Mitä mieltä tästä?

Me emme elä paratiisissa vaan syntisessä langenneessa maailmassa. Jumala sallii vastoinkäymisiä, todella suuria, emme elä pumpulissa. Usko Jeesukseen antaa voimaa ja toivon, joka vie ikuiseen elämään, jossa ei ole enää syntiä eikä murhetta.

Jumalan mahdollisuudet eivät pääty siihen kun me vaivumme kuoleman uneen, vaan tämäkin kaunis yhteiselämän tarina voi saada jatkonsa, jatkua sitten siellä Taivasten valtakunnassa, perille päässeiden pyhien yhteydessä.

Taas jotain sympatiaa.

Kun maailma ja ruoka on täynnä ympäristömyrkkyjä niin äärimmäisen arka hienosäätö solujen kehityksessä häiriintyy. Solujen jakautuminen ja sikiönkehitys on äärimmäinen ihme! Käsittämättömän minimutkaisia solukerrosten siirtymisiä, muutoksia perussoluista hermosoluiksi, lihassoluiksi, ihosoluiksi, näkösoluiksi, miljardeja reaktioita. Ja ihminen kuvittelee että "sinne vaan sekaan vähän virusgeeniä, lyijyä, ja alumiinia ja bensaa, pakokaasua, kyllä se siitä!"

Turha syyttää Jumalaa jos ensin itse tuhotaan täydellisen kaunis, puhdas luonto ja sen tarjoamat ruuat ja hengitysilma.

Downlapsi ei ole mikään hirviö vaan voi olla jopa moninkertoin ihanampi ystävällisempi kuin normaali seinille hyppivä riehuja.

Monet ihmiset haluaa hyvinvoinnissa päätyä helvettiin kun pelastus ei kelpaa.
Usein vain kärsijöille kelpaa taivas ja pelastus.
Parempi kärsiä muutama vuosi maanpäällä kuin ikuisesti helvetissä.

>>>"Miksi näin on käynyt uskovalle perheelle"<<<

"Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla,
hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja uhraamattomalla, hyvän käy niinkuin
syntisenkin, vannojan niinkuin valaa pelkäävänkin." Saarn: 9: 2

ArtoTTT

Voiko kysyä toisinpäin, miksi tällainen lapsi annettiin juuri uskovaiseen perheeseen, jossa sitä syvästi rakastettiin sen lyhyen elämän ajan? Onko meidän ajattelumme elämästä edes oikea, olemme elämän keväässä vain hetken, sitten alkaa alamäki, rapistuminen ja kuolema, onko siinä kaikki, onko jotain myös kuoleman jälkeen. Ihannoimme nuoruutta voimaa ja kauneutta ,mutta loppujen lopuksi elämän todellisuus on muuta.

Minun oma lapseni eli vaikean sairauden keskellä vain hieman yli neljä kuukautta, silti saimme hänet kotiin ja hoidettavaksi, rakastimme häntä, mutta mikään ei auttanut. Silti paljon oppii vaikka sitä ei olisi halunnut kokea.

Kohta alkaa Jumalan vihan ajanjakso, seitsemän vuotta Jaakobin ahdistuksen aikaa. Pikku Vadelma pääsi taivaaseen jo nyt. Loputkin pikkulapset luultavasti pääsevät taivaaseen meidän uskovien kanssa pian tapahtuvassa tempauksessa. Vauvelin vanhemmat saavat nähdä tyttärensä uudelleen, jos ovat uskossa. Me emme tiedä, mitä kaikkea kauheaa lapsi olisi joutunut kokemaan, jos olisi elänyt yhtään pitempään. Hänellä oli rakastavat vanhemmat, joille jäi kaunis muisto lapsestaan.

Huomenet !

Tuo IS’n juttu Vadelma vauvasta (joka eli alle vuoden vanhempiensa hoivattavana ja rakastettavana) oli hyvin koskettava ja kaunis. Vanhemmat saavat iankaikkisen elämän katoamattomuudessa tavata Vadelmansa ja jo tässä ajassa heillä on nyt Orvokki vauva (jutun mukaan ns. ’normiterve lapsi’), jota rakastaa ja josta pitää huolta. Minusta tämä Saarnin perheen tarina on mitä kauneinta evankeliumia ja Jumalan käsittämätöntä viisautta ja huolenpitoa.

= = =
Jos taas katsomme ihmisten kohtaloita tämän päivän Ukrainassa, niin niiden takia voi meille monille syntyä kysymyksiä Jumalan rakkaudesta ja Hänen kaikkivaltiudestaan. Me emme voi järjellämme ymmärtää syntiinlankeemuksen todellisuuden ja Jumalan rakkauden paradoksia. Jaakobin kirjeen lukeminen rukoillen auttaa ja antaa rauhan tässä(kin) asiassa. Raamatun salaisuus on Kristus, Kristuksen salaisuus on armo, armon salaisuus on nöyryys,

= = =
Laitan heti kohta perään tänne S24 'kinastelupalstalle' uuden avauksen evankeliumista (ilosanomasta), jossa vähän avaan omaa puutteellista käsitystäni.

Kuvaushan sinänsä antoi kuvan kauniista ja rauhallisesta asiasta, miten iltasanomat asian kirjoitti. Kuolema on silti varmasti kärsimys. Ehkä sairauteen on kuulunut kuluja, joita ei kerrottu, sitä puolta ei haluttu esiin tuoda kirjoituksessa. Eihän se oikein ole. Koko ajan tapahtuu asioita, mitä ei pitäisi, myös ihmisen toiminnan kautta.

Sairaus ei ole oikein, eikä alkaneen elämän lyhytaikaisuus.

LS

Aloituksesta tuli mieleen kuolleista elämään palanneen Eila Kärjen ja hänen puolisonsa Paulin kautta tullut todistus Rovaniemen helluntaiseurakunnassa.

Eila oli saanut taivaskokemuksen, jossa hän oli kohdannut Ronja nimisen tytön.
Ihmeellinen todistus Ronja tytöstä.

https://www.uskotv.fi/saarnat/rovaniemen-helluntaiseurakunnan-jumalanpalvelus-28-8-2022/

Ehkäpä tämä ihmeellinen todistus valottaa asiaa.

Pelastuksen evankeliumin ja sydämen uskon puolesta.

Usko Toivonen

Lisäksi Jumalalla on ihana lupaus Häneen turvaaville :

"Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut."

Kun tuo lupaus toteutuu niin kukaan ei enää koskaan kuole.

Ilmestyskirjakin puhuu siitä :

"Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi."

Tässä siis sanotaan että kuolemakin tuomitaan helvettiin. Vaikea ymmärtää mutta Jumala on Jumala tekee mitä tahtoo.

2Moos.4:6-13 Ja Herra sanoi vielä hänelle: Pistä kätesi poveesi. Ja hän pisti poveensa. Ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitalista valkoinen niinkuin lumi. Ja hän sanoi: Pistä kätesi takaisin poveesi. Ja hän pisti kätensä takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen ulos povestansa, niin katso, se oli taas niinkuin hänen muukin ihonsa. Herra sanoi: Jos ne eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon. Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niinivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla. Niin Mooses sanoi Herralle: Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palveliajallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli. Ja Herra sanoi hänelle: Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava. Mutta hän sanoi: Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!

Ehkä Vadelman kohtalo jää miljoonien mieleen ja näin antaa meille positiivisen kuvan elämän lahjan valtavasta arvosta. Tuntuu että olemme unohtaneet sen, näin Putinin esimerkin aikoihin eläessämme. Kuinka naurettavalta tollolta Putin näyttääkään, järjettömiä valheitaan syytäessään, verrattuna pikku Vadelman kohtaloon. Vadelma kirmailee nyt iloisena Jeesuksenn kodissa, kavereittensa kanssa. Mikä valtava ero onkaan saatanan ja Jeesuksen rakkauden välillä.

Maailmassa on paljon kärsimystä, sairauksia, kuolemaa. Omat lähtökohtani olivat aikoinaan jotain vastaavaa, minun ei odotettu jäävän eloon.

Jäin eloon, eivätkä eri ongelmat jääneet vain syntymääni, vaan on koko elämäni ajan ollut monenlaista vaivaa.

Olen kyllä ihmetellyt tätä mielessäni, mutta en silti herjaa Jumalaa.

Tuo vauva, josta kerrotaan, eli lyhyen, mutta onnellisen elämän. Hän on nyt Taivasten Valtakunnassa enkeleiden helmassa.