Toivon,että juuri SINÄ luet tämän.

Tieni hevosen omistajaksi oli hyvin kivikkoinen. Pahin putoaminen tuli, kun tipuin kiitolaukasta ilman satulaa. Minulta murtui käsi, mutta en silti lopettanut. Vaikka en ollut ryhmäni paras enkä aina saanut hevosta toimimaan kunnolla, olin kaikkien mielestä tallisn sitkein ratsastaja. Muistan kuinka joku ryhmäläisemme kehui nokka pystyssä miten on paras ratsastaja maailmassa, mutta ei ollut tippunut kuin kerran pienempänä shettikseltä käynnistä. Taidat olla sielunsiskoni:)!

mäkin oon puonnu vaikka kuinka monta kertaa, enkä siltikään oo lopettanu ridausta. (vaikka harvemmin ratsastankin) jos putoaa niin takasin vaan selkään... sitähän sanotaan että täytyy pudota ainaki sata kertaa ennen ku on hyvä ratsastaja.

Mulla oli yhet 5 ja 4 vuotiaat ponit kerran vuokralla. Sen toisen ponin selästä tipun JOKA PÄIVÄ! Eli tippuminen kuului joka päiväiseen arkeeni. Kerran tulin sieltä alas maastossa, laukassa, kun tämä poni alkoi pukitella. Vauhti oli päätä huimaavaa, joten sieltä lensin kahden voltin kautta ja poskeni suoraan kivikovaan kokkareeseen. Mutta tässä sitä ollaan ja edelleen ratsitaan vaikka takapakkejakin on tullut! ;)

Rohkeasti vain takaisin selkään! Ajatus voi olla hirveä, mutta muuten ratsastus jää kokonaan ja et kai haluaisi lopettaa ratsastusta putoamisen ja pelon takia?!

Voi kuulkaa, kyllä maailmassa on monet muutkin tippuneet hevosten selästä :)
Kerran parhaimman kaverini knassa hoidettiin yhtä yksityistä, ja ratsastimme sillä joka päivä. Aina, siis aina kun jompi kumpi oli selässä, tipahdettiin maahan jossakin vaiheessa.
Je yhessä vaiheessa kun olin leirillä,, tipuin joka päivä hevosen selästä, mutta koskaan se ei ollut hevosen vika. Aina se on ratsatajan. Tuolloinkin ohjasin huonosti esteelle ja tippua mätkähdin.

Meinasin tukehtua nauruun kun luin tuon jutun. Aloittelijat taas kirjoittlevat....heh heh

NIMIM: "JÄRJEN KÄYTTÖ SALLITTUA!!! OVATKO ALOITTELIJAT JOTENKIN HUONOMPIA! YKSIKIN NOISTA KIRJOITTAJISTA OMISTI HEVOSEN, OMPA ALOITTELIJAA!!! ITSE ET VARMASTI OLE HEVOSTA NÄHNYTKÄÄN, KUN SUHTAUDUT TUOLLA TAVALLA!!!!

Olen samaa mieltä tuossa jutussa!! Oma tarinani: Olin harjottelemassa maastoestekisjoa varten (ite ein kisannut). Ja hypättiin sit siä mettäs, ja lopuksi menin sillä isohkolla hevosella järveen. Mutta tämä herra pelästyi ja lähti laukkaan järvelle, se laukkas siä niin kUn kun jLt ei einää ottanu maahan kiinni... sit uitiin siä ja minä putosin. Uima taidot alhaiset ja kipusin hevosen selkään järvessä. Ei siinä muuta kuin vain toivoa että hevonen ui rantaan! Ja ui... Rannassa putosin kuitenkin uudestaan ja hevonen lähti laukkaakn mettään. Minulle eikä hevoselle käynyt kuinkaan, vain säikähdettiin kumpikin. Heti seuraavana päivänä menin omalla hevosellani järveen (toi hevonen jolla uiskentelin järves ei ollu mun.. se oli tallin om. heppa) Ja kyllä taisin kivutakki viä samasen hevosen selkään... Eli ei ratsastus loppunut, vaikka meinasin kuolla!! Nimittäin olin siä veden alla...

eipä kyllä sekään kenestäkään mahtavaa ratsastajaa tee jos jokapäivä selästä tippuu, päin vastoin. niin, kaipa siihenkin tottua voi, mutta ehkä ennemmin kannattaisi opetella paremmin ratsastamaan, että pysyisi selässä myös vaikeissa tilanteissa.

Eihän se putoaminen koskaan mitään kivaa ole..opettavaista kylläkin. Kyllä sitä pienempänä piti sisulla vaan kiivetä takaisin selkään vaikka olikin lennähdellyt komeassa kaaressa kaulan yli. Onneksi myöhemmin oppii pitämään sen takamuksen satulassa ja pohkeet kiinni..

En tiedä pitäisikö ylipäänsä pelotella muita mutta itse olen tippuessani murtanut mm. nikaman selkärangasta ja olkapääni. Ja siltikään ratsastus ei pelota. Mätkähtelyt kuuluvat asiaan..joskus ne tekevät tunneista ja ratsastuskerroista jopa kaksinverroin hauskempia. Ainakin kokemustasolla.

mie en pelkää putoamista..mulla on oma hevonen ja joskus ku mä sieltä lentelen:) nii yleensä mä rupeen vaa nauraa..:)) ja hevonen kahtoo vähä et onkoha toi ny ihan terve..:))

mun ratsastuksenopettaja sano aina että vasta sitten on hyvä ratsastaja kun on tippunut hevisen selästä miljoona kertaa...=)

Tervehdys

Minustakin ratsastus oli siihen asti mukavaa, kun hevonen totteli ja itse opin uusia asioita ratsastuksesta........
Kunnes sitten tapahtui harmittava juttu eli en pysynytkään enää satulassa ja hevonen viis veisasi, kun yritin sitä pysäyttää.Tipuin selästä ja käsivarsi murtui ja vielä niin hankalasta paikasta, ettei paraneminen ainakaan hyvin alkanut. Mutta murtumien paraneminenhan vie pitkän ajan.
En tajua miten joku voi sanoa olevan hevosen selästä putoamisen hauskaa........ no, huvinsa kullakin
Itse tuskin enää koskaan nousen hevosen selkään, vaikka ne ovatkin ihania ja ratsastaminen olisi mukavaa, mutta koska kysymyksessä on vaistonvarassa toimiva eläin, niin ihmisen voimat ei pidättele 500 kilon massaa, kun se haluaa mennä. Yleensähän putoaminen on vain pikku tömpsähdys, mutta pahastikin voi sattua.
Ja se ihmetyttää, että miksei ratsastuksessa voisi olla enemmän suojavarusteita kuin kypärä ja turvaliivi.Onhan muissakin harrastuksissa suojavarusteet.

Moi!
Minä itse olen ratsastanut kohta vuoden ja tippunut vasta yhdesti.Tippuminen tapahtui näin.
Ratsastin laiskalla ja inhottavalla hepalla käyntiä.Yhtäkkiä hevonen lähti laukkaamaan.Olin selässä 2 sekuntia ja sitten lensin pollen eteen.En kyllä tiedä miten.Hevonen yritti hypätä ylitseni mutta astui käteni päälle.Hepalla oli hokit joten käteeni sitten tuli hokin reikä ja kyynerpäähän murtuma.Verta tietenkin tuli hirveästi.Mutta minäpä en lopettanut ratsastusta.Ratsastus on hauskaa vaikkakin kallista.

Ratsastus.Mitä olisi miedän suosikki lajimme ratsastus ilman tippumisia hevosen selästä.Putominen ei välttämättä ole mikään hirveän kamla asia,varsinkaan silloinkun se ei satu.Mutta jos tippuminen hevosen selästä aiheuttaa vakaviakin vammoja.Muutamia on kuollutkin vakavissa onnettumuuksissa.Itselleni on käynyt niin.Jos haluat tietää miten,luo tuo juttu Asiaa.

Eli ei välttämättä satu vaikka näyttääkin pahalta! Kerran putosin muuten laiskahkolta Saralta kun se pukitti rodeo-pukin esteillä ja laukkasi kovaa. Lensin melkein naama edellä, mutta ei sattunu vaikka kaikki sano että luuli että mä kuolen!!! Ja juuri 1vk sitten melkein putosin tallin laiskimmalta ponilta kun laitoin sen raipalla liikkumaan ja sitten se vaan lähti laukkaympyrältä keskelle ja lensin korviin. En kuitenkaan pudonnut. Vielä samaisella tunnilla Mio nousi 3 kertaa kunnolla pystyyn, mutta hyvin ratsastaja pysyi. Eli aina ei välttämättä putoa.

Olen täysin samaa mieltä asiasta.

Itse tipuin talvella ensimmäistä kertaa. (olen siis 14) En loukannut itseäni eikä siinä käynyt muutenkaan pahasti, vain hieman niskassa rupesi tuntumaan, mutta olipahan minulla pehmoinen hanki allani. :)

Putoamisen jälkeen rupesin hieman jännittämään kun esimerkiksi laukkaisimme lujaa tai hypimme esteitä.
Esimerkiksi jos hevonen lähestyi estettä ja teki samalla jotain ihme kurvejaan rupesi sydän hakkaamaan.

Pian kuitenkin tajusin että ei ole mitään syytä jännittää 24/7 kun ratsastaa, ja että siinähän menee kaikki hauskuuskin samalla. Pian uskalsin taas jo paremmin.... Enää en alkanut himmailemaan hevosta kiidettäessä rataa ympäri ja annoin sen vain mennä esteelle joka helpotti paljon yhteistyötämme.

Nykyään minä ja huippuhoitsuni Löpö ollaan kova tiimi ja paras pari ikinä... Tiimityömme toimii loistavasti kun en kokoajan aattele että tipunko vai en. :D

Itse asiassa pelkään joskus tippuvani. En ole tipahtanut kuin kerran(ratsastuskoulussa) mutta ainakin 10 kertaa yhdellä shettiksellä naapurissa. Pelkään useinkin että tipahdan estetunnilla koska olen nähnyt monta estetuntia jossa ratsastaja lentää selästä. Kun minä tipahdin ensimmäisen kerran selästä, se ei ollut kiva juttu. Minulta murtui kyynerpää ja hevosen hokki teki käteeni reijän johon sitten laitettiin tikki. pelkäsin ratsastaa tämän kysyisen tapahtuman jälkeen. Jouduin odottamaan kuukauden että pääsin uudestaan ratsaille. Päädyin 3 talutustunnille ja ratsastin sitten puolivuotta joka viikko. Mutta millään en uskaltanut laukata. Sain ihan kamalan kammon siitä kun tipahdin. Laukkaaminen tuntui niin pahalta. Mutta nyt. Tämän vuoden ihan alussa, keräsin rohkeuteni ja laukkasin. Pelkäsin mutta kun olin laukannut hetken, tunsin onnen lemahtavan sisälläni. Nyt hypin 70cm esteitä hevosilla ja uskallan laukata. Tosin vielä en ole kovin isolla hevosella ole laukannut mutta sen olen ajatellut toteuttaa ennen uuttavuotta. Kaikki rohkeasti selkään. Jos ei satu mitään.

moi, mulla tilanne on päinvastoin: pelkään koko ajan, että putoan. Kävin joskus aikoinaan Tuomarinkylässä alkeiskurssin ja nyt oon käynyt kaikki muut, paitsi yhden tunnin. ja oon pysynyt selässä joka tunti, mutta asiaa on helpottanut sellainen erityissatula. Mulla on varmaan ihan sairaalloinen pelko siitä, että putoan, Hevosessa ei ole mitään vvikaa, vika taitaa olla mun korvien välissä. siis asenne, että putoan. Pari kertaa ollaan käytetty tavallista satulaa ilman jalustimia, ainakin tänään ja tuntui tosi oudolta mennä tavallisella satulalla. Tuomarin kylässä putosin melkein joka kerta. oon mennyt 9 kertaa putoamatta, kiitos hyvän hevosen ja opettajan.

Oon tippunut vaikka kuinka monta kertaa, yleisä sitä varten että hevonen on säikähtänyt jotakin, enkä ole varautunut. Tai sitten olen säheltnyt ite jotain (mm. vikeltäessä).

Vaan kerran mua on sattunut oikeesti, mutta sillonkaa ei tullu edes mustelmaa kun tipuin pehmeelle hiekalle. Hevoseni säikhti silloin lentoon lähteviä lintuja ja lähti kiitolaukkaan, veti kamalaa rodeoo, eikä kuunnellut pidätteitä. Sitte se pukitti monta kerta peräkkäin ja tipuin maahan LUJAA. Tipuin ensin sellleni ja siit vielä muutaman kerran ympäri. Ratsastin kuitenkin sitkeästi tunnin loppuun, tosin kevyemmin.

Oon tippunu 11 kertaa,eikä oo sattunu:D

Oon tippunu 2 kertaa. Eka tippumienn ei ollu paha, mut ei se ollu kauheen kivaakaan. Tipuin leirillä Pilkku nimiseltä ponilta. Mentiin laukkaa uraa pitkin, ilman jalustimia. Piti siirtää raviin, mutta Pilkkupa ei siirtänyt pidätteistäni huolimatta. Se vain laukkasi ja laukkasi ja yhtäkkiä siirtyikin yllättäen raviin, jota en osannut odottaa. Aloin liukua sen vasemmalle kyljelle(mentiin siis oikeeseen kierrokseen) ja yritin ottaa seinästä tukea vasemmalla kädellä. Toisella tarrauduin se harjaan. En saanut seinästä kunnolla otetta joten takerruin sen kaulan ympärille 2 sekunniksi, kunnes löysin itseni maasta makaamasta kyljelläni ja toinen jalkani oli pysähtyneen Pilkun mahan alla. Aika pelottavaa se oli ensin tuntea se ensikertalaisen "ihana putoamisen tunne" ja sitten huomata, ettei pysy kyydissä ja saattaa litistyä ponin ja seinän väliin, ja sitten vielä katsoa muurahaisen näkökulmasta ponia, jolta oli juuri pudonnut, koska se ei ollut kuunnellut pidätyksiä. Se oli esteleiri, ja oli vasta alkuverryttelyt olleet menossa. Leirilläni yksi tunti kuvattiin, ja tietenkin sitten juuri se tunti, kun epäonnistuin. Onneksi sitä ei nähty videolla, kun katsoimme sitä myöhemmin. Otin tiputtuni Pilkun kiinni ja leiriavustaja tai mikä tyttö olikaan, tuli punttaamaan minut kyytiin. Heti kun tyttö oli irrottanut otteensa pilkusta, se lähti ravaamaan muiden perässä, joiden olisi pitänyt pysäyttää hevoset kun tipuin, mutta e, eivät pysäyttäneet. Siinä se pilkku sitten ravasi hullun lailla ihan kiitoravia taisi olla. Tarruduin harjaan ja satulan etukaareen kaikin vimin, painoin pohkeet sen kylkiin ja kantapäät alas, enkä tippunut. Sitten piti vielä hypätä rataakin kyseisellä tunnilla, ja Pilkku kielsi 2-4 kertaa yhden tietyn pystyn. Että näin on mulla mennyt leirillä. Seuraavana päivänä menin sitten ilkulla ilman satulaa, mutten tippunut, luojan kiitos ja herran jumala, sillä oli ihan sairaan luinen selkä. Mut ei täs muuta ollukaan kerron toisen tippumisen sit seuraavassa viestissä. Kun olet tippunut ekaa kertaa, oliko se seinän ja ponin väliin? Jos oli, vastaa viestiin, jooko, ja kerro miten se tapahtui, minua kiinnostaa. Jos et, älä valita, että viesti oli liian pitkä ja tylsä. Sinulla nimittäin tuskin on kokemusta niin karmivasta tunteesta, kuin minulla oli!!!

Loppuenlopuksi, se on jokaisen oma mielipide uskaltautuuko hevosen selkään enää uudelleen. Itse olen pudonnut todella monta kertaa hevosen selätä enemmän ja vähemmän pahasti. Nilkka on murtunut, kummastakin nilkasta mennyt nivelsiteet ja lonkka mennyt sijoiltaan. (Olen 16w ja harrastanut 9w)

jaa, en kaikkee jaksanu lukee, mutta putoaminen on ihan luonnollista joissain tilanteissa, esim mun heppa pari kertaa juossut hankeen niin että kompastunut, ja itse pyllähtänyt kaaressa kaulan yli hankeen, eikä siinä muu auta kun takasin kivuta. :)
Jos ei ole vielä kehittynyttä tasapainoa hevosen selässä, niin putoaminen on todennäköisempää vikuroivan hepan selästä kun kokeneemmalla ratsastajalla, muttas siinähän sitä oppii kun tulee odottamattomia tilanteita oppii "lukemaan ratsun käytöstä"...
Ei se tippuminen tee paremmaksi tai huonommaksi, mutta tärkeintä on aina pitää mielessä mitä voi sattua, että on varautunut tulemaan "turvallisesti alas" ja se on sitä taitoa joka kehittyy ajan kanssa. Varsinkin ulkomailla alkeiskurssin tärkeimpiä harjoituksia on "pudota oikein".
Mutta takaisin vaan selkään vaikka putoaa, mikä ei tapa se vahvistaa... :)

Tosi kurja juttu. Oliko se sinun vanhempien auto?vastaa

Moi. Oon ratsastanu viime talvesta saakka enkä oo kertaakaan tippunut paitsi välillä on meinannut jos esimerkiksi hevonen pysähtyy esteen kohdalla vauhdikkaasti tai muuta.....m

Tipuin eilen kiitolaukasta kuralätäkköön.

Tipuin varmaan noin 1-2 kuukautta sitten, kun minun ratsuni teki tunnilla jäätävät pukit laukan alkaessa. Tasapainoni horjui, mutta pysyin selässä vielä pari laukka-askelta kunnes tiesin etten pysy selässä. Laitoin vasemman käteni syöksyasentoon kun vasen jalkkarini lähti jalasta. Pelkäsin ilmalennossa ettei toinen jalustin irtoa, mutta irtosi se onnneksi. Lensin käsi ihan ihme kurvilla maneesin seinän ja ponin väliin mahalleen. Hevonen lähti laukkaamaan toiseen suuntaan. Niin, oikea käteni meni ihan outoon kurviin, mutta ei onneksi murtunut tai mitään. Muutkin ryhmässämme putosivat, vain yksi pysyi yhden kiltin ponin selässä. Jatkoimme ratsastusta normaalisti. Tuli hyvin lievä aivotärähdys, ja se käsi mikä jäi outoon asentoon meni 3 päiväksi kosketusaraksi. Onneksi oli turvaliivit myös, enkä lentänyt seinään!

Hei. Turvavyö onkin tärkeä ajoneuvo. Ajoneuvoksista ei kannata piitata niin kovin.