Kun kirkon jäseniä on enää alle 50 prosenttia vantaalaisista (VS 24.9.), on syytä tarttua Opetushallituksen juuri päivitettyihin ohjeisiin (19.9.2022) kouluille: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.”
Käytännössä luovuttaisiin evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tarjoamista kirkkojumalanpalveluksista ja hartaustilaisuuksista, joille pitää järjestää rinnakkaista ei-uskonnollista ohjelmaa. ”Tähän ratkaisuun tulee päätyä myös silloin, kun esimerkiksi koulun tilat tai henkilöstöresurssit eivät käytännössä mahdollista järjestää uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia taikka niille vaihtoehtoista ohjelmaa lakien ja näiden ohjeiden mukaisesti.”
Jos näitä tilaisuuksia kuitenkin olisi, ohje velvoittaa huolehtimaan, ”ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia” ja varmistumaan siitä ”ettei oppilaiden yhdenvertainen kohtelu vaarannu ja ettei leimautumista aiheudu".
Kysyn, onko leimautumisen välttäminen mahdollista, jos perheitä velvoitetaan lastensa kautta ilmaisemaan suhtautumistaan uskonnolliseen tilaisuuteen tai sen vaihtoehtoon. Velvoite uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa vastentahtoiseen paljastamiseen rikkoo arkaluotoisen tiedon yksityisyyden suojaa; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan julkisen vallan ei tulisi siihen velvoittaa aikuisiakaan.
Kouluissa rehtorien ja opettajien työ helpottuisi, kun kahden rinnakkaisen tilaisuuden ohjelman laatimisen, siitä tiedottamisen, toteuttamisen, oppilaiden ja jakamisen ja valvonnan aiheuttama ylimääräinen työ jäisi pois. Koulu voisi keskittyä lain mukaisiin tehtäviinsä.
Kirkon uskonnollisten tilaisuuksien siirtäminen koulupäivien ulkopuolelle ei ole uskonnonvapauden vastaista. Kirkolla samoin kuin muillakin uskonnollisilla yhdyskunnilla on vapaus tilaisuuksiensa järjestämiseen ja tarjoamiseen iltapäiväisin, iltaisin ja viikonloppuisin.
Opetushallituksen ohjeissa vinkataankin: ”Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin.”
Toki koulun ulkopuolisista uskonnollisista ja ei-uskonnollisista tapahtumista tiedottamisen pitää olla kohtuuden rajoissa, sillä koulujen tehtäviin ei kuulu markkinointialustana toimiminen.
Käytännössä luovuttaisiin evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tarjoamista kirkkojumalanpalveluksista ja hartaustilaisuuksista, joille pitää järjestää rinnakkaista ei-uskonnollista ohjelmaa. ”Tähän ratkaisuun tulee päätyä myös silloin, kun esimerkiksi koulun tilat tai henkilöstöresurssit eivät käytännössä mahdollista järjestää uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia taikka niille vaihtoehtoista ohjelmaa lakien ja näiden ohjeiden mukaisesti.”
Jos näitä tilaisuuksia kuitenkin olisi, ohje velvoittaa huolehtimaan, ”ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia” ja varmistumaan siitä ”ettei oppilaiden yhdenvertainen kohtelu vaarannu ja ettei leimautumista aiheudu".
Kysyn, onko leimautumisen välttäminen mahdollista, jos perheitä velvoitetaan lastensa kautta ilmaisemaan suhtautumistaan uskonnolliseen tilaisuuteen tai sen vaihtoehtoon. Velvoite uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa vastentahtoiseen paljastamiseen rikkoo arkaluotoisen tiedon yksityisyyden suojaa; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan julkisen vallan ei tulisi siihen velvoittaa aikuisiakaan.
Kouluissa rehtorien ja opettajien työ helpottuisi, kun kahden rinnakkaisen tilaisuuden ohjelman laatimisen, siitä tiedottamisen, toteuttamisen, oppilaiden ja jakamisen ja valvonnan aiheuttama ylimääräinen työ jäisi pois. Koulu voisi keskittyä lain mukaisiin tehtäviinsä.
Kirkon uskonnollisten tilaisuuksien siirtäminen koulupäivien ulkopuolelle ei ole uskonnonvapauden vastaista. Kirkolla samoin kuin muillakin uskonnollisilla yhdyskunnilla on vapaus tilaisuuksiensa järjestämiseen ja tarjoamiseen iltapäiväisin, iltaisin ja viikonloppuisin.
Opetushallituksen ohjeissa vinkataankin: ”Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin.”
Toki koulun ulkopuolisista uskonnollisista ja ei-uskonnollisista tapahtumista tiedottamisen pitää olla kohtuuden rajoissa, sillä koulujen tehtäviin ei kuulu markkinointialustana toimiminen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miks kaikkien on pakko pitää joulu-ja pääsiäisloma?
Mienaatko noin yleisemminkin, että lomia saisi pitää vain kristinuskontoa tunnustavat? Et kai nyt sentään?
Ja mitäpä siitä tulisikaan, jos jokainen saisi itselle tärkeiden juttujen takia pitää vastaavan määränmlomia ja itse haluaminaan aikoina. Toisaalta kyllähän nytkin lomia ihmiset pitävät eri aikoina työpaikoilla, mutta onnistuisiko se kouluissa.
Tottakai lomat täytyy säilyttää, mutta vietettäköön samoin, kuin vaikkapa syysloma. Talviloma ja kevätloma esimerkiksi. Visnun navasta lootuksenkukkaan syntymisen vuosipäivää voi toki viettää, jos haluaa siinä missä kristuksen syntymistä ja kuolemistakin.
Kansankirkko on ajettu alas punavihreitten ja muslimien pyhällä allianssilla. Tilalle tulee shiia- ja sunnimuslimien
Koraaniin pohjautuvat opit ja käytännöt jotka koskettavat sitten kaikkia.
Tuo nyt on taas tuota ...
Omat lapseni, nyt jo aikuisia, kävivät aikanaan täällä Suomessa kansainvälisen koulun. Siellä oli oppilaita vaikka kuinka monen uskonnon edustajia, uskonnottomia, kristittyjä eri kirkoista, muslimeja ja luultavasti eri suunnan muslimeja, hinduja ja ties mitä...
Kerran ainakin kevätjuhlassa raikui meille suomalaisille niin tuttu ’jo joutui armas aika...’ ja se laulettiin suomeksi englantilaisen opettajan suomea osaamattoman, tai heikosti osaavan, johdolla. Oppilaistakaan ei kaikki osanneet suomea hyvi, jotkut eivät laisinkaan. Oli muuten juhlava kuunnella, vaikka sanat kuulostivatkin välillä lähes tuntemattomilta.
En muista asiasta nousseen minkäälaista keskustelua tms miltään taholta. Vaikka kyse uskonnollisesta laulusta, niin se katsottiin kuuluvan suomalaiseen perinteeseen, joka liittyy koulun kesälomien alkuun. Näin totesi mm eräs muslinivanhempi itsestään selvyytenä eikä siinä sen kummempaa. Vastaavia perinteitä muidenkin kulttuurien osalta pitkin vuotta juhlistettiin ja sekin tuntui ihan luonnolliselta ja upealta, ei tullut mieleenkään mitään muuta.
Tämä on nykyaikaa ja oli jo tuolloin. Tuntuu oudolta, ettei se ole vieläkään avautunut kaikille suomalaisille....
Laulut on lauluja, mutta kristinusko ei ole mikään suomalainen perinne, vaan tänne Lähi-Idästä tuotu tai kulkeutunut.
Kirjoitat kevätjuhlasta eikä siitä, että lapsia olisi raijattu ev.-lut. kirkon jumalanpalveluksiin?
Uskontojen kilpailun tilalle sekulaari humanismi! Ihmisoikeudet kaikille.
Minäpä en ole muslimien alamainen.
Uskonvapaus islamin suhteen on itsensä ja lastensa ohjaamista allahin huomaan!
Älä jaksa...
Jaxuhaleja sulle, niin kyllä se siitä....
Olkoon perheen asia, mutta koulun ei pidä järjestää oppilaiden viemistä moskeijaan.
eikä ev.-lut. kirkkoon.
Ei todellakaan moskeijaan.
Ruotsin uusi pääministeri teki selvän pesäeron feministisen ulkopolitiikan kanssa. Täällä vain hyssytellään musulmaaneja ja syödään kansankirkkoa joka on ollut koko yhteiskunnan kivijalka kautta aikojen
Miksi pitää omaa lastaan "omassa uskonnossa", joka ei ole perheen oma.
Elämänkatsomustieto eli ET on kaikille sopiva aine. Myös maallistuneelle maahanmuuttajaperheelle. Jos islamin opetus on liikaa naisia huivittavaa, parempi valita ET kyllä.
ET:n perimmäinen tarkoitus on heikentää kansankirkkoa ja samalla vahvistaa islamia. Maallistuneita muslimeja ei ole olemassakaan .
Kautta aikojen ovat valtaa pitävät vedättäneet kansaa eri uskontojen avulla ja jumalien pelolla. Eiköhän nyt jo olisi aika lopettaa?
Tiedätkö muuten ketään joka elää Jeesuksen hyvien opetusten mukaisesti?
Tarvitaanko siihen kirkko?
Lopettaminen menee islamin maailman valloituksen käsikirjan mukaan sillä islam itse ei luovu uskonnon avulla kansan alistamisesta millään hinnalla.