Miten päästään eroon tieteen tarinoista ja paradigmoista?

Hauska vitsi. ;-)

Onhan vuosia jatkunut käsien heiluttelu palstalla toki useiden tieteellisten julkaisujen arvoinen suoritus. Ainakin jos palstalla vuosia käsiään heilutelleelta asiaa kysyt.

"Suhteellisuusteoria etukäteismääritteli avaruuden kaartumisen gravitaation takia, aikadilataation yms. yms. Ne on oikeasti mitattu, mutta reilusti teorian jälkeen."

Suhteellisuusteoria oli Einsteinin ajatuskoe joka liittyi mm. Michelson-Morley kokeeeseen ja oletettuun eetterin olemattomuuteen. Eetteriä ei kuitenkaan oikeasti kumottu vaan se ilmaantui uudestaan myöhemmin vähän eri muodossa (tyhjiön nolla-piste-energia) kuin 1800-luvun eetterikäsite. Aitoa absoluuttista tyhjiötä ei ole olemassa.

Einstein hahmotti GR & SR mallit havaitsijoiden ja kellojen mukaan hänen aikansa positivistisen tieteenfilosofian muodin mukaisesti vaikka paljon selkeämpi hahmotus olisi ollut esim. systeemiteoreettinen.

Avaruuden kaareutuminen, aikadilaatio ja pituuskontraktio ovat todellisten ilmiöiden tulkintoja jotka voidaan myös tulkita esim. siten että valonnopeus vaihtelee paikallisen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan jolloin avaruuden kaareutumista, aikadilaatiota yms. ei tarvitse olettaa ja samalla päädyttäisiin paljon nykyistä selkeämpään suhteellisuusteorioiden tulkintaan.

Tulkintaa/tarinaa ei siis kannata minkään teorian suhteen lyödä lukkoon koska kaikki tähän mennessä havaituista säännönmukaisuuksista rakennetut kaavat voivat olla pelkästään ajallis-paikallisia erikoistapauksia koska kaikki tähänastiset mittaukset on tehty paikallisesti ja universaalisti tarkasteltuna äärimmäisen lyhyen ajanjakson aikana.

Einstein kuten muutkin tieteenhistorian suurina neroina pidetyt yksilöt (Darwin, Newton, Galileo, Stephen Hawking yms.) aloittivat tarinoilla/tulkinnoilla jotka olivat niin loogiselta kuullostavia että kaikki havainnot ja mittaukset alettiin hahmottaa ja tulkita heidän tarinoidensa mukaan.

Galileon ja Newtonin tapausten suhteen on jo ilmennyt että heidän alkup. hahmotuksensa olivat varsin puutteellisia ja pohjimmiltaan hyvin hätäisiä johtopäätöksiä ja muidenkin tieteen satusetien suhteen tulee varmaankin käymään samoin vaikka he onnistuivatkin jumittamaan tieteen kehitystä hyvin pitkiksi ajoiksi.

Hahmotus on kaikkien tulkintojen lähtökohta ja useimpia ellei kaikkia havaintoja voi hahmottaa useammasta erilaisesta näkökulmasta eli erilaisten perusoletusten/aksioomien kautta. Hahmotus on pääsääntöisesti aina hyvin kulttuurisidonnaista eli liittyy yhteisön kollektiivisiin ajatustottumuksiin ja uskomuksiin jotka ovat kiteytyneet usein pitkien aikojen kuluessa.

Anonyymi kirjoitti:

"Suhteellisuusteoria etukäteismääritteli avaruuden kaartumisen gravitaation takia, aikadilataation yms. yms. Ne on oikeasti mitattu, mutta reilusti teorian jälkeen."

Suhteellisuusteoria oli Einsteinin ajatuskoe joka liittyi mm. Michelson-Morley kokeeeseen ja oletettuun eetterin olemattomuuteen. Eetteriä ei kuitenkaan oikeasti kumottu vaan se ilmaantui uudestaan myöhemmin vähän eri muodossa (tyhjiön nolla-piste-energia) kuin 1800-luvun eetterikäsite. Aitoa absoluuttista tyhjiötä ei ole olemassa.

Einstein hahmotti GR & SR mallit havaitsijoiden ja kellojen mukaan hänen aikansa positivistisen tieteenfilosofian muodin mukaisesti vaikka paljon selkeämpi hahmotus olisi ollut esim. systeemiteoreettinen.

Avaruuden kaareutuminen, aikadilaatio ja pituuskontraktio ovat todellisten ilmiöiden tulkintoja jotka voidaan myös tulkita esim. siten että valonnopeus vaihtelee paikallisen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan jolloin avaruuden kaareutumista, aikadilaatiota yms. ei tarvitse olettaa ja samalla päädyttäisiin paljon nykyistä selkeämpään suhteellisuusteorioiden tulkintaan.

Tulkintaa/tarinaa ei siis kannata minkään teorian suhteen lyödä lukkoon koska kaikki tähän mennessä havaituista säännönmukaisuuksista rakennetut kaavat voivat olla pelkästään ajallis-paikallisia erikoistapauksia koska kaikki tähänastiset mittaukset on tehty paikallisesti ja universaalisti tarkasteltuna äärimmäisen lyhyen ajanjakson aikana.

Einstein kuten muutkin tieteenhistorian suurina neroina pidetyt yksilöt (Darwin, Newton, Galileo, Stephen Hawking yms.) aloittivat tarinoilla/tulkinnoilla jotka olivat niin loogiselta kuullostavia että kaikki havainnot ja mittaukset alettiin hahmottaa ja tulkita heidän tarinoidensa mukaan.

Galileon ja Newtonin tapausten suhteen on jo ilmennyt että heidän alkup. hahmotuksensa olivat varsin puutteellisia ja pohjimmiltaan hyvin hätäisiä johtopäätöksiä ja muidenkin tieteen satusetien suhteen tulee varmaankin käymään samoin vaikka he onnistuivatkin jumittamaan tieteen kehitystä hyvin pitkiksi ajoiksi.

Hahmotus on kaikkien tulkintojen lähtökohta ja useimpia ellei kaikkia havaintoja voi hahmottaa useammasta erilaisesta näkökulmasta eli erilaisten perusoletusten/aksioomien kautta. Hahmotus on pääsääntöisesti aina hyvin kulttuurisidonnaista eli liittyy yhteisön kollektiivisiin ajatustottumuksiin ja uskomuksiin jotka ovat kiteytyneet usein pitkien aikojen kuluessa.

Lue lisää

" Michelson-Morley kokeeeseen ja oletettuun eetterin olemattomuuteen."

M&M nimenomaan etsivät eetteriä, eivät sen olemattomuutta.
Se, että he eivät eetteriä kuitenkaan löytäneet, ei johtunut eetterin olemattomuudesta vaan siitä, että he eivät sitä koe- ja tiedonkäsittelymenetelmillään olisi pystyneetkään löytämään.

Anonyymi kirjoitti:

" Michelson-Morley kokeeeseen ja oletettuun eetterin olemattomuuteen."

M&M nimenomaan etsivät eetteriä, eivät sen olemattomuutta.
Se, että he eivät eetteriä kuitenkaan löytäneet, ei johtunut eetterin olemattomuudesta vaan siitä, että he eivät sitä koe- ja tiedonkäsittelymenetelmillään olisi pystyneetkään löytämään.

Lue lisää

Valon nopeuteen vaikuttavaa eetteriä on etsitty sen jälkeen käyttäen kulloisenkin ajan mukaisia menetelmiä. Nykyään tiedetään erittäin monen desimalin tarkkuudella se, että valo tyhjiössä liikkuu vakionopeudella, joka ei riipu valonlähteen eikä havaitsijan nopeuksista.

Jos eetteriteoriaa nykyisellään esittää on sen toteutettava suhteellisuusteorian asettamat vaatimukset. Muuten se falsifioituu välittömästi koetulosten perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

"Suhteellisuusteoria etukäteismääritteli avaruuden kaartumisen gravitaation takia, aikadilataation yms. yms. Ne on oikeasti mitattu, mutta reilusti teorian jälkeen."

Suhteellisuusteoria oli Einsteinin ajatuskoe joka liittyi mm. Michelson-Morley kokeeeseen ja oletettuun eetterin olemattomuuteen. Eetteriä ei kuitenkaan oikeasti kumottu vaan se ilmaantui uudestaan myöhemmin vähän eri muodossa (tyhjiön nolla-piste-energia) kuin 1800-luvun eetterikäsite. Aitoa absoluuttista tyhjiötä ei ole olemassa.

Einstein hahmotti GR & SR mallit havaitsijoiden ja kellojen mukaan hänen aikansa positivistisen tieteenfilosofian muodin mukaisesti vaikka paljon selkeämpi hahmotus olisi ollut esim. systeemiteoreettinen.

Avaruuden kaareutuminen, aikadilaatio ja pituuskontraktio ovat todellisten ilmiöiden tulkintoja jotka voidaan myös tulkita esim. siten että valonnopeus vaihtelee paikallisen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan jolloin avaruuden kaareutumista, aikadilaatiota yms. ei tarvitse olettaa ja samalla päädyttäisiin paljon nykyistä selkeämpään suhteellisuusteorioiden tulkintaan.

Tulkintaa/tarinaa ei siis kannata minkään teorian suhteen lyödä lukkoon koska kaikki tähän mennessä havaituista säännönmukaisuuksista rakennetut kaavat voivat olla pelkästään ajallis-paikallisia erikoistapauksia koska kaikki tähänastiset mittaukset on tehty paikallisesti ja universaalisti tarkasteltuna äärimmäisen lyhyen ajanjakson aikana.

Einstein kuten muutkin tieteenhistorian suurina neroina pidetyt yksilöt (Darwin, Newton, Galileo, Stephen Hawking yms.) aloittivat tarinoilla/tulkinnoilla jotka olivat niin loogiselta kuullostavia että kaikki havainnot ja mittaukset alettiin hahmottaa ja tulkita heidän tarinoidensa mukaan.

Galileon ja Newtonin tapausten suhteen on jo ilmennyt että heidän alkup. hahmotuksensa olivat varsin puutteellisia ja pohjimmiltaan hyvin hätäisiä johtopäätöksiä ja muidenkin tieteen satusetien suhteen tulee varmaankin käymään samoin vaikka he onnistuivatkin jumittamaan tieteen kehitystä hyvin pitkiksi ajoiksi.

Hahmotus on kaikkien tulkintojen lähtökohta ja useimpia ellei kaikkia havaintoja voi hahmottaa useammasta erilaisesta näkökulmasta eli erilaisten perusoletusten/aksioomien kautta. Hahmotus on pääsääntöisesti aina hyvin kulttuurisidonnaista eli liittyy yhteisön kollektiivisiin ajatustottumuksiin ja uskomuksiin jotka ovat kiteytyneet usein pitkien aikojen kuluessa.

Lue lisää

"Einstein hahmotti GR & SR mallit havaitsijoiden ja kellojen mukaan hänen aikansa positivistisen tieteenfilosofian muodin mukaisesti vaikka paljon selkeämpi hahmotus olisi ollut esim. systeemiteoreettinen."

Systeemiteoreettisuus ei voi lisätä esim. GR:ään mitään, jos ei ole mitään esim. sosiologista systeemiä, joka vaikuttaa esim. valon kulkuun auringon ympäri. Systeemiteoreetikon on todettava datan perusteella, että valo ja jonkun yrityksen organisaatio ovat erillisiä systeemejä.

Pelkkä filosofinen systeemiteoreettisuus tarkoittaa sitä, että millekään teorialle ei tehdä mitään. Eikä uutta teoriaa varsinkaan tehdä. Mutta sitä pohditaan paljon millainen on teorioiden määritelmä. Ei tosin sillä tavalla, että jostain asiasta olisi tullut sen jälkeen ei-teoria tai ei-systeemi, vaan filosofia antoi kaiken olla ja kuvaili sen paremmin. Erityisesti siten, että kaikki maailman asiat voitaisiin nähdä jonain systeeminä, ja sen teorialla on jotain yhteistä kaikkien muiden teorioiden kanssa, jonka vain filosofi osaa kuvailla. Vähän samalla tavalla teoreettinen matematiikka selittää asioita asioiden välillä ja joskus löytää niille laajemman kontekstin.

Systeemit aiheuttavat yleensä suuntauksen
https://en.wikipedia.org/wiki/Systems_thinking
missä asiat ovat ajattelijan mielestä vielä systeemimpejä, jos niissä on paljon pieniä osia ja niitä on kaikkia ajateltava yhtäaikaa vuorovaikutuksessa. Jos systeemiajattelija alkaisi vaihtaa tai korjata GR:ää hänen olisi mm. (a) löydettävä maailmasta pienempiä osia kuin differentiaaligeometrian differentiaalinen avaruusläntti;, (b) 'voimistaa' länttien ja materian välisiä yhteyksiä lisäämällä esim. Einsteinin kaavaan korkeamman asteen termejä ('voimistaa' voisi tarkottaa kovempaa gravitaatiota kuin se on, mutta ajattelijalle voi kelvata sekin, että termit suppenevat ja niiden tarkoitus on ajatella systeemiä suuremmalla tarkkuudella); tai (c) maailmassa on yhtälön oikeata puolta varten enemmän hiukkasia kuin aiemmin luultiin eli enemmän osia, joita pitää tietää. Kaikki nykyiset hiukkaset ovat jo kytköksissä GR:ään ja niistä syntyy kosminen GR. Myös kvanttigravitaatio ja sen tarinat voisivat olla GR:ää systeemimpejä ajattelijan mielestä.

"Avaruuden kaareutuminen, aikadilaatio ja pituuskontraktio ovat todellisten ilmiöiden tulkintoja jotka voidaan myös tulkita esim. siten että valonnopeus vaihtelee paikallisen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan jolloin avaruuden kaareutumista, aikadilaatiota yms. ei tarvitse olettaa ja samalla päädyttäisiin paljon nykyistä selkeämpään suhteellisuusteorioiden tulkintaan."

Valonnopeuden vaihtelu VSL on vain valon kulkeman reitin vaihtoehtoinen teoria - ei tulkinta. Siinä ei tulkita kaareutumiseen jne. liittyviä kaikkia ilmiöitä. Jos ei ole GR:ää, täytyy olettaa monta teoriaa lisää, jotta nämä ilmiöt sisältyvät lopulta kokonaiseen fysiikan opukseen. GR:ssä ei tarvitse olettaa erillistä gravitaatiokenttää avaruuden kaareutumisen lisäksi, ja jotkut luopuvat käsitteestä myös kvanttigravitaatiossaan tehden avaruuden kaareutumisesta jotain, mikä on ilmiönä muista asioista.

VSL:ssä ollaan erotettu toisistaan nämä systeemit: kello, aika, havaitsija (*), avaruus, materia, valo. Yhtälössä niistä ovat jälleen yhdessä valo ja materia: muut eivät vuorovaikuta mitenkään. VSL on kaava, jonka mukaan valonnopeus muuttuu, mutta ei selitetä yhtään, mitä valo on; mitä materia on; ja miksi toinen vaikuttaa toiseen jonkun tyhjiön yli, jossa sanotaan olevan gravitaatiokenttä. Mitä se on? Esityksesi on märkä rätti sellaisten ihmisten kasvoille, jotka haluasivat fysiikan olevan muutakin kuin matemaattisia kaavoja, jotka sopivat empiirisiin havaintoihin.

(*) Dicken jälkeen VSL:istä tuli kuitenkin myös modifoitu-SR -teoria, joten myös VSL:ssä pitää sanoa olevan käytössä jokin havaitsijoiden ja näiden kellojen teoria. Eli ei lyödä lukkoon yhden havaitsijan versiota useista tapahtumista, ja missä yhtälöt kuten Maxwellin aaltoyhtälöiden versio universumin hetkellä t on lyöty lukkoon kaikkien havaitsijoiden mielestä samalla tavalla yhdessä paikassa, jossa yhtälöä oletetaan saavan käyttää.

Vähän liittyen siihen, mitä materia on. Jos valonnopeus hidastuu lähellä gravitaation keskustaa, Dicke on sanonut tämän tapahtuvan siten, että aaltoratkaisussa kuten
sin (w*t - k *x) ,
missä aallon nopeus on w / k, muuttuu kaikki eli pelkkä w siten, että tämä nopeus on joskus eri. Tällöin ensimmäinen kysymys on, mitä jos ihminen kiihdytetään 0.99 valonnopeuteen ja hän lähestyy massiivista objektia, joka saa valon liikkumaan nopeudella 0.98 c. Jääkö valo hänestä jälkeen? Olet sanonut toisaalla, että kaikki (jos luit sen jostain niin etenkin gravitaatiokenttä) on sähkömagneettista kenttää. Halusin tietää, miten elektroni esitetään SM-kenttänä. Seuraavaksi jos elektroni esitetään aaltona sin (w*t - k *x), miten tästä voi muodostua muuta kuin valoa valonnopeudella? Jos elektroni on jotain muuta kuin tämä sini, miten gravitaatio voi hidastaa sitä? (Myöhemmissä VSL:issä kyllä kerrotaan siitä.)

Anonyymi kirjoitti:

"Einstein hahmotti GR & SR mallit havaitsijoiden ja kellojen mukaan hänen aikansa positivistisen tieteenfilosofian muodin mukaisesti vaikka paljon selkeämpi hahmotus olisi ollut esim. systeemiteoreettinen."

Systeemiteoreettisuus ei voi lisätä esim. GR:ään mitään, jos ei ole mitään esim. sosiologista systeemiä, joka vaikuttaa esim. valon kulkuun auringon ympäri. Systeemiteoreetikon on todettava datan perusteella, että valo ja jonkun yrityksen organisaatio ovat erillisiä systeemejä.

Pelkkä filosofinen systeemiteoreettisuus tarkoittaa sitä, että millekään teorialle ei tehdä mitään. Eikä uutta teoriaa varsinkaan tehdä. Mutta sitä pohditaan paljon millainen on teorioiden määritelmä. Ei tosin sillä tavalla, että jostain asiasta olisi tullut sen jälkeen ei-teoria tai ei-systeemi, vaan filosofia antoi kaiken olla ja kuvaili sen paremmin. Erityisesti siten, että kaikki maailman asiat voitaisiin nähdä jonain systeeminä, ja sen teorialla on jotain yhteistä kaikkien muiden teorioiden kanssa, jonka vain filosofi osaa kuvailla. Vähän samalla tavalla teoreettinen matematiikka selittää asioita asioiden välillä ja joskus löytää niille laajemman kontekstin.

Systeemit aiheuttavat yleensä suuntauksen
https://en.wikipedia.org/wiki/Systems_thinking
missä asiat ovat ajattelijan mielestä vielä systeemimpejä, jos niissä on paljon pieniä osia ja niitä on kaikkia ajateltava yhtäaikaa vuorovaikutuksessa. Jos systeemiajattelija alkaisi vaihtaa tai korjata GR:ää hänen olisi mm. (a) löydettävä maailmasta pienempiä osia kuin differentiaaligeometrian differentiaalinen avaruusläntti;, (b) 'voimistaa' länttien ja materian välisiä yhteyksiä lisäämällä esim. Einsteinin kaavaan korkeamman asteen termejä ('voimistaa' voisi tarkottaa kovempaa gravitaatiota kuin se on, mutta ajattelijalle voi kelvata sekin, että termit suppenevat ja niiden tarkoitus on ajatella systeemiä suuremmalla tarkkuudella); tai (c) maailmassa on yhtälön oikeata puolta varten enemmän hiukkasia kuin aiemmin luultiin eli enemmän osia, joita pitää tietää. Kaikki nykyiset hiukkaset ovat jo kytköksissä GR:ään ja niistä syntyy kosminen GR. Myös kvanttigravitaatio ja sen tarinat voisivat olla GR:ää systeemimpejä ajattelijan mielestä.

"Avaruuden kaareutuminen, aikadilaatio ja pituuskontraktio ovat todellisten ilmiöiden tulkintoja jotka voidaan myös tulkita esim. siten että valonnopeus vaihtelee paikallisen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan jolloin avaruuden kaareutumista, aikadilaatiota yms. ei tarvitse olettaa ja samalla päädyttäisiin paljon nykyistä selkeämpään suhteellisuusteorioiden tulkintaan."

Valonnopeuden vaihtelu VSL on vain valon kulkeman reitin vaihtoehtoinen teoria - ei tulkinta. Siinä ei tulkita kaareutumiseen jne. liittyviä kaikkia ilmiöitä. Jos ei ole GR:ää, täytyy olettaa monta teoriaa lisää, jotta nämä ilmiöt sisältyvät lopulta kokonaiseen fysiikan opukseen. GR:ssä ei tarvitse olettaa erillistä gravitaatiokenttää avaruuden kaareutumisen lisäksi, ja jotkut luopuvat käsitteestä myös kvanttigravitaatiossaan tehden avaruuden kaareutumisesta jotain, mikä on ilmiönä muista asioista.

VSL:ssä ollaan erotettu toisistaan nämä systeemit: kello, aika, havaitsija (*), avaruus, materia, valo. Yhtälössä niistä ovat jälleen yhdessä valo ja materia: muut eivät vuorovaikuta mitenkään. VSL on kaava, jonka mukaan valonnopeus muuttuu, mutta ei selitetä yhtään, mitä valo on; mitä materia on; ja miksi toinen vaikuttaa toiseen jonkun tyhjiön yli, jossa sanotaan olevan gravitaatiokenttä. Mitä se on? Esityksesi on märkä rätti sellaisten ihmisten kasvoille, jotka haluasivat fysiikan olevan muutakin kuin matemaattisia kaavoja, jotka sopivat empiirisiin havaintoihin.

(*) Dicken jälkeen VSL:istä tuli kuitenkin myös modifoitu-SR -teoria, joten myös VSL:ssä pitää sanoa olevan käytössä jokin havaitsijoiden ja näiden kellojen teoria. Eli ei lyödä lukkoon yhden havaitsijan versiota useista tapahtumista, ja missä yhtälöt kuten Maxwellin aaltoyhtälöiden versio universumin hetkellä t on lyöty lukkoon kaikkien havaitsijoiden mielestä samalla tavalla yhdessä paikassa, jossa yhtälöä oletetaan saavan käyttää.

Vähän liittyen siihen, mitä materia on. Jos valonnopeus hidastuu lähellä gravitaation keskustaa, Dicke on sanonut tämän tapahtuvan siten, että aaltoratkaisussa kuten
sin (w*t - k *x) ,
missä aallon nopeus on w / k, muuttuu kaikki eli pelkkä w siten, että tämä nopeus on joskus eri. Tällöin ensimmäinen kysymys on, mitä jos ihminen kiihdytetään 0.99 valonnopeuteen ja hän lähestyy massiivista objektia, joka saa valon liikkumaan nopeudella 0.98 c. Jääkö valo hänestä jälkeen? Olet sanonut toisaalla, että kaikki (jos luit sen jostain niin etenkin gravitaatiokenttä) on sähkömagneettista kenttää. Halusin tietää, miten elektroni esitetään SM-kenttänä. Seuraavaksi jos elektroni esitetään aaltona sin (w*t - k *x), miten tästä voi muodostua muuta kuin valoa valonnopeudella? Jos elektroni on jotain muuta kuin tämä sini, miten gravitaatio voi hidastaa sitä? (Myöhemmissä VSL:issä kyllä kerrotaan siitä.)

Lue lisää

Lukio fysiikka pohjalta on vaikea ymmärtää tätä kirjoitusta.

Anonyymi kirjoitti:

Valon nopeuteen vaikuttavaa eetteriä on etsitty sen jälkeen käyttäen kulloisenkin ajan mukaisia menetelmiä. Nykyään tiedetään erittäin monen desimalin tarkkuudella se, että valo tyhjiössä liikkuu vakionopeudella, joka ei riipu valonlähteen eikä havaitsijan nopeuksista.

Jos eetteriteoriaa nykyisellään esittää on sen toteutettava suhteellisuusteorian asettamat vaatimukset. Muuten se falsifioituu välittömästi koetulosten perusteella.

Lue lisää

"Valon nopeuteen vaikuttavaa eetteriä on etsitty sen jälkeen käyttäen kulloisenkin ajan mukaisia menetelmiä."

Valo liikkuu eri nopeuksilla erilaisissa väliaineissa.

"Nykyään tiedetään erittäin monen desimalin tarkkuudella se, että valo tyhjiössä liikkuu vakionopeudella, joka ei riipu valonlähteen eikä havaitsijan nopeuksista."

Niin ei "tiedetä" vaan yleisesti väitetään koska hyvin suuri osa nykyfysiikasta perustuu siihen oletukseen että valonnopeus "tyhjiössä"(=ilman väliainetta) on vakio ja jopa pituusyksikkö (metri) on määritelty tuon oletetun vakion mukaan. Myös Einsteinin kuuluisa kaava E=mc2 perustuu samaan oletukseen.

Valonnopeuden mittausten tulokset ovat myös selkeästi vaihdelleet esim. 1928-45 jolloin se nopeus oli hitaampi eikä se johtunut vain mittauslaitteiden puutteellisuudesta ja koska koettiin se kiusallisena niin valonnopeus pakotettiin vakioksi 1972 liittämällä se metrin määritelmään eli selkeät perusteet vaihtuvalle valonnopeudelle olivat jo siis ennen 2. maailmansotaa.

Rupert Sheldrake Constants
https://www.youtube.com/watch?v=bXnluU8UQRY


"Jos eetteriteoriaa nykyisellään esittää on sen toteutettava suhteellisuusteorian asettamat vaatimukset. Muuten se falsifioituu välittömästi koetulosten perusteella."

Miksi?

Nollapiste-energian olemassaolo (esim. Casimir efekti) jo sellaisenaan osoittaa että jonkinlainen "väliaine" on olemassa kaikkialla vaikka se ei olekaan ominaisuuksiltaan samanlainen "eetteri" kuin 1800-luvun fyysikkojen kuvitelmissa.

Ns. Herz aallot (siniaallot) etenevät korkeintaan valonnopeudella. Koska nolla-piste-tyhjiö on myös väliaine niin se mahdollistaa myös ääniaaltojen tavoin käyttäytyviä paineaaltoja (longitudinal waves) ja sellaisten aaltojen vaikutus voi olla lähes viiveetön ja myös energiahäviötön.

Jos gravitaation hahmottaa ikäänkuin massallisten kappaleiden "muottina" niin sen sijaan että oletetaan massallisten kappaleiden aiheuttavan avaruuden kaareutumisen niin yhtä hyvin voisi olettaa että aine kasaantuu esim. auringoiksi ja planeetoiksi nimenomaan sen vuoksi että siellä on olemassa valmis nollapiste-energian tason gravitaatiomuotti niille taivaankappaleille juuri tietyissä paikoissa (esim. Boden laki).

Koska ääniaalloilla on tiettyjä harmoonisia resonanssisuhteita aineellisten objektien kanssa niin vastaavasti tuon "tyhjiön" longitudinaalisilla aalloilla lähes viivettömillä aalloilla on vastaavia resonanssivaikutuksia josta taas seuraa maapalllon tasolla erilaisia aikasyklejä joissa tapahtumisten todennäköisyydet vaihtelevat auringon,planeettojen ja Kuun keskinäisten resonanssien perusteella tällä planeetalla kuten muuallakin. (vrt astrologia ja Deweyn sykli-instituutin tutkimukset)

https://cyclesresearchinstitute.org/cycles-research/general/dewey/

...

Suhteellisuusteorioita ei olisi koskaan pitänyt kehitellä. Nikolai Tesla oli oikeilla jäljillä jo ennen Einsteinia mutta hänen mallinsa oli sovellusmahdollisuuksiensa suhteen paljon vaarallisempi joten hänet vaiennettiin ja nyt on 2 rinnakkaista hahmotus (kvantti & relativismi) joiden takia fysiikkatiede on ollut umpikujassa jo lähes 100 vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

"Einstein hahmotti GR & SR mallit havaitsijoiden ja kellojen mukaan hänen aikansa positivistisen tieteenfilosofian muodin mukaisesti vaikka paljon selkeämpi hahmotus olisi ollut esim. systeemiteoreettinen."

Systeemiteoreettisuus ei voi lisätä esim. GR:ään mitään, jos ei ole mitään esim. sosiologista systeemiä, joka vaikuttaa esim. valon kulkuun auringon ympäri. Systeemiteoreetikon on todettava datan perusteella, että valo ja jonkun yrityksen organisaatio ovat erillisiä systeemejä.

Pelkkä filosofinen systeemiteoreettisuus tarkoittaa sitä, että millekään teorialle ei tehdä mitään. Eikä uutta teoriaa varsinkaan tehdä. Mutta sitä pohditaan paljon millainen on teorioiden määritelmä. Ei tosin sillä tavalla, että jostain asiasta olisi tullut sen jälkeen ei-teoria tai ei-systeemi, vaan filosofia antoi kaiken olla ja kuvaili sen paremmin. Erityisesti siten, että kaikki maailman asiat voitaisiin nähdä jonain systeeminä, ja sen teorialla on jotain yhteistä kaikkien muiden teorioiden kanssa, jonka vain filosofi osaa kuvailla. Vähän samalla tavalla teoreettinen matematiikka selittää asioita asioiden välillä ja joskus löytää niille laajemman kontekstin.

Systeemit aiheuttavat yleensä suuntauksen
https://en.wikipedia.org/wiki/Systems_thinking
missä asiat ovat ajattelijan mielestä vielä systeemimpejä, jos niissä on paljon pieniä osia ja niitä on kaikkia ajateltava yhtäaikaa vuorovaikutuksessa. Jos systeemiajattelija alkaisi vaihtaa tai korjata GR:ää hänen olisi mm. (a) löydettävä maailmasta pienempiä osia kuin differentiaaligeometrian differentiaalinen avaruusläntti;, (b) 'voimistaa' länttien ja materian välisiä yhteyksiä lisäämällä esim. Einsteinin kaavaan korkeamman asteen termejä ('voimistaa' voisi tarkottaa kovempaa gravitaatiota kuin se on, mutta ajattelijalle voi kelvata sekin, että termit suppenevat ja niiden tarkoitus on ajatella systeemiä suuremmalla tarkkuudella); tai (c) maailmassa on yhtälön oikeata puolta varten enemmän hiukkasia kuin aiemmin luultiin eli enemmän osia, joita pitää tietää. Kaikki nykyiset hiukkaset ovat jo kytköksissä GR:ään ja niistä syntyy kosminen GR. Myös kvanttigravitaatio ja sen tarinat voisivat olla GR:ää systeemimpejä ajattelijan mielestä.

"Avaruuden kaareutuminen, aikadilaatio ja pituuskontraktio ovat todellisten ilmiöiden tulkintoja jotka voidaan myös tulkita esim. siten että valonnopeus vaihtelee paikallisen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan jolloin avaruuden kaareutumista, aikadilaatiota yms. ei tarvitse olettaa ja samalla päädyttäisiin paljon nykyistä selkeämpään suhteellisuusteorioiden tulkintaan."

Valonnopeuden vaihtelu VSL on vain valon kulkeman reitin vaihtoehtoinen teoria - ei tulkinta. Siinä ei tulkita kaareutumiseen jne. liittyviä kaikkia ilmiöitä. Jos ei ole GR:ää, täytyy olettaa monta teoriaa lisää, jotta nämä ilmiöt sisältyvät lopulta kokonaiseen fysiikan opukseen. GR:ssä ei tarvitse olettaa erillistä gravitaatiokenttää avaruuden kaareutumisen lisäksi, ja jotkut luopuvat käsitteestä myös kvanttigravitaatiossaan tehden avaruuden kaareutumisesta jotain, mikä on ilmiönä muista asioista.

VSL:ssä ollaan erotettu toisistaan nämä systeemit: kello, aika, havaitsija (*), avaruus, materia, valo. Yhtälössä niistä ovat jälleen yhdessä valo ja materia: muut eivät vuorovaikuta mitenkään. VSL on kaava, jonka mukaan valonnopeus muuttuu, mutta ei selitetä yhtään, mitä valo on; mitä materia on; ja miksi toinen vaikuttaa toiseen jonkun tyhjiön yli, jossa sanotaan olevan gravitaatiokenttä. Mitä se on? Esityksesi on märkä rätti sellaisten ihmisten kasvoille, jotka haluasivat fysiikan olevan muutakin kuin matemaattisia kaavoja, jotka sopivat empiirisiin havaintoihin.

(*) Dicken jälkeen VSL:istä tuli kuitenkin myös modifoitu-SR -teoria, joten myös VSL:ssä pitää sanoa olevan käytössä jokin havaitsijoiden ja näiden kellojen teoria. Eli ei lyödä lukkoon yhden havaitsijan versiota useista tapahtumista, ja missä yhtälöt kuten Maxwellin aaltoyhtälöiden versio universumin hetkellä t on lyöty lukkoon kaikkien havaitsijoiden mielestä samalla tavalla yhdessä paikassa, jossa yhtälöä oletetaan saavan käyttää.

Vähän liittyen siihen, mitä materia on. Jos valonnopeus hidastuu lähellä gravitaation keskustaa, Dicke on sanonut tämän tapahtuvan siten, että aaltoratkaisussa kuten
sin (w*t - k *x) ,
missä aallon nopeus on w / k, muuttuu kaikki eli pelkkä w siten, että tämä nopeus on joskus eri. Tällöin ensimmäinen kysymys on, mitä jos ihminen kiihdytetään 0.99 valonnopeuteen ja hän lähestyy massiivista objektia, joka saa valon liikkumaan nopeudella 0.98 c. Jääkö valo hänestä jälkeen? Olet sanonut toisaalla, että kaikki (jos luit sen jostain niin etenkin gravitaatiokenttä) on sähkömagneettista kenttää. Halusin tietää, miten elektroni esitetään SM-kenttänä. Seuraavaksi jos elektroni esitetään aaltona sin (w*t - k *x), miten tästä voi muodostua muuta kuin valoa valonnopeudella? Jos elektroni on jotain muuta kuin tämä sini, miten gravitaatio voi hidastaa sitä? (Myöhemmissä VSL:issä kyllä kerrotaan siitä.)

Lue lisää

Tarkoitin systeemiteoreettisella hahmotuksella vain sitä että ei hahmoteta havaitsijoiden eri näkökulmien kautta relativistisesti vaan ikäänkuin "universaalin" havaitsijan näkökulmasta jolloin ei pääse syntymään mitään "kaksosparadokseja" yms. sekoilua.

Esim. satelliittien Gps-ongelma (aikadilaatio) selittyy parhaiten gravitaation mukaan vaihtuvalla valonnopeudella


"Valonnopeuden vaihtelu VSL on vain valon kulkeman reitin vaihtoehtoinen teoria - ei tulkinta."

Kyse on havaittujen ilmiöiden tulkinnasta josta tietenkin seuraa myös erilainen teoria ja matemaattinen malli. Erityisesti pitää kiinnittää huomiota teorian aksioomiin jotka taas seuraavat tietynlaisesta havaintojen perushahmotuksesta ja se käsitteellisesti ja matemaattisesti ilmaistavissa oleva tulkinta syntyy vasta kun ollaan omaksuttu sellaisenaan ne aksioomat eikä sitten yleensä kyetä edes hahmottamaan enää ainakaan helposti toisella tavalla kun ne aksioomat tuntuvat jo niin itsestäänselviltä siinä vaiheessa.


"VSL:ssä ollaan erotettu toisistaan nämä systeemit: kello, aika, havaitsija (*), avaruus, materia, valo. ..."

Unzickerin ja Dicken VSL jumittuu juuri tuollaiseen perushahmotukseen jossa kello, aika, avaruus, havaitsija yms. ovat jo merkityksiltään lukittuja perusoletuksia. Periaatteessa ne kaikki komponentit pitää miettiä uudestaan jos jotain niihin liittyvää havaintoa tulkitaan eri tavalla.

"VSL on kaava, jonka mukaan valonnopeus muuttuu, mutta ei selitetä yhtään, mitä valo on; mitä materia on; ja miksi toinen vaikuttaa toiseen jonkun tyhjiön yli, jossa sanotaan olevan gravitaatiokenttä. Mitä se on? Esityksesi on märkä rätti sellaisten ihmisten kasvoille, jotka haluasivat fysiikan olevan muutakin kuin matemaattisia kaavoja, jotka sopivat empiirisiin havaintoihin.."

Kaavoja ei kannata kehitellä kovin hätäisesti tai niiden pätevyysalue helposti osoittautuu hyvin suppeaksi ja paikalliseksi.

Tieteen metodin avulla ei voi falsifioida eikä verifioida mitään ontologiaa vaan pelkkää käyttäytymistä ja sen käyttäytymisen säännönmukaisuuksia joista voidaan muodostaa matemaattinen kaava.

Newton vielä ymmärsi että ei tiedä eikä edes voi tietää mitä gravitaatio pohjimmiltaan on pelkkien havaintojen perusteella. Sama koskee aikaa, materiaa, avaruutta ja kaikkea muitakin käsitteitä joiden kautta yritämme hahmottaa kokemaamme todellisuutta.

Metafyysisen tason spekulaation perusteella voisi olettaa esim. että koko maailmankaikkeus on simulaatio jolloin tämä kaikki olisi vain tietokonepelin kaltaista illuusiota. Se lienee periaatteessa nykyisen ymmärryksen perusteella jopa mahdollista mutta se ei selitä oikeastaan mitään koska yrittää selittää kaiken mahdollisen vain yhden periaatteen mukaan.

Vähän samantyylistä maailmaa syleilevää kaiken selittämistä ovat myös relativistiset teoriat ja koko kvanttifysiikka sekä käytännössä kaikki mahdolliset kaikkkien tieteiden laajat teorettiset mallit jotka ovat jumittuneet liian jäykkään hahmotukseen ja perusoletuksiin.

Matematisointi sinänsä ei tee teorioista yhtään uskottavampia ja täydellisempiä vaan ainoastaan teorian loogisten johdanaistensa osalta yksiselitteisempiä. Ei kannata keskittyä liikaa siihen matemaattiseen formalismiin ja käsitteiden määritelmiin vaan nimenomaan havaintoihin ilman niiden käsitteellisanalyyttista peitettä.

Loppupeleissä vain intentio ja intuitio ovat olennaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Valon nopeuteen vaikuttavaa eetteriä on etsitty sen jälkeen käyttäen kulloisenkin ajan mukaisia menetelmiä. Nykyään tiedetään erittäin monen desimalin tarkkuudella se, että valo tyhjiössä liikkuu vakionopeudella, joka ei riipu valonlähteen eikä havaitsijan nopeuksista.

Jos eetteriteoriaa nykyisellään esittää on sen toteutettava suhteellisuusteorian asettamat vaatimukset. Muuten se falsifioituu välittömästi koetulosten perusteella.

Lue lisää

"Jos eetteriteoriaa nykyisellään esittää on sen toteutettava suhteellisuusteorian asettamat vaatimukset. Muuten se falsifioituu välittömästi koetulosten perusteella."

Huuhaajutut on hauskoja. Keksi lisää.
Jollain teorialla ei ole ennenkään falsifioitu mitään muuta teoriaa.
Jos joku saa mittaustensa tulokseksi jotain muuta kuin joku on saanut aikaisemmin, niin sillä voidaan falsifioida aikaisemmat teoriat suhteellisuusteoria mukaanlukien ja aivan riippuimatta siitä onko käytetty jonkun mielestä jotain hyvin suurta tarkkuutta vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos eetteriteoriaa nykyisellään esittää on sen toteutettava suhteellisuusteorian asettamat vaatimukset. Muuten se falsifioituu välittömästi koetulosten perusteella."

Huuhaajutut on hauskoja. Keksi lisää.
Jollain teorialla ei ole ennenkään falsifioitu mitään muuta teoriaa.
Jos joku saa mittaustensa tulokseksi jotain muuta kuin joku on saanut aikaisemmin, niin sillä voidaan falsifioida aikaisemmat teoriat suhteellisuusteoria mukaanlukien ja aivan riippuimatta siitä onko käytetty jonkun mielestä jotain hyvin suurta tarkkuutta vai ei.

Lue lisää

Eipä ole järkea esittää hypoteeseja, jotka jo tehtyjen kokeiden perusteella eivät voi pitää paikkaansa. Suhteellisuusteoriaa on sen verran pitkään ja huolella testattu, että valon nopeuden vaihtelulle ei juurikaan ole sijaa.

Jos lähteen nopeus vaikuttaisi siitä lähtevän sähkömagneettisen säteilyn nopeuteen niin emme voisi havaita hyvin kaukana meistä olevien toisiaan kiertävien neutronitähtien tuottaman säteilyn Doppler - siirtymää. Kiertoratansa eri pisteissä säteilevä neutronitähti joko tulee meitä kohti tai etääntyy meistä. Kun se tulee kohti niin sinisiirtymä nostaa tähän suuntaan lähtevän säteilyn taajuutta uuiiiiii ja kun sen menee poispäin niin punasiirtymä vastaavasti laskee säteilyn taajuutta uuuuoooo. Noissa eri pisteissä lähetetty säteily etenisi eri nopeuksilla läpi miljardin valovuoden matkan jolloin säteily ei enää tulisikaan meille ajallisesti vaihtelevana uuiiiuuuooouuuiiiuuuooouuuiii.... vaan tasaisena kohinana.

Havainnon perusteella säteily tulee tänne ajallisesti kiertoradan mukaan vaihtelevana eli säteilyn etenemisnopeus ei riipu lähteen nopeudesta meihin nähden. Tämä on esimerkki tilanteesta, jossa suhteellisuusteorian ennustama ja kokeen vahvistama havainto pitäisi olla myös mahdollisen eetteriteorian ennusteena tai muuten tuo eetteriteoria olisi kuolleena syntynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä ole järkea esittää hypoteeseja, jotka jo tehtyjen kokeiden perusteella eivät voi pitää paikkaansa. Suhteellisuusteoriaa on sen verran pitkään ja huolella testattu, että valon nopeuden vaihtelulle ei juurikaan ole sijaa.

Jos lähteen nopeus vaikuttaisi siitä lähtevän sähkömagneettisen säteilyn nopeuteen niin emme voisi havaita hyvin kaukana meistä olevien toisiaan kiertävien neutronitähtien tuottaman säteilyn Doppler - siirtymää. Kiertoratansa eri pisteissä säteilevä neutronitähti joko tulee meitä kohti tai etääntyy meistä. Kun se tulee kohti niin sinisiirtymä nostaa tähän suuntaan lähtevän säteilyn taajuutta uuiiiiii ja kun sen menee poispäin niin punasiirtymä vastaavasti laskee säteilyn taajuutta uuuuoooo. Noissa eri pisteissä lähetetty säteily etenisi eri nopeuksilla läpi miljardin valovuoden matkan jolloin säteily ei enää tulisikaan meille ajallisesti vaihtelevana uuiiiuuuooouuuiiiuuuooouuuiii.... vaan tasaisena kohinana.

Havainnon perusteella säteily tulee tänne ajallisesti kiertoradan mukaan vaihtelevana eli säteilyn etenemisnopeus ei riipu lähteen nopeudesta meihin nähden. Tämä on esimerkki tilanteesta, jossa suhteellisuusteorian ennustama ja kokeen vahvistama havainto pitäisi olla myös mahdollisen eetteriteorian ennusteena tai muuten tuo eetteriteoria olisi kuolleena syntynyt.

Lue lisää

"Eipä ole järkea esittää hypoteeseja, jotka jo tehtyjen kokeiden perusteella eivät voi pitää paikkaansa. Suhteellisuusteoriaa on sen verran pitkään ja huolella testattu, että valon nopeuden vaihtelulle ei juurikaan ole sijaa."

Kannattaa muistaa että kaikki ne kokeet on tehty paikallisesti jolloin valonnopeus on suurin piirtein vakio lukuunottamatta niitä suhteellisen pieniä fluktuaatioita jotka johtuvat todennäköisesti esim. ja mm. siitä että Maa planeetta ei koostu homogeenisesta materiasta jossa gravitaation voimakkuus olisi joka paikassa vakioinen.

Ne kaikki kokeet on myös tulkittu suhteellisuusteorian omassa viitekehyksessä jossa on oletettu universaali valonnopeuden vakioisuus eli jos se vakio ei olekaan muuta kuin suurin piirtein vakio paikallisesti niin kaikki astronomian tulkinnat pitää myös miettiä kokonaan uudestaan puhumattakaan kaikesta muusta fysiikasta jossa on käytetty valonnopeuden vakiota.

Valonnopeutta ei voi edes mitata yksisuuntaisesti vaan aina kaksisuuntaisesti ja koska metrin mitta on määritelty valonnopeuden oletetun vakion mukaan niin syntyy sellainen tilanne että "vakio" pysyy samana mutta metrin mitta vaihtelee sen sijaan eli valonnopeuden vakioisuus on illuusio.

Why No One Has Measured The Speed Of Light

https://www.youtube.com/watch?v=pTn6Ewhb27k

Jos siis valonnopeus oikeasti vaihtelee (metrin mitan pysyessä vakiona) niin kaikki astronomiset etäisyydet pitää myös tulkita uudestaan ja jos unohdetaan sitten koko suhteellisuusteorian gravitaatiokeskeisyys ja tarkastellaan universumia sen sijaan sähkömagnetismin kannalta niin esim. mustia aukkoja, neutronitähtiä yms. suhteellisuusteorian mukaan tulkittuja entiteettejä ei välttämättä ole edes olemassa ainakaan siinä muodossa kuin ne nykyisin on tulkittu.

Suurin osa kaikesta nykyisestä teor. fysiikasta ja astronomiasta on siis kehitelty valonnopeuden vakioisuuden pohjalta ja se kaikki se pitää tulkita uudestaan jos kyse ei olekaan vakiosta.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä ole järkea esittää hypoteeseja, jotka jo tehtyjen kokeiden perusteella eivät voi pitää paikkaansa. Suhteellisuusteoriaa on sen verran pitkään ja huolella testattu, että valon nopeuden vaihtelulle ei juurikaan ole sijaa.

Jos lähteen nopeus vaikuttaisi siitä lähtevän sähkömagneettisen säteilyn nopeuteen niin emme voisi havaita hyvin kaukana meistä olevien toisiaan kiertävien neutronitähtien tuottaman säteilyn Doppler - siirtymää. Kiertoratansa eri pisteissä säteilevä neutronitähti joko tulee meitä kohti tai etääntyy meistä. Kun se tulee kohti niin sinisiirtymä nostaa tähän suuntaan lähtevän säteilyn taajuutta uuiiiiii ja kun sen menee poispäin niin punasiirtymä vastaavasti laskee säteilyn taajuutta uuuuoooo. Noissa eri pisteissä lähetetty säteily etenisi eri nopeuksilla läpi miljardin valovuoden matkan jolloin säteily ei enää tulisikaan meille ajallisesti vaihtelevana uuiiiuuuooouuuiiiuuuooouuuiii.... vaan tasaisena kohinana.

Havainnon perusteella säteily tulee tänne ajallisesti kiertoradan mukaan vaihtelevana eli säteilyn etenemisnopeus ei riipu lähteen nopeudesta meihin nähden. Tämä on esimerkki tilanteesta, jossa suhteellisuusteorian ennustama ja kokeen vahvistama havainto pitäisi olla myös mahdollisen eetteriteorian ennusteena tai muuten tuo eetteriteoria olisi kuolleena syntynyt.

Lue lisää

"Eipä ole järkea esittää hypoteeseja, jotka jo tehtyjen kokeiden perusteella eivät voi pitää paikkaansa."

Huuhaajutut on hauskoja. Keksi lisää.

Anonyymi kirjoitti:

"Eipä ole järkea esittää hypoteeseja, jotka jo tehtyjen kokeiden perusteella eivät voi pitää paikkaansa. Suhteellisuusteoriaa on sen verran pitkään ja huolella testattu, että valon nopeuden vaihtelulle ei juurikaan ole sijaa."

Kannattaa muistaa että kaikki ne kokeet on tehty paikallisesti jolloin valonnopeus on suurin piirtein vakio lukuunottamatta niitä suhteellisen pieniä fluktuaatioita jotka johtuvat todennäköisesti esim. ja mm. siitä että Maa planeetta ei koostu homogeenisesta materiasta jossa gravitaation voimakkuus olisi joka paikassa vakioinen.

Ne kaikki kokeet on myös tulkittu suhteellisuusteorian omassa viitekehyksessä jossa on oletettu universaali valonnopeuden vakioisuus eli jos se vakio ei olekaan muuta kuin suurin piirtein vakio paikallisesti niin kaikki astronomian tulkinnat pitää myös miettiä kokonaan uudestaan puhumattakaan kaikesta muusta fysiikasta jossa on käytetty valonnopeuden vakiota.

Valonnopeutta ei voi edes mitata yksisuuntaisesti vaan aina kaksisuuntaisesti ja koska metrin mitta on määritelty valonnopeuden oletetun vakion mukaan niin syntyy sellainen tilanne että "vakio" pysyy samana mutta metrin mitta vaihtelee sen sijaan eli valonnopeuden vakioisuus on illuusio.

Why No One Has Measured The Speed Of Light

https://www.youtube.com/watch?v=pTn6Ewhb27k

Jos siis valonnopeus oikeasti vaihtelee (metrin mitan pysyessä vakiona) niin kaikki astronomiset etäisyydet pitää myös tulkita uudestaan ja jos unohdetaan sitten koko suhteellisuusteorian gravitaatiokeskeisyys ja tarkastellaan universumia sen sijaan sähkömagnetismin kannalta niin esim. mustia aukkoja, neutronitähtiä yms. suhteellisuusteorian mukaan tulkittuja entiteettejä ei välttämättä ole edes olemassa ainakaan siinä muodossa kuin ne nykyisin on tulkittu.

Suurin osa kaikesta nykyisestä teor. fysiikasta ja astronomiasta on siis kehitelty valonnopeuden vakioisuuden pohjalta ja se kaikki se pitää tulkita uudestaan jos kyse ei olekaan vakiosta.

Lue lisää

B. kirjoitti.

"Why No One Has Measured The Speed Of Light

https://www.youtube.com/watch?v=pTn6Ewhb27k "

Tietenkin käytännössä valon nopeus eri suuntiin on mitattu.
Eri asia on onko mittaustapahtumalle vaadittu erikoisehtoja.

Marsia kiertää kaksi suorituskykyistä kuvaus-sateliittia, niissä
on tarkat kellot jotta kuvaustapahtuma saadaan ajoitettua oikein.

Ajattelisin että nuo kellot lähettävät aikamerkkejä Maahan, jotta
maassa tiedetään missä luotain on milläkin hetkellä.

Matka Plutoon oli vielä haasteellisempi, laukaisuhetkellä ei edes
tarkkaan tiedetty missä Pluto on. Korjauspoltoilla pystyttiin sitten
luotain ohjaamaan oikein.

Jos valon nopeus Plutosta maahan olisi äärettömän nopea, pitäisi
vain katsoa teleskoopilla Plutoa ja siinä sen koordinaatit olisivat,
mutta kun sen valo oli "vanhaa", tieto ei ollut enää ajankohtaista.

Kun on kyse tarkoista ajoituksista pitkillä etäisyyksillä, valonnopeuden
erilaisuus eri suunnissa tulisi heti esille, luotaimet lentelesivät sinne sun
tänne ja kuvaukset epäonnistuisivat varmasti.

R

Anonyymi kirjoitti:

B. kirjoitti.

"Why No One Has Measured The Speed Of Light

https://www.youtube.com/watch?v=pTn6Ewhb27k "

Tietenkin käytännössä valon nopeus eri suuntiin on mitattu.
Eri asia on onko mittaustapahtumalle vaadittu erikoisehtoja.

Marsia kiertää kaksi suorituskykyistä kuvaus-sateliittia, niissä
on tarkat kellot jotta kuvaustapahtuma saadaan ajoitettua oikein.

Ajattelisin että nuo kellot lähettävät aikamerkkejä Maahan, jotta
maassa tiedetään missä luotain on milläkin hetkellä.

Matka Plutoon oli vielä haasteellisempi, laukaisuhetkellä ei edes
tarkkaan tiedetty missä Pluto on. Korjauspoltoilla pystyttiin sitten
luotain ohjaamaan oikein.

Jos valon nopeus Plutosta maahan olisi äärettömän nopea, pitäisi
vain katsoa teleskoopilla Plutoa ja siinä sen koordinaatit olisivat,
mutta kun sen valo oli "vanhaa", tieto ei ollut enää ajankohtaista.

Kun on kyse tarkoista ajoituksista pitkillä etäisyyksillä, valonnopeuden
erilaisuus eri suunnissa tulisi heti esille, luotaimet lentelesivät sinne sun
tänne ja kuvaukset epäonnistuisivat varmasti.

R

Lue lisää

"Marsia kiertää kaksi suorituskykyistä kuvaus-sateliittia, niissä
on tarkat kellot jotta kuvaustapahtuma saadaan ajoitettua oikein.

Ajattelisin että nuo kellot lähettävät aikamerkkejä Maahan, jotta
maassa tiedetään missä luotain on milläkin hetkellä."

Juu näin on. Eri juttu on sitten onko se tekniikka oikeasti julkista tietoa.

Ensimmäiset kuuhun lähetetyt satelliitit menivät reilusti ohitse. Werner von Braun möläytti vahingossa jossain haastattelussa että Kuun ja Maan gravitaation neutraalipiste oli eri paikassa kun yleensä oletettiin ja joutui eroamaan pian sen jälkeen.

Locheed Skunworksin entisen johtajan Ben Richin mukaan heillä on tekniikka viedä ET kotiin ja että julkisissa kaavoissa on virhe jättäen mainitsematta missä kaavoissa.

En ole Kuussa käyntien suhteen denialisti mutta todennäköisesti sinne ei menty täysin julkisella tiedolla ja tekniikalla varsinkin kun Nasassa vaikutti entisiä natseja kuten Kurt Debus joka oli aivan eri alan tutkija. Erityisesti kuumoduulin paluu emolalukseen vaikutti julkaistun filmiaineiston mukaan joltain muulta kuin perinteiseltä rakettitekniikalta.

Jokunen vuosi sitten japanilaiset tutkimusluotaimet eivät onnistuneet laskeutumaan Kuuhun vaikka tekniikan piti olla testattua jo 1960-luvulla. jne yms.

Sekin että ei julkisesti pahemmin puhuta siitä että valonnopeus on pakotettu vakioksi linkittämällä se metrin mittaan viittaa jo jonkinlaiseen salailuun.

On kyllä muutenkin varsin naiivia olettaa että kaikki strategisesti tärkeä tiede ja tekniikka olisi täysin julkista. Einsteinin suhtikset ja hiukkasfysiikan standardimalli ovat hyviä peitetarinoita.

Tietenkin tämä on salaliittoteoretisointia koska virallinen tieto on aina tietysti oikeaa ja rehellistä ja kertoo aina kaiken kaikelle kansalle eikä mikään päättävä ja vallassaoleva taho koskaan tietenkään aja pelkästään omaa etuaan eikä salaile mitään edes kilpailijoiltaan :D

....

Mitä tulee siihen valonnopeuden vaihteluun niin se on suhteellisen pientä aurinkokuntamme sisällä ja korjattavissa samalla tavalla kuin gps-satelliittien kellojen korjaus mutta se oikea syy on minusta juuri se valonnopeuden vaihtelu gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan eli se voi lähennellä nollaa ns. mustan aukon tai vastaavaan äärimmäisen massiivisen kohteen vieressä ja vastaavasti syvällä avaruudessa kaukana kaikista gravitaatiolähteistä hyvin paljon nopeampi kuin tuo oletettu vakio.

Jos se pitää paikkansa niin tuskin sitä koskaan virallisesti myönnetään eikä siitä nobeleita jaeta...

B

Anonyymi kirjoitti:

"Marsia kiertää kaksi suorituskykyistä kuvaus-sateliittia, niissä
on tarkat kellot jotta kuvaustapahtuma saadaan ajoitettua oikein.

Ajattelisin että nuo kellot lähettävät aikamerkkejä Maahan, jotta
maassa tiedetään missä luotain on milläkin hetkellä."

Juu näin on. Eri juttu on sitten onko se tekniikka oikeasti julkista tietoa.

Ensimmäiset kuuhun lähetetyt satelliitit menivät reilusti ohitse. Werner von Braun möläytti vahingossa jossain haastattelussa että Kuun ja Maan gravitaation neutraalipiste oli eri paikassa kun yleensä oletettiin ja joutui eroamaan pian sen jälkeen.

Locheed Skunworksin entisen johtajan Ben Richin mukaan heillä on tekniikka viedä ET kotiin ja että julkisissa kaavoissa on virhe jättäen mainitsematta missä kaavoissa.

En ole Kuussa käyntien suhteen denialisti mutta todennäköisesti sinne ei menty täysin julkisella tiedolla ja tekniikalla varsinkin kun Nasassa vaikutti entisiä natseja kuten Kurt Debus joka oli aivan eri alan tutkija. Erityisesti kuumoduulin paluu emolalukseen vaikutti julkaistun filmiaineiston mukaan joltain muulta kuin perinteiseltä rakettitekniikalta.

Jokunen vuosi sitten japanilaiset tutkimusluotaimet eivät onnistuneet laskeutumaan Kuuhun vaikka tekniikan piti olla testattua jo 1960-luvulla. jne yms.

Sekin että ei julkisesti pahemmin puhuta siitä että valonnopeus on pakotettu vakioksi linkittämällä se metrin mittaan viittaa jo jonkinlaiseen salailuun.

On kyllä muutenkin varsin naiivia olettaa että kaikki strategisesti tärkeä tiede ja tekniikka olisi täysin julkista. Einsteinin suhtikset ja hiukkasfysiikan standardimalli ovat hyviä peitetarinoita.

Tietenkin tämä on salaliittoteoretisointia koska virallinen tieto on aina tietysti oikeaa ja rehellistä ja kertoo aina kaiken kaikelle kansalle eikä mikään päättävä ja vallassaoleva taho koskaan tietenkään aja pelkästään omaa etuaan eikä salaile mitään edes kilpailijoiltaan :D

....

Mitä tulee siihen valonnopeuden vaihteluun niin se on suhteellisen pientä aurinkokuntamme sisällä ja korjattavissa samalla tavalla kuin gps-satelliittien kellojen korjaus mutta se oikea syy on minusta juuri se valonnopeuden vaihtelu gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan eli se voi lähennellä nollaa ns. mustan aukon tai vastaavaan äärimmäisen massiivisen kohteen vieressä ja vastaavasti syvällä avaruudessa kaukana kaikista gravitaatiolähteistä hyvin paljon nopeampi kuin tuo oletettu vakio.

Jos se pitää paikkansa niin tuskin sitä koskaan virallisesti myönnetään eikä siitä nobeleita jaeta...

B

Lue lisää

B. kirjoitti

"Juu näin on. Eri juttu on sitten onko se tekniikka oikeasti julkista tietoa."

No eihän niitä välttämättä venäläisille tai kiinalaisille kannata jakaa,
tutkikoon itse tai varastakoon jos kiinnostaa kovasti.

Et kuitenkaan malttanut olla heittelemättä salaliittosiemeniä ympäriinsä,
kuuluotaimista 4 ensimmäistä Rangerluotainta epäonnistui, kaksi meni
kuun ohi, kaksi törmäsi kuuhun väärällä tavalla. Tekniikka oli silloin
aika uutta, maksettiin vielä oppirahoja, kuten nytkin Mars-lennoissa.

"Sekin että ei julkisesti pahemmin puhuta siitä että valonnopeus on pakotettu
vakioksi linkittämällä se metrin mittaan viittaa jo jonkinlaiseen salailuun. "

Jokainen joka tietää SI-systeemin ja on kiinnostunut vaikka ajasta, tietää
miten metri on määritelty valonnopeuden avulla, valonnopeus katsotaan
vakioksi tyhjössä, eikä sitä ole "pakotettu" mitenkään.

Si-järjestelmä on julkista tietoa, minäkin sain tietää sen heti kun se
oli päätetty.

Metrin määritelmää on muutettu monta kertaa tiedon kertyessä, ei siinä
ole mitään ihmeellistä.

Valonnopeuden vaihtelua ei olla havaittu planeettaluotainten tapauksissa,
onko muuallakaan luotettavasti.

"syvällä avaruudessa kaukana kaikista gravitaatiolähteistä hyvin paljon
nopeampi kuin tuo oletettu vakio."

Ei taida olla "syvää" avaruutta missä ei olisi gravitaatiovaikutusta.
Paljonko siellä olisi valon nopeus, ota huomioon että se vaikuttaisi
tapahtumien nopeuteen myös.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B. kirjoitti

"Juu näin on. Eri juttu on sitten onko se tekniikka oikeasti julkista tietoa."

No eihän niitä välttämättä venäläisille tai kiinalaisille kannata jakaa,
tutkikoon itse tai varastakoon jos kiinnostaa kovasti.

Et kuitenkaan malttanut olla heittelemättä salaliittosiemeniä ympäriinsä,
kuuluotaimista 4 ensimmäistä Rangerluotainta epäonnistui, kaksi meni
kuun ohi, kaksi törmäsi kuuhun väärällä tavalla. Tekniikka oli silloin
aika uutta, maksettiin vielä oppirahoja, kuten nytkin Mars-lennoissa.

"Sekin että ei julkisesti pahemmin puhuta siitä että valonnopeus on pakotettu
vakioksi linkittämällä se metrin mittaan viittaa jo jonkinlaiseen salailuun. "

Jokainen joka tietää SI-systeemin ja on kiinnostunut vaikka ajasta, tietää
miten metri on määritelty valonnopeuden avulla, valonnopeus katsotaan
vakioksi tyhjössä, eikä sitä ole "pakotettu" mitenkään.

Si-järjestelmä on julkista tietoa, minäkin sain tietää sen heti kun se
oli päätetty.

Metrin määritelmää on muutettu monta kertaa tiedon kertyessä, ei siinä
ole mitään ihmeellistä.

Valonnopeuden vaihtelua ei olla havaittu planeettaluotainten tapauksissa,
onko muuallakaan luotettavasti.

"syvällä avaruudessa kaukana kaikista gravitaatiolähteistä hyvin paljon
nopeampi kuin tuo oletettu vakio."

Ei taida olla "syvää" avaruutta missä ei olisi gravitaatiovaikutusta.
Paljonko siellä olisi valon nopeus, ota huomioon että se vaikuttaisi
tapahtumien nopeuteen myös.

R.

Lue lisää

"Metrin määritelmää on muutettu monta kertaa tiedon kertyessä, ei siinä ole mitään ihmeellistä."

Sillä saatiin valonnopeuden vaihtelut pois mittauksista joita tilastojen mukaan oli esim. ennen toista maailmansotaa. Eli valonnopeuden vakio on sovittu asia nykyään eikä mitattu asia niin kuin aikaisemmin ennen sen linkittämistä metrin määritelmään.

"Valonnopeuden vaihtelua ei olla havaittu planeettaluotainten tapauksissa,
onko muuallakaan luotettavasti."

Eihän sitä voi enää havaita koska se metrin mitta vaihtelee samalla. Todennäköisesti niissä luotaimissa on korjausohjelmistot koska tuo vaihtelu oli tunnettu jo aika kauan.

"Ei taida olla "syvää" avaruutta missä ei olisi gravitaatiovaikutusta."

Pitää paikkansa mutta kyse onkin sen gravitaation voimakkuudesta joka heikkenee etäisyyden mukaan.

"Paljonko siellä olisi valon nopeus, ota huomioon että se vaikuttaisi
tapahtumien nopeuteen myös."

En ole käynyt mittaamassa eikä tietääkseni kukaan muukaan vielä :D

Tietysti sinä ja kaikki muutkin saatte ihan vapaasti uskoa suhteellisuusteorioiden kaikkivoipaisuuteen ja valonnopeuden vakioisuuden dogmaan.

Tästä ei kannata varmaan eipäsjuupastella tämän enempää varsinkin kun se on lähinnä pelkkä sivujuonne ketjun varsinaisen aiheen kannalta.

Anonyymi kirjoitti:

"Metrin määritelmää on muutettu monta kertaa tiedon kertyessä, ei siinä ole mitään ihmeellistä."

Sillä saatiin valonnopeuden vaihtelut pois mittauksista joita tilastojen mukaan oli esim. ennen toista maailmansotaa. Eli valonnopeuden vakio on sovittu asia nykyään eikä mitattu asia niin kuin aikaisemmin ennen sen linkittämistä metrin määritelmään.

"Valonnopeuden vaihtelua ei olla havaittu planeettaluotainten tapauksissa,
onko muuallakaan luotettavasti."

Eihän sitä voi enää havaita koska se metrin mitta vaihtelee samalla. Todennäköisesti niissä luotaimissa on korjausohjelmistot koska tuo vaihtelu oli tunnettu jo aika kauan.

"Ei taida olla "syvää" avaruutta missä ei olisi gravitaatiovaikutusta."

Pitää paikkansa mutta kyse onkin sen gravitaation voimakkuudesta joka heikkenee etäisyyden mukaan.

"Paljonko siellä olisi valon nopeus, ota huomioon että se vaikuttaisi
tapahtumien nopeuteen myös."

En ole käynyt mittaamassa eikä tietääkseni kukaan muukaan vielä :D

Tietysti sinä ja kaikki muutkin saatte ihan vapaasti uskoa suhteellisuusteorioiden kaikkivoipaisuuteen ja valonnopeuden vakioisuuden dogmaan.

Tästä ei kannata varmaan eipäsjuupastella tämän enempää varsinkin kun se on lähinnä pelkkä sivujuonne ketjun varsinaisen aiheen kannalta.

Lue lisää

B. kirjoitti.

"Tästä ei kannata varmaan eipäsjuupastella tämän enempää varsinkin kun
se on lähinnä pelkkä sivujuonne ketjun varsinaisen aiheen kannalta."

Näköjään kannattaa koska heittelet mututietoja ympäriinsä.

Tuo video johon viittasit valonnopeudenmittaamisesta käsitteli aihetta
kellojen tahdistamisen näkökulmasta. Muut kommentit olivat niin tai näin.

"Eihän sitä voi enää havaita koska se metrin mitta vaihtelee samalla.
Todennäköisesti niissä luotaimissa on korjausohjelmistot koska tuo vaihtelu
oli tunnettu jo aika kauan."

Vai että korjausohjelmisto! Hyvä että laitoit vähän ehdollisuutta mukaan.

Se mihin viittasin avaruusluotaimien tapauksessa, liittyy luotainten
tapahtumien ajoittamiseen maan ja luotaimen välillä.
Koska tapahtumia kontrolloidaan maan suunnasta ei nopeus-
eikä siten aikaepäsymmetriaa sallita.

Nuo luotaintapahtumat eivät ole metriin liittyviä, metri määriteltiin vasta
1983 valonnopeuden avulla.

"Tietysti sinä ja kaikki muutkin saatte ihan vapaasti uskoa suhteellisuusteorioiden
kaikkivoipaisuuteen ja valonnopeuden vakioisuuden dogmaan."

Ei tässä missään uskossa olla. Ei nämä määrittely jutut aivan sellaisia
ole kun annat ymmärtää.
Jos metrillä on ollut 4 määritelmää, ja pituusmitoilla ties kuinka paljon niin
tiedän kyllä miten asiat tehdään.

Sitten Kurt Debus tuo natsi, puuhaili Ranger-ohjelmassa.
Saksassa sodan aikana V-2 touhuissa, taisi olla asiantuntija.

Wernher von Braun, ei ollut Ranger-ohjelmassa vaan tekemässä Saturn V,
sai amerikkalaiset kuuhun. Taisi erota NASAsta Apollo-ohjelman
lyhentämisen ja rahoituksen takia.

Wikistä voi tarkistaa.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B. kirjoitti.

"Tästä ei kannata varmaan eipäsjuupastella tämän enempää varsinkin kun
se on lähinnä pelkkä sivujuonne ketjun varsinaisen aiheen kannalta."

Näköjään kannattaa koska heittelet mututietoja ympäriinsä.

Tuo video johon viittasit valonnopeudenmittaamisesta käsitteli aihetta
kellojen tahdistamisen näkökulmasta. Muut kommentit olivat niin tai näin.

"Eihän sitä voi enää havaita koska se metrin mitta vaihtelee samalla.
Todennäköisesti niissä luotaimissa on korjausohjelmistot koska tuo vaihtelu
oli tunnettu jo aika kauan."

Vai että korjausohjelmisto! Hyvä että laitoit vähän ehdollisuutta mukaan.

Se mihin viittasin avaruusluotaimien tapauksessa, liittyy luotainten
tapahtumien ajoittamiseen maan ja luotaimen välillä.
Koska tapahtumia kontrolloidaan maan suunnasta ei nopeus-
eikä siten aikaepäsymmetriaa sallita.

Nuo luotaintapahtumat eivät ole metriin liittyviä, metri määriteltiin vasta
1983 valonnopeuden avulla.

"Tietysti sinä ja kaikki muutkin saatte ihan vapaasti uskoa suhteellisuusteorioiden
kaikkivoipaisuuteen ja valonnopeuden vakioisuuden dogmaan."

Ei tässä missään uskossa olla. Ei nämä määrittely jutut aivan sellaisia
ole kun annat ymmärtää.
Jos metrillä on ollut 4 määritelmää, ja pituusmitoilla ties kuinka paljon niin
tiedän kyllä miten asiat tehdään.

Sitten Kurt Debus tuo natsi, puuhaili Ranger-ohjelmassa.
Saksassa sodan aikana V-2 touhuissa, taisi olla asiantuntija.

Wernher von Braun, ei ollut Ranger-ohjelmassa vaan tekemässä Saturn V,
sai amerikkalaiset kuuhun. Taisi erota NASAsta Apollo-ohjelman
lyhentämisen ja rahoituksen takia.

Wikistä voi tarkistaa.

R.

Lue lisää

Jos halutaan ehdottomasti säilyttää valonnopeuden vakioisuus "tyhjiössä" joka ei edes oikeasti ole tyhjiö vaan nolla-piste-energiaa ja virtuaalihiukkasia jatkuvasti fluktuoiva kaiken kattava aika-avaruuden pohjataso (josta myös alkuräjähdyksen kerrotaan alkaneen) niin silloin joko kellojen tai matkan pituuden (esim. metrin mitta) pitää joustaa kuten suhteellisuusteorian pohjalta havainnot tulkitaankin (satelliittien kellojen gps-korjaukset) ja ns. pituuskontraktio.

uusintana vielä tämä:

Rupert Sheldrake Constants
https://www.youtube.com/watch?v=bXnluU8UQRY

jonka Google yritti sensuroida mutta julkaisi myöhemmin

..

Mitä tulee Kurt Debukseen niin hän oli mukana kehittämässä 2. maailmansodan aikana ns. Die Glocke projektia joka oli luokiteltu vielä salaisemmaksi kuin natsien ydinaseprojektit ja paljastui vasta Saksojen yhdistymisen jälkeen.

Muita Die Glocke projektiin osallistuneita natsitutkijoita vaikutti sodan jälkeen Juan Peronin Argentiinassa. Tämä tieto löytyy mm. puolalaisen Igor Witgowskin teoksesta The Truth About The Wunderwaffe ja Nick Cookin The Hunt for Zero Point: Inside the Classified World of Antigravity Technology jotka wikipediaa terrorisoivien pseudoskeptikoiden mukaan ovat pelkkiä salaliittoteorioita vaikka niiden tueksi löytyy kyllä aika runsaasti aineistoa.
...

Salaliittoteoriat ovat tietysti valtaapitävien salailijoiden kannalta erittäin kiusallisia ja sen takia niitä on aika voimallisesti viime vuosina yritetty kitkeä pois suuren yleisön tietoisuudesta vaikka historiasta tunnetaan lukuisia hyvin dokumentoituja salaliittoja alkaen Adam Weishauptin Illuminatista joka soluttaustui vapaamuurarehin ja katoliseen kirkkoon ja Neuvostoliiton synty johon vaikuttivat Wall Street & USA lähettämällä Trotskyn Venäjälle samaan aikaan kun Saksa junaili Leninin sinne. Koko Yhdysvaltain synty oli myös vapaamuurarien projekti joka näkyy selkeästi esim. dollarin setelin symboliikassa ja Washingtonin arkkitehtuurissa.

Varsin laadukkaita salaliittoteorioiden tutkijoita olivat mm. Carrol Quickley, James Billington ja Anthony Sutton ja nykyään varsinkin Joseph P. Farrell sekä youtube kanava Dark Journalist.

Hömppä salaliittoja taas ovat esim. litteän maan teoriat yms. huonosti perustellut viritykset joilla vain yritetään osoittaa kaikki mahdolliset salaliitot perättömiksi.
Mitä tulee siihen mutuiluun niin kaikki tiedekin palautuu viime kädessä mutuiluun ainakin perusoletustensa ja havaintojen tulkintojensa osalta.

Itse olen tutkinut ns. salaliittoteorioita jo yli 10 vuotta ja kyllä ne ovat monessa tapauksessa paljon vakuuttavampia kuin ns. "virallinen" totuus varsinkin kun jo ihmisluonteeseen ja valtaan ylipäätänsä liittyy paljon sellaista mikä ei oikein kestä "päivänvaloa" eikä kriittistä tarkastelua ( ks. mm. wikileaks, Snowden, Panama vuodot yms.)

B

Anonyymi kirjoitti:

Jos halutaan ehdottomasti säilyttää valonnopeuden vakioisuus "tyhjiössä" joka ei edes oikeasti ole tyhjiö vaan nolla-piste-energiaa ja virtuaalihiukkasia jatkuvasti fluktuoiva kaiken kattava aika-avaruuden pohjataso (josta myös alkuräjähdyksen kerrotaan alkaneen) niin silloin joko kellojen tai matkan pituuden (esim. metrin mitta) pitää joustaa kuten suhteellisuusteorian pohjalta havainnot tulkitaankin (satelliittien kellojen gps-korjaukset) ja ns. pituuskontraktio.

uusintana vielä tämä:

Rupert Sheldrake Constants
https://www.youtube.com/watch?v=bXnluU8UQRY

jonka Google yritti sensuroida mutta julkaisi myöhemmin

..

Mitä tulee Kurt Debukseen niin hän oli mukana kehittämässä 2. maailmansodan aikana ns. Die Glocke projektia joka oli luokiteltu vielä salaisemmaksi kuin natsien ydinaseprojektit ja paljastui vasta Saksojen yhdistymisen jälkeen.

Muita Die Glocke projektiin osallistuneita natsitutkijoita vaikutti sodan jälkeen Juan Peronin Argentiinassa. Tämä tieto löytyy mm. puolalaisen Igor Witgowskin teoksesta The Truth About The Wunderwaffe ja Nick Cookin The Hunt for Zero Point: Inside the Classified World of Antigravity Technology jotka wikipediaa terrorisoivien pseudoskeptikoiden mukaan ovat pelkkiä salaliittoteorioita vaikka niiden tueksi löytyy kyllä aika runsaasti aineistoa.
...

Salaliittoteoriat ovat tietysti valtaapitävien salailijoiden kannalta erittäin kiusallisia ja sen takia niitä on aika voimallisesti viime vuosina yritetty kitkeä pois suuren yleisön tietoisuudesta vaikka historiasta tunnetaan lukuisia hyvin dokumentoituja salaliittoja alkaen Adam Weishauptin Illuminatista joka soluttaustui vapaamuurarehin ja katoliseen kirkkoon ja Neuvostoliiton synty johon vaikuttivat Wall Street & USA lähettämällä Trotskyn Venäjälle samaan aikaan kun Saksa junaili Leninin sinne. Koko Yhdysvaltain synty oli myös vapaamuurarien projekti joka näkyy selkeästi esim. dollarin setelin symboliikassa ja Washingtonin arkkitehtuurissa.

Varsin laadukkaita salaliittoteorioiden tutkijoita olivat mm. Carrol Quickley, James Billington ja Anthony Sutton ja nykyään varsinkin Joseph P. Farrell sekä youtube kanava Dark Journalist.

Hömppä salaliittoja taas ovat esim. litteän maan teoriat yms. huonosti perustellut viritykset joilla vain yritetään osoittaa kaikki mahdolliset salaliitot perättömiksi.
Mitä tulee siihen mutuiluun niin kaikki tiedekin palautuu viime kädessä mutuiluun ainakin perusoletustensa ja havaintojen tulkintojensa osalta.

Itse olen tutkinut ns. salaliittoteorioita jo yli 10 vuotta ja kyllä ne ovat monessa tapauksessa paljon vakuuttavampia kuin ns. "virallinen" totuus varsinkin kun jo ihmisluonteeseen ja valtaan ylipäätänsä liittyy paljon sellaista mikä ei oikein kestä "päivänvaloa" eikä kriittistä tarkastelua ( ks. mm. wikileaks, Snowden, Panama vuodot yms.)

B

Lue lisää

B. kirjoitti.

"Jos halutaan ehdottomasti säilyttää valonnopeuden vakioisuus "tyhjiössä" joka ei
edes oikeasti ole tyhjiö vaan nolla-piste-energiaa ja virtuaalihiukkasia jatkuvasti
fluktuoiva kaiken kattava aika-avaruuden pohjataso"

Valo liikkuu tyhjössä, joten tyhjöllä on sähkönjohtokyky, itse asiassa
sillä on kaksi parametriä jotka vaikuttavat valon nopeuteen.

Katselin vuonna 2017-2018 olevaa keskusteluanne valon nopeuden
vakioisuudesta, paljon hälyä, vähän asiaa, olennaisuuksia jäi
puuttumaan.

"uusintana vielä tämä:

Rupert Sheldrake Constants
https://www.youtube.com/watch?v=bXnluU8UQRY"

Olin katsonut tämän aikaisemmin, siinä on kohta josta tunnut pitävän
erikoisesti, keskustelu toimistossa valonnopeuden vakioisuudesta.

Rupert sanoo vähän hölmösti vakioisuudesta "sehän voi muuttua",
vastauskin on outo. Mutta jos kerran c on vakio, sen muuttuminen
on vain loogisesti mahdollista, Rupert kysyy aivan kuin se olisi
fyysisesti mahdollista, näillä on oleellinen ero.

Rupertin olisi pitänyt kysyä "miksi se on määritelty vakioksi?".

Jos sinäkin ohjelmointia harrastaneena, näet jonkun tekemässä
ohjelmassa vakiomäärittelyn, etkä täysin ymmärrä sitä, et sano
"sehän voi muuttua" vaan "miksi olet määritellyt sen vakioksi?"

Sanot, että jos c muuttuu, metrin mitatkin muuttuvat, tietysti nyt kun
metri on määritelty c avulla, emme tietenkään huomaisi mitään muutosta
metrissä c:n muututtua.

Jumala perpektiivista huomaisimme, että tapahtumien nopeudet muuttuvat,
ja varmaan monet muutkin asiat.

Jos universumissa olisi jokin alue, jossa c:n nopeus olisi muuttunut,
näkisimmekö jotain erikoista tapahtumaa siellä?

Jos joku tietää paremmin c:n muutoksen seuraukset, voi valaista meitä.

R.

"Tieteen metodin avulla ei voi falsifioida eikä verifioida mitään ontologiaa vaan pelkkää käyttäytymistä ja sen käyttäytymisen säännönmukaisuuksia joista voidaan muodostaa matemaattinen kaava."

Jos pitäisi soveltaa näitä mainitsemiasi oppeja johonkin, niin VSL on erilainen matemaattinen kaava kuin GR. Samoin on eetteri. Tieteen menetelmässä vain yksi näistä on samanlainen käytös kuin on havaittu eli tässä graavitaatioaalltoina tai jossain muualla kuin valossa. Jos haluaa eri ontologian kuin mitä GR:ssä on (ja olla puhtaasti pelkän ontologisen asian uudeelleen määrittely), ei saa muuttaa yhtään GR:n kaavoja. Jos haluaa muuttaa 'vähän enemmän kuin ontologiaa', saa muuttaa kaavoja, mutta tieteen takia ei niitä GR:n tuloksia, jotka ovat vahvistettujen luettelossa. Ensimmäisestä en tiedä yhtään esimerkkiä, johon ei liittyisi samalla joukko muiden asioiden kaavoja, joita GR:ssä ei ole, eli esim. säieteoria. En siis pitäisi sitä ontologisen tutkimuksen ja muuntelun tuloksena. Jälkimmäinen esimerkki voi olla torsio-GR, mutta yleesnsä jäädään vähän matkan päähän täydellisestä esimerkistä.

"Valonnopeuden mittausten tulokset ovat myös selkeästi vaihdelleet esim. 1928-45 jolloin se nopeus oli hitaampi eikä se johtunut vain mittauslaitteiden puutteellisuudesta ja koska koettiin se kiusallisena niin valonnopeus pakotettiin vakioksi 1972 liittämällä se metrin määritelmään eli selkeät perusteet vaihtuvalle valonnopeudelle olivat jo siis ennen 2. maailmansotaa."

Tämä valonnopeuden muuttuminen maanpinnalla vakiogravitaatiossa ei kuulu VSL-teoriaan, vaan on jotain muuta. Voitko selittää pelkästään, miten tehdään se teoria, joka lopulta voi tulla kyseeseen, etkä toisi jotain VSL:iä aina esiin?

Fysiikassa ei ole metrin määritelmää. Siinä on vakion ja ei-vakion määritelmä. Jos vuonna 1928 osattiin tehdä fysiikan mittauksia, ja tehdä eri tuloksia valolle, ei sen pitäisi olla vaikeampaa nykypäivänä. Jopa saman kokeilijan luulisi onnistuvan mittaamaan itse ne eri arvot eikä esittävän vain yhtä.

Muualla on mainittu jotain sellaista, että pituuskontraktio on tosiasia, ja siksi valonnopeuden mittaus ei tuota merkittäviä tuloksia, (vaikka sitä ongelmaa ei ollut 1928). Millaisessa teoriassa on pituuskontraktio, mutta ei valonnopeuden vakiota tai mitään valonnopeuden merkitystä? Toisaalla viittaat Sheldraken esitykseen, jossa yhtenä välivitsinä on metrin määrittely valonnopeuden avulla. Tämä ei ole viittaus pituuskontraktioihin, vaan siihen että lukuarvon mittausta ei koskaan suoriteta jakamalla etäisyys ajalla ja jossa pitäisi eliminoitua kaikki vaihtelu eri mittausten välillä.

Jos universumi muuttaa valonnopeutta milloin tahansa, silloin jos metrin määrittelee kotonaan valonnopeuden avulla, tarvitsee oikeasti mittanauhakseen valoa käyttävän laitteen. Vain tällöin pääsee vitsissä esitettyyn valokonsensukseen ja myös pituuden mittojen konsensukseen yhtäaikaa. Muutoin tieteessä tai kotonasi ei oltaisi koskaan samaa mieltä, miten pitkä jokin on metreissä. Konsensus on helppo kumota. Jos joku rakentaa valon mittaamiseen interferometrin tms., hänen täytyy vain muistaa, että käyttää mitä tahansa kiinteää mittanauhaa rakentaakseen merkittävät elementit ilman sitä asiaa, mitä on tarkoitus mitata. Interferometrissä ei ole välttämättä tarvetta metrin ja yhden haaran pituuden tuntemiselle, mutta pitää olla tekemättä niistä samanpituisia. Ja tässä samanpituisuutta ei saa todeta yhden interferometrilähetyksensä avulla.

"Nollapiste-energian olemassaolo (esim. Casimir efekti) jo sellaisenaan osoittaa että jonkinlainen "väliaine" on olemassa kaikkialla vaikka se ei olekaan ominaisuuksiltaan samanlainen "eetteri" kuin 1800-luvun fyysikkojen kuvitelmissa. "

(ja seuraavat kolme kappaletta)

Jos gravitaation pitää muodostaa kappaleille muotti, sen analogia on erimerkkisesti varattujen sähkö objektien muotti toisilleen, tai ferromagnetismin muotti pienemmille magneeteille. Nämäkin aiheuttavat toisilleen efektin, joka on QFT:n mukaan kentän kvanttien vaihtoa. Kvantti tarkoittaa kentässä olevaa värähtelyjä kunhan se on pakettina, ja jokainen kentän arvo jonka muut kuvittelevat tuntevansa, on useiden pakettien koko energian ja liikemäärän sijoittaminen toiseen objektiin. Tosin silloin paketit eivät ole välttämättä todellisia vaan elävät niin vähän aikaa, että ovat virtuaalisia, ja energia ja liikemäärä on sijoitettu tosiasiassa suoraan mutta kvanttiprosessin kautta paketin ensimmäisestä lähteestä. Kenttä, jossa näin tapahtuu ei ole nolla. Eikä esim. maapallon sinulle aiheuttama muotti ole nolla tai edes vähältäpitäen lähellä sitä.
...

2

Anonyymi kirjoitti:

"Tieteen metodin avulla ei voi falsifioida eikä verifioida mitään ontologiaa vaan pelkkää käyttäytymistä ja sen käyttäytymisen säännönmukaisuuksia joista voidaan muodostaa matemaattinen kaava."

Jos pitäisi soveltaa näitä mainitsemiasi oppeja johonkin, niin VSL on erilainen matemaattinen kaava kuin GR. Samoin on eetteri. Tieteen menetelmässä vain yksi näistä on samanlainen käytös kuin on havaittu eli tässä graavitaatioaalltoina tai jossain muualla kuin valossa. Jos haluaa eri ontologian kuin mitä GR:ssä on (ja olla puhtaasti pelkän ontologisen asian uudeelleen määrittely), ei saa muuttaa yhtään GR:n kaavoja. Jos haluaa muuttaa 'vähän enemmän kuin ontologiaa', saa muuttaa kaavoja, mutta tieteen takia ei niitä GR:n tuloksia, jotka ovat vahvistettujen luettelossa. Ensimmäisestä en tiedä yhtään esimerkkiä, johon ei liittyisi samalla joukko muiden asioiden kaavoja, joita GR:ssä ei ole, eli esim. säieteoria. En siis pitäisi sitä ontologisen tutkimuksen ja muuntelun tuloksena. Jälkimmäinen esimerkki voi olla torsio-GR, mutta yleesnsä jäädään vähän matkan päähän täydellisestä esimerkistä.

"Valonnopeuden mittausten tulokset ovat myös selkeästi vaihdelleet esim. 1928-45 jolloin se nopeus oli hitaampi eikä se johtunut vain mittauslaitteiden puutteellisuudesta ja koska koettiin se kiusallisena niin valonnopeus pakotettiin vakioksi 1972 liittämällä se metrin määritelmään eli selkeät perusteet vaihtuvalle valonnopeudelle olivat jo siis ennen 2. maailmansotaa."

Tämä valonnopeuden muuttuminen maanpinnalla vakiogravitaatiossa ei kuulu VSL-teoriaan, vaan on jotain muuta. Voitko selittää pelkästään, miten tehdään se teoria, joka lopulta voi tulla kyseeseen, etkä toisi jotain VSL:iä aina esiin?

Fysiikassa ei ole metrin määritelmää. Siinä on vakion ja ei-vakion määritelmä. Jos vuonna 1928 osattiin tehdä fysiikan mittauksia, ja tehdä eri tuloksia valolle, ei sen pitäisi olla vaikeampaa nykypäivänä. Jopa saman kokeilijan luulisi onnistuvan mittaamaan itse ne eri arvot eikä esittävän vain yhtä.

Muualla on mainittu jotain sellaista, että pituuskontraktio on tosiasia, ja siksi valonnopeuden mittaus ei tuota merkittäviä tuloksia, (vaikka sitä ongelmaa ei ollut 1928). Millaisessa teoriassa on pituuskontraktio, mutta ei valonnopeuden vakiota tai mitään valonnopeuden merkitystä? Toisaalla viittaat Sheldraken esitykseen, jossa yhtenä välivitsinä on metrin määrittely valonnopeuden avulla. Tämä ei ole viittaus pituuskontraktioihin, vaan siihen että lukuarvon mittausta ei koskaan suoriteta jakamalla etäisyys ajalla ja jossa pitäisi eliminoitua kaikki vaihtelu eri mittausten välillä.

Jos universumi muuttaa valonnopeutta milloin tahansa, silloin jos metrin määrittelee kotonaan valonnopeuden avulla, tarvitsee oikeasti mittanauhakseen valoa käyttävän laitteen. Vain tällöin pääsee vitsissä esitettyyn valokonsensukseen ja myös pituuden mittojen konsensukseen yhtäaikaa. Muutoin tieteessä tai kotonasi ei oltaisi koskaan samaa mieltä, miten pitkä jokin on metreissä. Konsensus on helppo kumota. Jos joku rakentaa valon mittaamiseen interferometrin tms., hänen täytyy vain muistaa, että käyttää mitä tahansa kiinteää mittanauhaa rakentaakseen merkittävät elementit ilman sitä asiaa, mitä on tarkoitus mitata. Interferometrissä ei ole välttämättä tarvetta metrin ja yhden haaran pituuden tuntemiselle, mutta pitää olla tekemättä niistä samanpituisia. Ja tässä samanpituisuutta ei saa todeta yhden interferometrilähetyksensä avulla.

"Nollapiste-energian olemassaolo (esim. Casimir efekti) jo sellaisenaan osoittaa että jonkinlainen "väliaine" on olemassa kaikkialla vaikka se ei olekaan ominaisuuksiltaan samanlainen "eetteri" kuin 1800-luvun fyysikkojen kuvitelmissa. "

(ja seuraavat kolme kappaletta)

Jos gravitaation pitää muodostaa kappaleille muotti, sen analogia on erimerkkisesti varattujen sähkö objektien muotti toisilleen, tai ferromagnetismin muotti pienemmille magneeteille. Nämäkin aiheuttavat toisilleen efektin, joka on QFT:n mukaan kentän kvanttien vaihtoa. Kvantti tarkoittaa kentässä olevaa värähtelyjä kunhan se on pakettina, ja jokainen kentän arvo jonka muut kuvittelevat tuntevansa, on useiden pakettien koko energian ja liikemäärän sijoittaminen toiseen objektiin. Tosin silloin paketit eivät ole välttämättä todellisia vaan elävät niin vähän aikaa, että ovat virtuaalisia, ja energia ja liikemäärä on sijoitettu tosiasiassa suoraan mutta kvanttiprosessin kautta paketin ensimmäisestä lähteestä. Kenttä, jossa näin tapahtuu ei ole nolla. Eikä esim. maapallon sinulle aiheuttama muotti ole nolla tai edes vähältäpitäen lähellä sitä.
...

2

Lue lisää

Joidenkin kvanttigravitaatioden mielestä on hyvä ajatella, että gravitaatioefektiä ajattelee kuin se olisi tällainen pakettien kenttä. Maailmassa ei ole heidän mielestään kuitenkaan mitään tiettyä objektia tai sijaintia, joka olisi erikoinen gravitaation lähde. Gravitaatiota, joka on objekti, tulee vain muista objekteista, ja jokainen objekti kasaantuu sinne, mihin gravitaatio vie. Tämän voi empiirisesti todeta jossain määrin siten, ettei tapahdu päinvastoin ja tietty paikka muodostuisi jostain keskelle tyhjiötä, ja objektit lakkaisivat välittämästä objekteista tämän paikan takia.

"Ns. Herz aallot (siniaallot) etenevät korkeintaan valonnopeudella. Koska nolla-piste-tyhjiö on myös väliaine niin se mahdollistaa myös ääniaaltojen tavoin käyttäytyviä paineaaltoja (longitudinal waves) ja sellaisten aaltojen vaikutus voi olla lähes viiveetön ja myös energiahäviötön."

Viiveetön pitkittäinen aalto väliaineessa edellyttää väliaineen liikkuvan äärettömällä nopeudella eteen ja taakse. Mikä estää tekemästä äärettömän nopeaa siniaaltoa, esim. samasta aineesta? Yhden ainehiukkasen pitää liikahtaa ylös äärettömällä nopeudella, kun se on mennyt vasta vähän matkaa ja kello on tosi vähän, siitä eteenpäin oleva hiukkanen alkaa liikkua ylös myös. Kunhan se hiukkanen joka on vastaanottajan luona liikahtaa ylös myös hetkellä nolla, tämä aalto on mennyt läpi ajassa 0. Koska hiukkaset menevät ylös ja alas mielivaltaisella nopeudella, voidaan lähettää mikä tahansa taajuus. Valoaallot ovat numeroita, joilla on vain sähkökentän vaikutus (jota aallolla ei ole) eivätkä hiukkasia menossa ylös ja alas.

Pitkittäinen aalto kolmessa ulottuvuudessa, joka on tehty hiukkasista, voi alkaa aaltoiluttamaan kaikkea ympäriltään, jos hiukkaset ovat liian tiheässä ja vaikuttavat myös sivuilleen. Aallon energia menee tähän ja heikkenee vastaanottajan luona. Sähkömagneettinen valo heikkenee käytännössä, koska sitä ei ole luotu menemään suoraa pitkin yhteen suuntaan laittamalla suoralle yksi fotoni kerrallaan, vaan se saadaan lähes aina valmiiksi pallona leviävänä valona. Kaikki yksilölliset fotonit pysyvät suunnassaan eivätkä menetä energiaa ympärilleen (esim. kvanttityhjiöön) paitsi jos niillä on niin paljon energiaa, että sillä energialla voi luoda hiukkasen ja antihiukkasen, joista kumpikaan ei ole tyhjiö. Siksi tähtitieteelläkin menee niin lujaa kuin nykyään menee. Sähkömagneettinen pitkittäinen valo ei olisi poikkeus tästä valon luomisprosessista, joten sen energiahäviäminen on typerä aihe. Paitsi jos niiden synty ja kulku ei toimi yhtään esim. niiden partikkelien hajoamisen takia. Jotta pitkittäinen aalto olisi nopea, tällaisen kenttäratkaisun pitäisi suhahtaa avaruuden läpi hetkessä (menosuunta->) |> , <|, |> kun tämä on yhdessä kohdassa ja laittaa oikealle puolelle kenttiin samat liikkeet |>, < |, |>. Onko se Maxwellin yhtälöiden ratkaisu samoilla permittiivisyys vakioilla kuin valonnopeus saadaan?

"Koska ääniaalloilla on tiettyjä harmoonisia resonanssisuhteita aineellisten objektien kanssa niin vastaavasti tuon "tyhjiön" longitudinaalisilla aalloilla lähes viivettömillä aalloilla on vastaavia resonanssivaikutuksia josta taas seuraa maapalllon tasolla erilaisia aikasyklejä joissa tapahtumisten todennäköisyydet vaihtelevat auringon,planeettojen ja Kuun keskinäisten resonanssien perusteella tällä planeetalla kuten muuallakin. (vrt astrologia ja Deweyn sykli-instituutin tutkimukset)"

Myös sähkömagneettisilla aalloilla on vaikutusta aineellisiin objekteihin eikä niiden tarvitse olla edes aaltoja, vaan myös kaikki pitkittäiset rykäisyt aiheuttavat laitteiden sammumisen, jos ei muuta.

Mainitaanko tässä aina ääniaallot, koska kaikki kiinnostavat aallot muodostuvat sinusta oikeasti hiukkasista? Vaikka kyseessä olisi SM? Nimittäin voihan siniaalloista rakentaa fotoneja, ja koettaa törmäyttää ne toisiinsa niin, että paine kasvaa seuraavien luona. Silloin ei ylitetä valonnopeutta ei-virtuaalisten fotonien tapauksessa. Tämä on täysin eri kuin mitä SM:n nelipotentiaalin pitkittäisaalto-komponentilla tarkoitetaan lukemissasi kirjoissa. Kun tätä tehdään elektroneilla, huomaa että siniaallot joista elektronit tai esim. niiden aaltofunktion reaaliosa on tehty, eivät ole valonnopeuksisia. Jos fotonit reagoisivat aina toisiin fotoneihin siten, että tulee ääniaalto, niiden pitäisi ensin liikkua eri nopeuksilla, ja seuraavaksi atomit eivät pysyisi kasassa ja varaukset näkisi toisiaan. Kvanttityhjiön yhteydessä ei voi syntyä esim. kahden elektronin välillä montaa tapausta missä virtuaalifotonit tönivät hitaampia fotoneja edellään (eri kuin kahden silmukan diagrammi, mutta täytyy aina tuottaa alidiagrammi tönäisystä joka käyttää esim. elektronisilmukoita näiden fotonien välillä), tai näiden vaikutus maailmaan on todella pieni verrattuna siihen, että fotoni menee läpi. Lisäksi on mitattu että tosiinsa eri puolilta kohdistetut fotonit menevät hyvin toisistaan läpi.

3

Anonyymi kirjoitti:

Joidenkin kvanttigravitaatioden mielestä on hyvä ajatella, että gravitaatioefektiä ajattelee kuin se olisi tällainen pakettien kenttä. Maailmassa ei ole heidän mielestään kuitenkaan mitään tiettyä objektia tai sijaintia, joka olisi erikoinen gravitaation lähde. Gravitaatiota, joka on objekti, tulee vain muista objekteista, ja jokainen objekti kasaantuu sinne, mihin gravitaatio vie. Tämän voi empiirisesti todeta jossain määrin siten, ettei tapahdu päinvastoin ja tietty paikka muodostuisi jostain keskelle tyhjiötä, ja objektit lakkaisivat välittämästä objekteista tämän paikan takia.

"Ns. Herz aallot (siniaallot) etenevät korkeintaan valonnopeudella. Koska nolla-piste-tyhjiö on myös väliaine niin se mahdollistaa myös ääniaaltojen tavoin käyttäytyviä paineaaltoja (longitudinal waves) ja sellaisten aaltojen vaikutus voi olla lähes viiveetön ja myös energiahäviötön."

Viiveetön pitkittäinen aalto väliaineessa edellyttää väliaineen liikkuvan äärettömällä nopeudella eteen ja taakse. Mikä estää tekemästä äärettömän nopeaa siniaaltoa, esim. samasta aineesta? Yhden ainehiukkasen pitää liikahtaa ylös äärettömällä nopeudella, kun se on mennyt vasta vähän matkaa ja kello on tosi vähän, siitä eteenpäin oleva hiukkanen alkaa liikkua ylös myös. Kunhan se hiukkanen joka on vastaanottajan luona liikahtaa ylös myös hetkellä nolla, tämä aalto on mennyt läpi ajassa 0. Koska hiukkaset menevät ylös ja alas mielivaltaisella nopeudella, voidaan lähettää mikä tahansa taajuus. Valoaallot ovat numeroita, joilla on vain sähkökentän vaikutus (jota aallolla ei ole) eivätkä hiukkasia menossa ylös ja alas.

Pitkittäinen aalto kolmessa ulottuvuudessa, joka on tehty hiukkasista, voi alkaa aaltoiluttamaan kaikkea ympäriltään, jos hiukkaset ovat liian tiheässä ja vaikuttavat myös sivuilleen. Aallon energia menee tähän ja heikkenee vastaanottajan luona. Sähkömagneettinen valo heikkenee käytännössä, koska sitä ei ole luotu menemään suoraa pitkin yhteen suuntaan laittamalla suoralle yksi fotoni kerrallaan, vaan se saadaan lähes aina valmiiksi pallona leviävänä valona. Kaikki yksilölliset fotonit pysyvät suunnassaan eivätkä menetä energiaa ympärilleen (esim. kvanttityhjiöön) paitsi jos niillä on niin paljon energiaa, että sillä energialla voi luoda hiukkasen ja antihiukkasen, joista kumpikaan ei ole tyhjiö. Siksi tähtitieteelläkin menee niin lujaa kuin nykyään menee. Sähkömagneettinen pitkittäinen valo ei olisi poikkeus tästä valon luomisprosessista, joten sen energiahäviäminen on typerä aihe. Paitsi jos niiden synty ja kulku ei toimi yhtään esim. niiden partikkelien hajoamisen takia. Jotta pitkittäinen aalto olisi nopea, tällaisen kenttäratkaisun pitäisi suhahtaa avaruuden läpi hetkessä (menosuunta->) |> , <|, |> kun tämä on yhdessä kohdassa ja laittaa oikealle puolelle kenttiin samat liikkeet |>, < |, |>. Onko se Maxwellin yhtälöiden ratkaisu samoilla permittiivisyys vakioilla kuin valonnopeus saadaan?

"Koska ääniaalloilla on tiettyjä harmoonisia resonanssisuhteita aineellisten objektien kanssa niin vastaavasti tuon "tyhjiön" longitudinaalisilla aalloilla lähes viivettömillä aalloilla on vastaavia resonanssivaikutuksia josta taas seuraa maapalllon tasolla erilaisia aikasyklejä joissa tapahtumisten todennäköisyydet vaihtelevat auringon,planeettojen ja Kuun keskinäisten resonanssien perusteella tällä planeetalla kuten muuallakin. (vrt astrologia ja Deweyn sykli-instituutin tutkimukset)"

Myös sähkömagneettisilla aalloilla on vaikutusta aineellisiin objekteihin eikä niiden tarvitse olla edes aaltoja, vaan myös kaikki pitkittäiset rykäisyt aiheuttavat laitteiden sammumisen, jos ei muuta.

Mainitaanko tässä aina ääniaallot, koska kaikki kiinnostavat aallot muodostuvat sinusta oikeasti hiukkasista? Vaikka kyseessä olisi SM? Nimittäin voihan siniaalloista rakentaa fotoneja, ja koettaa törmäyttää ne toisiinsa niin, että paine kasvaa seuraavien luona. Silloin ei ylitetä valonnopeutta ei-virtuaalisten fotonien tapauksessa. Tämä on täysin eri kuin mitä SM:n nelipotentiaalin pitkittäisaalto-komponentilla tarkoitetaan lukemissasi kirjoissa. Kun tätä tehdään elektroneilla, huomaa että siniaallot joista elektronit tai esim. niiden aaltofunktion reaaliosa on tehty, eivät ole valonnopeuksisia. Jos fotonit reagoisivat aina toisiin fotoneihin siten, että tulee ääniaalto, niiden pitäisi ensin liikkua eri nopeuksilla, ja seuraavaksi atomit eivät pysyisi kasassa ja varaukset näkisi toisiaan. Kvanttityhjiön yhteydessä ei voi syntyä esim. kahden elektronin välillä montaa tapausta missä virtuaalifotonit tönivät hitaampia fotoneja edellään (eri kuin kahden silmukan diagrammi, mutta täytyy aina tuottaa alidiagrammi tönäisystä joka käyttää esim. elektronisilmukoita näiden fotonien välillä), tai näiden vaikutus maailmaan on todella pieni verrattuna siihen, että fotoni menee läpi. Lisäksi on mitattu että tosiinsa eri puolilta kohdistetut fotonit menevät hyvin toisistaan läpi.

3

Lue lisää

"Jos halutaan ehdottomasti säilyttää valonnopeuden vakioisuus "tyhjiössä" joka ei edes oikeasti ole tyhjiö vaan nolla-piste-energiaa ja virtuaalihiukkasia jatkuvasti fluktuoiva kaiken kattava aika-avaruuden pohjataso (josta myös alkuräjähdyksen kerrotaan alkaneen) niin silloin joko kellojen tai matkan pituuden (esim. metrin mitta) pitää joustaa kuten suhteellisuusteorian pohjalta havainnot tulkitaankin (satelliittien kellojen gps-korjaukset) ja ns. pituuskontraktio."

Valonnopeuden vakioisuus voidaan myös saavuttaa sillä, että väliaine on vakio. Jos ei ole olemassa mitään oikeasti erilaista kuin nollapiste-energiaa, on helppo nähdä, että mikä tahansa muu asia voi olla vakio vaikka ympärillä on paljon vakiotavaraa. Samalla tavalla ihminen on oppinut esim. sahaamaan puuta vakionopeudella, vaikka puu ei ole tyhjiö. Toisessa ketjussa määritellään huomenna fluktuaatiot ja miten käytät sanaa väärin, ja miten sillä ei ole vaikutusta. Tässä pitäisi olla kvanttityhjiön vuorovaikutus valon kanssa tai muuten valon mielestä tyhjiö ja kvanttityhjiö ovat aivan sama asia. Tosin kelpaa myös GR ja se että nollapiste-energia on vuorovaikutuksessa avaruuden kanssa. Pääratkaisu, kun nollapiste-energia on kaikkialla sama, on että avaruus joustaa, mutta aika ei. Eikä synny edes valonnopeuden muutosta ulkoisen havaitsijan mielestä. Voisi tosin harkita kaiken nollapiste-energian sulkemista yhteen paikkaan ja muun jättämistä tyhjäksi, jolloin siellä tyhjemmässä osassa on eri etäisyyksillä varmasti eri nopeuksia.

4

Anonyymi kirjoitti:

"Jos halutaan ehdottomasti säilyttää valonnopeuden vakioisuus "tyhjiössä" joka ei edes oikeasti ole tyhjiö vaan nolla-piste-energiaa ja virtuaalihiukkasia jatkuvasti fluktuoiva kaiken kattava aika-avaruuden pohjataso (josta myös alkuräjähdyksen kerrotaan alkaneen) niin silloin joko kellojen tai matkan pituuden (esim. metrin mitta) pitää joustaa kuten suhteellisuusteorian pohjalta havainnot tulkitaankin (satelliittien kellojen gps-korjaukset) ja ns. pituuskontraktio."

Valonnopeuden vakioisuus voidaan myös saavuttaa sillä, että väliaine on vakio. Jos ei ole olemassa mitään oikeasti erilaista kuin nollapiste-energiaa, on helppo nähdä, että mikä tahansa muu asia voi olla vakio vaikka ympärillä on paljon vakiotavaraa. Samalla tavalla ihminen on oppinut esim. sahaamaan puuta vakionopeudella, vaikka puu ei ole tyhjiö. Toisessa ketjussa määritellään huomenna fluktuaatiot ja miten käytät sanaa väärin, ja miten sillä ei ole vaikutusta. Tässä pitäisi olla kvanttityhjiön vuorovaikutus valon kanssa tai muuten valon mielestä tyhjiö ja kvanttityhjiö ovat aivan sama asia. Tosin kelpaa myös GR ja se että nollapiste-energia on vuorovaikutuksessa avaruuden kanssa. Pääratkaisu, kun nollapiste-energia on kaikkialla sama, on että avaruus joustaa, mutta aika ei. Eikä synny edes valonnopeuden muutosta ulkoisen havaitsijan mielestä. Voisi tosin harkita kaiken nollapiste-energian sulkemista yhteen paikkaan ja muun jättämistä tyhjäksi, jolloin siellä tyhjemmässä osassa on eri etäisyyksillä varmasti eri nopeuksia.

4

Lue lisää

Katso tuo Suntolan osuus tästä videosta:

Havainnot, teoria ja tulkinnat fysiikassa ja kosmologiassa: Tuomo Suntola et al.


https://www.youtube.com/watch?v=i4WjI56Jwwc

Siinä on minusta hyvin esitetty vaihtoehtoinen tulkinta Einsteinin suhteellisuusteorialle joka on myös systeemiteoreettinen eikä havaitsijakeskeinen.


Aikaisempi ketjuni tästä aiheesta oli

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17289069/emsuntolaemn-dynaamisen-univers

Enempää en ehdi enkä jaksa tällä erää kommentoida.

B

Anonyymi kirjoitti:

Katso tuo Suntolan osuus tästä videosta:

Havainnot, teoria ja tulkinnat fysiikassa ja kosmologiassa: Tuomo Suntola et al.


https://www.youtube.com/watch?v=i4WjI56Jwwc

Siinä on minusta hyvin esitetty vaihtoehtoinen tulkinta Einsteinin suhteellisuusteorialle joka on myös systeemiteoreettinen eikä havaitsijakeskeinen.


Aikaisempi ketjuni tästä aiheesta oli

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17289069/emsuntolaemn-dynaamisen-univers

Enempää en ehdi enkä jaksa tällä erää kommentoida.

B

Lue lisää

"Aikaisempi ketjuni tästä aiheesta oli..."

Siinä viestissä ei ole pelkästään aksioomia vaan kaikkea muuta sälää. Aksioomien vertailu jää vähäiseksi. Esim. kellon käynti on SR:ssä seuraus.

Lisäksi keskustelussa on SR:n aksioomat, ja ns. Suntolan gravitaatio ja universumiaksioomat. Eivätkä ne ole vastakkain. Vaikka Suntola mainitsee SR:n olevan olemassa aurinkokeskisen mallin jälkeen (ilman Galileita) Suntolan gravitaatio pikemminkin olettaa kaiken Galilein ja lisäksi myös kaiken SR:n teorian olevan totta. Tai ainakin hän jättää kertomatta, miten fysiikan pitäisi toimia, kun liikkeitä verrataan, tai kun puhutaan sähkömagnetismista.

GR:n voi puolestaan ajatella perustuvan lähtökohtiin kuten
1. Principle of general relativity
2. Principle of general covariance
3. Equivalence principle
4. Mach principle

Missä kaksi ensimmäistä varsinaisesti aloittivat GR:n kehittelyn siten, että lyhyillä etäisyyksillä jokaisen pisteen luona piti päteä SR (1). Ja tietyn gravitaation ja kiihtyvyyden piti olla toisistaan erottamattomia (2). Jotta näitä aksioomia voisi tutkia ja verrata, pitäisi puhua niiden sisältämistä systeemeistä eikä koko universumista. Toisaalta GR:n perusoletus on, että on aika-avaruus, joka muuttuu. Suntolakin olettaa että on avaruus, joka muuttuu, mutta emme tiedä miksi, koska hänellä ei ole mitään lähtökohtia esillä, jotka vaatisivat sitä toteuttaakseen systeemien käytöstä (paitsi jos uskoo tähtitieteeseen empiirisenä todisteena). Lisäksi GR olettaa tietyn tavan millä tämä aika-avaruus muuttuu, eli sen että se on materian aiheuttamaa. En myöskään tiedä aiheuttaako Suntolan avaruuden muutos koskaan gravitaatiota pienessä koossa, joten sillä tavalla hänen teoriaansa ei voi verrata GR:ään yhtään, ja mielummin kannattaisi etsiä jokin gravitaation teoria. Tästä voi myös silti sanoa jotain vertailevaa, kuten että GR:ssä piti olla jokin käsitys, millä Einsteinin hissi voisi toimia tai miten objektit liikkuvat eri taoauksissa, missä mm. ihmisille tulee painottomuuden ja painon tunne. Suntolalta ei voi saada selitystä sellaiseen, vaan hänen on pitänyt esittää vastaus kysymykseen, miksi galaksit liikkuvat tai kello käy eri tahtiin (missä vastataan myös puolet kysymyksestä SR:n aikadilataation puolesta, eli myöskään ei tarvitse tietää miten sähkö ja valo toimii).

GR:ssä ei tarvitse olettaa lepomassojen olevan vakioita silloin, kun se esitti, miten lasketaan millaista aika-avaruus on, jos on gravitaatiota. Eikä silloin, kun joku vain laskee millaista aika-avaruus on jossain tilanteesa, missä esim. avaruuden massatiheys muuttuu. Sellaisessa avaruudessa ja GR:n mukaisessa kappaleiden liikkeissä joutuu tekemään muutoksia ratojen laskutapaan ja huomioimaan sen, että lepomassa muuttuu (ja lisäksi aika-avaruus voi samalla muuttua enemmän kuin se yleensä muuttuu). Ja (siksi) GR ei välttämättä ole teoria, joka pitää kaiken entisellään ja samannäköisenä kuin havaitussa maailmassa, jos tunnettujen asioiden massoille laitetaan jokin aikakehitys.

"1) Liike- ja paikallinen gravitaatio avaruudessa pienentävät objektin lepoenergiaa"

Tällainen ei ole välttämättä aksiooma Suntolan itsensä mielestä, vaikka kaikki mitä hän sanoo, voi näyttää yhdeltä teorian loppumuodon arvaukselta, kaikki kerralla. Liike-energia on suure, jonka joku mittaa oman liikkeensä perusteella. Empiirisesti on havaittu, että liikkuvat havaitsijat ovat kaikki eri mieltä, mitä jonkin asian liike-energia on. Se ei liittynyt tähän lauseeseen, mutta oli yksi havaitsijakeskeisyyden perustelu. Tämä lause puolestaan voidaan empiirisesti tutkia antimaterialla muuttamalla kaikki lepoenergia liike-energiaksi (*), jonka voi mitata ilman vetoamista gravitaatioon tms.. Jos sanoo gravitaation muutoksen muuttavan jotain suuretta, jonka vaikutus näkyy vain gravitaation muutoksen avulla (normaalin teorian lepoenergia aiheuttaa inertian lisäksi gravitaatiota, mutta Suntolasta ei voi olla varma), se jäisi mahdollisesti tutkimatta kokonaan. Molempien efektien kumoamisen sijaan muutosten täytyisi aiheuttaa jokin sarja, jossa kokonaisgravitaatio räjähtää äärettömäksi, nollautuu, tai jopa oskilloi kauniisti. Pienentyvä inertia kun nopeus kasvaa, tekee asioiden kiihdyttämisestä vaivatonta suuremmilla nopeuksilla. CERN:iltä voi kysyä tietoa, miten helppoa kiihdytys on, kun tarkastellaan näitä suuria arvoja. Joissain tieteissä sanotaan, että objektit ovat säteilyä, kun niiden nopeus on niin suuri, että liike-energia on paljon suurempi kuin lepoenergia. Sitä ennen liike-energialla ajatellaan olevan mahdollisuus kasvaa kiihdyttäessä.

1

Anonyymi kirjoitti:

"Aikaisempi ketjuni tästä aiheesta oli..."

Siinä viestissä ei ole pelkästään aksioomia vaan kaikkea muuta sälää. Aksioomien vertailu jää vähäiseksi. Esim. kellon käynti on SR:ssä seuraus.

Lisäksi keskustelussa on SR:n aksioomat, ja ns. Suntolan gravitaatio ja universumiaksioomat. Eivätkä ne ole vastakkain. Vaikka Suntola mainitsee SR:n olevan olemassa aurinkokeskisen mallin jälkeen (ilman Galileita) Suntolan gravitaatio pikemminkin olettaa kaiken Galilein ja lisäksi myös kaiken SR:n teorian olevan totta. Tai ainakin hän jättää kertomatta, miten fysiikan pitäisi toimia, kun liikkeitä verrataan, tai kun puhutaan sähkömagnetismista.

GR:n voi puolestaan ajatella perustuvan lähtökohtiin kuten
1. Principle of general relativity
2. Principle of general covariance
3. Equivalence principle
4. Mach principle

Missä kaksi ensimmäistä varsinaisesti aloittivat GR:n kehittelyn siten, että lyhyillä etäisyyksillä jokaisen pisteen luona piti päteä SR (1). Ja tietyn gravitaation ja kiihtyvyyden piti olla toisistaan erottamattomia (2). Jotta näitä aksioomia voisi tutkia ja verrata, pitäisi puhua niiden sisältämistä systeemeistä eikä koko universumista. Toisaalta GR:n perusoletus on, että on aika-avaruus, joka muuttuu. Suntolakin olettaa että on avaruus, joka muuttuu, mutta emme tiedä miksi, koska hänellä ei ole mitään lähtökohtia esillä, jotka vaatisivat sitä toteuttaakseen systeemien käytöstä (paitsi jos uskoo tähtitieteeseen empiirisenä todisteena). Lisäksi GR olettaa tietyn tavan millä tämä aika-avaruus muuttuu, eli sen että se on materian aiheuttamaa. En myöskään tiedä aiheuttaako Suntolan avaruuden muutos koskaan gravitaatiota pienessä koossa, joten sillä tavalla hänen teoriaansa ei voi verrata GR:ään yhtään, ja mielummin kannattaisi etsiä jokin gravitaation teoria. Tästä voi myös silti sanoa jotain vertailevaa, kuten että GR:ssä piti olla jokin käsitys, millä Einsteinin hissi voisi toimia tai miten objektit liikkuvat eri taoauksissa, missä mm. ihmisille tulee painottomuuden ja painon tunne. Suntolalta ei voi saada selitystä sellaiseen, vaan hänen on pitänyt esittää vastaus kysymykseen, miksi galaksit liikkuvat tai kello käy eri tahtiin (missä vastataan myös puolet kysymyksestä SR:n aikadilataation puolesta, eli myöskään ei tarvitse tietää miten sähkö ja valo toimii).

GR:ssä ei tarvitse olettaa lepomassojen olevan vakioita silloin, kun se esitti, miten lasketaan millaista aika-avaruus on, jos on gravitaatiota. Eikä silloin, kun joku vain laskee millaista aika-avaruus on jossain tilanteesa, missä esim. avaruuden massatiheys muuttuu. Sellaisessa avaruudessa ja GR:n mukaisessa kappaleiden liikkeissä joutuu tekemään muutoksia ratojen laskutapaan ja huomioimaan sen, että lepomassa muuttuu (ja lisäksi aika-avaruus voi samalla muuttua enemmän kuin se yleensä muuttuu). Ja (siksi) GR ei välttämättä ole teoria, joka pitää kaiken entisellään ja samannäköisenä kuin havaitussa maailmassa, jos tunnettujen asioiden massoille laitetaan jokin aikakehitys.

"1) Liike- ja paikallinen gravitaatio avaruudessa pienentävät objektin lepoenergiaa"

Tällainen ei ole välttämättä aksiooma Suntolan itsensä mielestä, vaikka kaikki mitä hän sanoo, voi näyttää yhdeltä teorian loppumuodon arvaukselta, kaikki kerralla. Liike-energia on suure, jonka joku mittaa oman liikkeensä perusteella. Empiirisesti on havaittu, että liikkuvat havaitsijat ovat kaikki eri mieltä, mitä jonkin asian liike-energia on. Se ei liittynyt tähän lauseeseen, mutta oli yksi havaitsijakeskeisyyden perustelu. Tämä lause puolestaan voidaan empiirisesti tutkia antimaterialla muuttamalla kaikki lepoenergia liike-energiaksi (*), jonka voi mitata ilman vetoamista gravitaatioon tms.. Jos sanoo gravitaation muutoksen muuttavan jotain suuretta, jonka vaikutus näkyy vain gravitaation muutoksen avulla (normaalin teorian lepoenergia aiheuttaa inertian lisäksi gravitaatiota, mutta Suntolasta ei voi olla varma), se jäisi mahdollisesti tutkimatta kokonaan. Molempien efektien kumoamisen sijaan muutosten täytyisi aiheuttaa jokin sarja, jossa kokonaisgravitaatio räjähtää äärettömäksi, nollautuu, tai jopa oskilloi kauniisti. Pienentyvä inertia kun nopeus kasvaa, tekee asioiden kiihdyttämisestä vaivatonta suuremmilla nopeuksilla. CERN:iltä voi kysyä tietoa, miten helppoa kiihdytys on, kun tarkastellaan näitä suuria arvoja. Joissain tieteissä sanotaan, että objektit ovat säteilyä, kun niiden nopeus on niin suuri, että liike-energia on paljon suurempi kuin lepoenergia. Sitä ennen liike-energialla ajatellaan olevan mahdollisuus kasvaa kiihdyttäessä.

1

Lue lisää

(*) Yhdestä antimateriaparista syntyy muuten kaksi fotonia tai kevyttä hiukkasta liikkumassa eri suuntiin. Kaikki eri liikkeissä olevat havaitsijat mittaavat näiden ja eri nopeuksisena nähneensä parin yhteenlasketulle liike-energialle tai sen kasvulle lepomassoista aina saman luvun.

"5. Valon nopeus määräytyy avaruuden 4d nopeudesta, joka pienenee avaruuden laajetessa. Atomikellojen käyntinopeus määräytyy kellon energiatilasta jolloin valonnopeutta mitattaessa atomikelloilla saadaan aina vakiotulos koska ei oteta huomioon kellon omaa gravitaatio- ja liiketilaa. "

Toisinsanottuna valonnopeus on (kaikille havaitsijoille?) vakio, jos universumi on samanmuotoinen kaikkien havaitsijoiden luona ja he havaitsevat yhtäaikaa tai ennen suurta koon muutosta (tai jos koonmuutoksen teoriassa, joka ei liity tähän mitenkään, on jotain täydellisestä Suntolasta huolimatta väärin ja joskus koko onkin vakio). Atomikellon käyttö ei muuta tätä teorian ennustetta ('atomi kellon malli' taas ennustaa että atomikello tulee havaitsemaan tämän juuri niinkuin se on, vai eikö tule?). Lisäksi valon ei tässä kohtaa kerrota muuttuvan auringon ympärillä, joten tämä ei ole edes valon ja gravitaation teoria, vaan jokin tyhjiön esimerkki. Jotkut empiirisesti tunnetut tapaukset ovat melkein kuin aksioomia. Tätä pitäisi verrata vain siihen, että Maxwellin yhtälössä tyhjiössä, missä kuvitellaan ettei avaruus laajene mihinkään, sanotaan että valo kulkee vakionopeudella. Periaatteessa jokin muu teoria voisi sanoa, että valolle tapahtuisi itsestään jotain muuta. Kohta 5. ei ota paljon kantaa havaitsijoiden liikkeeseen. Siten on mahdollista että Suntola edellyttää eetterin olemassaoloa, ja tämä mahdollistaa SR:n kanssa vastakkainasettelun, mutta on myös havaintojen vastaista.

Suntolan työ (joka ei missään ole tulkinta) kohdassa 38:30 ei ole varsinaisesti yhtään systeemikeskeinen tai universumin malli, vaikka kirjoitit suuren osan tästä kuvasta äskeiseen kohtaan 5) etkä alempaan osioon. Siinä on jonkin asian taajuus, joka on jotain jonkin gravitaatiolähteen luona. Ei kerrota yhtään, että miten. Vasen puoli on systeemi, jossa on satelliittin luona oleva kello kiertämässä maata ja v_I = 0
https://en.wikipedia.org/wiki/Time_dilation#Combined_effect_of_velocity_and_gravitational_time_dilation
Jos tapaus ja merkinnät ovat Suntolalla samat, silloin hänenkin systeeminsä on maakeskisessä koordinaatistossa laskettu (nopeutta kun tarkoitetaan eikä origoa). Lisäksi hän käyttää termiä beta, jossa on "nopeuden suhde valonnopeuteen". Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että havaitsijaa ei ole tai havaitsija saa olla mitä tahansa, koska nopeus riippuu siitä, miten nopea havaitsija sitä katsoo. Suntola sanookin tarkkaan kuunneltuna, että vain havaitsijan paikka voisi olla mikä tahansa. GR:ssä voidaan jopa todistaa, kun sanotaan, että jos lasketaan aikadilataatio maan ja satelliitin välillä, tämä tulos ei riipu yhtään siitä koordinaatistosta missä lasketaan. Suurin osa ihmiskuntaa haluaa ja osaa laskea sen vain siten kuin sivulla annetaan. Vaikka beta tai sen käyttö näyttää samalta symbolilta kummassakin, sen lähteet ovat erilaiset. Jos vasempaan teoriaan tekee liikkuvan koordinaatiston muunnoksen, on johdettava kaava uudestaan alkaen wiki-sivulta. Suntolan kaavan tekemisestä ei ole mitään tietoa, mutta toistaiseksi ajatellaan vain, että siihen tehdään SR:n nopeusmuutos.

Suureessa beta ei ole kummallakaan puolella diaa kyse 4d-nopeudesta. Videossa ei ole mitään diaa aiheesta, miten valon nopeus määräytyy, joten antaa sen olla. Paitsi että se on eri päätös kuin VSL eikä pysty selittämään valon reittiä auringon ympäri, ja Suntolalta puuttuu oleelliset gravitaation teorian kommentit. Alla olevat kohdat, missä sanotaan massan muuttumisen aiheuttavan kauheuksia, voi ajatella voisiko valonnopeuden muutos olla yhtä sekaannuttava asia.

Suntolaa voi tulkita siten, että hän haluaa korvata myös Doppler-siirtymän osittain sillä että lepomassat muutetaan. Tässä ei ole paljon logiikkaa, koska jos joku luo fotonin silloin, kun olet liikkumassa häntä kohti, lepommassa - joka arvataksemme tekee sen fotonin oikean väriseksi - on laskettu tällä hetkellä. Jos käännyt samalla vastakkaiseen suuntaan ja alat loitontua ennen kuin fotoni saapuu, Dopplerin mukaan näet punasiirtymän, mutta Suntolasta sinistä. SR:ssä ei ole Doppler siirtymää näin yksinkertaiselle satelliitille, mutta Suntolalla jokin sellainen muutos tapahtuu, kun atomin valot eivät jää kellon sisälle. Suntolan kaavassa saa olla nopeus nykyisellä tavalla varmaan vain, koska systeemissä on rajattu, että nopeus ei ole koskaan maata kohti. Sellaisessa tapauksessa kaava vielä hänestäkin ehkä muuttuu, ja alla on kerrottu paljon, mitä kaavoissa pitäisi tapahtua..

2

Anonyymi kirjoitti:

(*) Yhdestä antimateriaparista syntyy muuten kaksi fotonia tai kevyttä hiukkasta liikkumassa eri suuntiin. Kaikki eri liikkeissä olevat havaitsijat mittaavat näiden ja eri nopeuksisena nähneensä parin yhteenlasketulle liike-energialle tai sen kasvulle lepomassoista aina saman luvun.

"5. Valon nopeus määräytyy avaruuden 4d nopeudesta, joka pienenee avaruuden laajetessa. Atomikellojen käyntinopeus määräytyy kellon energiatilasta jolloin valonnopeutta mitattaessa atomikelloilla saadaan aina vakiotulos koska ei oteta huomioon kellon omaa gravitaatio- ja liiketilaa. "

Toisinsanottuna valonnopeus on (kaikille havaitsijoille?) vakio, jos universumi on samanmuotoinen kaikkien havaitsijoiden luona ja he havaitsevat yhtäaikaa tai ennen suurta koon muutosta (tai jos koonmuutoksen teoriassa, joka ei liity tähän mitenkään, on jotain täydellisestä Suntolasta huolimatta väärin ja joskus koko onkin vakio). Atomikellon käyttö ei muuta tätä teorian ennustetta ('atomi kellon malli' taas ennustaa että atomikello tulee havaitsemaan tämän juuri niinkuin se on, vai eikö tule?). Lisäksi valon ei tässä kohtaa kerrota muuttuvan auringon ympärillä, joten tämä ei ole edes valon ja gravitaation teoria, vaan jokin tyhjiön esimerkki. Jotkut empiirisesti tunnetut tapaukset ovat melkein kuin aksioomia. Tätä pitäisi verrata vain siihen, että Maxwellin yhtälössä tyhjiössä, missä kuvitellaan ettei avaruus laajene mihinkään, sanotaan että valo kulkee vakionopeudella. Periaatteessa jokin muu teoria voisi sanoa, että valolle tapahtuisi itsestään jotain muuta. Kohta 5. ei ota paljon kantaa havaitsijoiden liikkeeseen. Siten on mahdollista että Suntola edellyttää eetterin olemassaoloa, ja tämä mahdollistaa SR:n kanssa vastakkainasettelun, mutta on myös havaintojen vastaista.

Suntolan työ (joka ei missään ole tulkinta) kohdassa 38:30 ei ole varsinaisesti yhtään systeemikeskeinen tai universumin malli, vaikka kirjoitit suuren osan tästä kuvasta äskeiseen kohtaan 5) etkä alempaan osioon. Siinä on jonkin asian taajuus, joka on jotain jonkin gravitaatiolähteen luona. Ei kerrota yhtään, että miten. Vasen puoli on systeemi, jossa on satelliittin luona oleva kello kiertämässä maata ja v_I = 0
https://en.wikipedia.org/wiki/Time_dilation#Combined_effect_of_velocity_and_gravitational_time_dilation
Jos tapaus ja merkinnät ovat Suntolalla samat, silloin hänenkin systeeminsä on maakeskisessä koordinaatistossa laskettu (nopeutta kun tarkoitetaan eikä origoa). Lisäksi hän käyttää termiä beta, jossa on "nopeuden suhde valonnopeuteen". Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että havaitsijaa ei ole tai havaitsija saa olla mitä tahansa, koska nopeus riippuu siitä, miten nopea havaitsija sitä katsoo. Suntola sanookin tarkkaan kuunneltuna, että vain havaitsijan paikka voisi olla mikä tahansa. GR:ssä voidaan jopa todistaa, kun sanotaan, että jos lasketaan aikadilataatio maan ja satelliitin välillä, tämä tulos ei riipu yhtään siitä koordinaatistosta missä lasketaan. Suurin osa ihmiskuntaa haluaa ja osaa laskea sen vain siten kuin sivulla annetaan. Vaikka beta tai sen käyttö näyttää samalta symbolilta kummassakin, sen lähteet ovat erilaiset. Jos vasempaan teoriaan tekee liikkuvan koordinaatiston muunnoksen, on johdettava kaava uudestaan alkaen wiki-sivulta. Suntolan kaavan tekemisestä ei ole mitään tietoa, mutta toistaiseksi ajatellaan vain, että siihen tehdään SR:n nopeusmuutos.

Suureessa beta ei ole kummallakaan puolella diaa kyse 4d-nopeudesta. Videossa ei ole mitään diaa aiheesta, miten valon nopeus määräytyy, joten antaa sen olla. Paitsi että se on eri päätös kuin VSL eikä pysty selittämään valon reittiä auringon ympäri, ja Suntolalta puuttuu oleelliset gravitaation teorian kommentit. Alla olevat kohdat, missä sanotaan massan muuttumisen aiheuttavan kauheuksia, voi ajatella voisiko valonnopeuden muutos olla yhtä sekaannuttava asia.

Suntolaa voi tulkita siten, että hän haluaa korvata myös Doppler-siirtymän osittain sillä että lepomassat muutetaan. Tässä ei ole paljon logiikkaa, koska jos joku luo fotonin silloin, kun olet liikkumassa häntä kohti, lepommassa - joka arvataksemme tekee sen fotonin oikean väriseksi - on laskettu tällä hetkellä. Jos käännyt samalla vastakkaiseen suuntaan ja alat loitontua ennen kuin fotoni saapuu, Dopplerin mukaan näet punasiirtymän, mutta Suntolasta sinistä. SR:ssä ei ole Doppler siirtymää näin yksinkertaiselle satelliitille, mutta Suntolalla jokin sellainen muutos tapahtuu, kun atomin valot eivät jää kellon sisälle. Suntolan kaavassa saa olla nopeus nykyisellä tavalla varmaan vain, koska systeemissä on rajattu, että nopeus ei ole koskaan maata kohti. Sellaisessa tapauksessa kaava vielä hänestäkin ehkä muuttuu, ja alla on kerrottu paljon, mitä kaavoissa pitäisi tapahtua..

2

Lue lisää

Äskeisten SR-yhteyksien toteamisen jälkeen "Liike- ja paikallinen gravitaatio avaruudessa pienentävät objektin lepoenergiaa" olisi tosiaan tulkittava siten, että kappaleen lepoenergia muuttuu jos havaitsija liikkuu. Tämän voi tulkita viidennen kerran siten, että tarkoitus on muuttaa kyseinen energia liike-energiaksi, koska myös SR:ssä on nopeasti kasvava liike-energia, kun nopeudet ovat suuria. Edelleen tästä seuraa ettei kyseisen nopeuden saavuttamiseksi tarvitse tehdä yhtä paljon työtä ulkopuolelta, kuin SR tekee, ja se olisi havaittavissa. On olemassa muitakin tapoja hankkiutua energiasta eroon per kappale ja kuitenkin säilyttää energiaa. Voisi olla olemassa kenttiä ja hiukkasia, jotka alkavat ottaa tätä energiaa vastaan, kun objekti liikkuu niihin katsottuna. Näiden kenttien täytyisi seurata objektin mukana, jotta energia saadaan tuotua näkymättömistä takaisin siellä, missä jokin hidastaa objektia mutta ei menetä sille mitään uudeksi lepoenergiaksi järkevässä mielessä. Tällaiset kentät jotka seuraavat objekteja, ovat kuin GR:ssä objekteja seuraavat avaruuden kaareutumiset, joita näkyy liikkeessä olevina hyvin esimerkiksi kahden mustan-aukon systeemissä. Ne eivät kuitenkaan ole energiaa, vaan energia olisi gravitaatioaaltoa ja matkaisi pois. Energia ei ole kunnon energiaa, jos sitä ei voi käyttää lämmitykseen, ja tässä vangita jotain objektia tilaan missä mikään maailman asia ei pysty hidastamaan sitä enää uudestaan.

Voiko Suntolan esitys todistaa hyvin sen, että VSL ei paljon auta selittämään atomikellojen ja GPS:n toimintaa, vaikka B yleensä julistaa valon liikkeen hidastumisen olevan tosi hyvä GPS-korjain? Suntolan esityksellä ei voi puolestaan kuvailla valoa, joka vain syntyy siinä kerran, ja tällä atomin E:llä tehty valo on hetken sellaista kuin se on tässä sanottu. Jos kaavaan sijoittaa objektin, joka kulkee valonnopeudella, tällöin beta = v/c = 1 ja lepoenergia, joka atomilla olisi on esityksen mukaan nolla. Miksi tämä raja vaikka se kaikkien mukaan siirtyilee, on olemassa, ja onko fotonilla joskus ollut lepoenergiaa, kun se oli hidas (tässä ajateltaisi asiaa, mitä ei haluta sanoa, eli että objektin nopeus kasvaa, eikä pelkkä laskumainen liike-energia, jos sen lepomassa pienenee, jolloin kaikki objektit, joiden nopeus kasvaa nyt, ovat pian valonnopeita)?

Jos Suntola ei halua liittyä SR:ään, toinen vaihtoehto on, että hän tekee kaavat yhtä havaitsijaa varten, joka on universaali. Silloin meidän tulee käyttää muita kaavoja tietääksemme, miten laskea itseämme varten tai jotain havaitsijaa (esim. jos viedään atomikello johonkin nopeuteen, emme eetteritulkinnassa vielä tiedä, miten atomikellon luona lasketaan; tässä kaavassa voi tuntea vain maan mielestä kaikkien kellojen kellot). Nämä muut kaavat löytää vain, jos mittaa joskus millä nopeudella tämä paras havaitsija liikkuu. Samoin eetteri haluttiin löytää paikaltaan pysyvänä auringon tai linnunradan keskeltä ennenkuin löydettiin muut galaksit, ja parempi idea oli se, kun se myös haluttiin löytää eetteriä suoraan katsomalla. Kun sanoin, että etsi täysin poikkeuksellinen teoria, tarkoitin että etsi teoria, jossa ei ole kenelläkään nopeutta v, ja mieluummin sellainen missä ei ole värähtelyä f:kään (kuin lakkaisi pitämästä Maxwellin yhtälöä voimassa).

Miksi hän käyttää termiä lepoenergia ylipäätään, jos nopeutksissa ei ole mitään verrattavaa tai jos kappaleen mukana liikkuessa ei saa sanoa, että se on levossa? Voiko vain erikoiskoordinaatistoosta katsottuna olla levossa?

Eetterivaihtoehto ei nykyisellään ole Suntolalle mahdollinen, koska hän käytti atomikellon energiatilojen erotukselle Diracin SR:llä korjattua relativistista elektronitasojen energian kaavaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Fine_structure#Exact_relativistic_energies
Missä hän myös muuttaa tämän energian fotonin energiaksi, ja laskee fotonin taajuuden f:änään ja jotain täysin turhaa, missä on h=h_0*c.

Äskeistä kaavaa ei käytetä välttämättä missään oikeassa atomikellossa. Kaikkein yleisin Cesium-kello tarvitsee hienorakenteen sijaan hyperhienoa rakennetta. Hyperhienossa ei tehdä relativistisia korjauksia lisää, vaan siinä on spinien ja kiertoimpulssin vuorovaikutus. Sekä ytimellä ja elektronilla on spinin arvo.

https://steck.us/alkalidata/cesiumnumbers.1.6.pdf

Hyperhienossa rakenteessa on riippuvuus elektronin massa kertaa ytimen massa, missä ytimessä on kahden eri kvarkin massaa ja sitoutumisenergian massaa. Tällaisesta massalauseesta ei voi saada 'gravitaatiovaikutusta' kuten vasemmalla puolella oleva delta, vaan tulisi esiintymään etäisyyden ja maapallon massan korkeampia potensseja. Hyperhienoja energioita ei ole yleensä laskettu lopullisessa muodossa, joissa kuka tahansa voi miettiä niiden tuloksen varioimista. Sen sijaan ne mitataan tai lasketaan numeerisesti, ja oman teorian tekemä variaatio pitäisi esittää numeerisina tuloksina, tai muuten ei tidetä, miten suuri muutos tässä teoriassa syntyy.
...

3

Anonyymi kirjoitti:

Äskeisten SR-yhteyksien toteamisen jälkeen "Liike- ja paikallinen gravitaatio avaruudessa pienentävät objektin lepoenergiaa" olisi tosiaan tulkittava siten, että kappaleen lepoenergia muuttuu jos havaitsija liikkuu. Tämän voi tulkita viidennen kerran siten, että tarkoitus on muuttaa kyseinen energia liike-energiaksi, koska myös SR:ssä on nopeasti kasvava liike-energia, kun nopeudet ovat suuria. Edelleen tästä seuraa ettei kyseisen nopeuden saavuttamiseksi tarvitse tehdä yhtä paljon työtä ulkopuolelta, kuin SR tekee, ja se olisi havaittavissa. On olemassa muitakin tapoja hankkiutua energiasta eroon per kappale ja kuitenkin säilyttää energiaa. Voisi olla olemassa kenttiä ja hiukkasia, jotka alkavat ottaa tätä energiaa vastaan, kun objekti liikkuu niihin katsottuna. Näiden kenttien täytyisi seurata objektin mukana, jotta energia saadaan tuotua näkymättömistä takaisin siellä, missä jokin hidastaa objektia mutta ei menetä sille mitään uudeksi lepoenergiaksi järkevässä mielessä. Tällaiset kentät jotka seuraavat objekteja, ovat kuin GR:ssä objekteja seuraavat avaruuden kaareutumiset, joita näkyy liikkeessä olevina hyvin esimerkiksi kahden mustan-aukon systeemissä. Ne eivät kuitenkaan ole energiaa, vaan energia olisi gravitaatioaaltoa ja matkaisi pois. Energia ei ole kunnon energiaa, jos sitä ei voi käyttää lämmitykseen, ja tässä vangita jotain objektia tilaan missä mikään maailman asia ei pysty hidastamaan sitä enää uudestaan.

Voiko Suntolan esitys todistaa hyvin sen, että VSL ei paljon auta selittämään atomikellojen ja GPS:n toimintaa, vaikka B yleensä julistaa valon liikkeen hidastumisen olevan tosi hyvä GPS-korjain? Suntolan esityksellä ei voi puolestaan kuvailla valoa, joka vain syntyy siinä kerran, ja tällä atomin E:llä tehty valo on hetken sellaista kuin se on tässä sanottu. Jos kaavaan sijoittaa objektin, joka kulkee valonnopeudella, tällöin beta = v/c = 1 ja lepoenergia, joka atomilla olisi on esityksen mukaan nolla. Miksi tämä raja vaikka se kaikkien mukaan siirtyilee, on olemassa, ja onko fotonilla joskus ollut lepoenergiaa, kun se oli hidas (tässä ajateltaisi asiaa, mitä ei haluta sanoa, eli että objektin nopeus kasvaa, eikä pelkkä laskumainen liike-energia, jos sen lepomassa pienenee, jolloin kaikki objektit, joiden nopeus kasvaa nyt, ovat pian valonnopeita)?

Jos Suntola ei halua liittyä SR:ään, toinen vaihtoehto on, että hän tekee kaavat yhtä havaitsijaa varten, joka on universaali. Silloin meidän tulee käyttää muita kaavoja tietääksemme, miten laskea itseämme varten tai jotain havaitsijaa (esim. jos viedään atomikello johonkin nopeuteen, emme eetteritulkinnassa vielä tiedä, miten atomikellon luona lasketaan; tässä kaavassa voi tuntea vain maan mielestä kaikkien kellojen kellot). Nämä muut kaavat löytää vain, jos mittaa joskus millä nopeudella tämä paras havaitsija liikkuu. Samoin eetteri haluttiin löytää paikaltaan pysyvänä auringon tai linnunradan keskeltä ennenkuin löydettiin muut galaksit, ja parempi idea oli se, kun se myös haluttiin löytää eetteriä suoraan katsomalla. Kun sanoin, että etsi täysin poikkeuksellinen teoria, tarkoitin että etsi teoria, jossa ei ole kenelläkään nopeutta v, ja mieluummin sellainen missä ei ole värähtelyä f:kään (kuin lakkaisi pitämästä Maxwellin yhtälöä voimassa).

Miksi hän käyttää termiä lepoenergia ylipäätään, jos nopeutksissa ei ole mitään verrattavaa tai jos kappaleen mukana liikkuessa ei saa sanoa, että se on levossa? Voiko vain erikoiskoordinaatistoosta katsottuna olla levossa?

Eetterivaihtoehto ei nykyisellään ole Suntolalle mahdollinen, koska hän käytti atomikellon energiatilojen erotukselle Diracin SR:llä korjattua relativistista elektronitasojen energian kaavaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Fine_structure#Exact_relativistic_energies
Missä hän myös muuttaa tämän energian fotonin energiaksi, ja laskee fotonin taajuuden f:änään ja jotain täysin turhaa, missä on h=h_0*c.

Äskeistä kaavaa ei käytetä välttämättä missään oikeassa atomikellossa. Kaikkein yleisin Cesium-kello tarvitsee hienorakenteen sijaan hyperhienoa rakennetta. Hyperhienossa ei tehdä relativistisia korjauksia lisää, vaan siinä on spinien ja kiertoimpulssin vuorovaikutus. Sekä ytimellä ja elektronilla on spinin arvo.

https://steck.us/alkalidata/cesiumnumbers.1.6.pdf

Hyperhienossa rakenteessa on riippuvuus elektronin massa kertaa ytimen massa, missä ytimessä on kahden eri kvarkin massaa ja sitoutumisenergian massaa. Tällaisesta massalauseesta ei voi saada 'gravitaatiovaikutusta' kuten vasemmalla puolella oleva delta, vaan tulisi esiintymään etäisyyden ja maapallon massan korkeampia potensseja. Hyperhienoja energioita ei ole yleensä laskettu lopullisessa muodossa, joissa kuka tahansa voi miettiä niiden tuloksen varioimista. Sen sijaan ne mitataan tai lasketaan numeerisesti, ja oman teorian tekemä variaatio pitäisi esittää numeerisina tuloksina, tai muuten ei tidetä, miten suuri muutos tässä teoriassa syntyy.
...

3

Lue lisää

Hyperhieno ero atomin tilojen välillä tarkoittaa pienempää energian muunnosta, mikä ei ole maailman tarkinta fotonin taajuuden kannalta, mutta koska kyseessä on eri kokonaiskiertoimpulssitila tai kokonaispintila, atomia voi työntää magneettikentällä eri tavalla toisessa tilassa kuin toisessa. Cesium silti pyrkii olemaan isointa energiaa tällä saralla.

Peruslaitteessa atomit täytyy virittää luomalla jostain säteilyä sillä taajuudella, millä atomi nykyään toimii. Yleisin säätely- ja ajan-lukulaite on kristallioskillaattori, missä kristallin ns. sähköpiirin oskilloiti yritetään viedä Cesiumin taajuuden arvoon ja pitää siinä pysyvästi. Tämän osana kristalli voi kontrolloida, millä taajuudella atomeille lähetetään säteilyä, taas sähköjohtimilla toimivasta lähteestä, jolla kaikki taajuudet ovat mahdollisia (sellaisissa valtavat atomin energiat eivät tule kyseeseen, koska lämpö kasvaa). Atomit, jotka virittyvät täytyy erottaa muista, jolloin niiden täytyy kulkea paikasta a paikkaan b, jota säätelee magneettikenttä. Useissa kuvissa oikeat atomit kulkevat suoraan, mutta tämä ei pidä paikkaansa vaan kaksi eri atomia loittonee keskeltä ja näissä kaavoissa on massa. Lopussa ne vaikuttavat detektoriin atomimaisella tömähdyksellä, joka tuskin heikkenee liikaa. Oikea määrä tömähdyksiä kertoo kristallin olevan oikeassa ja säteilyttävän seuraavia atomeja oikein, tai muuten sille vaihdetaan syöttösähkön määrää. Kristallin piirissä laskettujen oskillointien määrä antaa ajan. Itseäänkorjaava kello tarkoittaa ehkä myös, että se osaisi taajuuttaan korjatessaan ottaa myös sekunteja pois, jolloin väärä taajuus ei muuta saadun ajan määrää suoraan, vaan saatu ajan määrä sisältää vain sen virheen, joka kristallin taajuuden suuruudesta johtuu (puolta värähdystä ei voi laskea jne.), ja eri taajuus vaihtaa tätä tarkkuutta jatkuvasti. Toisaalta voi olla että koko korjaussysteemi hajoaa vielä yhteen kertaan, kun Suntolan teoria astuu mukaan.

Voidaan tästä eteenpäin toivoa, että kaikki tulevaisuuden merkittävät atomikellot käyttävät vain ei-spin tilojen muutoksia, ja lisäksi saavat ajan suoraan siitä fotonista, joka atomista pitäisi tulla, koska sellainen on valmiina virittynyt ja transitio tapahtuu. Mutta katsotaan mitä seurauksia on massan muuttumisella tämän atomin sisällä.

Efektejä syntyy myös siitä, että massan derivaatasta tulee uusia termejä, kun massan muuttaminen otetaan huomioon elektronin uudessa Hamiltonisesa yhtälössä. Tämä vaikuttaa siihen, ettei Suntolan teorialla voida hidastuttaa objekteja samaan tapaan kuin jotkut haluavat hidastutttaa valoa lähellä gravitaatiota. Objektin nopeus riippuisi siitä, mikä sen nykyinen energia on kertaa muutos, joka massassa tapahtuu. Pelkkä gravitaatio-osuus voisi tehdä radoista outoja. Nopeudesta tiedetään beta-kaavan avulla, että vain nopeuden ~0.8c saavuttaminen vaatii energiaa mille tahansa massalle, minkä jälkeen kineettinen energia romahtaa, jos se on Newtonin tai SR:n kineettinen energia. Tämän voi tulkita niin, että jos kappaletta työntää kappale, ei pitäisi yrittää työntää koska työntö voi vain hidastaa. Kaikille voimaideoille syntyy tällainen uusi merkitys, kun tämän kineettisen energian sijoittaa potentiaalienergian yhteyteen ja toisesta aletaan siirtää toiseen. Jos 0.8c -kappale kiipeää gravtaatiossa ylöspäin, se saa lisää vauhtia. Jos energia säilyy, ei voida mennä liian lähelle mitään objektia, koska tällä kineettisellä energialla on yläraja.

GR:n mukaan kun SR pätee jokaisessa pisteessä, sen pisteen havaitsijan näkemänä, lyhyen etäisyyden, se tarkoittaa ettei tämän havaitsijan luona ole mitään vääristynyttä. Sen sijaan jos gravitaatio muuttaa kaiken fysiikan tämän havaitsijan luona, hän teoriassa laskisi näkevänsä esim. liikkuessaan koko ajan muuttuvaa vääristymää. Jonkun siitä voisi mitata, kunhan kaikki esim. ajan mittaamisen välineet eivät vääristy samansuuruisesti ja vastusta vääristymien näkemistä (jotkut vääristymät voivat muovata ainetta makroskooppisestikin, mutta puhutaan tarkasta ajan kulumisesta ja kahdesta eri fysiikkaa käyttävästä kellosta samassa pisteessä).

Atomikellossa on paljon fysiikkaa, jota pitäisi vääristää, eikä vain yksi taajuus f. Materiaa tunnetaan kvanttitasolla niin paljon, että sieltä voi löytyä tapahtuma, jossa ns. taajuus ei muutu aina saman verran kuin muiden. Eli taajuuden muutos ei ole vain sama kuin etäisyyden funktio kertaa massan m kytkentävakio gravitaation lähteeseen eli kaikille sama gravitaatiovakio, vaan taajuuden muutos on myös nykyisen m:n funktio.

4

Anonyymi kirjoitti:

Hyperhieno ero atomin tilojen välillä tarkoittaa pienempää energian muunnosta, mikä ei ole maailman tarkinta fotonin taajuuden kannalta, mutta koska kyseessä on eri kokonaiskiertoimpulssitila tai kokonaispintila, atomia voi työntää magneettikentällä eri tavalla toisessa tilassa kuin toisessa. Cesium silti pyrkii olemaan isointa energiaa tällä saralla.

Peruslaitteessa atomit täytyy virittää luomalla jostain säteilyä sillä taajuudella, millä atomi nykyään toimii. Yleisin säätely- ja ajan-lukulaite on kristallioskillaattori, missä kristallin ns. sähköpiirin oskilloiti yritetään viedä Cesiumin taajuuden arvoon ja pitää siinä pysyvästi. Tämän osana kristalli voi kontrolloida, millä taajuudella atomeille lähetetään säteilyä, taas sähköjohtimilla toimivasta lähteestä, jolla kaikki taajuudet ovat mahdollisia (sellaisissa valtavat atomin energiat eivät tule kyseeseen, koska lämpö kasvaa). Atomit, jotka virittyvät täytyy erottaa muista, jolloin niiden täytyy kulkea paikasta a paikkaan b, jota säätelee magneettikenttä. Useissa kuvissa oikeat atomit kulkevat suoraan, mutta tämä ei pidä paikkaansa vaan kaksi eri atomia loittonee keskeltä ja näissä kaavoissa on massa. Lopussa ne vaikuttavat detektoriin atomimaisella tömähdyksellä, joka tuskin heikkenee liikaa. Oikea määrä tömähdyksiä kertoo kristallin olevan oikeassa ja säteilyttävän seuraavia atomeja oikein, tai muuten sille vaihdetaan syöttösähkön määrää. Kristallin piirissä laskettujen oskillointien määrä antaa ajan. Itseäänkorjaava kello tarkoittaa ehkä myös, että se osaisi taajuuttaan korjatessaan ottaa myös sekunteja pois, jolloin väärä taajuus ei muuta saadun ajan määrää suoraan, vaan saatu ajan määrä sisältää vain sen virheen, joka kristallin taajuuden suuruudesta johtuu (puolta värähdystä ei voi laskea jne.), ja eri taajuus vaihtaa tätä tarkkuutta jatkuvasti. Toisaalta voi olla että koko korjaussysteemi hajoaa vielä yhteen kertaan, kun Suntolan teoria astuu mukaan.

Voidaan tästä eteenpäin toivoa, että kaikki tulevaisuuden merkittävät atomikellot käyttävät vain ei-spin tilojen muutoksia, ja lisäksi saavat ajan suoraan siitä fotonista, joka atomista pitäisi tulla, koska sellainen on valmiina virittynyt ja transitio tapahtuu. Mutta katsotaan mitä seurauksia on massan muuttumisella tämän atomin sisällä.

Efektejä syntyy myös siitä, että massan derivaatasta tulee uusia termejä, kun massan muuttaminen otetaan huomioon elektronin uudessa Hamiltonisesa yhtälössä. Tämä vaikuttaa siihen, ettei Suntolan teorialla voida hidastuttaa objekteja samaan tapaan kuin jotkut haluavat hidastutttaa valoa lähellä gravitaatiota. Objektin nopeus riippuisi siitä, mikä sen nykyinen energia on kertaa muutos, joka massassa tapahtuu. Pelkkä gravitaatio-osuus voisi tehdä radoista outoja. Nopeudesta tiedetään beta-kaavan avulla, että vain nopeuden ~0.8c saavuttaminen vaatii energiaa mille tahansa massalle, minkä jälkeen kineettinen energia romahtaa, jos se on Newtonin tai SR:n kineettinen energia. Tämän voi tulkita niin, että jos kappaletta työntää kappale, ei pitäisi yrittää työntää koska työntö voi vain hidastaa. Kaikille voimaideoille syntyy tällainen uusi merkitys, kun tämän kineettisen energian sijoittaa potentiaalienergian yhteyteen ja toisesta aletaan siirtää toiseen. Jos 0.8c -kappale kiipeää gravtaatiossa ylöspäin, se saa lisää vauhtia. Jos energia säilyy, ei voida mennä liian lähelle mitään objektia, koska tällä kineettisellä energialla on yläraja.

GR:n mukaan kun SR pätee jokaisessa pisteessä, sen pisteen havaitsijan näkemänä, lyhyen etäisyyden, se tarkoittaa ettei tämän havaitsijan luona ole mitään vääristynyttä. Sen sijaan jos gravitaatio muuttaa kaiken fysiikan tämän havaitsijan luona, hän teoriassa laskisi näkevänsä esim. liikkuessaan koko ajan muuttuvaa vääristymää. Jonkun siitä voisi mitata, kunhan kaikki esim. ajan mittaamisen välineet eivät vääristy samansuuruisesti ja vastusta vääristymien näkemistä (jotkut vääristymät voivat muovata ainetta makroskooppisestikin, mutta puhutaan tarkasta ajan kulumisesta ja kahdesta eri fysiikkaa käyttävästä kellosta samassa pisteessä).

Atomikellossa on paljon fysiikkaa, jota pitäisi vääristää, eikä vain yksi taajuus f. Materiaa tunnetaan kvanttitasolla niin paljon, että sieltä voi löytyä tapahtuma, jossa ns. taajuus ei muutu aina saman verran kuin muiden. Eli taajuuden muutos ei ole vain sama kuin etäisyyden funktio kertaa massan m kytkentävakio gravitaation lähteeseen eli kaikille sama gravitaatiovakio, vaan taajuuden muutos on myös nykyisen m:n funktio.

4

Lue lisää

Tosin Suntola sanoo, että juuri m muuttuu. Ja tosiasiassa kaikki taajuudet, joissa on vakio m, ovat muuttuvia taajuuksia kaikissa teorioissa joissa jokin vetää m-kappaletta puoleensa yhteen suuntaan, mutta kun se on pientä sitä ei huomioida (et ole siis edes nähnyt GR:n tai Newtoninkaan mukaista kvanttiteoriaa atomikellon f:lle (*)). Jotta gravitaatio muuttaisi mitään f:ää tarpeeksi, on Suntolalla siis ilmeisesti ensin m:n muutos, mutta ei mitään todisteita eikä varsinaista teoriaa, että objektien massan muutokset olisivat samanlaiset kumotakseen erilaisten atomien erilaisten kellojen vertailun. Jos massa muuttuu gravitaatiossa tavalla kuten m0 - 1 / r, eli objekteilla on yksi massa tyhjiössä ja jotain kunnes ollaan aivan lähellä singulariteettia, silloin vaikka taajuus olisi vain suoraan verrannollinen massaan, kuten videolla lukee ensimmäisessä kohtaa sinisellä (tätä kannattaa epäillä myös **), ei esim. etäisyyden puolittuminen johda kaikille massoille samaan suhteeseen (kuten taajuuden puolittumiseen ja kaksi kertaa pidempään aikaan), jolloin kellot alkavat käydä eri aikanopeudella. Jos merkintä delta on sama oikealla ja vasemmalla, silloin m0 - 1/r näyttää periaatteelta Suntolan mukaan. Ja näyttää, että energia katoaa tai massa muuttuu nollaksi jo kaksi kertaa kauempana kuin Schwarzschildin säde. Koeta sijoittaa kahden kellon alkumassat esim. 1 ja 2 ja nosta ne korkeudesta 2 korkeuteen 3. Ajan muutoksen suhde on toisessa 0.6 ja toisessa 0.57.

Nopeuden takia poistettava massa, tarkoittaa, että jos elektronilla on nopeus atomiin nähden sen voi poistaa. Diracin suhteellisen hyvän mallin mukaan elektronin nopeus on atomissa mitä hyvänsä, kuten yli 0.1c. Kun elektroni liikkuu atomiin nähden, se liikkuu myös maahan ja maakeskiseen kellomalliin nähden. Tällöin koska Suntola käytti hyvin tyypillistä beta-kaavaa, jos näitä elektroneja liikutetaan tästä vielä kovempaa satelliittilla, uuden nopeuden vaikutus alkaa tuntua elektronissa paljon kovempaa kuin mitä esim. ydin siitä välittää. Joidenkin elektronien massa olisi jo lähellä nollaa, ennen kuin mitään gravitaatiota otetaan sen vieressä huomioon. Elektronit, jotka ovat eri kuorilla olisivat eri painoisia. GR ei esitä gravitaatiomuutoksia ytimen sisällä verrattuna johonkin muuhun ytimen sisällä, koska tämä ei näytä pienemmissä osissaan kaareutuvalta avaruudelta ja sillä on kaikkialla sen suuruinen avaruuden tasainen vinouma tai nopeus ajassa eteen päin kuin minkä keskellä atomi on. Ja SR muutokset ovat ne mitä Suntola käytti.

Elektronilla on suuria nopeuksia ja sillä on kaikkia nopeuksia yhtäaikaa, ja nopeus on epämääräinen suure. Massalle pitäisi myös muodostua jokaista nopeuskomponenttia varten massan saama arvo, ja jos yritetään mitata massa, tämä antaa satunnaisen tuloksen. Jos massa on epämääräinen, voivat atomien energiat muuttua epämääräisiksi, eikä kukaan olisi koskaan tehnyt atomikelloa.

Isommat asiat, jotka muuttuvat jos massaan ja lepoenergiaan kajootaan, on se että jotkut reaktiot voivat lakata toimimasta tai aineen ns. faasi voi muutua täysin. Esim. hiukkasten törmäyksessä ei ole enää energiaa tuottaa mitään, tai sama lämpö ei riitä. Silloin mm. lämpöätuottavat reaktiot voivat loppua ja kaikki muuttua kylmemmäksi. Tai jokin reaktio muodostaa aiempaa enemmän lämpöä lepomassan asemasta, kun energiaa ei voi laittaa alkutilasta lepomassaan enää samaa määrää. Silti pitäisi tarkastella reaktioiden alku ja lopputilan lepoenergioiden muutosta suhteessa toisiinsa samalla tavalla kuin äsken. Tämä kaikki voitaisiin päätellä, jos kerrottaisiin millaista arvonmuutosta gravitaatio tekee ja mille. Jos ainetta on paljon sitä ei välttämättä pystytä testaamaan näiden teorioiden äärirajoilla, missä gravitaatio (ja Suntola haluaa myös nopeuden olevan kaikkea vääristävä tekijä), ja olosuhteet eivät anna aineen esiintyä muutoin kuin kaasuna tai hiukkassuihkuna, jotka leviävät helposti ympäriinsä ja näyttävät itseään vain paikoillaan pysyessä ehjinä oleville havaitsimille, käyttäen ehkä jopa pelkkiä säteilynsä signaaleja.

GR:ssä päädyttiin tällaisesta paikallisesta gravitaation teoriasta siihen, että täytyy pitää avaruuden laajenemista koko universumin skaalassa mahdollisena. Suntola pitää avaruutta ja paikallisia objekteja täysin samantekevinä yhteen suuntaan, eli ei ole vaikutusta objekteista avaruuden suuntaan. Joten hän ei päädy laajenevaan universumiin myöskään mitään teorian kautta.

(*) Tästä saatavaa argumenttia ei voi käyttää väittämään, että objektin lepoenergian muutos, joka johtaa sen oman gravitaatiokentän muutokseen, on myös pieni eikä tarvitse ottaa huomioon. Tässä gravitaatio jatkaa muuttumista ja päätyy kierteeseen oli se miten hidas kierre hyvänsä (kauhean pieni tai universumin ikään verrannollinen se ei saa olla, jotta kellojen muutos maapallon satelliiteissa vastaisi GR:ää).

5

Anonyymi kirjoitti:

Tosin Suntola sanoo, että juuri m muuttuu. Ja tosiasiassa kaikki taajuudet, joissa on vakio m, ovat muuttuvia taajuuksia kaikissa teorioissa joissa jokin vetää m-kappaletta puoleensa yhteen suuntaan, mutta kun se on pientä sitä ei huomioida (et ole siis edes nähnyt GR:n tai Newtoninkaan mukaista kvanttiteoriaa atomikellon f:lle (*)). Jotta gravitaatio muuttaisi mitään f:ää tarpeeksi, on Suntolalla siis ilmeisesti ensin m:n muutos, mutta ei mitään todisteita eikä varsinaista teoriaa, että objektien massan muutokset olisivat samanlaiset kumotakseen erilaisten atomien erilaisten kellojen vertailun. Jos massa muuttuu gravitaatiossa tavalla kuten m0 - 1 / r, eli objekteilla on yksi massa tyhjiössä ja jotain kunnes ollaan aivan lähellä singulariteettia, silloin vaikka taajuus olisi vain suoraan verrannollinen massaan, kuten videolla lukee ensimmäisessä kohtaa sinisellä (tätä kannattaa epäillä myös **), ei esim. etäisyyden puolittuminen johda kaikille massoille samaan suhteeseen (kuten taajuuden puolittumiseen ja kaksi kertaa pidempään aikaan), jolloin kellot alkavat käydä eri aikanopeudella. Jos merkintä delta on sama oikealla ja vasemmalla, silloin m0 - 1/r näyttää periaatteelta Suntolan mukaan. Ja näyttää, että energia katoaa tai massa muuttuu nollaksi jo kaksi kertaa kauempana kuin Schwarzschildin säde. Koeta sijoittaa kahden kellon alkumassat esim. 1 ja 2 ja nosta ne korkeudesta 2 korkeuteen 3. Ajan muutoksen suhde on toisessa 0.6 ja toisessa 0.57.

Nopeuden takia poistettava massa, tarkoittaa, että jos elektronilla on nopeus atomiin nähden sen voi poistaa. Diracin suhteellisen hyvän mallin mukaan elektronin nopeus on atomissa mitä hyvänsä, kuten yli 0.1c. Kun elektroni liikkuu atomiin nähden, se liikkuu myös maahan ja maakeskiseen kellomalliin nähden. Tällöin koska Suntola käytti hyvin tyypillistä beta-kaavaa, jos näitä elektroneja liikutetaan tästä vielä kovempaa satelliittilla, uuden nopeuden vaikutus alkaa tuntua elektronissa paljon kovempaa kuin mitä esim. ydin siitä välittää. Joidenkin elektronien massa olisi jo lähellä nollaa, ennen kuin mitään gravitaatiota otetaan sen vieressä huomioon. Elektronit, jotka ovat eri kuorilla olisivat eri painoisia. GR ei esitä gravitaatiomuutoksia ytimen sisällä verrattuna johonkin muuhun ytimen sisällä, koska tämä ei näytä pienemmissä osissaan kaareutuvalta avaruudelta ja sillä on kaikkialla sen suuruinen avaruuden tasainen vinouma tai nopeus ajassa eteen päin kuin minkä keskellä atomi on. Ja SR muutokset ovat ne mitä Suntola käytti.

Elektronilla on suuria nopeuksia ja sillä on kaikkia nopeuksia yhtäaikaa, ja nopeus on epämääräinen suure. Massalle pitäisi myös muodostua jokaista nopeuskomponenttia varten massan saama arvo, ja jos yritetään mitata massa, tämä antaa satunnaisen tuloksen. Jos massa on epämääräinen, voivat atomien energiat muuttua epämääräisiksi, eikä kukaan olisi koskaan tehnyt atomikelloa.

Isommat asiat, jotka muuttuvat jos massaan ja lepoenergiaan kajootaan, on se että jotkut reaktiot voivat lakata toimimasta tai aineen ns. faasi voi muutua täysin. Esim. hiukkasten törmäyksessä ei ole enää energiaa tuottaa mitään, tai sama lämpö ei riitä. Silloin mm. lämpöätuottavat reaktiot voivat loppua ja kaikki muuttua kylmemmäksi. Tai jokin reaktio muodostaa aiempaa enemmän lämpöä lepomassan asemasta, kun energiaa ei voi laittaa alkutilasta lepomassaan enää samaa määrää. Silti pitäisi tarkastella reaktioiden alku ja lopputilan lepoenergioiden muutosta suhteessa toisiinsa samalla tavalla kuin äsken. Tämä kaikki voitaisiin päätellä, jos kerrottaisiin millaista arvonmuutosta gravitaatio tekee ja mille. Jos ainetta on paljon sitä ei välttämättä pystytä testaamaan näiden teorioiden äärirajoilla, missä gravitaatio (ja Suntola haluaa myös nopeuden olevan kaikkea vääristävä tekijä), ja olosuhteet eivät anna aineen esiintyä muutoin kuin kaasuna tai hiukkassuihkuna, jotka leviävät helposti ympäriinsä ja näyttävät itseään vain paikoillaan pysyessä ehjinä oleville havaitsimille, käyttäen ehkä jopa pelkkiä säteilynsä signaaleja.

GR:ssä päädyttiin tällaisesta paikallisesta gravitaation teoriasta siihen, että täytyy pitää avaruuden laajenemista koko universumin skaalassa mahdollisena. Suntola pitää avaruutta ja paikallisia objekteja täysin samantekevinä yhteen suuntaan, eli ei ole vaikutusta objekteista avaruuden suuntaan. Joten hän ei päädy laajenevaan universumiin myöskään mitään teorian kautta.

(*) Tästä saatavaa argumenttia ei voi käyttää väittämään, että objektin lepoenergian muutos, joka johtaa sen oman gravitaatiokentän muutokseen, on myös pieni eikä tarvitse ottaa huomioon. Tässä gravitaatio jatkaa muuttumista ja päätyy kierteeseen oli se miten hidas kierre hyvänsä (kauhean pieni tai universumin ikään verrannollinen se ei saa olla, jotta kellojen muutos maapallon satelliiteissa vastaisi GR:ää).

5

Lue lisää

(**) Dirac ja SR on sen antanut. Kyseisessä Suntolan kohdassa lukee siis tarkaalleen, ettei gravitaatiolla saa olla vaikutusta elektronin värähtelyyn muutoin kuin m_e:n muuttelun kautta. Näkyviin tulisi muuten jopa lähellä olevan kappaleen massa ja lisää m_e:n funktioita. Matemaattsella kikkailulla joku voisi aina imeä ne m_e:hen, ja tästä voisi seurata tulkintoja, kuin mikä on oikeasti lepomassa ja mikä on oikeasti tämän elektronin kokema potentiaali, mutta tähän mennessä emme tiedä mitä pitäisi tehdä.

6

Anonyymi kirjoitti:

(**) Dirac ja SR on sen antanut. Kyseisessä Suntolan kohdassa lukee siis tarkaalleen, ettei gravitaatiolla saa olla vaikutusta elektronin värähtelyyn muutoin kuin m_e:n muuttelun kautta. Näkyviin tulisi muuten jopa lähellä olevan kappaleen massa ja lisää m_e:n funktioita. Matemaattsella kikkailulla joku voisi aina imeä ne m_e:hen, ja tästä voisi seurata tulkintoja, kuin mikä on oikeasti lepomassa ja mikä on oikeasti tämän elektronin kokema potentiaali, mutta tähän mennessä emme tiedä mitä pitäisi tehdä.

6

Lue lisää

Luovutan.

En jaksa lukea 123456.

Harmittaa, jotain jää ehkä oppimatta.

Anonyymi kirjoitti:

(**) Dirac ja SR on sen antanut. Kyseisessä Suntolan kohdassa lukee siis tarkaalleen, ettei gravitaatiolla saa olla vaikutusta elektronin värähtelyyn muutoin kuin m_e:n muuttelun kautta. Näkyviin tulisi muuten jopa lähellä olevan kappaleen massa ja lisää m_e:n funktioita. Matemaattsella kikkailulla joku voisi aina imeä ne m_e:hen, ja tästä voisi seurata tulkintoja, kuin mikä on oikeasti lepomassa ja mikä on oikeasti tämän elektronin kokema potentiaali, mutta tähän mennessä emme tiedä mitä pitäisi tehdä.

6

Lue lisää

1-6

Menit taas liikaa yksityiskohtiin koska ketjun olennainen asia on jo aloituksessa ja kaikki suhteellisuusteoriaan liittyvä on vain sivujuonne joka liittyy tosin myös seuraavaan kysymykseen:

Jos teorian ennuste pitää paikkansa niin tarkoittaako se välttämättä aina teorian oikeellisuutta?

Esim. Galileon aurinkokeskeinen malli ennusti paljon huonommin planeettojen liikkeet kuin sen aikaisen valtavirtatieteen maakeskinen episyklimalli koska Galileo ei hyväksynyt Keplerin elliptisiä kiertoratoja eli ts. Galileo oli oikeassa aurinkokeskeisyyden suhteen mutta väärässä täydellisten olettamiensa ympyränmuotoisten planeettojen ratojen suhteen.

En tiedä ovatko Suntolan, Unzickerin ja Dicken VSL-hahmotelmat oikeita enkä edes väittänyt niiden olevan. Mitä tulee Einsteiniin niin VSL oli hänen oma vaihtoehtoinen tulkintansa avaruuden kaareutumiselle josta hän tarkistettavissa olevien dokumenttien mukaan kirjoitti vielä GR:n julkaisemisen jälkeen. Minusta tuo VSL-tulkinta on silti mielenkiintoinen ja myös edelleen mahdollinen.

Laajoissa teorioissa yksittäiset ennusteet kykevät vahvistamaan tai falsifioimaan vain osan teorian kokonaisuudesta.

Filosofinen viitekehys liittyy lähinnä teorioiden aksioomiin, postulaatteihin ja havaintojen tulkintaan eikä se seuraa koskaan suoraan havainnoista ja mittauksista vaikka moni empiristi niin luulee ja on väärässä.

Katso aikaisemmin linkittämäni videon ensimmäinen luento jossa käsitellään tieteenfilosofiaa niin asia ehkä sinullekin valkenee pikkuhiljaa... :D

https://www.youtube.com/watch?v=i4WjI56Jwwc

Ja jos ei valkene niin tuhlaat taas vaan aikaasi ja mikä tärkeintä minun aikaani noilla loputtomilla lillukanvarsitason sekoiluillasi puolustaessasi tuota skientismin uskontoasi.

Niin ja jatkan taukoani edelleen...

B

Anonyymi kirjoitti:

(**) Dirac ja SR on sen antanut. Kyseisessä Suntolan kohdassa lukee siis tarkaalleen, ettei gravitaatiolla saa olla vaikutusta elektronin värähtelyyn muutoin kuin m_e:n muuttelun kautta. Näkyviin tulisi muuten jopa lähellä olevan kappaleen massa ja lisää m_e:n funktioita. Matemaattsella kikkailulla joku voisi aina imeä ne m_e:hen, ja tästä voisi seurata tulkintoja, kuin mikä on oikeasti lepomassa ja mikä on oikeasti tämän elektronin kokema potentiaali, mutta tähän mennessä emme tiedä mitä pitäisi tehdä.

6

Lue lisää

Sivusta seuraten.

4 Kirjoitti.

"Atomikellossa on paljon fysiikkaa, jota pitäisi vääristää, eikä vain yksi taajuus f. Materiaa tunnetaan kvanttitasolla niin paljon, että sieltä voi löytyä tapahtuma, jossa ns. taajuus ei muutu aina saman verran kuin muiden. "

En lähde ottamaan kantaa Suntolaa vastaan tai puolesta.

1-6 kirjoitukset ovat osaltaan mielenkiintoisia, mutta niiden arviointi vaatisi
täysipäiväistä paneutumista suhtiksen ja Suntolan kehitelmiin.
Tässä täytyy paneutua asiasta tietävien laajaan joukkoon.

Ekvivalenssi periaatteesta.
Atomikellot eivät tunnista kiihtyvyyttä, joten Einsteinin hissikoe osoittasi sen
että ekvivalenssi periaate ei toimi, ainakaan atomikelloilla,

Ihminen bioanturina tuntisi kiihtyvyyden, atomikello aika-anturina kokisi ajan,
lopputulos on sitten ??

Laitan loppuun kommentin eräästä esseestä joka käsittelee tätä asiaa.
Olisiko 1-6 jotain kommenttia.

"https://www.protsv.fi/lfs/verkko/2018_Talvio4.pdf

Atomikellot vs. gravitaatio ja liike 17.08.2018 10
7. Loppupäätelmiä.

Teknologian kehitys on antanut meille mahdollisuuksia, joista Einsteinin
aikalaiset eivät osanneet edes uneksia. Niitä ovat:
a. kellot, joiden tarkkuus on yhden suhde 10^15 (ellei jo parempikin)
b. voimme seurata taajuuksia kumulatiivisilla laskimilla, kaukoasettaa ja
kaukolukea niitä
c. voimme kaukoasettaa lukemia kelloihin ja kaukolukea niitä
d. voimme lähettää informaatiota digitaalisesti koodattuna

Kohdan d suhteen on erityisesti huomioitava, että digitaalisesti koodattu
informaatio radiosignaalissa säilyy muuttumattomana gravitaatiopotentiaalin ja
nopeuden vaihteluista huolimatta ja missä tahansa koordinaatiston vaihdossa. Se
on luonnon todellinen invariantti. Kaiken tämän seurauksena meidän ei enää
tarvitse sanoa kuten Feynman vielä 60-luvulla ”Mutta jos yksi kello näyttää aina
käyvän eri nopeudella toiseen kelloon verrattuna, niin ensimmäisen kellon
näkökulmasta toinen myös käy eri nopeudella”. Meidän ei tarvitse tyytyä siihen,
että ”asiat ovat sitä miltä ne näyttävät”, vaan nyt me tiedämme millä nopeudella
kellot todella käyvät. Me tiedämme, että taajuusmuutokset ovat todellisia kelloissa
ilmeneviä fysikaalisia ilmiöitä, eivät niistä tietoa välittävissä viestinkantajissa
tapahtuneita muutoksia.

Tiedemaailma ja insinöörimaailma ovat tässä kysymyksessä jakaantuneet.
Tiedeyhteisö ei edes suostu keskustelemaan siitä, olisiko ajan muuttumisen sijasta
kysymys puhtaasti aineen ja energian tavanomaisesta fysiikasta. Insinöörit
kuitenkin rakentavat hienosti toimivia systeemejä perustaen ne ”kellodilaatioon”
ja digitaalisen informaation häviämättömyyden lakiin."

R.