Aviopuolisoiden eri uskonnot

Hei!
Haluaisin kirjoittaa tilanteestani. Samalla kysyn jos löytyy muita täällä, jotka ovat vastaavanlaisessa tilanteessa.

Olin ennen kirkkoon kuuluva " tapauskovainen". Uskoin Jumalaan mutta en sen kummemmin määrittänyt itseäni kristityksi. Meninkin naimisiin miehen kanssa, joka kuuluu aivan toiseen uskontoon. Meillä ei ole lapsia.

15 aviovuoden jälkeen, erään kriisitilanteen yhteydessä, antoi Jumala minulle uskon. Pyhän Hengen kautta sain ottaa Jeesuksen vastaan. Tapahtui jotain sanaankuvattoman hienoa ja kaunista.

Kerrottuani miehelleni asiasta, hän sanoi ettei halua menettää minua eikä erota. Hän lupasi myöskin ettei estä minua millään tavalla toteuttamasta uskontoani.

Raamatussa lukee että jos toinen puoliso tulee uskoon, niin hänen ei pitäisi erota ei uskovasta puolisostaan vain sen takia. Mutta jos ei kristitty haluaa erota, niin silloin siihen pitäisi suostua.

En olisi uskovaisena kristittynä mennyt naimisiin toiseen uskontoon kuuluvan kanssa, ja Raamattukin kieltää tätä.

Tästä on nyt vajaa kaksi vuotta. Rakastan miestäni, ja muuten menee hyvin välillämme, mutta on suunnattoman raskasta kun uskonasiat eivät kohtaa . Rukoilen monta kertaa päivässä että Jumala näyttäisi miehelleni totuuden. Mieheni on omassa uskonnossaan ns. harras uskovainen.

Olen välillä päässyt puhumaan evankeliumista, ja menestys on ollut vaihteleva. Alussa päädyttiin usein riitaan.

Koen surua, ahdistusta . Mieheni sielun kohtalo askarruttaa. Koen myös vihaa mieheni uskontoa vastaan. Yritän peitellä tätä ja poden myös syyllisyyttä tästä vihasta.

Löytyykö joku joka olisi vastaavanlaisessa tilanteessa?

Kiitos jos joku haluaa vastata, kaipaan myös vertaistukea.

Kaikkea hyvää!
4235
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ole huoletta. Rakasta miestäsi. Ole esimerkillinen ja hyvä kristitty.

Äänestä

Kiitos kauniista vastauksestasi! Kyllä, niin yritän tehdä.
Kaikkea hyvää Sinulle!

Äänestä

Oletko tietoinen ettei raamatun mukaan kristillisten Kaikkivaltiaat ole kristillisten tapaista häiden viettoa asettaneet?
Kristillisten Jeesus oli Kaanaan häissä ja siellä ei pappiakaan tarvittu.
Muuten, tuli mieleen, että...
Jeesuksen aikaan häät oli kahden suvun tilaisuus jossa avioituneiden suvut ja kutsutut hää vieraat olivat todistamassa kahden, toisilleen antaman lupauksen yhteisestä liitosta.
Siihen ei tilaisuuteen ei tarvittu oppeja Jeesukselta eikä rikollisen kristinuskon papistolta!
Tuo tieto perustuu mm siihen selvyyteen, että Jeesus oli hääjuhla vieraaksi kutsuttuna Kaanan häissä JA JEESUSKAAN EI AVIOLIITTOA ASETTANUT.
Tässä raamattua joista voit ratkistaa:
https://www.koivuniemi.com/raamattu

Täällä voit tarkistaa useita raamattuja :
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

Äänestä

Eipä taida löytyä paljon " kohtalotovereita", ainakaan Suomesta. Se on ymmärrettävää.
Kiitos kuiteinkin että niin moni on lukenut tekstiäni. Siunausta!

T. Ap

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Hei!
Haluaisin kirjoittaa tilanteestani. Samalla kysyn jos löytyy muita täällä, jotka ovat vastaavanlaisessa tilanteessa.

Olin ennen kirkkoon kuuluva " tapauskovainen". Uskoin Jumalaan mutta en sen kummemmin määrittänyt itseäni kristityksi. Meninkin naimisiin miehen kanssa, joka kuuluu aivan toiseen uskontoon. Meillä ei ole lapsia.

15 aviovuoden jälkeen, erään kriisitilanteen yhteydessä, antoi Jumala minulle uskon. Pyhän Hengen kautta sain ottaa Jeesuksen vastaan. Tapahtui jotain sanaankuvattoman hienoa ja kaunista.

Kerrottuani miehelleni asiasta, hän sanoi ettei halua menettää minua eikä erota. Hän lupasi myöskin ettei estä minua millään tavalla toteuttamasta uskontoani.

Raamatussa lukee että jos toinen puoliso tulee uskoon, niin hänen ei pitäisi erota ei uskovasta puolisostaan vain sen takia. Mutta jos ei kristitty haluaa erota, niin silloin siihen pitäisi suostua.

En olisi uskovaisena kristittynä mennyt naimisiin toiseen uskontoon kuuluvan kanssa, ja Raamattukin kieltää tätä.

Tästä on nyt vajaa kaksi vuotta. Rakastan miestäni, ja muuten menee hyvin välillämme, mutta on suunnattoman raskasta kun uskonasiat eivät kohtaa . Rukoilen monta kertaa päivässä että Jumala näyttäisi miehelleni totuuden. Mieheni on omassa uskonnossaan ns. harras uskovainen.

Olen välillä päässyt puhumaan evankeliumista, ja menestys on ollut vaihteleva. Alussa päädyttiin usein riitaan.

Koen surua, ahdistusta . Mieheni sielun kohtalo askarruttaa. Koen myös vihaa mieheni uskontoa vastaan. Yritän peitellä tätä ja poden myös syyllisyyttä tästä vihasta.

Löytyykö joku joka olisi vastaavanlaisessa tilanteessa?

Kiitos jos joku haluaa vastata, kaipaan myös vertaistukea.

Kaikkea hyvää!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu