämmin ja turvallinen olo vaikka vähän hämmentynyt.
Itsellä huomasin vähän yritystä olla reippaampi kuin olinkaan.
Näen kyllä, ja myös sen mikä sai kääntymään puoleesi niin impulsiivisella tavalla. Sen surun ja ylimielisyyden linnoituksen joka on turvasatamasi. Olet menettänyt jotain, en tiedä mitä tai kenet. Ja lojaaliutesi on piiloutunut tuon petoksen haavoittamana.
Ajattelen että meissä kaikissa on osa joka tietää hyvin missä mennään suhteessa. Se tietää milloin on asioita joita ei voi selvittää. Se tietää milloin on aika sanoa kyllä ja milloin on aika sanoa ei. Se tietää milloin pitää odottaa. Se tietää milloin jokin on päättynyt ja milloin jokin on alkanut. Se osa itsestä tietää milloin toisesta on vastuussa ja se tietää milloin tuo side on purkautunut. Se ei petä itseä eikä toista.
Tottakai. Kyseessähän on vain minun tunteeni. Joka ei vaadi yhtään mitään toimenpiteitä toiselta .
seurassasi haluaisin olla tuuli joka tanssii vapaasti ympärilläsi
Mutta joskus kun olet hetkessä kiinni, se on niin lähellä kasvojasi, todellisuutta, se on painettu niin lähelle sinua, että vain räpyttelet, reagoit ja sitten kohtalosi on päätetty, ja sitten olet tehnyt vain sen, mitä et voinut olla tekemättä, ja silti kohtalosi on päätetty. Olet tehnyt jotain, mitä ei voi ottaa takaisin
varauksettoman rakkauden pitäisi olla elämänvoima, joka pakottaa maailman järjestykseen ja kauneuteen, mutta se voi olla yhtäaikaa niin vahvaa ja silti niin täysin voimatonta että miltei särkee sydämen
Tämä osuu kyllä, sillä erotuksella. Että koskaan emme ole nähneet, "nähneet". Tiedetään kyllä miltä näytetään, hyvinkin tarkasti.
Nauroin tälle kylkä vähän. Mutta ehkä se hyvin tarkasti ei tarkoita sitä mikä siitä tuli mieleen Hahhaa..
Mitä tuli mieleen?
Halattiinko joskus rokkifestareilla?
Menneitä turha haikailla, kun molemmat omat valintansa tehneet, joten parasta vain molempien jatkaa elämäänsä. Sitäpaitsi jälkikäteen muistaa vain suhteen hyvät puolet nostalgisessa valossa, eikä niitä huonoja ja sitä tuskaa ja kärsimysnäytelmää mitä se toisinaan oli. Näin on parempi, usko minua.
Halusiko hän tavata sinut?
Ei meillä mitään kärsimysnäytelmää ollut.
Kuinka voit edes toisen puolesta kirjoittaa yhtään mitään. Et tiedä toisen elämästä. Jos ei ole onnellinen ei ole. Jos kokee ettei koskaan voi olla onnellinen. Niin mitä se sinulle kuuluu.
Fleurs du mal
Tietäjät tietää🙏
Tiedän sen mutta miksi olemme kaukana, tavoitettavissa, mutta kaukana. Tuntuu että se tunne valuu sormien välistä vaikkei koskaan katoa.