Matemaattinen fiktio ja fysikaalinen todellisuus

"Teoreettisen fysiikan mallinnuksilla on konkreettisia sisältöjä todellisuudessa. "

Esim. säieteorialla ei ole mitään empiiristä kosketuspintaa empiiriseen todellisuuteen.

Muilla fysiikan matemaattisilla malleilla (kuten hiukkasfysiikan standardimalli) sitä empiiristä kosketuspintaa voi olla vaihtelevassa määrin ja sekin on suurelta osin kyseenalaista koska perinteisesti tieteissä on etsitty selitys olemassaoleville ilmiöille eikä kuten matematiikkavetoisessa fysiikassa teorioille sopivia ilmiöitä (ennusteita).

Ainoa varma asia on selkeästi todettu säännönmukaisuus josta voi muodostaa matemaattisen kaavan. Sitten voi esittää erilaisia spekulaatioita ja arvailuja siitä mitkä entiteetit (esim. hiukkaset) tuottavat sen säännönmukaisuuden ja silloin siirrytään jo empirian ulkopuolele ja samalla metafysiikan ja filosofian alueelle.

Tieteen popularisoinneissa taas voidaan yrittää havainnollistaa teorioita erilaisten vertauskuvien avulla jotka yleensä liittyvät niihin alkuperäisten mallinnosten kehittäjien arvauksiin joita sitten on usein toistettu jopa vuosikymmeniä tieteellisissä keskusteluissa ja ne ovat vähitellen saavuttaneet faktan statuksen vaikka niitä ei olisi alunperin edes tarkoitettu kirjaimellisesti tulkittaviksi (esim. Schrödingerin kissa jossa kissa olisi yhtä aikaa sekä elossa että kuollut jolle selkeämpi kuvaus olisi että kyseessä on vain todennäköisyysjakauma eikä todellisuus ole koskaan täysin määräytynyt vaan aina jossain määrin määräytymättömässä tilassa jatkuvasti muuttumassa joksikin muuksi)


"No, mikään pelkkä koordinaatisto avaruus ei ole, jos sillä tarkoitat vaikkapa euklidista koordinaatistoa, vaan euklidinen geometria on erityisitapaus moniuloitteisemmasta geometriasta. Se itsestään selvyytenä pidetty "totuus", että kahden avaruuden pisteen kohtisuora(t) muodostaisi(vat) avaruudessa suoran ei pidä paikkaansa. Gravitaatio vaikuttaa avaruuden rakenteeseen arkijärjestä poikkeavalla tavalla. Tämä on havaittu fakta."

Avaruuden voi nähdä myös ainoastaan hahmotuksen apuvälineenä samoin kuin kielelliset käsitteetkin. Olennaista on huomata että mikään empiirinen todiste ei pakota valitsemaan vain yhtä vaihtoehtoa lukuisista erilaisitsa mahdollisuuksista tai hahmotuksista.


"Kirjotuksesi tieteen ideologisuudesta ovat sitten omia harhojasi, joiden osalta viittaan yksinkertaisesti Dunning-Kruger efektiin, jonka varmasti tunnetkin."

Kyllä se tieteen ideologisuus pitää laajasti paikkansa vaikka sitä ei haluta yleensä myöntää eikä siitä puhua julkisesti. Kukaan ei ole immuuni Dunning-Kruger vaikutukselle ja se tarkoittaa sitä että suurin piirtein kaikki pitävät omia uskomusksiaan totuuteena ja muiden uskomuksia vastaavasti pelkkinä uskomuksina.

"Tietämisen illuusio" on äärimmäisen yleistä koska usein kuvitellaan että pelkkä omien uskomusten loogisuus ja laaja konsensus riittää totuuden kriteeriksi.
...

Sain inspiraation kirjoittaa tästä aiheesta Thomas Campbellin videosta:

Tom Campbell: Math Does Not Always Accurately Interpret Our Physical World
https://www.youtube.com/watch?v=lGuOZOEGEU0

Pidän tuota Campbellin mallinnusta (My Big Toe) yhtenä mahdollisena vaihtoehtona vaikka näen siinäkin joitain puutteita ja jonkinlaista tarkoitushakuisuutta kuten kaikissa muissakin vastaavissa kehitelmissä.

Anonyymi kirjoitti:

"Teoreettisen fysiikan mallinnuksilla on konkreettisia sisältöjä todellisuudessa. "

Esim. säieteorialla ei ole mitään empiiristä kosketuspintaa empiiriseen todellisuuteen.

Muilla fysiikan matemaattisilla malleilla (kuten hiukkasfysiikan standardimalli) sitä empiiristä kosketuspintaa voi olla vaihtelevassa määrin ja sekin on suurelta osin kyseenalaista koska perinteisesti tieteissä on etsitty selitys olemassaoleville ilmiöille eikä kuten matematiikkavetoisessa fysiikassa teorioille sopivia ilmiöitä (ennusteita).

Ainoa varma asia on selkeästi todettu säännönmukaisuus josta voi muodostaa matemaattisen kaavan. Sitten voi esittää erilaisia spekulaatioita ja arvailuja siitä mitkä entiteetit (esim. hiukkaset) tuottavat sen säännönmukaisuuden ja silloin siirrytään jo empirian ulkopuolele ja samalla metafysiikan ja filosofian alueelle.

Tieteen popularisoinneissa taas voidaan yrittää havainnollistaa teorioita erilaisten vertauskuvien avulla jotka yleensä liittyvät niihin alkuperäisten mallinnosten kehittäjien arvauksiin joita sitten on usein toistettu jopa vuosikymmeniä tieteellisissä keskusteluissa ja ne ovat vähitellen saavuttaneet faktan statuksen vaikka niitä ei olisi alunperin edes tarkoitettu kirjaimellisesti tulkittaviksi (esim. Schrödingerin kissa jossa kissa olisi yhtä aikaa sekä elossa että kuollut jolle selkeämpi kuvaus olisi että kyseessä on vain todennäköisyysjakauma eikä todellisuus ole koskaan täysin määräytynyt vaan aina jossain määrin määräytymättömässä tilassa jatkuvasti muuttumassa joksikin muuksi)


"No, mikään pelkkä koordinaatisto avaruus ei ole, jos sillä tarkoitat vaikkapa euklidista koordinaatistoa, vaan euklidinen geometria on erityisitapaus moniuloitteisemmasta geometriasta. Se itsestään selvyytenä pidetty "totuus", että kahden avaruuden pisteen kohtisuora(t) muodostaisi(vat) avaruudessa suoran ei pidä paikkaansa. Gravitaatio vaikuttaa avaruuden rakenteeseen arkijärjestä poikkeavalla tavalla. Tämä on havaittu fakta."

Avaruuden voi nähdä myös ainoastaan hahmotuksen apuvälineenä samoin kuin kielelliset käsitteetkin. Olennaista on huomata että mikään empiirinen todiste ei pakota valitsemaan vain yhtä vaihtoehtoa lukuisista erilaisitsa mahdollisuuksista tai hahmotuksista.


"Kirjotuksesi tieteen ideologisuudesta ovat sitten omia harhojasi, joiden osalta viittaan yksinkertaisesti Dunning-Kruger efektiin, jonka varmasti tunnetkin."

Kyllä se tieteen ideologisuus pitää laajasti paikkansa vaikka sitä ei haluta yleensä myöntää eikä siitä puhua julkisesti. Kukaan ei ole immuuni Dunning-Kruger vaikutukselle ja se tarkoittaa sitä että suurin piirtein kaikki pitävät omia uskomusksiaan totuuteena ja muiden uskomuksia vastaavasti pelkkinä uskomuksina.

"Tietämisen illuusio" on äärimmäisen yleistä koska usein kuvitellaan että pelkkä omien uskomusten loogisuus ja laaja konsensus riittää totuuden kriteeriksi.
...

Sain inspiraation kirjoittaa tästä aiheesta Thomas Campbellin videosta:

Tom Campbell: Math Does Not Always Accurately Interpret Our Physical World
https://www.youtube.com/watch?v=lGuOZOEGEU0

Pidän tuota Campbellin mallinnusta (My Big Toe) yhtenä mahdollisena vaihtoehtona vaikka näen siinäkin joitain puutteita ja jonkinlaista tarkoitushakuisuutta kuten kaikissa muissakin vastaavissa kehitelmissä.

Lue lisää

"Esim. säieteorialla ei ole mitään empiiristä kosketuspintaa empiiriseen todellisuuteen."

Väitteesi on yksiselitteisesti virheellinen. Emme tiedä, olisiko säieteorioilla empiiristä evidenssiä. Nykyisin asiaa ei kyetä tutkimaan, mutta se ei tarkoita, että säietoriat olisivat fiktiota.

Schrödingerin kissa oli vain huono vertauskuva, ei muuta.

"Olennaista on huomata että mikään empiirinen todiste ei pakota valitsemaan vain yhtä vaihtoehtoa lukuisista erilaisitsa mahdollisuuksista "

Eipä niin tehdäkään. Empiriinen havainto on aina induktio, eikä edes kausaliteettia voida koskaan todistaa aukottomasti missään tapauksessa empirialla. Vasta empiirinen anomalia kaataa (jonkin) tieteellisen teorian. Kaikki on aina mahdollista!

Tieteessä on koulukuntia, joita voisi jossakin mielessä kutsua ideologisiksi, jos niin tahtoo. Mutta tiede itsessään on korjaava menetelmä vääriä uskomuksia vastaan. Käsityksesi tieteesätä on hyvin kapea-alainen.

>>"Tietämisen illuusio" on äärimmäisen yleistä koska usein kuvitellaan että pelkkä omien uskomusten loogisuus ja laaja konsensus riittää totuuden kriteeriksi.<<

Näij ei ainakaan kukaan tieteenfilosofi tee.

Anonyymi kirjoitti:

"Esim. säieteorialla ei ole mitään empiiristä kosketuspintaa empiiriseen todellisuuteen."

Väitteesi on yksiselitteisesti virheellinen. Emme tiedä, olisiko säieteorioilla empiiristä evidenssiä. Nykyisin asiaa ei kyetä tutkimaan, mutta se ei tarkoita, että säietoriat olisivat fiktiota.

Schrödingerin kissa oli vain huono vertauskuva, ei muuta.

"Olennaista on huomata että mikään empiirinen todiste ei pakota valitsemaan vain yhtä vaihtoehtoa lukuisista erilaisitsa mahdollisuuksista "

Eipä niin tehdäkään. Empiriinen havainto on aina induktio, eikä edes kausaliteettia voida koskaan todistaa aukottomasti missään tapauksessa empirialla. Vasta empiirinen anomalia kaataa (jonkin) tieteellisen teorian. Kaikki on aina mahdollista!

Tieteessä on koulukuntia, joita voisi jossakin mielessä kutsua ideologisiksi, jos niin tahtoo. Mutta tiede itsessään on korjaava menetelmä vääriä uskomuksia vastaan. Käsityksesi tieteesätä on hyvin kapea-alainen.

>>"Tietämisen illuusio" on äärimmäisen yleistä koska usein kuvitellaan että pelkkä omien uskomusten loogisuus ja laaja konsensus riittää totuuden kriteeriksi.<<

Näij ei ainakaan kukaan tieteenfilosofi tee.

Lue lisää

"Väitteesi on yksiselitteisesti virheellinen. Emme tiedä, olisiko säieteorioilla empiiristä evidenssiä. Nykyisin asiaa ei kyetä tutkimaan, mutta se ei tarkoita, että säietoriat olisivat fiktiota."

Käytännön tasolla säieteoriat fiktiota tällä hetkellä ja kaiken lisäksi kyseessä on matematiikkavetoinen teorianmuodostus jolle sitten pitäisi löytää edes jokin empiirinen ennuste vähän samaan tyyliin kuin hiukkasfysiikan standardimallissa joka sekin vaikuttaa hyvin keinotekoiselta konstruktiolta.

Fysiikkatieteen historioitsija Alexander Unzicker on aika selkeästi osoittanut että erityisesti hiukkasfysiikan kehityksessä on ollut lukuisia kyseenalaisia piirteitä ja hyvin tarkoitushakuista ja kevyesti perusteltua teorianmuodostusta kuten useimmilla muillakin teor. fysiikan osa-alueilla 2. maailmansodan jälkeen.

Kukaan ei tietenkään halua uskoa että on joutunut huijatuksi vaikka niin taisi käydä Nobelkomitealle joka myönsi Higgsin bosomin löytämisestä fysiikan nobelin.

The Higgs Fake - A Critique of Modern Particle Physics

https://www.youtube.com/watch?v=uy5nMXK9s4k

Particle Physicists Continue Empty Promises

https://www.youtube.com/watch?v=9qqEU1Q-gYE

Why Particle Physics is Stuck in a Dead End

https://www.youtube.com/watch?v=0NOaYu-AxsI

Unzicker ja Hossenfelder ovat niitä harvoja fyysikoita jotka ovat uskaltautuneet avoimesti ja julkisesti kritisoimaan nykyistä teoreettista fysiikkaa jota on jo vuosikausia hypetetty ja ylistetty mediassa ja lukuisissa populaareissa tiedekirjoissa.

En usko että se huijaaminen on tahallista vaan että tutkijat oikeasti uskovat siihen mitä tekevät eli kyse on lähinnä jonkinlaisesta putkinäköisyydestä joka usein korostuu ryhmissä (ns. ryhmäajattelu) eli lähinnä kyse on systemaattisesta itsepetoksesta joka tuntuu olevan hyvin tyypillistä sisäänlämpäivässä akateemisessa puuhastelussa.


"Vasta empiirinen anomalia kaataa (jonkin) tieteellisen teorian. Kaikki on aina mahdollista!"

Näinhän sitä kuvitellaan. Laajat ja vakiintuneet teoriat eivät juuri koskaan kaadu vaan niihin lisätään aina tarpeen mukaan uusia ad-hoc oletuksia ja/tai matemaattisia fudge-factoreita jonka vuoksi kyseessä on monessakin tapauksessa ns. purkkaviritys.

Matemaatikot onnistuivat sotkemaan Einsteinin suhteellisuusteoriat:

How Hermann Minkowski Led Physics Astray

https://www.youtube.com/watch?v=TDjgQ_megMI

Monen ihmisen kohdalla tieteestä on tullut jonkinlainen uskonnon korvike johon suhtaudutaan ihan samalla tunnepitoisesti kuin aikoinaan uskontoon.

Epävarmuutta ei haluta sietää ja moni sitten tarkertuu nykyään ns. "tieteellisiin" selityksiin koska eihän tiede voi olla väärässä ja se on itseään korjaavaa vaikka se itsekorjautuvuus koskee ainoastaan niitä havaittuja säännönmukaisuuksia eikä sitä ns. "tarinaosuutta" joka on puhtaasti metafysiikkaa ja filosofiaa jota ei tieteenmetodilla voida edes falsifioida.:D

Ns. "tieteellinen" maailmankuva on arvauksista koottu korttitalo eikä siis juurikaan parempi ja luotettavampi kuin aikaisemman uskonnolliset maailmankuvat.

On muutenkin aika omahyväistä kuvitella että tiedeyhteisö olisi kyennyt koko olemassaolonsa eli n. 150 vuoden aikana oikeasti ratkaisemaan ns. suuria kysymyksiä vaan monessa tapauksessa kyse on korkeintaan vain kuvauksista eikä selityksistä (kehittyneitä havaintometodeja ollut käytössä korkeintaan vasta n. 1850 lähtien)

Minä olen tietysti varsinainen "ilonpilaaja" koska löydän ongelmia usein sieltä minne muut eivät halua kiinnittää huomiotaan :D

Anonyymi kirjoitti:

"Väitteesi on yksiselitteisesti virheellinen. Emme tiedä, olisiko säieteorioilla empiiristä evidenssiä. Nykyisin asiaa ei kyetä tutkimaan, mutta se ei tarkoita, että säietoriat olisivat fiktiota."

Käytännön tasolla säieteoriat fiktiota tällä hetkellä ja kaiken lisäksi kyseessä on matematiikkavetoinen teorianmuodostus jolle sitten pitäisi löytää edes jokin empiirinen ennuste vähän samaan tyyliin kuin hiukkasfysiikan standardimallissa joka sekin vaikuttaa hyvin keinotekoiselta konstruktiolta.

Fysiikkatieteen historioitsija Alexander Unzicker on aika selkeästi osoittanut että erityisesti hiukkasfysiikan kehityksessä on ollut lukuisia kyseenalaisia piirteitä ja hyvin tarkoitushakuista ja kevyesti perusteltua teorianmuodostusta kuten useimmilla muillakin teor. fysiikan osa-alueilla 2. maailmansodan jälkeen.

Kukaan ei tietenkään halua uskoa että on joutunut huijatuksi vaikka niin taisi käydä Nobelkomitealle joka myönsi Higgsin bosomin löytämisestä fysiikan nobelin.

The Higgs Fake - A Critique of Modern Particle Physics

https://www.youtube.com/watch?v=uy5nMXK9s4k

Particle Physicists Continue Empty Promises

https://www.youtube.com/watch?v=9qqEU1Q-gYE

Why Particle Physics is Stuck in a Dead End

https://www.youtube.com/watch?v=0NOaYu-AxsI

Unzicker ja Hossenfelder ovat niitä harvoja fyysikoita jotka ovat uskaltautuneet avoimesti ja julkisesti kritisoimaan nykyistä teoreettista fysiikkaa jota on jo vuosikausia hypetetty ja ylistetty mediassa ja lukuisissa populaareissa tiedekirjoissa.

En usko että se huijaaminen on tahallista vaan että tutkijat oikeasti uskovat siihen mitä tekevät eli kyse on lähinnä jonkinlaisesta putkinäköisyydestä joka usein korostuu ryhmissä (ns. ryhmäajattelu) eli lähinnä kyse on systemaattisesta itsepetoksesta joka tuntuu olevan hyvin tyypillistä sisäänlämpäivässä akateemisessa puuhastelussa.


"Vasta empiirinen anomalia kaataa (jonkin) tieteellisen teorian. Kaikki on aina mahdollista!"

Näinhän sitä kuvitellaan. Laajat ja vakiintuneet teoriat eivät juuri koskaan kaadu vaan niihin lisätään aina tarpeen mukaan uusia ad-hoc oletuksia ja/tai matemaattisia fudge-factoreita jonka vuoksi kyseessä on monessakin tapauksessa ns. purkkaviritys.

Matemaatikot onnistuivat sotkemaan Einsteinin suhteellisuusteoriat:

How Hermann Minkowski Led Physics Astray

https://www.youtube.com/watch?v=TDjgQ_megMI

Monen ihmisen kohdalla tieteestä on tullut jonkinlainen uskonnon korvike johon suhtaudutaan ihan samalla tunnepitoisesti kuin aikoinaan uskontoon.

Epävarmuutta ei haluta sietää ja moni sitten tarkertuu nykyään ns. "tieteellisiin" selityksiin koska eihän tiede voi olla väärässä ja se on itseään korjaavaa vaikka se itsekorjautuvuus koskee ainoastaan niitä havaittuja säännönmukaisuuksia eikä sitä ns. "tarinaosuutta" joka on puhtaasti metafysiikkaa ja filosofiaa jota ei tieteenmetodilla voida edes falsifioida.:D

Ns. "tieteellinen" maailmankuva on arvauksista koottu korttitalo eikä siis juurikaan parempi ja luotettavampi kuin aikaisemman uskonnolliset maailmankuvat.

On muutenkin aika omahyväistä kuvitella että tiedeyhteisö olisi kyennyt koko olemassaolonsa eli n. 150 vuoden aikana oikeasti ratkaisemaan ns. suuria kysymyksiä vaan monessa tapauksessa kyse on korkeintaan vain kuvauksista eikä selityksistä (kehittyneitä havaintometodeja ollut käytössä korkeintaan vasta n. 1850 lähtien)

Minä olen tietysti varsinainen "ilonpilaaja" koska löydän ongelmia usein sieltä minne muut eivät halua kiinnittää huomiotaan :D

Lue lisää

"On muutenkin aika omahyväistä kuvitella että tiedeyhteisö olisi kyennyt koko olemassaolonsa eli n. 150 vuoden aikana oikeasti ratkaisemaan ns. suuria kysymyksiä vaan monessa tapauksessa kyse on korkeintaan vain kuvauksista eikä selityksistä"

Sinulla on osittain aina varsin hyvää kritiikkiä tidettä kohtaan. Sitten taas yhtäkkiä sorrut johonkin Higgsin fake-news virityksiin. Äänestän edelleen kohdallasi Dunning-Kruger efektiä selitykseksi moisille jutuillesi.

Anonyymi kirjoitti:

"On muutenkin aika omahyväistä kuvitella että tiedeyhteisö olisi kyennyt koko olemassaolonsa eli n. 150 vuoden aikana oikeasti ratkaisemaan ns. suuria kysymyksiä vaan monessa tapauksessa kyse on korkeintaan vain kuvauksista eikä selityksistä"

Sinulla on osittain aina varsin hyvää kritiikkiä tidettä kohtaan. Sitten taas yhtäkkiä sorrut johonkin Higgsin fake-news virityksiin. Äänestän edelleen kohdallasi Dunning-Kruger efektiä selitykseksi moisille jutuillesi.

Lue lisää

Perustan Higgsin ja ylipäätänsä matematiikkavetoisen fysiikan kritiikkini lukemiini Alexander Unzickerin kirjoihin ja hänen kaikkiin haastatteluihinsa mitä olen netistä löytänyt ja myös joihinkin Sabine Hossenfelderin esityksiin youtubessa. Molemmat ovat tunnettuja fyysikoita eikä kyse siis ole minun "kadunmiehen" mutustani ja itse olen myös aika tiiviisti seurannut fysiikkatieteen kehitystä alan kirjallisuuden ja lehtien kautta jo vuosikymmeniä.

Tietysti esim. Higgsin kritiikki voi olla kova pala nieltäväksi jos on itse osallistunut kyseisen asian hypetykseen aikoinaan kun se Nobel-palkinto oli ajankohtainen.
Voit tietysti olla ihan vapaaasti eri mieltä mutta ehkä sinun kannattaisi kunnolla perehtyä varsinkin Unzickerin tuotantoon eikä pelkästään yrittää kuitata sitä joksikin "fake news" touhuksi tai salaliittoteoretisoinniksi.

Olen katsonut kaikki Unzickerin Youtube kanavan esitykset vähintään kerran (tällä hetkellä yht. 147 videota)

https://www.youtube.com/watch?v=Zg0SavuxzpA&list=UU2r6quRlj_KdT7QBPjB3GsA

Minusta ensin pitää kunnolla perehtyä olemassaolevaan aineistoon ennen kuin alkaa kritisoida löysin perustein.

Ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan eikä niin kuin ns. skeptikoilla jotka varmuuden vuoksi hutkivat aina jos jokin vähänkin haiskahtaa kerettiläiseltä tai huuhaalta suhteessa tieteen valtavirtaan. :D

Anonyymi kirjoitti:

Perustan Higgsin ja ylipäätänsä matematiikkavetoisen fysiikan kritiikkini lukemiini Alexander Unzickerin kirjoihin ja hänen kaikkiin haastatteluihinsa mitä olen netistä löytänyt ja myös joihinkin Sabine Hossenfelderin esityksiin youtubessa. Molemmat ovat tunnettuja fyysikoita eikä kyse siis ole minun "kadunmiehen" mutustani ja itse olen myös aika tiiviisti seurannut fysiikkatieteen kehitystä alan kirjallisuuden ja lehtien kautta jo vuosikymmeniä.

Tietysti esim. Higgsin kritiikki voi olla kova pala nieltäväksi jos on itse osallistunut kyseisen asian hypetykseen aikoinaan kun se Nobel-palkinto oli ajankohtainen.
Voit tietysti olla ihan vapaaasti eri mieltä mutta ehkä sinun kannattaisi kunnolla perehtyä varsinkin Unzickerin tuotantoon eikä pelkästään yrittää kuitata sitä joksikin "fake news" touhuksi tai salaliittoteoretisoinniksi.

Olen katsonut kaikki Unzickerin Youtube kanavan esitykset vähintään kerran (tällä hetkellä yht. 147 videota)

https://www.youtube.com/watch?v=Zg0SavuxzpA&list=UU2r6quRlj_KdT7QBPjB3GsA

Minusta ensin pitää kunnolla perehtyä olemassaolevaan aineistoon ennen kuin alkaa kritisoida löysin perustein.

Ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan eikä niin kuin ns. skeptikoilla jotka varmuuden vuoksi hutkivat aina jos jokin vähänkin haiskahtaa kerettiläiseltä tai huuhaalta suhteessa tieteen valtavirtaan. :D

Lue lisää

Noin lähtökohtaisesti fake-news ei muutu muuksi, vaikka esittäisit sille joitakin auktoriteetteja, koska en muutoinkaan usko auktoriteetteihin. Metodisi on siis väärä, jos haluat millään tavalla vaikuttaa mielipiteisiini.

Olen perehtynyt Higgsin bosonia koskevaan tutkimukseen ja tietenkin kriittisille huomioille asiassa on paikkansa. Niin se on aina tiedettä tehtäessä.

Nobel-palkinnoilla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa, joten oudoksun kommenttiasi nobel-hypetyksestä. Onhan toki ihan mukava varmaankin palkinnon saajille niitä saada. Ei Nobelilla muuta merkitystä ole.

"Kirjoita välillä muista aiheista. Varo ettet saa päähänpinttymää."

Heh. Minä syvennyn itseäni kiinnostaviin asioihin hyvin projektiluonteisesti. Aikoinaan n. 40 v sitten keskityin lähinnä tieteen filosofiaan kun sitä ennen tutkin kaikkea ns. paranormaalia,okkultismia ja mystiikkaa useita vuosia ja tieteen filosofian jälkeen syvennyin yli kymmeneksi vuodeksi tietotekniikkaan ja ohjelmointiin.

Kun totean että joku tutkimani aihepiiri ei enää edisty niin siirryn joksikin aikaa aivan muihin aiheisiin ja koetan perehtyä kaikkeen melko perinpohjaisesti melko pitkiä aikoja yhteenmenoon.

Tämä pohdinta tällä hetkellä on lähinnä paluuta siihen tiede & tieteenfilosofia kauteen ja se kestänee aikansa. :D

..

"Esim. Miksei poliitikot ja johtajat ympäri maailmaa käytä kaukonäkemistä laajassa mittakaavassa , jos se on kerran totta ?"

Mistä tiedät etteivät käytä?

Esim. USA:n presidentti Jimmy Carter mainitsi julkisesti oudoimmaksi kokemuksekseen kadonneen venäläisen sotilaskoneen löytämisen johon liittyi kaukonäkijän antamat koordinaatit.

Monilla tunnetuilla kaukonäkijöillä (kuten Lyn Buchanan) on yrityksiä jotka tarjoavat palvelujaan julkiselle sektorille ja yrityksille ja niihin liittyy yleensä salassapitovelvollisuus koska kaukonäkemistä ja muita psi-kykyjä pidetään huuhaana eli niillä tietty stigma.

2. maailmansodan aikana natsit käyttivät psikykyjä esim. kadonneiden sukellusveneiden löytämiseen ja Neuvostoliitossa hyödynnettiin kylmän sodan aikana https://archive.org/details/psychic-discoveries-behind-the-sheila-ostrander myös laajasti ko. taitoja kuten tässä teoksessa kuvataan

https://archive.org/details/psychic-discoveries-behind-the-sheila-ostrander

Se, että olisi olemassa Schrödingerin kissoja, jotka ovat yhtä aikaa eläviä ja kuolleita, on urbaanilegenda eikä esim. empiirinen havainto. Ei siis ole mitään oikeaa syytä selittää kysymystä, miten maailman kissat elävät, missä selityksessä pitäisi korvata superpositioiden matemaattinen malli muulla mallilla. Tai jos uusi matematiikka on päämäärä, niin ei kannata aloittaa kissasta. Kissojen oikea ongelma, on se minkä olet itse ajoittain maininnut hyvin, että QM:ää ei ole tarpeeksi käytetty usean kappaleen ongelmissa. Tässä ei kuitenkaan pitäsi ajatella, että teorioista tulee tosiasioita, kun tai jos ne on simuloitu näkyviin. Simulaatiot eivät itsessään ole koskaan hyviä esityksiä teoriasta eivätkä oletettavasti kohtaa todellisuuttakaan.



(Tom Campbell)

Usean kappaleen ongelma alkaa läjästä hajoavia atomeja. Sen jälkeen useita kappaleita lisätään, kun atomeista lentää hiukkasia mittariin. Jos laitteistoa ei olisi, voitaisiin sanoa, että kotikissat ovat yksin täysin vastuussa siitä, että ovat vain elossa-tilassa. Niitä voi pitää suljettuna systeeminä, jossa vain on paljon hiukkasia.

"Avaruuden voi nähdä myös ainoastaan hahmotuksen apuvälineenä samoin kuin kielelliset käsitteetkin. Olennaista on huomata että mikään empiirinen todiste ei pakota valitsemaan vain yhtä vaihtoehtoa lukuisista erilaisitsa mahdollisuuksista tai hahmotuksista. "

Todiste on tässä ikäänkuin pysyvä ja yhteinen asia, mutta ei se ole mitenkään tärkeässä asemassa. Tässä on olennaisinta pikemminkin matematiikka ja henkilökohtaiset matemaattiset tarpeet. Se että niitä saa täyttää eri tavoilla, on (tässä puhutaan älyn historiasta) matemaattisesti perusteltu, ja perusteltu valinnan teko tai keskustelussa annetut perustelut ovat olennaista.

"Matemaatikot onnistuivat sotkemaan Einsteinin suhteellisuusteoriat:

How Hermann Minkowski Led Physics Astray"

Tässä videossa ei ole kerrottu mistään sotkusta, joka olisi läsnä erikoisessa suhteellisuusteoriassa. Paitsi siten, että jokin muoto siitä on matemaattinen sellaisten ihmisten mielestä, jotka eivät ole lukeneet kysesistä matematiikkaa koulussa samaan aikaan kaikkien muiden käyttämiensä matematiikkojen kanssa. Jos tämä yksi muotoilu teoriasta harmittaa ajattelijoita hirveästi, heidän tulisi siirtyä kannattamaan 'laske avaruusaikatehtäviä ja ole hiljaa' -tulkintaa SR:lle.

GR:stä puhutaan vain siitä, että vaihtoehtona tavalliselle GR:lle on valonnopeuden vaihtelu, ja toisen on oltava sotkua. Siinä ei selvennetä yhtään, mitä eroa valon teorioilla edes on. Einstein voi esim. puhua siitä, että valon nopeus muuttuu gravitaatiokentässä ulkoisen havaisijan käyttämän kellon ja koordinaatiston piirtäessä valon rataa jonnekin kaukana olevan gravitaation sisälle. Dicken teoriassa valonnopeus muuttuu myös havaitsijan luona, joka on siellä gravitaation sisällä.

Videon sanoma, että aika ja avaruus eivät ehkä ole yhtä, on fyysisessä konfliktissa vain joidenkin erikoisten avaruusaikojen kanssa. Yleisempi tapa käyttää GR:ää on uskoa, että oikeat aika-avaruudet ovat kaikki olleet paikka-avaruuden siivuja, joista kukin seuraa toisiaan ajan suuntaan. Tällöin teoriaa avaruusajasta voi pitää kausaalisena ja deterministisenä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Initial_value_formulation_(general_relativity)
https://physics.stackexchange.com/questions/549870/determining-global-hyperbolicity
Silti joitain perusratkaisuja, kuten Kerr-metriikkaa käyttämällä päädytään esim. itseään toistaviin aikakäyriin, mutta Kerr-ratkaisua ei tarvitse pitää oikeana tosimaailmassa näillä alueilla.

Fysiikan vakioiden eliminointi edellyttää valtavaa matemaattista panostusta. Paras ja vähiten vakioita sisältävä malli voi olla yhteinäiskenttäteorian kaltainen iso matriisiyhtälö. Vakioita on sen sisällä eli tämän mallin ja standardimallin välissä paljon enemmän kuin nykyään tiedetään, mutta yhtähyvin todellisuutta vastaa yksi yhtälön vakio (jos se on sellainen).

2

Anonyymi kirjoitti:

Se, että olisi olemassa Schrödingerin kissoja, jotka ovat yhtä aikaa eläviä ja kuolleita, on urbaanilegenda eikä esim. empiirinen havainto. Ei siis ole mitään oikeaa syytä selittää kysymystä, miten maailman kissat elävät, missä selityksessä pitäisi korvata superpositioiden matemaattinen malli muulla mallilla. Tai jos uusi matematiikka on päämäärä, niin ei kannata aloittaa kissasta. Kissojen oikea ongelma, on se minkä olet itse ajoittain maininnut hyvin, että QM:ää ei ole tarpeeksi käytetty usean kappaleen ongelmissa. Tässä ei kuitenkaan pitäsi ajatella, että teorioista tulee tosiasioita, kun tai jos ne on simuloitu näkyviin. Simulaatiot eivät itsessään ole koskaan hyviä esityksiä teoriasta eivätkä oletettavasti kohtaa todellisuuttakaan.



(Tom Campbell)

Usean kappaleen ongelma alkaa läjästä hajoavia atomeja. Sen jälkeen useita kappaleita lisätään, kun atomeista lentää hiukkasia mittariin. Jos laitteistoa ei olisi, voitaisiin sanoa, että kotikissat ovat yksin täysin vastuussa siitä, että ovat vain elossa-tilassa. Niitä voi pitää suljettuna systeeminä, jossa vain on paljon hiukkasia.

"Avaruuden voi nähdä myös ainoastaan hahmotuksen apuvälineenä samoin kuin kielelliset käsitteetkin. Olennaista on huomata että mikään empiirinen todiste ei pakota valitsemaan vain yhtä vaihtoehtoa lukuisista erilaisitsa mahdollisuuksista tai hahmotuksista. "

Todiste on tässä ikäänkuin pysyvä ja yhteinen asia, mutta ei se ole mitenkään tärkeässä asemassa. Tässä on olennaisinta pikemminkin matematiikka ja henkilökohtaiset matemaattiset tarpeet. Se että niitä saa täyttää eri tavoilla, on (tässä puhutaan älyn historiasta) matemaattisesti perusteltu, ja perusteltu valinnan teko tai keskustelussa annetut perustelut ovat olennaista.

"Matemaatikot onnistuivat sotkemaan Einsteinin suhteellisuusteoriat:

How Hermann Minkowski Led Physics Astray"

Tässä videossa ei ole kerrottu mistään sotkusta, joka olisi läsnä erikoisessa suhteellisuusteoriassa. Paitsi siten, että jokin muoto siitä on matemaattinen sellaisten ihmisten mielestä, jotka eivät ole lukeneet kysesistä matematiikkaa koulussa samaan aikaan kaikkien muiden käyttämiensä matematiikkojen kanssa. Jos tämä yksi muotoilu teoriasta harmittaa ajattelijoita hirveästi, heidän tulisi siirtyä kannattamaan 'laske avaruusaikatehtäviä ja ole hiljaa' -tulkintaa SR:lle.

GR:stä puhutaan vain siitä, että vaihtoehtona tavalliselle GR:lle on valonnopeuden vaihtelu, ja toisen on oltava sotkua. Siinä ei selvennetä yhtään, mitä eroa valon teorioilla edes on. Einstein voi esim. puhua siitä, että valon nopeus muuttuu gravitaatiokentässä ulkoisen havaisijan käyttämän kellon ja koordinaatiston piirtäessä valon rataa jonnekin kaukana olevan gravitaation sisälle. Dicken teoriassa valonnopeus muuttuu myös havaitsijan luona, joka on siellä gravitaation sisällä.

Videon sanoma, että aika ja avaruus eivät ehkä ole yhtä, on fyysisessä konfliktissa vain joidenkin erikoisten avaruusaikojen kanssa. Yleisempi tapa käyttää GR:ää on uskoa, että oikeat aika-avaruudet ovat kaikki olleet paikka-avaruuden siivuja, joista kukin seuraa toisiaan ajan suuntaan. Tällöin teoriaa avaruusajasta voi pitää kausaalisena ja deterministisenä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Initial_value_formulation_(general_relativity)
https://physics.stackexchange.com/questions/549870/determining-global-hyperbolicity
Silti joitain perusratkaisuja, kuten Kerr-metriikkaa käyttämällä päädytään esim. itseään toistaviin aikakäyriin, mutta Kerr-ratkaisua ei tarvitse pitää oikeana tosimaailmassa näillä alueilla.

Fysiikan vakioiden eliminointi edellyttää valtavaa matemaattista panostusta. Paras ja vähiten vakioita sisältävä malli voi olla yhteinäiskenttäteorian kaltainen iso matriisiyhtälö. Vakioita on sen sisällä eli tämän mallin ja standardimallin välissä paljon enemmän kuin nykyään tiedetään, mutta yhtähyvin todellisuutta vastaa yksi yhtälön vakio (jos se on sellainen).

2

Lue lisää

Tutkimalla Unzickerin muuttuvan valonnopeuden videota
https://www.youtube.com/watch?v=FdzijrsCX2s
nähdään, että hän on yhdistänyt alkuperäiseen Dicken ideaan täysin siihen liittymättömiä ajatuksia, systeemejä ja artikkeleita.

Jo aikaisin videossa esiintyvä kaava, jossa esiintyy c^2, G ja summa massallisia objekteja etäisyydellä r ei ole omistettu kenellekään varsinaisesti ennen kuin hetkellä 2:22, jolloin se lukee Sciaman nimen alla.
https://articles.adsabs.harvard.edu//full/1953MNRAS.113...34S/0000038.000.html
(Kohdassa 5:00, lukee jotain Dicken ideasta)
Sciama on tehnyt jotain tämänkaltaista sivulla 38 yhtälössä (6). Siinä on summan sijaan iso Phi, joka on gravitaatiopotentiaal (*)i, jota on käytetty alkaen yhtälöstä (1).

Unzickerin massojen aiheuttama summa joka heikkenee etäisyyden mukaan vastaa melkein mitä tahansa Phi:tä, mutta yhtälöä (6) ei ole saatu tekemättä Phi:stä oletuksia. Se muodostuu vain koska Sciama tutkii koko universumia, ja minkälaisen potentiaalin hiukkanen tuntee kun se on koko universumin ympäröimä. Sciama ei voi käyttää tätä yhtälöä (6) mille tahansa Phi:lle eli mille tahansa fantasiauniversumille tai laboratoriossa tehdylle universumille, vaan Phi on tämän muotoinen vain aina suositulle katsomissuunnastta riippumattomalle tasaiselle jakaumalle massaa. Tämän universumin keskellä olevassa sijainnissa, jossa ei ole mitään massiivista objektia vieressä yhdessä suunnassa, ei ole vielä mahdollista edes Dicken tai Einsteinin teoriassa, että valon nopeus muuttuisi kummallakaan tavalla. (Lyhyessä ajassa. Lisäksi tulee Dicken teoria siitä, miten voi vaikuttaa valonnopeuden c_0 arvoon painottomassa tilassa).

Yhtälö (6) tarkoittaa kuitenkin jotain mitä tapahtuu vain, kun lisätään lähelle jokin massa, joka ei kuitenkaan ole niin lähellä, että ilmeisesti tarvitaan merkittäviä valonnopeuden muutoksia tai GR:n efektejä ("For simplicity, gravitational effects are calculated in flat space-time"). Sen sijaan erillisen massan olemassaoloa kuvataan vain G:llä joka vastaa gravitaatiovakiota Newtonimaisessa painovoimapotentiaalissa. Sciama yrittää näyttää, että G on silloin jotain mikä perustuu myös ympärillä olevan universumin tiheyteen. Eli jos yrittäisi ratkaista painovoimaa kevyen hiukkasen ja lisätyn raskaan massaan eli kahden kappaleen välillä G:n avulla, tämä vastaa oikeasti universumin massajakauman potentiaalissa laskettua tehtävää. Tehtävässä ei huom. olisi välttämättä pakko käyttää muuttuvaa kerroinvakiota kuvaamaan kokonaispainovoimaa ja sen efektiä, jos sen osaisi muotoilla siten, että universumi on tehty samanlaisista objekteista kuin raskas massa.

Sciaman yhtälön (6) muuttujia ovat hiukkasen kokema potentiaali Phi ja G. Ja toinen niistä määrittää toista. Yhtälön pitäminen valonnopeuden variaationa estää pyrkimästä asioihin, joihin Sciama pyrkii, eli antamaan universumin tiheydelle jonkin arvon sillä perusteella, että on mitattu G:n arvo (tavalliseen tapaan maapallolla). Jos tämän teorian tekisi Dicken teoriassa c:n paikalle pitäisi ehkä kirjoittaa c_0, eli se mitä Dickekin pitää valonnopeutena, jos lähellä olevia massoja ei lasketa. Siksi nimenomaan Dicken mukaan c_0 on luku joka määritellään ja joka määrittää universumin Phi:tä ja hänen tapauksessaan on varmaan pakko ajatella että G on luja luonnonvakio. Jos yhtälössä olisi kaksi vakiota tai kolme tuntematonta, sillä ei olisi mitään merkitystä. Unzicker silti aina kirjoittaa c:n tähän yhteyteen vaikka missään ei ole siihen vaikuttavaa raskasta massaa muuten kuin G:stä ja sen merkityksestä päätellen.


(*) Yleensä ei-GR -tehtävissä käytetty gravitaatiopotentiaali on samaa muotoa kuin (1), mutta kerrottuna gravitaatiopotentiaalilla G. Sciama kirjoitta kuin gravitaatiopotentiaalin vaikutus olisi sama kuin G=1 kun puhutaan hiukkasesta ja universumista, tai vain hiukkasesta ja kappaleesta (ilman universumia). Tämä voisi olla myös 'mitä tahansa', joten ei teorian avulla saada välttämättä mitään arvoa universumin tiheydelle, mutta ainakin siitä tulee yksi tapa mieleen miten tutkia universumin suhtellisia epämuodostumia.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkimalla Unzickerin muuttuvan valonnopeuden videota
https://www.youtube.com/watch?v=FdzijrsCX2s
nähdään, että hän on yhdistänyt alkuperäiseen Dicken ideaan täysin siihen liittymättömiä ajatuksia, systeemejä ja artikkeleita.

Jo aikaisin videossa esiintyvä kaava, jossa esiintyy c^2, G ja summa massallisia objekteja etäisyydellä r ei ole omistettu kenellekään varsinaisesti ennen kuin hetkellä 2:22, jolloin se lukee Sciaman nimen alla.
https://articles.adsabs.harvard.edu//full/1953MNRAS.113...34S/0000038.000.html
(Kohdassa 5:00, lukee jotain Dicken ideasta)
Sciama on tehnyt jotain tämänkaltaista sivulla 38 yhtälössä (6). Siinä on summan sijaan iso Phi, joka on gravitaatiopotentiaal (*)i, jota on käytetty alkaen yhtälöstä (1).

Unzickerin massojen aiheuttama summa joka heikkenee etäisyyden mukaan vastaa melkein mitä tahansa Phi:tä, mutta yhtälöä (6) ei ole saatu tekemättä Phi:stä oletuksia. Se muodostuu vain koska Sciama tutkii koko universumia, ja minkälaisen potentiaalin hiukkanen tuntee kun se on koko universumin ympäröimä. Sciama ei voi käyttää tätä yhtälöä (6) mille tahansa Phi:lle eli mille tahansa fantasiauniversumille tai laboratoriossa tehdylle universumille, vaan Phi on tämän muotoinen vain aina suositulle katsomissuunnastta riippumattomalle tasaiselle jakaumalle massaa. Tämän universumin keskellä olevassa sijainnissa, jossa ei ole mitään massiivista objektia vieressä yhdessä suunnassa, ei ole vielä mahdollista edes Dicken tai Einsteinin teoriassa, että valon nopeus muuttuisi kummallakaan tavalla. (Lyhyessä ajassa. Lisäksi tulee Dicken teoria siitä, miten voi vaikuttaa valonnopeuden c_0 arvoon painottomassa tilassa).

Yhtälö (6) tarkoittaa kuitenkin jotain mitä tapahtuu vain, kun lisätään lähelle jokin massa, joka ei kuitenkaan ole niin lähellä, että ilmeisesti tarvitaan merkittäviä valonnopeuden muutoksia tai GR:n efektejä ("For simplicity, gravitational effects are calculated in flat space-time"). Sen sijaan erillisen massan olemassaoloa kuvataan vain G:llä joka vastaa gravitaatiovakiota Newtonimaisessa painovoimapotentiaalissa. Sciama yrittää näyttää, että G on silloin jotain mikä perustuu myös ympärillä olevan universumin tiheyteen. Eli jos yrittäisi ratkaista painovoimaa kevyen hiukkasen ja lisätyn raskaan massaan eli kahden kappaleen välillä G:n avulla, tämä vastaa oikeasti universumin massajakauman potentiaalissa laskettua tehtävää. Tehtävässä ei huom. olisi välttämättä pakko käyttää muuttuvaa kerroinvakiota kuvaamaan kokonaispainovoimaa ja sen efektiä, jos sen osaisi muotoilla siten, että universumi on tehty samanlaisista objekteista kuin raskas massa.

Sciaman yhtälön (6) muuttujia ovat hiukkasen kokema potentiaali Phi ja G. Ja toinen niistä määrittää toista. Yhtälön pitäminen valonnopeuden variaationa estää pyrkimästä asioihin, joihin Sciama pyrkii, eli antamaan universumin tiheydelle jonkin arvon sillä perusteella, että on mitattu G:n arvo (tavalliseen tapaan maapallolla). Jos tämän teorian tekisi Dicken teoriassa c:n paikalle pitäisi ehkä kirjoittaa c_0, eli se mitä Dickekin pitää valonnopeutena, jos lähellä olevia massoja ei lasketa. Siksi nimenomaan Dicken mukaan c_0 on luku joka määritellään ja joka määrittää universumin Phi:tä ja hänen tapauksessaan on varmaan pakko ajatella että G on luja luonnonvakio. Jos yhtälössä olisi kaksi vakiota tai kolme tuntematonta, sillä ei olisi mitään merkitystä. Unzicker silti aina kirjoittaa c:n tähän yhteyteen vaikka missään ei ole siihen vaikuttavaa raskasta massaa muuten kuin G:stä ja sen merkityksestä päätellen.


(*) Yleensä ei-GR -tehtävissä käytetty gravitaatiopotentiaali on samaa muotoa kuin (1), mutta kerrottuna gravitaatiopotentiaalilla G. Sciama kirjoitta kuin gravitaatiopotentiaalin vaikutus olisi sama kuin G=1 kun puhutaan hiukkasesta ja universumista, tai vain hiukkasesta ja kappaleesta (ilman universumia). Tämä voisi olla myös 'mitä tahansa', joten ei teorian avulla saada välttämättä mitään arvoa universumin tiheydelle, mutta ainakin siitä tulee yksi tapa mieleen miten tutkia universumin suhtellisia epämuodostumia.

Lue lisää

Kysyn sinulta uudestaan jos nyt tärppäisi..

Onko aitoa satunnaisuutta olemassa?

Ainakin yle Areena tiede ohjelmassa väitettiin että kvanttitietokoneiden yhteydessä esiintyy aitoa satunnaisuutta.

..

Anonyymi kirjoitti:

Kysyn sinulta uudestaan jos nyt tärppäisi..

Onko aitoa satunnaisuutta olemassa?

Ainakin yle Areena tiede ohjelmassa väitettiin että kvanttitietokoneiden yhteydessä esiintyy aitoa satunnaisuutta.

..

Lue lisää

m johansson väittää että kvanttitietokoneilla voi luoda aitoa satunnaisuutta. pieniä aito satunnaislukugeneraattoreita on jo myynnissäkin!

ohjelma yle areenassa: tiedeykkönen "kvantti laskenta on parasta mitä voi tehdä housut jalassa "

kohdassa 29 :20

Kuuntele Tiedeykkönen Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-62649456

--
heisielu

Anonyymi kirjoitti:

Tutkimalla Unzickerin muuttuvan valonnopeuden videota
https://www.youtube.com/watch?v=FdzijrsCX2s
nähdään, että hän on yhdistänyt alkuperäiseen Dicken ideaan täysin siihen liittymättömiä ajatuksia, systeemejä ja artikkeleita.

Jo aikaisin videossa esiintyvä kaava, jossa esiintyy c^2, G ja summa massallisia objekteja etäisyydellä r ei ole omistettu kenellekään varsinaisesti ennen kuin hetkellä 2:22, jolloin se lukee Sciaman nimen alla.
https://articles.adsabs.harvard.edu//full/1953MNRAS.113...34S/0000038.000.html
(Kohdassa 5:00, lukee jotain Dicken ideasta)
Sciama on tehnyt jotain tämänkaltaista sivulla 38 yhtälössä (6). Siinä on summan sijaan iso Phi, joka on gravitaatiopotentiaal (*)i, jota on käytetty alkaen yhtälöstä (1).

Unzickerin massojen aiheuttama summa joka heikkenee etäisyyden mukaan vastaa melkein mitä tahansa Phi:tä, mutta yhtälöä (6) ei ole saatu tekemättä Phi:stä oletuksia. Se muodostuu vain koska Sciama tutkii koko universumia, ja minkälaisen potentiaalin hiukkanen tuntee kun se on koko universumin ympäröimä. Sciama ei voi käyttää tätä yhtälöä (6) mille tahansa Phi:lle eli mille tahansa fantasiauniversumille tai laboratoriossa tehdylle universumille, vaan Phi on tämän muotoinen vain aina suositulle katsomissuunnastta riippumattomalle tasaiselle jakaumalle massaa. Tämän universumin keskellä olevassa sijainnissa, jossa ei ole mitään massiivista objektia vieressä yhdessä suunnassa, ei ole vielä mahdollista edes Dicken tai Einsteinin teoriassa, että valon nopeus muuttuisi kummallakaan tavalla. (Lyhyessä ajassa. Lisäksi tulee Dicken teoria siitä, miten voi vaikuttaa valonnopeuden c_0 arvoon painottomassa tilassa).

Yhtälö (6) tarkoittaa kuitenkin jotain mitä tapahtuu vain, kun lisätään lähelle jokin massa, joka ei kuitenkaan ole niin lähellä, että ilmeisesti tarvitaan merkittäviä valonnopeuden muutoksia tai GR:n efektejä ("For simplicity, gravitational effects are calculated in flat space-time"). Sen sijaan erillisen massan olemassaoloa kuvataan vain G:llä joka vastaa gravitaatiovakiota Newtonimaisessa painovoimapotentiaalissa. Sciama yrittää näyttää, että G on silloin jotain mikä perustuu myös ympärillä olevan universumin tiheyteen. Eli jos yrittäisi ratkaista painovoimaa kevyen hiukkasen ja lisätyn raskaan massaan eli kahden kappaleen välillä G:n avulla, tämä vastaa oikeasti universumin massajakauman potentiaalissa laskettua tehtävää. Tehtävässä ei huom. olisi välttämättä pakko käyttää muuttuvaa kerroinvakiota kuvaamaan kokonaispainovoimaa ja sen efektiä, jos sen osaisi muotoilla siten, että universumi on tehty samanlaisista objekteista kuin raskas massa.

Sciaman yhtälön (6) muuttujia ovat hiukkasen kokema potentiaali Phi ja G. Ja toinen niistä määrittää toista. Yhtälön pitäminen valonnopeuden variaationa estää pyrkimästä asioihin, joihin Sciama pyrkii, eli antamaan universumin tiheydelle jonkin arvon sillä perusteella, että on mitattu G:n arvo (tavalliseen tapaan maapallolla). Jos tämän teorian tekisi Dicken teoriassa c:n paikalle pitäisi ehkä kirjoittaa c_0, eli se mitä Dickekin pitää valonnopeutena, jos lähellä olevia massoja ei lasketa. Siksi nimenomaan Dicken mukaan c_0 on luku joka määritellään ja joka määrittää universumin Phi:tä ja hänen tapauksessaan on varmaan pakko ajatella että G on luja luonnonvakio. Jos yhtälössä olisi kaksi vakiota tai kolme tuntematonta, sillä ei olisi mitään merkitystä. Unzicker silti aina kirjoittaa c:n tähän yhteyteen vaikka missään ei ole siihen vaikuttavaa raskasta massaa muuten kuin G:stä ja sen merkityksestä päätellen.


(*) Yleensä ei-GR -tehtävissä käytetty gravitaatiopotentiaali on samaa muotoa kuin (1), mutta kerrottuna gravitaatiopotentiaalilla G. Sciama kirjoitta kuin gravitaatiopotentiaalin vaikutus olisi sama kuin G=1 kun puhutaan hiukkasesta ja universumista, tai vain hiukkasesta ja kappaleesta (ilman universumia). Tämä voisi olla myös 'mitä tahansa', joten ei teorian avulla saada välttämättä mitään arvoa universumin tiheydelle, mutta ainakin siitä tulee yksi tapa mieleen miten tutkia universumin suhtellisia epämuodostumia.

Lue lisää

Anonyymille pilkunviilaajalle (lillukanvarsien tutkijalle).

Teet hyvin hätäisiä johtopäätöksiä koska keskityt liikaa yksityiskohtiin ennen kuin edes olet yrittänyt hahmottaa sitä kokonaisuutta mitä yritetään ilmaista rajoitetun ajan ja palstatilan puitteissa.

Jos kaikkeen tuohon pääasiassa tahalliseen tai tahattomaan väärinymmärtämiseen perustuvuun kritiikkiisi yrittäisi jotenkin vastata niin siitä vastauksesta tulisi helposti kertaluokkaa pidempi sepustus joka sekään ei voisi olla täydellinen koska tapasi mukaan taas takertuisit johonkin yksityiskohtaan tai muotoseikkaan koska se perimmäinen pointtisi on että sinua ärsyttää se mitä olen tälle palstalle kirjoitellut tieteestä ja matematiikasta. :D

Esim.
" Ei säieteoriaa tai muuta teoriaa mainitsemalla myöskään voida perustella näin suurta aloitusta, vaan nyt tulisi käydä läpi tuhansia vuosia matematiikan ja todellisuuden yhdistelmiä. Siten näyttää että olet vain kaappaamassa matemaattisia menetelmiä jonkinlaisen oman ideologiasi käytettäviksi ja jätät tiedeyhteisön lopulta tarkoituksella samanlaiseen matematiikan ja todellisuuden suohon"


Ei tarvitse käydä läpi kaikkea matematiikkaa ja sen suhdetta siihen todellisuuteen mitä se yrittää ja on yrittänyt kuvata vaan pelkästään oivaltaa että matematiikka ihan samalla tavalla kuin luonnollinen kieli on lähinnä vain hyvin pitkälle pelkistetty ja abstrahoitu ilmaisuväline eli kieli eli ts. todellisuuden hahmotusta ei voi aloittaa keskittymällä vain ensi sijassa siihen kuvailukieleen koska se ei sellaisenaan kerro yhtään mitään koetusta todellisuudesta vaan kykenee ainoastaan kuvailemaan sitä todellisuutta omien rajoitustensa puitteissa ja ne rajoittukset liittyvät lähinnä siihen että matematiikka on ensi sijassa määrien logiikkaa jolla voi mallintaa hyvin abstraktilla tasolla ja sitä että samantapaiset tapahtumat ovat joidenkin aspektiensa suhteensa jollain tavalla säännönmukaisesti toistuvia eli säännönmukaisia jolloin niistä voi muodostaa matemaattisen kaavan.

Minun olennainen pointtini on että ei voi aloittaa jostain mielivaltaisesta vaikka hienolta ja loogiselta tuntuvasta matemaattisesta konstruktiosta (säieteoria, hiukkasfysiikan standardimalli) ja sitten alkaa etsiä sille jotain vastinetta tai ennustetta empiirisestä todellisuudesta ja vaikka massiivisella siihen matemaattiseen malliin perustuvalla datan ja signaalinsuodatuksella jokin tilastollinen vastaavuus sitten "löytyisikin" (Higgs-"hiukkanen", gravitaatioaalto yms.) niin koko projekti on hyvin tarkoitushakuista "hiekkalinnojen" rakentamista jolla yritetään huijata tieteen rahoittajia mallilla jota he eivät kykene edes ymmärtämään.



Hiukkasfyysikot itse tietenkin ovat tyytyväisiä koska rahaa virtaa vuolaasti koska on annettu suuria lupauksia rahoittajille ja päättäjille. Finanssikeinottelun tapa on omaksuttu myös tieteilijöiden keskuudessa koska se näyttää toimivan ja arvostusta ja rahaa tuntuu riittävän loputtomiin eikä kukaan näytä epäilevän mitään. Hyvä bisnes.

...

Jatkossa koeta tiiviistää olennainen sanottavasi korkeintaan yhteen viestiin päivässä niin ehkä vaivaudun myös vastaamaan jokaiseen kommenttiisi yksityiskohtaisemmin.
Pelkästään yksityiskohtien tason viilaaminen ei taas oikein sovellu tällaiseen filosofian palstan nettikeskusteluun koska en halua näistä aloittamistani ketjuista mitään satojen rönsyilevien viestin sekasotkua jossa se olennainen asia hukkuu helposti.


Useimmissä yksityiskohtiin menevässä kritiikissäsi lisäksi tulkitset niin usein väärin asioita että niihin vastaaminen olisi massiivinen urakka koska sinun ymmärryksen ja luetun ymmärtämisen puutteesi ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla minun ongelmani vaan nimenomaan sinun ongelmasi vaikka se ei olekaan tahatonta vaan nimenomaan tahallista ja hyvin tarkoitushakuista.

Tietenkin tuo sinun taktiikkasi on aika tehokasta kaikkea sellaista vastaan joka yrittää horjuttaa tieteen ja tiedeyhteisön luottamusta & arvovaltaa ja aika tyypillistä ns. "skeptikoille" joille muutenkin yleensä tarkoitus pyhittää keinot.

Samantapaista metodia harjoitti katolinen kirkko aikoinaan. Valta-asema korruptoi aina.

Ne joilla on eniten menetettävää pääsääntöisesti myös valehtelevat ja vääristelevät totuutta eniten.

Itselläni ei ole mitään henkilökohtaisia intressejä eikä agendaa tieteen suhteen vaan lähinnä olen vain alkanut ihmetellä joitain tieteeseen liittgyviä asioita viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja samalla huomannut että en ole yksin vaan joillakin ns. tieteen sisäpiirin jäsenillä on ollut samantapaisia huomioita.

Jonkin aikaa voi huijata kaikkia mutta kaiken aikaa ei voi huijata jokaista :D

...

Ei minua tietenkään kannata uskoa vaan perehtykää ja ajatelkaa ihan itse vaihteeksi papukaijamaisen auktoriteettien sokean seuraamisen sijasta.

Anonyymi kirjoitti:

Anonyymille pilkunviilaajalle (lillukanvarsien tutkijalle).

Teet hyvin hätäisiä johtopäätöksiä koska keskityt liikaa yksityiskohtiin ennen kuin edes olet yrittänyt hahmottaa sitä kokonaisuutta mitä yritetään ilmaista rajoitetun ajan ja palstatilan puitteissa.

Jos kaikkeen tuohon pääasiassa tahalliseen tai tahattomaan väärinymmärtämiseen perustuvuun kritiikkiisi yrittäisi jotenkin vastata niin siitä vastauksesta tulisi helposti kertaluokkaa pidempi sepustus joka sekään ei voisi olla täydellinen koska tapasi mukaan taas takertuisit johonkin yksityiskohtaan tai muotoseikkaan koska se perimmäinen pointtisi on että sinua ärsyttää se mitä olen tälle palstalle kirjoitellut tieteestä ja matematiikasta. :D

Esim.
" Ei säieteoriaa tai muuta teoriaa mainitsemalla myöskään voida perustella näin suurta aloitusta, vaan nyt tulisi käydä läpi tuhansia vuosia matematiikan ja todellisuuden yhdistelmiä. Siten näyttää että olet vain kaappaamassa matemaattisia menetelmiä jonkinlaisen oman ideologiasi käytettäviksi ja jätät tiedeyhteisön lopulta tarkoituksella samanlaiseen matematiikan ja todellisuuden suohon"


Ei tarvitse käydä läpi kaikkea matematiikkaa ja sen suhdetta siihen todellisuuteen mitä se yrittää ja on yrittänyt kuvata vaan pelkästään oivaltaa että matematiikka ihan samalla tavalla kuin luonnollinen kieli on lähinnä vain hyvin pitkälle pelkistetty ja abstrahoitu ilmaisuväline eli kieli eli ts. todellisuuden hahmotusta ei voi aloittaa keskittymällä vain ensi sijassa siihen kuvailukieleen koska se ei sellaisenaan kerro yhtään mitään koetusta todellisuudesta vaan kykenee ainoastaan kuvailemaan sitä todellisuutta omien rajoitustensa puitteissa ja ne rajoittukset liittyvät lähinnä siihen että matematiikka on ensi sijassa määrien logiikkaa jolla voi mallintaa hyvin abstraktilla tasolla ja sitä että samantapaiset tapahtumat ovat joidenkin aspektiensa suhteensa jollain tavalla säännönmukaisesti toistuvia eli säännönmukaisia jolloin niistä voi muodostaa matemaattisen kaavan.

Minun olennainen pointtini on että ei voi aloittaa jostain mielivaltaisesta vaikka hienolta ja loogiselta tuntuvasta matemaattisesta konstruktiosta (säieteoria, hiukkasfysiikan standardimalli) ja sitten alkaa etsiä sille jotain vastinetta tai ennustetta empiirisestä todellisuudesta ja vaikka massiivisella siihen matemaattiseen malliin perustuvalla datan ja signaalinsuodatuksella jokin tilastollinen vastaavuus sitten "löytyisikin" (Higgs-"hiukkanen", gravitaatioaalto yms.) niin koko projekti on hyvin tarkoitushakuista "hiekkalinnojen" rakentamista jolla yritetään huijata tieteen rahoittajia mallilla jota he eivät kykene edes ymmärtämään.



Hiukkasfyysikot itse tietenkin ovat tyytyväisiä koska rahaa virtaa vuolaasti koska on annettu suuria lupauksia rahoittajille ja päättäjille. Finanssikeinottelun tapa on omaksuttu myös tieteilijöiden keskuudessa koska se näyttää toimivan ja arvostusta ja rahaa tuntuu riittävän loputtomiin eikä kukaan näytä epäilevän mitään. Hyvä bisnes.

...

Jatkossa koeta tiiviistää olennainen sanottavasi korkeintaan yhteen viestiin päivässä niin ehkä vaivaudun myös vastaamaan jokaiseen kommenttiisi yksityiskohtaisemmin.
Pelkästään yksityiskohtien tason viilaaminen ei taas oikein sovellu tällaiseen filosofian palstan nettikeskusteluun koska en halua näistä aloittamistani ketjuista mitään satojen rönsyilevien viestin sekasotkua jossa se olennainen asia hukkuu helposti.


Useimmissä yksityiskohtiin menevässä kritiikissäsi lisäksi tulkitset niin usein väärin asioita että niihin vastaaminen olisi massiivinen urakka koska sinun ymmärryksen ja luetun ymmärtämisen puutteesi ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla minun ongelmani vaan nimenomaan sinun ongelmasi vaikka se ei olekaan tahatonta vaan nimenomaan tahallista ja hyvin tarkoitushakuista.

Tietenkin tuo sinun taktiikkasi on aika tehokasta kaikkea sellaista vastaan joka yrittää horjuttaa tieteen ja tiedeyhteisön luottamusta & arvovaltaa ja aika tyypillistä ns. "skeptikoille" joille muutenkin yleensä tarkoitus pyhittää keinot.

Samantapaista metodia harjoitti katolinen kirkko aikoinaan. Valta-asema korruptoi aina.

Ne joilla on eniten menetettävää pääsääntöisesti myös valehtelevat ja vääristelevät totuutta eniten.

Itselläni ei ole mitään henkilökohtaisia intressejä eikä agendaa tieteen suhteen vaan lähinnä olen vain alkanut ihmetellä joitain tieteeseen liittgyviä asioita viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja samalla huomannut että en ole yksin vaan joillakin ns. tieteen sisäpiirin jäsenillä on ollut samantapaisia huomioita.

Jonkin aikaa voi huijata kaikkia mutta kaiken aikaa ei voi huijata jokaista :D

...

Ei minua tietenkään kannata uskoa vaan perehtykää ja ajatelkaa ihan itse vaihteeksi papukaijamaisen auktoriteettien sokean seuraamisen sijasta.

Lue lisää

Hyvä B.

Suomalaisilla on hyvä sananlasku " Puu hedelmistään tunnetaan".
Tätä kun soveltaa näihin käytyihin keskusteluihin, voisi siitä tehdä
uuden version "Teoria lillukanvarsistaan tunnetaan"

Kun toisaalta tarjoilet satoja tunteja tuhlattavaksi? youtubekokoelmasi
tuijotteluun , joissa päähenkilö vilauttelee kalvoja ja tauluja täynnä
kaavoja ja mutisee niihin ehkä liittyvää oleellista kommenttia,
oikeastaan tarvitsemme suhteuttavaa tietoa, onko niissä mitään
oleellista tietoa.

Onko sitten "pilkunviilaajalla" jotain annettavaa?
Reaktioistasi päätellen jotain, koska kaivat lillukanvarsi-argumentin esille,
kuten yleensä teet kun et pidä vasta-argumenteista.

Tämä on kuitenkin filosofiapalsta, täällä tarvitaan vasta-argumentteja eikä
välttämättä youtube-mainoksia, missä kirjailijat mainostavat tuotoksiaan.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä B.

Suomalaisilla on hyvä sananlasku " Puu hedelmistään tunnetaan".
Tätä kun soveltaa näihin käytyihin keskusteluihin, voisi siitä tehdä
uuden version "Teoria lillukanvarsistaan tunnetaan"

Kun toisaalta tarjoilet satoja tunteja tuhlattavaksi? youtubekokoelmasi
tuijotteluun , joissa päähenkilö vilauttelee kalvoja ja tauluja täynnä
kaavoja ja mutisee niihin ehkä liittyvää oleellista kommenttia,
oikeastaan tarvitsemme suhteuttavaa tietoa, onko niissä mitään
oleellista tietoa.

Onko sitten "pilkunviilaajalla" jotain annettavaa?
Reaktioistasi päätellen jotain, koska kaivat lillukanvarsi-argumentin esille,
kuten yleensä teet kun et pidä vasta-argumenteista.

Tämä on kuitenkin filosofiapalsta, täällä tarvitaan vasta-argumentteja eikä
välttämättä youtube-mainoksia, missä kirjailijat mainostavat tuotoksiaan.

R.

Lue lisää

Palstan lukijamäärien kannalta on tietenkin aina viihdyttävämpää keskustella keskustelijoista kuin itse aiheesta varsinkin jos se varsinainen keskustelun aihe menee useimmilta ns. "yli hilseen" . :D

Kiitos! Olet hyvin hyödyllinen.

Kai jonkinmoisen simulaation kuudessa päivässä ehtii tekemään, jos on hyvät laitteet ja ohjelmisto.

Anonyymi kirjoitti:

Kai jonkinmoisen simulaation kuudessa päivässä ehtii tekemään, jos on hyvät laitteet ja ohjelmisto.

Simulaatiosta voisi jauhaa parisataa viestiä, taas. onko tullut uusia näkökulmia?

Anonyymi kirjoitti:

Simulaatiosta voisi jauhaa parisataa viestiä, taas. onko tullut uusia näkökulmia?

Tietokoneohjelmat ovat yleensä järkeviä ja loogisia.

Maailma on hullu paikka.

Kuka tekisi näin irrationaalisen simulaation..

Anonyymi kirjoitti:

Tietokoneohjelmat ovat yleensä järkeviä ja loogisia.

Maailma on hullu paikka.

Kuka tekisi näin irrationaalisen simulaation..

"Tietokoneohjelmat ovat yleensä järkeviä ja loogisia. Maailma on hullu paikka. Kuka tekisi näin irrationaalisen simulaation.."

Me kaikki yhdessä Tom Campbellin My Big Toe teorian mukaan. Opimme vähitellen omista virheistämme kun koemme itse niiden seuraukset (karman laki) jossain vaiheessa.


https://youtu.be/uEuOGCEmiTg?list=PLf8bCCRJkXgyE9YuPwUHSdSkbgtmuNCjN


Kollektiivinen alitajunta kouluttaa ihmisiä vähän samaan tyyliin kuin lentokonesimulaattoreissa koulutetaan lentäjiä.

Tietokonesimulaatiotkin ovat kaikki ihmisten suunnittelemia joten tietoisuus simulaation serverinä ei ole niin epäuskottava asia kuin se ensikuulemalta tuntuu. Jokainen meistä osaa unenäössä tuottaa todellisen tuntuista simulaatiota itselleen varsinkin ns. selkounissa.

Tom Campbellin mukaan tämä fysikaalinen maailma on digitaalinen simulaatio josta seuraa esim. se että ns. fysikaalinen todellisuus on pohjimmiltaan epäjatkuva eli kvantittunut ja tällä simulaatiolla on myös maksimi virkistystaajuus joka on valonnopeuden vakio.

Jos lähdetään näistä edellä mainituista premisseistä niin matematiikka todellakin hyvin olennaista mutta itse tietoisuus ei ole digitaalinen vaikka se koettu datastream onkin digitaalinen.

Toisin kuin reduktionismissa niin todellisuutta ei tarvitse matemaattisesti mallintaa alkeishiukkasista lähtien vaan renderöidä ainoastaan sen verran kuin kukin kokija kykene havaitsemaan samalla tavalla kuin tietokonepeleissä pitäen samalla huolta siitä että havaitsijoiden konsensushavainnot ovat toisiinsa nähden ristiriidattomia.

ps. Kiitoksia taas ylläpidolle!

Anonyymi kirjoitti:

"Tietokoneohjelmat ovat yleensä järkeviä ja loogisia. Maailma on hullu paikka. Kuka tekisi näin irrationaalisen simulaation.."

Me kaikki yhdessä Tom Campbellin My Big Toe teorian mukaan. Opimme vähitellen omista virheistämme kun koemme itse niiden seuraukset (karman laki) jossain vaiheessa.


https://youtu.be/uEuOGCEmiTg?list=PLf8bCCRJkXgyE9YuPwUHSdSkbgtmuNCjN


Kollektiivinen alitajunta kouluttaa ihmisiä vähän samaan tyyliin kuin lentokonesimulaattoreissa koulutetaan lentäjiä.

Tietokonesimulaatiotkin ovat kaikki ihmisten suunnittelemia joten tietoisuus simulaation serverinä ei ole niin epäuskottava asia kuin se ensikuulemalta tuntuu. Jokainen meistä osaa unenäössä tuottaa todellisen tuntuista simulaatiota itselleen varsinkin ns. selkounissa.

Tom Campbellin mukaan tämä fysikaalinen maailma on digitaalinen simulaatio josta seuraa esim. se että ns. fysikaalinen todellisuus on pohjimmiltaan epäjatkuva eli kvantittunut ja tällä simulaatiolla on myös maksimi virkistystaajuus joka on valonnopeuden vakio.

Jos lähdetään näistä edellä mainituista premisseistä niin matematiikka todellakin hyvin olennaista mutta itse tietoisuus ei ole digitaalinen vaikka se koettu datastream onkin digitaalinen.

Toisin kuin reduktionismissa niin todellisuutta ei tarvitse matemaattisesti mallintaa alkeishiukkasista lähtien vaan renderöidä ainoastaan sen verran kuin kukin kokija kykene havaitsemaan samalla tavalla kuin tietokonepeleissä pitäen samalla huolta siitä että havaitsijoiden konsensushavainnot ovat toisiinsa nähden ristiriidattomia.

ps. Kiitoksia taas ylläpidolle!

Lue lisää

"Toisin kuin reduktionismissa niin todellisuutta ei tarvitse matemaattisesti mallintaa alkeishiukkasista lähtien vaan renderöidä ainoastaan sen verran kuin kukin kokija kykene havaitsemaan samalla tavalla kuin tietokonepeleissä pitäen samalla huolta siitä että havaitsijoiden konsensushavainnot ovat toisiinsa nähden ristiriidattomia. "

Tämä on ristiriita sen kanssa, että olisi pakko simuloida valonnopeus ja kvantit (oikeastaan on monta ohjelmaa jossa ei ole kumpaakaan näistä otettu huomioon, jolloin 'digitaalisesta simulaatiosta seuraa...' on vähän tyhmä sanamuoto). Kun ei tarvitse mallintaa kaikkia hiukkasia ja yksityiskohtia joka asiaan, tällöin ei tarvitse mallintaa myöskään epäjatkuvaa fysikaalista todellisuutta eli kvantteja. Hetket, jolloin maailmaa tarkastellaan niin läheltä, että kvantittuminen näkyy, koska sen on pakko näkyä (eri asia kuin atomin ylimalkaisen spektrin täytyy näkyä), ovat harvinaisia. Ihminen ei ole katsonut mitään asiaa niin läheltä. Jos ihmiset katsoisivat jotain hyvin läheltä, voisi simulaatio kuitenkin varata bittejä tätä hetkeä varten niin paljon kuin on tarpeen, kunnes ihminen luovuttaa. Biteillä pystyy siis näyttämään nykyihmiselle, minkä maailman tahansa ja antaa ihmisen ajatella, että lähemmän näkemisen puuttuminen on hänen oma vikansa..

Anonyymi kirjoitti:

"Toisin kuin reduktionismissa niin todellisuutta ei tarvitse matemaattisesti mallintaa alkeishiukkasista lähtien vaan renderöidä ainoastaan sen verran kuin kukin kokija kykene havaitsemaan samalla tavalla kuin tietokonepeleissä pitäen samalla huolta siitä että havaitsijoiden konsensushavainnot ovat toisiinsa nähden ristiriidattomia. "

Tämä on ristiriita sen kanssa, että olisi pakko simuloida valonnopeus ja kvantit (oikeastaan on monta ohjelmaa jossa ei ole kumpaakaan näistä otettu huomioon, jolloin 'digitaalisesta simulaatiosta seuraa...' on vähän tyhmä sanamuoto). Kun ei tarvitse mallintaa kaikkia hiukkasia ja yksityiskohtia joka asiaan, tällöin ei tarvitse mallintaa myöskään epäjatkuvaa fysikaalista todellisuutta eli kvantteja. Hetket, jolloin maailmaa tarkastellaan niin läheltä, että kvantittuminen näkyy, koska sen on pakko näkyä (eri asia kuin atomin ylimalkaisen spektrin täytyy näkyä), ovat harvinaisia. Ihminen ei ole katsonut mitään asiaa niin läheltä. Jos ihmiset katsoisivat jotain hyvin läheltä, voisi simulaatio kuitenkin varata bittejä tätä hetkeä varten niin paljon kuin on tarpeen, kunnes ihminen luovuttaa. Biteillä pystyy siis näyttämään nykyihmiselle, minkä maailman tahansa ja antaa ihmisen ajatella, että lähemmän näkemisen puuttuminen on hänen oma vikansa..

Lue lisää

"ja tällä simulaatiolla on myös maksimi virkistystaajuus joka on valonnopeuden vakio."

Planckin ajan voi määritellä valonnopeus joka jättää vielä avoimeksi, minkä Planckin pituuden simulaatio valitsee. Planckin aika voi olla pienin mahdollinen mitattavissa oleva aika. Simulaatiota ei kuitenkaan tehdä mitattavissa olevia asioita varten vaan maailman simulointiin Planckin aikaa käyttämällä aika-askeleena ei voi kuitenkaan tuottaa kvanttifysiikan oikeaa simulaatiota. Itseasiassa, jos käyttää mitään äärellistä aika-askeletta minkään differentiaaliyhtälön simulointiin, tämä on sama kuin käyttäisi äärellistä määrää bittejä eli informaatiota äärettömän tarkkuuden laskuihin, ja simulointi rikkoutuu, kun siihen syntyy pieniä virheitä, jotka eivät ole oikean matemaattisen ratkaisun radalla (ja rikkoutuminen tarkoittaa, että saatu rata voi rikkoa luonnonlakeja tai sitä, että radan arvo räjähtää suuremmaksi kuin mitä simulaatio oli varannut sille bittejä esim. lunnonlakinsa perusteella). On vain pieni joukko yhtälöitä, jotka voivat olla vailla minkäänlaista divergointia ja viedä radan niin pysyvälle uralle, että aikavirheet eivät kasva, mutta niillä ei ole nykytodellisuutta muodostettavissa.

Lisäksi tuossa oletetaan, että tietokoneen ja simuloidun maailman kellot käyvät samaan tahtiin eli ovat samassa aikaulottuvuudessa, vaikka ainakin paikka-avaruudesta tätä konetta ei löydy? Jos simuloitu aika on vain simuloitu, sen yhden hetken simulointiin voi käyttää äärettömästi tietokoneaikaa ja voidaan lähestyä infinitesimaalista aika-askelta. Tällöin koko universumin voi myös simuloida IBM:llä, jos muistia ei tarvitse säilyttää siinä.

Anonyymi kirjoitti:

"Toisin kuin reduktionismissa niin todellisuutta ei tarvitse matemaattisesti mallintaa alkeishiukkasista lähtien vaan renderöidä ainoastaan sen verran kuin kukin kokija kykene havaitsemaan samalla tavalla kuin tietokonepeleissä pitäen samalla huolta siitä että havaitsijoiden konsensushavainnot ovat toisiinsa nähden ristiriidattomia. "

Tämä on ristiriita sen kanssa, että olisi pakko simuloida valonnopeus ja kvantit (oikeastaan on monta ohjelmaa jossa ei ole kumpaakaan näistä otettu huomioon, jolloin 'digitaalisesta simulaatiosta seuraa...' on vähän tyhmä sanamuoto). Kun ei tarvitse mallintaa kaikkia hiukkasia ja yksityiskohtia joka asiaan, tällöin ei tarvitse mallintaa myöskään epäjatkuvaa fysikaalista todellisuutta eli kvantteja. Hetket, jolloin maailmaa tarkastellaan niin läheltä, että kvantittuminen näkyy, koska sen on pakko näkyä (eri asia kuin atomin ylimalkaisen spektrin täytyy näkyä), ovat harvinaisia. Ihminen ei ole katsonut mitään asiaa niin läheltä. Jos ihmiset katsoisivat jotain hyvin läheltä, voisi simulaatio kuitenkin varata bittejä tätä hetkeä varten niin paljon kuin on tarpeen, kunnes ihminen luovuttaa. Biteillä pystyy siis näyttämään nykyihmiselle, minkä maailman tahansa ja antaa ihmisen ajatella, että lähemmän näkemisen puuttuminen on hänen oma vikansa..

Lue lisää

Campbellin mukaan tietokoneen serveri (=kollektiivinen tietoisuus) ja siitä dissosioituneet yksilölliset tietoisuudet ovat omassa maailmassaan ja se simuloitu "fysikaalinen" datastrean omassaan eli niillä ei tarvitse olla yhteismitallista aikaa ja esim. unenäössä kellonaika ei yleensä vastaa unennäön datastreamin aikaa.

Simulaation renderöintitarkkuuden pitää myös olla yhteismitallista käytettyjen havaintovälineiden kanssa eli ei tarvitse simuloida esim. kvarkkien tasolla koska kvarkeista ei ole minkäänlaista suoraa havaintoa vaan ainoastaan epäsuoraa päättelyä.

Anonyymi kirjoitti:

Kai jonkinmoisen simulaation kuudessa päivässä ehtii tekemään, jos on hyvät laitteet ja ohjelmisto.

Inhottava ajatus simulaatiosta:

Simulaation ulkopuolella aistit ovat niin huonossa kunnossa tai kenties tuhoutuneet. Vaikka joskus saisi vilauksen simulaation ulkopuolelta - ei ymmärtäisi siitä mitään.

Esimerkiksi vetyatomin elektronin energiatilat voidaan "laskea" tarkasti. Laskenta on kovin työlästä. Kvanttikoneella se käy salamaakin nopeammin. Tuollainen kvanttikone on vetyatomi. Input ja output aiheuttaa jonkin verran päänvaivaa - vielä toistaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkiksi vetyatomin elektronin energiatilat voidaan "laskea" tarkasti. Laskenta on kovin työlästä. Kvanttikoneella se käy salamaakin nopeammin. Tuollainen kvanttikone on vetyatomi. Input ja output aiheuttaa jonkin verran päänvaivaa - vielä toistaiseksi.

Lue lisää

Vetyatomissa on vaan aika vaikeaa muuttaa luonnonvakioita ja katsoa miten atomin ominaisuudet siitä muuttuvat. Laskennallisesti tuokin on mahdollista...

"Tämän ketjun tähänastinen Higgsin hiukkasen käyttö kiintopisteenä sille, mikä koskisi koko establishmentin arvostelua, on täysin hampaatonta."

Higgs hiukkanen (=H) on vain esimerkki sellaisesta fysiikasta jonka lähtökohdat ovat ensi sijassa matematiikassa eikä empiirissä havainnoissa. Tietenkin H:n olemassaolo on looginen seuraus niistä oletuksista mihin koko hiukkasfysiikan standardimalli perustuu.

Kannattaa ehkä palauttaa mieliin että kun näitä hiukkasia alunperin alettiin postuloimaan ensimmäisten kuplakammiokokeiden perusteella niin niiden määrä alkoi olla jo aika suuri (>100) ja se standardimalli kyllä vähensi niiden hiukkasten lukumäärää luokittelemalla ne erilaisiin kategorioihin.

Minusta koko hiukkaskiihdyttimen idea on siinä mielessä järjetön että siinä kuvitellaan että kun hajoitetaan atomeita suurilla energioilla mahdollisimman pieniksi niin sitä kautta jotenkin saataisiin selville miten maailmankaikkeus oikeasti toimii.

Vertauskuvana voisi käyttää vaikka kännykän hajottamista atomeihinsa ja kuvitella samalla että se jotenkin voisi selventää mikä on sen kännykän toimintaperiaate. Oma ennusteeni on että niitä uusia "hiukkasia" löytyy aina vain lisää kun energioita kiihdyttämiseen kasvatetaan käytännössä loputtomiin ja ne kertovat vain ja ainoastaan siitä millaisia ilmiöitä hiukkaskiihdyttimet ylipäätänsä kykenevät tuottamaan ja sillä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa miten maailmankaikkeus oikeasti toimii.

" Meillä on myös vain muutaman minuutin materiaaleja asiasta, eikä niiden tyyli sovellu tämän ketjun aloitukseen (B:n tarkoitus on mahdollisesti väittää, että hän on tajunnut jopa näitä kriitikkoja paremmin, että tulisi kritisoida matematiikkaa)."

Kattava selitys olisi varmaan satoja ellei tuhansia tunteja luentoja eikä kaikkea mahdollista voi sisällyttää tällaiseen nettipalstan keskusteluun. Ongelma taitaa olla se että keskityt vain kritisoimiseen koska luulet itse tietäväsi jo totuuden ja kaiken mikä on ristiriidassa se omaksumasi kannan kanssa täytyy mielestäsi olla virheellistä.

Minusta matematiikassa ei ole sellaisenaan mitään vikaa ja se on välttämätön apuväline kaikkiin teknisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin mutta jos empiriasta tulee sivuasia ja matematiikasta itsetarkoitus niin minusta ollaan jo selkeästi hakoteillä.

"B on käyttänyt standardimallista tai suuremmasta järjestelmästä kuvaavia sanoja kuten korttitalo. "

Sama vertauskuva pätee minusta kaikkiin teorioihin koska todellisuuden kokonaisuuden ymmärrys on aina hyvin vajavaista kaikesta hienosta havaintotekniikasta huolimatta eli kyse tiukasti toisiinsa nivoutuneiden arvausten/spekulaatioiden kokoelmasta ja koska ne oletukset/arvaukset/spekulaatiot ovat kiinteästi toisiinsa liittyneitä niin yhdenkin sen kokonaisuuden kyseenlaistaminen voi kantaa sen koko teoreettisen kokonaisuuden tai ainakin tehdä sen puutteelliseksi.


"Onko Higgsin hiukkanen sinusta talon alimmainen kortti vai ylin?"

Aika lähellä sitä ylintä varmaankin eli vuosikymmenten teorianmuodostuksen tulosta ja ne alimmaiset kortit ovat kaikki mainitsemasi jotka minusta ovat myös melko kyseenlaisia perusteiltaan koska esim. eetteriä ei oikeasti kumottu Michelson-Morley kokeessa koska esim. Sagnac löysi ns. ether-dragin kun hän otti huomioon maapallon rotaation jota kutsutaan nykyään frame-dragging ilmiöksi koska suhtis oli jo vakiintunut kun Sagnac teki kokeensa.


"...joka kuvailee alempien korttien järjestystä."

Kannattaa muistaa että kyseessä on kyllä looginen "korttitalo" eli teoriat muodostavat ristiriidattoman kokonaisuuden ja niiden ennusteetkin pitävät paikkansa niiden teorioiden omien viitekehysten suhteen eli tulkittuna niiden teorioiden itsensä kautta.

Olennaisin asia kuitenkin se matemaattinen kaava jonka JOKAISELLA muuttujalla ja vakiolla pitäisi olla jokin empiirinen vastine ja niin ei yleensä ole näissä nykyisissä megateorioissa vaan ne postuloivat vain jonkun ennusteen jolle sitten epätoivoisesti suuren rahan avustamana yritetään löytää jokin vastine olettamalla että se signaali on jossain vaikka se voi olla pelkkä monimutkaisten mittauslaitteiden artefakti kun massiivisesti suodatetaan dataa ja havaintosignaaleja teorian kanssa yhteensopivaksi.


".. tällä mallilla voi selittää kaiken ja se on universumin pohjalla seuraavaksi."

Standardimalli ei selitä gravitaatiota joten se ei selitä kaikkea.

Käytännön tekniikan tasolla H:sta ei ole mitään hyötyä vaikka tietysti voi väittää niin koska voidaan käyttää standardimallin käsitteitä tieteen tarinaosuudessa.

Empiirinen säännänmukaisuus on se ainoa olennainen asia tieteessä koska sen avulla voi ainakin jossain määrin yrittää ennustaa tulevaisuutta. Metafysiikkaan liittyvä tarinataso voi toimia jonkinlaisena vertauskuvana tieteen popularisoinneissa mutta sillä ei ole mitään olennaista merkitystä minkään muun kuin maailmankuvien ja ideologioiden suhteen ja niitä taas ei voi tieteen metodilla falsifioida eikä verifioida.

B

Anonyymi kirjoitti:

"Tämän ketjun tähänastinen Higgsin hiukkasen käyttö kiintopisteenä sille, mikä koskisi koko establishmentin arvostelua, on täysin hampaatonta."

Higgs hiukkanen (=H) on vain esimerkki sellaisesta fysiikasta jonka lähtökohdat ovat ensi sijassa matematiikassa eikä empiirissä havainnoissa. Tietenkin H:n olemassaolo on looginen seuraus niistä oletuksista mihin koko hiukkasfysiikan standardimalli perustuu.

Kannattaa ehkä palauttaa mieliin että kun näitä hiukkasia alunperin alettiin postuloimaan ensimmäisten kuplakammiokokeiden perusteella niin niiden määrä alkoi olla jo aika suuri (>100) ja se standardimalli kyllä vähensi niiden hiukkasten lukumäärää luokittelemalla ne erilaisiin kategorioihin.

Minusta koko hiukkaskiihdyttimen idea on siinä mielessä järjetön että siinä kuvitellaan että kun hajoitetaan atomeita suurilla energioilla mahdollisimman pieniksi niin sitä kautta jotenkin saataisiin selville miten maailmankaikkeus oikeasti toimii.

Vertauskuvana voisi käyttää vaikka kännykän hajottamista atomeihinsa ja kuvitella samalla että se jotenkin voisi selventää mikä on sen kännykän toimintaperiaate. Oma ennusteeni on että niitä uusia "hiukkasia" löytyy aina vain lisää kun energioita kiihdyttämiseen kasvatetaan käytännössä loputtomiin ja ne kertovat vain ja ainoastaan siitä millaisia ilmiöitä hiukkaskiihdyttimet ylipäätänsä kykenevät tuottamaan ja sillä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa miten maailmankaikkeus oikeasti toimii.

" Meillä on myös vain muutaman minuutin materiaaleja asiasta, eikä niiden tyyli sovellu tämän ketjun aloitukseen (B:n tarkoitus on mahdollisesti väittää, että hän on tajunnut jopa näitä kriitikkoja paremmin, että tulisi kritisoida matematiikkaa)."

Kattava selitys olisi varmaan satoja ellei tuhansia tunteja luentoja eikä kaikkea mahdollista voi sisällyttää tällaiseen nettipalstan keskusteluun. Ongelma taitaa olla se että keskityt vain kritisoimiseen koska luulet itse tietäväsi jo totuuden ja kaiken mikä on ristiriidassa se omaksumasi kannan kanssa täytyy mielestäsi olla virheellistä.

Minusta matematiikassa ei ole sellaisenaan mitään vikaa ja se on välttämätön apuväline kaikkiin teknisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin mutta jos empiriasta tulee sivuasia ja matematiikasta itsetarkoitus niin minusta ollaan jo selkeästi hakoteillä.

"B on käyttänyt standardimallista tai suuremmasta järjestelmästä kuvaavia sanoja kuten korttitalo. "

Sama vertauskuva pätee minusta kaikkiin teorioihin koska todellisuuden kokonaisuuden ymmärrys on aina hyvin vajavaista kaikesta hienosta havaintotekniikasta huolimatta eli kyse tiukasti toisiinsa nivoutuneiden arvausten/spekulaatioiden kokoelmasta ja koska ne oletukset/arvaukset/spekulaatiot ovat kiinteästi toisiinsa liittyneitä niin yhdenkin sen kokonaisuuden kyseenlaistaminen voi kantaa sen koko teoreettisen kokonaisuuden tai ainakin tehdä sen puutteelliseksi.


"Onko Higgsin hiukkanen sinusta talon alimmainen kortti vai ylin?"

Aika lähellä sitä ylintä varmaankin eli vuosikymmenten teorianmuodostuksen tulosta ja ne alimmaiset kortit ovat kaikki mainitsemasi jotka minusta ovat myös melko kyseenlaisia perusteiltaan koska esim. eetteriä ei oikeasti kumottu Michelson-Morley kokeessa koska esim. Sagnac löysi ns. ether-dragin kun hän otti huomioon maapallon rotaation jota kutsutaan nykyään frame-dragging ilmiöksi koska suhtis oli jo vakiintunut kun Sagnac teki kokeensa.


"...joka kuvailee alempien korttien järjestystä."

Kannattaa muistaa että kyseessä on kyllä looginen "korttitalo" eli teoriat muodostavat ristiriidattoman kokonaisuuden ja niiden ennusteetkin pitävät paikkansa niiden teorioiden omien viitekehysten suhteen eli tulkittuna niiden teorioiden itsensä kautta.

Olennaisin asia kuitenkin se matemaattinen kaava jonka JOKAISELLA muuttujalla ja vakiolla pitäisi olla jokin empiirinen vastine ja niin ei yleensä ole näissä nykyisissä megateorioissa vaan ne postuloivat vain jonkun ennusteen jolle sitten epätoivoisesti suuren rahan avustamana yritetään löytää jokin vastine olettamalla että se signaali on jossain vaikka se voi olla pelkkä monimutkaisten mittauslaitteiden artefakti kun massiivisesti suodatetaan dataa ja havaintosignaaleja teorian kanssa yhteensopivaksi.


".. tällä mallilla voi selittää kaiken ja se on universumin pohjalla seuraavaksi."

Standardimalli ei selitä gravitaatiota joten se ei selitä kaikkea.

Käytännön tekniikan tasolla H:sta ei ole mitään hyötyä vaikka tietysti voi väittää niin koska voidaan käyttää standardimallin käsitteitä tieteen tarinaosuudessa.

Empiirinen säännänmukaisuus on se ainoa olennainen asia tieteessä koska sen avulla voi ainakin jossain määrin yrittää ennustaa tulevaisuutta. Metafysiikkaan liittyvä tarinataso voi toimia jonkinlaisena vertauskuvana tieteen popularisoinneissa mutta sillä ei ole mitään olennaista merkitystä minkään muun kuin maailmankuvien ja ideologioiden suhteen ja niitä taas ei voi tieteen metodilla falsifioida eikä verifioida.

B

Lue lisää

"yhdenkin sen kokonaisuuden kyseenlaistaminen voi kaataa sen koko teoreettisen kokonaisuuden tai ainakin tehdä sen puutteelliseksi. "

Ainakin se näyttää näin varmalta. Paljonko sitten pitäisi sijoittaa veronmaksajien rahaa siihen, että saadaan tieto, kaatuuko teoreettinen kokonaisuus vai ei?

"Kannattaa ehkä palauttaa mieliin että kun näitä hiukkasia alunperin alettiin postuloimaan ensimmäisten kuplakammiokokeiden perusteella niin niiden määrä alkoi olla jo aika suuri (>100) ja se standardimalli kyllä vähensi niiden hiukkasten lukumäärää luokittelemalla ne erilaisiin kategorioihin."

Kyse on yhdistelmähiukkasista eikä yhdistelmien tai minkään muun laittaminen yhteen samaan kategoriaan ole tiedon tarkkaa käsittelyä. Jos jokainen yhdistelmä on todellisuudessa tai mittauksessa uniikki, tietoa menetetään. Jos oikeasti tiedetään kyseessä olevan yhdistelmä, tarkoittaa se että on olemassa alkeiselementti. Ja erikseen voisi tietää, että alkeiselementtien yhdistelmien määrä ei vähene (yhdistelmä tarkoittaa, että alkeiselementti ei muutu yhdistelmän syntyessä; ja huomaa että sekä yhdistelmät että alkeishiukkaset ovat asioita, jotka hajoavat useiksi asioiksi, ja että tosiasiassa vain alkeishiukkaset ovat kenttiä, jotka hajoavat muiksi kentiksi eikä päinvastoin). Standardimalli esitetään usein alkeishiukkasina, mutta se on myös säännöt siitä, mitkä yhdistelmät ovat olemassa. Yksi esimerkki kvarkkien yhdistelmästä, jota kvarkkien löytämisessä käytettiin.
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hbase/Particles/omega.html

"Minusta koko hiukkaskiihdyttimen idea on siinä mielessä järjetön että siinä kuvitellaan että kun hajoitetaan atomeita suurilla energioilla mahdollisimman pieniksi niin sitä kautta jotenkin saataisiin selville miten maailmankaikkeus oikeasti toimii."

Hiukkaskiihdyttimen idea ei ole vain muodostaa alkeishiukkasia tai näin ei tarvitsisi olla, jos olisi olemassa matemaatikkoja, jotka osaavat tulkita asioita usealla tavalla. Yleensähän sanotaan, että kiihdytin mittaa vain tiettyjä seurauksena syntyneitä lopputuotteita, mutta alkeishiukkanen kuten Higgs, ei tule mihinkään mittariin. Kiihdyttimen idea voi olla löytää alkeishiukkasia kun sanotaan, että uusi sellainen tulee esiin ennen kuin jokin muu osuu mittariin. Mutta ne alkeishiukkaset mitkä löytyvät suuremmalla ja suuremmalla laitteella, eivät ole välttämättä pienempiä alkeishiukkasia millään määritelmällä.

Kiihdyttimen idea on lisätä energiaa, mikä edellisen videon mukaan tarkoittaa myös esim. alussa olevan protonin esiintymistä lähempänä toista protonia. Tämä kertoo miten todellisuus toimii, jos on paljon energiaa tai jos on hiukkasia näin lähellä toisia hiukkasia. Vaikka ei uskottaisi alkeishiukkasiin ja suureen osaan standardimallia, tämän kiihdyttimen olemassaolo on se mikä antaa empiirisen vastineen sille teorialle, joka sisältää jotain muuta, ja kertoo omalla tavallaan, mitä maailma on. Ilman kiihdytintä nämä teoriat telmisivät ikuisesti matalien energioiden ilmiöiden parissa ja luulisivat niiden olevan muuttumattomia luonnonlakeja (ei koske standardimallia, jossa matematiikka sanoi, ettei tästä ihan luonnonlakia tule, jos ei muuteta tässä olevaa, kun katsotaan pidemmälle).

Maailmankaikkeuden alkua pidetään suuren energian aikana, ja aikakehityksen alun tunteminen voi kertoa kaiken myöhemmistä hetkistä (tai ainakin CMB:stä joka on saanut hetki sitten vaikutteita melko suurista energioista). Pimeä aine voi myös esiintyä hiukkaskiihdyttimessä, jos sillä on jokin juuri, mistä se tulee tavallisen aineen kanssa aikaisessa universumissa.

"Vertauskuvana voisi käyttää vaikka kännykän hajottamista atomeihinsa ja kuvitella samalla että se jotenkin voisi selventää mikä on sen kännykän toimintaperiaate.."

Sellaista älykästä rotua ei tunneta, joka olisi rakentanut kännykän ennen atomin ytimen halkaisua. Kännykkää varten riittää hajoittaa atomien elektronikuoret osiin ja mm. rakentaa puolijohteita ja kannettavia akkuja. Periaate hajoittaa asioita osiin on minusta kuitenkin sama, kuin hiukkasfysiikassa. Puolijohdemateriaalin on hajoitettava aine osiin ja tunnettava myös lähellä olevam aineen osat:
https://images.slideplayer.com/18/5692637/slides/slide_2.jpg
minkä jälkeen on oltava energian (tai ulkoisen jännitteen aiheuttaman elektronitörmäilyn) eri arvoja, jotta syntyy ilmiöiden kirjo.


"Aika lähellä sitä ylintä varmaankin eli vuosikymmenten teorianmuodostuksen tulosta ja ne alimmaiset kortit ovat kaikki mainitsemasi jotka minusta ovat myös melko kyseenlaisia perusteiltaan koska esim. eetteriä ei oikeasti kumottu Michelson-Morley kokeessa koska esim. Sagnac löysi ns. ether-dragin kun hän otti huomioon maapallon rotaation jota kutsutaan nykyään frame-dragging ilmiöksi koska suhtis oli jo vakiintunut kun Sagnac teki kokeensa."

...
1

Anonyymi kirjoitti:

"yhdenkin sen kokonaisuuden kyseenlaistaminen voi kaataa sen koko teoreettisen kokonaisuuden tai ainakin tehdä sen puutteelliseksi. "

Ainakin se näyttää näin varmalta. Paljonko sitten pitäisi sijoittaa veronmaksajien rahaa siihen, että saadaan tieto, kaatuuko teoreettinen kokonaisuus vai ei?

"Kannattaa ehkä palauttaa mieliin että kun näitä hiukkasia alunperin alettiin postuloimaan ensimmäisten kuplakammiokokeiden perusteella niin niiden määrä alkoi olla jo aika suuri (>100) ja se standardimalli kyllä vähensi niiden hiukkasten lukumäärää luokittelemalla ne erilaisiin kategorioihin."

Kyse on yhdistelmähiukkasista eikä yhdistelmien tai minkään muun laittaminen yhteen samaan kategoriaan ole tiedon tarkkaa käsittelyä. Jos jokainen yhdistelmä on todellisuudessa tai mittauksessa uniikki, tietoa menetetään. Jos oikeasti tiedetään kyseessä olevan yhdistelmä, tarkoittaa se että on olemassa alkeiselementti. Ja erikseen voisi tietää, että alkeiselementtien yhdistelmien määrä ei vähene (yhdistelmä tarkoittaa, että alkeiselementti ei muutu yhdistelmän syntyessä; ja huomaa että sekä yhdistelmät että alkeishiukkaset ovat asioita, jotka hajoavat useiksi asioiksi, ja että tosiasiassa vain alkeishiukkaset ovat kenttiä, jotka hajoavat muiksi kentiksi eikä päinvastoin). Standardimalli esitetään usein alkeishiukkasina, mutta se on myös säännöt siitä, mitkä yhdistelmät ovat olemassa. Yksi esimerkki kvarkkien yhdistelmästä, jota kvarkkien löytämisessä käytettiin.
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hbase/Particles/omega.html

"Minusta koko hiukkaskiihdyttimen idea on siinä mielessä järjetön että siinä kuvitellaan että kun hajoitetaan atomeita suurilla energioilla mahdollisimman pieniksi niin sitä kautta jotenkin saataisiin selville miten maailmankaikkeus oikeasti toimii."

Hiukkaskiihdyttimen idea ei ole vain muodostaa alkeishiukkasia tai näin ei tarvitsisi olla, jos olisi olemassa matemaatikkoja, jotka osaavat tulkita asioita usealla tavalla. Yleensähän sanotaan, että kiihdytin mittaa vain tiettyjä seurauksena syntyneitä lopputuotteita, mutta alkeishiukkanen kuten Higgs, ei tule mihinkään mittariin. Kiihdyttimen idea voi olla löytää alkeishiukkasia kun sanotaan, että uusi sellainen tulee esiin ennen kuin jokin muu osuu mittariin. Mutta ne alkeishiukkaset mitkä löytyvät suuremmalla ja suuremmalla laitteella, eivät ole välttämättä pienempiä alkeishiukkasia millään määritelmällä.

Kiihdyttimen idea on lisätä energiaa, mikä edellisen videon mukaan tarkoittaa myös esim. alussa olevan protonin esiintymistä lähempänä toista protonia. Tämä kertoo miten todellisuus toimii, jos on paljon energiaa tai jos on hiukkasia näin lähellä toisia hiukkasia. Vaikka ei uskottaisi alkeishiukkasiin ja suureen osaan standardimallia, tämän kiihdyttimen olemassaolo on se mikä antaa empiirisen vastineen sille teorialle, joka sisältää jotain muuta, ja kertoo omalla tavallaan, mitä maailma on. Ilman kiihdytintä nämä teoriat telmisivät ikuisesti matalien energioiden ilmiöiden parissa ja luulisivat niiden olevan muuttumattomia luonnonlakeja (ei koske standardimallia, jossa matematiikka sanoi, ettei tästä ihan luonnonlakia tule, jos ei muuteta tässä olevaa, kun katsotaan pidemmälle).

Maailmankaikkeuden alkua pidetään suuren energian aikana, ja aikakehityksen alun tunteminen voi kertoa kaiken myöhemmistä hetkistä (tai ainakin CMB:stä joka on saanut hetki sitten vaikutteita melko suurista energioista). Pimeä aine voi myös esiintyä hiukkaskiihdyttimessä, jos sillä on jokin juuri, mistä se tulee tavallisen aineen kanssa aikaisessa universumissa.

"Vertauskuvana voisi käyttää vaikka kännykän hajottamista atomeihinsa ja kuvitella samalla että se jotenkin voisi selventää mikä on sen kännykän toimintaperiaate.."

Sellaista älykästä rotua ei tunneta, joka olisi rakentanut kännykän ennen atomin ytimen halkaisua. Kännykkää varten riittää hajoittaa atomien elektronikuoret osiin ja mm. rakentaa puolijohteita ja kannettavia akkuja. Periaate hajoittaa asioita osiin on minusta kuitenkin sama, kuin hiukkasfysiikassa. Puolijohdemateriaalin on hajoitettava aine osiin ja tunnettava myös lähellä olevam aineen osat:
https://images.slideplayer.com/18/5692637/slides/slide_2.jpg
minkä jälkeen on oltava energian (tai ulkoisen jännitteen aiheuttaman elektronitörmäilyn) eri arvoja, jotta syntyy ilmiöiden kirjo.


"Aika lähellä sitä ylintä varmaankin eli vuosikymmenten teorianmuodostuksen tulosta ja ne alimmaiset kortit ovat kaikki mainitsemasi jotka minusta ovat myös melko kyseenlaisia perusteiltaan koska esim. eetteriä ei oikeasti kumottu Michelson-Morley kokeessa koska esim. Sagnac löysi ns. ether-dragin kun hän otti huomioon maapallon rotaation jota kutsutaan nykyään frame-dragging ilmiöksi koska suhtis oli jo vakiintunut kun Sagnac teki kokeensa."

...
1

Lue lisää

Voidaanko olla sitä mieltä, että suhteellisuusteoria selittää tämän hetken ilmiöt, mutta eetteri on vaihtoehto sille? Eikö kyseessä ole täysin matemaattinen ja teoreettinen ajatus, koska mitään empiiristä ja varsinkaan teknistä hyötyä ei voida saada siitä, että ajateltaisiin eetterin olevan olemassa? Kuinka paljon pitäisi käyttää rahaa siihen, että tehtäisiin mahdollinen koe, joka osoittaisi eetterin kuitenkin olevan olemassa (kyseessä ei ole välttämättä ennustus millekään SR:stä poikkeavalle asialle, vaan ehkä kokeen tekijä tekee kokeen ihan eri tavalla kuin mitä hiukkaskiihdyttimet tekevät, ja hän saa eetterin osumia mittariin)?

Ylempi kortti on hyvä vastaus siksikin, että nämä vaihtoehdot Higgsille olivat olemassa;
https://en.wikipedia.org/wiki/Alternatives_to_the_Standard_Higgs_Model#List_of_alternative_models
https://arxiv.org/pdf/1109.5383.pdf

Nämä ovat kuitenkin ennen koetta tehtyjä ja jos koetta pitää oikeana tuloksena, nykyään vaihtoehdoksi lasketaan vain teoria, joka jostain kohdasta tuottaa CERN:n havainnon erikoisesta fotonituotannosta korkeilla energioilla, joka merkitse töyssyä tässä kuvaajassa:
https://i.stack.imgur.com/ZfAf6.png

"Olennaisin asia kuitenkin se matemaattinen kaava jonka JOKAISELLA muuttujalla ja vakiolla pitäisi olla jokin empiirinen vastine ja niin ei yleensä ole näissä nykyisissä megateorioissa vaan ne postuloivat vain jonkun ennusteen jolle sitten epätoivoisesti suuren rahan avustamana yritetään löytää jokin vastine olettamalla että se signaali on jossain vaikka se voi olla pelkkä monimutkaisten mittauslaitteiden artefakti kun massiivisesti suodatetaan dataa ja havaintosignaaleja teorian kanssa yhteensopivaksi. "

Jos opettelee mittaamaan ilman artefakteja ei ole ongelmaa ottaa ennusteista selvää, eikä juuri mitään ongelmaa? Paljonko kannattaa maksaa rahaa siitä, että mittaukset muuttuisivat paremmiksi kuin tänä päivänä?

Miten vahvasti tämä muuttujien empiirinen vastine pitää ottaa? Jos muuttujat on integroitu, niitä ei ole seuraavassa vaiheessa tai loppukaavassa esillä, mutta tämä ei tarkoita että mallinnus ei ottaisi huomioon kyseistä muuttuja-avaruutta. Samalla kaavoissa ei yleensä lue suoraan, että tämä muuttuja-avaruus vaikutti siten, että se tuotti ratkaisuun jonkin luvun (esim. pinta-alan, jos integroidaan yksi käyrä). Tällaista lukua kun ei ole, ei sitä kukaan ala mitata mistään, vaikka se olisi kaavassa oleellisinta (luku ei ole koko vastauksen kanssa identtinen, jos integrointeja suoritetaan esim. kaksi). Jos on kyseessä todennäköisyysjakauma, empiirinen vastine jakaumalle muodostuu vain kun sama koe uusitaan. Kaikkien muuttujien eri jakaumista ei voida mitata yksittäistä tapausta samassa kokeessa Heisenbergin mukaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/File:2-photon_Higgs_decay.svg
Tämä kuva voi olla matemaattinen lauseke, joka kertoo oikealla olevien fotonien ominaisuudet, kun protonit tunnetaan. Kvanttiobjekteista kuitenkin tunnetaan niiden jakaumat. Gluonit ovat virtuaalisia ja kyseessä on samantapainen kenttä, joka klassisesti sitoisi protonin yhteen tai deuteriumin yhteen. Protonin nopeus on suurempi kuin deuterium edellyttää ja joskus mahdollisiin tapahtumiim kuuluu kahden eri protonien sisällä olevien kvarkkien välisten gluonikenttien vaikutus toisiinsa, eikä niiden vaihtaminen toisen protonin kvarkkien kanssa. Jälkimmäinen tapahtuu itsestään missä tahansa energiassa (niin kauas kuin gluonilla on vaikutusta), mutta vastakkain kovaa törmäävien protonien gluonien kentästä otetut virtuaaliset gluonit ovat kuin sinisiirtyneet toisiinsa nähden ja niiden energiasta voi syntyä vastaavan massan suuruisia muita asioita. Alunperin gluonin energia on kuvista katsottuna kvarkin liike-energiaa (ei ajatella potentiaalienergiaa lainkaan), mutta gluonin lähtemisen jälkeen nämä kvarkit ja protonit jatkavat edelleen elämäänsä ja säilyttävät asemansa protonin sisällä ennallaan. Niiden käyminen toistensa lähellä Higgsin tapahtuessa saa koko protonin vain hidastumaan todella paljon.

Tässä gluonien välinen vaikutus on seuraavaksi esim. niiden vaihtama virtuaalinen bottom, ja tämän tapahtuman toisen jalan silloin synnyttämä bottom tai antibottom, jotka ovat tässä silmukassa pari. Annihiloituessaan nämä olisivat virtuaalinen Higgs ennenkuin annihilaatiotuote on kaksi fotonia, mutta saman prosessin näköistä Higgsiä voi pitää myös todellisena hiukkasena, joka ei kestä kauan.

2

Anonyymi kirjoitti:

Voidaanko olla sitä mieltä, että suhteellisuusteoria selittää tämän hetken ilmiöt, mutta eetteri on vaihtoehto sille? Eikö kyseessä ole täysin matemaattinen ja teoreettinen ajatus, koska mitään empiiristä ja varsinkaan teknistä hyötyä ei voida saada siitä, että ajateltaisiin eetterin olevan olemassa? Kuinka paljon pitäisi käyttää rahaa siihen, että tehtäisiin mahdollinen koe, joka osoittaisi eetterin kuitenkin olevan olemassa (kyseessä ei ole välttämättä ennustus millekään SR:stä poikkeavalle asialle, vaan ehkä kokeen tekijä tekee kokeen ihan eri tavalla kuin mitä hiukkaskiihdyttimet tekevät, ja hän saa eetterin osumia mittariin)?

Ylempi kortti on hyvä vastaus siksikin, että nämä vaihtoehdot Higgsille olivat olemassa;
https://en.wikipedia.org/wiki/Alternatives_to_the_Standard_Higgs_Model#List_of_alternative_models
https://arxiv.org/pdf/1109.5383.pdf

Nämä ovat kuitenkin ennen koetta tehtyjä ja jos koetta pitää oikeana tuloksena, nykyään vaihtoehdoksi lasketaan vain teoria, joka jostain kohdasta tuottaa CERN:n havainnon erikoisesta fotonituotannosta korkeilla energioilla, joka merkitse töyssyä tässä kuvaajassa:
https://i.stack.imgur.com/ZfAf6.png

"Olennaisin asia kuitenkin se matemaattinen kaava jonka JOKAISELLA muuttujalla ja vakiolla pitäisi olla jokin empiirinen vastine ja niin ei yleensä ole näissä nykyisissä megateorioissa vaan ne postuloivat vain jonkun ennusteen jolle sitten epätoivoisesti suuren rahan avustamana yritetään löytää jokin vastine olettamalla että se signaali on jossain vaikka se voi olla pelkkä monimutkaisten mittauslaitteiden artefakti kun massiivisesti suodatetaan dataa ja havaintosignaaleja teorian kanssa yhteensopivaksi. "

Jos opettelee mittaamaan ilman artefakteja ei ole ongelmaa ottaa ennusteista selvää, eikä juuri mitään ongelmaa? Paljonko kannattaa maksaa rahaa siitä, että mittaukset muuttuisivat paremmiksi kuin tänä päivänä?

Miten vahvasti tämä muuttujien empiirinen vastine pitää ottaa? Jos muuttujat on integroitu, niitä ei ole seuraavassa vaiheessa tai loppukaavassa esillä, mutta tämä ei tarkoita että mallinnus ei ottaisi huomioon kyseistä muuttuja-avaruutta. Samalla kaavoissa ei yleensä lue suoraan, että tämä muuttuja-avaruus vaikutti siten, että se tuotti ratkaisuun jonkin luvun (esim. pinta-alan, jos integroidaan yksi käyrä). Tällaista lukua kun ei ole, ei sitä kukaan ala mitata mistään, vaikka se olisi kaavassa oleellisinta (luku ei ole koko vastauksen kanssa identtinen, jos integrointeja suoritetaan esim. kaksi). Jos on kyseessä todennäköisyysjakauma, empiirinen vastine jakaumalle muodostuu vain kun sama koe uusitaan. Kaikkien muuttujien eri jakaumista ei voida mitata yksittäistä tapausta samassa kokeessa Heisenbergin mukaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/File:2-photon_Higgs_decay.svg
Tämä kuva voi olla matemaattinen lauseke, joka kertoo oikealla olevien fotonien ominaisuudet, kun protonit tunnetaan. Kvanttiobjekteista kuitenkin tunnetaan niiden jakaumat. Gluonit ovat virtuaalisia ja kyseessä on samantapainen kenttä, joka klassisesti sitoisi protonin yhteen tai deuteriumin yhteen. Protonin nopeus on suurempi kuin deuterium edellyttää ja joskus mahdollisiin tapahtumiim kuuluu kahden eri protonien sisällä olevien kvarkkien välisten gluonikenttien vaikutus toisiinsa, eikä niiden vaihtaminen toisen protonin kvarkkien kanssa. Jälkimmäinen tapahtuu itsestään missä tahansa energiassa (niin kauas kuin gluonilla on vaikutusta), mutta vastakkain kovaa törmäävien protonien gluonien kentästä otetut virtuaaliset gluonit ovat kuin sinisiirtyneet toisiinsa nähden ja niiden energiasta voi syntyä vastaavan massan suuruisia muita asioita. Alunperin gluonin energia on kuvista katsottuna kvarkin liike-energiaa (ei ajatella potentiaalienergiaa lainkaan), mutta gluonin lähtemisen jälkeen nämä kvarkit ja protonit jatkavat edelleen elämäänsä ja säilyttävät asemansa protonin sisällä ennallaan. Niiden käyminen toistensa lähellä Higgsin tapahtuessa saa koko protonin vain hidastumaan todella paljon.

Tässä gluonien välinen vaikutus on seuraavaksi esim. niiden vaihtama virtuaalinen bottom, ja tämän tapahtuman toisen jalan silloin synnyttämä bottom tai antibottom, jotka ovat tässä silmukassa pari. Annihiloituessaan nämä olisivat virtuaalinen Higgs ennenkuin annihilaatiotuote on kaksi fotonia, mutta saman prosessin näköistä Higgsiä voi pitää myös todellisena hiukkasena, joka ei kestä kauan.

2

Lue lisää

Lauseke sisältää vakioita QCD:stä eli värivarausten kytkentävoimakkuuksista, joita voidaan mitata esim. tutkittaessa kvarkkien yhdistelmähiukkasia. Uusia vakioita ovat vain kytkennät Higgsin ja kvarkkien, ja Higgsin ja fotonin välillä (sekä Higgsin massa, spin ja varaus). Teorian ei kannata esittää, mitä ne ovat, vaan antaa niille rajoituksia sen mukaan, mitä kokeissa todetaan, kuten on jokaisen lunnonvakion kohdalla tehty tähän asti. Kaikkien näiden kuvassa vakioiden yhteisvaikutuksesta syntyy tietty todennäköisyys muodostaa fotoneja, ja fotoneja jonkin amplitudin verran, kun protoneja lähetetään toisiaan kohti tietty määrä. Fotonien energia riippuu siitä, mitä tapahtuu kuvassa vasemmalla gluonien kohdalla eli QCD:ssä (se voi kuitenkin vaihdella energiatason mukaan ja ollaan tuntemattomalla alueella). Muut osat vaikuttavat esim. fotonien lähtemiskulman taivuttamiseen, koska kaikissa kohdissa on kyseessä kvanttihiukkanen, jonka paikka ja suunta on epäselvä, kunhan seuraava kohta jatkaa siitä mihin edellinen jäi tai päätyy sinne missä vastapuoli on.

Välissä olevilla virtuaalihiukkasilla on kaavassa nopeus, sijainti ja muita suureita, mitä hiukkasilla on normaalisti. Näistä ei voi koskaan tehdä mitattavia suureita tai jakaumaa. Tämä johtuu siitä ettei niitä pidetä oikeina hiukkasina, mutta myös siitä, että niillä 'on' kvanttijakauma, ja tapahtumaan on mahdotonta tehdä neutraalia mittausta, kun se on vielä tapahtumassa. Teoria virtuaalihiukkasista ei ole kehottanut ketään tekemään niistä ja kvanttityhjiöstä ideologista maailmankatsomusta, vaan se pitää itseään laskentamenetelmänä esim. todennäköisyydelle nähdä näin monta eri tavalla syntyvää fotonia jossain toistuvassa tapahtumassa, ja tämän todennäköisyyden saa mitata. Jos virtuaalihiukkasia ei hyväksytä teoriaksi, ei ole olemassa mitään kvanttityhjiötä, joka vaikuttaisi muun maailman kanssa. Tai mitään laskua sille, miten joku Casimir-efekti toimii (eikä mikään muukaan QED:iin liittyvä toimi).

Miten gravitaatiopotentiaalille tai gravitaatiovakiolle kävisi, jos niillä pitää olla empiirinen vastine? Voitaisiin mitata kappaleen paikka eri aikoina. Vaikka on mitattu vain paikka ja aika, täytyy niiden piirroksesta väittää, että on mitattu myös nopeus (tosin matematiikassa nopeus on piirroksen määritelmä). Newtonin gravitaatioteoria on malli sille, millaisen piirroksen gravitaatio tuottaa. Potentiaalin arvoa eri pisteissä ei ole muuten olemassa kuin pirroksen kaartumisissa (toisaalta teorian mukaankaan potentiaalia ei ole olemassa muutoin kuin määritelmänä sille, mitä kappaleen paikka on ajassa). Yhdellä kappaleella ei myöskään tulla ottaneeksi huomioon koko avaruudessa olevaa potentiaalia, ja siten jotkut voivat alkaa väittämään, että teoria missä potntiaalilla on yksi muoto, on väärä ja oikea gravitaatio on MOND, jonka havaitsee vain mittaamalla eri kohdassa avaruutta (uusi gravitaatio on erilainen riippuvuus etäisyydestä, jossa tavallisen riippuvuuden gravitaatiovakio on edelleen sama ja vakio).

Jos vakioita vähennetään mallista, niillä kaikilla ei pitäisi olla empiiristä vastinetta tai kyseinen empiria on hyvin näennäistä. Esimerkki empiriasta joka näkee turhia (kaavan laitettavia) asioita, on varmaan ne sadat yhdistelmähiukkaset (ja massat), kun empiria voisi nähdä mielummin pienimmät osat. Toisaalta kummallakaan näkemisellä ei ole eroa sille, millaista tekniikkaa tällä yhdistelmien tasolla pystyy syntymään. Ja eroa olisi vain, jos tekniikkaa ei voisi tehdä joskus ilman pieniä osia.

"Käytännön tekniikan tasolla H:sta ei ole mitään hyötyä"

Ei ole gravitaatioteorioistakaan. Tai GR:n vaihtoehdoista, mitä joku valonnopeusteoria olisi edeltämässä.

"sillä ei ole mitään olennaista merkitystä minkään muun kuin maailmankuvien ja ideologioiden suhteen ja niitä taas ei voi tieteen metodilla falsifioida eikä verifioida."

Ainoat maailmankuvat ja ideologiat, joita ei ole falsifioitu, ovat ne joihin kuuluu samanlainen töyssy ulostulevia fotoneja kesken protonitörmäyksen. Se on enemmän vaikutusta kuin mitä muut metodit ovat ideologioihin koskaan vaikuttaneet.

3

Anonyymi kirjoitti:

"yhdenkin sen kokonaisuuden kyseenlaistaminen voi kaataa sen koko teoreettisen kokonaisuuden tai ainakin tehdä sen puutteelliseksi. "

Ainakin se näyttää näin varmalta. Paljonko sitten pitäisi sijoittaa veronmaksajien rahaa siihen, että saadaan tieto, kaatuuko teoreettinen kokonaisuus vai ei?

"Kannattaa ehkä palauttaa mieliin että kun näitä hiukkasia alunperin alettiin postuloimaan ensimmäisten kuplakammiokokeiden perusteella niin niiden määrä alkoi olla jo aika suuri (>100) ja se standardimalli kyllä vähensi niiden hiukkasten lukumäärää luokittelemalla ne erilaisiin kategorioihin."

Kyse on yhdistelmähiukkasista eikä yhdistelmien tai minkään muun laittaminen yhteen samaan kategoriaan ole tiedon tarkkaa käsittelyä. Jos jokainen yhdistelmä on todellisuudessa tai mittauksessa uniikki, tietoa menetetään. Jos oikeasti tiedetään kyseessä olevan yhdistelmä, tarkoittaa se että on olemassa alkeiselementti. Ja erikseen voisi tietää, että alkeiselementtien yhdistelmien määrä ei vähene (yhdistelmä tarkoittaa, että alkeiselementti ei muutu yhdistelmän syntyessä; ja huomaa että sekä yhdistelmät että alkeishiukkaset ovat asioita, jotka hajoavat useiksi asioiksi, ja että tosiasiassa vain alkeishiukkaset ovat kenttiä, jotka hajoavat muiksi kentiksi eikä päinvastoin). Standardimalli esitetään usein alkeishiukkasina, mutta se on myös säännöt siitä, mitkä yhdistelmät ovat olemassa. Yksi esimerkki kvarkkien yhdistelmästä, jota kvarkkien löytämisessä käytettiin.
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hbase/Particles/omega.html

"Minusta koko hiukkaskiihdyttimen idea on siinä mielessä järjetön että siinä kuvitellaan että kun hajoitetaan atomeita suurilla energioilla mahdollisimman pieniksi niin sitä kautta jotenkin saataisiin selville miten maailmankaikkeus oikeasti toimii."

Hiukkaskiihdyttimen idea ei ole vain muodostaa alkeishiukkasia tai näin ei tarvitsisi olla, jos olisi olemassa matemaatikkoja, jotka osaavat tulkita asioita usealla tavalla. Yleensähän sanotaan, että kiihdytin mittaa vain tiettyjä seurauksena syntyneitä lopputuotteita, mutta alkeishiukkanen kuten Higgs, ei tule mihinkään mittariin. Kiihdyttimen idea voi olla löytää alkeishiukkasia kun sanotaan, että uusi sellainen tulee esiin ennen kuin jokin muu osuu mittariin. Mutta ne alkeishiukkaset mitkä löytyvät suuremmalla ja suuremmalla laitteella, eivät ole välttämättä pienempiä alkeishiukkasia millään määritelmällä.

Kiihdyttimen idea on lisätä energiaa, mikä edellisen videon mukaan tarkoittaa myös esim. alussa olevan protonin esiintymistä lähempänä toista protonia. Tämä kertoo miten todellisuus toimii, jos on paljon energiaa tai jos on hiukkasia näin lähellä toisia hiukkasia. Vaikka ei uskottaisi alkeishiukkasiin ja suureen osaan standardimallia, tämän kiihdyttimen olemassaolo on se mikä antaa empiirisen vastineen sille teorialle, joka sisältää jotain muuta, ja kertoo omalla tavallaan, mitä maailma on. Ilman kiihdytintä nämä teoriat telmisivät ikuisesti matalien energioiden ilmiöiden parissa ja luulisivat niiden olevan muuttumattomia luonnonlakeja (ei koske standardimallia, jossa matematiikka sanoi, ettei tästä ihan luonnonlakia tule, jos ei muuteta tässä olevaa, kun katsotaan pidemmälle).

Maailmankaikkeuden alkua pidetään suuren energian aikana, ja aikakehityksen alun tunteminen voi kertoa kaiken myöhemmistä hetkistä (tai ainakin CMB:stä joka on saanut hetki sitten vaikutteita melko suurista energioista). Pimeä aine voi myös esiintyä hiukkaskiihdyttimessä, jos sillä on jokin juuri, mistä se tulee tavallisen aineen kanssa aikaisessa universumissa.

"Vertauskuvana voisi käyttää vaikka kännykän hajottamista atomeihinsa ja kuvitella samalla että se jotenkin voisi selventää mikä on sen kännykän toimintaperiaate.."

Sellaista älykästä rotua ei tunneta, joka olisi rakentanut kännykän ennen atomin ytimen halkaisua. Kännykkää varten riittää hajoittaa atomien elektronikuoret osiin ja mm. rakentaa puolijohteita ja kannettavia akkuja. Periaate hajoittaa asioita osiin on minusta kuitenkin sama, kuin hiukkasfysiikassa. Puolijohdemateriaalin on hajoitettava aine osiin ja tunnettava myös lähellä olevam aineen osat:
https://images.slideplayer.com/18/5692637/slides/slide_2.jpg
minkä jälkeen on oltava energian (tai ulkoisen jännitteen aiheuttaman elektronitörmäilyn) eri arvoja, jotta syntyy ilmiöiden kirjo.


"Aika lähellä sitä ylintä varmaankin eli vuosikymmenten teorianmuodostuksen tulosta ja ne alimmaiset kortit ovat kaikki mainitsemasi jotka minusta ovat myös melko kyseenlaisia perusteiltaan koska esim. eetteriä ei oikeasti kumottu Michelson-Morley kokeessa koska esim. Sagnac löysi ns. ether-dragin kun hän otti huomioon maapallon rotaation jota kutsutaan nykyään frame-dragging ilmiöksi koska suhtis oli jo vakiintunut kun Sagnac teki kokeensa."

...
1

Lue lisää

"Paljonko sitten pitäisi sijoittaa veronmaksajien rahaa siihen, että saadaan tieto, kaatuuko teoreettinen kokonaisuus vai ei?"

Ei yhtään euroa.

Muistan lukeneeni jostain vertauskuvan teoreetikoista ja keksijöistä:

Teoreetikot ovat kuin hämähäkkejä jotka punovat käsitteellisiä verkkoja erilaisten asioiden välille kun taas keksijät ovat kuin muurahaisia jotka suunnittelevat rakentavat koneita juurikaan piittaamatta siitä löytyykö niille koneille jokin käsitteellinen konstruktio tai teoria selitykseksi.


Itse olen viime aikoina kallistunut kannattamaan tuota muurahaisten metodia koska se tuottaa konkreettisia tuloksia kun taas se hämähäkkien eli teoreetikkojen touhu on pääasiassa sekä turhaa ja hyödyntöntä että myös niin valtava urakka ettei se koskaan valmistu koska asioita voi aina tarkastella erilaisten ideologisten ja metafyysisten suodattimien tai linssien läpi ja kiistellä sitten loppumattomiin erilaisten näkökulmien välillä.


Kysyit jossain vaiheessa onko minulla jotain mielimetafysiikkaa.

Ei ole koska lähinnä vain leikin ideoilla ja erilaisilla malleilla koska satun pitämään sellaista mielenkiintoisena ja en juuri koskaan omaksu kenenkään mallia sellaisenaan enkä itse edes usko minkään mallin voivan olla täydellinen vaan korkeintaan joidenkin komponenttiensa suhteen jonkinlainen osa-totuus joka ehkä kannattaa ottaa huomioon ja jota voi yrittää myös jatkokehitellä suhteessa omiin ideoihinsa.

En ole esim. Unzickerin ja Hossenfelderin kanssa samaa mieltä kuin joistain asioista ja joidenkin muiden asioiden suhteen he ovat mielestäni aika selkeästi väärillä jäljillä vaikka senkin suhteen saatan joskus muuttaa mieleni jos jotain siihen viittavaa ilmenee.


Ajatusleikit eivät maksa mitään muuta kuin jonkun verrran aikaa ja vaivaa kun taas hiukkaskiihdyttimet ja muut äärimmäistä mittaustarkkuutta tavoittelevat hilavilkuttimet ovat lähinnä teoreetikkojen äärimmäisen kalliita leluja joille on vaikea keksiä mitään järkevää käyttöä varsinkin jos ottaa huomioon myös sen että varsinkin tällä vuosituhannella on ollut havaittavissa selkeää ihmiskunnan kulttuurin ja yksilöiden laadullista köyhtymistä ja jos tekniikka ylittää reilusti ihmiskunnan kapasiteetin niin se voi olla hyvinkin tuhoisaa ja vaarallista. Jostain syystä ihmiskunnan idioluutio kiihtyy kun tietotekniikka ja sen käyttö lisääntyy.

Ts. minua ei juurikaan enää jaksa kiinnostaa oletettu maailmankaikkeuden alku ja ylipäätänsä mitkään matemaattiset kaiken teoriat muuten kuin korkeintaan ajatusleikkimisen tasolla.

Minusta suurin osa tieteilijöistä ja tiedeharrastajista ottaa tieteen aivan liian vakavasti ja tosikkomaisesti ja samalla koko touhusta on tullut lähinnä jonkinlaista hyvin itsetarkoituksellista puuhastelua joka monessa tapauksessa vaikuttaa myös aika avuttomalta ja epäuskottavalta jos sitä tarkemmin alkaa tarkastelemaan kriittisellä silmällä eikä usko median hypetyksiä eikä ns. valtamediaan ylipäätänsä koska se ei ole enää mitään aitoa tutkivaa journalismia vaan monessa tapauksessa melko läpinäkyvää propagandaa ja usein myös selkeästi valheellista.

"Sellaista älykästä rotua ei tunneta, joka olisi rakentanut kännykän ennen atomin ytimen halkaisua."

Heh. Jaan tieteen selkeisiin empiirisiin säännönmukaisuuksiin ja teoreettiseen tarinaosuuteen. Tietysti jos haluaa kuvailla kännykän toimintaa niin voi poimia siihen tarinaan käsitteitä kvanttiteorian eri osa-alueista mutta se ei tarkoita sitä että kännykän toimivuus on pelkästään sen tarinaosuuden ansiota tai syy. Teoreetikot eivät yleensä kehittele kännyköitä ja se teoreettinen puoli on minusta usein vain hyödyllistä fiktiota vertauskuvien tasolla.
...

Vastailen vain korkeintaan yhteen viestiin päivässä joten kannattaisi ehkä tiivistää se olennaisin pointti sen mukaisesti. Minulla on lähes aina muutakin mielenkiintoisempaa tekemistä kuin istua vastailemassa viesteihin tällä palstalla.

Kuten on useasti ennenkin maininnut niin vänkääminen ei jaksa kiinnostaa etkä ole toistaiseksi ainakaan tuottanut sellaista aineistoa joka pakottaisi minua muokkaamaan omaa kantaani.

Totuus aina paljastaa itse itsensä ilmeisyydessään.
Heideggeria mukaillen

Anonyymi kirjoitti:

Totuus aina paljastaa itse itsensä ilmeisyydessään.
Heideggeria mukaillen

Ihminen elää 100% ns. päänsä sisällä, suljetussa tilassa. Kaikki mitä ihminen tiedostaa, on kokonaisuudessaan pään sisällä "biteistä" rakennettuja kokonaisuuksia. Jopa "bitti", 'pää', 'sisällä', 'tiedostaa' jne. on pään sisällä luotua sisältöä. Että kyllä se totuuskin siellä luodaan. Totuushan on vain tunne, todentuntuinen, uskottavan tuntuinen.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen elää 100% ns. päänsä sisällä, suljetussa tilassa. Kaikki mitä ihminen tiedostaa, on kokonaisuudessaan pään sisällä "biteistä" rakennettuja kokonaisuuksia. Jopa "bitti", 'pää', 'sisällä', 'tiedostaa' jne. on pään sisällä luotua sisältöä. Että kyllä se totuuskin siellä luodaan. Totuushan on vain tunne, todentuntuinen, uskottavan tuntuinen.

Lue lisää

Miksi se pää pitää olettaa todelliseksi ja kaikki muu virtuaalitodellisuudeksi?

Minusta se pääkin (aivot) on vain osa sitä simuloitua 3. persoonan datastreamiä eli osa sitä "simulaatiota" samoin kuin bititkin eli tavallaan ikäänkuin virtuaalikoneita virtuaalikoneiden sisällä ja siellä taustalla on sitten jotain vaikuttamassa mistä ei oikeastaan edes voi oikeasti tietää mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi se pää pitää olettaa todelliseksi ja kaikki muu virtuaalitodellisuudeksi?

Minusta se pääkin (aivot) on vain osa sitä simuloitua 3. persoonan datastreamiä eli osa sitä "simulaatiota" samoin kuin bititkin eli tavallaan ikäänkuin virtuaalikoneita virtuaalikoneiden sisällä ja siellä taustalla on sitten jotain vaikuttamassa mistä ei oikeastaan edes voi oikeasti tietää mitään.

Lue lisää

"Minusta se pääkin (aivot) on vain osa sitä simuloitua 3. persoonan datastreamiä eli
osa sitä "simulaatiota" samoin kuin bititkin eli tavallaan ikäänkuin virtuaalikoneita
virtuaalikoneiden sisällä ja siellä taustalla on sitten jotain vaikuttamassa mistä ei
oikeastaan edes voi oikeasti tietää mitään."

Onneksi tuossa lauseessa on ehdollisia ilmaisuja niin paljon, ettei
kommentoija itsekään usko virtuaalikehitelmiinsä.

Sitten kun kommentoija kaatuu jalkakäytävälle ja hänet viedään
neurologin luokse, joka on lukenut filosofiansa ja esittää virtuaaliteoriansa
neurologille. Neurologin lopetettua naurunsa, hän sanoo.

"Jos tämä olisi simulaatiota jossain järkevässä merkityksessä, niin
sillä olisi omat ominaisuutensa ja suhteensa. Osa suhteista näkyykin
virtuaalikuvauksessasi, mutta osaa ei.
Sitten kun verenvuoto aivoissasi tekee sinusta kuolaavan idiootin, joka
tarvitsee sata lehtiönsivua saadakseen virtuaalikehitelmänsä jotenkin
ymmärrettävään kuntoon, siinä kuvauksessa ei ole enää virtuaaleja vaan
verta tihkuvan vuodon parempi ymmärtäminen. Olet siis päässyt pois
virtuaalista. Eikä mikään tunnu maailmassa muuttuneen, vain sinun
outo käsitteellinen kehitelmäsi virtuaalitodellisuudesta".

R.

Anonyymi kirjoitti:

"Minusta se pääkin (aivot) on vain osa sitä simuloitua 3. persoonan datastreamiä eli
osa sitä "simulaatiota" samoin kuin bititkin eli tavallaan ikäänkuin virtuaalikoneita
virtuaalikoneiden sisällä ja siellä taustalla on sitten jotain vaikuttamassa mistä ei
oikeastaan edes voi oikeasti tietää mitään."

Onneksi tuossa lauseessa on ehdollisia ilmaisuja niin paljon, ettei
kommentoija itsekään usko virtuaalikehitelmiinsä.

Sitten kun kommentoija kaatuu jalkakäytävälle ja hänet viedään
neurologin luokse, joka on lukenut filosofiansa ja esittää virtuaaliteoriansa
neurologille. Neurologin lopetettua naurunsa, hän sanoo.

"Jos tämä olisi simulaatiota jossain järkevässä merkityksessä, niin
sillä olisi omat ominaisuutensa ja suhteensa. Osa suhteista näkyykin
virtuaalikuvauksessasi, mutta osaa ei.
Sitten kun verenvuoto aivoissasi tekee sinusta kuolaavan idiootin, joka
tarvitsee sata lehtiönsivua saadakseen virtuaalikehitelmänsä jotenkin
ymmärrettävään kuntoon, siinä kuvauksessa ei ole enää virtuaaleja vaan
verta tihkuvan vuodon parempi ymmärtäminen. Olet siis päässyt pois
virtuaalista. Eikä mikään tunnu maailmassa muuttuneen, vain sinun
outo käsitteellinen kehitelmäsi virtuaalitodellisuudesta".

R.

Lue lisää

"Onneksi tuossa lauseessa on ehdollisia ilmaisuja niin paljon, ettei
kommentoija itsekään usko virtuaalikehitelmiinsä."


Ei uskokaan mutta minusta se silti on täysin mahdollista jos ylipäätänsä omaksuu sellaisen virtuaalitodellisuuden mallin premissit jota esim. Tom Campbell kuvailee ja kehitellyt Robert Monroen ja omien kehostapoistumiskokemustensa (OBE) perusteella.

https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Monroe

https://archive.org/details/my-big-toe-trilogy/mode/2up?q="My big toe"


Jos taas ei ole koskaan kokenut ns. tietoista unennäköä tai ns. selkounia niin tietenkin siinä tapauksessa koko virtuaalitodellisuuden idea voi tuntua hyvin kaukaa haetulta kun osaa yhdistää sen vain esim. tietokonepeleihin ja muihin perinteisiin tietotekniikalla aikaansaatuihin simulaatioihin.


On olemassa myös useita digitaalisen fysiikan malleja jotka perustuvat John Wheelerin "it-from-bit" ideaan (esim. Nick Boström).

Minusta luontevin virtuaalimalli on nimenomaan tuo My Big Toe koska minulla on myös jonkin verran omaa kokemusta ns. kehosta poistumisesta ja myös ns. psi-ilmiöistä jotka selittyvät ehkä kaikkein parhaiten olettamalla jonkinlainen virtuaalitodellisuus vaikka toisaalta pidän myös muunkinlaisia mallinnoksia mahdollisina (kuten esim. ns. suhteellinen materialismi jossa 3. persoonan havainto-objektit ovat vain todellisuuden pinta-tasoa ja vasta syvemmän korkeamman hierarkiatason aine selittää elollisuuden ja tietoisuuden eli jatkumo karkeasta aineesta sellaiseen hienoon aineesen jota voi kutsua henkiseksi)

Tuossa sinun hauskassa esimerkissäsi se kuolaava aivovammainen on 3. persoonan kokemusta muille havaitsijoille mutta ei välttämättä sille jonka keho oli kyseessä varsinkin jos on onnistunut kehittämään elämänsä aikana itselleen ns. korkemmista energioista käytövälineen eli hienoainekehon joka kykenee toimimaan ainakin suhteellisen riippumattomasti suhteessa fysikaaliseen kehoon.

Toisaalta kuten jo edellä sanoin ja sinäkin arvelit niin en usko että tuo Campbellin malli on vielä täydellinen kuten en usko minkään muunkaan olemassaolevan kaiken selityksen olevan täydellinen mutta se voi minusta olla silti täysin mahdollinen nykyisen ymmärrykseni perusteella.

Jos siis jonkinlainen digitaalinen fysiikka outoudestaan huolimatta pitää paikkansa niin johdonmukaista on olettaa että myös aivot ovat simuloitu kuten myös kaikki galaksit, auringot ja planeetat kaikkine olioineen ja ehkä vain osa niistä olioista on oikeasti tietoisia toimijoita ja muut sitten lähinnä pelkkää rekvisiittaa (NPC pelaajia) .

https://en.wikipedia.org/wiki/Non-player_character

Jos tuollainen virtuaalitodellisuus on totta niin tämä kokemamme elämä on silti se ainoa konkreettinen todellisuus koska konkreettisempaa todellisuutta ei ole.

Neurologiaa siis tarvitaan koska simulaation sääntökokoelman eli luonnonlakien mukaan et pääse takaisin täysillä voimillasi pelaamaan jos aivojasi ei korjata vaan olet jatkossa ns. "handicap" pelaaja tai lopullisesti poistettu ko. simulaatiosta.


Näin siis vain hauskana ajatusleikkinä ... :D