Ehkä skenen erikoisempana ilmiönä pidän sitä, että eräs tuottelias kirjoittaja tulee julkisuuteen omaan henkilöön liittyvällä tarinalla ja rakentaa sen ympärille kotisivut.
Tuottaja rakentaa/vaihtaa sivustoa ja ymppää siihen yleistä jorinaa skenen ympäriltä.
Myöhemmin tuottaja on varsin herkkä, mitä tulee julkaisuiden kriittisestä arvioinnista. Ad hominem, henkilöön kiinnikäyminen, ynnä muu termistö tulee julkaisijan siilipuolustuksesta tutuksi.
Tässä mielestäni on ongelma. Jos henkilö tulee julkisuuteen ensin uhrina ja henkilöhistoriansa kautta ja kohdistaa kritiikkinsä kokemiensa vääryyksien kautta, niin mihin vedetään raja henkilöhistorian käsittelyssä?
Onko se todella vain ilmoitusasia, että Ok musta sitten ei enää puhuta. Tilannetta sekoitti televisiossa ja aikakauslehdissä tehdyt uhrisepustukset.
Koko postausten painoarvo lepäsi uhristatuksessa. Jutuilla ja sivustolla oli painoarvoa, koska kysymyksessä on hän, joka tuli julkisuuteen omalla tarinalla ja naamalla.
Mutta jos kommentoit suurinta työkalua, eli uhristatusta ja henkilöhistoriaan, niin kauheaa ad hominem, henkilöön kiinnikäyminen jne....
Rehellistä?
Sitä voi jokainen miettiä tykönään. Voiko todella uhrikokemuksen ja henkilöhistorian kautta kritisoida jotakin ja sitten itse ilmoittaa, että tämän työkalun käyttö on sitten kritiikkiin itseäni kohtaan pannassa.
Tuottaja rakentaa/vaihtaa sivustoa ja ymppää siihen yleistä jorinaa skenen ympäriltä.
Myöhemmin tuottaja on varsin herkkä, mitä tulee julkaisuiden kriittisestä arvioinnista. Ad hominem, henkilöön kiinnikäyminen, ynnä muu termistö tulee julkaisijan siilipuolustuksesta tutuksi.
Tässä mielestäni on ongelma. Jos henkilö tulee julkisuuteen ensin uhrina ja henkilöhistoriansa kautta ja kohdistaa kritiikkinsä kokemiensa vääryyksien kautta, niin mihin vedetään raja henkilöhistorian käsittelyssä?
Onko se todella vain ilmoitusasia, että Ok musta sitten ei enää puhuta. Tilannetta sekoitti televisiossa ja aikakauslehdissä tehdyt uhrisepustukset.
Koko postausten painoarvo lepäsi uhristatuksessa. Jutuilla ja sivustolla oli painoarvoa, koska kysymyksessä on hän, joka tuli julkisuuteen omalla tarinalla ja naamalla.
Mutta jos kommentoit suurinta työkalua, eli uhristatusta ja henkilöhistoriaan, niin kauheaa ad hominem, henkilöön kiinnikäyminen jne....
Rehellistä?
Sitä voi jokainen miettiä tykönään. Voiko todella uhrikokemuksen ja henkilöhistorian kautta kritisoida jotakin ja sitten itse ilmoittaa, että tämän työkalun käyttö on sitten kritiikkiin itseäni kohtaan pannassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko taas herännyt berse edellä?
Pahalla päällä taas?
Voi niitä ressukoita jotka elävät kanssasi.
Tai ehkä olet niitä tyyppejä jotka jotuvat elämään yksin, koska tuollaista ruikuttajaa ei kukaan jaksa?
Ja sitten kirjoittelee vielä tuollaista hienostunutta latinisti skeidaa. . .
Hoh hoijaa!
Voihan se noinkin olla ;-)
On mielestäni mukava pohtia asioita. Toki kaikkia ei voi miellyttää, mutta se ei ole elämän tarkoitus.
Mielestäni Veljesseura yksi mahtiguruista sanoi varsin hyvin "tämä ei ole suositummuus kilpailu"