…kaikkien aikojen merkittävin suomalainen kansainvälisessä politiikassa. Tämä väite esitetään Helsingin Sanomien toukokuun kuukausiliitteen Martti Ahtisaaresta ja varsinkin hänen nykyisestä toiminnastaan kertovassa pitkässä (8 sivua) artikkelissa.
Ajattelin laittaa tämän kirjoitukseni kansainvälisen politiikan saitille, mutta tännehän se on laitettava kolmestakin syystä. Ensiksikin: juuri täällähän Oiva Härkönen hiljattain pitkässä kirjoitussarjassaan mollasi Ahtisaarta pyrkien tekemään tästä perin mitättömän miehen. Toiseksi: täällä on juuri kehuttu Olli Rehniä kansainvälisesti merkittävimmäksi suomalaiseksi, ja tässä ollaan asiasta kovasti eri mieltä. Ja kolmanneksi: kaikki linkkini muilla saitilla oleviin mielestäni hyviin ja asiallisiin kirjoituksiini on täältä poistettu.
Varmaan poistettu siksi, että noissa kirjoituksissa käsitellään myös keskustan politiikkaa ja keskustalaisten poliitikkojen tekemisiä, ja eräät kepulaiset siitä hermostuneina ovat vaatineet linkkien poistoa. Keskustelupalstojen sääntöjen mukaan massapostitusta ei ole linkitys, jota ennen nykyistä seriffiä täällä on aina harjoitettu. Muistakaapa linkki-Timo Ristimäkeä! No, ovat nuo kirjoitukseni sentään tallella yleisen politiikan (eläkeläisten asemasta, työttömyydestä), ulkopolitiikan (naapuristamme Venäjästä) ja historian (Paasikivi-seuran historia/Kekkonen) saiteilla. Nyt ”päivän epistolaan”:
Anu Nousiaisen ja Vesa Ojan artikkeli tuossa HS:n kuukausiliitteessä kuvaa Ahtisaaren toimiston työtä. Helsingin Pienellä Roobertinkadulla sijaitsevan maailmanrauhan hyväksi työskentelevän toimiston oven messinkikyltissä lukee Crisis Management Initiative. The Office of President Ahtisaari. Toimisto tunnetaan maailmalla nimilyhenteellään CMI.
Ahtisaaren toimiston ensimmäisenä toiminnanjohtajana toimi ministeri Jaakko Iloniemi. 70-vuotiaan Iloniemen seuraajaksi tuli viime vuonna nelikymppinen Pauliina Arola. Hän on toiminut tutkijana yliopistossa, opettanut ammattikorkeakoulussa, ollut keskustan ehdokkaana EU-vaaleissa, johtanut Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssia ja Euroopan nuorisofoorumia ja kuulunut kirkkojen maailmanneuvostoon. Myös muu toimiston henkilöstö on varsin nuoria miehiä ja naisia, vähän yli kolmikymppisiä, mutta jo kansainvälisesti ja poliittisesti kokeneita.
CMI:n varapuheenjohtaja, Ahtisaaren avustajana jo tämän presidenttikaudella työskennellyt vapaa tutkija Matti Kalliokoski (Viljami Kalliokosken pojanpoika ja isoisänsä elämäkerran ”Pitkä sarka” kirjoittaja) sanoo, että ”Suomessa on ollut tapana, että valtion korkeimmista tehtävistä lähdetään viina- tai uhkapelimonopolin johtoon, ei maailmaa parantamaan. Jos Ahtisaari olisi perustanut konsulttitoimiston, se olisi helpompi ymmärtää. Mutta CMI ei ole konsulttitoimisto, vaan kansainvälinen erikoisorganisaatio. Sitä ei voi sijoittaa suomalaiseen poliittiseen kehikkoon”.
Pauliina Arola ilotsee: ”Kun yksi Naton alipääsihteereistä tulee Suomeen, missä hän haluaa vierailla? Täällä!” Indonesian kapinoiva maakunta Aceh on yksi maailman kipupisteistä, jossa tulitauot eivät ole kestäneet. Kun Ahtisaari kutsui osapuolet tapaamiseen Suomeen, maailman tiedotusvälineet kiinnostuivat CMI:stä. Nytkin Meeri-Maria Jaarva (yksi toimiston henkilöstöstä) istuu Sveitsin radion haastateltavana”, sanoo Arola.
Meeri-Maria Jaarva on kiertänyt viime aikoina laajalti maailmaa ja mm. neuvotellut monien Keski-Aasian valtionpäämiesten kanssa, kun on puhuttu Etyj:n aiheista. Neuvottelukumppaneina ovat olleet mm. presidentit Akajev (Kirgisia), Rahmonov (Tadzhikistan), Nijazov (Turkmenistan) ja Karimov (Uzbekistan).
Toimiston uusin työntekijä Anna Elfving on juuri lähdössä Brysseliin tapaamaan EU:n ulkoasiankomissaaria Benita Ferrero-Waldneria, ohjelmajohtaja Sami Lahdensuo on parhaillaan neuvotteluissa eduskunnassa ja ohjelmapäällikkö Juha Mustonen on juuri palannut CMI:n järjestämästä tilaisuudesta Brysselistä, jossa hän tapasi monia eri maiden ”avainmeppejä”. Pauliina Arola määrittelee toimiston työn ”nykyaikaiseksi rauhanturvaamiseksi; kun maailma muuttuu, on löydettävä uusia tapoja puuttua kriiseihin”.
Presidentti Ahtisaarella on missio. Sillä ei ole mitään tekemistä hänen presidenttikautensa kanssa. ”Presidenttiys oli mun urallani syrjähyppy. Sinänsä ihan mielenkiintoinen ja tärkeä tehtävä. Mutta nyt olen palannut siihen, mitä tein ennen”, sanoo Ahtisaari, ja näyttää silminnähden tyytyväiseltä.
Ahtisaaren missio on paitsi maailmanrauha myös nuorisokasvatus. Siksi hänen toimistonsakin palveluksessa on paljon nuoria. ”Muuallakin pitäisi luoda samanlaisia mekanismeja. Minun mukanani kulkee aina näitä nuoria, jotta he oppivat tätä työtä ja näkevät sen kansainvälisen ympäristön, jossa sitä tehdään. Pitäisi olla muitakin kuin Elisabeth Rehn, minä ja Harri Holkeri. Ongelma on vain saada ensimmäinen näyttö”.
”Ja pitäisi olla muitakin kanavia ulkomaisiin tehtäviin kuin ulko- ja puolustusministeriö. Suomalaiset ovat jääneet kauaksi esimerkiksi norjalaisista, jotka ovat rakentamassa itsestään eräänlaista humanitääristä suurvaltaa. Sellaista ongelma-aluetta ei olekaan, jossa ei törmäisi norjalaisiin. Ne ovat läsnä Sri-Lankassa ja Latinalaisessa Amerikassa, kaikkialla”, sanoo Ahtisaari.
Ahtisaari täyttää kesällä 68 vuotta, mutta hänen vauhtinsa ei näy hiljenevän. Kalenterissa on kahden seuraavan kuukauden aikana lennot Hiroshimaan, Bangkokiin, New Delhiin, Brysseliin, Turkkiin, Tukholmaan, Washingtoniin, Sofiaan, Nizzaan, Pekingiin ja Portugaliin. Kalliokoski vertaa esimiestään polkupyörään. ”Jos hän pysähtyisi, hän kaatuisi”, sanoo hän.
Toimittaja toteaa, että ”näkee, että Ahtisaari nauttii siitä mitä tekee. Näin onnellisena emme nähneet häntä presidenttinä – paitsi Kosovon neuvottelujen aikana”.
Keväällä 2000 YK:n pääsihteeri Kofi Annan tarjosi Ahtisaarelle pakolaiskomissaarin virkaa. Suomessa katsottiin, että työ ilman muuta pitäisi ottaa vastaan. Ahtisaaren ulkomaiset tukijat ja ystävät olivat eri mieltä. Heidän mielestään Ahtisaaren poikkeukselliset kyvyt ja kokemus menisivät tehtävässä hukkaan. ”He näkivät, ettei kovin moni pysty tekemään sen tyyppistä työtä, jota olin tehnyt Kosovossa edellisenä vuonna” sanoo Ahtisaari, eikä yritäkään kuulostaa vaatimattomalta.
Totta on, että maailmalla tarvitaan riippumattomia kovan luokan neuvottelijoita, eikä sopivia ole monia. Ahtisaari päätti unohtaa YK:n ja ruveta ”keikkahommiin”. Perusrahoitus toiminnalle on saatu ulkomailta Ahtisaaren tunnetun nimen ansiosta. Suomen entinen presidentti haluttiin ja hän myös meni myös monien kansainvälisten järjestöjen hallituksiin, ja palkkioilla on maksettu toimiston avustajien palkkoja. Pahimmillaan Ahtisaari on matkustanut yli 200 päivää vuodessa, viime vuonnakin vielä 170 päivää.
Niin, artikkelissa todella todetaan, että ”Viime syksynä televisiossa äänestettiin siitä, kuka on suurin suomalainen. Mutta entä jos olisi pitänyt valita kaikkien aikojen merkittävin suomalainen kansainvälisessä politiikassa? Mieleen tulee vain Martti Ahtisaari”.
Ahtisaari oli jo presidentiksi tullessaan kansainvälisesti tunnetuin ja arvostetuin suomalainen, mutta miten tämä asia meillä hyödynnettiin? Ei mitenkään, sillä meidän puoluepukarointia ja pikkupolitikointia ihannoivassa itseriittoisessa poliittisessa kulttuurissamme Ahtisaaren arvoa ei tajuttu. Kuka presidenteistämme on parantanut paremmin Suomen kuvaa maailmalla, saanut Suomelle enemmän goodwilliä kuin Martti Ahtisaari? Ei kukaan.
Ja juuri tuo, missä Ahtisaari on hyvä, on oleellisinta nykyisessä presidentin tehtävässä. Mutta meillä ei ole tajuttu presidentin tehtävän muuttunutta luonnetta, sitä eivät näe oikein edes poliittiset johtajamme. Kun Ahtisaari sai tarpeekseen yhdestä kaudesta presidenttinä ja Tarja Halonen valittiin hänen tilalleen, riemuitsi Kalevi Sorsakin, että ”tämä on politiikan kunnianpalautus”. Ruotsissa sen sijaan on osattu ottaa kunnia koko maalle Ahtisaareen vertautuvista politiikan ulkopuolisista Folke Bernadottesta ja Dag Hammarskjöldistä.
Lopuksi lyhyt ja varmasti puutteellinen lista Martti Ahtisaaren merkittävimmistä kansainvälisistä tehtävistä:
Namibia 1977-83 ja 1989-90 YK:n apulaispääsihteerinä ja Namibian itsenäisyyshankkeen johtajana.
Kosovo 1999 rauhanneuvotteluissa EU:n edustajana Ahtisaari taivutti Milosevicin rauhaan.
Itävalta 2000 yksi ”kolmesta viisaasta miehestä”, jotka arvioivat EU:n itävalta-pakotteita.
Pohjois-Irlanti 2000-01 IRA:n asevaraston toisena riippumattomana tarkastajana.
Länsiranta 2002 Ahtisaari määrättiin johtamaan kolmen hengen ryhmää, jonka oli määrä tutkia Israelin armeijan toimia Jeninissä. Israel ei kuitenkaan päästänyt ryhmää maahan.
Irak 2003 YK:n pääsihteeri Kofi Annanin nimittämänä johti ryhmää, joka tutki YK:ta vastaan tehtyä terrori-iskua.
Eritrea ja Etiopia 2003 Kofi Annanin erityislähettiläänä tutkimassa uhkaavaa nälänhätää ja saattamassa sitä maailman tietoisuuteen.
Keski-Aasia 2003-04 Etyj:n Keski-Aasian erityislähettiläänä luomassa yhteyksiä alueen itsevaltaisiin johtajiin.
Aceh 2004- toiminta erään maailman pitkäaikaisemman ja vaikeimman kriisin lopettamiseksi jatkuu.
Ajattelin laittaa tämän kirjoitukseni kansainvälisen politiikan saitille, mutta tännehän se on laitettava kolmestakin syystä. Ensiksikin: juuri täällähän Oiva Härkönen hiljattain pitkässä kirjoitussarjassaan mollasi Ahtisaarta pyrkien tekemään tästä perin mitättömän miehen. Toiseksi: täällä on juuri kehuttu Olli Rehniä kansainvälisesti merkittävimmäksi suomalaiseksi, ja tässä ollaan asiasta kovasti eri mieltä. Ja kolmanneksi: kaikki linkkini muilla saitilla oleviin mielestäni hyviin ja asiallisiin kirjoituksiini on täältä poistettu.
Varmaan poistettu siksi, että noissa kirjoituksissa käsitellään myös keskustan politiikkaa ja keskustalaisten poliitikkojen tekemisiä, ja eräät kepulaiset siitä hermostuneina ovat vaatineet linkkien poistoa. Keskustelupalstojen sääntöjen mukaan massapostitusta ei ole linkitys, jota ennen nykyistä seriffiä täällä on aina harjoitettu. Muistakaapa linkki-Timo Ristimäkeä! No, ovat nuo kirjoitukseni sentään tallella yleisen politiikan (eläkeläisten asemasta, työttömyydestä), ulkopolitiikan (naapuristamme Venäjästä) ja historian (Paasikivi-seuran historia/Kekkonen) saiteilla. Nyt ”päivän epistolaan”:
Anu Nousiaisen ja Vesa Ojan artikkeli tuossa HS:n kuukausiliitteessä kuvaa Ahtisaaren toimiston työtä. Helsingin Pienellä Roobertinkadulla sijaitsevan maailmanrauhan hyväksi työskentelevän toimiston oven messinkikyltissä lukee Crisis Management Initiative. The Office of President Ahtisaari. Toimisto tunnetaan maailmalla nimilyhenteellään CMI.
Ahtisaaren toimiston ensimmäisenä toiminnanjohtajana toimi ministeri Jaakko Iloniemi. 70-vuotiaan Iloniemen seuraajaksi tuli viime vuonna nelikymppinen Pauliina Arola. Hän on toiminut tutkijana yliopistossa, opettanut ammattikorkeakoulussa, ollut keskustan ehdokkaana EU-vaaleissa, johtanut Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssia ja Euroopan nuorisofoorumia ja kuulunut kirkkojen maailmanneuvostoon. Myös muu toimiston henkilöstö on varsin nuoria miehiä ja naisia, vähän yli kolmikymppisiä, mutta jo kansainvälisesti ja poliittisesti kokeneita.
CMI:n varapuheenjohtaja, Ahtisaaren avustajana jo tämän presidenttikaudella työskennellyt vapaa tutkija Matti Kalliokoski (Viljami Kalliokosken pojanpoika ja isoisänsä elämäkerran ”Pitkä sarka” kirjoittaja) sanoo, että ”Suomessa on ollut tapana, että valtion korkeimmista tehtävistä lähdetään viina- tai uhkapelimonopolin johtoon, ei maailmaa parantamaan. Jos Ahtisaari olisi perustanut konsulttitoimiston, se olisi helpompi ymmärtää. Mutta CMI ei ole konsulttitoimisto, vaan kansainvälinen erikoisorganisaatio. Sitä ei voi sijoittaa suomalaiseen poliittiseen kehikkoon”.
Pauliina Arola ilotsee: ”Kun yksi Naton alipääsihteereistä tulee Suomeen, missä hän haluaa vierailla? Täällä!” Indonesian kapinoiva maakunta Aceh on yksi maailman kipupisteistä, jossa tulitauot eivät ole kestäneet. Kun Ahtisaari kutsui osapuolet tapaamiseen Suomeen, maailman tiedotusvälineet kiinnostuivat CMI:stä. Nytkin Meeri-Maria Jaarva (yksi toimiston henkilöstöstä) istuu Sveitsin radion haastateltavana”, sanoo Arola.
Meeri-Maria Jaarva on kiertänyt viime aikoina laajalti maailmaa ja mm. neuvotellut monien Keski-Aasian valtionpäämiesten kanssa, kun on puhuttu Etyj:n aiheista. Neuvottelukumppaneina ovat olleet mm. presidentit Akajev (Kirgisia), Rahmonov (Tadzhikistan), Nijazov (Turkmenistan) ja Karimov (Uzbekistan).
Toimiston uusin työntekijä Anna Elfving on juuri lähdössä Brysseliin tapaamaan EU:n ulkoasiankomissaaria Benita Ferrero-Waldneria, ohjelmajohtaja Sami Lahdensuo on parhaillaan neuvotteluissa eduskunnassa ja ohjelmapäällikkö Juha Mustonen on juuri palannut CMI:n järjestämästä tilaisuudesta Brysselistä, jossa hän tapasi monia eri maiden ”avainmeppejä”. Pauliina Arola määrittelee toimiston työn ”nykyaikaiseksi rauhanturvaamiseksi; kun maailma muuttuu, on löydettävä uusia tapoja puuttua kriiseihin”.
Presidentti Ahtisaarella on missio. Sillä ei ole mitään tekemistä hänen presidenttikautensa kanssa. ”Presidenttiys oli mun urallani syrjähyppy. Sinänsä ihan mielenkiintoinen ja tärkeä tehtävä. Mutta nyt olen palannut siihen, mitä tein ennen”, sanoo Ahtisaari, ja näyttää silminnähden tyytyväiseltä.
Ahtisaaren missio on paitsi maailmanrauha myös nuorisokasvatus. Siksi hänen toimistonsakin palveluksessa on paljon nuoria. ”Muuallakin pitäisi luoda samanlaisia mekanismeja. Minun mukanani kulkee aina näitä nuoria, jotta he oppivat tätä työtä ja näkevät sen kansainvälisen ympäristön, jossa sitä tehdään. Pitäisi olla muitakin kuin Elisabeth Rehn, minä ja Harri Holkeri. Ongelma on vain saada ensimmäinen näyttö”.
”Ja pitäisi olla muitakin kanavia ulkomaisiin tehtäviin kuin ulko- ja puolustusministeriö. Suomalaiset ovat jääneet kauaksi esimerkiksi norjalaisista, jotka ovat rakentamassa itsestään eräänlaista humanitääristä suurvaltaa. Sellaista ongelma-aluetta ei olekaan, jossa ei törmäisi norjalaisiin. Ne ovat läsnä Sri-Lankassa ja Latinalaisessa Amerikassa, kaikkialla”, sanoo Ahtisaari.
Ahtisaari täyttää kesällä 68 vuotta, mutta hänen vauhtinsa ei näy hiljenevän. Kalenterissa on kahden seuraavan kuukauden aikana lennot Hiroshimaan, Bangkokiin, New Delhiin, Brysseliin, Turkkiin, Tukholmaan, Washingtoniin, Sofiaan, Nizzaan, Pekingiin ja Portugaliin. Kalliokoski vertaa esimiestään polkupyörään. ”Jos hän pysähtyisi, hän kaatuisi”, sanoo hän.
Toimittaja toteaa, että ”näkee, että Ahtisaari nauttii siitä mitä tekee. Näin onnellisena emme nähneet häntä presidenttinä – paitsi Kosovon neuvottelujen aikana”.
Keväällä 2000 YK:n pääsihteeri Kofi Annan tarjosi Ahtisaarelle pakolaiskomissaarin virkaa. Suomessa katsottiin, että työ ilman muuta pitäisi ottaa vastaan. Ahtisaaren ulkomaiset tukijat ja ystävät olivat eri mieltä. Heidän mielestään Ahtisaaren poikkeukselliset kyvyt ja kokemus menisivät tehtävässä hukkaan. ”He näkivät, ettei kovin moni pysty tekemään sen tyyppistä työtä, jota olin tehnyt Kosovossa edellisenä vuonna” sanoo Ahtisaari, eikä yritäkään kuulostaa vaatimattomalta.
Totta on, että maailmalla tarvitaan riippumattomia kovan luokan neuvottelijoita, eikä sopivia ole monia. Ahtisaari päätti unohtaa YK:n ja ruveta ”keikkahommiin”. Perusrahoitus toiminnalle on saatu ulkomailta Ahtisaaren tunnetun nimen ansiosta. Suomen entinen presidentti haluttiin ja hän myös meni myös monien kansainvälisten järjestöjen hallituksiin, ja palkkioilla on maksettu toimiston avustajien palkkoja. Pahimmillaan Ahtisaari on matkustanut yli 200 päivää vuodessa, viime vuonnakin vielä 170 päivää.
Niin, artikkelissa todella todetaan, että ”Viime syksynä televisiossa äänestettiin siitä, kuka on suurin suomalainen. Mutta entä jos olisi pitänyt valita kaikkien aikojen merkittävin suomalainen kansainvälisessä politiikassa? Mieleen tulee vain Martti Ahtisaari”.
Ahtisaari oli jo presidentiksi tullessaan kansainvälisesti tunnetuin ja arvostetuin suomalainen, mutta miten tämä asia meillä hyödynnettiin? Ei mitenkään, sillä meidän puoluepukarointia ja pikkupolitikointia ihannoivassa itseriittoisessa poliittisessa kulttuurissamme Ahtisaaren arvoa ei tajuttu. Kuka presidenteistämme on parantanut paremmin Suomen kuvaa maailmalla, saanut Suomelle enemmän goodwilliä kuin Martti Ahtisaari? Ei kukaan.
Ja juuri tuo, missä Ahtisaari on hyvä, on oleellisinta nykyisessä presidentin tehtävässä. Mutta meillä ei ole tajuttu presidentin tehtävän muuttunutta luonnetta, sitä eivät näe oikein edes poliittiset johtajamme. Kun Ahtisaari sai tarpeekseen yhdestä kaudesta presidenttinä ja Tarja Halonen valittiin hänen tilalleen, riemuitsi Kalevi Sorsakin, että ”tämä on politiikan kunnianpalautus”. Ruotsissa sen sijaan on osattu ottaa kunnia koko maalle Ahtisaareen vertautuvista politiikan ulkopuolisista Folke Bernadottesta ja Dag Hammarskjöldistä.
Lopuksi lyhyt ja varmasti puutteellinen lista Martti Ahtisaaren merkittävimmistä kansainvälisistä tehtävistä:
Namibia 1977-83 ja 1989-90 YK:n apulaispääsihteerinä ja Namibian itsenäisyyshankkeen johtajana.
Kosovo 1999 rauhanneuvotteluissa EU:n edustajana Ahtisaari taivutti Milosevicin rauhaan.
Itävalta 2000 yksi ”kolmesta viisaasta miehestä”, jotka arvioivat EU:n itävalta-pakotteita.
Pohjois-Irlanti 2000-01 IRA:n asevaraston toisena riippumattomana tarkastajana.
Länsiranta 2002 Ahtisaari määrättiin johtamaan kolmen hengen ryhmää, jonka oli määrä tutkia Israelin armeijan toimia Jeninissä. Israel ei kuitenkaan päästänyt ryhmää maahan.
Irak 2003 YK:n pääsihteeri Kofi Annanin nimittämänä johti ryhmää, joka tutki YK:ta vastaan tehtyä terrori-iskua.
Eritrea ja Etiopia 2003 Kofi Annanin erityislähettiläänä tutkimassa uhkaavaa nälänhätää ja saattamassa sitä maailman tietoisuuteen.
Keski-Aasia 2003-04 Etyj:n Keski-Aasian erityislähettiläänä luomassa yhteyksiä alueen itsevaltaisiin johtajiin.
Aceh 2004- toiminta erään maailman pitkäaikaisemman ja vaikeimman kriisin lopettamiseksi jatkuu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kerrotko vielä vaikka sen kun tätisi oli huorana Porissa? Sekin kun kuuluu tälle palstalle koska ne tädit oli kepulaisia.....
ei tosta ota selvää.mara oli presidenttinä ykkönen.
Samaa mieltä. Ahtisaariko muka merkittävin... NAURETTAVAA TOUHUA. Ei siis mitään järkeä. KUKA SE TÄMMÖISIÄ KIRJOITTAA. On aikoihin eletty. Niin se vain taas näkyy tämä että sossut tekevät itsestään ja puolueen jäsenistään sankareita ja nostavat imagoaan. HYI SENTÄÄN.
Sanon kyllä kirjoituksessani lähteen, johon se perustuu. Tässäpä se vielä Sinulle tikun nokassa:
>> Anu Nousiaisen ja Vesa Ojan artikkeli tuossa HS:n kuukausiliitteessä kuvaa Ahtisaaren toimiston työtä. Helsingin Pienellä Roobertinkadulla sijaitsevan maailmanrauhan hyväksi työskentelevän toimiston oven messinkikyltissä lukee Crisis Management Initiative. The Office of President Ahtisaari. Toimisto tunnetaan maailmalla nimilyhenteellään CMI.
Sano nyt vielä, että Ahtisaari ei osaa edes kieliä, kuten Olli Rehn, niin olet uskottavampi. Tai niin hyvin kuin Anneli Jäätteenmäki. Bwaahahahahah..hah..hik..hik..kjeh..kjeh..
Ja sano, että Korhonen ei osaa edes kirjoittaa niin hyvin kuin Kerimäki...bwaaaahbwaahbwaahahahah... älä ny läkähdytä minua. Ja sano, että täällä on monta kepulaista jotka kirjottavat asiallisemmin ja paremmin kuin Korhonen...bwaahbwaahbwaahbwaahbwaah.. ei lopu tää hauskuus ellen poistu..hik..hik..hik..
Ei ole tainnut tämä herra paljon Suomessa aikaan saanut mitään. Kyllä häntä tuo maailma kiinnostaa, ajelut ympäri maailmaa ja aceh. Saapahan toimistolleen rahaa. Ja ehkä itekin jotain mitaleita. Suomen hyväksi ei mitään.
...tehdään nykymaailmassa enemmän ja tuloksellisemmin työtä maailmalla kuin Suomessa. Ainakin johtajiemme pitäisi niin tehdä, ja Ahtisaari myös tekee. Sitä ei vain ymmärrä omaan itseensä, ehkä omaan kuntaansa käpristynyt, siltarumpu- ja muuhun pikkupolitkointiin tottunut ihminen.
Eivätkä näy ymmärtävän meidän ahtaassa ja itseriittoisessa politiikassa kasvaneet poliittiset johtajammekaan, jotka hädin tuskin pystyvät hahmottamaan edes pienen Suomemme, ja maailma on heille kauhea paikka. Ahtisaari on toista maata. Toivottavasti Olli Rehnkin, vaikkakaan hän ei vielä ole lähelläkään Ahtisaarta, ei missään asiassa.
Lopettakaa jo. Lopettakaa Rehnin haukkuminen, lopettakaa Rehnin kehuminen, lopettakaa Ahtisaaren haukkuminen ja kehuminen. Lopettakaa jo nostattamasta tuota typerää suurmieskulttia.
Tällä palstalla pitäisi keskittyä keskustelemaan keskustan harjoittamasta politiikasta. Ellette te osaa siitä keskustella, niin älkää laittako tänne noita typeriä avauksianne.
>> Mikä helvetin merkitystä on sillä,
kuka on tunnetuin Suomalainen > Tällä palstalla pitäisi keskittyä keskustelemaan keskustan harjoittamasta politiikasta.> Ellette te osaa siitä keskustella, niin älkää laittako tänne noita typeriä avauksianne.
...
Vähintää niinkin korkealle on joskus noussut kusi ja valunut lahkeita pitkin, kun Rahtimara ei muistanut tyhjentää ajoissa..
Samapa se, millä perusteella kukin pyrkii 10 km kerhoon.. moni suorittaa pääsyvaatimuksen vessassa, mutta tosi Kommari Demari tekee senkin istualtaan ilmeenkään värähtämättä, ja vieläpä omiin housuihin omalle penkillä.
Sillä demarit eivät suinkaan aio luoda hyvinvointia, vaan jakaa kaiken vaurauden kaikkien kesken ja sen jälkeen nauttia itseaiheutetusta ongelmasta mahdollisimman pitkään, ennenkuin sivulliset hajun perusteella löytävät sylttytehtaalle..tai tässä tapauksessa kusiputkaan...
Kysymys: Ketkä niitä suurimpia jakajia tässä maassa ovat ja keille ne jakavat ja keiltä se jaettava otetaan?
Vastaus: Kepu se suurin jakaja on, ja se jakaa maajussille ja muille kannattajilleen kepusuomeen kaiken sen mitä se riistää tuottavammasta talouselämästä ja etenkin palkansaajilta.
Agraarisosialistinen puolue Suomen Keskusta.
Vaikka olen lukuisia kertoja täällä nähnyt, että kepulaisen ajatus askartelee mielellään navan alapuolisissa asioissa keksien niistä mitä villeimpiä fantasioita, niin silti täytyy nyt kysyä: mitä oikein tarkoitat noilla kusijutuillasi?
Kehititkö tuon omasta päästäsi, vai kerrotaanko jossakin legendaa, johon tuo pohjautuisi?
Olisikohan joku maalaisisäntä lantaa luodessaan ikävän työnsä ratoksi kehitellyt tarinan, jonka on sitten kertonut tupaillassa jostakin muka kuultuna (taatusti lähdettä ei mainittu) ja joka tarina on sitten levinnyt kenties kauaksikin.
Pitäisi vähäisenkin järjen sanoa, että juttu ei voi olla tosi. Mara on lentänyt lähes neljäkymmentä vuotta elämästään melkeinpä työkseen, viime vuonnakin hänellä oli yli 200 matkapäivää, ja tämän vuoden ohjelma on lähes yhtä tiivis. Katsopa se jutustani. Ei tuollaisella miehellä mene kuset housuun lentokoneessa eikä muuallakaan, sillä Mara on tottunut seurustelemaan tasavertaisena maailman mahtavimpien kanssa.
Jos tarinalla on todellinen tapahtuma alkuna, niin varmaan joku maalaisisäntä lentopelkoisena päästi housuihinsa sillä ensimmäisellä ja ainoaksi jääneellä etelän matkallaan, ja hän sitten kertoi muka samalla matkalla olleelle Maralle niin tapahtuneen.
Otsikossa kaikki
Ahtisaaren presidentinvaalikampanja olisi mennyt täysin perseelleen elleivät demarit olisi Tuomiojan johdolla järjestäneet kriisipalaveria, jossa ehdokkaan imago muokattiin.
Kekkosen julkisuustemput vallassa pysyäkseen olivat vaatimattomia verrattuina siihen nuoleskelukampanjaan jolla Ahtisaari voitti kansansuosion. Saimme presidentin karjalanpaistin, tuttu juttu -shown ja Veikko Hurstin härskin hyväksikäytön avulla. Sä oksalla ylimmällä...
Ahtisaaren missio oli luvata yhteiskunnallista tasa-arvoa ja köyhille hyvää, jonka Koivisto oli kyynisyydessään tietoisesti tyrmännyt. Ahtisaari petti lupauksensa välittömästi. Tai ei ihan välittömästi. Vielä virkaanastujaispuheessaan hän puhui kauniisti.
Erilaisten kauppavaltuuskuntien mukana hän kierteli tosiaan ahkerasti ympäri maailmaa ja kolhi itseään. Kun itsensä kolhiminen ei enää riittänyt hän alkoi kolhia Suomen kansaa. UPM:n painostuksesta myönnettiin silloisen Indonesia metsäministerille korkea suomalainen kunniamerkki. Se oli mahdollisesti kunniattomin teko mihin suomalainen vallanpitäjä on koskaan syyllistynyt. No jaa, ehkä marskin tapa levittää takapuolensa kaikille mahdollisille istuimille taatakseen oma koskemattomuutensa tappion tullen oli todella jotain vielä kunniattomampaa.
Mitä kehumista ns. tavallisella kansalaisella Ahtisaaressa on? Ei mitään. Hän on yksi niistä valtapoliitikoista, joiden henkilökohtaisen menestyksen ehtona on se että ihmiset uskovat valtakuvioitten legitiimisyyteen.
Tietenkin sellaisia ihmisiä riittää. Suurin osa meistä on sellaisia. Mutta onhan sitten ajatteleviakin ihmisiä. Heiltä Ahtisaari tuskin saa arvostusta.
>> Hän on yksi niistä valtapoliitikoista, joiden henkilökohtaisen menestyksen ehtona on se että ihmiset uskovat valtakuvioitten legitiimisyyteen. Tietenkin sellaisia ihmisiä riittää. Suurin osa meistä on sellaisia.> Mutta onhan sitten ajatteleviakin ihmisiä.> Heiltä Ahtisaari tuskin saa arvostusta.
>> Minäkin luen itseni heihin [ajatteleviin ihmisiin] kuuluvaksi, ja mielestäni olen sen osoittanut myös täällä
Kun itse määrittelee itsensä on varmaan itse tytyväinen? "Olen isänmaallinen mies." Voiko tällainen määrittely mielestäsi tarkoittaa jotain faktista? "Olen ollut puolueeton YK-toimenhaltija, juuri siksi minun sanoillani on erityistä pätevyyttä, jos olen puolueellinen." Mitä tämä hra Korhosen suusta esitetty itsemäärittely tarkoittaa? Pitäisikö siihen suhtautua samalla tavalla kuin itse suhtaudut joissakin yhteyksissä: jos joku on jossain asiassa sinusta väärässä, miehen muillakaan sanomisilla ei voi olla mitään pätevyyttä?
Minä taas pidän sinua pätemättömänä ei suinkaan tuon yhden typeryyden vuoksi vaan siksi, etten ole toistaiseksi kuullut sinulta asiallisesti perusteltuja mielipiteitä.
>> tähän [meidän ajattelevien] joukkoon näkyvät kuuluvan myös nuo HS:n toimittajat, jotka ovat tehneet tuon Ahtisaarta kovasti arvostavan jutun,
Sisäsiittoisen logiikan oppitunti: myös minä kuulun ajattelijoiden joukkoon, johon näyttävät kuuluvan muutkin ajattelevat ihmiset. Sattumoisin muuten porukkaani kuuluu myös Hesarin toimittajia, jotka sattumoisin eivät useinkaan kirjoittele juttuja siten kuin itse ajattelevat. Sattumoisin joukkoon ei muuten kuulu ainoatakaan toimittajaa joka kirjoittaisi niin kuin ajattelee. Se on niin sanottu tyhjä joukko.
Kotilasku: laskepas nyt montako joukkoa sait hahmottumaan?
Ja selvänä, ettei näy tuplana.
ja Sainio on kirjoittanut hänestä kirjankin:"Operaatio Ahtisaari".