Ajatukseni aamulla lokakuussa

Siinä on peili - hyvän ja pahan välisestä taistelusta.
Paha- Liciferimaisesti hyökkää ja ainut on puolustautuminen.
Lucifer- sananmukaisesti - varastaa, tappaa, sekä tuhoaa. Kyllä tuon silmävoiteen kautta voi ihminen nähdä sen, mitä se lihassa rakennettu PUTIN mielikuva hyvästä on aina tuhoa, vainoa, kuolemaa.
Sille perustukselle ei voi rakentaa "taivaskuvaa" - vaikka kuinka putinilaisesti hieroo irvikuvamaisesti ristinkuvia rinnuksiin ja maailmaan lipsunut pappeus ja oppi säveltää siinä mukana, eikä julista Jumalan tuomiota. Ihmispelko on pannut paulan ja suu papilla selvittää kansallekin sitä, mitä johtaja haluaa.
Kirjoituksista ei oteta kiinni, eli Jumalan lain päämäärä on rakkaus.

Tavallaan tuomio ajassa, se voi olla sitä, että kansakunnat = demoratia -> laittaa kuolaimet väärälle hevoselle, ja tai ratsuille. Sellaista hevosta ei ole, joka ei löydä kuolaimia päänsä ympäriltä.

Mutta, mutta. Nyt näemme sen, mikä on se pahan valta - joka pyrkii käyttämään pahantiedonpuusta - valtajakkaraa - veljiään vastaan. Se jakkara ei ole ihmisvallalla mahdollisuus ylläpitää. Sitä valtaa käyttävä on lain alla.
Hän on rikkonut Taivaallisen rakkaudenlain ohjeita ja neuvoja.

Sen tähden ne ristit on ihmisen rakentamia. Esikuvallisuus on Golgatan risti, ihminen rakensi ristin, ja halusi tappaa rakkauden lähteen, mutta rakkautta ei voi tappaa, se nousee haudasta elämään.

Näin Ukrainassakin nämä tapetut, "marttyyrit" huutavat oikeutta meille eläville.
Ja siksi he nousevat tavallaan voittajiksi tässä taistelussa. Rakkaus voittaa, paha saa tuomionsa, helvetin tulen, olkiukkoina. Eikä heissä ole iankaikkisen elämän lahjaa, se ei ole taivaallista

Jes.24:1-23 Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, mullistaa sen muodon ja hajoittaa sen asukkaat. Ja niinkuin kansan käy, niin papinkin, niinkuin orjan, niin hänen herransa, niinkuin orjattaren, niin hänen emäntänsä, niinkuin ostajan, niin myyjän, niinkuin lainanottajan, niin lainanantajan, niinkuin velallisen, niin velkojankin. Maa tyhjentämällä tyhjennetään ja ryöstämällä ryöstetään. Sillä Herra on tämän sanan puhunut. Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaiden alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle. Viini murehtii, viiniköynnös kuihtuu, kaikki ilomieliset huokaavat. Loppunut on vaskirumpujen riemu, lakannut remuvaisten melu, loppunut kanteleitten riemu. Ei laulaen viiniä juoda, vakijuoma käy karvaaksi juojillensa. Kukistettu on autio kaupunki, joka talo teljetty, sisään pääsemätön. Viinistä on kaduilla valitus, kaikki ilo on mennyt mailleen, riemu maasta paennut. Jäljellä on kaupungissa hävitys, portti on pirstaleiksi lyöty. Sillä niin on käyvä maan päällä, kansojen keskuudessa, kuin öljypuuta karistettaessa, kuin jälkikorjuussa, viinikorjuun päätyttyä. Ne korottavat äänensä ja riemuitsevat, ne huutavat mereltä päin Herran valtasuuruutta: Sentähden kunnioittakaa Herraa valon mailla, ja meren saarilla Herran, Israelin Jumalan nimeä. Maan äärestä kuulemme ylistysvirret: Ihana on vanhurskaan osa! Mutta minä sanon: Riutumus, riutumus on minun osani, voi minua: ryöstäjät ryöstävät, raastaen ryöstäjät ryöstävät! Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi, sinä maan asukas. Joka pakenee kauhun ääntä, se putoaa kuoppaan, ja joka kupasta nousee, se puuttuu paulaan. Sillä korkeuden akkunat aukenenat, ja maan perustukset järkkyvät. Maa murkaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut, huojuu niinkuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse. Sinä päivänä Herra kostaa korkeuden sotajoukolle korkeudessa, ja maan kuninkaille maan päällä. Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan vankeuteen; pitkän ajan kuluttua heitä etsiskellään. Ja kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.

Jes.13:6-22 Valitakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Sentäden herpoavat kaikki kädet, ja kaikki ihmissydämet raukeavat. He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he väätelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina. Katso, Herran päivä tulee, armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä syntiset. Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekkat eivät loista valoansa, aurinko on pimeä noutessansa, kuu ei kirkkaana kumota. Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisen ylpeyden. Minä teen kuolevaiset harvinaisemmaksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaiseksi kuin Oofirin kulta. Sentähden minä järitytän taivaat, ja maa järkkyy paikaltansa, Herran Sebaotim kiivaudesta, hänen vihansa päivänä. Ja niinkuin säikytetyt gasellit ja ninkuin lampaat, joilla ei ole kokoajaa, he käätyvät kukin kansansa luo, pakenevat kukin omalle maallensa. Kuka ikinä tavataan, se lävistetään, kuka kiini joutuu, se miekkaan kaatuu. Heidän pienet lapsensa murkataan heidän silmäinsä edessä, heidän talonsa ryöstetään, ja heidän vaimonsa raiskataan. Katso, minä herätän heitä vastaan meedialaiset, jotka eivät hopeasta huoli eivätkä kullasta välitä. Heidän jousensa kaatavat nuoret miehet; he eivät armahda kohdun hedelmää eivätkä lapsia sääli. Ja Baabelin, valtakuntain kaunistuksen, kaldealaisten ylpeyden ja loiston, käy niinkuin Sodoman ja Gomorran, jonka Jumala hävitti. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen; ei arabialainen sinne telttaansa tee, eivätkä paimenet siellä laumaansa leputa. Erämaan eiläimet lepäävät siellä, sen huoneet ovat täynnä huuhkajia, kamelikurjet asuvat siellä, ja metsänpeikot siellä hyppelevät. Sakaalit ulvovat sen palatseissa, aavikkosudet huvilinnoissa. Sen aika on lähellä, tulemaisillaan, ei sen päiviä pidennetä.