Proffan Rouva tuolla esittu kysymyksen, joka mielestäni vaatii hiukan yleisempääkin vatvomista:
"
Lisäksi minua ihmetyttää suuresti, miten feministit voivat isoon ääneen vaatia miehiä jäämään kotiin lapsiaan hoitamaan, jos feministien näkemys kotityöstä on kuvaamasi kaltainen - mitä kukaan älykäs ja koulutettu nainen ei voi tehdä. Miksi sitten älykkään ja koulutetun miehen pitää se tehdä feministin mielestä?
"
Eli siinäpä se.
Miksi feministit haluavat, että miehet jäisivät kotiin hoitamaan lapsia?
Onko kyseessä feministinen ajatusmalli, että vain naisella tulisi olla oikeus toteuttaa itseään.
Edelleen voidaan kysyä, että jos feminsiti haluaa miehen, joka jää kotiin hoitamaan lapsia, niin miksi feministi ei pariudu huonosti koulutetun tai muuten vaikeasti työllistyvän kanssa.
Miksi feministi haluaa miehekseen menestyjän jota ei kakaroitten kanssa pusaaminen kiinnosta?
"
Lisäksi minua ihmetyttää suuresti, miten feministit voivat isoon ääneen vaatia miehiä jäämään kotiin lapsiaan hoitamaan, jos feministien näkemys kotityöstä on kuvaamasi kaltainen - mitä kukaan älykäs ja koulutettu nainen ei voi tehdä. Miksi sitten älykkään ja koulutetun miehen pitää se tehdä feministin mielestä?
"
Eli siinäpä se.
Miksi feministit haluavat, että miehet jäisivät kotiin hoitamaan lapsia?
Onko kyseessä feministinen ajatusmalli, että vain naisella tulisi olla oikeus toteuttaa itseään.
Edelleen voidaan kysyä, että jos feminsiti haluaa miehen, joka jää kotiin hoitamaan lapsia, niin miksi feministi ei pariudu huonosti koulutetun tai muuten vaikeasti työllistyvän kanssa.
Miksi feministi haluaa miehekseen menestyjän jota ei kakaroitten kanssa pusaaminen kiinnosta?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Feministit toivovat, että miehet ottavat OSAA lastenhoitoon. Eli jakavat työtaakan naisten kanssa. Mitä vähemmän on työstä pois lasten takia, sen vähemmän oma työura siitä kärsii. Ja kun yhden työn jakaa kahteen osaan, niin kummallekin tulee vain puolikas kokonaisuudesta. Ihan yksinkertaista matematiikkaa.
Mutta nyt vieraat kutsuvat. Äh, koko päivä palstalla, eikä kuin pari kolme järkevää kommunikaatiohetkeä.
Ohitit taas hiuksen hienosti sen pointin joka proffan rva esitti. Jos feministien mielikuva on lähelläkään omaasi, miten he voisivat kunnioittaa miestään lastenhoitajana, kun eivät kunnioita siinä muitakaan?
Ja sitten. Miten se taas menikään? Jos ihminen ei ymmärrä kyseenlaistaa elämäänsä lasten ja kodin hoitajana hän on alistetussa asemassa? Missä asemassa on henkilö joka ei ole saanut itse päättää mitä haluaa?
Mitäs tässä kunnioittamisesta vouhotetaan. Tarkoitus on hoitaa lapsia.
"Isoon ääneen vaatia" on aika roisisti sanottu.
Kun itsestäänselvyyksiä (tässä tapauksessa: pikkulapset hoitaa äiti) kyseenalaistetaan, sitä sanotaan "isoon ääneen vaatimiseksi".
Mitä on ajateltava siitä, että sama asia, joka naisen tekemänä on ollut itsestäänselvyys, on miehen tehtäväksi ehdotettuna "isoon ääneen vaatimista"? Onko se naissukupuolen vika ja häpeä, että avio-/avomiehet eivät pidä itsestäänselvyytenä, että osallistuivat - vaatimatta - lasten ja kodinhoitoon jäämällä joksikin aikaa työelämästä pois? Naurettavaa. Mikseivät miehet ole tulleet ajatelleeksi asiaa ihan omaehtoisesti, aloitteellisesti ja luovasti, nyt kun naiset ovat koulutukseltaan ja ammattivalmiuksiltaan miesten tasolla?
Itsestäänselvyys ole siinä, että lapsia on hankittava, vaikka ei halua niitä hoitaa?
Mikseivät monetkaan miehet halua hoitaa lapsia (työelämästä pois jääden), mutta useimmat miehet kuitenkin ovat iloisia saadessaan lapsia?
Miksei naiset halua?
"
Onko se naissukupuolen vika ja häpeä, että avio-/avomiehet eivät pidä itsestäänselvyytenä, että osallistuivat - vaatimatta - lasten ja kodinhoitoon jäämällä joksikin aikaa työelämästä pois?
"
Liekö sitten häpeä, tuskin.
Mutta miksi naiset eivät valitse miehikseen niitä nykymiehiä jotka menettelevät kuten esitit.
Olisiko syytä naisten hiukan miettiä niitäkin ominaisuuksia puolisoaan valitessaan. Nainen ottaa puolisokseen kovan tason menestyjän jolla on rahaa ja valtaa. Sitten nainen alkaa ikkemään kun tämä alfauros ei haluakaan osallistua vaippojen vaihtoon.
Kannattaisiko naisen mieluummin valita puolisokseen joku vaikka vihreänliiton orastynkkynen tai vastaava profeministi.
Hassua ajatella, että siitä kovasta menestyjästä tulisikin lapsen synnyttyä kiltti ihana pehmoisi.
Minusta tällaiset asiat pitäisi sopia ennenkuin mennään lapsia tekemään. Sopia yhdessä. Tai voihan aina jättää lapset tekemättä.
Mietinpä vain, eikö "alfaurosta" saa mikään m uuttumaan. Ei vaatimukset, ei itsekritiikki.
Mietinpä vain, onko parempikin, että hän ei jatkaisi geenejään.
Joku voisi tähän sanoa, että miehellä on oikeus ajatella ihan itse.
Jonnin verran oman sukupuoleni ajatusmaailmaa tuntevana uskoisin, että ainakaan osaa miehistä lasten kanssa väkeltäminen ei kiinnosta vähääkään.
Kyllähän äijät sitten itkevät noissa huoltajuuskiistoissa mutta minäpä luulen, että siinä ei niinkään ole kyse hillittömästä huolesta jälkikasvua kohtaan vaan enemmänkin reppana vässykän tarve tehdä eksälle jäynää.
Itse kuulun tähän joukkoon jolle riittää, että jälkikasvulla on hyvä koti ja leipää nenän edessä. Sen enempää minua ei kiinnosta lasten kanssa touhuaminen.
tähän lankee useimmat naiset-kuvittelevat raukat pystyvänsä muuttamaan miehen.
Ihmeesti alfauroksilla l. Jöriksen Bull-tyypin miehillä tuntuu kysyntää olevan.
Kumma juttu muuten itseasiassa.
Tuntuu kuin se teoria jollaisen miehen nainen haluaa ei korreloisi millään tavalla todellisuuden kanssa.
Mutta mutta, kokonaisuudessaanhan te naiset sen päätätte millaiset miehet geenejään pääsevät levittämään.
Tuntuu tosiaan siltä, että nainen ottaa semmoisen sexyn rentun ja kuvittelee voivansa muokata siitä ihanan pehmoisin.
Siinä vaiheessa kun nainen tätä prosessia toteuttaa renttu lähtee kaljalle valittamaan kun vaimo nalkuttaa.
Ja useimmilla miehillä on aika epärealistinen kuva naisena olemisesta.
---
Sitä vähemmän naisella on tarvetta miesten muuttamiseen, mitä itsenäisempi hän itse on.
Feministinainen on juuri se, mitä miessukukunta tarvitsee saadakseen olla oma itsensä ihan rauhassa.
eiköhän tuo liene nyt niin, että jos feministin ottaa vaivoikseen ei saa tehdä mitään muuta kuin kuunnellä käskytystä ja toimia sen mukaan.
Ekana feministien tarvitsisi ymmärtää mikä on mies ja miten sen kanssa eletään. Juuri feministeillä ne asiat on eniten solmussa.
"Sitä vähemmän naisella on tarvetta miesten muuttamiseen, mitä itsenäisempi hän itse on."
Itsenäisempi mies vai nainen? Jos nainen on itsenäisempi onko sitten mies kahlitumpi?
Jos ei ole henkistä vireyttä, aloitekykyä, yhteistyöhalua, sosiaalisuutta jne., joutuu todellakin kuuntelemaan käskytystä. Muuallakin kuin parisuhteessa.
Nainen.
---
No, miestä kahlitsee ehkä hänen konservatiivinen jäykkyytensä, josta hän ei missään tapauksessa halua luopua. Eikä sitä tietysti saa häneltä vaatiakaan; ei mieheltä saa vaatia.
Voithan sinää vaatia miestä tekemään vaikka mitä.
Kuitenkin, oletko siis sitä mieltä, että miehen pitäisi vasten tahtoaan heittäytyä pehmoisiksi?
...pääsevät myös esim. aseiden ja vallan kahvaan, käy sitten kuin kommunismissa... otetaan vain.
Siihen asti vaatimisella ei ole sen kummempaa kaikupohjaa.
Mielestäni feministinen "vaatiminen" on taas yksi esimerkki ns. tuplastandardista - toisilta vaaditaan sitä, mihin ei itse olla valmiita tai josta "halutaan pois".
Kuten, kurre hyvä, sinäkin olet moneen otteeseen tuonut esille - nämä asiat ovat valintakysymyksiä. Pehmoisiä haluavan pitää ottaa pehmoisi.
Meitin perheessä rouvalla oli valinta siitä, että haluaako jäädä kotiin lasten kanssa vai mennä töihin, jolloin olisimme sitten miettineet tuota hoitovaihtoehtoa. Sen hetkisessä työ- ja elatustilanteessa minun jäämiseni kotiin ei olisi ollut millään muotoa taloudellisesti perusteltavissa oleva vaihtoehto - sossun luukulle emme halunneet mennä.
Eli ei se narikaan ole ollut niin kauhia styranki, joka rouvan olisi kotio pakottanut... Sitten päätimme tehdä tenavat putkeen, jotta päästään niistä joskus eroonkin.
Nyt ei kaduta - rouva on menossa nyt tuoreella maisteritutkinnolla työelämään (myös omaa yritystä miettii), ja voi sanoa osaltaan, että lapset on tehty (ainakin, mikäli meistä riippuu).
Eli katsotaan nyt --- tässä 90-puolivälistä on kituuteltu yhdellä palkalla, niin että miten villiksi meno menee, kun on enemmän sitten rahaa käytössä :-) Täällä tosin perheverotus vaikutti jo aivan ratkaisevasti elintasoon yhdelläkin palkalla - jos esim. kotona pienten lasten kanssa jonkin vuoden päättää toinen puoliso viettää, ja toinen saa maasta, jossa on perheverotus, työpaikan, niin suosittelen kyllä lähtemistä.
Erittäin antoisa kokemus - ja lapsemme ovat jo nyt sujuvasti kaksikielisiä.
Ei tietenkään tarvitse heittäytyä pehmoisäksi.
---
Muuten: kakrut saattavat salakavalasti viedä mennessään. Niinkin saattaa käydä. Monet isät innostuvat puuhaamaan, retkeilemään ja harrastamaan kaikenlaista lastensa kanssa, kun nämä ovat päässeet vaippaiästä. Uhmaikäiset olisivat jyhkeille isille sopiva haaste.
Ei mieheltä tarvitse mitään vaatia, jos hän tajuaa jo vaatimatta.
Sitähän naiset ovat tehneet jo sukupolvien ajan.
...kuten voit ehkä palstalla viihtymisestänikin päätellä, on oma alani alkanut maistumaan hiljalleen vähän "puulta" - ts. olen viime aikoina keskittynyt siihen, että teen pakolliset hommat alta pois...
Olen vakavasti harkinnut, että saattaisin jäädä osa-aikaiseksi, olla enemmän tenavien kanssa kotona jne. kun rouva saa töitä... Harkitsin jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Silloin ei vain ollut taloudellisesti vara tehdä niin.
Minusta olisi ollut oikeasti luonnollista, mikäli rouva olisi ollut töissä, minä opiskellut, kun lapset tulivat, että olisin ollut niiden kanssa kotona.
Kyllähän siinä tietysti sinniä olisi mieheltäkin kysytty - ei se naisellekaan ole helppoa... mutta siinä on paljon palkitsevia puolia.
Sen verran olen kuitenkin lastenkin kanssa kerinnyt olemaan, että hyvin tuntevat isäukkonsa - kaikesta huolimatta.
Laskeskelin aikoinaan kannattaisiko muuttaa tuonne maahan parjattuun suuren veden taakse.
Yllätys oli melkoinen kun havaitsin, että jos siellä laittaisin saman prosentin tuloistani erilaisiin vakuutuksiin yms. niin minulla olisi ollut parempi 'sosiaaliturva' kuin täällä haloslandiassa.
Ainoa syy miksi enmme lähteneet on tämä nurkkapatriotismi. On ikään kuin juuret kasvaneet tämän maan savikkoon.
Nyttemmin olemme ajatelleet, että pannaan pätäkkää talteen ja lähdetään aikanaan eläkepäivien viettoon vaikkapa voimakkaasta suomalaisyhteisöstään tunnettuun Fort Lauderdaleen.
Haloslandiassahan käy niin, että parinkymmenen vuoden kuluttua kellekään ei ole varaa maksaa eläkkeitä ja julkinen terveydenhuolto on vitsi.
...että monet naiset kuvittelevat itseensä kohdistuvan erilaisia vaatimuksia - ja sitten voivat olla loukkaantuneita, jos heitä ei niistä palkita (vaikka kukaan ei olisi pyytänytkään). Ne ovat semmoisia malleja...
Usein naisilla on myös tapana olettaa miehiltä - he saavat ehkä heiltä jotenkin "telepaattisia" viestejä tms... joita "tulkitsevat".
Kun ihan semmoinen juttutuokio odotusten jne. suhteen olisi paikallaan kuplien puhkaisuun.
Mies ei osaa lukea naisten ajatuksia... toisaalta "vaatiminen" on vähän huono keino saada miestä mukaan. Sanan kaiku on yhtä ikävä kuin aikoinaan kommunismissa - etenkin jos "vaaditaan" asioita, joita ei itsekään haluta tehdä.
Se on jotenkin epäintellektuellia, mielestäni, kuten kapea-alaiset liikkeet vaatimuksissaan usein tuppaavat olemaan.
Että nyt kun kohistaan tuosta vanhempainloman kustannusten jaosta, että mitäpä, jos se teettää sen, että kummallakaan ei ole varaa jäädä kotiin? Ts. kummallakaan ei enää ole vakityötä kun lapset syntyvät?
...oli suomessa niitä paljon puhuttuja pätkätöitä. 1,5 vuoden työsopimus oli pisin 10 vuoden Suomen työurani aikana...
Ulkomaille lähtöni suurin syy oli se, että Suomessa alallani ei olisi ollut toistakymmeneen vuoteen vielä tiedossa vakituista työpaikkaa. Tänne tulin 6 kk:n vierailevaan positioon ensin, ja samalla vihjaisivat, että alalla vakipaikka aukeaa sillä aikaa, johon voin hakea... Ja tässä maassa oli silloin juuri mun alan ihmisistä pulaa. (Ja olinkin ainut hakija sitten pysyvään virkaan jossa olen - ja pätevä).
Eli riski piti ottaa, joka sattui kannattamaan...
Minusta tuo vanhempainloman kustannukset (kuten mönkärekin esittää) yksinkertaisesti voidaan antaa verohelpotuksin jengille - jolloin tavallaan kansa kollektiivisesti pitää huolta jatkkuvuudestaan. Jos ei tahto siihen riitä, niin se minusta on aivan omituista, jos NIIDEN työnantajien jotka PALKKAAVAT NUORIA pitäisi yhtäkkiä alkaa kustantaa tuo lysti... Siinä ei ole mitään mieltä. (Ne työnantajat varmasti kantavat jo kortensa kekoon siinä, että joutuvat palkkaamaan ja perehdyttämään sijaiset vanhempainloma-ajoiksi...).
Nythän tuo mönkäreen idis on se, että työnantajat maksavat, mutta saavat sitten valtiolta takaisin - eli rahaa kierrätetään. Luulen, että se on sossujen juoni, jolla sitten seuraavalla vaalikaudella taloustilanteeseen vedoten otetaan "valtion aulis vanhempainlomakorvaus työnantajille" pois, ja jätetään aidosti homma työnantajien niskaan.
Mielestäni järkevämpi ja rehellisempi peruste mönkäreen ehdotuksellekin olisi suoraan pistää vanhempainvapaata pitävät vanhemmat hakemaan nuo verohelpotukset tai minimikorvaukset (jolleivat ole työsuhteessa) - heillä olisi siihen intressi, eikä työnantajan tarvitsisi olla vastuussa asioista, joista eivät todellakaan ole.
Työnantajan vastuuksi riittäköön se työllistämisriski yleensä - ja se, että antaa sitten vanhempainloman - mutta lisäkorvauksien ja paperien pyörittelystä ei heidän pitäisi olla enää vastuussa.
(Sossujen tyyliinhän tämä haittaa eniten pienyrittäjää, joka joutuu tekemään aina kaikki omasta selkänahastaan - suuressa pörssiyhtiössä on asioihin erikoistuneet konttorirotat, jotka pyörittelevät nämä muun työnsä ohella ja saavat siitä hommaa siinä samalla...)
Luulen, että yksityis ja nimenomaan pk-sektorille juuri tämä feministien aloite (etenkin jos sossujuoni toteutuu, tai tämä ennusteeni sellaisesta) tekee todella hallaa... työllistämisinnokkuuden suhteen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000008396290
Onpahan ainakin tasa-arvoista.
..kuten jo tuolla aiemmin esitin, feminismihän tähtää yhteiskunnallisen vallan haltuunottamiseen miehiltä, jätetään mies hoitamaan mukuloita ja mennään itse vallankahvaan nauttimaan elämästä, ei siinä sen kummallisempaa..
...miksi Suomessa menee asiat niin "hyvin". Vallankahvaan siis mennäänkin nauttimaan. Minä-tyttö kun luulin että sinne "mennään" kantamaan yhteiskunnallista vastuuta ja tekemään kovaa työtä kaikkien hyväksi.
On kiva tietää nyt, sivumennen sanoen, minkä arvoisena miehet pitävät äitiensä ja vaimojensa työtä "jättäessään heidät hoitamaan mukuloita" ja "mennessään sinne vallankahvaan nauttimaan". Minä olen aina pitänyt eri yhteiskunnan sektoreilla tehtyä työtä - perhe mukaanlukien - yhteiskuntaa ja hyvinvointia rakentavina, yhtä tärkeinä elementteinä. Nyt näyttää, että jotkut miehet halveksivat tiettyä sektoria, eivätkä tahdo ottaa siihen osaa. Tämä sektori - koti ja lapset - on siis halveksuttava ja tarpeeton osa yhteiskuntaa, koska sitä ei ilmeisesti ole tärkeää hoitaa.
Ihmetyttää vain, kuinka riittää halua hoitaa isoja yksiköitä, ellei ole lainkaan intoa kiinnittää huomioita pieniin, perusyksiköihin.
Onneksi tuli löydettyä sellainen "pehmomies", joka ei kuvittele, että suurempi on aina parempaa.
"Miksi feministit haluavat, että miehet jäisivät kotiin hoitamaan lapsia?
Onko kyseessä feministinen ajatusmalli, että vain naisella tulisi olla oikeus toteuttaa itseään."
Onpas täällä taas hauska kärjistys.
Feministit ovat vaatineet, että MYÖS miehet olisivat valmiita ottamaan vastuuta ja jäämään kotiin. Eli että urakka jaettaisiin tasan. Niin että esim. vuorotellen oltaisiin kotona. Ei niin, että VAIN miehet jäisivät kotiin.
"Edelleen voidaan kysyä, että jos feminsiti haluaa miehen, joka jää kotiin hoitamaan lapsia, niin miksi feministi ei pariudu huonosti koulutetun tai muuten vaikeasti työllistyvän kanssa"
Kylläpäs sinulla nyt on yksipuolinen näkemys miehistä. Maailmaasi mahtuu vain kaksi miestyyppiä A)menestyvä, hyvin koulutettu uraohjus, jota ei muu kuin työ kiinnosta ja B)huonosti koulutettu työtön, joka vain makaa kotona. Onneksi tuo vaihtelevuus oikeassa elämässä kuitenkin on suurempaa. Toisaalta taas voidaan miettiä sitä, että se, että mies on kotona ei vielä takaa sitä, että hän on valmis lapsia hoitamaan, ikävä kyllä.