Se ei ole maa, kansa tai valtio, jollaisiin olemme tottuneet.
Se on satujen ja taikauskon täyttämä keijujen, örkkien, enkelien ja paholaisten maa. Maa, jonka olemassa oloa on vaikea edes tajuta todeksi.
Siellä ei uskota Jumalaan. Koska heidän hallitsijansa on Jumalaakin korkeampi. Hän kertoo heille päivittäin, mihin uskoa tänään. He elävät jatkuvassa pelossa, että heillä on vanhentunutta tietoa päivän kertomuksesta. Heidän hallitsijansa palkitsee heidät jokapäiväisellä leivällä. Ellei satu olemaan suuttunut heihin. Heidän ei tarvitse tehdä töitä, hallitsija elättää heidät. Niukasti, mutta eiväthän he muuta ansaitsekaan. He rakastavat hallitsijaansa, koska hän on kaikki, mitä heillä on. He uskovat, että elämä loppuu ilman hallitsijaa.
Eniten maailmassaan he haluavat rauhaa. Ja aina he päätyvät hallitsijan alaisuuteen, joka haluaa lähettää heidät sotaan. Ja jollei oikeaa syytä sotaan löydy, hän tehtailee sen. Hallitsijalle ihmiset ovat vain tykinruokaa ja kulissi hyvinvoivasta maasta, jollaisen hallitsija toivoo muun maailman uskovan olevan olemassa. Hallitsija elää vainoharhoissaan, joissa kaikki muut uhkaavat maata.
He rakastavat kotiaan ja perhettään. Mutta välistä heistä tuntuu, että hallitsija haluaa uhrauksia. Silloin he ilmiantavat vanhempansa tai lapsensa.
Koska he eivät voi rikastua työnteollaan, he ovat kehittäneet varastelusta taiteenlajin. He nauravat toistensa hyvin toteutetuille manöövereille; koska kaikki tekevät sitä, miksi suuttua?
He tietävät, että he ovat ylivertaisin kansa maailmassa, ja muiden on syytä tunnustaa se ja hävetä omaa alimittaisuuttaan.
Muu maailma tietää heidän todellisen tilansa ja säälii heitä, kun ei muutakaan voi. Heille myötätunto on heikkoutta.
He asuvat kauniissa ja rikkaassa maassa, jossa kaikilla olisi mahdollisuus menestyä ja rakentaa elämänsä. Mutta hallitsija ei halua kehittää maataan. Koska kehitys muuttaisi maata. Se menisi pilalle. Se ei enää olisi sama maa, joka satoja vuosia sitten alkoi kasvaa metsiin ja jokivarsille. Hallitsija haluaa säilyttää sen sellaisena kuin se oli. Koska silloin hallitsijalla oli ääretön valta alaistensa yli. Ja sitä hän ei halua menettää. Ja hän on saanut kansan uskomaan tarinansa.
Ja vaikka kuka yrittäisi avata kansan silmät, he uskovat, että näillä ihmisillä on yksinomaan pahat tarkoitukset, että he haluavat tuhota heidät. Koska se on hallitsijan kertoma tarina. Ja koska hallitsija on pyrkinyt tappamaan kansastaan kaiken inhimillisyyden, koska se on hänelle vahingollista.
Se on satujen ja taikauskon täyttämä keijujen, örkkien, enkelien ja paholaisten maa. Maa, jonka olemassa oloa on vaikea edes tajuta todeksi.
Siellä ei uskota Jumalaan. Koska heidän hallitsijansa on Jumalaakin korkeampi. Hän kertoo heille päivittäin, mihin uskoa tänään. He elävät jatkuvassa pelossa, että heillä on vanhentunutta tietoa päivän kertomuksesta. Heidän hallitsijansa palkitsee heidät jokapäiväisellä leivällä. Ellei satu olemaan suuttunut heihin. Heidän ei tarvitse tehdä töitä, hallitsija elättää heidät. Niukasti, mutta eiväthän he muuta ansaitsekaan. He rakastavat hallitsijaansa, koska hän on kaikki, mitä heillä on. He uskovat, että elämä loppuu ilman hallitsijaa.
Eniten maailmassaan he haluavat rauhaa. Ja aina he päätyvät hallitsijan alaisuuteen, joka haluaa lähettää heidät sotaan. Ja jollei oikeaa syytä sotaan löydy, hän tehtailee sen. Hallitsijalle ihmiset ovat vain tykinruokaa ja kulissi hyvinvoivasta maasta, jollaisen hallitsija toivoo muun maailman uskovan olevan olemassa. Hallitsija elää vainoharhoissaan, joissa kaikki muut uhkaavat maata.
He rakastavat kotiaan ja perhettään. Mutta välistä heistä tuntuu, että hallitsija haluaa uhrauksia. Silloin he ilmiantavat vanhempansa tai lapsensa.
Koska he eivät voi rikastua työnteollaan, he ovat kehittäneet varastelusta taiteenlajin. He nauravat toistensa hyvin toteutetuille manöövereille; koska kaikki tekevät sitä, miksi suuttua?
He tietävät, että he ovat ylivertaisin kansa maailmassa, ja muiden on syytä tunnustaa se ja hävetä omaa alimittaisuuttaan.
Muu maailma tietää heidän todellisen tilansa ja säälii heitä, kun ei muutakaan voi. Heille myötätunto on heikkoutta.
He asuvat kauniissa ja rikkaassa maassa, jossa kaikilla olisi mahdollisuus menestyä ja rakentaa elämänsä. Mutta hallitsija ei halua kehittää maataan. Koska kehitys muuttaisi maata. Se menisi pilalle. Se ei enää olisi sama maa, joka satoja vuosia sitten alkoi kasvaa metsiin ja jokivarsille. Hallitsija haluaa säilyttää sen sellaisena kuin se oli. Koska silloin hallitsijalla oli ääretön valta alaistensa yli. Ja sitä hän ei halua menettää. Ja hän on saanut kansan uskomaan tarinansa.
Ja vaikka kuka yrittäisi avata kansan silmät, he uskovat, että näillä ihmisillä on yksinomaan pahat tarkoitukset, että he haluavat tuhota heidät. Koska se on hallitsijan kertoma tarina. Ja koska hallitsija on pyrkinyt tappamaan kansastaan kaiken inhimillisyyden, koska se on hänelle vahingollista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.