Niin toteaa suomalainen media ranskalaisen haastateltavansa suulla.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009106866.html
On tämä suomalainen keskusteluilmapiiri kyllä "mielenkiintoinen". Hallitusta arvosteltiin siitä, että se haki EU:n yhteistä ratkaisua, johon kaikki olisivat sitoutuneet ja jossa kaikki olisivat tehneet oman osansa. Se oli kuulema pykälien ja EU:n "selän taakse piiloutumista".
Sama media huutaa kurkku suorana, ettei hallitus ole puolustanut Suomea EU-pöydissä tukipaketeista tai Fortumista neuvoteltaessa. Rajakysymyksessä se sen sijaan vaatimalla vaatii Suomea tekemään sen, mitä suuret EU-maat eivät saa aikaiseksi. Ja hehkuttaa sitä sivuillaan.
Medialle ei ole oleellista se, mikä Suomen linja on. Oleellista on se, milloin sitä voi käyttää toimittajan tai mediatalon oman agendan ajamiseen eli siihen, ketä tukee ja ketä vastaan hyökkää poliittisesti. Suomalainen media on läpikorruptoitunutta hevonulostetta.
Osa mediasta on räkättänyt siitä, että edelleen rajamme yli pääsee tulemaan. Niin pääsee myös Viron ja kaikkien niiden reunavaltioiden rajojen yli, jotka "sulkivat" rajansa. Yksikään juttu ei kerro lukumääriä eikä niiden muutoksia noissa muissa maissa. Yhtään juttua ei ole tehty Viron käyttämästä humanitaarisesta viisumista, sen sijaan näyttävästi on uutisoitu meikäläisen opposition, eli persujen, mielipiteet hallituksen hankkeesta saada sellainen Suomeenkin.
Timo Haapala muisti mainita, että Suomen peruste maahantulon estämiselle oli "keinotekoinen" verrattuna Baltian maiden päätöksiin. Sehän on juuri toisinpäin. On ihan varmaa, että jokainen maahansaapuva venäläinen ei ole turvallisuusuhka, ei Puolasa, ei Virossa, ei missään. Vasta kun Venäjä itse rajoittaa maastapääsyä, ollaan tilanteessa, josssa sieltä tulijoista jopa suurin osa voi olla uhkaavia toimijoita.
Sen sijaan mainehaitta on todellinen peruste, ja sitä käytettiin. Suomalaiset virkamiehet ja hallitus toimivat juuri kuten pitääkin.
Se kysymys. jota pitäisi ruotia, on se, miksi tuon pykälän löytäminen kesti niin kauan. Yksi toimittaja, muistaakseni Hesarin toimittaja, yritti tehdä työtään aivan oikein tivaamalla Marinilta, miksi tämä sai tiedon asiasta julkisuuden kautta, vaikka oikeuskansleria on kuultu hallituksen sisäisesti montakin kertaa. Marin suojasi hallitustaan eikä kertonut sisäisistä asioista, mutta minulle ainakin tuli se kuva, että Marinin lyhyt kokemus ministerinä ja aivan politiikan huipulla on tehnyt sen, että hänelle vasta nyt kokemusten kautta valkenee se, että muut puolueet ja jopa hänen oman puolueensa kilpailevat poliitikot saattavat pelata häntä vastaan tai ajaa omia agendojaan mitä kieroimmin keinoin. Varsinkin vihreät ovat tässä tunnettuja, mikä muistetaan ydinvoimaväännöistä. Marin on selvästi vähän liian luottavainen poliitikoksi, mutta se kyllä varmasti tehokkaasti karisee kaikkien näiden kokemusten myötä, joita hän on nyt pääministerinä saanut.
Ainoastaan Riikka Purra on yhdessä puheessaan omalle puolueelleen pohtinut syvällisemmin, mistä hitaus on johtunut, ja mikä hallituksen sisäinen dynamiikka oikein on ja mikä virkakunnan vaikutus siihen. Se olisi ollut median tehtävä, mutta kun suomalainen media on sellaista mitätöntä roskaa kuin se on, poliittikojen itsensä on tehtävä tuokin.
Lukuunottamatta ihan muutamia poikkeuksia, joista yksikään ei ole ns "tähtitoimittaja", toimittajien tehtävä suomalaisessa mediassa on ajaa itselleen tärkeäksi kokemansa eturyhmän asiaa ja keitellä kahvia toimituksessa. Varmaankin myös vitsien kertominen ja uusien nimitysten keksiminen esim pääministerille on merkittävä asia päivärutiinia, ennen kuin kaikki 6,5 tuntia on tullut täyteen ja voi mennä kotiin istumaan.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009106866.html
On tämä suomalainen keskusteluilmapiiri kyllä "mielenkiintoinen". Hallitusta arvosteltiin siitä, että se haki EU:n yhteistä ratkaisua, johon kaikki olisivat sitoutuneet ja jossa kaikki olisivat tehneet oman osansa. Se oli kuulema pykälien ja EU:n "selän taakse piiloutumista".
Sama media huutaa kurkku suorana, ettei hallitus ole puolustanut Suomea EU-pöydissä tukipaketeista tai Fortumista neuvoteltaessa. Rajakysymyksessä se sen sijaan vaatimalla vaatii Suomea tekemään sen, mitä suuret EU-maat eivät saa aikaiseksi. Ja hehkuttaa sitä sivuillaan.
Medialle ei ole oleellista se, mikä Suomen linja on. Oleellista on se, milloin sitä voi käyttää toimittajan tai mediatalon oman agendan ajamiseen eli siihen, ketä tukee ja ketä vastaan hyökkää poliittisesti. Suomalainen media on läpikorruptoitunutta hevonulostetta.
Osa mediasta on räkättänyt siitä, että edelleen rajamme yli pääsee tulemaan. Niin pääsee myös Viron ja kaikkien niiden reunavaltioiden rajojen yli, jotka "sulkivat" rajansa. Yksikään juttu ei kerro lukumääriä eikä niiden muutoksia noissa muissa maissa. Yhtään juttua ei ole tehty Viron käyttämästä humanitaarisesta viisumista, sen sijaan näyttävästi on uutisoitu meikäläisen opposition, eli persujen, mielipiteet hallituksen hankkeesta saada sellainen Suomeenkin.
Timo Haapala muisti mainita, että Suomen peruste maahantulon estämiselle oli "keinotekoinen" verrattuna Baltian maiden päätöksiin. Sehän on juuri toisinpäin. On ihan varmaa, että jokainen maahansaapuva venäläinen ei ole turvallisuusuhka, ei Puolasa, ei Virossa, ei missään. Vasta kun Venäjä itse rajoittaa maastapääsyä, ollaan tilanteessa, josssa sieltä tulijoista jopa suurin osa voi olla uhkaavia toimijoita.
Sen sijaan mainehaitta on todellinen peruste, ja sitä käytettiin. Suomalaiset virkamiehet ja hallitus toimivat juuri kuten pitääkin.
Se kysymys. jota pitäisi ruotia, on se, miksi tuon pykälän löytäminen kesti niin kauan. Yksi toimittaja, muistaakseni Hesarin toimittaja, yritti tehdä työtään aivan oikein tivaamalla Marinilta, miksi tämä sai tiedon asiasta julkisuuden kautta, vaikka oikeuskansleria on kuultu hallituksen sisäisesti montakin kertaa. Marin suojasi hallitustaan eikä kertonut sisäisistä asioista, mutta minulle ainakin tuli se kuva, että Marinin lyhyt kokemus ministerinä ja aivan politiikan huipulla on tehnyt sen, että hänelle vasta nyt kokemusten kautta valkenee se, että muut puolueet ja jopa hänen oman puolueensa kilpailevat poliitikot saattavat pelata häntä vastaan tai ajaa omia agendojaan mitä kieroimmin keinoin. Varsinkin vihreät ovat tässä tunnettuja, mikä muistetaan ydinvoimaväännöistä. Marin on selvästi vähän liian luottavainen poliitikoksi, mutta se kyllä varmasti tehokkaasti karisee kaikkien näiden kokemusten myötä, joita hän on nyt pääministerinä saanut.
Ainoastaan Riikka Purra on yhdessä puheessaan omalle puolueelleen pohtinut syvällisemmin, mistä hitaus on johtunut, ja mikä hallituksen sisäinen dynamiikka oikein on ja mikä virkakunnan vaikutus siihen. Se olisi ollut median tehtävä, mutta kun suomalainen media on sellaista mitätöntä roskaa kuin se on, poliittikojen itsensä on tehtävä tuokin.
Lukuunottamatta ihan muutamia poikkeuksia, joista yksikään ei ole ns "tähtitoimittaja", toimittajien tehtävä suomalaisessa mediassa on ajaa itselleen tärkeäksi kokemansa eturyhmän asiaa ja keitellä kahvia toimituksessa. Varmaankin myös vitsien kertominen ja uusien nimitysten keksiminen esim pääministerille on merkittävä asia päivärutiinia, ennen kuin kaikki 6,5 tuntia on tullut täyteen ja voi mennä kotiin istumaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ylipäätään olisi aika puhua taakanjaosta myös turvallisuuspolitiikassa. Me maksamme rajojemme turvaamisesta ja me maksamme vahvasta puolustuksestamme, ja suuret EU-maat kykkivät selkämme takana, osa niistä saa elvytysrahaakin meiltä. Me lumen ja jään keskellä puolet vuodesta elävät yritämme saada pidettyä hengissä väen, jonka ei tarvitse koskaan käyttää rahaansa talvitakkeihin tai talvirenkaisiin, saati että heidän tarvitsisi kolata pihanmaansa aamuyöstä ennen töihin lähtemistä.
Nyt täsmälleen sama epäsuhta, joka vallitsee talouden taakanjaossa, on tulossa myös puolustukseen. Pitää muistaa, että koko kriisi on pitkälti suurten EU-maiden typerän politiikan tulosta. Ilman energiariippuvuutta Venäjä olisi miettinyt pidempään lähtemistään erikoisoperaatioonsa. Vielä suurempi typeryys on ollut suurten länsimaiden tutiseminen Venäjän ydinaseuhkausten edessä, josta syystä Ukraina on pääsemässä sodassa voitolle vasta nyt, kun energiakriisi ja kaikki muutkin sodan aiheuttamat ongelmat ovat jo realisoituneet. Ja taas kerran aivan kuten koronan taloudellisessa hoidossakin, me, jotka olemme hoitaneet asiamme oikein, MAKSAMME. Me maksamme typerien isojen EU-maiden aikaansaaman laskun.
Ja kaikesta päätellen me tulemme maksamaan myös Natossa. On selvää, että me reunavaltiot tulemme aina pitämään puolustuksemme suhteellisesti korkeammalla tasolla, mutta olisi vähintääkin kohtuullista, että meille korvattaisiin sitä taloudellisesti. Nyt niin ei ilmeisesti ole tapahtumassa, vaan jo pelkästään Ruotsi aikoo pitää puolustusbudjettinsa suhteessa matalammalla samaan aikaan kun me otamme heitä suuremman osan Baltian puolustamisesta. Tässäkin on media muistakin jo huutaa, että Ruotsi, jolla ei ole milliäkään maarajaa Venäjän kanssa, on "jo" lähettämässä joukkoja Baltian puolustukseen, mutta Suomi "ei saa aikaiseksi". ME OLEMME ETULINJASSA OMILLAKIN RAJOILLAMME!
Media voi olla huoleton, kyllå Suomi tulee osallistumaan Baltian puolustukseen. Kyllä me tulemme kantamaan myös Natossa kokoamme suuremman taakan. Niin me teemme aina, ja kaikessa.
Yksikään toinen Nato-maa ei niin tee, Yhdysvaltoja lukuunottamatta, ja yhdenkään muun eurooppalaisen maan media ei syyllistä omaa maataan siitä.
Ymmärrän täysin, miksi puolustushallintomme painottaa Natossakin transatlanttista suhdetta. Se on natojäsenenäkin se ainoa edes jossain määrin tasapainoinen ja meille kustannustehokas yhteistyösuhde.
Media hehkutti suuresti lähes vuosi sitten joulukuussa ilmoille työntämäänsä Kylmän sodan Suomi-sarjaansa, jonka audioversio viittasikin suoraan "kansallsiessa häpeässä" piehtaroimiseen puhumalla suoraan "suomettumisesta". Koko maa hiljentyi häpeämään 30 vuotta sitten tapahtuneita asioita, muistuttaen tietenkin, kuinka paljon paremmin ns länsimaat olivat toimineet.
Samaan aikaan ne kuuluisat länsimaat tekivät politiikkaa, joka LOI KOKO NYKYISEN KRIISIN. Samaan aikaan me olimme, nimenomaan juuri sen Kekkosen ajan ja suomettuneisuuden perinnön takia, paremmin suojassa ja vähemmän painostettavissa. Nimittäin silloin periaate ei suinkaan ollut nuoleskella Neuvostoliittoa ja tehdä meistä siitä riippuvaisia, vaan aina pyrkiä pitämään tasapaino. Se tarkoitti myös sitä, että riippuvuus itään ei koskaan, EI KOSKAAN, kasvanut fataaliksi, vaan aina vähintään puolet tärkeistä asioista hankittiin lännestä. Suomi pahimmankaan ns suomettuneiduuden aikana ollut niin riippuvainen venäläisestä energiasta kuin Suomea suomettuneeksi nimitellyt Saksa on nyt!
Sitäkään sarjassa ei tietysti mainittu sanallakaan, että suurin syyllinen siihen, että Suomi ajautui Neuvostoliiton puristukseen, oli Saksan järjetön hyökkäyssota, jonka ne typerykset menivät vielä häviämään. Aivan kuten Venäjä nyt tulee häviämään oman typerän hyökkäyssotansa Ukrainassa.
Ei, sen sijaan narratiivi oli, että totta kai meidän olisi pitänyt seistä koko muun Euroopan edessä ryhdikkäästi neuvostopanssareita vastassa ja sanoa suorat sanat venäläisille, samaan aikaan kun meitä paljon suurempi Saksa ei saanut pidettyä neuvostopanssareita pois pääkaupungistaan. Sarjan narratiivi oli, että saksalaiset ne vasta ovat hienoja ihmisiä, kun "uskalsivat" kertoa meille, kuinka huonoja ihmisiä me olemme verrattuna tuohon "talousihmeen" valiokansaan.
Media olisi tietenkin voinut käyttää tuonkin ajan siihen, että olisi kertonut meille riskeistä tässä ja nyt, niissä länsimaissa, Venäjällä ja Ukrainassa. Sen sijaan, että yritti tuottaa taas lisää mielenterveysongelmia jo nytkin turhia itsesyytöksiä mielialalääkkeillä, tai alkoholilla, sisällään vaimentaville kanssaluterilaisille maanmiehilleen.
Nekin mielialalääkkeet muuten valmistetaan muualla ja niilläkin elätämme ulkomaiden helppoheikkejä!