Olisitko tehnyt jotain toisin?
Kadutko kaivattusi kohtaamisessa jotakin
Anonyymi-ap
711467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Kyllä. Olisin voinut olla säikäyttämättä häntä pois. Täysin ajattelematon teko.
Kyllä mutta se on mennyttä
Kadun että tapasin hänet liian nuorena.
Ei ole kaivattua on vain ikävä.
Ei kaivattua mutta ikävä on kumminkin!? Itse ikävää siis vain kaipailet!? Ihmismieli on joskus todella ihmeellinen! =-O
Aina voi jossitella... Elämä menee niin kuin on tarkoitettu.
Elämä rölli menee niin kuin sen suttaat menemään.
Jos toimit miten sattuu ja sotket menemään niin semmonen se elämäs sit on. Yks umpisolmuinen kaaos.
Ei ole mitään tarkoitusta.
Elämä menee kuten SINÄ TEET.
Jälkikäteen voi tosiaan jossitella tai kertoa miten "elämä meni kuten pitikin", paskat housussa eläen mitään tekemättä.
Höpö höpö. Elämä menee juurikin, niin kuin se on tarkoitettu. En kadu mitään. Jotain olen jättänyt tekemättä ja jotain tehnyt. Menneisyydessä en halua elää.
Aikamoisia valheita. Niin miten se elämä voi mennä kuin itse sen teet kun jo heti alkuun yli 9 vuotta pakollista?
Olisin ehkä voinut jäädä odottamaan siihen ulos ja katsoa että oliko se todella hän ;)
Eihän ne asiat katumalla muutu. Olen vain surullinen. Joskus miettinyt että minun on täytynyt olla edellisessä elämässäni joki hirviö. Kun ansaitsen näin paljon kärsimystä ja paskaa. En oikeastaan enää edes kaipaa ketään tiettyä ihmistä. Kaipaa vaan turvaa ja huolenpitoa. Joskus vielä sais tuntea itsensä ihmiseksi.
tämä. en ole koskaan saanut kokea sitä mutta jos saisin, pitäisin kiinni tai koittaisin eheyttää jos olisin menettänyt sellaisen.
Ei ole tarvinnut koskaan katua. Ensimmäinen kohtaaminen meni lähes kuten olin jo etukäteen hänelle viestissäni vihjaissut eli 30/30/30. Alunperin se taisi kyllä olla 60/60/60.
Kun saavuin hänen (n) luokseen, niin hän oli valmistautunut aloittamaan ensimmäisen kohtaamisen/ tapaamisen kahvittelulla, mutta minä vein ja hän "vikisi" ja hän ehti vain kysyä "mitä, mitä"? Voi että miten hän olikin ihana ihminen.
Se oli täydellinen alku vuoden pituiselle polulle, jota saatiin yhdessä kulkea.
Sen ensimmäisen kohtaamisen/tapaamisen jälkeen todennäköisesti meillä molemmilla oli hiukan pää pyörällä, että miten asiat voivatkin soljua kivasti eteenpäin, kun vain uskaltaa heittäytyä mukaan.
m
Jaa
Harmittiko?🤔
Arvaa vaan ... no olisi pitänyt....😒
Ja viimeksi tänään yritit taas silti samaa?
Sanoa oikeita asioita suoraan?
En kadu mitään. Ainut asia mitä kadun on se että en voinut olla oma itseni hänen lähettyvillä. Jännitin ja ahdistuin mutta sillekään en voinut mitään.
Mä sua ihailin ja jouduin katseleen kun lähdit karkuun. Ja miten kaikki sitten menikään.😢
Puran vain, ei välttämättä just sulle.
Ehkä hänkin (n) ajattelee, että lähdin karkuun, mutta silloin ei todellakaan ollut siitä kysymys, vaan sen hetkinen tilanne sai minut tuntemaan, että hän toivoi minun poistuvan ja niin sitten tein.
Tein pikaistuksissani silloin ison virheen ja sitä kadun syvästi. Olisi pitänyt selkeyttää ja puhua asioista, miltä silloin tuntui.
m
Miehelle minä kirjoitin mutta voihan tuo sopia useammalle tapaukselle.
Se kyllä harmitti,olen huono palstaileen.
Ihailin myös, karkasin silti ja nyt harmittaa 😢
En, olin aina aito ja oma itseni. Enempää en olisi voinut olla.
Joko on kaikki ohi? Toivossa on hyvä elää tai torstai on toivoa täynnä! Niin oli minulle muutama viikko sitten kun oli torstai... Olen miettinyt kaikenlaista ehkä hän ( mies) oli minulle jonkinlainen oljenkorsi, joka petti minut ensin. Tuli vasta monen vuoden päästä käymään.ja silloin hmm. teimme sitä sun tätä...
Taas.. luulin että olit jo oppinut..eikös käynyt samalla tavalla aiemminkin??
En aio ajatella ihmisten kohtaamista suorituksena. Kehityskeskustelut on erikseen ja muissa hommissa.
Terve asenne
Totta! Hieno asenne, siten sinunkaan ei tarvitse kehittyä ihmisten kohtaamisessa tai suorittaa mitään.
Siinä vain odottelet.
Kolmas tapaaminen olisi saanut jäädä tapahtumatta
En, tein parhaani. Niin hyvin kuin nyt näin etänä sähköiselle ilmoitustaululle kirjoittelulla vain voi! Ei suostunut puheluihin, ei mihinkään sähköisiin yksityisviesteihin, vain tänne halusi itselleen ihailua ja itseään kaivattavan. Ensimmäisen ja viimeisen kerta ensiyhteydenotosta kun odotan tai edes kysyn ketään netin kautta sekuntia - kuutta vuorokautta pidempään treffeille! Ja ensimmäinen ja viimeinen kerta että kahta kertaa kysyn.
"Nimimerkillä:"
- Ei edes applikaation vaan treffisivuston kautta aikoinaan tunnin sisällä ensitutustumisesta onnistuneille tärskyille mennyt (nykyisillä älypuhelimilla ja deittiapplikaatioilla mahdollista vaikka heti suoraan kun kohtaa jossain. Sattuipa joskus aikoinaan sellainen S24:kin/ruokaravintolasta mukaan kun sievä naamansa oli jääny sivuilta mieleen) -
Ja huom! Itse ehdotin kohtaamista steissillä tunnin päästä. Matkaan meni suurinosa ajasta! Tuolloin larusta ei päässyt metrolla vaan ruohiksesta vasta jossa usein etenkin ruuhka-aikoina kannatti jopa usein vaihtaa bussista metroon ja toisinkin päin. Treffipäivä oli tyyliin ma-to ja oli jo iltama.
Selväksi tuli,olisin kyllä halunnut keskustella asiasta.
Liian myöhään.
Haen uudet kaivettujen sijaan. Jouluvalot nääs,
Sama juttu😳
Chekkonen sanoi asian hyvin biisissä Parempi mies. Vois olla myös parempi nainen. Aina jossitella, mut ylpeys minut tähän toi...
Olisin vuonna 14 pysäyttänyt pyörän ja kurvannut takaisin.
Mahdollisesti.
En, aito kohtaaminen aidoin tuntein on rehellisin.
Kadun sitä, että jänistin. Välttelin häntä työpaikallani, kun en uskaltanut kaikkien nähden näyttää tunteitani. Siihen se sitten kaikki päättyikin.
Kadun kyllä, etten ehdottanut että nähtäis uudelleen samassa paikassa...harmittaa🥺
Oliko naiselta miehelle? k-m
Mieheltä naiselle.
Voihan kaduttaakin, mutta sekin on ihan hyvä piirre. Pystyy muuttumaan parempaan suuntaan. Toki oikein kova rakastuminen voi aiheuttaa lukkotilan, ettei oikein osaa toimia niin kuin järjellä ajateltuna pitäisi.
No, tämäkin kuuluu elämään ja kasvuun. Eihän siinä ole kyse mistään pahan teosta toiselle sentään.
Ainahan kaksi ihmistä voivat kohdata koska vain uudelleen.
Niin, törmäähän ne astroiditkin maahan muutaman kerran vuodessa..
No, Suomi tai sen tietty osa, kaupunki jne. ei ole sentään niin avara kuin avaruus, onneksi. Tsemppiä!
Joo, olisin pyytänyt numeroa. Nyt en saa enää yhteyttä :(
Henkinen väkivalta pahempaa kuin fyysinen
Netissä tapahtuva sanallinen on todellista , vahingoittavaa
Sattuu ihan yhtä paljon kuin oikeassa elämässä
Tuomittavaa ja rikollista
Totta, mutta enemmän vahinkoa aiheuttaa paskan puhuminen muualla. Toki netissäkin. Itse ainakin olen vaan oikaisut asioita.
Kadun sitä, että kaipasin häntä tai ainakin niin pitkään.. T
Vaikka kuinka yrittäisi unohtaa, niin mikäli on riittävän syvästi ja pitkään ehtinyt tuntea toisen ihmisen ja joka on päässyt vaikuttamaan myös omaan elämään, niin todennäköisesti ei koskaan voi sitä toista ihmistä unohtaa.
Niin itselleni on käynyt.
m
Kadun sitä, että ehdotin hänelle yhtään mitään.
Etkö saanut sitten vastakaikua ehdotuksellesi kun kadut?
Eipä ole tarvinnut vielä ainakaan katua mitään.
Saamattomuutta ja ymmärrän miksi näin. Riittämättömyyden tunne tekee saamattomaksi.
Riittämättömyyden? Tahdoit liian kovasti jotain, mitä et sitten saanut? Ei kemiat kohtaa?
Ehkä on parhainta näin, sillä liikaa nuuhkivana horo saattaa tuottaa eläimellisiä ääniä, myös heilutella käsiänsä, kuin mikäkin puoliapina ennennäkemättömiä tilanteita kohdatessaan, rauhotus neiti pikkusen.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.
https://m.youtube.com/watch?v=gLvM5Lkm54M
Olet yhtä sekaisin kuin Tuksu😳
Kohtaamiset oli ja meni ei tässä mitään voi tehdä muutenkaan.
Kadun kaikkea mitä silloin oli.
EI SITTEN MITAAN TAALLA SE MINUA TAAS HAUKKUU
Voi. Kaduttaa tosi paljon kun en ole saanut hänestä miestä itselleni. Ensin valehtelivat, että hänellä on tyttöystävä. Tyttöystävä olikin jollakin toisella. Vakoilin häntä. Sen jälkeen en käynyt sillä kylällä jossa hän asui moneen kymmeneen vuoteen. Kymmenien vuosien jälkeen olen nähnyt hänet työpaikallaan. On vapaa vieläkin. Muutaman sanan juttelin ja hän moikkaa joskus. Tosin myös toisiakin.Seksiä oli unelmissani.Jälkeenpäin tuntui unelta. Toisinaan tuntuu siltä, että hän on joku toinen henkilö, jolla on sama nimi kuin entisellä ihastuksellani. Intiimin suhteeseen voi päästä, mutta kuinka pääsee avovaimoksi? Täytyy vaan odottaa kuinka käy ja pääsenkö kilpailijoista eroon. Milloin kilpailijat tajuavat luovuttaa! En haluaisi ta**oon ryhtyä.
Miksi ne valehteli että sillä on tyttöystävä?
Se oli vaan tapana silloin. Eräs mies piti kihlasormusta sormessaan. Voi olla myös väärinkäsitys. Erehtyivät henkilöstä, koska eivät ole kotoisin samalta kylältä. Tai sitten halusivat päästä eroon ihastuksesta, joten voisi olettaa ihastumisen olevan yksipuolista. Siltähän se tuntuukin. Sellainen nainenkin oli joka valehteli olevansa kihloissa. Piti varastettua sormusta. Tiesin kyllä, että ei hänellä ollut mitään kihlattua.En ole koskaan kysynyt syytä.
No onpas tapoja. Eihän tuossa ole mitään järkee.
Ei ole kaivattua, jotain koin mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä eikä mitään suurta. Ei vaikuttanut eroon, nyt vaan kohti uusia juttuja. En tarvitse juuri nyt ketään, kiva jos tulee kohdalle ja voihan sitä vähän hakea. Ei kukaan halua olla yksin loppuelämää. Mutta ei mitään paineita, eikä mitään halua lähteä pakolla hakemaan ketään tai juoksemaan treffeillä. Uskon että joskus kohtaan jonkun ihanan miehen, siihen asti voin elää ilman miestä ja nauttia tästä ajasta. Vahvistaa omaa elämää ja pitkän suhteen jälkeen muistaa kuka on, ja miettiä mistä pitää, haluaa ja rehellisesti katsoa itseään ja elämäänsä. Mikä on hyvin, mitä voisi parantaa, mitkä asiat voi heittää pois. Luopua ei tarvitse, sekin on paljon 💗
Kaikki kaduttaa, vieläkin on haava auki vähän :(
Minä en kadu, oli ihana törmätä. Hieman vaan harmittaa hänen kuntonsa ja oma hyökkäys. Se olikin sitten siinä lopullisesti, enää ei tarvitse törmäillä.