Monella on keskustalaiseen taloon henkilökohtainen side.
Satunnaiset ohikulkijat pysähtyvät kiittelemään ja onnittelemaan keskustaa ja hyvin epäsuomalaiseen tapaan alkavat kertoa omaa elämäntarinaansa.
No, jonkin verran kokemusta minullekin karttui. Kersanttivuodet kenttäkouluttajana JP 2:ssa/UudJP:ssa. Huoltokoulun talousaliupseerikurssin suoritettuna ja ylikersantiksi ylenneenä sitten varuskunnan muonittajana (ruokalan emännän kansa yhdessä tekemiemme ja huoltopäällikön hyväksymien ruokalistojen edellyttämän ruoan hankinta keittiölle, joka muonitti UudJP:n Huoltokoulun, Helsingin Ilmatorjuntarykmentin ja Ilmatorjuntakoulun, yhteensä muistaakseni lähes 1500 ruokailijaa). Tuona aikana suoritin RUK:n, jonka jälkeen minut usein laitettiin sotaharjoituksiin joukkueenjohtajaksi, joskus tiedustelu-upseeriksi ja ruokalan esimies joutui silloin sijaistamaan isännöitsijää.
v. 1965 alussa sitten vääpeliksi ylenneenä siirryin varsinaisiin toimistotehtäviin Puolustusvoimin Tutkimuskeskuksen esikuntavääpeliksi, jossa vaiheessa tein ensimmäisen YK:n rauhanturvaajareissuni, 9 kk Kyproksella. Maaliskuun alussa 1967 ylivääpeliksi ylenneenä siirryin Topografikuntaan, esikuntavääpeli sielläkin oli varsinainen tehtäväni, vaikka viiden vuoden ajan kesät kuluivat kartoituksen erilaisissa maastotöissä Lapin kairoilla ja Kainuun korvissa. Esikuntamestarikurssin suoritettuani minusta v. 1972 alussa tuli sotilasmestari.
Puolustusvoimissa ensimmäisenä toimeenpannulle luutnanttikurssille Esikuntakouluun menin loppuvuodesta 1973 ja kurssini päätyttyä juhannuksen alla 1974 minut poimittiin luutnantiksi ylenneenä Esikuntakouluun henkilöstöhallinnon opettajaksi ja sivutoimisesti toimin aineen opettajana myös Kadettikoulun ja Merisotakoulun kursseilla. Esikuntakoulussa olin lopuksi myös mestarikurssin johtajana, josta tehtävästä lähdin tammikuussa 1978 toiselle ”faitteriretkelleni” Siinaille, jossa palvellessani minusta tuli v. 1979 alussa kapteeni, kolmen muun tavoin puolustusvoimain ensimmäisinä toimiupseerikapteenina. Siinailla palvelin 1 ½ vuotta ja sieltä tulin v. 1979 heinäkuun alussa Pääesikuntaan valtakunnallisten toimiupseeriasioiden vastuulliseksi hoitajaksi.
Syksyllä 1980 minulle tuli palvelusta täyteen eläkkeeseen oikeuttava aika ja välittömästi lähdin siviilitöihin, joissa pakersin 18 vuotta ja nyt olen nauttinut niistäkin eläkettä 23,5 vuotta. Mutta ei nyt enempää niistä, vaan palaan vielä ammoiseen sotilasaikaani. Täällä kun muuan koko ajan toistelee minun olleen ihan mitätön sotilas, niin täytyy laittaa todistetta siitä, että esimieheni siellä sotaväessä näkivät kyllä toisin. Tässä linkki asiakirjaan, jolla minusta tehtiin nimitysehdotus tu-1.lk:n toimeen ja samalla ylennys yliluutnantiksi; kovin pientä ”pränttiä”, mutta kyllä siitä selvän saanee tuo minusta niin kovin kiinnostunut; muita tuo tuskin juuri kiinnostaakaan:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=10159935551429182&set=a.10153306116459182
No, jonkin verran kokemusta minullekin karttui. Kersanttivuodet kenttäkouluttajana JP 2:ssa/UudJP:ssa. Huoltokoulun talousaliupseerikurssin suoritettuna ja ylikersantiksi ylenneenä sitten varuskunnan muonittajana (ruokalan emännän kansa yhdessä tekemiemme ja huoltopäällikön hyväksymien ruokalistojen edellyttämän ruoan hankinta keittiölle, joka muonitti UudJP:n Huoltokoulun, Helsingin Ilmatorjuntarykmentin ja Ilmatorjuntakoulun, yhteensä muistaakseni lähes 1500 ruokailijaa). Tuona aikana suoritin RUK:n, jonka jälkeen minut usein laitettiin sotaharjoituksiin joukkueenjohtajaksi, joskus tiedustelu-upseeriksi ja ruokalan esimies joutui silloin sijaistamaan isännöitsijää.
v. 1965 alussa sitten vääpeliksi ylenneenä siirryin varsinaisiin toimistotehtäviin Puolustusvoimin Tutkimuskeskuksen esikuntavääpeliksi, jossa vaiheessa tein ensimmäisen YK:n rauhanturvaajareissuni, 9 kk Kyproksella. Maaliskuun alussa 1967 ylivääpeliksi ylenneenä siirryin Topografikuntaan, esikuntavääpeli sielläkin oli varsinainen tehtäväni, vaikka viiden vuoden ajan kesät kuluivat kartoituksen erilaisissa maastotöissä Lapin kairoilla ja Kainuun korvissa. Esikuntamestarikurssin suoritettuani minusta v. 1972 alussa tuli sotilasmestari.
Puolustusvoimissa ensimmäisenä toimeenpannulle luutnanttikurssille Esikuntakouluun menin loppuvuodesta 1973 ja kurssini päätyttyä juhannuksen alla 1974 minut poimittiin luutnantiksi ylenneenä Esikuntakouluun henkilöstöhallinnon opettajaksi ja sivutoimisesti toimin aineen opettajana myös Kadettikoulun ja Merisotakoulun kursseilla. Esikuntakoulussa olin lopuksi myös mestarikurssin johtajana, josta tehtävästä lähdin tammikuussa 1978 toiselle ”faitteriretkelleni” Siinaille, jossa palvellessani minusta tuli v. 1979 alussa kapteeni, kolmen muun tavoin puolustusvoimain ensimmäisinä toimiupseerikapteenina. Siinailla palvelin 1 ½ vuotta ja sieltä tulin v. 1979 heinäkuun alussa Pääesikuntaan valtakunnal
Ei aihetta enempään, ei nyt eikä varmasti vastakaan tästä asiasta, joka minun täytyi tuoda nyt esille alussa mainitsemastani syystä.
Satunnaiset ohikulkijat pysähtyvät kiittelemään ja onnittelemaan keskustaa ja hyvin epäsuomalaiseen tapaan alkavat kertoa omaa elämäntarinaansa.
No, jonkin verran kokemusta minullekin karttui. Kersanttivuodet kenttäkouluttajana JP 2:ssa/UudJP:ssa. Huoltokoulun talousaliupseerikurssin suoritettuna ja ylikersantiksi ylenneenä sitten varuskunnan muonittajana (ruokalan emännän kansa yhdessä tekemiemme ja huoltopäällikön hyväksymien ruokalistojen edellyttämän ruoan hankinta keittiölle, joka muonitti UudJP:n Huoltokoulun, Helsingin Ilmatorjuntarykmentin ja Ilmatorjuntakoulun, yhteensä muistaakseni lähes 1500 ruokailijaa). Tuona aikana suoritin RUK:n, jonka jälkeen minut usein laitettiin sotaharjoituksiin joukkueenjohtajaksi, joskus tiedustelu-upseeriksi ja ruokalan esimies joutui silloin sijaistamaan isännöitsijää.
v. 1965 alussa sitten vääpeliksi ylenneenä siirryin varsinaisiin toimistotehtäviin Puolustusvoimin Tutkimuskeskuksen esikuntavääpeliksi, jossa vaiheessa tein ensimmäisen YK:n rauhanturvaajareissuni, 9 kk Kyproksella. Maaliskuun alussa 1967 ylivääpeliksi ylenneenä siirryin Topografikuntaan, esikuntavääpeli sielläkin oli varsinainen tehtäväni, vaikka viiden vuoden ajan kesät kuluivat kartoituksen erilaisissa maastotöissä Lapin kairoilla ja Kainuun korvissa. Esikuntamestarikurssin suoritettuani minusta v. 1972 alussa tuli sotilasmestari.
Puolustusvoimissa ensimmäisenä toimeenpannulle luutnanttikurssille Esikuntakouluun menin loppuvuodesta 1973 ja kurssini päätyttyä juhannuksen alla 1974 minut poimittiin luutnantiksi ylenneenä Esikuntakouluun henkilöstöhallinnon opettajaksi ja sivutoimisesti toimin aineen opettajana myös Kadettikoulun ja Merisotakoulun kursseilla. Esikuntakoulussa olin lopuksi myös mestarikurssin johtajana, josta tehtävästä lähdin tammikuussa 1978 toiselle ”faitteriretkelleni” Siinaille, jossa palvellessani minusta tuli v. 1979 alussa kapteeni, kolmen muun tavoin puolustusvoimain ensimmäisinä toimiupseerikapteenina. Siinailla palvelin 1 ½ vuotta ja sieltä tulin v. 1979 heinäkuun alussa Pääesikuntaan valtakunnallisten toimiupseeriasioiden vastuulliseksi hoitajaksi.
Syksyllä 1980 minulle tuli palvelusta täyteen eläkkeeseen oikeuttava aika ja välittömästi lähdin siviilitöihin, joissa pakersin 18 vuotta ja nyt olen nauttinut niistäkin eläkettä 23,5 vuotta. Mutta ei nyt enempää niistä, vaan palaan vielä ammoiseen sotilasaikaani. Täällä kun muuan koko ajan toistelee minun olleen ihan mitätön sotilas, niin täytyy laittaa todistetta siitä, että esimieheni siellä sotaväessä näkivät kyllä toisin. Tässä linkki asiakirjaan, jolla minusta tehtiin nimitysehdotus tu-1.lk:n toimeen ja samalla ylennys yliluutnantiksi; kovin pientä ”pränttiä”, mutta kyllä siitä selvän saanee tuo minusta niin kovin kiinnostunut; muita tuo tuskin juuri kiinnostaakaan:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=10159935551429182&set=a.10153306116459182
No, jonkin verran kokemusta minullekin karttui. Kersanttivuodet kenttäkouluttajana JP 2:ssa/UudJP:ssa. Huoltokoulun talousaliupseerikurssin suoritettuna ja ylikersantiksi ylenneenä sitten varuskunnan muonittajana (ruokalan emännän kansa yhdessä tekemiemme ja huoltopäällikön hyväksymien ruokalistojen edellyttämän ruoan hankinta keittiölle, joka muonitti UudJP:n Huoltokoulun, Helsingin Ilmatorjuntarykmentin ja Ilmatorjuntakoulun, yhteensä muistaakseni lähes 1500 ruokailijaa). Tuona aikana suoritin RUK:n, jonka jälkeen minut usein laitettiin sotaharjoituksiin joukkueenjohtajaksi, joskus tiedustelu-upseeriksi ja ruokalan esimies joutui silloin sijaistamaan isännöitsijää.
v. 1965 alussa sitten vääpeliksi ylenneenä siirryin varsinaisiin toimistotehtäviin Puolustusvoimin Tutkimuskeskuksen esikuntavääpeliksi, jossa vaiheessa tein ensimmäisen YK:n rauhanturvaajareissuni, 9 kk Kyproksella. Maaliskuun alussa 1967 ylivääpeliksi ylenneenä siirryin Topografikuntaan, esikuntavääpeli sielläkin oli varsinainen tehtäväni, vaikka viiden vuoden ajan kesät kuluivat kartoituksen erilaisissa maastotöissä Lapin kairoilla ja Kainuun korvissa. Esikuntamestarikurssin suoritettuani minusta v. 1972 alussa tuli sotilasmestari.
Puolustusvoimissa ensimmäisenä toimeenpannulle luutnanttikurssille Esikuntakouluun menin loppuvuodesta 1973 ja kurssini päätyttyä juhannuksen alla 1974 minut poimittiin luutnantiksi ylenneenä Esikuntakouluun henkilöstöhallinnon opettajaksi ja sivutoimisesti toimin aineen opettajana myös Kadettikoulun ja Merisotakoulun kursseilla. Esikuntakoulussa olin lopuksi myös mestarikurssin johtajana, josta tehtävästä lähdin tammikuussa 1978 toiselle ”faitteriretkelleni” Siinaille, jossa palvellessani minusta tuli v. 1979 alussa kapteeni, kolmen muun tavoin puolustusvoimain ensimmäisinä toimiupseerikapteenina. Siinailla palvelin 1 ½ vuotta ja sieltä tulin v. 1979 heinäkuun alussa Pääesikuntaan valtakunnal
Ei aihetta enempään, ei nyt eikä varmasti vastakaan tästä asiasta, joka minun täytyi tuoda nyt esille alussa mainitsemastani syystä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
2x niin komukatkin pysyy perässä..