Olen luterilainen ja eräs hyvin läheinen henkilö minulle on liittynyt vahvasti hellareihin jokin aika sitten. Tämän jälkeen hän on hyljännyt lähes kaiken muun ja minut melkein kokonaan. Haluaisin tietää esiintyykö teidän keskuudessanne yleisestikin tällaista, jota olen kuullut lestaadiolaispiireissä tapahtuvan, että uppoudutaan niin syvälle omiin porukoihin, ettei muilla ihmisillä ole enää merkitystä ja miksi on näin? Miten teidän uskonne yleensäkin eroaa "meistä"?
Ihmettelen
käyttäytymistä
13535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa. Lisäksi olen pohtinut helluntailaisten moraalikäsityksiä. Tiedän useamman mieshenkilön (40-50v)jotka "50-villityksessä" - ja joiden mielestä vanha vaimo on ikäloppu ja kulutettu loppuun (="ovat kasvaneet erilleen")- ovat tulleet helluntailaisuuden piiriin syystä siitä että sieltä löytyy paljon vapaita nuoria naisia jotka ovat helposti valmiita erilaisiin "salarakas" -suhteisiin ja jotka melko kevytkenkäisesti suhtautuvat rooliinsa avionrikkojana. - Ehkä siitä syystä, että "tietävät" anteeksiannon tulevan koska ovat oikeassa uskossa. Näitä naisia, esimerkkejä, kuuluu myös seurakunnan työntekijöihin.
opetuksen vääristymisestä. Helluntailaisuudessa on vaihdettu apostolien käyttämä "jokainen tuomitaan henkilöön katsomatta tekojensa mukaan"-opetus musta / valkoiseen - helvetti / taivas- opetukseen.
"Kun olet kastettu, kuulut meihin, olet pelastettu. Jos et ole oikein kastettu, menet loppumattomaan helvettiin itkemään ja tekohampaidesi osaproteesia kiristelemään."
raamatun totuus melko musta valkoista ole .
Tokkopa Jumala "siltä väliltä" elämää Jeesuksessa melle tarjoo.
Eikö olekkin Jumala pysynyt totuudessa, eikä hänessä ole pimeyttä.
Minä olen kiitollinen etten tarvitse olla kaikki tietävä ja silti saan uskoa Jumalan sanan olevan vanhurskas ja oikeuden mukainen.
Ikäväähän sotaakin on käydä jos ei tiedä ken on vihollinen, mietippä sakki peliä ,jos kaikki nappulat olis harmaita.
Valitettavasti ihmiset ovat usein vesittämässä oman mielensä mukaisiksi Jumjalan tahdon.
on yhdelle valkoinen, toiselle musta, esimerkiksi musta se on valkoinen, susta se on musta tai toisin päin! Tuliko selväksi?
Totta puhuen helluntailaisuudessakin näyttävät eräät luottavan Jumalan armoon liian kevytmielisesti, unohtaen sen, ettei Jumala katso henkilöön eikä sormiensä läpi uskovaistenkaan syntejä. Vaan päin vastoin: "Joka on paljon saanut, häneltä sitä enemmän vaaditaan", ja uskovatkin tuomitaan kukin tekojensa mukaan."
sinulle "sotaurho".
Minä toisinaan istahdan kanssa ja olen kuin "havukka-ahon ajattelija".
Meinaan luon myös päässäni kuvaa kuinka tää homma näyttäs Jumalan silmissä, jos nyt oikein tajuat.
Tarkaillen luomiaan täydellisyydestä, ilman valheen häivää.
Hänhän varmaan vaatii syntiemme edestä täydellisen sovituksen ja senhän Jeesus on täyttänyt.
Vaan kun meitä kaikki asiat raamatussa ei niin miellytä niin ne olis mukavampi poistaa tai tehdä meille ihmisille mieluisemmaksi.
Esim. synti eri muotoineen tai kadotus joissa meillä esim. sinun kanssa on eriävät mielipiteet.
Meillähän muuten taivaassa olis valmistettu valtaisa vankila jossa lusisimme eri ajan jokainen, tekojemme mukaan.
Eihän täällä kukaan täydellinen ole.
Tottahan me vastaamme kerran Jumalan edessä, vaan onhan uskovilla Puollustaja verraten niihin joilla ei uskoa ole.
Syyttäjäkin on kaikilla siellä ,vaan Jeesus on puolustus-asianajajamme verrattuna uskosta osattomiin.
Eikös Herramme mainitse, "menkää pois minun luotani, en tunne teitä".(siellä taivaan oikeuden käynissä).
Olen myös ollut nuorena mukana kirkon nuorten porukoissa ja meillä olikin aivan ihana ryhmä, jotka olimme isosina leireillä ja järkkäilimme kaikkea kivaa yhdessä, eli tämä puoli on mulle hyvin tuttu. Kun sitten aikuistuimme, tiemme erosivat, kuka lähti mihinkin opiskelemaan ja perusti omaa perhettä. Srk-yhteys jäi sivuun. Sitten noin parikymppisenä alkoivat uskon asiat kiinnostaa jälleen, aloin lukea raamattua ja rukoilla, etsiä oikein todella Jumalaa. Tulin oikein todella uskoon oikeastaan yksinäni, ja aloin etsiä srk-yhteyttä. Kävin paikallisessa kirkossa, mutta en sieltä silloin sitä löytänyt. Yksin menin, yksin lähdin, monia kertoja.
Menin paikalliseen helluntaisrk:aan ja nyt fraasi: tunsin tulleeni kotiin. Siltä se oikeasti kuitenkin tuntui. Pikkuhiljaa löytyi omanikäisiä ystäviä, joiden kanssa paljon juttelimme, tutkimme raamattua ja rukoilimme yhdessä. Itselläni on ollut valtava halu lukea raamattua uskoontuloni alusta asti, ja nyt oli ympärilläni ihmisiä, joilla oli sama halu; oppia enemmän Herrasta, päästä lähemmäksi Häntä...
Vaikka yhteyttä ei ollut paljoakaan niihin riparivuosien aikaisiin ystäviin, niin jotain oli kuitenkin säilynyt ja kerroin, mihin suuntaan olin kulkenut. Sain aika ikävän vastaanoton ja olin siitä melko tyrmistynyt. Mutta varmaan on olemassa niin paljon ennakkoluuloja, johtuen erilaisista seurakunnista, on erilaisia uskovia, joiden käytöksen mukaan leimataan koko srk. Pahimmassa tapauksessa koko helluntailiike. No, tähän kuitenkin jouduin törmäämään. Olin ihmeissäni. Sain kuulla aikamoisia kommentteja aina silloisen kirkkoni kirkkoherralta asti, joten en sitten jaksanut sitä kuunnella, ja yhteydenpito siihen suuntaan kuihtui hiljalleen.
Entä nyt, vuosien päästä? Tilanne on aivan toinen! Silloisista riparikavereista on osa käynyt sekä helluntaissa, että vapiksessa ja myös kirkon jutuissa, itse käyn myös näissä kaikissa, koska olen kokenut, että olemme Jeesuksessa sisaria ja veljiä, meillä on yhteinen usko Häneen, riippumatta siitä, miten tulkitsemme joitakin opinkappaleita. Omalla paikkakunnallani yhteiskristiliset kokoukset ja tilaisuudet ovat yleisiä ja mielestäni tosi mahtavia juttuja. Monia ennakkoluuloja puolin ja toisin on hälvennyt! En minä ole ketään painostamassa kulkemaan samoin kuin itse, liittymään juuri meidän srk:aan, kukin kyllä itse tuntee, missä se hengellinen koti on. Mutta se ei estä meitä toimimasta yhdessä! Eikö juuri siitä meidät tunneta Jeesuksen opetuslapsiksi, että meillä on keskinäinen rakkaus! Voin sanoa koko sydämestäni, että olen kokenut tän kaiken valtavana rikkautena!
Ei tämä kertomasi ole mikään tapa tai käytäntö. Me ihmiset olemme vain erilaisia, ja toimimme eri tavoin, ehkäpä ystäväsi on todella innoissaan srk:staan ja haluaa tutustua perheeseensä. Uskon ja toivon, että hänkin jonkin ajan päästä on liikkeellä taas laajemmaltikin. :) -Lestadiolaispiireistä en tiedä mitään, siksi en lähde vertailemaan millään tavalla heihin.
Uskomme ei pääpiirteiltään eroa luterilaisesta, tarkoitan sitä, että luemme samaa raamattua, uskomme Jeesukseen Vapahtajanamme. Srk-käsite on vain erilainen; seurakunta koostuu uskovista jäsenistä, uskova käy kasteella (joka on upotuskaste ja toimitetaan yleensä jossain srk:n tilaisuudessa, aika usein meillä juuri sunnuntain kokouksessa) ja liittyy seurakuntaan. Kokoukset ( =jumalanpalvelus ) ovat melko vapaamuotoisia, eli mitään kirjoitettuja kaavoja niissä ei ole. Mutta kyllähän ne kieltämättä aika usein melko saman kaavan mukaan menevät. En osaa oikein selittää tämän enempää, käy itse tutustumassa joskus.
"Ei tämä kertomasi ole mikään tapa tai käytäntö."
Minusta aika kovaa ja itsekästä tekstiä. Eikä varmastikaan Jumalasta. Että on lupa naida ketä lystää jos kuuluu samaan seurakuntaan. Ja oma puoliso voidaan hylätä "pakanana ja kerettiläisenä" vaikka hän harras uskova olisikin - ainoastaan väärän seurakunnan jäsen.
Kyseinen henkilö on perheeni jäsen, ei ainoastaan ystävä. Siksi ihmettelen suurestikin tätä, ystäväthän tulevat ja menevät muutenkin elämän varrella.
Mutta kun kerrot noin käyväsi vähän "siellä sun täällä" niin eikö kastekäsitys ole ristiriidassa silloin? Eikö hellariyhteisöön pääse siis sisälle ollenkaan jos on vain lapsikaste?
En tuomitse ketään, sehän ei luonnollisesti ole minun tehtäväni, ihmettelen vain.
ja päättänyt mennä kasteelle, niin kasteen jälkeen voit liittyä jäseneksi.
Halusitko tahallasi ymmärtää väärin, vai miksi lainasit lauseeni "ei tapa eikä käytäntö" aivan väärään asiayhteyteen? Vastaukseni oli alkuperäisen viestin lähettäjälle ja koski sitä, että ei ole mitenkään tapa eikä käytäntö erottautua muista uskovista ja jättää ystävätkin sen jälkeen kun on liittynyt hellareihin. En käsitellyt vastauksessani mitenkään asiaa, jossa puhuttiin miesten ja naisten keskinäisistä jutuista.
Mutta olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että toisten puolisoissa hyppiminen ei kuulu uskoville, minulle avioliitto on hyvin tärkeä ja pyhä ja itse haluan sen sellaisena säilyttää. Kivillä en kuitenkaan lähde ketään heittelemään, enkä pahaa puhumaan edessä tai takanapäin. Tiedän, ettei se asiaa suinkaan paranna. Uskon, että tehtävämme on ohjata oikeaan raamatun sanalla ja tehdä se rakentavasti ja rakkaudellisesti. Tuon kyseisen henkilön on kuitenkin itse päätettävä, miten asiansa ratkaisee, hän itse vastaa Jumalan edessä omista valinnoistaan.
Toki helluntaisrk:ssa voi käydä missä tilaisuudessa tahtoo, olipa kastettu tai ei, lapsena tai aikuisena. Tilaisuudet ovat täysin avoimia kaikille. Ovella ei suinkaan ole ketään kysymässä, mites on kasteasian laita?! :)
Oli minullakin aika, jolloin suorastaan kiivailin kasteasioista, mutta ei sellainen ole rakentavaa kenellekään. En oisi itsekään aiemmin tykännyt, jos joku oisi tullut mulle esittämään, että kuulesnyt, raamatussa sanotaan kasteesta näin ja näin. Onneksi ei tullutkaan. Olisin ehkä kääntynyt kannoillani. Olen valmis kyllä keskustelemaan asiasta, jos joku itse kysyy kantaani, mutta väittelyihin en ala. Jos menen luterilaisen kirkon tilaisuuksiin, ei minulta myöskään kukaan kysy, mihin srk:aan kuulun. Ja kun kerroin käyväni eri seurakuntien tilaisuuksissa, en tarkoittanut kuitenkaan ihan alvariinsa juoksevani eri paikoissa. Pääasiallisesti käyn toki omassa srk:ssani, mutta jos menen joskus luterilaiseen srk:aan, menen sinne sillä asenteella, että nämä uskovat ovat Jumalan lapsia jokainen, siinä kuin minäkin, ja me olemme sisaria ja veljiä. Vapaasrk:lla ja babtisteilla on sama ajatus kasteesta kuin hellareissa, ettei sen puolesta ole ristiriitaa myöskään. Itse kävin muuten hellareissa yli vuoden, ennen kuin olin kasteella käynyt. Ei kukaan siitä mitään huomautellut tai kysellyt. Toivon, että asia sinun perheenjäsenesi kanssa hiljalleen kulkee hyvään suuntaan.
Hieno todistus terveestä Jumalan antamasta kasvusta.Näinhän se mullakin tuppas vähän oleen rapiat 11 vuotta sitten,kun uskoon tulin,sitä oli niin olevinaan oikeassa,mutta onneksi Herra kanansa kynii ja antaa sanastaan näköalojen laajeta,kullekkin ajallaan.Siksi Raamatun luku,Rukous ja srk.yhteys on tärkeää,siinä tämmönen vähän yksinkertaisempikin rakentuu väkisinkin,on sitten hellari,lutteri tai joku muu.
Ei ole käytäntönä ainakaan meillä.Seurakuntamme jäsenillä on ystäviä luterilaisissa ja heitä arvostetaan.Myöskin käydään luterilaisten tilaisuksissa,niinkuin tässä vähän aikaakin sitten.Veli kertoili seurakunnassamme,kuinka hyvän Raamattutunnin eräs jo eläkkeellä ollut Rovasti oli pitänyt,iloitsimme tästä kovasti.Kyllä meillä Hellunt.ja Luterilaisilla on aivan sama Raamatun sana ja Vapahtajamme Jeesus Kristus rakastaa meitä molempia yhtä paljon.Herramme ei katso minkä nimikkeen alla uskoamme tunnustamme,vaan sitä ,onko sydämemme pesty Jeesuksen Pyhällä verellä.Siunausta sinulle Luterilainen sisareni tai veljeni!