Ystäväni sanoi ehdottoman ei kaikenlaisille pavuille, joita kehotin ottamaan ruokavalioon nyt, kun hän laihduttaa. Syyksi hän sanoi ettei vatsa kestä papuja mikä minua kyllä huvitti koska tiesin hänen käyvän aina torstaisin lounasravintolassa syömässä hernekeittoa. Yhdelle puolisukulaiselle järjestettiin hänen omasta pyynnöstään vuosikaudet gluteiinittomat
tarjottavat eri juhlatilaisuuksiin. Yllätin hänet kuitenkin useamman kerran jossain kahvilassa tunkemassa suuhunsa ihan tavallista vehnäleivonnaista, niin että se siitä keliakiasta tai sen tapaisesta allergiasta. Tyhmyyttä osoittaa sekin, että onnoudattavinaan hiilihydraatitonta ruokavaliota, mutta syö kuitenkin vehnäpastaa.
tarjottavat eri juhlatilaisuuksiin. Yllätin hänet kuitenkin useamman kerran jossain kahvilassa tunkemassa suuhunsa ihan tavallista vehnäleivonnaista, niin että se siitä keliakiasta tai sen tapaisesta allergiasta. Tyhmyyttä osoittaa sekin, että onnoudattavinaan hiilihydraatitonta ruokavaliota, mutta syö kuitenkin vehnäpastaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mikä mahtoi olla tämän kirjoituksen tarkoitus? En ihan hahmottanut.
Luitko aloittajan otsikon?
Pointti lienee ollut, että ihmiset ovat miloin milläkin dieetillä (varsinkin sukujuhlissa oma huom.) koska sillä ja sillä on muka sellainen vaikutus, mutta salaa syövät kuitenkin kieltämäänsä ruokaa.
Ihmiset ronklaavat nykyään niin paljon ruuan kanssa, että kun juhliin kutsut ilmoittavat monista eri ruokavaliostaan tulee miettineeksi onkohan niillä kaikilla ihan oikea syy siihen miksi eivät voi syödä samaa kuin muutkin. Valitettavaa tietysti tällainen epäily niiden ihmisten kannalta, jotka eivät ihan oikeasti voi syödä kaikkia ruokia sairautensa tai allergiansa takia.
Ei ole kaikilla muuta kun itse tekaistut diagnoosit
Kun näitä potilaita tulee vastasnotolle niin niillä on valmiina oma tekemä diagnoosi usein mikä ei aina ole se oikea edes
"Kun näitä potilaita tulee vastasnotolle niin niillä on valmiina oma tekemä diagnoosi usein mikä ei aina ole se oikea edes"
Eikö se ole hyvä että se oma diagnoosi on edes joskus oikein. Lääkärin tekemä diagnoosi ei minun kokemusteni perusteella ole kuin valistunut arvaus jonka tekijällä vastuu on nolla.
Kävin 28 vuotta lääkäreissä, eikä yksikään tehnyt oikeaa diagnoosia, lopulta sain itse selvitettyä ongelman.
Kun murtui luita, niin kahdessa minuutissa räkästy lasta asemoi luut tietenkin pieleen ja sormet on nyt sitten loppuelämäni ristissä.
Kun tuli iho ongelmia, "erikoistuva lääkäri" määräsi voidetta joka aiheutti sellaiset kivut etten saanut nukuttua kahteen viikkoon. No kappas, käyttöohjeessa lukee "ei limakalvoille" ja sinne hän sitä käski laittamaan.
Suomalainen terveydenhuolto on alemmuustilassa. En tiedä paljonko meitä terveydenhuoltoärjestelmän vammauttamia on muita, mutta tosiaan, se oma diagnoosi on pakko olla jo valmiina kun menee lääkärin arvattavaksi.
Min moni telefon dignooseja itse min laktosista kuten keliakiastakin, ja moni lapis parka judo laksootinta maitoa Iran turhaan kun vanhemmat tekee diagnoosin
Joskus tuntuu että kaikilla ihmisillä on aina jokin näistä syndroomeista.
Kun liikaa tuijottelee asioita niin ne muuttuu todeksi
Minulla on lääketieteelliset testitulokset. Kuitenkin joskus syön vähän saataville ilmaantunutta herkkua koska harvoin ja vähän ei paljon haittaa. Koskaan en ilmoita allergiasta vaan valitsen sopivaa ruokaa. Ihan nälkäiseksi en ole jäänyt.
Linkissä on jotakin mielenkiintoista https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11121
Ja mitäköhän väliä sillä on, mitä joku toinen syö ?
Tai mitä väliä keskustelulla yleensä on? Lopetetaan keskustelut kokonaan. Sekä Suomi24:ssä että Vauva-lehdessä.
Keskusteluillahan on aina väliä, ja ne ovat tarpeellisia.
Tavallaan vaan ihmetyttää, kun jotkut ottavat omaksi ongelmakseen jonkun toisen ihmisen ongelman.
Nykymaailmassa ihmisillä on kova tarve arvostella, haukkua ja solvata muita, tärkeämpää kenties se omaan napaan tuijottaminen, ja kaikki mikä vähänkin poikkeaa jostain " omasta ", on heti ihan kamala katastrofi.
Vai välttääkö sillä omaa kurjaa elämää, kun keskittyy muiden asioihin ?
> Tavallaan vaan ihmetyttää, kun jotkut ottavat omaksi ongelmakseen jonkun toisen ihmisen ongelman.
Kuten sinä otit ongelmaksesi avaajan ongelman. Ihan totta.
"Vai välttääkö sillä omaa kurjaa elämää, kun keskittyy muiden asioihin ?"
Olet hieman ikävässä tilanteessa kommenttisi kanssa. Toisaalla kehotat olemaan välittämättä toisten sanomisista ja silti urputat toisten sanomisista.
Niin, tietynlainen kierrehän tää koko elämä on. Sanoo kuka tahansa mitä tahansa, niin aina riittää kommentoitavaa seuraavalla.
Mutta en voi sille mitään, että minulla on vähän tällainen hällä väliä-asenne, ja jos jotakuta loukkaa, kun harmittelen sitä, että ihmiset ovat kovia kyttäämään toisten elämää, niin en kuitenkaan koe olevani mitenkään ikävässä tilanteessa.
Ehkä koen jonkinlaista ikävää tunnetta heidän puolestaan, joiden tekemisiä muut mielenkiinnolla seuraavat, kuka mistäkin syystä.
"Toisten kyttääminen" on aika voimakas ilmaisu, ja sillä ilmaistaan aina paheksuntaa.
On kuitenkin hyvä aina välillä kurkistella ikkunasta ja muutenkin käännellä päätään ja seurata ympäristön tapahtumia vaikkei ulkonaliikkuva pitäisikään siitä. Joskus kerrostalokytiksi haukutut ihmiset ovat pelastaneet ihmishenkiäkin. "Mun asiat ei kuulu muille ja muiden asiat eivät kuulu minulle" -asenne ei ole nykypäivää.
Huomioimalla ympäristöä ja muita ihmisiä opimme samalla itsestämme. Introspektio on helpompaa kun näemme omat virheemme ensin toisissa.