Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'." Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'." Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti". Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas. Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista". Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua". Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää". Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös." Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin. Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten. Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli. He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse. Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!" Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.
Luukas 18:1-43 FB38
https://bible.com/bible/365/luk.18.1-43.FB38
Luukas 18:1-43 FB38
https://bible.com/bible/365/luk.18.1-43.FB38
Vastaukset 10
Vanhimmat
Raamattua on niin ikävä lukea. Kivempaa olisi kinastella kasteesta ja hurmahengistä. Siinä oikea uskon ydin.
Minun mielestäni nämä evankeliumit on sitte jännää ja todella mielenkiintoista luettavaa. Siis aivan mahdottoman tapahtuma rikasta ja ihmeellistä elämää, saivat elää ne, jotka olivat Jeesuksen seurassa Hänen elämänsä ajan.
Tuo raamantun kohta on ihan kohtuuton. Jos on saanut hyvän taloudellisen tilanteen, ei tarvitse yhteiskunnan tukea ja lisäksi vielä noudattaa 10 käskyä, on ihan väärin ettei kelpaa taivasten valtakuntaan.
Kyllä pitää hoitaa oman elämänsä ja perheensä sekä noudattaa oheita. Silloin on hyvä ihminen. Minä olen pyrkinyt siihen koko elämäni ja onnistunut.
En yhtään väheksy niitä jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään ja perheestään, että voimat eivät riitä. Juuri heitä sitten nämä varakkaammat ja minä auttavat maksamalla enemmän veroja.
Niin että se avustusten varassako heiluva vain kelpaisi Jumalalle. Epistä sanon minä.
jokaisen tietenkin kuuluu hoitaa ensin oma perhekuntansa, eihän se niinpäin voi olla, että omat jätettäisi hoitamatta, ja hoidettaisi ensi muuta avuntarvitsijat, sitä menoa niistä omistakin tulisi toisten autettavia, ja kierre sitten jatkuisi,
"joka ei huolehdi perhekunnastaan on uskomatonta pahempi"
"Sinun uskosi on sinut pelastanut."
Kasteenpalvojat lisäävät tuohonkin ehdoksi kasteen!
Juu, ja heti 2kk ikäisille.
Totta kai fariseusten saarnaajien etu on saada uskovaiset luovuttamaan omaisuutensa papeille ja rabbeille, selvää lustetta joukossa. Jeesus olisi sqnonut, ettei omaisuudella, tavaralla ja rahalla ole mitään merkitystä, paitsi tietysti vaikeampi nähdä taivasten valtakunta, joka on meissä ja meidän ympärillä, kun yrittää kamelina neulansilmän läpi.
Ja tuo fariseus ja publikaani -kohtaus kuvastaa hyvin ulkokultaisen moraalin ja etiikan tasoa - ei niinkään itsensä ylentämistä tai alentamista,
kuten tarinassa lukee - on jälleen Jeesuksen puheen selvää lustetta.
Tämä on sama asia, kuin jos puhuisin hyvästä tiedosta ja pahasta tiedosta, ja kysyisin uskovaisilta, että eikö ole pahaa tietoa kiduttaa Jeesus hengiltä Jumalana?!
Niin, tämä epäilemättä vastaisi, ei tietenkään, sehän on hyvää tietoa, koska syntinenhän näin pelastuu pahojen tekojensa tuomiolta! Joka siis todellisuudessa Raamatun mukaan ei edes pidä paikkaansa.
Lyhyesti sanottuna, vastakohdat ovat vain saman kolikon kääntöpuolia - ylennät itsesi tai alennat itsesi, niin yhteinen nimittäjä on sana 'itseni' eikä sanoissa ylentää tai alentaa - ne ovat vain toistensa peilikuvia.
Ja mitä tulee sanaan 'uskoa', Jeesuksella se esiintyy muodossa, uskoa hänen opetuksiaan ja sanojaan, sekä uskona ihmeisiin, jotka syntyvät plasebovaikutuksen seurauksena, jolloin usko pelastaa sinut - myös uskona joka on luottamus Jumalan apuun.
Ja nämä kaikki uskot juuri edellyttävät mielenmuutoksen, kuten Jeesus sanoo, pois syntiajattelusta, jolla hän sanoo fariseuksille (Joh.8) vapauttavansa heidät synnin orjuudesta.
Mahtava kertomus.