Toinen evankeliumi, josta Paavali varoitti ja joka ei hänen mukaansa ole evankeliumi lainkaan, on nykyisin sitä, että KUMOTAAN RAAMATULLA PAAVALIN KRISTUKSELTA SAAMA SOVITUKSEN SANA, JOKA KUULUU:
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan."
Paavalin julistaa tällaisten ihmisten ylle kirouksen:
"Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu."
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan."
Paavalin julistaa tällaisten ihmisten ylle kirouksen:
"Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä toinen evankeliumi helvettioppeineen loihtii ilmoille "Jumalan", joka ei eroa mitenkään muslimien Allahista. Tämän "Jumalan" keskeisin piirre on kostonhimo, joka talttuu ainoastaan AIHEUTTAMALLA JOLLEKULLE TAI JOILLEKUILLE KÄRSIMYSTÄ.
Kyse on Olennosta, joka tyydyttyy ainoastaan SAADESSAAN KOSTAA - taivaallisesta steroideja vetäneestä Putinin, Hitlerin ja Stalinin sekasikiöstä.
Toiseen evankeliumiin kuuluu 1300-luvulla kehitetty oppi, jossa tämä sekoboltsijumala "kostaa" omalle Pojalleen ihmiskunnan tekemistä synneistä saadakseen välivaltaiselle kostonhimolleen tyydytyksen, mutta EDES POJAN ANTAMA UHRI EI RIITÄ, vaan kostonhimoa jää tämän hullun olemukseen vielä niin paljon, että ihmiskunnan enemmistöä odottaa ikuinen tuomio helvetin lieskoissa.
Tämän hullun sadismi yltyy verrattomiin sfääreihin siinä, että hän edellyttää uskovaisia kustumaan itseään "rakastavaksi" ja "armolliseksi".
Ehkäpä tämä jumalakuva on se kirous, jonka Paavali sääti melkein 2000 vuotta sitten niiden osaski, jotka hylkäävät JULISTUKSESSAAN sovituksen sanan.
Joka osaa englantia, lukekoon TOSI EVANKELIUMIN TÄSTÄ:
The cross did not “propitiate” God’s justice by the Father killing His innocent Son. That is not justice. The Father didn’t kill Jesus, we did. Jesus is not a “propitiation” but rather He came to be the “expiation” (a more correct translation of ἱλαστήριον or “mercy seat"))
Propitiation is a poor translation. To “propitiate” means legal retribution, but to “expiate” is to remove and destroy sin itself, thereby healing both victim and victimizer of the inner affliction of evil. Propitiation is mere payback. But expiation is restorative.
True justice does not punish the offender, for that does nothing to correct and restore the wrong done. Punishment has no inherent virtue. True justice must do more - it must cure the offender by thoroughly destroying evil itself from within them.
An eternal annihilation of the old sinful nature. It is only here that we see that God’s justice and compassion are not opposites, but rather the exact thing.
God didn’t need to punish sinners to pay off his “holiness” or ego, but rather he came to destroy evil itself from within them and make them holy because He loves us.
Isaiah 30:18 “Yet the Lord longs to be gracious to you; therefore he will rise up to show you compassion. FOR the Lord is a God of justice. …” You see here that justice and compassion are actually the same thing.
Zechariah 7:9 “This is what the Lord Almighty said, ‘Administer true justice (okay how? … it goes on to say) show mercy and compassion to one another.’”
God’s justice *is* mercy and compassion … but that revelation comes through seeing a God that looks like Jesus, a Judge who bore our own self-imposed judgement.
A God who became our sin, laid His own life down to our heinous cruelty and annihilated that sin within His own servant body in order to liberate His children to be the divine offspring that we are.
(- John Crowder -)