On vain niin ikävä taas sinua. Sellaista lujaa rutistusta, sinua vasten. Näkisipä edes. Mutta sinun elämä on kaukana omastani. Me olemme kuin päivä ja yö, elämämme ovat. Kohta on ensimmäisen tapaamisemme vuosipäivä. Muistan sen päivän ja illan kymmenen vuoden takaa. Kiitos sinulle muistoista, rakastan sua aina.
Miehelle, jolle kirjoitin kirjeitä
Anonyymi-ap
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin näppärästi kirjeiden kirjoittaminen on vaihtunut aloitusten värkkäämiseen...
Lienee pitkäksi toista viikkoa ainakin edellisestä 😄👍 jos sitä siis värkkäämiseksi voi kutsua. Erehdyt henkilöstä!
-aloitt.