Venäjästä on yllättäen tullut laskennallisesti suurin raskaan sotakaluston toimittaja Ukrainalle. Venäläiskalusto auttaa nyt Ukrainaa etenemään vastahyökkäyksessään maan itäosassa.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009116989.html
Wall Street Journal -lehden mukaan suurin osa Ukrainan ulkomailta saamasta raskaasta sotakalustosta on peräisin vetäytyneiltä venäläisjoukoilta.
Venäläiskalusto auttaa Ukrainaa etenemään
Wall Street Journalin mukaan venäläisjoukoilta peräisin oleva kalusto auttaa Ukrainaa etenemään vastahyökkäyksessään maan itäosassa. Vetäytyvien venäläisjoukkojen jälkeensä jättämiä panssarivaunuja, haupitseja ja ammuksia käytetään nyt entisiä omistajiaan vastaan.
– Meillä on niin paljon sotasaalista, ettemme edes tiedä, mitä sillä tehdä. Aloitimme jalkaväkipataljoonana, mutta nyt meistä on tavallaan tulossa mekanisoitu taisteluosasto, erään ukrainalaisen pataljoonan varapäällikkö Ruslan Andriyko kertoi Wall Street Journalille.
Ukrainalaisyksiköiden kerrotaan pitävän itsellään pienempiä kaapattuja aseita ja ampumatarvikkeita, mutta suurikokoinen kalusto, kuten panssarivaunut ja tykistö, jaetaan yleensä uudelleen armeijan logistiikkakomennuskeskuksen kautta.
Wall Street Journalin mukaan Ukrainan joukkojen käsiin on päätynyt myös huomattavat määrät neuvostoliittolaisia tykistökranaatteja, jotka olivat jo lähes loppuneet Ukrainalta.
---
NL:n antama massiivinen aseapu pienelle sotaa käyvälle Suomelle oli vertaansa vailla.
Asetoimitukset tehtiin, kaikista vaikeuksista välittämättä ja esteistä piittaamatta, suoraan paikan päälle.
1. asetoimitus tapahtui jo joulukuussa 1939 Tolvajärvellä. Jatkoa seurasi heti perään Suomussalmella alkuvuodesta 1940. Tämä toimituskäytäntö alkoi siis 1939-1940 vuodenvaihteessa jatkuen reilun vuoden keskeytyksen jälkeen, kesäkuun lopulta 1941 aina elokuun puoliväliin 1944 saakka.
Onkin siis ihme, että aikoinaan Tykistömuseolla näyttelyn avajaisissa vieraillut Neuvostoliiton sotilasasiamies hermostui ja vaati näytteillepanoon muutoksia sanoen, ettei Nl ole koskaan "menettänyt" tuollaista määrää tykkejä Suomelle. Kas kun hän ei käyttänyt sanaa toimittanut! Asiasta nousi ihan diplomaattinen jupakka ja niin oli Tykistömuseon esittelyvihkosta oli yliviivattava nuo "valheet" ja sen uudemmassa painoksessa kerrottiinkin jo puhdasta "Pravdaa". Tiettävästi esillepanoakin muutettiin hieman. Tuo episodi kerrotaan Suomen Kenttätykistön historiiikissa siinä osassa, jossa käsitellään Tykistömuseon perustamista ja -vaiheita.
Talvisodan aikana kiväärejä reilu 25 000, konetuliaseita noin 2 500, pst-tykkejä 123, kranaatinheittimiä 94, kenttäkanuunoita 89, haupitseja 49. Lisäksi suuret määrät ajoneuvoja, sadoittain hevosia, kymmeniä panssarivaunuja, ampuatarvikkeita, pistooleja sekä mm soittimia, lippuja ja valistuskirjallisuutta.
Jatkosodassa luvut moninkertaistuivat. Pelkästään Porlammin motista saatiin 2-3 divisioonan varustus.
Tykistömuseo kertoo kappaleen karua historiaa
http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2000-04-03,104:7:44443,1:0:0:0:0:0:
"Museon yli 90 tykin kokoelma on kansainvälisesti arvioiden huomattava. Venäläisten tykkien kokoelma on laajin Venäjän ulkopuolella oleva, Vilhu lisää."
"Museon kokoelmissa on monia harvinaisuuksia johtuen kenttätykistömme kaluston hankkimistavasta. Jatkosodan päätyttyä oli kenttätykistömme käytössä satakunta erilaista tykkiämallia, siis kaikkiaan 3 000 kappaletta. Näistä puolet oli vallattu Venäjän tykistöltä kolmessa eri sodassa."
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009116989.html
Wall Street Journal -lehden mukaan suurin osa Ukrainan ulkomailta saamasta raskaasta sotakalustosta on peräisin vetäytyneiltä venäläisjoukoilta.
Venäläiskalusto auttaa Ukrainaa etenemään
Wall Street Journalin mukaan venäläisjoukoilta peräisin oleva kalusto auttaa Ukrainaa etenemään vastahyökkäyksessään maan itäosassa. Vetäytyvien venäläisjoukkojen jälkeensä jättämiä panssarivaunuja, haupitseja ja ammuksia käytetään nyt entisiä omistajiaan vastaan.
– Meillä on niin paljon sotasaalista, ettemme edes tiedä, mitä sillä tehdä. Aloitimme jalkaväkipataljoonana, mutta nyt meistä on tavallaan tulossa mekanisoitu taisteluosasto, erään ukrainalaisen pataljoonan varapäällikkö Ruslan Andriyko kertoi Wall Street Journalille.
Ukrainalaisyksiköiden kerrotaan pitävän itsellään pienempiä kaapattuja aseita ja ampumatarvikkeita, mutta suurikokoinen kalusto, kuten panssarivaunut ja tykistö, jaetaan yleensä uudelleen armeijan logistiikkakomennuskeskuksen kautta.
Wall Street Journalin mukaan Ukrainan joukkojen käsiin on päätynyt myös huomattavat määrät neuvostoliittolaisia tykistökranaatteja, jotka olivat jo lähes loppuneet Ukrainalta.
---
NL:n antama massiivinen aseapu pienelle sotaa käyvälle Suomelle oli vertaansa vailla.
Asetoimitukset tehtiin, kaikista vaikeuksista välittämättä ja esteistä piittaamatta, suoraan paikan päälle.
1. asetoimitus tapahtui jo joulukuussa 1939 Tolvajärvellä. Jatkoa seurasi heti perään Suomussalmella alkuvuodesta 1940. Tämä toimituskäytäntö alkoi siis 1939-1940 vuodenvaihteessa jatkuen reilun vuoden keskeytyksen jälkeen, kesäkuun lopulta 1941 aina elokuun puoliväliin 1944 saakka.
Onkin siis ihme, että aikoinaan Tykistömuseolla näyttelyn avajaisissa vieraillut Neuvostoliiton sotilasasiamies hermostui ja vaati näytteillepanoon muutoksia sanoen, ettei Nl ole koskaan "menettänyt" tuollaista määrää tykkejä Suomelle. Kas kun hän ei käyttänyt sanaa toimittanut! Asiasta nousi ihan diplomaattinen jupakka ja niin oli Tykistömuseon esittelyvihkosta oli yliviivattava nuo "valheet" ja sen uudemmassa painoksessa kerrottiinkin jo puhdasta "Pravdaa". Tiettävästi esillepanoakin muutettiin hieman. Tuo episodi kerrotaan Suomen Kenttätykistön historiiikissa siinä osassa, jossa käsitellään Tykistömuseon perustamista ja -vaiheita.
Talvisodan aikana kiväärejä reilu 25 000, konetuliaseita noin 2 500, pst-tykkejä 123, kranaatinheittimiä 94, kenttäkanuunoita 89, haupitseja 49. Lisäksi suuret määrät ajoneuvoja, sadoittain hevosia, kymmeniä panssarivaunuja, ampuatarvikkeita, pistooleja sekä mm soittimia, lippuja ja valistuskirjallisuutta.
Jatkosodassa luvut moninkertaistuivat. Pelkästään Porlammin motista saatiin 2-3 divisioonan varustus.
Tykistömuseo kertoo kappaleen karua historiaa
http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2000-04-03,104:7:44443,1:0:0:0:0:0:
"Museon yli 90 tykin kokoelma on kansainvälisesti arvioiden huomattava. Venäläisten tykkien kokoelma on laajin Venäjän ulkopuolella oleva, Vilhu lisää."
"Museon kokoelmissa on monia harvinaisuuksia johtuen kenttätykistömme kaluston hankkimistavasta. Jatkosodan päätyttyä oli kenttätykistömme käytössä satakunta erilaista tykkiämallia, siis kaikkiaan 3 000 kappaletta. Näistä puolet oli vallattu Venäjän tykistöltä kolmessa eri sodassa."
Vastaukset 5
Vanhimmat
NLn antama massiivinen aseapu pienelle sotaa käyvälle Suomelle oli vertaansa vailla.
Asetoimitukset tehtiin, kaikista vaikeuksista välittämättä ja esteistä piittaamatta, suoraan paikan päälle. 1. asetoimitus tapahtui jo joulukuussa 1939 Tolvajärvellä ja Sallan rintamalla. Jatkoa seurasi heti perään Suomussalmella alkuvuodesta 1940. Tämä toimituskäytäntö alkoi siis 1939-1940 vuodenvaihteessa jatkuen reilun vuoden keskeytyksen jälkeen, kesäkuun lopulta 1941 aina elokuun puoliväliin 1944 saakka. Onkin siis ihme että aikoinaan Tykistömuseolla näyttelyn avajaisissa vieraillut Neuvostoliiton sotilasasiamies hermostui ja vaati näytteillepanoon muutoksia sanoen, ettei Nl ole koskaan "menettänyt" tuollaista määrää tykkejä Suomelle. Kas kun hän ei käyttänyt sanaa toimittanut! Asiasta nousi ihan diplomaattinen jupakka ja niin oli Tykistömuseon esittelyvihkosta oli yliviivattava nuo "valheet" ja sen uudemmassa painoksessa kerrottiinkin jo puhdasta "Pravdaa". Tiettävästi esillepanoakin muutettiin hieman. Tuo episodi kerrotaan Suomen Kenttätykistön historiiikissa siinä osassa, jossa käsitellään Tykistömuseon perustamista ja -vaiheita.
Talvisodan aikana kiväärejä reilu 25 000, konetuliaseita noin 2 500, pst-tykkejä 123, kranaatinheittimiä 94, kenttäkanuunoita 89, haupitseja 49. Lisäksi suuret määrät ajoneuvoja, sadoittain hevosia, kymmeniä panssarivaunuja, ampuatarvikkeita, pistooleja sekä mm soittimia, lippuja ja valistuskirjallisuutta.
Jatkosodassa luvut moninkertaistuivat. Pelkästään Porlammin motista saatiin 2-3 divisioonan varustus.
Vertailun vuoksi länsimainen apu NL:n mukaan:
Tässä Suomen saama ulkomainen aseapu on kerrottuna NL:n silloisen ulkoministerin esittämänä. Mukana saattaa olla pientä paisuttelua ja sen takia vastuu onkin lukijalla:
V. M. Molotov 29.4.1940 kertoi puheessaan Kansankomissaarien Neuvoston Puheenjohtajan ja Ulkoasiain Kansankomissaarin selostus Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston VI sessiassa maaliskuun 29 pnä v. 1940
http://www.histdoc.net/historia/molotov.html
Sama puhe löytyy täältäkin:
Stalinin istunnot, Suomen ja Baltian kohtalo Neuvostoliiton asiakirjoissa 1939-40, Antero Kautto, Kustannuspiste Oy, 1982, sivut 21-30
No ei ole otettu mitään oppia historiasta Venäjällä. Onko maailman historiassa missään maassa otettu hyökkääjäjiä vastaan sen marssiessa riemumarssia maahan ?
Eikös tuolla nähtykään hurraavia kansanjoukkoja?
Punatähden liitto hakaristin kanssa – Brestin salailtu voitonparaati 22.9.1939
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veikkohuuska/216658-punatahden-liitto-hakaristin-kanssa-brestin-salailtu-voitonparaati-22-9-1939/
"Asetoimitukset tehtiin, kaikista vaikeuksista välittämättä ja esteistä piittaamatta, suoraan paikan päälle."
Näinköhän oli?
Näin oli!
NL:n antama massiivinen aseapu pienelle sotaa käyvälle Suomelle oli vertaansa vailla.
Asetoimitukset tehtiin, kaikista vaikeuksista välittämättä ja esteistä piittaamatta, suoraan paikan päälle.
1. asetoimitus tapahtui jo joulukuussa 1939 Tolvajärvellä. Jatkoa seurasi heti perään Suomussalmella alkuvuodesta 1940.