Keinot vähissä

Anonyymi-ap

Tuttavani on alkoholisti, ei tietystikkään omasta mielestään. Olen tuntenut hänet noin 10 vuotta. Alkuaikoina joi silloin tällöin, mutta tuolloin elämässä oli myös 2-3 viikon selviä jaksoja, jolloin hän siivosi (omassa asunnossaan), piti omasta ulkonäöstään edes jotenkin huolta, kävi ruokakaupassa ja teki ruokaa. Osallistui myös vapaaehtoistoimintaan ja korjasi polkupyöriä yms. Tuolloin olin tukena ja autoin häntä, vaikeina aikoina annoin ruokaa, pidin seuraa yms. Viimeiset kaksi vuotta on mennyt yhtä alamäkeä, enkä enää osaa auttaa.

Nykyään hän:
-juo joka päivä kaljaa ja viinaa
-kotona sähköt poikki jo vuoden
-myynyt tavaroita pilkkahintaan, ostanut näillä rahoilla lisää alkoholia
-ulkonäkö muuttunut kauheaksi, ei peseydy tai vaihda vaatteita, ihossa paljon isoja mätäpaiseita. Iho kutisee. Maha turvonnut.
-asuu toisten nurkissa
-tekee hämäräkappoja tummien veljien kanssa mm. ottaa omiin nimiin autoja trokarilta, saa siitä hyvästä kaljalaatikon tai kaksi. Nähtävästi myy ulkomailta tuotua tupakkaa ja nuuskaa, trokarin piikkiin.
-kunto laskenut, jalat ei kanna kunnolla
-ei uskalla liikkua oikein ulkona
-kerää tupakantumpit ja polttelee niitä, jos ei ole tupakkaa.
-puhuu, että on muka ollut useammassa sodassa mukana, tappamassa ihmisiä. Ei pidä paikkaansa.
-kerjää rahaa
-on muuttunut äkkipikaiseksi
-valehtelee
Tässä vain pieni osa asioista

Olen yrittänyt monesti ehdottaa hoitoon menoa ja selviämisasema, ei mene kun siellä on vain juoppoja. Hän ei myönnä itselleen että on juoppo, kaikki on muiden syytä. En enää tiedä, mitä pitäisi tehdä vai pitäisikö antaa olla?
Mietin, että auttaisiko huoli-ilmoitus?
Epäilen, että juo lopulta hengen itseltään tai ajautuu trokareiden kanssa ongelmiin ja kuolee siihen, että hänet pahoinpidellään. En vain enää tiedä, miten tai mitä voisin enää tehdä. Olen yrittänyt tukea, ruokkinut, antanut vaatetta, tupakkaa, yrittänyt olla positiivinen ja tukea hoitoon menemisessa. Ns. puhua järkeä, mikään ei auta. Rahaa enkä alkoholia en ole antanut.

Huolestunut ystävä, joka haluaisi auttaa, mutta keinot on vähissä

8

330

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tuttava saisi lähetteen ja saisi asunnon alkoholisteille tarkoitetusta asuntolasta, ei vaan suostu, kun ei ole itsensä mielestä alkoholisti.

      • Anonyymi

        No siinä tappauksessa, kun ei suostu ja perustelu on tuo, niin ei sille vaan nyt enää mitään voi. Ei sitä voi normaaliin vanhustentaloonkaan laittaaa noita hämäräbisneksiään hoitamaan. Elä sinä omaa elämääsi ja älä hänestä välitä. Puhu sille lepposia ku näät, vanhalle kaverille. Se riittää :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No siinä tappauksessa, kun ei suostu ja perustelu on tuo, niin ei sille vaan nyt enää mitään voi. Ei sitä voi normaaliin vanhustentaloonkaan laittaaa noita hämäräbisneksiään hoitamaan. Elä sinä omaa elämääsi ja älä hänestä välitä. Puhu sille lepposia ku näät, vanhalle kaverille. Se riittää :)

        Ja täytyy vielä sanoa, että siinä kovasta puusta tehty pää, ettei tuossakaan vaiheessa ole alkoholisti! Tai no, jos se on vaan, että "Tykkään juoda niin juon vaikka terveys menee ja henkikin lopulta". Alkoholistihan yleensä kärsii siitä, että juo ja elämä on helevettiä, mutta silti pakonomaisesti juo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja täytyy vielä sanoa, että siinä kovasta puusta tehty pää, ettei tuossakaan vaiheessa ole alkoholisti! Tai no, jos se on vaan, että "Tykkään juoda niin juon vaikka terveys menee ja henkikin lopulta". Alkoholistihan yleensä kärsii siitä, että juo ja elämä on helevettiä, mutta silti pakonomaisesti juo.

        Minulla on ystävä, joka perustelee juomista, tupakointia ja sairaaloista ylipainoa sanomalla nauttivansa elämästä. On selvinnyt yhdestä vakavasta sairauskohtauksesta, mutta ei välitä. Riippuvuudet vievät ihmistä. Suuttuu, jos joku yrittää herätellä alkon tai minkään suhteen.


    • Anonyymi

      Hei! Kuulostaa pahalta ja surulliselta. Voi olla, että mikään hoito ei enää auta häntä paranemaan. Lähinnä tulee mieleen semmoinen pysyvän asumisen paikka, palvelukoti. Niitä on vanhoille deekuille suunnattujakin. Sen huoli-ilmoituksen voit kokeilla tehdä. Parhaassa tapauksessa joku tulee ehdottamaan hänelle tuollaista hoitopaikkaa, mutta käsittääkseni Suomessa ei päihdeongelmaisia juuri koskaan pakoteta. Ihmisarvo ku alkaa olla aika lähellä nollaa... Mutta ihmeitäkin tapahtuu. Siltojen alta on noustu. Vaikka olisi jo alkoholismin aiheuttamia oheissairauksia, niin olisihan edes alkoholivapaat viimeiset päivätkin voitto. Vaikkei ehkä paluuta normaalikansalaiseksi ole.

      Minulle mielenkiintoinen kirjoituksesi, koska aioin tulla kirjoittamaan tänne aloituksen omasta tilanteestani, että juuri ehkä tänään alan tajuta juoneeni aivoni ja mahdollisuuteni...

      Sinun kertomuksessasi tuo ystäväsi alkutilanne muistuttaa omaa tämänhetkistä tilannettani. Mutta en ole alkuvaiheessa... Olen juonut melko rajusti 13 vuotta ja olen nainen. Jollainlailla olen juonut 22 vuotta, mutta tuolloin 13 vuotta sitten meni rajuksi syistä, joista on vaikea sanoa, mikä oli syytä ja mikä seurausta. Aloin silloin pyydellä heti apua. Minulla ei oikein ollut "kieltämisvaihetta", että muut olisivat sanoneet minun olevan alkoholisti ja tarvitsevan apua ja itse olisin kieltänyt. Yhden kerran sekoiltuani muistamattomana ystävä sanoi: "Kannattaiskohan sun vähän miettiä tuota juomista?". Sanoin heti, että kyllä kannattaisi. Sitten googletin ja otin yhteyttä a-klinikkaan.

      Mutta minun auttamiseni paljastui vuosien varrella yllättävän vaikeaksi. Minulla on varmasti luonteessa sellaisia asioita, joiden takia minun on vaikea ottaa apua vastaan. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että ei kaikki kohdalleni sattuneet "auttajat" oikeasti halunneet auttaa. Sain sellaistakin kohtelua, että rehellisyyden nimissä en voi sanoa, että kaikki olisi johtunut siitä, etten "osaa ottaa apua vastaan...". Tilannetta pahensi, kun minua ei uskottu, kun kerroin miten minua oli aiemmin kohdeltu apua hakiessani.

      Seurasi vaihe, että samat ystävät, jotka paria vuotta aiemmin olivat kertoessani olevani lähdössä hoitoon, sanoivat; "Höpö höpö, sinä mittää hoitoa tarvii! Korkki vaan kiinni!". Alkoivat painostaa hakeutumaan hoitoon. Yritin selittää, miksi en enää uskalla hakeutua hoitoon ja miksi se ei auta mitään, mutta he eivät kuunnelleet ja seurasi välien huononemista.

      Vuosien mittaan seilaamista; hoitoon haku yrityksiä, ei sittenkään, ei enää ikinä. Katko käytännöt vaihtelivat ja oli vuosikausia pitkä aika, jolloin en päässyt katkolle, vaikka olisi ollut tarve. Joku ystävä halusi ilmeisesti kostaa minulle juomiseni, että keksi hölmöjä ja paikkaansapitämättömiä väitteitä, miksi ei voi ottaa koiraani hoitoon siksi aikaa, että sinne katkolle menen. No, eihän hänellä siihen velvollisuutta ole. Hän oli pitkään ainoa, jolle olisin koirani uskaltanut luottaa ja jolle siitä ei olisi koitunut juuri mitään vaivaa (taajaman ulkopuolella poissa isoilta teiltä, muutkin omat ja naapurin koirat vapaana), koirani ei jahtaa kissoja eikä karkaile.

      Muutamat muut ystävät sitten katkaisuhoitivat minut kuntoon kerta toisensa jälkeen. Antoivat medipamin, jos oli tai kannabista, nukkua sohvalla tai vaikka sängyssä vieressä ja jopa seksiä, kaikkea mikä helpotti, läsnäolo oli ehkä tärkein. En kestänyt niitä oloja enää yksin vaan join jatkuvasti, jos joku ei välillä ottanut minua luokseen ja huolehtinut hetken. Huvittavaa touhua kieltämättä. Ja varmasti ulkopuolisen mielestä... Kaippa minä olen käyttänyt näitä ihmisiä hyväkseni ja silti kutsun heitä ystävikseni? No, minä koen, että kyllä minäkin voin ystävälle tehdä saman, mutta ei kukaan ole tainnut olla niin avuton kuin minä, että olisi sitä huolenpitoa pyytänyt. Tai on joo joskus, tulee mieleen tapauksia, mutta en kerro niistä tarkemmin, koska minut voidaan jo tästä tekstistä tunnistaa, mutta ei tarvitse muita tunnistaa. Muistan heidät kaikki aina, jotka pitivät minusta huolta, kun yhteiskuntaa tai edes omia vanhempiani ei sitä kiinnostanut tehdä...

      A-A:ta olen kokeillut monen monta kertaa... Joku siinäkin tökkii.

      Viimeaikoina minulla on alkanut juominen vähentyä, kun olen rohkaistunut käyttämään antabusta. Olen yrittänyt vähän opiskella ynnä muuta. Ei oikein ole keskittymiskykyä yli kuukauden täysin ilman alkoa oltuanikaan.

      Tänään minusta alkoi tuntua, että ne aivot on juotu. Olen joskus voinut olla omalla tavallani fiksu, mutta en enää. Olen juttujaan höpisevä puliakka, joka ärsyttää ihmisiä, toisia pistää kovasti vihaksi, lievimmillään huvittaa, mutta harva minusta pitää.

    • Anonyymi

      Kerroin oman tarinani tähän samaan, jotta voisit lohduttautua sillä, että vaikka kuinka toiset yrittäisivät auttaa, niin kaikkia ei jotenkin vaan pysty auttamaan. Ystäväsituttavasi kohdalla vaikeuttaa se, ettei itse myönnä asiaa ja että tauti on edennyt jo niin pitkälle, että hän ilmeisesti jo hourailee (ne sotajutut).

    • Anonyymi

      Kiitos asiallisista kommenteista ja kokemuksesta. Puhuu niitä sota juttuja ja epäilen, että itse niihin uskoo, vaikka ei tosiaan missään sodassa ole ollut. Vaikeata on katsoa vierestä, kun ihminen tuhoaa itsensä, mutta minulla on tosiaan keinot vähissä. Eilen illalla vielä mietin, että teen sen huoli-ilmoituksen, voi olla ettei siitä mitään apua ole, mutta sitten ainakin tiedän tehneeni kaiken, mihin itse pystyn. Omasta mielestään hän ei ole juoppo, luulee itse, että on muita parempi ja ongelmaa ei ole, vaikka todellisuudessa on jo suututtanut monta ihmistä pois ja on oikeasti pahoin alkoholisoitunut. En usko, että on pohjimmiltaan tyytyväinen elämäänsä, mutta muutoksen pitäisi lähteä hänestä itsestään, tukea ja apua olisi saanut, mutta kun ei halua.

    • Anonyymi

      Käytännössä läheisten on mahdoton puuttua asioihin, jos ihminen haluaa juoda.

      Läheiseni on perusturvallisessa elämäntilanteessa. Vakavien terveysongelmien vuoksi hän on eläkeellä. Asunto on hyvä. Riippuvuudet kuitenkin vievät häntä alamäkeen. Viinaa ja tupakkaa, sairaalloinen ylipaino, viehtymys tuhoisiin ihmissuhteisiin. Alkoholisti osaa valehdella itselleen, ettei hänellä ole mitään hätää, vielä. Kun noin uskoo, ei tarvitse muuttaa mitään ja voi jatkaa samaa rataa. Riittää, että puhuu kohta lopettavansa tupakoinnin ja että parin viinapullon ostaminen jokaisella kauppareissulla on ihan normaalia. Näin elävälle ihmiselle on turha selittää mitään. Jos niin erehtyy edes vihjaamaan, hän suuttuu ja syyttää. Voi vain seurata tilannetta samalla aavistellen pahinta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli

      Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei
      Kauhava
      177
      6502
    2. Ootko rakastunut?

      Kerro pois nyt
      Ikävä
      148
      1784
    3. Onhan sulla nainen parempi mieli

      Nyt? Ainakin toivon niin.
      Ikävä
      113
      1568
    4. Ujosteletko tosissaan vai mitä oikeen

      Himmailet???? Mitä pelkäät?????
      Ikävä
      51
      1300
    5. Suureksi onneksesi on myönnettävä

      Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️
      Ikävä
      46
      982
    6. Möykkähulluus vaati kuolonuhrin

      Nuori elämä menettiin täysin turhaan tällä järjettömyydellä! Toivottavasti näitä ei enää koskaan nähdä Kauhavalla! 😢
      Kauhava
      37
      946
    7. Älä mies pidä mua pettäjänä

      En petä ketään. Älä mies ajattele niin. Anteeksi että ihastuin suhun varattuna. Pettänyt en ole koskaan ketään vaikka hu
      Ikävä
      96
      913
    8. Reeniähororeeniä

      Helvetillisen vaikeaa työskennellä hoitajana,kun ei kestä silmissään yhtään läskiä. Saati hoitaa sellaista. Mitä tehdä?
      Kouvola
      5
      849
    9. Tarvitsemme lisää maahanmuuttoa.

      Väestö eläköityy, eli tarvitsemme lisää tekeviä käsiä ja veronmaksajia. Ainut ratkaisu löytyy maahanmuutosta. Nimenomaan
      Maailman menoa
      238
      820
    10. Kävit nainen näemmä mun

      Facessa katsomassa....
      Ikävä
      41
      809
    Aihe