Tunteeko kukaan yhtään oblaattia?
Millaista on heidän päivittäinen elämä ja mitä velvollisuuksia heillä käytännössä on?
Vesper on iltakirkko, mutta mikä laudes? Ja miten vio LUKEA vesperin ja laudeksen? Nämä ovat heidän velvollisuuksiaan ainakin.
Onko mahdollista olla oblaatti fyysisesti muualla kuin birgittalaisyhteisön lähellä ajatellen suomea?
-Kiinnostaa =)
Millaista on heidän päivittäinen elämä ja mitä velvollisuuksia heillä käytännössä on?
Vesper on iltakirkko, mutta mikä laudes? Ja miten vio LUKEA vesperin ja laudeksen? Nämä ovat heidän velvollisuuksiaan ainakin.
Onko mahdollista olla oblaatti fyysisesti muualla kuin birgittalaisyhteisön lähellä ajatellen suomea?
-Kiinnostaa =)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tälläisia kysymyksiä voisi olla enemmänkin...
Vesperit on iltarukoukset (ei siis rukoukset ennen nukkumaanmenoa - niitä sanotaan 'kompletorioksi' (kompletorio). Vesperit ovat oikealta nimeltään "preces vespertina", kirjaimellisesti illan rukoukset.
Laudes on aamurukous, ja on oikealta nimeltään "laudes matutina", aamuiset ylistykset.
laudes ja vesper ovat Kirkon julkisen rukouksen "saranat" - hetkipalvelus (jossa on 7 eri hetkeä päivälle, joista tosin ei-sääntökuntalaiset yleensä rukoilevat vain lukukappaleiden palvelukset, laudesin, vesperin ja kompletoriumin).
Jokainen Kirkon piispa, pappi ja diakoni on velvoitettu lukemaan (s.o. rukoilemaan) hetkipalveluksen osia - sääntökuntalaiset yleensä tekevät sen yhdessä veljien ja sisartensa kanssa - yksinään elävät hiippakuntapapit omassa rauhassaan. Mutta hetkirukousta rukoilevat monet, monet maallikotkin. Monissa seurakunnissa on mahdollista otaa osaa sääntökuntalaisten rukouksiin, ja rukoukset voi sanoa yksinkin.
Oblaatttien elämästä en niin tiedä... Tuulikki osannee kertoa tarkemmin. Apua! :-)
rukoushetket saa ainakin englanniksi WWW:sta.
huomisen rukoukset:
http://www.prayday.com/A55691/web2/personalprayer.nsf/3fc3410bdb8a59ee85256ac1006c0c4f/3f24969c6185aa5c85256fd7004ac7c1/$FILE/051405aengs00000.pdf
tai surffaamalla:
http://www.liturgyhours.org/
Kiitos!
Mukava että täällä saa asiallisia vastauksia kysymyksiin!
Mistä saisi nuo rukoukset suomeksi? Tai siis on ne olemassa esim. kirjallisena?
Aamu- ja iltarukous ei olisi pahitteeksi kenellekään harjoittaa! =)
En tiedä, olenko se Tuulikki, jota tällä palstalla tarkoitettiin. Minä olen maallikkofransiskaani ja sääntökuntalainen OFS (Ordo Franciscanus Saecularis)ja ystäväpiiriini kuuluu birgittalaisoblaatteja.
On olemassa julkaisu vuodelta 2003 "Sääntökuntamaallikot Suomessa". Siinä kerrotaan Birgittalaisjärjestöjen maallikko-oblaateista (Obl OSsS seuraavaa: Oblaatit liittyvät Birgittalaissääntökuntaan, mutta pysyvät maallisessa ammatissaan ja perheessään. Oblaatit eivät ole sääntökunnan jäseniä samalla tavoin kuin esim. maallikkofransiskaanit. Novisiaattiajasta ja lupauksista huolimatta yhteys sääntökuntaan on löyhempi. Oblaattilupauksen antanut ei kuitenkaan voi liittyä mihinkään muuhun sääntökuntaan eikä sääntökunnan maallikkojärjestöön. Ruotsissa oblaatit käyttävät nimensä perässä tunnusta OblOSsS.
Oblaatin velvollisuuksista sanotaan muun muassa seuraavaa: Vaalivat birgittalaista hengellisyyttä, tukevat birgittalaisluostarinsa toimintaa ja ovat ekumeenisia. Sen vuoksi ryhmät voivat ottaa jäsenikseen myös ei-katolilaisia.
Oblaattius on elinikäinen. Oblaatin tulee lukea kotona laudes ja vesper päivittäin, osallistua ryhmän toimintaan (yleensä kuukausittain) ja uudistaa lupauksensa vuosittain. Oblaateilla on suomeksi käännetty vihkonen, joka sisältää oblaattisäännön, toimituksien kaavat ja
oblaattien rukouksia.
Yhteydenotot: Markku Vähätalo, Linnunpääntie 3 F 86, 20880 TURKU, sp. [email protected] TAI
Magdalena Torkko, Jousimiehentie 4 D, 00740 HELSINKI, sp. [email protected] puhelin 050-5052220; 09-3464324.
Kiitos!
Tuon saman löysin itsekin netistä ja ajattelin vain kysyä jos joku osaa kertoa mitä se on käytännössä?
Millaista on oblaatin elämä?
Mikä sitten on "sääntökuntalainen"?
Olen liittymässä katoliseen kirkkoon ja tietoni ovat vielä kovin vajavaiset. Olen sellainen pohjamudissa kahlaaja joten siksi kyselen kaikenlaista -jos sopii?
-Sanna- (oikea nimi oikeasta nimestä!)
En osaa kertoa Sinulle enempää oblaatin elämästä, mutta kysymällä Markulta tai Magdalenalta saat varmasti päteviä vastauksia.
Pax et bonum eli rauhaa ja kaikkinaista hyvää!
Tuulikki Tuuri
Kiitos vinkistä (vaikka ei ole mitään hajua keitä ovat Markku ja Magdalena)
Varmasti löydän sitten lisää tietoa jos asia joskus enemmän kiinnostaa.
=)
Voisitko kertoa enemmän maallikkofransiskaanin elämästä? Millä tavoin fransiskaanit ovat enemmän sääntökunnan jäseniä kuin birgittalaisoblaatit (onko teille enemmän velvollisuuksia/oikeuksia/mahdollisuuksia tms?).
Mikä sai sinut ryhtymään fransiskaanimaallikoksi?
Kaikilla aikuistuvilla tai jo aikuisilla lienee jokin kutsumus eli voimakas halu ottaa elämäntehtäväksi toimia elämänihanteen mukaan. Juuri tuota voimakasta halua sanotaan kutsumukseksi. Omakohtaisista kokemuksista huolimatta moni ei kenties ajattele koko asiaa.
Heille, jotka elävät nuoruuttaan ja katsastelevat ympärilleen miettien "mikä minusta isona tulee", voin kertoa, että itse isoäiti-ikäisenä mietin vieläkin samaa asiaa. Se miete pitää minut toiminnassa ja enimmäkseen iloisena.
Mallikkofransiskaanien kanonisen lain mukaisten sääntöjen ensimmäinen artikla alkaa näin: "1. Kaikki uskovat on kutsuttu pyhyyteen ja heillä on oikeus seurata omaa henkistä tietään yhteydessä kirkon kanssa."
Ja artikla jatkuu: "2. Kirkossa on useita hengellisiä perheitä, joilla on erilainen karisma. Niihin perheisiin sisällytetään kuuluvaksi fransiskaaninen perhe, joka monine haaroineen pitää Assisin p. Franciscusta isänään, innoittajanaan ja esimerkkinään."
Nuottiviivastossa on vain viisi viivaa, ja niin historioissakin on omat usein toistuvat puitteensa. Jos kerron itsestäni ja näkemyksistäni, minun on samalla kerrottava pyhästä Franciscus Assisilaisesta. Toivon, että aihe auttaa jotakuta pohtimaan omaa, joko nykyistä tai vasta tulossa olevaa kutsumusta.
Olen nuoruudestani asti ollut mukana katolisen kirkon toiminnassa: nuorisoseurassa, partiossa, kirkkokuorossa, Teresa-yhdistyksessä, ja kuulun muihinkin myöhemmin perustettuihin katolisiin yhdistyksiin - tosin vain maksavana jäsenenä, sillä aika ja voimat eivät tietenkään riitä aivan kaikkeen.
Olen vuodesta 1988 alkaen ollut Fransiskaanisen yhteisön eli Maallikkofransiskaanien OFS sääntökunnan opintopiirin ohjaaja sekä 14.9.2001 alkaen sen puheenjohtaja/sihteeri. Annoin sääntökuntalupaukset yhdessä kolmen muun maallikon kanssa Kynttilänpäivänä vuonna 1983. Kuulumme Luoteis-Saksan provinssiin. Suomen osasto toimii nyt 57:ttä vuotta.
Nuoruudestani saakka yritin elää pyhän Franciscuksen antaman esimerkin mukaan. Toimin fransiskaanisen ihanteen mukaisesti sellaisena kuin sen silloin tiesin ja ymmärsin enkä edes tiennyt Fransiskaanisen yhteisön olemassaolosta.
Kutsumus ei ole jähmeä olotila. Se elää jamuotoutuu oman elämämme mukaan - vai muotoutuuko oma elämämme sittenkin sen mukana? Jumalalla on valtava huumorintaju: Hän saattaa tehdä elämästämme paradoksin!
Pyhä Franciscus on hengellinen isäni, jonka opetuksista ja elämään suhtautumisesta ammennan voimaa.
Kysyit, miten päädyin maallikkofransiskaaniksi.
Kun aikoinaan 80-luvun alussa kävin ensimmäisen kerran silloisen Fransiskaanisen yhteisön kokouksessa Henrikin pappilassa, osallistuin siihen suoraan sanoen sen vuoksi, etten enää voinut etsiä syitä olla osallistumatta. Eräs sitkeä perheystävä soitteli minulle säännöllisesti ja kehotti tulemaan mukaan.
Olin toiminut p. Franciscuksen hengessä Sanctus Franciscus -lippukunnassa Akelana ja Yli-Akelana 50- ja 60-luvuilla sekä Juventus Catholicassa, joten perheystävämme ilmeisesti kaukoviisaasti näki minussa saattavan olla ainesta fransiskaanien maallikkosääntökunnan jäseneksi.
Kuitenkin uskon, että alkusysäys on lähtöisin Jumalalta. Ehkä Hän halusi minut juuri tälle katolisen kirkon oksalle, fransiskaaniseen perheeseen. - Emme voi opiskella kutsumusta, mutta opiskelu auttaa meitä kutsumuksemme toteuttamisessa.
Franciscuksen esimerkki antaa minulle voimaa kestää vastoinkäymisiä. Hänen nöyryytensä ja rehevä huu´morintajunsa rohkaisevat.
Kutsumuksen siunausta ajatellessani juuri suojeluspyhimykseni antama esimerkki on tärkeä. Se auttaa minua joka päivä.
Raamatussa sanotaan, että usko tulee sanan kuulemisesta. Uskoa vahvistaa myös lukemamme sana. Evankeliumien tutkiminen ja mietiskely kuuluvat maallikkofransiskaanien elämään. Hengitämme myös fransiskaanista kirjallista ilmaa. Pyhän Franciscuksen kirjoituksia on säilynyt ihmeen paljon, vaikka osa onkin joutunut hukkaan. Niissä on veljeskunnan, klarissojen ja maallikkojen käyttöön tarkoitettuja sääntöjä, kehottavia saarnoja, kirjeitä, liturgista aineistoa ja rukouksia, runouttakin.
Kutsumuksen ja sitoutumisen siunaus tai siunauksellisuus ilmenee meille vasta vuosien toiminnan jälkeen. Jossain vaiheessa havahdumme siihen, että hyvänen aika meillähän on kutsumus ja hämmästymme, sillä harva ajattelee koko asiaa eikä pidä näitä töitä ja aikaansaannoksia kutsumuksena tai kutsumuksen hedelminä, vaan jonain muuna: Halusimme kenties kuulua paremmin yhteen näiden ihmisten kanssa, tehdä heidän kanssaan niitä tekoja, joita sisäinen minämme kehottaa meitä tekemään olkoot ne sitten yhteiskunnallisia tai hiippakuntaamme koskevaa, kansainväliseen työhön osallistumista tai myyjäispöydän takana seisomista tai astiaispesua kirkkokahvien jälkeen. Yhteenkuuluvuudella tarkoitan myös muita seura- ja hiippakuntalaisia sekä lukuisia suurenmoisia ja kiitollisin mielin muistamiani ihmisiä toisista kirkkokunnista, en siis yksinomaan fransiskaanisen yhteisön jäseniä. Me kaikki tarvitsemme toisiamme.
Kysyit velvollisuuksistamme, oikeuksistamme ja mahdollisuuksistamme.
Me ihmiset olemme parhaimmillamme, kun emme ajattele koko kutsumuskäsitettä, vaan toteutamme sitä, joka ihanteemme mukaan tuntuu rakkaudelliselta ja siten toteuttamisen arvoiselta. Siis elämme.
Noudatamme kotimaamme liturgiaa, meillä on kirkkovuotta seuraavat iltarukoukset, joita rukoilemme kokouksissamme. Sen lisäksi - kuten jo aikaisemmin kai mainitsin - kohotamme henkeämme lukemalla ja mietiskelemällä evankeliumeita. Jokaisella on rukouselämä. Osallistumme p. messuun ja alttarin sakramenttiin. Franciscus uskoi vakaasti, että Herran Henki asuu hänen uskovissaan ja on se, joka vastaanottaa Herran pyhän ruumiin ja veren alttarin sakramentissa. Nauttiessamme ehtoollisen teemme sen samalla koko fransiskaanisen perheen puolesta kaikkialla maailmassa. - Laudeksiin ja vespereihin osallistun itse parhaiten EUFRA-viikkojen yhteydessä. Siellä elämme kokonaan fransiskaanisessa hengellisessä ympäristössä. Suomessa hengellinen elämä on nykyisin aika kirjavaa. - EUFRA-viikot ovat vuosittain Euroopan maallikkofransiskaanien kokoontuminen jossakin Euroopan maista. Tänä vuonna menemme Puolaan.
Oikeudekseni katson olla suomalainen katolilainen. Jokaisella kansalla on oma kulttuuri ja historia. Minä siis olen suomalainen.
En oikein tiedä, minkä katsoisin erityiseksi mahdollisuudekseni? Ehkä joku toinen huomaa sen paremmin?
Meille fransiskaaneille työnteko on itseisarvo ja hengellinen köyhyys elämänilo. Franciscus kehottaa meitä kaikin voimin etsimään Jumalan läsnäoloa ja läheisyyttä.
Maan ja kaiken siinä elävän kunnioittaminen on pyhän Franciscuksen osoittama ja toteuttama elämänsuunnitelma ihmisen suhteessa elämänympäristöönsä. Katsoisin sen olevan yksi tärkeistä velvollisuuksistamme. Se ei ole romanttisen ruusuinen haave, vaan määrätietoinen arvon antaminen kaikelle elolliselle. Se on samalla universaalin rauhan teologiaa, jota opimme tiivistetyssä muodossa Aurinkolaulusta.
Ystävä hyvä. Toivon, etten väsyttänyt Sinua. Ja toivon, että kykenin edes vähäisesti välittämään Sinulle samalla sen kaikkein tärkeimmän asian: Kristillisen kutsumuksen siunaus ja siunauksellisuus on siinä, että toteutamme vain sitä, joka evankelisen ihanteemme mukaan tuntuu rakkaudelliselta ja toteuttamisen arvoiselta. Emme saa eikä meidän tarvitse yhteisöllisyydestä huolimatta unohtaa olevamme yksilöitä, joilla on erilaiset lahjat ja taipumukset.
Mielestäni tärkeintä on, ettemme niin paljon ajattele kutsumusta, vaan palvelemme toisiamme, lähimmäisiämme, joita kohtaamme tässä ja nyt. Ja kun aktiivisesti unohdamme sen, että meidän pitää tai tulee palvella ja yritämme vain yksinkertaisesti kasvaa palvelemiseen, olemme luontevimmin, omana itsenämme, oikealla tiellä.
Ja sitten vielä: Franciscuksen ihanne ei ole minkään erityisen ryhmän yksinoikeus. Monia voi aivan oikeutetusti kutsua fransiskaaneiksi heidän seuratessaan Franciscusta kaukaa, liittymättä mihinkään organisoituun yhdistys- tai yhteisömuotoon. Varsinaisemmassa merkityksessä voimme kutsua fransiskaaneiksi heitä, jotka ovat liittyneet fransiskaaniseen sääntökuntaan ja antaneet tietyt lupaukset.
Mainittakoon vielä, että maallikkofransiskaaneilla on edustus Vatikaanissa ja YK:ssa.
Pax et bonum eli rauhaa ja kaikkinaista hyvää!
Tuulikki Tuuri
Kiitos erittäin paljon!
Et suinkaan kyllästyttänyt minua, pikemminkin valaisit todella paljon. Itse olen vasta katekumeeni, joten aihe ei ehkä ole minulle ajankohtainen, mutta jostain syystä kolme Pyhää ovat puhutelleet minua jo muutaman vuoden. Ja yksi heistä on Pyhä Fransiskus. Nämä kolme Pyhää ovat minut katolisen kirkon luokse nimenomaan kutsuneet. Kuitenkin erilaiset elämänmuutokset ovat venyttäneet katekumeeniaikaani. Vastasit kysymyksiini juuri sillä tavoin mitä halusinkin tietää.
Ja vielä olisi eräs kysymys, voiko toimintaan osallistua Suomessa vaikka ei lupauksia voisi vielä antaakaan ja vaikka ei vahvistusta olisi saanutkaan? Ja vaikka en olisi aivan varma onko tämä minun tieni? Lähinnä sen vuoksi aihe kiinnostaa, että koen minua kutsuttavan johonkin, en tiedä mihin, mutta yritän löytää sen.
Kiitos vielä kerran erittäin paljon :)
Kyselijä kirjoitti:
"Ja vielä olisi eräs kysymys, voiko toimintaan osallistua Suomessa vaikka ei lupauksia voisi vielä antaakaan ja vaikka ei vahvistusta olisi saanutkaan? Ja vaikka en olisi aivan varma onko tämä minun tieni? Lähinnä sen vuoksi aihe kiinnostaa, että koen minua kutsuttavan johonkin, en tiedä mihin, mutta yritän löytää sen."
Pyhään Birgittaan voi tutustua, katolilaisuus ei ole mikään kriteeri. Meillä on myös mahdollisuus olla luterilainen rinnakkaisjäsen, eikä katoliseen kirkkoon tarvitse liittyä. Monet viettävät vuosia tutustuessaan eri sääntökuntien maallikkojärjestöihin ennen valintaansa, mikä on oikein, koska lupaus on ikuinen. Jos olet kiinnostunut birgittalaissääntökunnasta, kannattaa ottaa yhteyttä Turun tai Helsingin luostareihin. Hyvä aloitus on esim. olla mukana sisarten kanssa heidän hetkirukouksissaan ja aloittaa ensi syksynä mukanaolo oblaattien kokouksissa kuunteluoppilaana. Kesällä ei oblaattien kokouksia pidetä. Turun luostari myy myös erilaisia birgittalaisuuteen liittyviä kirjoja, joita voi tilata postiennakolla, tutustumisen voi aloittaa myös perehtymällä tähän tuotantoon. Tervetuloa tutustumaan!
Maallikkofransiskaanit kokoontuvat seuraavan kerran torstaina 15.9. kello 17 p. Marian kirkon srk-salissa. Messu alkaa jo kello 18. Tuon ensimmäisen kokouksen jälkeen alamme kokoontua kerran kuukaudessa keskiviikkoisin kello 17-19. Tuolloin ei ole messua, vaan fransiskaaninen hetkirukous (kuten kaikissa kokouksissamme).
Iltoihimme ovat tervetulleita kaikki fransiskaanisesta elämäntavasta kiinnostuneet ihmiset, joilla on hyvä tahto!
Pax et bonum
Tuulikki Tuuri
Tästä linkistä löytyy tietoa oblaatiksi tulemisesta, spiritualiteetista ja oblaatin elämästä.
http://www.kolumbus.fi/birgitta.turku/oblaatit/
näiltä sivuilta http://www.kolumbus.fi/birgitta.turku/oblaatit/ .Klikkamalla kunkin sinun alareunan vihreää nuolta pääset eteenpäin ja saat kaiken olennaisen tiedon birgittalaisoblaatin toiminnasta.
Birgittalaisoblaatti lupaa tehdä elämänsä Jumalan sanan ja lain mukaiseksi ja tavoitella kristillistä pyhyyttä pyhän Birgitan hengessä. Oblaatti rukoilee Pyhän Birgitan esikuvan mukaan ja sitoutuu työskentelemään Jumalan valtakunnan tulemiseksi.
Oblaatteja on eripuolella Suomea ja maailmaa.