Oli syksyinen ruska loistossaan.
Tuo herra kulki toivossaan.
Että nähdä saisi valon,
jostain pimeydestä.
On väkiviinit ja mallasjuomat,
urhojenkin pelastus.
Ja kultakutrit lauluillaan,
sekä kauneudellaan lumoaa.
Ja nostaa statustaan.
On maailma täynnä selfieitä.
Muskeliautoja hienoja,
leikattuja rintoja.
Peilikuviinsa rakastuneita.
Silvottuja ruumiita.
Väkivaltaa.
Vihaa.
Raiskauksia.
Yksi puhuu itsestään,
juopuneena näytelmästä.
Toinen kuolee ikävään,
askel ja ovesta häipyy.
Kolmas jää yksin pimeään.
Hei, valo?
Anonyymi runoilja.
Tuo herra kulki toivossaan.
Että nähdä saisi valon,
jostain pimeydestä.
On väkiviinit ja mallasjuomat,
urhojenkin pelastus.
Ja kultakutrit lauluillaan,
sekä kauneudellaan lumoaa.
Ja nostaa statustaan.
On maailma täynnä selfieitä.
Muskeliautoja hienoja,
leikattuja rintoja.
Peilikuviinsa rakastuneita.
Silvottuja ruumiita.
Väkivaltaa.
Vihaa.
Raiskauksia.
Yksi puhuu itsestään,
juopuneena näytelmästä.
Toinen kuolee ikävään,
askel ja ovesta häipyy.
Kolmas jää yksin pimeään.
Hei, valo?
Anonyymi runoilja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sori hölmöt runoilut. Suonta veti jaloista, en saanut unta. Tylsistytti ja masensi, ja runoilin aikani kuluksi.
LS