Olenko se vain minä vai tuleeko muillekkin jotain menneitä juttuja mieleen jotka tuovat surullisen ja todella oudon tunteen? Kun ajattelen yhtä poikaa jonka tapasin härmässä se tuo todella tyhjän ja surullisen olon. En siis ollut enään sen jälkeen hänen kanssa tekemisissä kun hän kuitenkin asuu paljon kauempana minusta ja ei otettu numeroita tai mitään ylös toisilta. Hän on pyörinyt lähi päivinä mielessä tosi paljon ja kaikki muistot saavat itkun kurkkuun. Miten saisin hänet pois mielestä? Ja mikä selittää nämä sanoin kuvaamattomat oudot tuntemukset häntä kohtaan? Kaikki vastaukset vastaan ja muut kommentit!
Menneisyys piinaa mieltä
Anonyymi-ap
2111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Karma on muisti. Se on paitsi aivoissa, niin myös koko kehossa ja kaikessa elollisessa ja elottomassa. Karmasta vapautuja on aidosti vapaa. Muut joutuu aina välillä kärsimään, enempi tai vähempi.
Yhdessä pojassa oli tuttuutta. Hänen ulkonäkönsä, puheensa, äänensä, ilmeensä, eleensä tai joku muu seikka tuntui sinusta tutulta. Jos musiikkikappaleessa ei ole tuttuja elementtejä entisistä suosikeistamme , se on mielestämme huono. Kaikki pohjautuu siihen, että ennestään tuntemaamme lisätään vähän jotain uutta. Näin syntyy päässämme hyvät biisit, elokuvat tai ihmiset. Kaikki on kuitenkin pään sisässä. Guru kysyy oppilaaltaan: "näytä missä olen". Oppilas osoittaa sormellaan gurua. "Väärin, olen sinun päässäsi!"
Hienosti kirjoitettu! Kiitos tästä.