Alkon monopoli.

Juu tuosta 80% juomingista tulee varm hyvät paukut ni vähän eri vaikutus kun kolmos oluella. Kuinkahan moni joi itsensä hengiltä sillon kun pirtua oli liikkeellä.

Anonyymi kirjoitti:

Juu tuosta 80% juomingista tulee varm hyvät paukut ni vähän eri vaikutus kun kolmos oluella. Kuinkahan moni joi itsensä hengiltä sillon kun pirtua oli liikkeellä.

Laatikossa olevilla 3 x 1 litra 80%:sta ajattelen kuljetuksen hyötysuhdetta.
Tuo 80% rommi ja 75% absintti ovat riittoisia aineita. Rommi on ärhäkkää mutta absintin kanssa saattaa erehtyä. Menee kyllä sellaisenaankin kunhan on huuhtelua käsillä.

Anonyymi kirjoitti:

Laatikossa olevilla 3 x 1 litra 80%:sta ajattelen kuljetuksen hyötysuhdetta.
Tuo 80% rommi ja 75% absintti ovat riittoisia aineita. Rommi on ärhäkkää mutta absintin kanssa saattaa erehtyä. Menee kyllä sellaisenaankin kunhan on huuhtelua käsillä.

Lue lisää

Eräs tuttavani on muutaman hepun porukassa joka tilaa Saksasta olutta kuormalavoittain.
Vaativat vastaanottajaa paikalle kuorman purkutapahtumaan. Postin varasto on rappujen nousun ja muutaman oven sekä käytävämetrien päässä. Eivät ryhdy kyöräämään oluita sinne eikä pihalle voi purkaa ja jättää kaljoja yksikseen.

Paree pysyä erossa noista prosenttiloista.

Jos alkoholin myyminen kiellettäisiin, niin valtio säästäisi vaan rahaa. Alkoholiin liittyvien rikokset, tapaturmat ja sairaudet tulevat todella kalliiksi yhteiskunnalle.

Anonyymi kirjoitti:

Jos alkoholin myyminen kiellettäisiin, niin valtio säästäisi vaan rahaa. Alkoholiin liittyvien rikokset, tapaturmat ja sairaudet tulevat todella kalliiksi yhteiskunnalle.

luulen, että alkoholin myynnin kieltäminen aiheuttaisi uusia ongelmia; päihteet kepulikonstiset keinot saada/tuottaa alkoholia... tulee siis uusia ongelmia. kultaisen keskitien löytäminen tässäkin on tärkeää... hintojen nosto? mielestäni alkon monipoli asema on hyvä, silloin ainakaan hinnat ei pääse laskemaan kilpailun kautta. Alkon pomojen täytyy myös pitää järki päässä, ajatella ihmisten hyvinvointia eikä ainoastaan ajatella taloudellista voittoa.

Kun ALKO meni lakkoon 1970?? niin aloittelin pontikan valmistusta kepulivehkeillä.
Lakko loppui mutta minä kehitin laitteita.
30litran keittopänikkä jossa 3kW:n upposäätövastus ja 80cm korkea keraamihelmillä täytetty kolonni.
Rankki lopulta 200 litran tynnyrissä loppukäynti vesilukon alla. Kaksi laskua joista toinen 2kW:n teholla aiboi aktiivihiilen läpi suodatettuna varsin topakkaa ja puhdasta ainetta.
Ensimmäinen 1/3 osa dynamiittia, 2/3 osa alkon vahvuutta sekoitettavaksi mm. sekamehuun, viimeinen kolmannes seuraaviin keitoksiin tai tarjosin humalaisille vieraille,
Maksoin rakentajien palkkoja ja myin 1-4:n litran erissä tutuille.
Harrastin 18 vuotta. Lopettamiseen oli kaksi syytä. Laitteet olivat lainassa kaverillani kun hän oikaisi koipensa lopullisesti ja pääsin itse myös kotiin kannettavien edustusviinojen pariin.

Pontikalla ja pontikalla on eroa. Lukaisehan tuon yllä olevan hengentuotteeni valmistusosuus!
Jo ykköslaskussa pinnalta metyyli pois. Ykkösessäkään on turha tiristää viimeisiä tippoja.
Ymmärrätkö kolonnin merkityksen?
Säädettävä uppovastus. Toiseen tislauskertaan puolet ykköslaskuista ja puolet kraanavettä.
Sekä ykkösen, että kakkosen nousuvaihe kesti noin tunnin. Ykkösestä tuli sikunarajaan asti ainetta noin 2h15min. Toinen tislaus 2kW teholla vei aikaa nousun jälkeen noin 6 tuntia.
Vahdin siinä nousuvaiheen ja varmistin vielä metyylin poiston. Ei tarvinnut vahtia koska kokemusperäisesti tiesin tislauksen vaiheet. 1/3 osa pois omana ryhmänään. Työpaikkani kemian labra mittasivat vahvuudeksi 70%.
Seuraavan kolmanneksen erottaminen samalla periaatteella.
Ykkösryhmän tuote kelpasi palkaksi timpureille ja muuraajille. Myin sitä ryhmää koska kakkosta en ajatellutkaan ainakaan ykkösen arvosta.

Valmistin uuteolutta eri uutelaaduista. Silloin limsat myytiin litran tukevissa kierrekorkillisissa lasipulloissa. Panimoni toimi saman aikasesti kolmessa vaiheessa.
Yksi panos oli käymässä. Annoin sen kirkastua vesilukon alla joten pullotusvaiheessa pulloihin oli, sokerilusikallisen lisäksi valautettava hieman hiivasakkaa,
Tuota edellinen panos olijälkikäymässä ja sen jälkeen kylmiössä kirkastumassa. Tuota edeltävä panos oli nautittavana.
Pullot olivat niiden alkuperäisissä muovikoreissa. Pullot kestivät mutta muutaman käyttökerran jälkeen alkoivat korkit keljuilemaan mutta niitähän sai marketin palautuksista.
Laskin sokerimäärän kautta kaljojeni vahvuudeksi noin 6 - 7%.

Joskus vaimoni hilseili lauantai-iltojen tavastani joka hänen mielestään oli ryyppäämistä.
Pari kaljaa ja yksi paukku. Eihän se ole juopottelua. Kaljat olivat litran pulloja juhlaoluen vahvuista tuotetta ja yksi paukku oli 2dl juomalasillinen 70% pontikkaa. Otin pontikan raakana toisessa kädessä valmiina kaljalasi.
Olutta valmistin vielä pari vuotta keittelyn loppumisen jälkeen.
Litran pullot reservikorkkeineen annoin pojalleni joka jatkoi perinnettä.

Ok:n rakentamisen aikaan ja sen jälkeisinä velkavuosina nuo kotituotannon muodot olivat arvossaan. Sai talkoomiehiä ja rakentajat kelpuuttivat ykköstason tuotteen osaksi palkkaa.
Metsäpontikka tuskin olisi kelvannut. Ei ainakaan myyntiin.
Ja kavereita riitti. Vaimoni: Tää meijän talo on ku kestikievari ihmiset tulee tänne ryyppäämää. Niille pittää antaa jottai syötävääkii. Sit joku oksentaa (pari tapausta), jotkuu nukkuu lattialla ja P:lloitte Riitta ei ennää tuu ku sen ukko ei tunne rajojaa.
Minä lähdin siitä periaatteesta, että juoma on tarjolla riittävästi. Sekin hillitsi ottamisen vauhtia kun porukka tiesi, etteivät viimeiset ole tarjolla. Jokainen kaateli itselleen. Minä en tarjonnut vaan pidin tarjolla.

Anonyymi kirjoitti:

Pontikalla ja pontikalla on eroa. Lukaisehan tuon yllä olevan hengentuotteeni valmistusosuus!
Jo ykköslaskussa pinnalta metyyli pois. Ykkösessäkään on turha tiristää viimeisiä tippoja.
Ymmärrätkö kolonnin merkityksen?
Säädettävä uppovastus. Toiseen tislauskertaan puolet ykköslaskuista ja puolet kraanavettä.
Sekä ykkösen, että kakkosen nousuvaihe kesti noin tunnin. Ykkösestä tuli sikunarajaan asti ainetta noin 2h15min. Toinen tislaus 2kW teholla vei aikaa nousun jälkeen noin 6 tuntia.
Vahdin siinä nousuvaiheen ja varmistin vielä metyylin poiston. Ei tarvinnut vahtia koska kokemusperäisesti tiesin tislauksen vaiheet. 1/3 osa pois omana ryhmänään. Työpaikkani kemian labra mittasivat vahvuudeksi 70%.
Seuraavan kolmanneksen erottaminen samalla periaatteella.
Ykkösryhmän tuote kelpasi palkaksi timpureille ja muuraajille. Myin sitä ryhmää koska kakkosta en ajatellutkaan ainakaan ykkösen arvosta.

Valmistin uuteolutta eri uutelaaduista. Silloin limsat myytiin litran tukevissa kierrekorkillisissa lasipulloissa. Panimoni toimi saman aikasesti kolmessa vaiheessa.
Yksi panos oli käymässä. Annoin sen kirkastua vesilukon alla joten pullotusvaiheessa pulloihin oli, sokerilusikallisen lisäksi valautettava hieman hiivasakkaa,
Tuota edellinen panos olijälkikäymässä ja sen jälkeen kylmiössä kirkastumassa. Tuota edeltävä panos oli nautittavana.
Pullot olivat niiden alkuperäisissä muovikoreissa. Pullot kestivät mutta muutaman käyttökerran jälkeen alkoivat korkit keljuilemaan mutta niitähän sai marketin palautuksista.
Laskin sokerimäärän kautta kaljojeni vahvuudeksi noin 6 - 7%.

Joskus vaimoni hilseili lauantai-iltojen tavastani joka hänen mielestään oli ryyppäämistä.
Pari kaljaa ja yksi paukku. Eihän se ole juopottelua. Kaljat olivat litran pulloja juhlaoluen vahvuista tuotetta ja yksi paukku oli 2dl juomalasillinen 70% pontikkaa. Otin pontikan raakana toisessa kädessä valmiina kaljalasi.
Olutta valmistin vielä pari vuotta keittelyn loppumisen jälkeen.
Litran pullot reservikorkkeineen annoin pojalleni joka jatkoi perinnettä.

Ok:n rakentamisen aikaan ja sen jälkeisinä velkavuosina nuo kotituotannon muodot olivat arvossaan. Sai talkoomiehiä ja rakentajat kelpuuttivat ykköstason tuotteen osaksi palkkaa.
Metsäpontikka tuskin olisi kelvannut. Ei ainakaan myyntiin.
Ja kavereita riitti. Vaimoni: Tää meijän talo on ku kestikievari ihmiset tulee tänne ryyppäämää. Niille pittää antaa jottai syötävääkii. Sit joku oksentaa (pari tapausta), jotkuu nukkuu lattialla ja P:lloitte Riitta ei ennää tuu ku sen ukko ei tunne rajojaa.
Minä lähdin siitä periaatteesta, että juoma on tarjolla riittävästi. Sekin hillitsi ottamisen vauhtia kun porukka tiesi, etteivät viimeiset ole tarjolla. Jokainen kaateli itselleen. Minä en tarjonnut vaan pidin tarjolla.

Lue lisää

Eräs itsestään selvyys unohtui.
Tuetenkin keitin koko rankkisatsin ensin yhteen kertaan ja se itsestään selvyys oli, että viimeisen ykköslaskunpöntöllisen jälkeen putsasin vehkeet perusteellisesti.
Keittopänikkään vahva pulverivesi ja sen kiehuttaminen läpi systeemin.
Nouseva vaahto pudisti myös kolonnin sisuksineen. Joskus purin sen sisältä keraamihelmet ja pesin ne erikseen.
Muuten kolonnin läpihuuhtelu kuumalla vedellä.
Pesuainekäsittelyn jälkeen läpikeitto puhtaalla vedellä niin moneen kertaan, ettei läpi tulleessa vedessä tuntunut hiukkaakaan emästä vaan täysin juomakelpoista vettä.
Kakkoslaskujen väleissä en tehnyt tuota savottaa.
Apteekin A12 pirrussa on enemmän sivumakua kuin minun ensimmäisen 1/3 ryhmän tuotteessani.

Katsos viina onkin viisasten juoma. Huumeita vetää vaan pölhöt .