Millainen häpeä olisi

Ihan samanlainen häpeä jos syntyisi luterilaiseen perheeseen. Kysymys on mielen terveys ongelmasta ja siihen on saatavilla hoitoa.

Luterilaisuudessa muusukupuolinen pääsee papiksi.

Muunsukupuolinen pappi Late Mäntylä.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008866190.html

Ei minkäänlainen, koska vastasyntyneen sukupuoli-identiteettiä ei voi tietää.

Vaikka asian hyväksyisi, ei se tarkoita etteikö vanhempana voisi käydä monia tunteita läpi asioiden kanssa? On tuo sen verran iso asia ja mullistava asia, että se vaikuttaa aina myös lähipiiriin.

Toki en osaa sanoa tarkalleen kokemuksesta, kun ei ole kukaan lapsistani kokenut sukupuoli-identiteetin toiseutta. Nuorempana itse olisin halunnut olla poika, mutta se johtui enemmän siitä, että olin luullut poikien olevan tyttöjä parempia tai jostain sen ajatuksen olin saanut, luultavasti vanhempieni ajatusmaailmasta?...en ole varma, mutta he esimerkiksi vastustivat naispappeutta jne ja se naiseuden huonommuus tuli varmasti sen vuoksi myös osaksi oman olemisen kokemusta.

Mutta jos olet kasvattanut tyttöä ja hän haluaa tehdä pojaksi leikkauksella ja hormoneilla, niin toki se voi vaatia prosessointia keltä vain...?

Häpeä, on varmaan ihmisiä jotka kokosivat häpeää? Luultavasti itse en sitä kokisi asiassa,olisi vaikea kuvitella häpeän olevan päällimmäinen asia asiassa, toki ehkä suunnatonta huolta ja pelkoa ja suojelun tarvetta.

LS

Lapsi ei ole koskaan häpeä.