Ukrainan sota voisi loppua venäläisen historioitsijan ja oppositiopoliitikon Andrei Zubovin mukaan siihen, että armeija ottaa vallan Venäjällä. Tietysti asian voi kuitata sillä, että tämä on vain opposition edustajan toiveunta. Mutta tarkemmin ajateltuna asia voi olla juuri näin.
Kun katsotaan asiaa Venäjän armeijan ja sen korkeimpien kenraalien näkövinkkelistä, asiat näyttävät kehittyvän tosi huonoon suuntaan. Venäjän armeija on kärsimässä tappion ja näyttää ulkopuolisin silmin kyvyttömältä juoppolallien porukalta verrattuna Ukrainan ammattimaisesti johdettuun ja tehokkaaseen armeijaan. Venäläinen sotilaskunnia näyttää heikolta. Mutta se ei ole asia, mistä kyvykkäiden venäläiskenraalien tulisi kantaa huolta. Se on lähinnä imagokysymys, jolla ei ole kauaskantoisia seurauksia.
Sen minkä uskoisi herättävän kenraalikunnan huolta, on maan puolustuskyvyn heikentyminen ja sen seuraukset. Yhä useampi reunavaltio uskaltaa haastaa Venäjän, kun sen sotilaallinen kyvykkyys rapautuu. Kenraalit ajattelevat, että Venäjästä on tulossa helppo maali sen vihollisille, koska puolustusvoimien ammattitaito ja aseistuksen nykyaikaistaminen takkuilevat. Kannattaako uhrata Venäjän vielä jäljellä olevaa sotavoimaa vai lopettaa järjetön sota ja alkaa valmistautua tulevaisuuteen paremmin eväin. Sotilasjohto voi miettiä asioita vuosikymmenten perspektiivillä, kun putlerilla on elonpäiviä ehkä korkeintaan viisi vuotta jäljellä.
Toinen huolta herättävä asia on tappioiden merkitys sisäisessä kehityksessä. Se voi johtaa arvaamattomiin taisteluihin vallasta ja yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen. Siitä voi seurata Venäjän hajoamisprosessin jatko. Suurvallaksi aikoneesta maasta tuleekin hetkessä usein kansakuntien pienvalta. Valtataistelu voi johtaa Venäjän pitkäkestoiseen näivettymiseen. Tätä Venäjän tulevaisuutta vastuullisesti pohtivat hyvin ymmärtävät. Siksi hiekka tiimalasissa alkaa loppua. Zubovin ennuste muutamista kuukausista voi hyvinkin osua oikeaan.
Avainkysymys on uskallus ja suunnitelmallisuus. Jos vallankaappaus on Turkissa tapahtuneen kaltainen muutamien upseerien pienhanke, se todennäköisesti epäonnistuu. Sen vuoksi vallankaappauksen taakse pitäisi saada merkittävä määrä sellaisia upseereita, joilla on määrätietoinen halu muuttaa suuntaa, Zubov on oikeassa myös siinä, että armeijan tavoitteena ei olisi kaapata valtaa itselleen pitkäkestoisesti vaan pelastaa Venäjä valtiona. Sen vuoksi vallankaappauksen pitäisi tapahtua mieluiten nopeasti ennen kuin sotilaallinen tappio Ukrainassa realisoituu kaikessa karmeudessaan. Sotilasjohto voi niellä tappion ja laittaa sen putlerin syyksi. putler ei taas voi hyväksyä mitään tappiota ja tämän sotilasjohti tietää tai ainakin sen pitäisi se ymmärtää.
Kun katsotaan asiaa Venäjän armeijan ja sen korkeimpien kenraalien näkövinkkelistä, asiat näyttävät kehittyvän tosi huonoon suuntaan. Venäjän armeija on kärsimässä tappion ja näyttää ulkopuolisin silmin kyvyttömältä juoppolallien porukalta verrattuna Ukrainan ammattimaisesti johdettuun ja tehokkaaseen armeijaan. Venäläinen sotilaskunnia näyttää heikolta. Mutta se ei ole asia, mistä kyvykkäiden venäläiskenraalien tulisi kantaa huolta. Se on lähinnä imagokysymys, jolla ei ole kauaskantoisia seurauksia.
Sen minkä uskoisi herättävän kenraalikunnan huolta, on maan puolustuskyvyn heikentyminen ja sen seuraukset. Yhä useampi reunavaltio uskaltaa haastaa Venäjän, kun sen sotilaallinen kyvykkyys rapautuu. Kenraalit ajattelevat, että Venäjästä on tulossa helppo maali sen vihollisille, koska puolustusvoimien ammattitaito ja aseistuksen nykyaikaistaminen takkuilevat. Kannattaako uhrata Venäjän vielä jäljellä olevaa sotavoimaa vai lopettaa järjetön sota ja alkaa valmistautua tulevaisuuteen paremmin eväin. Sotilasjohto voi miettiä asioita vuosikymmenten perspektiivillä, kun putlerilla on elonpäiviä ehkä korkeintaan viisi vuotta jäljellä.
Toinen huolta herättävä asia on tappioiden merkitys sisäisessä kehityksessä. Se voi johtaa arvaamattomiin taisteluihin vallasta ja yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen. Siitä voi seurata Venäjän hajoamisprosessin jatko. Suurvallaksi aikoneesta maasta tuleekin hetkessä usein kansakuntien pienvalta. Valtataistelu voi johtaa Venäjän pitkäkestoiseen näivettymiseen. Tätä Venäjän tulevaisuutta vastuullisesti pohtivat hyvin ymmärtävät. Siksi hiekka tiimalasissa alkaa loppua. Zubovin ennuste muutamista kuukausista voi hyvinkin osua oikeaan.
Avainkysymys on uskallus ja suunnitelmallisuus. Jos vallankaappaus on Turkissa tapahtuneen kaltainen muutamien upseerien pienhanke, se todennäköisesti epäonnistuu. Sen vuoksi vallankaappauksen taakse pitäisi saada merkittävä määrä sellaisia upseereita, joilla on määrätietoinen halu muuttaa suuntaa, Zubov on oikeassa myös siinä, että armeijan tavoitteena ei olisi kaapata valtaa itselleen pitkäkestoisesti vaan pelastaa Venäjä valtiona. Sen vuoksi vallankaappauksen pitäisi tapahtua mieluiten nopeasti ennen kuin sotilaallinen tappio Ukrainassa realisoituu kaikessa karmeudessaan. Sotilasjohto voi niellä tappion ja laittaa sen putlerin syyksi. putler ei taas voi hyväksyä mitään tappiota ja tämän sotilasjohti tietää tai ainakin sen pitäisi se ymmärtää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Positiivista toiveajattelua, mihin venäjä ei ole aikoihin antanut aihetta.