Ihmeiden aika ei ole ohi

Täs kaikki ihmeet mun elämästä mitä muistan.

Olin päässy joku aika sitten rippikoulusta. Oon uskonu lapsesta asti Jumalaan, mut en ollu löytäny Jeesusta, enkä oo uskovaisesta perheestä. Riparilla aloin ekaa kertaa lukeen raamattua koska se papin saarna oli niin tylsää ja huomasin, et raamattu itseasias olikin mielenkiintoinen.

Kävelin sillo kirkon vieres ni mun päähän tuli kysymys et haluanko uskoo Jeesukseen ja raamattuun, en siis kuullu mitään ääntä vaan se tuntui vaa joltain omalta ajatukselta, tosin nyt tiedän nykyään et ei se ajatus ollut omani.

No mietin hetken ja sit aattelin et miksikäs ei ja samantien alkoi kirkonkellot soimaan. Vähän ihmettelin sitä mut aattelin sit vaa et se oli sattumaa ja asia ei jäänyt mieleen mitenkään merkityksellisenä.

Toinen ihme tapahtui, kun olin ihan rikki ja mietin itsemurhaa parisuhteesta eron jälkeen. Asuin mummonmökissä landella. Makasin sit kerran makuupussis ulkona, katsellen tähtitaivasta. Silloin epäilin myös mun uskoa nii lopulta pyysin Jumalaa antamaan jonkun merkin jos se on olemassa nii samalla sekunnilla lensi tähti taivaalla. Eikä koko muuna iltana ollu tähdenlentoja. Ei sekään muuttanu mun elämää oikein, kai mä vaan aattelin et ehkä se oli vaan sattumaa.

Josain välis olin shamaani ja henkimaailmasta oli tullut mulle tuttu eri psykedeelisten yrttien avulla. Jotenki sain päähäni et oon raamatun ensimmäinen ratsastaja eli kiinalaisittain Lännen Valkoinen Tiikeri. Päätin selvittää asian ja laitoin astro.fi foorumille ennustuksen, että jos oon se niin sinä ja sinä päivänä taivaalta sataa tulta. Sinä päivänä Fukushima räjähti ja tulkitsin että kun niitä radioaktiivisia hiukkasia kutsutaan kuumiksi hiukkasiksi niin se olisi sama asia, kuin taivaalta sataisi tulta. Astro sit poisti aiheen ja bännäs mut, kun se ennustus kävi toteen koska "pelottelin" ihmisiä ku sanoin et pysykää sisällä mut sen oli ehtiny lukeen jo tuhannet ja tulee aina välil netis vastaan ihmisiä, jotka muistaa sen aiheen.

Aikaa sit kului ja vuosien päästä olin ollut koko päivän Tampereen Pyhäjärvellä kuvaamassa lentokoneiden vanoja eli ns. kemikaalivanoja. Tein siihen aikaan kaikenlaista muutakin aktivismia ja joskus silloin olin alkanu Jumalan lisäksi uskoa myös Jeesukseen.

Tuli lopulta ilta ja jäin kivelle istuun ja katsoon kuinka tähdet alkoi tulla esiin. Sitku oli jo pimeää, niin mun mieleen tuli taas sellainen ajatus mikä kysyi nyt multa: epäilenkö vielä vai tarviinko lisää merkkejä, ja samalla se kysyjä toi mun mieleen mielikuvan siitä tähdenlennosta. Mietin aika kauan mut sit päätin et kyl mä nyt uskon ilman mitään lisämerkkejäkin.

Heti kun tein sen päätöksen, taivaan halkoi punainen viiva joka laajeni sitten melkein koko taivaan peittäväksi viuhkaksi. Se kesti vain pari sekuntia mutta se oli tosi upea näky. Myöhemmin luin että tuollainen rautaa sisältävä tulipallo taivaalla on erittäin harvinainen eikä sellaisesta oo ees kuvaa, yhden maalauksen löysin jostain 1800-luvulta. Kaikestahan on netissä kuvia, mut tästä ilmiöstä ei löydy.

Nyt oon pöpilässä, taas ihan rikki ku parisuhde päättyi. Mul oli tuolloin melkein 5 tuhatta kaveria facessa ja postailin kaikkea aktivismia mut myös uskonnollisia juttuja. Mua oli alkanu häiritseen se kun olin ollu niin monessa asiassa oikeassa nii laitoin faceseinälle et jos oon profeetta ni huomenna sataa lunta. En muidta tarkalleen päivämäärää, mut silloin oli about kesän loppu eikä ois voinu mitenkää tulla lunta. Mä siis kävin kirjastos netis sieltä pöpilästä ja sit seuraavana päivänä menin taas kirjastoon ja ilmoitin sit seinällä, että ei tule lunta, en ole profeetta. Kävelin takas pöpilään ni yhtäkkiä alkoi tulla lunta, tosi isoja hiutaleita. Se kesti vaan about puol minsaa mut tietenki olin ihan ihmeissäni. En kirjoittanu tästä faceen mitään enää, koska ei varmaa kukaan ois uskonu enää muutenkaan. Profetoiminen ei siis tarkoita erityisesti tulevaisuuden ennustamista vaan termi tarkoittaa yleensäkin Jumalan puolestapuhumista.

Vuosia kuluu taas ja ajan autolla yhen mun eksän kans kalastamasta kotiin. Koko päivä oltiin oltu pyytämässä kalaa mut ei ollu tullu mitään ni sit iha läpällä rukoilin ääneen et eikö Jumala vois antaa meille jotenki saalista nii heti juoksi jänis auton alle, eikä menny lihat pilalle ku sen pää kolahti johonkin rautaan auton pohjassa, pysäytin auton ja otin kuolleen jäniksen kyytiin. Olin ihan ihmeissäni ja nauroin et onpa Jumala kiltti, mut se eksä oli noita ja näki kuolleita ihmisiä, poltti mun raamatunkin, se vaan tärisi paniikissa eikä pystyny sanoon oikeen mitään.

Jumala on kans pelastanu mum hengen useasti. Kerran olin porukoiden kans mökillä Lapissa jouluna. Ne meni nukkumaan ja päätin sit juoda kaikki viinit. Sit kännis sainki idean et lähden testaan mutsin tuliterää työsuhdeautoa. Niinpä sit tein ja musa kovalla oli kiva huristella pimeässä metsäteiden keskellä. Sit yhtäkkiä joku sanoi mun päässä, tä ei ollu mikää kevyt ajatus, vaan ihan kuulin ku joku sanos et hiljennä. (Jatkuu seuraavassa viestissä)