Siitä on jo kolme vuotta kun erosin ortodoksisesta kirkosta

Panee miettimään.
Perusidea on hyvä. mutta uusia tuulia kaivattaisiin.

Pitäisi miettiä, että eikö nää vanhat papparaiset voisi pysyä ajan tasalla.
Myös tää "tottelevaisuus" ideaali, onko se raukkamaisuutta?
Yhdistän tämän venäläisiin, jotka "tottelevaisuudesta" lähtevät sotimaan Ukrainaan
ja täyttämään tämän sairaan Putinin käskyjä.

On suomalaisella yhteiskunnalla (ja jokaisella sen osa-alueella) ja suomalaisella kulttuurillakin "niin paljon kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä ettei perässä pysy", mutta silti todennäköisesti noudatat useimpia näistä säännöistä täysin tiedostamattomasti ja täysin "luonnostaan". Näin on asia jokaisen vähänkään yhteisöllisen instituution ja verkoston kanssa, eikä ortodoksisuus ole mikään poikkeus. Tarkoitus ei ole opetella ulkoa kaikkia sääntöjä ja tapoja, vaan kasvaa ko. elämäntapaan sisälle.

"Kirkkoa johtaa muutaman miehen itsevaltainen ryhmä." - Jos tuomitset Ortodoksisen Kirkon tämän nojalla, etkö samalla tuomitse myös roomalaiskatolisen kirkon sitä suuremmalla syyllä? Toisin kuin roomalaiskatolisuudessa jossa paavi on Jumalasta seuraava erehtymätön johtaja, ortodoksisuudessa ylintä valtaa eivät käytä yksittäiset patriarkat tai edes piispat, vaan kirkolliskokoukset... ja toisin kuin roomalaiskatolisuudessa, yhdelläkään piispalla ei ole suoraa valtaa omien alueidensa ulkopuolella. Ortodoksinen käytäntö on siis hajautetumpi ja tietyssä mielessä "demokraattisempi" kuin roomalaiskatolinen käytäntö.

"Kirkosta erotaan myös hyvää vauhtia." - Niin? Kirkkoon myös liitytään hyvää vauhtia. Tilanne on täysin sama kaikkien kirkkojen, uskontojen ja ideologioiden kohdalla, eikä sano mitään niiden totuusarvosta.

"Ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin tämä uskonto." - Tämä on puhtaasti mielipidekysymys. Mutta vaikka olisikin totta, muistettakoon että se voi olla myös hyvä merkki. Jos suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu esim. korkeat masennus- ja itsemurhaluvut, ehkä Ortodoksiselle Kirkolle ja sen valoisalle ihmiskuvalle kannattaisi antaa mahdollisuus muuttaa "suomalaista mentaliteettia" parempaan suuntaan.

"Katolilainen kirkko sentään elää ja voi hyvin" - Tuokin voidaan tulkita monella tavalla riippuen siitä, millä mittarilla asioita tarkastellaan... Vaikka roomalaiskatolisuuden menestys olisikin objektiivisesti totta, teologisessa ajattelussa sitä voidaan itse asiassa pitää merkkinä hengellisestä luopumuksesta. Todellinen Kristuksen Kirkko on marttyyrien kirkko, kärsivä kirkko.

Kristillisissä kirkoissa on jotain hyvin samanlaista ja myös erilaista. Sitä löytää joskus paikkansa joistakin näistä kirkoista. Löytää sen oman paikkansa ja samalla oman kirkon, missä voi käydä. Siis löytää yhteisönsä. Kipuilu uskon asioissa kuuluu ihmisen elämään. Ja tietysti se löytäminen myös. On hyvä, että keskustellaan ja tuodaan erilaisia näkemyksiä, omia näkemyksiä. Joku kiivailee oikeassa olemisestaan ja saa ryöpyn niskaansa. Sekin on tätä elämää. Tärkeää on, että löytää oman paikkansa.

Tuskin sinä mikään ortodoksi koskaan olitkaan kunhan keksit ja puhua pälpätät.

Tämmöinen aika vanhanaikainen uskonto ei kauheesti kiinnosta.

Ortotoksi pappi sanoi et menkää suolle pöö sinne hukkuivat ei sukset kantaneet lainkaan hopoti hoijaa

Voisiko joku täsmentää miksi Piispat Leo, Arseni ja Leo ovat olleet vuosia riidoissa? Mitä taustalla?

Kaikki mihin nää kepulaiset antimidakset koskevat menee pieleen.

Itse löytänyt ortodoksisuuden kotoisaksi uskonnoksi, vaikka introverttina en löydä voimia välillä käydä joka viikko kirkossa.

Olen Venäjän kirkon katekumeeni ja pidän siitä, että meillä löytyy yhteisöllisyyttä. Emme hyväksy Putinin eikä Kirilin tekoja tai ajatusmaailmaa. Itse tulin aikoinaan kastetuksi luterilaiseen kirkkoon, mutta sittemmin eronnut.

Vasta viime aikoina alkanut miettiä, että olisiko Suomen kirkko itselleni parempi, sillä "rippipapikseni" osui entinen Suomen kirkon pappi(samalla kirkon ainoa suomalainen pappi), joka ei omien sanojen mukaan ota jäseneksi ihmisiä, jotka eivät käy kirkossa. Eli hän vaatii jäseniään käymään joka viikko kirkossa, vaikka olisi mikä kriisi menossa.

Jäinkin miettimään, että miten helposti Suomen kirkko on evännyt tai hidastanut jäseneksi pääsyn? Ymmärrän katekumeenin velvollisuudet, mutta kun pääset jäseneksi, niin katsovatko pahalla jos et käy joka viikko palveluksissa? Suomen kirkollahan on plussana livelähetykset netin välityksellä. Tämä on joka introvertin unelma.

Pienyhteisö on tarkempi ulkonaisesta kuvastaan ja siksi myös valikointia tapahtuu. Kaikkia ei oteta samaan kuvaan mukaan. Kirkossa käynti on rajoitettua ja kirkossa käyvät vain kuvaan sopivat. Toisaalta jos ei voi käydä kirkossa niin miksi kuulua koko kirkkoonkaan.
Seurakuntalaisten valikointi ei ole mitenkään erityisen ortodoksista, sitähän tapahtuu kaikissa pienyhteisöissä. Eikä yhteisön tarvi olla erityisen autoritaarinenkaan, myös ryhmässä syntyy valikointia juuri uusien tulokkaiden osalta.