Ihmisen omaan järkeen perustuvat käsitykset ovat aina pyrkineet muuttamaan Jumalaa ja tulkitsemaan Hänen Sanaansa niin, että se palvelee ihmisen perisynnin turmelemaa luontoa. Tämän takia maailma on täynnä erilaisia uskoja ja uskomuksia, joille on Kainin tavoin pystytetty oma alttari.
Jeesus kumoaa voimakkaalla tavalla tällaiset monioppisuuden käsitykset: "Minä sanon teille. Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella, toinen otetaan ja toinen jätetään. Kaksi naista on yhdessä jauhamassa, toinen otetaan toinen jätetään. Kaksi miestä on pellolla, toinen otetaan toinen jätetään." (Luuk.17:34-36)
Välimuotoja ei siis ole, on joko Kristuksen seuraaja opissa, elämässä ja kärsimisessä, tai sitten ei. Tätä asiaa Jeesus valottaa ensin vertauksella "väärästä tuomarista", joka rohkeasti siteerasi Jumalan sanaa työssään, mutta sydän oli lujasti kiinni ajallisissa. Tuomari ajatteli mielessään: "Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä….." (Luuk.18:4)
Köyhän lesken auttaminen ei siis lähtenyt lähimmäisen rakkaudesta, vaan oman kunnian pyyteistä. Jeesus joutuukin toteamaan vertauksen lopuksi: "Mutta kun ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maanpäältä"? Kysymys on vastaanottavan uskon loppumisesta.
Jumalanvaltakunnan evankeliumikin, jonka voimana on Pyhä Henki, leimataan vain "yhdeksi Raamatun tulkinnaksi". Toisessa esimerkissä (tulevan sunnuntain evankeliumiteksti) fariseus ja publikaani menevät rukoilemaan temppeliin. Fariseukset sanoivat tuntevansa Jumalan, mutta he kielsivät tärkeimmän eli Pyhän Hengen voiman, jonka ihminen saa parannuksen armon kautta.
Tämän takia heillä ei ollut oikeaa lähimmäisen rakkauttakaan. Tämä näkyy rukouksen sisällössä: "Minä kiitän, etten ole niin kuin tuo toinen." Väärän tuomarin tavoin ei hänkään välittänyt lähimmäisistään, eikä tarvinnut evankeliumia eikä "saattomiehiä". Asiat puhuttiin suoraan Jumalan kanssa, jolloin "välimies Jeesus Kristus" ja Hänen seurakuntansa läsnäolo peittyi omaan hengelliseen sokeuteen..
Tilanne ei näin ollen ollut yhtään parempi kuin väärällä tuomarillakaan, joka kulki täydellisessä pimeydessä. Publikaanin kohdalla Jeesus haluaa osoittaa, että oman syntisyytensä tunteva on lähempänä Jumalaa kuin omavanhurskas. Jeesus toteaakin publikaanista: "Tämä meni hurskaampana kotiinsa kuin tuo toinen."
Miksi? Syntisyyttä tunteva ihminen kaipaa Jumalaa ja lähtee etsimään Jumalanvaltakuntaa ja "etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan." Publikaanin tavoin "Jumalan mielen mukaista murhetta tuntevalle" ihmiselle kuulutetaan rakkauden evankeliumia Jumalan armovaltakunnasta: Poikani ja tyttäreni ole hyvässä turvassa sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Vapahtajasi nimessä ja sovinto veressä.
( Lähde: Tapani Kirsilä/keskipohjanmaa.fi
Ke 18.8.2004 klo 19:44)
Jeesus kumoaa voimakkaalla tavalla tällaiset monioppisuuden käsitykset: "Minä sanon teille. Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella, toinen otetaan ja toinen jätetään. Kaksi naista on yhdessä jauhamassa, toinen otetaan toinen jätetään. Kaksi miestä on pellolla, toinen otetaan toinen jätetään." (Luuk.17:34-36)
Välimuotoja ei siis ole, on joko Kristuksen seuraaja opissa, elämässä ja kärsimisessä, tai sitten ei. Tätä asiaa Jeesus valottaa ensin vertauksella "väärästä tuomarista", joka rohkeasti siteerasi Jumalan sanaa työssään, mutta sydän oli lujasti kiinni ajallisissa. Tuomari ajatteli mielessään: "Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä….." (Luuk.18:4)
Köyhän lesken auttaminen ei siis lähtenyt lähimmäisen rakkaudesta, vaan oman kunnian pyyteistä. Jeesus joutuukin toteamaan vertauksen lopuksi: "Mutta kun ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maanpäältä"? Kysymys on vastaanottavan uskon loppumisesta.
Jumalanvaltakunnan evankeliumikin, jonka voimana on Pyhä Henki, leimataan vain "yhdeksi Raamatun tulkinnaksi". Toisessa esimerkissä (tulevan sunnuntain evankeliumiteksti) fariseus ja publikaani menevät rukoilemaan temppeliin. Fariseukset sanoivat tuntevansa Jumalan, mutta he kielsivät tärkeimmän eli Pyhän Hengen voiman, jonka ihminen saa parannuksen armon kautta.
Tämän takia heillä ei ollut oikeaa lähimmäisen rakkauttakaan. Tämä näkyy rukouksen sisällössä: "Minä kiitän, etten ole niin kuin tuo toinen." Väärän tuomarin tavoin ei hänkään välittänyt lähimmäisistään, eikä tarvinnut evankeliumia eikä "saattomiehiä". Asiat puhuttiin suoraan Jumalan kanssa, jolloin "välimies Jeesus Kristus" ja Hänen seurakuntansa läsnäolo peittyi omaan hengelliseen sokeuteen..
Tilanne ei näin ollen ollut yhtään parempi kuin väärällä tuomarillakaan, joka kulki täydellisessä pimeydessä. Publikaanin kohdalla Jeesus haluaa osoittaa, että oman syntisyytensä tunteva on lähempänä Jumalaa kuin omavanhurskas. Jeesus toteaakin publikaanista: "Tämä meni hurskaampana kotiinsa kuin tuo toinen."
Miksi? Syntisyyttä tunteva ihminen kaipaa Jumalaa ja lähtee etsimään Jumalanvaltakuntaa ja "etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan." Publikaanin tavoin "Jumalan mielen mukaista murhetta tuntevalle" ihmiselle kuulutetaan rakkauden evankeliumia Jumalan armovaltakunnasta: Poikani ja tyttäreni ole hyvässä turvassa sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Vapahtajasi nimessä ja sovinto veressä.
( Lähde: Tapani Kirsilä/keskipohjanmaa.fi
Ke 18.8.2004 klo 19:44)
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut."
1 Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.
2 Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja.
3 Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan,
4 vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,
5 joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
6 intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
( Fil. 3)