Suomen maajoukkueen krooninen vaiva on maalinteko-taito, tilanteiden lukumäärään ja vaarallisuuteen tulee nähden liian vähän maaleja. Monien vuosien ajan Suomea on vaivannut maalintekemisen vaikeus, NHLssä maalipörssin korkeammmilla sijoilla ei suomalaisia ole paljoa komeillut, poikkeuksena Selänne takavuosina. Lähes kaikista muista kiekkoilun huippumaista löytyy edustajia NHLn top-20 maalintekijä listalle, mutta suomalaisia siellä ei näy. Tuorein todiste on edellien Venäjä peli ja sekä kolmen vuoden takainen rävellys samaa maata vastaan: Suomi ei rankkarikisoissa pärjää! Suomen joukkuepeli ja liikkuvuus on maailmanhuippu luokkaa mutta yksilöitten kynäilytaidot ja viimeistelykyky jäävät armottaa Ruotsin, USAn, Kanadan, Venäjän, Tshekin ja Slovakian tehokkaille hyökkääjille. Onko syy tehottomuuteen kiekkoiludoktriineissa jossa junioreiden päähän iskostetaan LIIAKSI syöttelyä maalamisen sijaan. Vai onko kyse myös suomalaisten "vaatimattomuudesta", koska liian kova maalitykki koetaan "elvikseksi". Esim. jalkapalloilussakin, Forsselia lukuunottamatta, suomalaisten maalintekeminen on tuskaa. Laukaustilastoja ei voiteta, mutta sen sijaan MAALEILLA voitetaan ottelut.
P.S. Tämä tarina on TOSI!
P.S. Tämä tarina on TOSI!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomi pelasi hyvän ottelun ja hävisi saappaat jalassa! Olen tyytyväinen Suomen esitykseen. Suomi pärjäsi hyvin selvästi taitavempia yksilöitä vastaan!
Tuosta maalinteosta puhut asiaa! Olen usein pohtinut sitä, että miten maalintekoa harjoitellaan. Kun katselee esim. SM-liigan pelaajien lämmittelyä ennen ottelua, niin eihän siinäkään yritä kuin aniharva maalintekoa hullunkiilto silmissä. Voisin hyvin kuvitella, että sellainen pelaaja, joka tekee ihan raivoterävällä otteella joka paikasta maalin keinoja kaihtamatta olisi harjoituksissa herjan kohde.
Nyt kun harjoitellaan puolivaloilla maalintekoa jättäen se paras terä johonkin tulevaan tärkeään peliin, tehdään melkoinen karhunpalvelus joukkueelle ja itsellekin. Älyttömän varman maalinteon oppii ainoastaan harjoittelemalla älyttömän varmaa maalintekoa - siinä ei silloin säästellä voimaa, nopeuttaa eikä etenkään röyhkeyttä.
Olen miettinyt myös sitäkin, että kun kuvioita harjoitellaan pelaamalla neitikiekkoa, niin miten ihmeessä pelaaja oppii tekemään maaleja tilassa, jota ei ole ja tilanteessa, jossa mailaa tulee ja menee niin ettei mihinkään pääse eikä pystyssä pysy. Ei pelkällä menttaalilla voi oppia maalintekoa mailasateessa poikittainen kylkiluiden välissä -sitä pitää harjoitella, ja harjoitella, ja vielä harjoitella.
En ole mikään valmentaja, ainoastaan pikkuisen jääkiekkoon haksahtanut amatööriajattelija. Voisin kuitenkin kuvitella, että jos näitä ajatuksiani kokeiltaisiin ihan käytännössä harjoituksissa, se tulos tositilanteessa voisi olla todennäköisemmin sellainen, mitä me aina odotamme: paikoista tehdään maali.
Te, jotka tiedätte asiat paremmin, kommentoikaa ajatuksiani.