Sielun kuolemattomuudesta...

Nimimerkki: Pakstori
Sielu tarkoittaa fiilistä, tunnetilaamme, se on mm. sydänhermojen aiheuttama asia, ja siitä Raamattukin sanoo, että älkää näyttäkö kenellekään koskaan sydäntänne - sieluanne! Mitä hyötyä on tuntea muita sieluja kuin omaansa? Mitä tapahtuu, jos jonkun fiilis muuttuu, kesken elämän, ja hän ei tunne enää itseään? Tämä tapahtuu: "Vaikka voittaisit itsellesi KOKO MAAILMAN, mitä se hyödyttää, jos saat sielullesi tuhon ja turmion"(Jeesus)
Sielut tulevat silti ihmisten maailmassa MELKEIN kaikki kuolemaan, koska vaikka tunne ei ole sama asia, kuin henki - sanomamme sanat ja ruumis, Ihminen on ahne, joku monessakin asiassa, ja kuka hyvänsä voittaa siis maailmaa taidollaan zoinata ja parnata asioita fiiliksiinsä, ja silloin sielu kuolee, ja fiilis vaihtuu kokonaan. Kuuluisaa on sielun muuttuminen tuskaksi, silloin kun ihminen on tehnyt sosiaalisessa elämässään SYNTIÄ tai häneltä vaaditaan jotakin vaikeaa suoritusta, joka on jäämäisillään kesken, ja tuska johtuu siitäkin, että joku suree tai jopa kiroaa sinua, tehtyäsi hänelle jotakin pahaa. Tällöin joudutaan tekemään esim. verensiirtoja muilta, jos tunteensa on vaikea. Yleensä ei kenenkään pelkkien pahojen ja vaikka kuinka kiusaavien puheiden kuitenkaan pitäisi antaa koskaan paljoa vaikuttaa omaan fiilikseensä. Ja kuka siltäkään voi kokonaan välttyä, jopa Jumala teki pahaa kerran, kun vedenpaisumus tapahtui, siksi emme näe paljoa
hiisiä/örkkejä/kääpiöitä/hobitteja/ihmisiä/haltioita - elävien keskuudessa enää...
Haluatteko heidät takaisin? Rukoilkaa sitä "lentävältä spagettihirviöltänne"; vai mikä "haikara" se on, joka lapset rakentaa toiminnallaan kohtuihinsa - siitosten tapahduttua?! Jos synnytätte ja siitätte ihmislapsia, ette silti vanhempina saa kiitollista lasta, jos ette lupaa hänelle synnyttyään, jotakin tarpeeksi hyvää, elämäänsä... EI kaikki ole voitoissamme koskaan pelkästään "omaa ansioita", mutta jokainen voi Luojaltaan pyytää mitä tahansa, vaikka omat vanhemmat eivät silti pyyntöään aina täyttäisikään... Yli-Jumala on ensimmäinen elävä olento ja Hän elää sielullisesti vaikeissa olotiloissa, joidenka suuruutta emme edes käsitä tai itse koskaan koe... Taas HÄn sanoo, että "NYT"!

Mistä syystä tuulette siis kuitenkin, että sielun kuolemattomuus olisi harhaoppi? Jos joku ihmisyksilö ei voita maailmasta koskaan mitään, ahnetta, niin hänen sielulleen ei tapahdu koskaan mitään pahaa? Ei kaikille näin voi käydä, mutta joillekin voi. Ei kaikki ihmiset ole Messiaansa omia, eikä kaikki ole paholaisia - sielun vihollisen leirissä... Tämän maailman ruhtinas haluaa tuhota sielun sen vuoksi, että Ihminen kiroaisi Luojansa, tuntiessaan jotakin tuskaa tms. kuten sille itselle tiedetään käyneen.

Jeesuksen sielu oli Rauha kauan, mutta silti Hän uhrasi senkin - rakkautensa tähden; "En minä anna teille omani, kuten maailma antaa, mutta oman Rauhani minä jätän teille!" Siis Jeesus annettuaan rauhansa oli myöhemmin silti sotainen ja riitainen olento... Ei kannata tavata Jeesusta näyissään, tai muistella henkeään - sanojaan, jos ei pysty mitenkään häntä "viihdyttämään" tai mikä parempaa, noudattaa elämän sanansa. Älkää näyssä tapahtuvia asioita, viekö sen edelle, minkä tiedätte Jeesuksen henkisiksi vaatimuksiksi... Kuka hyvänsä voi hetken näyttää teille ties mitä Jeesusta, ja älkää koskaan luopuko lahjan/lainan antamisesta siinä, että NÄKYJEESUS muka antaisi teille luvan olla antamatta kaikille mitä he pyytävät teiltä...
Jeesuksen tuoma Rauha, on melko sama tunne kaikille, ja kyseessä ei ole tietääkseni pelkästään tuon niminen suomalainen nainen... Homonyymi vain.