Maalaisveri kuohahtaa ja junttimaisuus tunkee ilmoille. Joku alkoi puhua RUOTSIA! Juntin jalka jaa heti lattiaan. Juntti potkaisee vapaalla jalalla paskahuusin mataa seinaa. Polvi murtuu. Keinutuoli kaatuu ja HK:n sininen tulee suolesta ulos. Juntti repii rahat ja rikkoo rarion. Kuuluu viimein "PERKELE", sitten pulputusta ja ahkaisy. "Jumalauta taalla ei kielilla puhuta".
Juntti hiljenee rukoukseen.
Juntti hiljenee rukoukseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika osuva kuvaus meistä suomalaisista. Usein me ei yhtään kyseenalaisteta ulkomaalaisvihaamme. Se on vaan. Todellisuutta. Peruste.
Kirjallisuusmiehiä kun oon, niin usein säälittelen että kirjallisuushistoriamme on aika pahasti fennomanian(suomalaisuuskiihkoilun) raunioittama. Mun mielestä Kivi, leino ja Lönrut ei nyt niin ihme-lahjakkaita kirjoittajia olleet. Se oli enemmänkin heidän poliittinen kantansa, joka teki heistä merkittäviä.
Suomessa asuneet suomalaiset venäjän/ruotsinkieliset kirjailijat olemme unohtaneet; vai kuka tietää että 1900-luvun merkittävin suomalainen runoilija oli Bertel Gripenberg? Kuinka monta runoa ootte kuulleet? Viimeksi Yrjö Jylhä käänsi pari kappaletta joskus 1920-luvun alussa...
Harmillisen junttimaista....
Ja Suomen merkittävin maalari, jonka teoksilla on ollut ihmisten elämää muuttava VOIMA ja joka tunnetaan maailmanlaajasti, on ollut rantaruotsalainen TOM of FINLAND! Gallen-Kallelaa ei ulkomailla tunneta, mutta mainitsepa TOMPPA, niin johan tiedetään suomenruotsalaisten lahja maailmalle!
Ihmiset haluavat samaistua menestyjiin ja kuta läheisempi, sitä helpompi. Ihan kuin itsekin olisi vähän parempi immeinen, kun "idolikin" on. Vaan entäs kun ei enää "idoli" pärjääkään, olisi kasvattavaa mennä mukaan hänen alamäkeensäkin, mutta yleensä silloin jätetään mokoma petturi, ei se ollutkaan sellainen kuin olimme luulleet.
Niinkö me teemme itsellemmekin, kun hyvin menee niin olemme niin hyviä että. Sitten kun tulee alamäki, hylkäämmekö itsemmekin, kun tulisi vain kannustaa ja uskoa kykyihimme selvitä ja vielä nousta voittajana.