Tarinaa sohvasta

🥰🛋🐕‍🦺 Tuli mieleeni tuosta palstan sohvakeskustelusta oma hieno valkoinen sohvani. Ostin sen, kun edellinen adhd rescue koirani oli hilannut sänkyni keskelle olohuoneen lattiaa ollessaan ekan kerran yksin kotonani työpäivän verran. Se oli ottanut runkosängyn kyljestä kiinni sitä raahatessaan, joten kotiin tullessani vieterit vain repsottivat näkyvillä. Ostin tilalle kauniin valkoisen vuodesohvan, kun en tiennyt mitään koirista. Hetken sain ihastella kaunista sohvaa. Kun sitten kävin keittiössä niin sillä aikaa siihen oli ilmestynyt ikävä palkeenkieli. Lopunaikaa se sohva olikin sitten päiväpeiton alla suojassa hampailta ja koiran karvoilta. Oli helpompaa pesaista se päiväpeitto, kuin koko sohva.

Totesinkin, että mulle tulee tyylihuonekalut vasta kun koira siirtyy paremmille metsästyspoluille. Menin kuitenkin hölmöyksissäni ottamaan uuden tilalle, joten vieläkin on huonekalut missä on hampaiden ja kynsien jälkiä. Lemmikin tapauksessa sydämestä löytyy tilaa uudelle yksilölle, vaikka se edellinen on rakkaana mielessä. Miehen suhteen tilanne on erilainen. Ei ole tilaa muille. 🤗😘❤