Dogmatismi ja ideologia tieteessä

Katso ne videot ensin ja keskustellaan sitten vasta.

Molemmissa videoissa esitetyt kannat vastaavat aika pitkälle omiani.

En ala tänne poimimaan yksityiskohtia laajasta kokonaisuudesta joten katsokaa itse ensin ja muodostakaa mielipiteenne vasta sitten.


Dogmatismi luennon kalvot pdf-muodossa löytyvät täältä:

http://www.protsv.fi/lfs/luennot/2019_Styrman_2.pdf

Molemmissa videoissa käsitellään tieteenfilosfiselta kannalta nykyisen fysiikan paradigmoja suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan suhteen ja varsinkin Himangan luennossa on useita mielenkiintoisia yksityiskohtia suhteellisuusteorian historiasta (esim. Lorenzin malli vs Einsteinin malli)

Dogmatismi luennossa kerrotaan esim. Suntolan DU-mallin kohtaamasta varsin irrationaalisesta "kritiikistä" josta voi mm. päätellä että ns. valtavirtatiede alkaa olla jo aika lähellä jonkinlaista uskonnonkaltaista dogmatismia eli virassa olevat tieteilijät taistelevat kaikin mahdollisin keinoin heidän asemaansa uhkaavia paradigman muutoksia vastaan.

Jos keskittyy pelkkään matematiikkaan niin esim. Einsteinin mallin olennaiset ongelmat jäävät helposti huomaamatta.

B:)

kenties ylläoleva dynaaminen universumi ei ole meidän universumi, mutta rinnakkainen universumi toimii tuolla lailla. sallien lisäksi aikamatkustuksenkin.

..
H

"Stryrman kritisoi kaikkia tieteitä, joissa on epäempiirisiä elementtejä."

Puhtaasti empiirinen tiede on mahdotonta koska ei ole olemassa mitään puhdasta havaintoa/mittausta vaan kaikki kielellisesti ilmaistavissa oleva havainto on aina jonkinlaisen hahmotustavan tai näkökulman kautta tulkittua. Jokaista ilmiötä voi myös tarkastella useammasta erilaisesta näkökulmasta erilaisten käsitemallien kautta.

ks.

Antti Hautamäki: Näkökulmarelativismi - Tiedon suhteellisuuden ongelma

https://www.youtube.com/watch?v=oIj228DeReU

Tyypillisesti erilaiset hahmotukset/näkökulmat ovat aina myös toisiinsa nähden yhteismitattomia eikä samaan päättelyyn kannata sotkea väitteitä erilaisista näkökulmista/hahmotuksista koska perinteinen logiikka ei päde erilaisten näkökulmien suhteen vaan ainoastaan saman näkökulman (esim. paradigman perusoletukset ja niistä seuraavat havaintojen ja mittausten tulkinnat).

Tästä seuraa mm. se että varsinkin logiikan kolmannen poissuljetun laki ei ole kovin käyttökelpoinen käytännössä eikä varsinkaan tieteessä koska todennäköisesti kaikki keskenään kilpailevat teoreettiset mallit ovat nimenomaan hahmotuksiensa ja tulkintojensa kautta ainakin joiltain osin yhteismitattomia eli hyvin todennäköisesti niissä on kaikissa voi olla joitain oikeansuuntaista mukana eli ne voivat olla toisiaaan täydentäviä.

Näin lienee esim. suhteellisuusteorioiden ja kvanttimekaniikan välillä eli niitä ei voi todennäköisesti mitenkään palauttaa toisiinsa.

Käyttökelpoisin lähestysmistapa ja asennoituminen tieteellisten mallien suhteen lienee jonkinlainen eklektinen asenne jossa poimitaan vain käyttökelpoisimmat ainekset keskenään kilpailevista malleista eikä anneta millekään teorialle mitään monopoliasemaa varsinkin kun ottaa myös huomioon tieteellisen tutkimuksen suhteellisen lyhyen historian eli erittäin suurella todennäköisyydellä ollaan vielä äärimmäisen kaukana koko todellisuuden ymmärtämisestä jo perusasioiden tasolla ja tieteellisen tiedon kokonaisuus on niin fragmentaarista ettei todellisuudessa minkäänlaisiin ideologisiin mieltymyksiin ja dogmatismiin ole tarvetta eikä aihetta vaan ne ovat lähinnä vain hyvin haitallisia.





"Tarkoittaen teorian päälle tehdyn teorian määrää ja oletetuksia kai. Ja koska tätä väärää tiedettä on varsinkin monimutkainen teoria, hän varmaan krtitisoi sen perustumista matematiikkaan"

Tyyppiesimerkki tarpeettoman monimutkaisesta tieteestä oli maakeskinen episyklimalli joka kyllä ennusti aikanaan riittävän tarkasti aurinkokunnan planeettojen liikkeet esim. astrologiaa varten mutta maakeskisyyden takia oli paljon monimutkaisempi malli kuin aurinkokeskeinen malli josssa siinäkin alussa mentiin harhaan koska perusvaatimuksena oli että planeettojen ratojen piti olla täydellisiä ympyröitä koska elliptiset radat eivät olleet matemaattisesti "kauniita".

Tämä "kauneusihanne" on vieläkin valitettavasti voimissaan fysiikkatieteen matemaattisissa malleissa (supersymmetriat ym. hiukkasfysikan standardimallin viritykset) ja myös episyklimäisyyttä on havaittavissa esim. alkuräjähdysmallissa johon on tarpeen mukaaan lisätty inflaatio ja pimeitä entiteettejä paikkaamaan alkup. mallin ennusteiden toimimattomuutta eli falsifiointi ei ole toiminut koska ollaan liian kiintyneitä valtavirtamalliin.

Hiukkasfysiikan standardimalli on varsin kyseenalainen ja hyvin keinotekoiselta vaikuttava matemaattinen konstrutio jossa on postuloitu hyvin kaavamaisesti erilaisia perushiukkasia (esim. ns. mittabosomit) joille on vaikea löytää mitään empiiristä vastinetta muualla kuin hiukkaskiihdytinkokeiden äärimmäisen pienissä tilastollisissa poikkeamissa.

Nykyinen vahvasti matematiikkavetoinen fysiikka ja kosmologia on todellisuudessa lähinnä vain matematisoitua filosofiaa ja juuri sen pitkälle viedyn matematisoinnin takia myös ehkä tarkoituksellisen hankalasti analysoitavissa kritisoitavissa (vrt munkkilatina)

Perinteinen tiede pyrkii etsimään olemassaoleville ilmiöille selityksiä ja kehittämään niissä esiintyvien säännönmukaisuuksien päälle toimivia teknisiä sovelluksia eikä niin että teoreettisille puhtaasti matemaattisille malleille aletaan etsiä suurella rahalla sopivia ilmiöitä/ennusteita jotka sitten muka joko falsifoivat tai verifioivat ne mallit ja tyypillisesti myös tällaisten mallien tekniset käytännön sovellukset ovat olemattomia.

Tieteellinen ennuste sinänsä on filosofisesti ongelmallinen koska se edellytää todellisuuden olevan tiukasti deterministinen ja myös että se ennuste olisi universaali laki paikallisen säännönmukaisuuden sijasta ja nämä ovat puhtaasti metafysiikkaan liittyviä oletuksia.


Tiede perustuu pohjimmiltaan luonnossa havaittavissa oleviin säännönmukaisuuksiin ja se kaikki muu käsitteellis-matemaattinen rekvisisiitta eli ns. "tarinaosuus" tai tulkinta on vain vertauskuvien tasolla toimivaa analyyttistä peitettä jolla ei ole kovin suurta merkitystä vaikka siitä osuudesta syntyvät yleensä ne suurimmat kiistanaiheet.

B:)

Anonyymi kirjoitti:

"Stryrman kritisoi kaikkia tieteitä, joissa on epäempiirisiä elementtejä."

Puhtaasti empiirinen tiede on mahdotonta koska ei ole olemassa mitään puhdasta havaintoa/mittausta vaan kaikki kielellisesti ilmaistavissa oleva havainto on aina jonkinlaisen hahmotustavan tai näkökulman kautta tulkittua. Jokaista ilmiötä voi myös tarkastella useammasta erilaisesta näkökulmasta erilaisten käsitemallien kautta.

ks.

Antti Hautamäki: Näkökulmarelativismi - Tiedon suhteellisuuden ongelma

https://www.youtube.com/watch?v=oIj228DeReU

Tyypillisesti erilaiset hahmotukset/näkökulmat ovat aina myös toisiinsa nähden yhteismitattomia eikä samaan päättelyyn kannata sotkea väitteitä erilaisista näkökulmista/hahmotuksista koska perinteinen logiikka ei päde erilaisten näkökulmien suhteen vaan ainoastaan saman näkökulman (esim. paradigman perusoletukset ja niistä seuraavat havaintojen ja mittausten tulkinnat).

Tästä seuraa mm. se että varsinkin logiikan kolmannen poissuljetun laki ei ole kovin käyttökelpoinen käytännössä eikä varsinkaan tieteessä koska todennäköisesti kaikki keskenään kilpailevat teoreettiset mallit ovat nimenomaan hahmotuksiensa ja tulkintojensa kautta ainakin joiltain osin yhteismitattomia eli hyvin todennäköisesti niissä on kaikissa voi olla joitain oikeansuuntaista mukana eli ne voivat olla toisiaaan täydentäviä.

Näin lienee esim. suhteellisuusteorioiden ja kvanttimekaniikan välillä eli niitä ei voi todennäköisesti mitenkään palauttaa toisiinsa.

Käyttökelpoisin lähestysmistapa ja asennoituminen tieteellisten mallien suhteen lienee jonkinlainen eklektinen asenne jossa poimitaan vain käyttökelpoisimmat ainekset keskenään kilpailevista malleista eikä anneta millekään teorialle mitään monopoliasemaa varsinkin kun ottaa myös huomioon tieteellisen tutkimuksen suhteellisen lyhyen historian eli erittäin suurella todennäköisyydellä ollaan vielä äärimmäisen kaukana koko todellisuuden ymmärtämisestä jo perusasioiden tasolla ja tieteellisen tiedon kokonaisuus on niin fragmentaarista ettei todellisuudessa minkäänlaisiin ideologisiin mieltymyksiin ja dogmatismiin ole tarvetta eikä aihetta vaan ne ovat lähinnä vain hyvin haitallisia.





"Tarkoittaen teorian päälle tehdyn teorian määrää ja oletetuksia kai. Ja koska tätä väärää tiedettä on varsinkin monimutkainen teoria, hän varmaan krtitisoi sen perustumista matematiikkaan"

Tyyppiesimerkki tarpeettoman monimutkaisesta tieteestä oli maakeskinen episyklimalli joka kyllä ennusti aikanaan riittävän tarkasti aurinkokunnan planeettojen liikkeet esim. astrologiaa varten mutta maakeskisyyden takia oli paljon monimutkaisempi malli kuin aurinkokeskeinen malli josssa siinäkin alussa mentiin harhaan koska perusvaatimuksena oli että planeettojen ratojen piti olla täydellisiä ympyröitä koska elliptiset radat eivät olleet matemaattisesti "kauniita".

Tämä "kauneusihanne" on vieläkin valitettavasti voimissaan fysiikkatieteen matemaattisissa malleissa (supersymmetriat ym. hiukkasfysikan standardimallin viritykset) ja myös episyklimäisyyttä on havaittavissa esim. alkuräjähdysmallissa johon on tarpeen mukaaan lisätty inflaatio ja pimeitä entiteettejä paikkaamaan alkup. mallin ennusteiden toimimattomuutta eli falsifiointi ei ole toiminut koska ollaan liian kiintyneitä valtavirtamalliin.

Hiukkasfysiikan standardimalli on varsin kyseenalainen ja hyvin keinotekoiselta vaikuttava matemaattinen konstrutio jossa on postuloitu hyvin kaavamaisesti erilaisia perushiukkasia (esim. ns. mittabosomit) joille on vaikea löytää mitään empiiristä vastinetta muualla kuin hiukkaskiihdytinkokeiden äärimmäisen pienissä tilastollisissa poikkeamissa.

Nykyinen vahvasti matematiikkavetoinen fysiikka ja kosmologia on todellisuudessa lähinnä vain matematisoitua filosofiaa ja juuri sen pitkälle viedyn matematisoinnin takia myös ehkä tarkoituksellisen hankalasti analysoitavissa kritisoitavissa (vrt munkkilatina)

Perinteinen tiede pyrkii etsimään olemassaoleville ilmiöille selityksiä ja kehittämään niissä esiintyvien säännönmukaisuuksien päälle toimivia teknisiä sovelluksia eikä niin että teoreettisille puhtaasti matemaattisille malleille aletaan etsiä suurella rahalla sopivia ilmiöitä/ennusteita jotka sitten muka joko falsifoivat tai verifioivat ne mallit ja tyypillisesti myös tällaisten mallien tekniset käytännön sovellukset ovat olemattomia.

Tieteellinen ennuste sinänsä on filosofisesti ongelmallinen koska se edellytää todellisuuden olevan tiukasti deterministinen ja myös että se ennuste olisi universaali laki paikallisen säännönmukaisuuden sijasta ja nämä ovat puhtaasti metafysiikkaan liittyviä oletuksia.


Tiede perustuu pohjimmiltaan luonnossa havaittavissa oleviin säännönmukaisuuksiin ja se kaikki muu käsitteellis-matemaattinen rekvisisiitta eli ns. "tarinaosuus" tai tulkinta on vain vertauskuvien tasolla toimivaa analyyttistä peitettä jolla ei ole kovin suurta merkitystä vaikka siitä osuudesta syntyvät yleensä ne suurimmat kiistanaiheet.

B:)

Lue lisää

B. kirjoitti.

"Tiede perustuu pohjimmiltaan luonnossa havaittavissa oleviin säännönmukaisuuksiin ja se kaikki muu käsitteellis-matemaattinen rekvisisiitta eli ns. "tarinaosuus""

Enqvist totesi viimeisessä kirjassaan, että tiede on äärimmilleen
hiottua common senseä.

Sikäli jos haluamme tunnustaa metafyysista väriä, tuo lausuma
on aika kohtuullinen, ehkä common sensen tilalle voisi laittaa maltillisen
naturalismin.

Toisaalta se mitä B. esittää tämän vaihtoehdoksi, on jotakin sellaista mitä
ei voi hyväksyä. Hänen versiostaan puuttuu käsitteellinen tarkkuus, siellä
on vain assosiaatiota, astrologiasta tuttuja aspekteja ja yhteistä tajuntaa
ja tietenkin totuuden näkökulmarelativismia.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B. kirjoitti.

"Tiede perustuu pohjimmiltaan luonnossa havaittavissa oleviin säännönmukaisuuksiin ja se kaikki muu käsitteellis-matemaattinen rekvisisiitta eli ns. "tarinaosuus""

Enqvist totesi viimeisessä kirjassaan, että tiede on äärimmilleen
hiottua common senseä.

Sikäli jos haluamme tunnustaa metafyysista väriä, tuo lausuma
on aika kohtuullinen, ehkä common sensen tilalle voisi laittaa maltillisen
naturalismin.

Toisaalta se mitä B. esittää tämän vaihtoehdoksi, on jotakin sellaista mitä
ei voi hyväksyä. Hänen versiostaan puuttuu käsitteellinen tarkkuus, siellä
on vain assosiaatiota, astrologiasta tuttuja aspekteja ja yhteistä tajuntaa
ja tietenkin totuuden näkökulmarelativismia.

R.

Lue lisää

"Enqvist totesi viimeisessä kirjassaan, että tiede on äärimmilleen
hiottua common senseä."

Common sense toimii periaatteessa vain sellaisissa viitekehyksissä joista suurimmalla osalla ihmisistä tässä kulttuurissa on kokemustietoa eikä common sense ole mikään vakio vaan muuttuu esim. tieteen ja tekniikan kehittyessä.

Se mikä oli commonsenseä 500 vuotta sitten on erilaista kuin se mikä nyt koetaan commonssensenä johon liittyvät mm. tietokoneet,kännykät, autot, lentokoneet ja avaruusmatkailu raketeilla joka 500 vuotta sitten koettiin silloin mahdottomana ja yliluonnollisena jos joku ylipäätänse silloin kykeni sellaista edes kuvittelemaan.

Vastaavasti tuskin kukaan osaa edes kuvitella millainen tieteellinen maailmankuva on vallalla vuonna 2522 ja jos pystyisi kuvittelemaan niin tuskin pystyisi sitä mitenkään kielellisesti kuvailemaan koska ei vielä olemassa sopivia käsitteitä sellaisen kuvailemiseen.

"Sikäli jos haluamme tunnustaa metafyysista väriä, tuo lausuma
on aika kohtuullinen, ehkä common sensen tilalle voisi laittaa maltillisen
naturalismin."

Naturalismiin pätee ihan sama periaate kuin commonsenseen eli luonnollisena/naturalistisena pidetään vain sitä minkä toiminta ymmärretään tällä hetkellä konsensustasolla ja se mitä ei kyetä vielä ymmärretään joissain tapauksessa mielletään joko mahdottomana tai "yliluonnollisena".

Se mikä tuntuu nyt mahdottomalta ja yliluonnolliselta voi tuntua sadan vuoden päästä täysin luonnolliselta ja mahdolliselta. Commonsense ja naturalismi ovat siis pohjimmiltaan konsensusmutua.


"Toisaalta se mitä B. esittää tämän vaihtoehdoksi, on jotakin sellaista mitä
ei voi hyväksyä. Hänen versiostaan puuttuu käsitteellinen tarkkuus, siellä
on vain assosiaatiota, astrologiasta tuttuja aspekteja ja yhteistä tajuntaa
ja tietenkin totuuden näkökulmarelativismia."

Näkökulmarelativismi on hyvin yksinkertainen asia. Esim. ihmistä voidaan tieteen tutkimusobjektina tutkia monesta eri näkökulmasta kuten eri tieteiden kannalta (fysiikka, kemia, biologia, psykologia, sosiologia) ja sen lisäksi voi vielä yksilönä tutkia omaa subjektiivista kokemustaan introspektion avulla.

Hautamäen näkökulmarelativismi:
https://www.researchgate.net/publication/328345824_Nakokulmarelativismi_-_Tiedon_suhteellisuuden_ongelma

Astrologiaan muuten viittasin ainoastaan suhteessa episyklimalliin koska vielä renesanssiaikana monet tähtitietelijät kuten esim. Johannes Kepler olivat myös astrologeja.

Käsitteellisen tarkkuuden vaatimus vaihtelee aina tarpeen mukaan. Eri tarkoituksiin riittää erilaiset tarkkuudet ja tarkkuuden kasvattaminen yli tarpeen tulee yleensä kallliiksi mikä voidaan helposti todeta fysiikkatieteen osalta jossa desimaalien lisääminen voi maksaa hyvinkin paljon.

Yhteisestä tajunnasta en kirjoittanut tässä ketjussa yhtään mitään enkä voi sille mitään että jotkut muut ovat tähän ketjuun kirjoittaneet ns. henkimaailman asioista joille kannattaisi minusta mielummin avata omat ketjunsa jos kokee sen tarpeelliseksi.

Muutenkin nuo ns. "esoteeriset" asiat ovat yleensä aika vahvasti spekulatiivisia ja vaikeasti olemassaolevien käsitteiden kautta kuvailtavissa koska ne eivät ole nykyään kovin yleistä commonsense kokemusta.

Tämän ketjun aloitus liittyi yksinomaan tieteenfilosofiaan ja erityisesti nykyiseen fysiikkatieteeseen.

B:)

Anonyymi kirjoitti:

"Stryrman kritisoi kaikkia tieteitä, joissa on epäempiirisiä elementtejä."

Puhtaasti empiirinen tiede on mahdotonta koska ei ole olemassa mitään puhdasta havaintoa/mittausta vaan kaikki kielellisesti ilmaistavissa oleva havainto on aina jonkinlaisen hahmotustavan tai näkökulman kautta tulkittua. Jokaista ilmiötä voi myös tarkastella useammasta erilaisesta näkökulmasta erilaisten käsitemallien kautta.

ks.

Antti Hautamäki: Näkökulmarelativismi - Tiedon suhteellisuuden ongelma

https://www.youtube.com/watch?v=oIj228DeReU

Tyypillisesti erilaiset hahmotukset/näkökulmat ovat aina myös toisiinsa nähden yhteismitattomia eikä samaan päättelyyn kannata sotkea väitteitä erilaisista näkökulmista/hahmotuksista koska perinteinen logiikka ei päde erilaisten näkökulmien suhteen vaan ainoastaan saman näkökulman (esim. paradigman perusoletukset ja niistä seuraavat havaintojen ja mittausten tulkinnat).

Tästä seuraa mm. se että varsinkin logiikan kolmannen poissuljetun laki ei ole kovin käyttökelpoinen käytännössä eikä varsinkaan tieteessä koska todennäköisesti kaikki keskenään kilpailevat teoreettiset mallit ovat nimenomaan hahmotuksiensa ja tulkintojensa kautta ainakin joiltain osin yhteismitattomia eli hyvin todennäköisesti niissä on kaikissa voi olla joitain oikeansuuntaista mukana eli ne voivat olla toisiaaan täydentäviä.

Näin lienee esim. suhteellisuusteorioiden ja kvanttimekaniikan välillä eli niitä ei voi todennäköisesti mitenkään palauttaa toisiinsa.

Käyttökelpoisin lähestysmistapa ja asennoituminen tieteellisten mallien suhteen lienee jonkinlainen eklektinen asenne jossa poimitaan vain käyttökelpoisimmat ainekset keskenään kilpailevista malleista eikä anneta millekään teorialle mitään monopoliasemaa varsinkin kun ottaa myös huomioon tieteellisen tutkimuksen suhteellisen lyhyen historian eli erittäin suurella todennäköisyydellä ollaan vielä äärimmäisen kaukana koko todellisuuden ymmärtämisestä jo perusasioiden tasolla ja tieteellisen tiedon kokonaisuus on niin fragmentaarista ettei todellisuudessa minkäänlaisiin ideologisiin mieltymyksiin ja dogmatismiin ole tarvetta eikä aihetta vaan ne ovat lähinnä vain hyvin haitallisia.





"Tarkoittaen teorian päälle tehdyn teorian määrää ja oletetuksia kai. Ja koska tätä väärää tiedettä on varsinkin monimutkainen teoria, hän varmaan krtitisoi sen perustumista matematiikkaan"

Tyyppiesimerkki tarpeettoman monimutkaisesta tieteestä oli maakeskinen episyklimalli joka kyllä ennusti aikanaan riittävän tarkasti aurinkokunnan planeettojen liikkeet esim. astrologiaa varten mutta maakeskisyyden takia oli paljon monimutkaisempi malli kuin aurinkokeskeinen malli josssa siinäkin alussa mentiin harhaan koska perusvaatimuksena oli että planeettojen ratojen piti olla täydellisiä ympyröitä koska elliptiset radat eivät olleet matemaattisesti "kauniita".

Tämä "kauneusihanne" on vieläkin valitettavasti voimissaan fysiikkatieteen matemaattisissa malleissa (supersymmetriat ym. hiukkasfysikan standardimallin viritykset) ja myös episyklimäisyyttä on havaittavissa esim. alkuräjähdysmallissa johon on tarpeen mukaaan lisätty inflaatio ja pimeitä entiteettejä paikkaamaan alkup. mallin ennusteiden toimimattomuutta eli falsifiointi ei ole toiminut koska ollaan liian kiintyneitä valtavirtamalliin.

Hiukkasfysiikan standardimalli on varsin kyseenalainen ja hyvin keinotekoiselta vaikuttava matemaattinen konstrutio jossa on postuloitu hyvin kaavamaisesti erilaisia perushiukkasia (esim. ns. mittabosomit) joille on vaikea löytää mitään empiiristä vastinetta muualla kuin hiukkaskiihdytinkokeiden äärimmäisen pienissä tilastollisissa poikkeamissa.

Nykyinen vahvasti matematiikkavetoinen fysiikka ja kosmologia on todellisuudessa lähinnä vain matematisoitua filosofiaa ja juuri sen pitkälle viedyn matematisoinnin takia myös ehkä tarkoituksellisen hankalasti analysoitavissa kritisoitavissa (vrt munkkilatina)

Perinteinen tiede pyrkii etsimään olemassaoleville ilmiöille selityksiä ja kehittämään niissä esiintyvien säännönmukaisuuksien päälle toimivia teknisiä sovelluksia eikä niin että teoreettisille puhtaasti matemaattisille malleille aletaan etsiä suurella rahalla sopivia ilmiöitä/ennusteita jotka sitten muka joko falsifoivat tai verifioivat ne mallit ja tyypillisesti myös tällaisten mallien tekniset käytännön sovellukset ovat olemattomia.

Tieteellinen ennuste sinänsä on filosofisesti ongelmallinen koska se edellytää todellisuuden olevan tiukasti deterministinen ja myös että se ennuste olisi universaali laki paikallisen säännönmukaisuuden sijasta ja nämä ovat puhtaasti metafysiikkaan liittyviä oletuksia.


Tiede perustuu pohjimmiltaan luonnossa havaittavissa oleviin säännönmukaisuuksiin ja se kaikki muu käsitteellis-matemaattinen rekvisisiitta eli ns. "tarinaosuus" tai tulkinta on vain vertauskuvien tasolla toimivaa analyyttistä peitettä jolla ei ole kovin suurta merkitystä vaikka siitä osuudesta syntyvät yleensä ne suurimmat kiistanaiheet.

B:)

Lue lisää

"... kaikki keskenään kilpailevat teoreettiset mallit ovat nimenomaan hahmotuksiensa ja tulkintojensa kautta ainakin joiltain osin yhteismitattomia eli hyvin todennäköisesti niissä on kaikissa voi olla joitain oikeansuuntaista mukana eli ne voivat olla toisiaaan täydentäviä.

Näin lienee esim. suhteellisuusteorioiden ja kvanttimekaniikan välillä eli niitä ei voi todennäköisesti mitenkään palauttaa toisiinsa."

Niin, ne eivät kilpaile keskenään ja olisivat toisiaan täydentäviä. Kvanttimekaniikkaa pystyy tekemään millä tahansa tavalla ja se on liian suuri kokonaisuus palautettavaksi mistään yksittäisestä ulkopuolisesta asiasta. SR ja varmaan GR:nkin voi ajatella olevan todellisuutta paljon rajoittavia alkuolettamuksia. Samanlaisia asioita voi koettaa olettaa kvanttimekaniikassa. Ja jos jättää olettamatta, saatu kvanttiteoria ei tule vastaamaan havaintoja kuin hyvin kapealla alueella.

"...ja myös episyklimäisyyttä on havaittavissa esim. alkuräjähdysmallissa johon on tarpeen mukaaan lisätty inflaatio ja pimeitä entiteettejä paikkaamaan alkup. mallin ennusteiden toimimattomuutta eli falsifiointi ei ole toiminut koska ollaan liian kiintyneitä valtavirtamalliin. "

Falsifikaatio on sitä, että inflaatio ennustaa jotain eikä pelkästään sano olevansa menneisyyden näkymätön tila. Hyvin monta eri inflaatiota on tullut falsifikoituneeksi. Falsifikaatio ei _saa_ toimia siten, että asia jota teoria ei ole ennustanut, falsifikoi sen. Koska tämä ei johda hyvään.

Vanhojen asioiden falsifikaatio ei vain ehkä ole prosessi, jolta voi odottaa täydellistä vallankumousta. Jutuissasi aurinkokuntamalleista jää usein sanomatta syy, miksi muutos oikeasti tuli. Eli kyseessä oli ensin havaintopohjan laajentuminen, kun alettiin nähdä venuksen valaistuminen ja sen olevan joskus auringon takana ja edessä. Mikä lisäsi ongelmaan aitoa kolmiulotteista tietoa verrattuna aiempaan. Toisaalta tarvittiin Keplerin tuoma tarkkuus ennen täysin mahdottomasti ennustettavien taivaantapahtumien näkemiseksi ennalta, koska muutoin planeettojen järjestystä ja muuttamista muutamaksi "auringon kuuksi" olisi voitu käyttää myös. Kepler ei välttämättä tehnyt asioita siinä järjestyksessä, että hän olisi odottanut toisten falsifikoitumista taivaalla (joka muuttui koko ajan) ennen kuin alkoi esittää omiaan. Tai falsifikoitumista ei tapahtunut, koska kyseessä ei ollut tiede, eikä ollut pakko yrittää ennustaa jotain ollakseen olemassa.

En muutenkaan pidä mitään näin vanhoja tapahtumia hyödyllisinä esimerkkeinä tieteen tekemisestä tai asioina, joita voisi odottaa jatkossakin. Erityisesti se ei liity mitenkään nykyisten valittajien esityksiin, koska ei yksikään valittaja ole esittämässä uusia asioita havaintopohjan laajentamiseksi. B:n tapauksessa pikemminkin päinvastoin. Vaikka hän saattaisi ajatella, että LHC:llä olisi tehty havaintoja, eikä vain kaadettu kahvia näppäimistöihin, hän on kai kuitenkin ainakin sitä mieltä, etteivät nämä ole havaintoja, joista pitää tehdä teoriaa. Havaintopohjan kutistaminen nykyisestä tarkoittaa onnekkaassa tapauksessa sitä että teoriaksi riittää malli, joka toimi sinne päin vielä 100 vuotta sitten (epäonnekkaasti käydessä tämä teoria voi olla ristiriitainen ja jonkun pitäisi ainakin valittaa siitä, että se on joukko teorioita, jotka ovat täysin palasina).

"Hiukkasfysiikan standardimalli on varsin kyseenalainen ja hyvin keinotekoiselta vaikuttava matemaattinen konstrutio jossa on postuloitu hyvin kaavamaisesti erilaisia perushiukkasia (esim. ns. mittabosomit) joille on vaikea löytää mitään empiiristä vastinetta muualla kuin hiukkaskiihdytinkokeiden äärimmäisen pienissä tilastollisissa poikkeamissa."

Haluatko kertoa, mikä vika mittabosoneissa tarkalleen ottaen on? Olet sanonut aina fanittaneesi tätä efektiä
https://en.wikipedia.org/wiki/Aharonov–Bohm_effect
Ja tämä on nimenomaan merkkinä siitä, että sähkömagnetismin mittabosoniteoria eli fotonien esitys sillä tavalla kuin QED sen tekee, on oikein:
"The Aharonov–Bohm effect is important conceptually because it bears on three issues apparent in the recasting of (Maxwell's) classical electromagnetic theory as a gauge theory, which before the advent of quantum mechanics could be argued to be a mathematical reformulation with no physical consequences. ."

Kaikki muut vuorovaikutukset ovat seuranneet tämän teorian esimerkkiä. Jos niitä yrittäisi kirjoittaa toisella tavalla, täytyisi alkaa todelliseen matemaattiseen työhön ja uudenlaiseen hahmotukseen, jolla ei kuitenkaan ole mitään virkaa empiirisesti vai onko? W- ja Z- bosonit eivät välttämättä olisi täysin mittabosoneja. Niitä varten on tehty mittabosoneita mittabosonien jälkeenkin, jolloin ne voivat bosonien yhteisvaikutuksena olla erikoisia. Ns. ylimääräisillä bosoneilla (kuten heikko isospin W1, W2, W3 ja heikko hypervaraus B, joita ei näe LHC:ssä ennen kuin, joidenkin mukaan 10-30 TeV -törmäyksissä, kun nykyiset ovat 10) koko universumin (standardimallisen) vuorovaikutukset voi kuitenkin ymmärtää mittabosoneina.

Anonyymi kirjoitti:

"Enqvist totesi viimeisessä kirjassaan, että tiede on äärimmilleen
hiottua common senseä."

Common sense toimii periaatteessa vain sellaisissa viitekehyksissä joista suurimmalla osalla ihmisistä tässä kulttuurissa on kokemustietoa eikä common sense ole mikään vakio vaan muuttuu esim. tieteen ja tekniikan kehittyessä.

Se mikä oli commonsenseä 500 vuotta sitten on erilaista kuin se mikä nyt koetaan commonssensenä johon liittyvät mm. tietokoneet,kännykät, autot, lentokoneet ja avaruusmatkailu raketeilla joka 500 vuotta sitten koettiin silloin mahdottomana ja yliluonnollisena jos joku ylipäätänse silloin kykeni sellaista edes kuvittelemaan.

Vastaavasti tuskin kukaan osaa edes kuvitella millainen tieteellinen maailmankuva on vallalla vuonna 2522 ja jos pystyisi kuvittelemaan niin tuskin pystyisi sitä mitenkään kielellisesti kuvailemaan koska ei vielä olemassa sopivia käsitteitä sellaisen kuvailemiseen.

"Sikäli jos haluamme tunnustaa metafyysista väriä, tuo lausuma
on aika kohtuullinen, ehkä common sensen tilalle voisi laittaa maltillisen
naturalismin."

Naturalismiin pätee ihan sama periaate kuin commonsenseen eli luonnollisena/naturalistisena pidetään vain sitä minkä toiminta ymmärretään tällä hetkellä konsensustasolla ja se mitä ei kyetä vielä ymmärretään joissain tapauksessa mielletään joko mahdottomana tai "yliluonnollisena".

Se mikä tuntuu nyt mahdottomalta ja yliluonnolliselta voi tuntua sadan vuoden päästä täysin luonnolliselta ja mahdolliselta. Commonsense ja naturalismi ovat siis pohjimmiltaan konsensusmutua.


"Toisaalta se mitä B. esittää tämän vaihtoehdoksi, on jotakin sellaista mitä
ei voi hyväksyä. Hänen versiostaan puuttuu käsitteellinen tarkkuus, siellä
on vain assosiaatiota, astrologiasta tuttuja aspekteja ja yhteistä tajuntaa
ja tietenkin totuuden näkökulmarelativismia."

Näkökulmarelativismi on hyvin yksinkertainen asia. Esim. ihmistä voidaan tieteen tutkimusobjektina tutkia monesta eri näkökulmasta kuten eri tieteiden kannalta (fysiikka, kemia, biologia, psykologia, sosiologia) ja sen lisäksi voi vielä yksilönä tutkia omaa subjektiivista kokemustaan introspektion avulla.

Hautamäen näkökulmarelativismi:
https://www.researchgate.net/publication/328345824_Nakokulmarelativismi_-_Tiedon_suhteellisuuden_ongelma

Astrologiaan muuten viittasin ainoastaan suhteessa episyklimalliin koska vielä renesanssiaikana monet tähtitietelijät kuten esim. Johannes Kepler olivat myös astrologeja.

Käsitteellisen tarkkuuden vaatimus vaihtelee aina tarpeen mukaan. Eri tarkoituksiin riittää erilaiset tarkkuudet ja tarkkuuden kasvattaminen yli tarpeen tulee yleensä kallliiksi mikä voidaan helposti todeta fysiikkatieteen osalta jossa desimaalien lisääminen voi maksaa hyvinkin paljon.

Yhteisestä tajunnasta en kirjoittanut tässä ketjussa yhtään mitään enkä voi sille mitään että jotkut muut ovat tähän ketjuun kirjoittaneet ns. henkimaailman asioista joille kannattaisi minusta mielummin avata omat ketjunsa jos kokee sen tarpeelliseksi.

Muutenkin nuo ns. "esoteeriset" asiat ovat yleensä aika vahvasti spekulatiivisia ja vaikeasti olemassaolevien käsitteiden kautta kuvailtavissa koska ne eivät ole nykyään kovin yleistä commonsense kokemusta.

Tämän ketjun aloitus liittyi yksinomaan tieteenfilosofiaan ja erityisesti nykyiseen fysiikkatieteeseen.

B:)

Lue lisää

B kirjoitti.

"Tämän ketjun aloitus liittyi yksinomaan tieteenfilosofiaan ja erityisesti
nykyiseen fysiikkatieteeseen."

Kun on lukenut sinun tieteenfilosofisia kommenttejasi, aina niistä paistaa
läpi omat lähtökohtasi, eli nuo.

"Hänen versiostaan puuttuu käsitteellinen tarkkuus, siellä
on vain assosiaatiota, astrologiasta tuttuja aspekteja ja yhteistä tajuntaa
ja tietenkin totuuden näkökulmarelativismia."

Joskus et ilmeisesti heti kehtaa tuoda niitä julki, siellä ne ovat taustaoletuksina.

Kun ajattelee omaa maltillista / maltitonta idealismiasi, niin olet lähinnä
tieteenfilosofian naarmuttaja hiojan sijaan.

Common sense ja naturalismi eivät tee ennustuksia minkälainen puhelin
tai sen versio on käytössä vuonna 2500, ne ovat lähinnä antirealististen
näkemysten vastakohtia.

En puhunut näkökulmarelativismistä yleensä vaan nimenomaan totuuden
näkökulmarelativismista.

Miten tämä liittyy aloitukseesi, no kun lausut moisia kommentteja logiikasta
käsitteellsestä tarkkuudesta ja matematiikasta ja vielä "analyyttisestä
peitteestä", aivan kuin et olisi sisäistänyt tai et yksinkertaisesti välitä
kyseisistä perustietoon liittyvistä asioista , niin monta kertaa olet jäänyt
kiinni niihin liittyvästä löysästä ajattelusta.

Heitä ne santapaperisi roskikseen ja hio ajatteluasi paremmilla välineillä.

R

Anonyymi kirjoitti:

B kirjoitti.

"Tämän ketjun aloitus liittyi yksinomaan tieteenfilosofiaan ja erityisesti
nykyiseen fysiikkatieteeseen."

Kun on lukenut sinun tieteenfilosofisia kommenttejasi, aina niistä paistaa
läpi omat lähtökohtasi, eli nuo.

"Hänen versiostaan puuttuu käsitteellinen tarkkuus, siellä
on vain assosiaatiota, astrologiasta tuttuja aspekteja ja yhteistä tajuntaa
ja tietenkin totuuden näkökulmarelativismia."

Joskus et ilmeisesti heti kehtaa tuoda niitä julki, siellä ne ovat taustaoletuksina.

Kun ajattelee omaa maltillista / maltitonta idealismiasi, niin olet lähinnä
tieteenfilosofian naarmuttaja hiojan sijaan.

Common sense ja naturalismi eivät tee ennustuksia minkälainen puhelin
tai sen versio on käytössä vuonna 2500, ne ovat lähinnä antirealististen
näkemysten vastakohtia.

En puhunut näkökulmarelativismistä yleensä vaan nimenomaan totuuden
näkökulmarelativismista.

Miten tämä liittyy aloitukseesi, no kun lausut moisia kommentteja logiikasta
käsitteellsestä tarkkuudesta ja matematiikasta ja vielä "analyyttisestä
peitteestä", aivan kuin et olisi sisäistänyt tai et yksinkertaisesti välitä
kyseisistä perustietoon liittyvistä asioista , niin monta kertaa olet jäänyt
kiinni niihin liittyvästä löysästä ajattelusta.

Heitä ne santapaperisi roskikseen ja hio ajatteluasi paremmilla välineillä.

R

Lue lisää

"Kun on lukenut sinun tieteenfilosofisia kommenttejasi, aina niistä paistaa
läpi omat lähtökohtasi, eli nuo."

Se on vain sinun tulkintasi koska olet omaksunut aksiomaattisen käsitteiden määrittelyille perustuvan ajattelun joka ei minusta ole edes ajattelua vaan kaavamaista ja mekaanista prosessointia jota voidaan emuloida tekoälyllä ja tietokoneella.

Itse en ajattele epätotuus-totuus tai kyllä-ei binääristen vastakohtaisuuksien kautta vaan esim. siten että en pidä jotain täysin mahdottomana (kuten esim. astrologian toimivuus vaikka kyseessä lienee äärimmäisen rappeutunut jäänne jostain paljon kehittyneemmästä ja sekin näkemys perustuu siihen että olen ko. oppia itse testannut ja todennut sen ainakin joiltain osin hyvinkin toimivaksi jos se tehdään tarkan syntymäajan ja syntymäpaikan perusteella eikä pelkän aurinkomerkin pohjalta) ja sitten taas saman asteikon toisessa ääripäässä en pidä mitään tieteen tulosta myöskään ehdottoman varmana koska pohjimmiltaan kaikki tiede alkaa arvauksista joita myös postulaateiksi voi kutsua ja tieteen metodilla voidaan sitten tutkia vastaavatko ne postulaattien kokoelmasta seuraavat loogiset ennusteet sitä mitä voidaan havaita jossa mukaan kuvioon tulee sitten tutkijan hahmotus jota moduloi hänen uskomuksensa niiden postulaattien paikkansapitävyydestä eli kokeentekijää ei voi koskaan erottaa kokeesta vaan hän on aina olennaisin osa sitä.

Mitä tulee siihen tietoisuuteen niin minusta se on universaali asia eli me elämme tietyssä mielessä tietoisuuden sisällä koko ajan eikä niin että se tietoisuus on vain kallon sisällä aivoissa. Ihmisen ja eliöiden kokema tietoisuus on minusta tämän universaalin tietoisuuden ja fysikaalis-kemiallis-biologisessa kehossa elämisen tuottama emergentti ilmiö jonka kokemusasteikko on hyvin laaja, monimuotoinen ja monitasoinen.

Reduktionismi ei minusta ole hyödyllinen eikä käyttökelpoinen idea tieteessä koska jos kaikki olisi oikeasti palautettavissa esim. ns. "stetsonista vedettyjen" enemmän tai vähemmän valistuneiden arvausten tuottamiin kvarkkeihin ja niiden ominaisuuksiin niin miksei kaikkea tiedettä sitten tehdä hiukkaskiihdyttimellä mikä sekin on ontuva vertaus koska kvarkit on määritelty siten että niitä on käytännössä mahdotonta tutkia irrallisina entiteetteinä.

Koko kvarkkimallin keinotekoisuudesta hyvä kuvaus on:

Overhyped Physicists: Steven Weinberg, one of the Standard Model Architects...
https://www.youtube.com/watch?v=dNOMmYafygM

Siten kun vielä palauttaa mieliin ns. kolmen kappaleen ongelman ja sen että hiukkasfysiikan tasolla kyetään mallintamaan ainoastaan yksinkertaisin mahdollinen atomi eli vetyatomi niin käytännössä se ontologinen mm. Enqvsitin kannattama reduktionismi on pelkkää ideologista propagandaa ja silkkaa huuhaata.

Mitä sitten tulee teor. fysiikan teorioihin ylipäätänsä niin tuskin kukaan enkä edes minä kiistä sitä etteivätkö ne suurimmaksi osaksi olisi loogisesti koherentteja eli ristiriidattomia matemaattis-loogisia konstruktioita mutta koska ne ovat kaikki arvauksista/postulaateista lähtien rakennettuja niin se niiden pohjalla oleva korttitalomainen tiiviisti toisiinsa nivoutuneiden arvausten kokoelma voi olla täysin virheellinen ja väärin hahmotettu jo perushavainnon tasolla varsinkin suurin osa nykyisen fysiikan koejärjestelyistä perustuu massiiviseeen datan suodatukseen ja ikäänkuin neulan etsimiseen heinäkasasta olettaen että siellä on se signaali jossain minkä sitten toivotaan vahvistavan tai falsifioivan sen teorian vaikka todellisuudessa se voi vahvistaa vain pienen osan siitä eli sen osan mikä liittyy siihen mittaukseen ja silloinkin vain jos se mittauksen/havainnon pohjalla oleva postulaatteihin perustuva hahmotus on edes oikeansuuntainen.

Matematiikan ja logiikan ristiriidattomuus ja koherrenssi eivät riitä alkuunkaan totuuden vahvistamiseksi koska ne ovat vain ajattelun apuvälineitä eivätkä sellaisenaan kerro yhtään mitään empiirisestä todellisuudesta. Totuudesta ei siis tieteessä kannata edes puhua joten perinteisen kaksiarvoisen logiikan voi heittää käytännössä roskiin ja siirtyä ajattelemaan ns. käyttökelpoisten fiktioiden avulla.

----->

Anonyymi kirjoitti:

"Kun on lukenut sinun tieteenfilosofisia kommenttejasi, aina niistä paistaa
läpi omat lähtökohtasi, eli nuo."

Se on vain sinun tulkintasi koska olet omaksunut aksiomaattisen käsitteiden määrittelyille perustuvan ajattelun joka ei minusta ole edes ajattelua vaan kaavamaista ja mekaanista prosessointia jota voidaan emuloida tekoälyllä ja tietokoneella.

Itse en ajattele epätotuus-totuus tai kyllä-ei binääristen vastakohtaisuuksien kautta vaan esim. siten että en pidä jotain täysin mahdottomana (kuten esim. astrologian toimivuus vaikka kyseessä lienee äärimmäisen rappeutunut jäänne jostain paljon kehittyneemmästä ja sekin näkemys perustuu siihen että olen ko. oppia itse testannut ja todennut sen ainakin joiltain osin hyvinkin toimivaksi jos se tehdään tarkan syntymäajan ja syntymäpaikan perusteella eikä pelkän aurinkomerkin pohjalta) ja sitten taas saman asteikon toisessa ääripäässä en pidä mitään tieteen tulosta myöskään ehdottoman varmana koska pohjimmiltaan kaikki tiede alkaa arvauksista joita myös postulaateiksi voi kutsua ja tieteen metodilla voidaan sitten tutkia vastaavatko ne postulaattien kokoelmasta seuraavat loogiset ennusteet sitä mitä voidaan havaita jossa mukaan kuvioon tulee sitten tutkijan hahmotus jota moduloi hänen uskomuksensa niiden postulaattien paikkansapitävyydestä eli kokeentekijää ei voi koskaan erottaa kokeesta vaan hän on aina olennaisin osa sitä.

Mitä tulee siihen tietoisuuteen niin minusta se on universaali asia eli me elämme tietyssä mielessä tietoisuuden sisällä koko ajan eikä niin että se tietoisuus on vain kallon sisällä aivoissa. Ihmisen ja eliöiden kokema tietoisuus on minusta tämän universaalin tietoisuuden ja fysikaalis-kemiallis-biologisessa kehossa elämisen tuottama emergentti ilmiö jonka kokemusasteikko on hyvin laaja, monimuotoinen ja monitasoinen.

Reduktionismi ei minusta ole hyödyllinen eikä käyttökelpoinen idea tieteessä koska jos kaikki olisi oikeasti palautettavissa esim. ns. "stetsonista vedettyjen" enemmän tai vähemmän valistuneiden arvausten tuottamiin kvarkkeihin ja niiden ominaisuuksiin niin miksei kaikkea tiedettä sitten tehdä hiukkaskiihdyttimellä mikä sekin on ontuva vertaus koska kvarkit on määritelty siten että niitä on käytännössä mahdotonta tutkia irrallisina entiteetteinä.

Koko kvarkkimallin keinotekoisuudesta hyvä kuvaus on:

Overhyped Physicists: Steven Weinberg, one of the Standard Model Architects...
https://www.youtube.com/watch?v=dNOMmYafygM

Siten kun vielä palauttaa mieliin ns. kolmen kappaleen ongelman ja sen että hiukkasfysiikan tasolla kyetään mallintamaan ainoastaan yksinkertaisin mahdollinen atomi eli vetyatomi niin käytännössä se ontologinen mm. Enqvsitin kannattama reduktionismi on pelkkää ideologista propagandaa ja silkkaa huuhaata.

Mitä sitten tulee teor. fysiikan teorioihin ylipäätänsä niin tuskin kukaan enkä edes minä kiistä sitä etteivätkö ne suurimmaksi osaksi olisi loogisesti koherentteja eli ristiriidattomia matemaattis-loogisia konstruktioita mutta koska ne ovat kaikki arvauksista/postulaateista lähtien rakennettuja niin se niiden pohjalla oleva korttitalomainen tiiviisti toisiinsa nivoutuneiden arvausten kokoelma voi olla täysin virheellinen ja väärin hahmotettu jo perushavainnon tasolla varsinkin suurin osa nykyisen fysiikan koejärjestelyistä perustuu massiiviseeen datan suodatukseen ja ikäänkuin neulan etsimiseen heinäkasasta olettaen että siellä on se signaali jossain minkä sitten toivotaan vahvistavan tai falsifioivan sen teorian vaikka todellisuudessa se voi vahvistaa vain pienen osan siitä eli sen osan mikä liittyy siihen mittaukseen ja silloinkin vain jos se mittauksen/havainnon pohjalla oleva postulaatteihin perustuva hahmotus on edes oikeansuuntainen.

Matematiikan ja logiikan ristiriidattomuus ja koherrenssi eivät riitä alkuunkaan totuuden vahvistamiseksi koska ne ovat vain ajattelun apuvälineitä eivätkä sellaisenaan kerro yhtään mitään empiirisestä todellisuudesta. Totuudesta ei siis tieteessä kannata edes puhua joten perinteisen kaksiarvoisen logiikan voi heittää käytännössä roskiin ja siirtyä ajattelemaan ns. käyttökelpoisten fiktioiden avulla.

----->

Lue lisää

---->

"Hänen versiostaan puuttuu käsitteellinen tarkkuus, siellä on vain assosiaatiota, astrologiasta tuttuja aspekteja ja yhteistä tajuntaa ja tietenkin totuuden näkökulmarelativismia."

Analoginen intuitiivinen ajattelu tosiaankin on assosiatiivista tai ainakin näyttää siltä mutta sitten toisaalta tiukasti loogiseen ja aksiomaattiseen käsitteiden merkityksiin ja tarkkoihin määritelmiin perustuva ajattelu edellyttää kunnolla toimiakseen että ne aksioomat ovat todellakin aina 100% oikeita, varmoja ja kattavia koska muuten päädytään tietotekniikasta tuttuun periaatteeseen: "Jos vähänkin roskaa sisään niin massiivisen paljon roskaa ulos" eli ts, premissit lyödään lukkoon jo ennen varsinaista empiiristä tutkimusta.

Intuitio taas toimii vain jos sitä jatkuvasti harjoittelee perehtymällä mahdollisiman laajasti kaikkeen olemassaolevaan aineistoon ilman ennakko-oletuksia ja asenteita.

"Joskus et ilmeisesti heti kehtaa tuoda niitä julki, siellä ne ovat taustaoletuksina."

Kyse ei ole kehtaamisesta vaan siitä että en pidä tarpeellisena tunkea omaa maailmankuvaani jokaiseen aloittamaani viestiketjuun mukaan varsinkaan kun se oma maailmankuvani ei ole mikään staattinen kokonaisuus vaan jatkuvasti "työn alla" koska testailen erilaisia hahmotustapoja "ajatusleikein" enkä sitoudu mihinkään niistä uskomisen tasolla vaan korkeintaan mahdollisena pitämisen tasolla.

"Kun ajattelee omaa maltillista / maltitonta idealismiasi, niin olet lähinnä
tieteenfilosofian naarmuttaja hiojan sijaan."

Heh. Jotkut asiat ovat selkeästi jo niin korjauskelvottomia että on parempi luoda kokonaan toisenlainen malli ihan samalla tavalla kuin rakennusten korjausten suhteen.

"Common sense ja naturalismi eivät tee ennustuksia minkälainen puhelin
tai sen versio on käytössä vuonna 2500, ne ovat lähinnä antirealististen
näkemysten vastakohtia."

Kvanttifysiikan puitteissa on tosiaan antirealistisia suuntauksia joita itse pidän lupaavina vaikka minusta ne eivät ole vielä kovin kehittyneitä koska minusta realismi/fysikalismi ja idealismi ovat vain saman ontologisen jatkumon ääripäitä ja ns. filosofinen realismi toimii vain arkikokemuksen tasolla ja vastavasti aika huonosti siellä mistä ei ole minkäänlaista suoraa kokemusta vaan ainoastaan epäsuoraa evidenssiä kuten äärimmäisen suuren kosmologian ja äärimmäisen pienen tason hiukkasfysiikan tasoilla.


"Miten tämä liittyy aloitukseesi, no kun lausut moisia kommentteja logiikasta
käsitteellsestä tarkkuudesta ja matematiikasta ja vielä "analyyttisestä
peitteestä", aivan kuin et olisi sisäistänyt tai et yksinkertaisesti välitä
kyseisistä perustietoon liittyvistä asioista , niin monta kertaa olet jäänyt
kiinni niihin liittyvästä löysästä ajattelusta."

Minä en pidä nykyistä fysiikkatiedettä millään tavalla perustietona vaan hyvin spekulatiivisena ja ideologisesti motivoituneena nobel-kiimaisena puuhasteluna.

"Heitä ne santapaperisi roskikseen ja hio ajatteluasi paremmilla välineillä."
Tuo on sitä lauma-ajattelua ja indoktrinaatiota tyypillisimmillään... :D
B:)

Anonyymi kirjoitti:

---->

"Hänen versiostaan puuttuu käsitteellinen tarkkuus, siellä on vain assosiaatiota, astrologiasta tuttuja aspekteja ja yhteistä tajuntaa ja tietenkin totuuden näkökulmarelativismia."

Analoginen intuitiivinen ajattelu tosiaankin on assosiatiivista tai ainakin näyttää siltä mutta sitten toisaalta tiukasti loogiseen ja aksiomaattiseen käsitteiden merkityksiin ja tarkkoihin määritelmiin perustuva ajattelu edellyttää kunnolla toimiakseen että ne aksioomat ovat todellakin aina 100% oikeita, varmoja ja kattavia koska muuten päädytään tietotekniikasta tuttuun periaatteeseen: "Jos vähänkin roskaa sisään niin massiivisen paljon roskaa ulos" eli ts, premissit lyödään lukkoon jo ennen varsinaista empiiristä tutkimusta.

Intuitio taas toimii vain jos sitä jatkuvasti harjoittelee perehtymällä mahdollisiman laajasti kaikkeen olemassaolevaan aineistoon ilman ennakko-oletuksia ja asenteita.

"Joskus et ilmeisesti heti kehtaa tuoda niitä julki, siellä ne ovat taustaoletuksina."

Kyse ei ole kehtaamisesta vaan siitä että en pidä tarpeellisena tunkea omaa maailmankuvaani jokaiseen aloittamaani viestiketjuun mukaan varsinkaan kun se oma maailmankuvani ei ole mikään staattinen kokonaisuus vaan jatkuvasti "työn alla" koska testailen erilaisia hahmotustapoja "ajatusleikein" enkä sitoudu mihinkään niistä uskomisen tasolla vaan korkeintaan mahdollisena pitämisen tasolla.

"Kun ajattelee omaa maltillista / maltitonta idealismiasi, niin olet lähinnä
tieteenfilosofian naarmuttaja hiojan sijaan."

Heh. Jotkut asiat ovat selkeästi jo niin korjauskelvottomia että on parempi luoda kokonaan toisenlainen malli ihan samalla tavalla kuin rakennusten korjausten suhteen.

"Common sense ja naturalismi eivät tee ennustuksia minkälainen puhelin
tai sen versio on käytössä vuonna 2500, ne ovat lähinnä antirealististen
näkemysten vastakohtia."

Kvanttifysiikan puitteissa on tosiaan antirealistisia suuntauksia joita itse pidän lupaavina vaikka minusta ne eivät ole vielä kovin kehittyneitä koska minusta realismi/fysikalismi ja idealismi ovat vain saman ontologisen jatkumon ääripäitä ja ns. filosofinen realismi toimii vain arkikokemuksen tasolla ja vastavasti aika huonosti siellä mistä ei ole minkäänlaista suoraa kokemusta vaan ainoastaan epäsuoraa evidenssiä kuten äärimmäisen suuren kosmologian ja äärimmäisen pienen tason hiukkasfysiikan tasoilla.


"Miten tämä liittyy aloitukseesi, no kun lausut moisia kommentteja logiikasta
käsitteellsestä tarkkuudesta ja matematiikasta ja vielä "analyyttisestä
peitteestä", aivan kuin et olisi sisäistänyt tai et yksinkertaisesti välitä
kyseisistä perustietoon liittyvistä asioista , niin monta kertaa olet jäänyt
kiinni niihin liittyvästä löysästä ajattelusta."

Minä en pidä nykyistä fysiikkatiedettä millään tavalla perustietona vaan hyvin spekulatiivisena ja ideologisesti motivoituneena nobel-kiimaisena puuhasteluna.

"Heitä ne santapaperisi roskikseen ja hio ajatteluasi paremmilla välineillä."
Tuo on sitä lauma-ajattelua ja indoktrinaatiota tyypillisimmillään... :D
B:)

Lue lisää

Summa summarum:

Tuosta kaikesta mitä kirjoitat aiheutuu vain se että ymmärtämisongelmat
sinun ja muiden välillä kasvavat ja sanomasi vain hämärtyy.

Kohta sinusta tulee raskaan sarjan kriitikoiden lempi maalitaulu, jotka
sarjatulella ampuvat kehitelmiäsi alas.

Hautamäestä sen verran, kun hänen aikaisempi tuotantonsa oli mielestäni
aika mielenkiintoista, hänen näkökulmakehitelmänsä olivat minulle
pettymys, vaikka hän taiteilee veitsen terällä ettei suistuisi relativistiseen
totuusteoriaan, on se johtopäätös roikkumassa jatkuvasti esillä.

Tuon näkökulmarelativistisen sijaan asian olisi voinut ilmaista paljon
paremmalla kehitelmällä, eikä olisi tarvinnut taiteilla terminologisten
salakarien kanssa.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Summa summarum:

Tuosta kaikesta mitä kirjoitat aiheutuu vain se että ymmärtämisongelmat
sinun ja muiden välillä kasvavat ja sanomasi vain hämärtyy.

Kohta sinusta tulee raskaan sarjan kriitikoiden lempi maalitaulu, jotka
sarjatulella ampuvat kehitelmiäsi alas.

Hautamäestä sen verran, kun hänen aikaisempi tuotantonsa oli mielestäni
aika mielenkiintoista, hänen näkökulmakehitelmänsä olivat minulle
pettymys, vaikka hän taiteilee veitsen terällä ettei suistuisi relativistiseen
totuusteoriaan, on se johtopäätös roikkumassa jatkuvasti esillä.

Tuon näkökulmarelativistisen sijaan asian olisi voinut ilmaista paljon
paremmalla kehitelmällä, eikä olisi tarvinnut taiteilla terminologisten
salakarien kanssa.

R.

Lue lisää

"Tuosta kaikesta mitä kirjoitat aiheutuu vain se että ymmärtämisongelmat sinun ja muiden välillä kasvavat ja sanomasi vain hämärtyy."


Juu olen huomannut ja sen hyvin tiedostanut ja kyse onkin siitä että ryhmä/konsensus ei pääsääntöisesti siedä sellaisia yksilöitä jotka eivät halua kuulua ja osallistua siihen oman porukkansa ryhmäajatteluun.


Toisinajattelua ja konsensusveneen keinuttamista ei katsota hyvällä niiden ryhmän jäsenten keskuudessa jotka ovat sitoutuneet, sisäistäneet ja omaksuneet annettuna sen mitä heille on opetettu ja mihin he ovat jo tottuneet ja sisäistäneet syvälle omaan identiteettiinsä.


Oman näkökulman vaihtaminen tuntuu epämiellyttävältä koska se merkitsee tutusta ja turvalliseksi koetusta luopumista ja on ikäänkuin hyppäämistä tuntemattomaan ja pimeyteen.


Ns. tosiuskovaiset dogmaatikot eli ns. virallisen konsensuksen peruuttamattomasti jo sisäistäneet ovatkin minusta jo niin toivottomia tapauksia että heidän kanssaan ei juurikaan kannata keskustella eikä väitellä koska jumitus ja puudutus on aika takuuvarmaa vaikkakin ajoittain jollain melko perverssillä tavalla voi olla joskus jopa viihdyttävää :D


"Kohta sinusta tulee raskaan sarjan kriitikoiden lempi maalitaulu, jotka sarjatulella ampuvat kehitelmiäsi alas."


Niinhän se on aina toiminut ja toimii varmasti edelleen. Muutosvastarinta on aina voimakasta.


En ole kyllä nähnyt koskaan ns. "raskaan sarjan" kriitikkoja ellei nyt ns. pseudoskeptikkoja tai oikeammin "virallisen" konsensuksen "ristiritareita" tai tiedetalebaneja lasketa jotka ovat lähinnä vain aggressiivisia räksyttäviä "rakkikoiria" ja omalla tavallaan huvittavia omassa fundamentalistisessa auktoriteettiuskossaan.

Voidakseen olla arvossapidetty lammaslauman jäsen niin täytyy ensinnäkin suostua olemaan lammas ja minua sellainen ei ole koskaan kiinnostanut.

"Hautamäestä sen verran, kun hänen aikaisempi tuotantonsa oli mielestäni aika mielenkiintoista, hänen näkökulmakehitelmänsä olivat minulle pettymys, vaikka hän taiteilee veitsen terällä ettei suistuisi relativistiseen totuusteoriaan, on se johtopäätös roikkumassa jatkuvasti esillä."


Osallistuin 80-luvun alussa Hautamäen logiikan kurssille joka mielestäni oli äärimmäisen tylsää ja itsetarkoituksellista kielen rakenteiden kanssa kikkailua ja vasta vuosia myöhemmin yllätyin kun hän onnistui tuottamaan jotain aidosti kiinnostavaa ja se oli juuri tuo näkökulmien filosofia jonka tyyppisiä ajatuksia itsekin pohdiskelin siihen aikaan tämän vanhan aikaisemminkin täällä esittämäni vertauskuvan pohjalta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sokeat_miehet_ja_elefantti

Jos on hyvin yksipuolisen loogis-analyyttisesti orientoitunut niin tuo vertauskuva ei helpolla avaudu koska pelkästään älyn tasolla toimivat ihmiset haluavat että kaiken pitää olla kielellis-analyyttisellä tasolla ikäänkuin "kirkkaasti valaistua" josta mieleen tulee vertaus juoposta joka etsi hukkuneita avaimiaan vain katulampun alta koska siellä oli paras valaistus.

Perinteisen logiikan suhteellisen hyödyn kyllä huomasin sitten tietotekniikkaan perehtyessäni mutta sitten toisaalta se pätee ainoastaan kielen konsensuksen tasolla eli siis siihen käsitteelliseen "todellisuuteen" joka on ylipäätänsä jotenkin eksplisiittisesti ilmaistavissa ja se kaiken alkulähde eli se implisiittinen todellisuus onkin sitten se perimmäinen todellisuus josta tuo käsitteellinen "kuplatodellisuus" on irtautunut ikäänkuin omaksi fiktiokseen ja kaikki tiede ja käsitteellinen ilmaisu jumittaa pääsääntöisesti tuon fiktiokuplan sisällä.

Implisiittinen todellisuus voidaan kokea vain ei-käsitteellisesti ja subliminaalisesti esim.unien, kehon tuntemusten, intuition ja aavistuksen kautta aivan kuten kaukonäkemisen tekniikka konkreettisesti osoittaa jos siihen vaivautuu ennakkoluulottomasti perehtymään.

"Tuon näkökulmarelativistisen sijaan asian olisi voinut ilmaista paljon aremmalla kehitelmällä, eikä olisi tarvinnut taiteilla terminologisten alakarien kanssa."

Ehkä. Minusta Hautamäki tuli vihdoin järkiinsä ja lakkasi seuraamasta lammaslaumaa.

B:)

ja nyt takas nukkumaan,,,, :D

Anonyymi kirjoitti:

"... kaikki keskenään kilpailevat teoreettiset mallit ovat nimenomaan hahmotuksiensa ja tulkintojensa kautta ainakin joiltain osin yhteismitattomia eli hyvin todennäköisesti niissä on kaikissa voi olla joitain oikeansuuntaista mukana eli ne voivat olla toisiaaan täydentäviä.

Näin lienee esim. suhteellisuusteorioiden ja kvanttimekaniikan välillä eli niitä ei voi todennäköisesti mitenkään palauttaa toisiinsa."

Niin, ne eivät kilpaile keskenään ja olisivat toisiaan täydentäviä. Kvanttimekaniikkaa pystyy tekemään millä tahansa tavalla ja se on liian suuri kokonaisuus palautettavaksi mistään yksittäisestä ulkopuolisesta asiasta. SR ja varmaan GR:nkin voi ajatella olevan todellisuutta paljon rajoittavia alkuolettamuksia. Samanlaisia asioita voi koettaa olettaa kvanttimekaniikassa. Ja jos jättää olettamatta, saatu kvanttiteoria ei tule vastaamaan havaintoja kuin hyvin kapealla alueella.

"...ja myös episyklimäisyyttä on havaittavissa esim. alkuräjähdysmallissa johon on tarpeen mukaaan lisätty inflaatio ja pimeitä entiteettejä paikkaamaan alkup. mallin ennusteiden toimimattomuutta eli falsifiointi ei ole toiminut koska ollaan liian kiintyneitä valtavirtamalliin. "

Falsifikaatio on sitä, että inflaatio ennustaa jotain eikä pelkästään sano olevansa menneisyyden näkymätön tila. Hyvin monta eri inflaatiota on tullut falsifikoituneeksi. Falsifikaatio ei _saa_ toimia siten, että asia jota teoria ei ole ennustanut, falsifikoi sen. Koska tämä ei johda hyvään.

Vanhojen asioiden falsifikaatio ei vain ehkä ole prosessi, jolta voi odottaa täydellistä vallankumousta. Jutuissasi aurinkokuntamalleista jää usein sanomatta syy, miksi muutos oikeasti tuli. Eli kyseessä oli ensin havaintopohjan laajentuminen, kun alettiin nähdä venuksen valaistuminen ja sen olevan joskus auringon takana ja edessä. Mikä lisäsi ongelmaan aitoa kolmiulotteista tietoa verrattuna aiempaan. Toisaalta tarvittiin Keplerin tuoma tarkkuus ennen täysin mahdottomasti ennustettavien taivaantapahtumien näkemiseksi ennalta, koska muutoin planeettojen järjestystä ja muuttamista muutamaksi "auringon kuuksi" olisi voitu käyttää myös. Kepler ei välttämättä tehnyt asioita siinä järjestyksessä, että hän olisi odottanut toisten falsifikoitumista taivaalla (joka muuttui koko ajan) ennen kuin alkoi esittää omiaan. Tai falsifikoitumista ei tapahtunut, koska kyseessä ei ollut tiede, eikä ollut pakko yrittää ennustaa jotain ollakseen olemassa.

En muutenkaan pidä mitään näin vanhoja tapahtumia hyödyllisinä esimerkkeinä tieteen tekemisestä tai asioina, joita voisi odottaa jatkossakin. Erityisesti se ei liity mitenkään nykyisten valittajien esityksiin, koska ei yksikään valittaja ole esittämässä uusia asioita havaintopohjan laajentamiseksi. B:n tapauksessa pikemminkin päinvastoin. Vaikka hän saattaisi ajatella, että LHC:llä olisi tehty havaintoja, eikä vain kaadettu kahvia näppäimistöihin, hän on kai kuitenkin ainakin sitä mieltä, etteivät nämä ole havaintoja, joista pitää tehdä teoriaa. Havaintopohjan kutistaminen nykyisestä tarkoittaa onnekkaassa tapauksessa sitä että teoriaksi riittää malli, joka toimi sinne päin vielä 100 vuotta sitten (epäonnekkaasti käydessä tämä teoria voi olla ristiriitainen ja jonkun pitäisi ainakin valittaa siitä, että se on joukko teorioita, jotka ovat täysin palasina).

"Hiukkasfysiikan standardimalli on varsin kyseenalainen ja hyvin keinotekoiselta vaikuttava matemaattinen konstrutio jossa on postuloitu hyvin kaavamaisesti erilaisia perushiukkasia (esim. ns. mittabosomit) joille on vaikea löytää mitään empiiristä vastinetta muualla kuin hiukkaskiihdytinkokeiden äärimmäisen pienissä tilastollisissa poikkeamissa."

Haluatko kertoa, mikä vika mittabosoneissa tarkalleen ottaen on? Olet sanonut aina fanittaneesi tätä efektiä
https://en.wikipedia.org/wiki/Aharonov–Bohm_effect
Ja tämä on nimenomaan merkkinä siitä, että sähkömagnetismin mittabosoniteoria eli fotonien esitys sillä tavalla kuin QED sen tekee, on oikein:
"The Aharonov–Bohm effect is important conceptually because it bears on three issues apparent in the recasting of (Maxwell's) classical electromagnetic theory as a gauge theory, which before the advent of quantum mechanics could be argued to be a mathematical reformulation with no physical consequences. ."

Kaikki muut vuorovaikutukset ovat seuranneet tämän teorian esimerkkiä. Jos niitä yrittäisi kirjoittaa toisella tavalla, täytyisi alkaa todelliseen matemaattiseen työhön ja uudenlaiseen hahmotukseen, jolla ei kuitenkaan ole mitään virkaa empiirisesti vai onko? W- ja Z- bosonit eivät välttämättä olisi täysin mittabosoneja. Niitä varten on tehty mittabosoneita mittabosonien jälkeenkin, jolloin ne voivat bosonien yhteisvaikutuksena olla erikoisia. Ns. ylimääräisillä bosoneilla (kuten heikko isospin W1, W2, W3 ja heikko hypervaraus B, joita ei näe LHC:ssä ennen kuin, joidenkin mukaan 10-30 TeV -törmäyksissä, kun nykyiset ovat 10) koko universumin (standardimallisen) vuorovaikutukset voi kuitenkin ymmärtää mittabosoneina.

Lue lisää

Minusta se kaikkein olennaisin hahmotusvirhe kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa lienee se että oletetaan että se todellisuus on jossain odottamassa löytäjäänsä ja on olemassa jonkinlaiset ikuiset luonnonlait jotka sitten määrittelevät yksityiskohtaisesti miten kaikki toimii.

Oma kantani on nykyään aika pitkälle se että me kaikki tietoiset oliot osallistumme itse todellisuuden muokkaamiseen ja luomme sinne koko ajan uusia "pelejä" ja niiden "pelien" sääntöjä kuten esim. John Wheeler hahmotti ns. osallistuvan universumin mallinsa (parcipatory universe)

Wheelerin pohdinta eteni näin:

1) Kaikki on hiukkasia

2) Kaikki on kenttiä

3) Kaikki on informaatiota ja universumi on hienosäädetty elämää varten

https://futurism.com/john-wheelers-participatory-universe

Ihan samalla tavalla kuin aikoinaan on kehitetty esim. shakkipeli sääntöineen (joka mahdollistaa äärettömän määrän erilaisia peliskenaarioita ja jota hyvin älykkäät ihmiset ovat pelanneet satoja vuosia siihen kyllästymättä vaikka se pelin säännöt ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaiset ja pelikenttä hyvin pelkistetty ruudukko) niin oikeastaan ainoa luonnonlaki todellisuuden syntymiselle ja olemassaololle on looginen ristiriidattomuus ja vain mielikuvitus on rajana minkälaisia komponentteja, sääntöjä ja ympäristöjä voi ajan kuluessa kehittyä jos ja kun alkutila on käytännössä tyhjä eikä mitään on ole lukittu (vrt soluautomaatit jotka voivat monimutkaistua ja erilaistua hyvinkin monimutkaisiksi kokonaisuuksiksi.)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Soluautomaatti

Jos tuolla soluautomaatilla on jonkinlainen alkeellinen tietoisuus niin periaatteessa jonkinlaisen fraktaaalisen takaisinkytkentäprosessin kautta se kykenee tuottamaan äärettömän monenlaisia ja monimuotoisia kokonaisuuksia jotka sitten jossain vaiheessa kykenevät itsenäisinä olioina tuottamaan ikäänkuin virtuaalitodellisuuksia loppumattomiin virtuaalitodellisuuksien sisälle kunnes päädytään siihen missä nyt eletään.

Tietyssä mielessä sekä relativistinen suhteellisuusteoria sekä hiukkasfysiikan standardimalli luovat omat "pelinsä" ja oman "todellisuutensa" josta löytyy loppumattomastai nyansseja ja uusia ominaisuuksia tutkittaviksi mutta ne eivät kuitenkaan kuvaa sitä pohjimmaista todellisuutta vaan ikäänkuin omaa todellisuuttaan ja sen johdannaisia.

Sama pätee minusta kaikkeen muuhunkin tieteeseen eli itse asiassa luodaan uutta todellisuutta koko ajan joten jostain staattisesta "totuudesta" puhuminen ei ole kovin mielekästä koska samalla se todellisuus muuttuu koko ajan sen tieteen ja tekniikan kehityksen mukana. Myös kulttuuri luo omaa todellisuuttaan eri muodoissa.
Itse olen viime vuosina harrastuksena modaillut olemassaolevien pelien kampanjoita (kuten esim. warcraft 3) ja se itse minusta jopa kiinnostavampaa kuin sen pelin pelaaminen koska vain mielikuvitus on rajana mitä kaikkea sen olemassaolevan pelimaailman sääntöjen puitteissa voi kokeilla.

Jos tähän soppaan vielä lisää William Tillerin intentiotutkimukset joissa selkeän eksplisiittisesti ilmaistulla koherentilla intentiolla ja varsinkin joukkointentiolla on kyetty muokkaamaan fysikaalista todellisuutta niin esim. Cernin LHC-kokeet ja LIGO-gravitaatioaaltojen löytyminen voi olla jonkinlaista placeboa kuten useimmat muutkin suurta tarkkuutta vaativat tieteelliset kokeet eli kokeiden tulokset seuraavat suoraan kokeentekijöiden intentiosta.

Tämä tietysti romuttaa samalla koko tieteen nykyisen perustan mutta toisaalta sitten myös korostaa tutkijoiden vastuuta ja ylipäätänsä myös sitä että jokainen ihminen on vastuussa paitsi teoistaan erityisesti ajatuksistaan ja intentioistaan koska ne vaikuttavat takaisinkytkentänä siihen minkälaisessa todellisuudessa tulevaisuudessa joutuu elämään.

Kaikki tieteelliset mallit ovat siis tavallaan pelejä (kuten shakkipeli) joten ei kannata kiistellä mikä niistä on totta ja mikä ei koska olennaisinta on että kaikki voivat olla siinä mielesssä "tosia" että ne kykenevät muodostamaan ikäänkuin oman virtuaalitodellisuutensa jossa voi viettää aika loputtomiin kuten shakkipelissä tai Warcraftin kaltaisissa roolipeleissä.

Ainoa rajoittava asia on looginen ristiriidattomuus mutta muuten vain mielikuvitus on rajana sille minkälaisia todellisuuksia voi syntyä koska periaatteessa kaikki fysikaalinenkin on muokattavissa templaattien tai ns. "muotokenttien" kautta.

Näin ajatusleikkinä siis .... :D

B:)

Anonyymi kirjoitti:

Minusta se kaikkein olennaisin hahmotusvirhe kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa lienee se että oletetaan että se todellisuus on jossain odottamassa löytäjäänsä ja on olemassa jonkinlaiset ikuiset luonnonlait jotka sitten määrittelevät yksityiskohtaisesti miten kaikki toimii.

Oma kantani on nykyään aika pitkälle se että me kaikki tietoiset oliot osallistumme itse todellisuuden muokkaamiseen ja luomme sinne koko ajan uusia "pelejä" ja niiden "pelien" sääntöjä kuten esim. John Wheeler hahmotti ns. osallistuvan universumin mallinsa (parcipatory universe)

Wheelerin pohdinta eteni näin:

1) Kaikki on hiukkasia

2) Kaikki on kenttiä

3) Kaikki on informaatiota ja universumi on hienosäädetty elämää varten

https://futurism.com/john-wheelers-participatory-universe

Ihan samalla tavalla kuin aikoinaan on kehitetty esim. shakkipeli sääntöineen (joka mahdollistaa äärettömän määrän erilaisia peliskenaarioita ja jota hyvin älykkäät ihmiset ovat pelanneet satoja vuosia siihen kyllästymättä vaikka se pelin säännöt ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaiset ja pelikenttä hyvin pelkistetty ruudukko) niin oikeastaan ainoa luonnonlaki todellisuuden syntymiselle ja olemassaololle on looginen ristiriidattomuus ja vain mielikuvitus on rajana minkälaisia komponentteja, sääntöjä ja ympäristöjä voi ajan kuluessa kehittyä jos ja kun alkutila on käytännössä tyhjä eikä mitään on ole lukittu (vrt soluautomaatit jotka voivat monimutkaistua ja erilaistua hyvinkin monimutkaisiksi kokonaisuuksiksi.)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Soluautomaatti

Jos tuolla soluautomaatilla on jonkinlainen alkeellinen tietoisuus niin periaatteessa jonkinlaisen fraktaaalisen takaisinkytkentäprosessin kautta se kykenee tuottamaan äärettömän monenlaisia ja monimuotoisia kokonaisuuksia jotka sitten jossain vaiheessa kykenevät itsenäisinä olioina tuottamaan ikäänkuin virtuaalitodellisuuksia loppumattomiin virtuaalitodellisuuksien sisälle kunnes päädytään siihen missä nyt eletään.

Tietyssä mielessä sekä relativistinen suhteellisuusteoria sekä hiukkasfysiikan standardimalli luovat omat "pelinsä" ja oman "todellisuutensa" josta löytyy loppumattomastai nyansseja ja uusia ominaisuuksia tutkittaviksi mutta ne eivät kuitenkaan kuvaa sitä pohjimmaista todellisuutta vaan ikäänkuin omaa todellisuuttaan ja sen johdannaisia.

Sama pätee minusta kaikkeen muuhunkin tieteeseen eli itse asiassa luodaan uutta todellisuutta koko ajan joten jostain staattisesta "totuudesta" puhuminen ei ole kovin mielekästä koska samalla se todellisuus muuttuu koko ajan sen tieteen ja tekniikan kehityksen mukana. Myös kulttuuri luo omaa todellisuuttaan eri muodoissa.
Itse olen viime vuosina harrastuksena modaillut olemassaolevien pelien kampanjoita (kuten esim. warcraft 3) ja se itse minusta jopa kiinnostavampaa kuin sen pelin pelaaminen koska vain mielikuvitus on rajana mitä kaikkea sen olemassaolevan pelimaailman sääntöjen puitteissa voi kokeilla.

Jos tähän soppaan vielä lisää William Tillerin intentiotutkimukset joissa selkeän eksplisiittisesti ilmaistulla koherentilla intentiolla ja varsinkin joukkointentiolla on kyetty muokkaamaan fysikaalista todellisuutta niin esim. Cernin LHC-kokeet ja LIGO-gravitaatioaaltojen löytyminen voi olla jonkinlaista placeboa kuten useimmat muutkin suurta tarkkuutta vaativat tieteelliset kokeet eli kokeiden tulokset seuraavat suoraan kokeentekijöiden intentiosta.

Tämä tietysti romuttaa samalla koko tieteen nykyisen perustan mutta toisaalta sitten myös korostaa tutkijoiden vastuuta ja ylipäätänsä myös sitä että jokainen ihminen on vastuussa paitsi teoistaan erityisesti ajatuksistaan ja intentioistaan koska ne vaikuttavat takaisinkytkentänä siihen minkälaisessa todellisuudessa tulevaisuudessa joutuu elämään.

Kaikki tieteelliset mallit ovat siis tavallaan pelejä (kuten shakkipeli) joten ei kannata kiistellä mikä niistä on totta ja mikä ei koska olennaisinta on että kaikki voivat olla siinä mielesssä "tosia" että ne kykenevät muodostamaan ikäänkuin oman virtuaalitodellisuutensa jossa voi viettää aika loputtomiin kuten shakkipelissä tai Warcraftin kaltaisissa roolipeleissä.

Ainoa rajoittava asia on looginen ristiriidattomuus mutta muuten vain mielikuvitus on rajana sille minkälaisia todellisuuksia voi syntyä koska periaatteessa kaikki fysikaalinenkin on muokattavissa templaattien tai ns. "muotokenttien" kautta.

Näin ajatusleikkinä siis .... :D

B:)

Lue lisää

B kirjoitti.

"Osallistuin 80-luvun alussa Hautamäen logiikan kurssille joka mielestäni oli äärimmäisen tylsää ja itsetarkoituksellista kielen rakenteiden kanssa kikkailua ja vasta vuosia myöhemmin yllätyin kun hän onnistui tuottamaan jotain aidosti....."

Olit siis Hautamäen luennolla logiikasta, etkä saanut asiasta tuntumaa?

Hautamäen kirjat niihin aikoihin olivat kyllä havainnollisia ja asiantuntemusta
oli riittämiin.
Eikö hän osannut havainollistaa aiheensa hyötyjä?

Ainakin minulle asia tuli selväksi kirjojenkin kautta.

Jotain oleellista on jäänyt huomioitta.

R,

Anonyymi kirjoitti:

B kirjoitti.

"Osallistuin 80-luvun alussa Hautamäen logiikan kurssille joka mielestäni oli äärimmäisen tylsää ja itsetarkoituksellista kielen rakenteiden kanssa kikkailua ja vasta vuosia myöhemmin yllätyin kun hän onnistui tuottamaan jotain aidosti....."

Olit siis Hautamäen luennolla logiikasta, etkä saanut asiasta tuntumaa?

Hautamäen kirjat niihin aikoihin olivat kyllä havainnollisia ja asiantuntemusta
oli riittämiin.
Eikö hän osannut havainollistaa aiheensa hyötyjä?

Ainakin minulle asia tuli selväksi kirjojenkin kautta.

Jotain oleellista on jäänyt huomioitta.

R,

Lue lisää

Se oli formaalin predikaattilogiikan kurssi ja ainoa kurssi johon osallistuin yliopistossa pari vuotta kokopäivätyön ohella opiskellessani ja siihen aikaan ei onneksi ollut minkäänlaista kursseille osallistumispakkoa. Kävin lähinnä vain tenttimässä pakollisia kurssikirjoja ja tuo predikaattilogiikka vaikutti sen verran "esoteeriselta" että katsoin parhaaksi käydä sen osalta kurssin.

En ollut missään tekemisissä muiden opiskelijoiden kanssa koko lyhyen yliopistossa oloni aikana koska aina oli niin kiire töihin iltavuoroon etten ehtinyt usein edes syömässä käydä välillä.

Predikaattilogiikka on hyvin abtraktia matematiikan kaltaista symbolikieltä. Kyllä minä sen aika helposti opin mutta en oikein kokenut sitä kovin kiinnostavana enkä siihen aikaan vielä opetellut ominpäin ohjelmointia vaan vasta pari vuotta myöhemmin kun ostin Commodore Vic-20 tietokoneen ja myöhemmin siihen grafiikkakortin jolla sitten harrastin mm. tietokonegrafiikkaohjelmointia ja samalla matematiikka ja logiikka alkoi kunnolla avautua minulle havainnollisessa muodossa kun plottasin mm. trig. funktioiden kuvaajia kuvaruudulle ohjelmallisesti.

Sinit ja kosinit tulivat silloin hyvin tutuiksi vaikka opiskelin koulussa vain lyhyen matikan eikä silläkään ollut käytännössä mitään merkitystä koska lintsailin suurimman osan lukioajasta läheisessä kirjastossa lukemassa itseäni kiinnostavaa kirjallisuutta ja kuuntemassa musiikkia ja sain jopa seiskan musiikista vaikka en ollut ainoallakaan tunnilla läsnä koko lukioaikana ja ope sattumalta bongasi minut siellä kirjastossa kuuntelemassa musiikkia kuulokkeilla ja totesi että ainakin harrastusta asiaan oli. Sain olla yllättävän rauhassa kouluaikana ja myös myöhemmin töissä vaikka rikoin suurin piirtein kaikkia sääntöjä aika avoimesti.

Yliopistoaikana hyödynsin ahkerasti filosofian laitoksen kirjaston kokoelmia ja tein niistä yksityiskohtaisia muistiinpanoja ja ne teokset eivät liittyneet millään tavalla opintosuunnitelmaan mutta minulle se oli koko sen ajan olennaisin anti ja kaikki muu lähinnä "pakkopullaa".

Sitten lopulta kyllästyin koko akateemiseen touhuun kun se kävi pidemmän päälle turhan uuvuttavaksi kun ei jäänyt käytännössä paljonkaan ns. vapaa-aikaa omille projekteille jotka minulle ovat aina olleet ensisijaisia ja kaikki muu sitten lähinnä toissijaista häiriötä ja haittaa. Se siitä henkilöhistoriasta joka ehkä selventää jonkin verran sitä miksi olen sellainen kun olen.

...

Tarkoitukseni oli tällä kertaa vain pikaisesti piipahtaa palstalle postaamassa parit videolinkit eikä jäädä tänne taas jumittamaan joten taidan palata taas takaisin omien askerreitteni pariin kun se on paljon kiinnostavampaa kuin tämä esim. sinun kanssasi "keskustelu" kun se on niin helposti ennalta-arvattavaa sisällöltään eli ns. "virallista liturgiaa" ja kuin jonkun koneen kanssa yrittäisi keskustella.

Tämä on jo aika kuollut palsta muutenkin jo muutaman vuoden ja signaali-melusuhde on jo pitkään ollut aika heikko muutenkin joten adios taas ainakin joksikin aikaa... B:)

Anonyymi kirjoitti:

Minusta se kaikkein olennaisin hahmotusvirhe kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa lienee se että oletetaan että se todellisuus on jossain odottamassa löytäjäänsä ja on olemassa jonkinlaiset ikuiset luonnonlait jotka sitten määrittelevät yksityiskohtaisesti miten kaikki toimii.

Oma kantani on nykyään aika pitkälle se että me kaikki tietoiset oliot osallistumme itse todellisuuden muokkaamiseen ja luomme sinne koko ajan uusia "pelejä" ja niiden "pelien" sääntöjä kuten esim. John Wheeler hahmotti ns. osallistuvan universumin mallinsa (parcipatory universe)

Wheelerin pohdinta eteni näin:

1) Kaikki on hiukkasia

2) Kaikki on kenttiä

3) Kaikki on informaatiota ja universumi on hienosäädetty elämää varten

https://futurism.com/john-wheelers-participatory-universe

Ihan samalla tavalla kuin aikoinaan on kehitetty esim. shakkipeli sääntöineen (joka mahdollistaa äärettömän määrän erilaisia peliskenaarioita ja jota hyvin älykkäät ihmiset ovat pelanneet satoja vuosia siihen kyllästymättä vaikka se pelin säännöt ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaiset ja pelikenttä hyvin pelkistetty ruudukko) niin oikeastaan ainoa luonnonlaki todellisuuden syntymiselle ja olemassaololle on looginen ristiriidattomuus ja vain mielikuvitus on rajana minkälaisia komponentteja, sääntöjä ja ympäristöjä voi ajan kuluessa kehittyä jos ja kun alkutila on käytännössä tyhjä eikä mitään on ole lukittu (vrt soluautomaatit jotka voivat monimutkaistua ja erilaistua hyvinkin monimutkaisiksi kokonaisuuksiksi.)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Soluautomaatti

Jos tuolla soluautomaatilla on jonkinlainen alkeellinen tietoisuus niin periaatteessa jonkinlaisen fraktaaalisen takaisinkytkentäprosessin kautta se kykenee tuottamaan äärettömän monenlaisia ja monimuotoisia kokonaisuuksia jotka sitten jossain vaiheessa kykenevät itsenäisinä olioina tuottamaan ikäänkuin virtuaalitodellisuuksia loppumattomiin virtuaalitodellisuuksien sisälle kunnes päädytään siihen missä nyt eletään.

Tietyssä mielessä sekä relativistinen suhteellisuusteoria sekä hiukkasfysiikan standardimalli luovat omat "pelinsä" ja oman "todellisuutensa" josta löytyy loppumattomastai nyansseja ja uusia ominaisuuksia tutkittaviksi mutta ne eivät kuitenkaan kuvaa sitä pohjimmaista todellisuutta vaan ikäänkuin omaa todellisuuttaan ja sen johdannaisia.

Sama pätee minusta kaikkeen muuhunkin tieteeseen eli itse asiassa luodaan uutta todellisuutta koko ajan joten jostain staattisesta "totuudesta" puhuminen ei ole kovin mielekästä koska samalla se todellisuus muuttuu koko ajan sen tieteen ja tekniikan kehityksen mukana. Myös kulttuuri luo omaa todellisuuttaan eri muodoissa.
Itse olen viime vuosina harrastuksena modaillut olemassaolevien pelien kampanjoita (kuten esim. warcraft 3) ja se itse minusta jopa kiinnostavampaa kuin sen pelin pelaaminen koska vain mielikuvitus on rajana mitä kaikkea sen olemassaolevan pelimaailman sääntöjen puitteissa voi kokeilla.

Jos tähän soppaan vielä lisää William Tillerin intentiotutkimukset joissa selkeän eksplisiittisesti ilmaistulla koherentilla intentiolla ja varsinkin joukkointentiolla on kyetty muokkaamaan fysikaalista todellisuutta niin esim. Cernin LHC-kokeet ja LIGO-gravitaatioaaltojen löytyminen voi olla jonkinlaista placeboa kuten useimmat muutkin suurta tarkkuutta vaativat tieteelliset kokeet eli kokeiden tulokset seuraavat suoraan kokeentekijöiden intentiosta.

Tämä tietysti romuttaa samalla koko tieteen nykyisen perustan mutta toisaalta sitten myös korostaa tutkijoiden vastuuta ja ylipäätänsä myös sitä että jokainen ihminen on vastuussa paitsi teoistaan erityisesti ajatuksistaan ja intentioistaan koska ne vaikuttavat takaisinkytkentänä siihen minkälaisessa todellisuudessa tulevaisuudessa joutuu elämään.

Kaikki tieteelliset mallit ovat siis tavallaan pelejä (kuten shakkipeli) joten ei kannata kiistellä mikä niistä on totta ja mikä ei koska olennaisinta on että kaikki voivat olla siinä mielesssä "tosia" että ne kykenevät muodostamaan ikäänkuin oman virtuaalitodellisuutensa jossa voi viettää aika loputtomiin kuten shakkipelissä tai Warcraftin kaltaisissa roolipeleissä.

Ainoa rajoittava asia on looginen ristiriidattomuus mutta muuten vain mielikuvitus on rajana sille minkälaisia todellisuuksia voi syntyä koska periaatteessa kaikki fysikaalinenkin on muokattavissa templaattien tai ns. "muotokenttien" kautta.

Näin ajatusleikkinä siis .... :D

B:)

Lue lisää

"esim. shakkipeli sääntöineen (joka mahdollistaa äärettömän määrän erilaisia peliskenaarioita ja jota hyvin älykkäät ihmiset ovat pelanneet satoja vuosia siihen kyllästymättä vaikka se pelin säännöt ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaiset ja pelikenttä hyvin pelkistetty ruudukko)"

Shakissa ei ole ääretön määrä siirtovaihtoehtoja, koska se on niiden määrässä suljettu systeemi. Muistaakseni (joskin lukemani mukaan) shakin eri siirtovaihtoehtoja on 64 biljoonaa kappaletta. Suurehko lukumäärä, mutta ei ääretön.

Anonyymi kirjoitti:

Se oli formaalin predikaattilogiikan kurssi ja ainoa kurssi johon osallistuin yliopistossa pari vuotta kokopäivätyön ohella opiskellessani ja siihen aikaan ei onneksi ollut minkäänlaista kursseille osallistumispakkoa. Kävin lähinnä vain tenttimässä pakollisia kurssikirjoja ja tuo predikaattilogiikka vaikutti sen verran "esoteeriselta" että katsoin parhaaksi käydä sen osalta kurssin.

En ollut missään tekemisissä muiden opiskelijoiden kanssa koko lyhyen yliopistossa oloni aikana koska aina oli niin kiire töihin iltavuoroon etten ehtinyt usein edes syömässä käydä välillä.

Predikaattilogiikka on hyvin abtraktia matematiikan kaltaista symbolikieltä. Kyllä minä sen aika helposti opin mutta en oikein kokenut sitä kovin kiinnostavana enkä siihen aikaan vielä opetellut ominpäin ohjelmointia vaan vasta pari vuotta myöhemmin kun ostin Commodore Vic-20 tietokoneen ja myöhemmin siihen grafiikkakortin jolla sitten harrastin mm. tietokonegrafiikkaohjelmointia ja samalla matematiikka ja logiikka alkoi kunnolla avautua minulle havainnollisessa muodossa kun plottasin mm. trig. funktioiden kuvaajia kuvaruudulle ohjelmallisesti.

Sinit ja kosinit tulivat silloin hyvin tutuiksi vaikka opiskelin koulussa vain lyhyen matikan eikä silläkään ollut käytännössä mitään merkitystä koska lintsailin suurimman osan lukioajasta läheisessä kirjastossa lukemassa itseäni kiinnostavaa kirjallisuutta ja kuuntemassa musiikkia ja sain jopa seiskan musiikista vaikka en ollut ainoallakaan tunnilla läsnä koko lukioaikana ja ope sattumalta bongasi minut siellä kirjastossa kuuntelemassa musiikkia kuulokkeilla ja totesi että ainakin harrastusta asiaan oli. Sain olla yllättävän rauhassa kouluaikana ja myös myöhemmin töissä vaikka rikoin suurin piirtein kaikkia sääntöjä aika avoimesti.

Yliopistoaikana hyödynsin ahkerasti filosofian laitoksen kirjaston kokoelmia ja tein niistä yksityiskohtaisia muistiinpanoja ja ne teokset eivät liittyneet millään tavalla opintosuunnitelmaan mutta minulle se oli koko sen ajan olennaisin anti ja kaikki muu lähinnä "pakkopullaa".

Sitten lopulta kyllästyin koko akateemiseen touhuun kun se kävi pidemmän päälle turhan uuvuttavaksi kun ei jäänyt käytännössä paljonkaan ns. vapaa-aikaa omille projekteille jotka minulle ovat aina olleet ensisijaisia ja kaikki muu sitten lähinnä toissijaista häiriötä ja haittaa. Se siitä henkilöhistoriasta joka ehkä selventää jonkin verran sitä miksi olen sellainen kun olen.

...

Tarkoitukseni oli tällä kertaa vain pikaisesti piipahtaa palstalle postaamassa parit videolinkit eikä jäädä tänne taas jumittamaan joten taidan palata taas takaisin omien askerreitteni pariin kun se on paljon kiinnostavampaa kuin tämä esim. sinun kanssasi "keskustelu" kun se on niin helposti ennalta-arvattavaa sisällöltään eli ns. "virallista liturgiaa" ja kuin jonkun koneen kanssa yrittäisi keskustella.

Tämä on jo aika kuollut palsta muutenkin jo muutaman vuoden ja signaali-melusuhde on jo pitkään ollut aika heikko muutenkin joten adios taas ainakin joksikin aikaa... B:)

Lue lisää

B. kirjoitti.

" sinun kanssasi "keskustelu" kun se on niin helposti ennalta-arvattavaa sisällöltään
eli ns. "virallista liturgiaa" ja kuin jonkun koneen kanssa yrittäisi keskustella."

Älä nyt käsitä asiaa pahantahtoisesti.

Filosofian ja logiikan kehitys on kulkenut aika samaa tahtia, joten kiinnostus
logiikkaan on myös tavallista "syvempää".
Kun filosofiassa spekulointi on aika vapaata, niin jokin raja sielläkin tulee vastaan,
joskus kehitelmät eivät enää ole uskottavia.

Muinaiset kreikkalaiset kehittelivät melkoisen kokoelman jumalasukuja ja
erilaisia hirviölaatuja, ei mikään ihme että ensimmäiset ateistit tulivat Kreikasta.

Tälläinen spekulointivapaus herättää tietysti kysymyksen, mikä on uskottavaa
ja miten sen voisi tietää.
Sieltä on lähtenyt Leibnizin ajatus universaalista kielestä jolla voisi "laskea"
mikä on totta tai ainakin uskottavaa.

Hautamäen luennolla joku voisi vastata, miksi logiikka kiinnostaa, "Haluan
tietää enemmän Joulupukista".

Parikymppiseltä erikoinen vastaus, Hautamäki hyvänä opettajana voisi
sanoa, "Joulupukki kehitelmässä tai tarinassa on oma logiikkansa, se ei ehkä
kestä tarkempaa tarkastelua.
Se paljastuisi lapsille tarkoitetuksi tarinaksi rauhoittamaan lapsia joulun
odotuksessa,

Filosofian historiassa on esitetty kaiken maailman kehitelmiä, niillä jokaisella
on oma logiikkansa, se joka tekee kyseisen tarinan uskottavan tuntuiseksi,
jopa B.n logiikkaa väheksyvä kehitelmä sisältää oman logiikkansa.

Jos sen läpivalaisee "voimakkaamalla" logiikalla, näkisimme se rakenteen
paremmin."

Työsarkaa on, poliittista filosofiaa, salaliittokehitelmiä, poliittista ideologiaa,
filosofisia kehitelmiä tai yksinkertaisemmin osaako joku perustella ajatuksensa
vai ratsastaako hän ihmisten tunteilla diktaattoreiden tyyliin.

Luentologiikalla ei pitkälle pötkitä, kun kehittyy logiikan vaisto, "läpivalaisun"
voi tehdä lähes automaattisesti.

R.

Anonyymi kirjoitti:

"esim. shakkipeli sääntöineen (joka mahdollistaa äärettömän määrän erilaisia peliskenaarioita ja jota hyvin älykkäät ihmiset ovat pelanneet satoja vuosia siihen kyllästymättä vaikka se pelin säännöt ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaiset ja pelikenttä hyvin pelkistetty ruudukko)"

Shakissa ei ole ääretön määrä siirtovaihtoehtoja, koska se on niiden määrässä suljettu systeemi. Muistaakseni (joskin lukemani mukaan) shakin eri siirtovaihtoehtoja on 64 biljoonaa kappaletta. Suurehko lukumäärä, mutta ei ääretön.

Lue lisää

"Shakissa ei ole ääretön määrä siirtovaihtoehtoja, koska se on niiden määrässä suljettu systeemi."

Näin tietysti, eri laskutavoilla siirtovaihtoehtojen määrä vaihtelee, on mainittu
10^120 erilaista peli vaihtoehtoa.

Mutta, nykyshakissa on avaustutkimus viety erittäin pitkälle, kymmenen
ensisiirtoa voi tehdä melkein automaattisesti avauksen mukaan.
Nykyshakissa mestarit ovat pelanneet samanlaisia pelejä useamminkin.

Tämä avausten mukaan pelaaminen on vienyt shakkia hiukan väärään
suuntaan, onkin kehitetty eri muunnelmia avausteorioiden välttämiseksi.

Yksi hauskimmista on upseerinrivin laittaminen satunnaiseen järjestykseen,
pelit muuttuvat paljon mielenkiintoisemmiksi.

Voisi suositella, shakkialusta Arena viimeisin versio, mahdollistaa shuffle
chess aloituksen, missä upseerit ovat satunnaisessa järjestyksessä,
Kun Arenaan saa hyvin vahvoja moottoreita, niiden peluuttaminen
toisiaan vastaan saa aikaan hyvin erikoisia asemia.

Olisi vielä voimakkaampi sekoitus, jossa upseerit on sekoitettu eri
tavalla valkoisella ja mustalla, se vaatii Arenalla vähän käsityötä.
Silloin tosin toisen muodostelma voi olla hyvinkin heikko toiseen nähden.

Arenassa on myös Chess960 aloitusasema, mutta se ei toimi omassa koneessani,
Arena kaatuu virheilmoitukseen "illegal move".

Arena on hiukan mutkikas käyttää, kun sen oppii on se tdella hyödyllinen.
Klassikkopelien analysointi Stockfishin avulla näyttää usein ettei Morphy
ollutkaan mikään nero, vaan heikot vastustajat auttoivat surkeilla siirroillaan
Morphyn voittoon, Siinä missä Morphy oli tehokas, jos vastustaja antoi löysää
niin Morphy pystyi hyödyntämään sen lähes täydellisesti.

Tässä tapauksessa on epäselvää mikä ajattelee jos mikään.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tapauksessa on epäselvää mikä ajattelee jos mikään.

Henki on hengissä olemista, tietoisuutta siitä, että on olemassa. Henki tarkkailee ajattelijaa. Henki ei ajattele, se vain on.

Pieni lapsi on puhdasta henkeä eli tietoisuutta. Sillä ei ole ajatuksia itsestä eikä mistään muustakaan. Pieni lapsi kokee kehonsa kautta nälkää, kipua ym.

Kun ajattelija, eli minä, herää, ollaan ennen pitkää pulassa. Minä herää hengen voimasta, mutta minälle ei pidä antaa liian suurta valtaa, koska ajatukset, joita itsestämme ja muista luomme ei ole välttämättä tosia. Älkää uskoko ajatuksianne.

Anonyymi kirjoitti:

Henki on hengissä olemista, tietoisuutta siitä, että on olemassa. Henki tarkkailee ajattelijaa. Henki ei ajattele, se vain on.

Pieni lapsi on puhdasta henkeä eli tietoisuutta. Sillä ei ole ajatuksia itsestä eikä mistään muustakaan. Pieni lapsi kokee kehonsa kautta nälkää, kipua ym.

Kun ajattelija, eli minä, herää, ollaan ennen pitkää pulassa. Minä herää hengen voimasta, mutta minälle ei pidä antaa liian suurta valtaa, koska ajatukset, joita itsestämme ja muista luomme ei ole välttämättä tosia. Älkää uskoko ajatuksianne.

Lue lisää

Varsinkaan sinun ajatuksiasi en usko.

Anonyymi kirjoitti:

Varsinkaan sinun ajatuksiasi en usko.

Älä usko. Uskominen ja uskonnot varsinkin on tuon minän kehittelemiä rakennelmia.

Ihmisen elämään liittyy se, että kun synnymme, olemme ensin täysin hengissä, mutta kuolemme siitä sitten vähitellen henkisesti minän kehityksen ja fyysisesti solukuoleman kautta.

Jos haluaisi pysyä henkisesti elossa täytyisi ryhtyä erakoksi ja muuttaa erämaahan, keskittyä sisimpäänsä ja kuolettaa egonsa. Fyysinen kuolema, hidastuisi myös, kun söisi vain hengen pitimiksi, eikä minän halujen mukaan.

Tähän perustuu kaikkien henkisten Mestarien opetukset. Se, että henkisesti kuollut ihminen on kehittänyt uskonnot kirkkorakennuksineen, papattavine pappeineen, on varsinaista Pyhän Hengen pilkkaa. Mitään sellaista ei tarvita, jos ihminen ymmärtäisi pysyä hengissä.

"Odotan aikaa jolloin ymmärretään tämä kaikkein tärkein:"

Ei kannata pidättää hengitystä odotellessa. Siihen voi vaikka kuolla. :D

Paras johtolanka kvarkkeihin oli varmaan kuitenkin se, että mesonin massa on 2/3 baryonin massasta. Ja tarkallakin tasolla näkyi, että kun hadronissa esiintyy s-flavoria, se on aina paljon raskaampi, joten jostain syystä sen lisääminen lisää massaa. Jokainen oli todennäköisesti jakamassa asioita osiin, mutta vain nämä henkilöt saivat luvut oikeaan järjestykseen.

Sähköheikkoa vuorovaikutusta ennen olisi oltava sopimus, onko heikkoa vuorovaikutusta (HV) olemassa, vai onko olemassa vain tuli ja vesi elementit. Unzickerin eräs video näyttää siltä, että hän uskoo tapahtumaan, jota muut kutsuvat HV:ksi, mutta hänen mielestään ei ole olemassa neutriinoa. Unzicker mainitsee olevan muinaisia teorioita, joissa myös tämä oli vähän aikaa ihmisten käsitys. Neutriinon syntyminen beta-hajoamisessa pääteltiin aluksi siitä, että energiaa ei ollut lopputilassa tarpeeksi, jos se ei mene jollekin mitä on vaikea nähdä. Silti Unzicker ymmärtää kyseisen Bohrin teorian vaatimukset väärin ja vain siitä syntyy kuvitelma ettei tätä teoriaa ole jo täysin haudattu.

Kyseinen U:
https://www.youtube.com/watch?v=9ukdBHFRjpM

Bohrin beta-hajoamismallissa oli satunnainen energian määrä, jonka esim. elektroni saisi käyttää. Havaintojen mukaan satunnaisuutta ei esiinny, vaan käytettävä energia on vakio (tämä ero näkyy siltä että havaitun elektronin energia on ylhäältä rajattu, kun taas satunnaisen energian tapauksessa ei ole olemassa käytettävän energian ylärajaa ja elektronit muodostaisivat hännän korkean energian elektroneja). Ei ole olemassa mitään teoriaa kenenkään toimesta, jossa tasainen vakiomäärä enegiaa vähenisi universumista jokaisessa beta-hajoamisessa. Ja sillä olisi makroskooppisia seurauksia siten, että kappaleet viilenevät (ne viilenevät nykyäänkin, jos neutriinot jäävät energioineen tyhjyyteen eivätkä koskaa palaa näihin kappaleisiin). Bohrin jälkeen tuli 50-luku, jolloin neutriino havaittiin, mutta ei ilmaiseksi. Kokeessa nähdään kaksi gamma-sädelähdettä, jotka ovat vapaasta neutronista ja positronista peräisin. Näiden vapaan neutronin ja postironin samanaikaisesta synnystä ei ole olemassa mitään vaihtoehtoteoriaa (kuin neutriinon törmäys protoniin).

Jos haluttaisiin vastustaa käsitettä, että vuorovaikutuksen on oltava jonkin voiman tai bosonikentän välittämä (voima on kuitenkin vain tavallisten ihmisten käyttämä sana siitä, mikä oikeasti koostuu kentästä, kuten potentiaalikenttä aiemmin mainitussa Aharonov-Bohm -efektissä),tässä voitaisiin säästää kenttien määrää ja käyttää kenttäteoriaa, jossa on fermionien verteksejä, kuten beta-hajoamisen tapauksessa oli seuraavaksi hetken olemassa ns. Fermin vuorovaikutus:
https://en.wikipedia.org/wiki/Fermi's_theory
Samalla periaatteella voi tuottaa muut reaktiot kuten neutriinon ja elektronin yhteentörmäys. Kun kaksi asiaa törmää, käytössä on myös liike-energia ja teoria antaa selvästi väärän tuloksen, koska sen mukaan todennäköisyydet kasvavat energian mukana lineaarisesti, kun oikeasti todennäköisyys on rajattu arvoon 1. (Näin käy sen integrointien ja vastauksen valmistuttua jopa vastaavalla puutasolla eikä muita tasoja tainnut koskaan olla, eikä ole kyse mistään mitä voisi renormalisoida) Fermi-teoriassa ei ole myöskään neutraalia virtaa tai Z-bosonia, ja kaikki tulokset ovat erilaiset, ja malli osoittauttuu vääräksi kun bosoni ns. löydettiin löytämällä bosoniteorian mukaiset tapahtumat. Ei ole tätä suurempia esteitä tehdä kenttäteoriaa kolmen fermionin avulla, jos yksi niistä kerran on liikaa. Siten olisi hyvä jos B sanoisi, mikä tässä kolmen fermionin teoriassa saisi hänen viisarinsa värähtämään.

Kvarkeissa ja näissä heikoissa bosoneissa on myös monessa kohtaa lopulta kysymys siitä, uskotko kvanttilukuihin. Niissä tehdään ero avaruuskoordinaateissa symmetristen liikkeiden säilyttämiin lukuihin (näillä lasketaan useimmiten energian tasot, joissa esiintyy kvantittuneita energioita, mutta luvut ovat kaikissa muissakin tapauksissa säilyviä; niihin vaikuttaa sekin, onko kyseessä SR tai GR) ja sisäisten parametriavaruuksien muunnosten säilyttämiin kvanttilukuihin. Esim. QED ja sen mittakenttäteoria tarkoittaa myös, että sähkövaraus on kaikkien aalltofunktioiden ratkaisun kannalta samanlainen kvanttiluku kuin kiertoimpulssien kvanttiluvut, mutta kiertoa tehdään aaltofunktion faasissa (seurauksena on mitä tahansa onkin, eikä siis energian lasku)

Unzicker sanoi jollain videollaan, että universumin voi selittää gravitaatiolla ja sähkömagnetismilla. Siinä jäi kertomatta, miten atomin ydin pysyy kasassa, kun siitä on riisuttu elektronit ja jäljellä on esim. kaksi protonia eikä mitään muuta (Heliumin epästabiili isotooppi, kestää noin yhtä kauan kuin kestävimmät hadronit).
...

2

Anonyymi kirjoitti:

Paras johtolanka kvarkkeihin oli varmaan kuitenkin se, että mesonin massa on 2/3 baryonin massasta. Ja tarkallakin tasolla näkyi, että kun hadronissa esiintyy s-flavoria, se on aina paljon raskaampi, joten jostain syystä sen lisääminen lisää massaa. Jokainen oli todennäköisesti jakamassa asioita osiin, mutta vain nämä henkilöt saivat luvut oikeaan järjestykseen.

Sähköheikkoa vuorovaikutusta ennen olisi oltava sopimus, onko heikkoa vuorovaikutusta (HV) olemassa, vai onko olemassa vain tuli ja vesi elementit. Unzickerin eräs video näyttää siltä, että hän uskoo tapahtumaan, jota muut kutsuvat HV:ksi, mutta hänen mielestään ei ole olemassa neutriinoa. Unzicker mainitsee olevan muinaisia teorioita, joissa myös tämä oli vähän aikaa ihmisten käsitys. Neutriinon syntyminen beta-hajoamisessa pääteltiin aluksi siitä, että energiaa ei ollut lopputilassa tarpeeksi, jos se ei mene jollekin mitä on vaikea nähdä. Silti Unzicker ymmärtää kyseisen Bohrin teorian vaatimukset väärin ja vain siitä syntyy kuvitelma ettei tätä teoriaa ole jo täysin haudattu.

Kyseinen U:
https://www.youtube.com/watch?v=9ukdBHFRjpM

Bohrin beta-hajoamismallissa oli satunnainen energian määrä, jonka esim. elektroni saisi käyttää. Havaintojen mukaan satunnaisuutta ei esiinny, vaan käytettävä energia on vakio (tämä ero näkyy siltä että havaitun elektronin energia on ylhäältä rajattu, kun taas satunnaisen energian tapauksessa ei ole olemassa käytettävän energian ylärajaa ja elektronit muodostaisivat hännän korkean energian elektroneja). Ei ole olemassa mitään teoriaa kenenkään toimesta, jossa tasainen vakiomäärä enegiaa vähenisi universumista jokaisessa beta-hajoamisessa. Ja sillä olisi makroskooppisia seurauksia siten, että kappaleet viilenevät (ne viilenevät nykyäänkin, jos neutriinot jäävät energioineen tyhjyyteen eivätkä koskaa palaa näihin kappaleisiin). Bohrin jälkeen tuli 50-luku, jolloin neutriino havaittiin, mutta ei ilmaiseksi. Kokeessa nähdään kaksi gamma-sädelähdettä, jotka ovat vapaasta neutronista ja positronista peräisin. Näiden vapaan neutronin ja postironin samanaikaisesta synnystä ei ole olemassa mitään vaihtoehtoteoriaa (kuin neutriinon törmäys protoniin).

Jos haluttaisiin vastustaa käsitettä, että vuorovaikutuksen on oltava jonkin voiman tai bosonikentän välittämä (voima on kuitenkin vain tavallisten ihmisten käyttämä sana siitä, mikä oikeasti koostuu kentästä, kuten potentiaalikenttä aiemmin mainitussa Aharonov-Bohm -efektissä),tässä voitaisiin säästää kenttien määrää ja käyttää kenttäteoriaa, jossa on fermionien verteksejä, kuten beta-hajoamisen tapauksessa oli seuraavaksi hetken olemassa ns. Fermin vuorovaikutus:
https://en.wikipedia.org/wiki/Fermi's_theory
Samalla periaatteella voi tuottaa muut reaktiot kuten neutriinon ja elektronin yhteentörmäys. Kun kaksi asiaa törmää, käytössä on myös liike-energia ja teoria antaa selvästi väärän tuloksen, koska sen mukaan todennäköisyydet kasvavat energian mukana lineaarisesti, kun oikeasti todennäköisyys on rajattu arvoon 1. (Näin käy sen integrointien ja vastauksen valmistuttua jopa vastaavalla puutasolla eikä muita tasoja tainnut koskaan olla, eikä ole kyse mistään mitä voisi renormalisoida) Fermi-teoriassa ei ole myöskään neutraalia virtaa tai Z-bosonia, ja kaikki tulokset ovat erilaiset, ja malli osoittauttuu vääräksi kun bosoni ns. löydettiin löytämällä bosoniteorian mukaiset tapahtumat. Ei ole tätä suurempia esteitä tehdä kenttäteoriaa kolmen fermionin avulla, jos yksi niistä kerran on liikaa. Siten olisi hyvä jos B sanoisi, mikä tässä kolmen fermionin teoriassa saisi hänen viisarinsa värähtämään.

Kvarkeissa ja näissä heikoissa bosoneissa on myös monessa kohtaa lopulta kysymys siitä, uskotko kvanttilukuihin. Niissä tehdään ero avaruuskoordinaateissa symmetristen liikkeiden säilyttämiin lukuihin (näillä lasketaan useimmiten energian tasot, joissa esiintyy kvantittuneita energioita, mutta luvut ovat kaikissa muissakin tapauksissa säilyviä; niihin vaikuttaa sekin, onko kyseessä SR tai GR) ja sisäisten parametriavaruuksien muunnosten säilyttämiin kvanttilukuihin. Esim. QED ja sen mittakenttäteoria tarkoittaa myös, että sähkövaraus on kaikkien aalltofunktioiden ratkaisun kannalta samanlainen kvanttiluku kuin kiertoimpulssien kvanttiluvut, mutta kiertoa tehdään aaltofunktion faasissa (seurauksena on mitä tahansa onkin, eikä siis energian lasku)

Unzicker sanoi jollain videollaan, että universumin voi selittää gravitaatiolla ja sähkömagnetismilla. Siinä jäi kertomatta, miten atomin ydin pysyy kasassa, kun siitä on riisuttu elektronit ja jäljellä on esim. kaksi protonia eikä mitään muuta (Heliumin epästabiili isotooppi, kestää noin yhtä kauan kuin kestävimmät hadronit).
...

2

Lue lisää

Jotta sähkömagnetismi ei työntäisi niitä erilleen, SM:ssä olisi oltava jokin varjostava tekijä joka sammuttaa kentän pienellä alueella, mutta ei vaikuta siihen että kenttä on taas vähän matkan päässä lähes pyöreä elektroneille. Jos gravitaatio vetäisi protoneja puoleensa lujempaa kuin SM (tästä olisi ensin olemassa mittaus, miten lähellä protonit ovat toisiaan, joka on vähän samanlainen kuin yllä on kerran esiintynyt), joka rikkoo Newtonin lait ja GR:n. Lisäksi tämä jättiläisgravitaatio täytyy varjostaa niin, ettei mikään huomaa sen olemassaoloa missään ulkopuolella. Jos atomeja pommitetaan jollain esim. pommin sisällä, ei gravitaatio saa pitää sitä enää yllä tai kaapata kaikkea mitä ulkoa tulee. Jotta ylipäänsä voisi väittää, että raskaampi ydin hajoaa helpommin, pitäisi gravitaation varjostua esim. useisiin erillisiin alueisiin eikä yhteen isoon, josta on mahdoton päästä mihinkään lisäämättä energiaa valtavasti siihen objektiin, joka ydintä pommittaa. Tosiasiassa hitaat neutronit näyttävät olevan parhaita ytimen halkojia, eli ei ytimestä tarvitse nostaa mitään ulos työntämällä sitä syvemmältä ja syvemmältä johonkin ulompaan painovoiman kiertorataan tai pakonopeuteen.

Jotta jotain kenttää voi varjostaa, täytyy yleensä keksiä toinen kenttä, mikä saattaisi päätyä vuorovaikutukseksi eikä läjäksi fermioneja (joita olisi ytimessä esim. miljoonia samaa tyyppiä eikä vain kolme kuten kvarkkeja, ja näillä on oltava jokin tuntematon varausluokka. Minkä jälkeen eletään vähän aikaa kuin Fermi-teoriaa). Voisi myös keksiä aivan outoja kenttäviivoja eli korvata Maxwellin yhtälöt, jolloin sitä vuorovaikutusta, joka maailmassa ainoastaan on, ei kannata enää sanoa 'SM:ksi niin kuin sen tunnette'. Tämä on asia, joka voisi muuttaa QED-kvanttiluvun eli varauksen merkitystä.

"Siten kun vielä palauttaa mieliin ns. kolmen kappaleen ongelman ja sen että hiukkasfysiikan tasolla kyetään mallintamaan ainoastaan yksinkertaisin mahdollinen atomi eli vetyatomi niin käytännössä se ontologinen mm. Enqvsitin kannattama reduktionismi on pelkkää ideologista propagandaa ja silkkaa huuhaata."

Onko kolme kappaletta tässä jotenkin liitettävä kvarkkien määrään baryonissa? Vetyatomi on yhden kappaleen (elektronin) ongelma, jos puhut tietystä mallinnuksesta joka on tehty, ja josta ei vain unelmoida. Mallissa, mistä puhut, ei ole välttämättä tavoitettu mitään täydellisyyttä. Eikä se ole silloin mallimpi (edusta mallin platonista ideaa sanottaisiin kai täällä) asia verrattuna malliin, jota kutsuttaisiin jonkin hiukkasfysiikan muuksi malliksi. Jos kvarkit ovat olemassa, ja jo sitä ennen jos protoni on olemassa, tiedetään ettei mikään, mitä atomimallissa sanotaan, pidä oikeasti paikkaansa. Fysiikan paras malli puolestaan on edelleen se, missä on kaksi objektia alussa ja toinen häviää (sanon, että et sekoittaisi yhtäsi näihin kahteen, ja tämä on myös saatteena seuraavaan).

Se että reduktionismia ei ole tehty, ei tarkoita, että se on huuhaata (ainakaan jossain missä sitä ehkä on tehty). Päinvastoin kaikki ne jotka työskentelevät noin kolmen kappaleen parissa ,mutta jotka eivät ole pitäneet reduktionismista huolta, ovat niitä, jotka elävät valheessa. Tämä on hyvä viesti, minkä hiukkasfysiikka varmasti haluaa pikkuhiljaa välittyvän heille.

Kaikissa ongelmissa ei tarvita lainkaan atomeja ja varhainen kosmologia on yksi sellainen. Toisaalta jos tarvitsee atomeja, ei aina tarvitse mitään niiden sisältä. Siinä mielessä kosmologiasta vielä suurempi osa on ei-reduktionistista (mitä tulee kappaleiden ongelmaan) ja ainakaan silloin siinä ei pitäisi olla mitään ongelmaa? Tämä kosmologia on ei-reduktionismia, joka on jo tehty. Mutta jos pitäisi olla olemassa ei-reduktionismisia kolmen kappaleen malleja, niin missä nekin ovat, ja miten ne voidaan yleistää yhtä täydelliseksi tieteen ideaalisaavutukseksi kuin kosmologia ennen kuin niitä on tehty?

"Reduktionismi ei minusta ole hyödyllinen eikä käyttökelpoinen idea tieteessä koska jos kaikki olisi oikeasti palautettavissa esim. ns. "stetsonista vedettyjen" enemmän tai vähemmän valistuneiden arvausten tuottamiin kvarkkeihin ja niiden ominaisuuksiin niin miksei kaikkea tiedettä sitten tehdä hiukkaskiihdyttimellä mikä sekin on ontuva vertaus koska kvarkit on määritelty siten että niitä on käytännössä mahdotonta tutkia irrallisina entiteetteinä."

Palataan vielä tähän. Lähes jokaisessa tieteessä on harrastettu reduktionismia sen verran, että ollaan molekyylien tutkimuksessa tai aineessa, joka muodostaa esim. kiinteitä hila-rakenteita. Näitä voidaan tutkia ja hyväksikäyttää taloudellisesti, koska molekyylit ja siten myös atomit tunnetaan ("tunnetaan").
...

3

Anonyymi kirjoitti:

Jotta sähkömagnetismi ei työntäisi niitä erilleen, SM:ssä olisi oltava jokin varjostava tekijä joka sammuttaa kentän pienellä alueella, mutta ei vaikuta siihen että kenttä on taas vähän matkan päässä lähes pyöreä elektroneille. Jos gravitaatio vetäisi protoneja puoleensa lujempaa kuin SM (tästä olisi ensin olemassa mittaus, miten lähellä protonit ovat toisiaan, joka on vähän samanlainen kuin yllä on kerran esiintynyt), joka rikkoo Newtonin lait ja GR:n. Lisäksi tämä jättiläisgravitaatio täytyy varjostaa niin, ettei mikään huomaa sen olemassaoloa missään ulkopuolella. Jos atomeja pommitetaan jollain esim. pommin sisällä, ei gravitaatio saa pitää sitä enää yllä tai kaapata kaikkea mitä ulkoa tulee. Jotta ylipäänsä voisi väittää, että raskaampi ydin hajoaa helpommin, pitäisi gravitaation varjostua esim. useisiin erillisiin alueisiin eikä yhteen isoon, josta on mahdoton päästä mihinkään lisäämättä energiaa valtavasti siihen objektiin, joka ydintä pommittaa. Tosiasiassa hitaat neutronit näyttävät olevan parhaita ytimen halkojia, eli ei ytimestä tarvitse nostaa mitään ulos työntämällä sitä syvemmältä ja syvemmältä johonkin ulompaan painovoiman kiertorataan tai pakonopeuteen.

Jotta jotain kenttää voi varjostaa, täytyy yleensä keksiä toinen kenttä, mikä saattaisi päätyä vuorovaikutukseksi eikä läjäksi fermioneja (joita olisi ytimessä esim. miljoonia samaa tyyppiä eikä vain kolme kuten kvarkkeja, ja näillä on oltava jokin tuntematon varausluokka. Minkä jälkeen eletään vähän aikaa kuin Fermi-teoriaa). Voisi myös keksiä aivan outoja kenttäviivoja eli korvata Maxwellin yhtälöt, jolloin sitä vuorovaikutusta, joka maailmassa ainoastaan on, ei kannata enää sanoa 'SM:ksi niin kuin sen tunnette'. Tämä on asia, joka voisi muuttaa QED-kvanttiluvun eli varauksen merkitystä.

"Siten kun vielä palauttaa mieliin ns. kolmen kappaleen ongelman ja sen että hiukkasfysiikan tasolla kyetään mallintamaan ainoastaan yksinkertaisin mahdollinen atomi eli vetyatomi niin käytännössä se ontologinen mm. Enqvsitin kannattama reduktionismi on pelkkää ideologista propagandaa ja silkkaa huuhaata."

Onko kolme kappaletta tässä jotenkin liitettävä kvarkkien määrään baryonissa? Vetyatomi on yhden kappaleen (elektronin) ongelma, jos puhut tietystä mallinnuksesta joka on tehty, ja josta ei vain unelmoida. Mallissa, mistä puhut, ei ole välttämättä tavoitettu mitään täydellisyyttä. Eikä se ole silloin mallimpi (edusta mallin platonista ideaa sanottaisiin kai täällä) asia verrattuna malliin, jota kutsuttaisiin jonkin hiukkasfysiikan muuksi malliksi. Jos kvarkit ovat olemassa, ja jo sitä ennen jos protoni on olemassa, tiedetään ettei mikään, mitä atomimallissa sanotaan, pidä oikeasti paikkaansa. Fysiikan paras malli puolestaan on edelleen se, missä on kaksi objektia alussa ja toinen häviää (sanon, että et sekoittaisi yhtäsi näihin kahteen, ja tämä on myös saatteena seuraavaan).

Se että reduktionismia ei ole tehty, ei tarkoita, että se on huuhaata (ainakaan jossain missä sitä ehkä on tehty). Päinvastoin kaikki ne jotka työskentelevät noin kolmen kappaleen parissa ,mutta jotka eivät ole pitäneet reduktionismista huolta, ovat niitä, jotka elävät valheessa. Tämä on hyvä viesti, minkä hiukkasfysiikka varmasti haluaa pikkuhiljaa välittyvän heille.

Kaikissa ongelmissa ei tarvita lainkaan atomeja ja varhainen kosmologia on yksi sellainen. Toisaalta jos tarvitsee atomeja, ei aina tarvitse mitään niiden sisältä. Siinä mielessä kosmologiasta vielä suurempi osa on ei-reduktionistista (mitä tulee kappaleiden ongelmaan) ja ainakaan silloin siinä ei pitäisi olla mitään ongelmaa? Tämä kosmologia on ei-reduktionismia, joka on jo tehty. Mutta jos pitäisi olla olemassa ei-reduktionismisia kolmen kappaleen malleja, niin missä nekin ovat, ja miten ne voidaan yleistää yhtä täydelliseksi tieteen ideaalisaavutukseksi kuin kosmologia ennen kuin niitä on tehty?

"Reduktionismi ei minusta ole hyödyllinen eikä käyttökelpoinen idea tieteessä koska jos kaikki olisi oikeasti palautettavissa esim. ns. "stetsonista vedettyjen" enemmän tai vähemmän valistuneiden arvausten tuottamiin kvarkkeihin ja niiden ominaisuuksiin niin miksei kaikkea tiedettä sitten tehdä hiukkaskiihdyttimellä mikä sekin on ontuva vertaus koska kvarkit on määritelty siten että niitä on käytännössä mahdotonta tutkia irrallisina entiteetteinä."

Palataan vielä tähän. Lähes jokaisessa tieteessä on harrastettu reduktionismia sen verran, että ollaan molekyylien tutkimuksessa tai aineessa, joka muodostaa esim. kiinteitä hila-rakenteita. Näitä voidaan tutkia ja hyväksikäyttää taloudellisesti, koska molekyylit ja siten myös atomit tunnetaan ("tunnetaan").
...

3

Lue lisää

Yllä oli esitetty hyvin, että esim. kolmen kappaleen ongelmaa ei voi ratkaista. Jos joku voisi kuitenkin ratkaista sen (ja antaa ongelmatyypin kenen tahansa ratkaistavaksi sormennapsautuksella), tai antaa jonkin muun pienempien asioiden ratkaisutavan kuin mitä nämä molekyylitieteilijät nykyään käyttävät, niin olisiko lopputulos sinusta se, että reduktionismisuuden käytössä mennään pidemmälle pienmpiin osasiin vai annettaisiinko sellaisen uuden menetelmän olla, koska reduktionismilla ei ole koskaan ollut ideaalista tasoa tähänkään mennessä eikä se ole kivaa?

Äskeisellä kappaleella ei ole niin merkitystä, koska moneen teoreettisen fysiikan malliin tämä hiukkastiedon hyödyllisyys ei päde. Niissä nimittäin tutkitaan menneisyyttä tai korkeita energioita, joita kukaan ihminen ei välttämättä luo maapallolle. En tiedä miksi reduktionismia pitää tuoda esiin, jos keskustelu olisi tällaisesta aiheesta vs. tilat jotka esiintyvät maapallolla. Jos korkeita energioita ei pidä ajatella, ja luulet että se tarkoittaa samalla, että olet paljon viisaampi kuin muut (koska tämä on filosofien palsta ja monessa B:n viestissä on jokin viisauden vire), tämä on mahdollista muodostaa argumentiksikin sanomalla että universumin täytyy olla symmetrinen kaikilla lämpötiloilla. Vesi saa kiehua, mutta muuten universumi kestää kaikki löylyt. Tässä ajatuksessa pyritään hyvin samanlaiseen yksinkertaiseen kauneuteen kuin muutkin.

"Toisinajattelua ja konsensusveneen keinuttamista ei katsota hyvällä niiden ryhmän jäsenten keskuudessa jotka ovat sitoutuneet, sisäistäneet ja omaksuneet annettuna sen mitä heille on opetettu ja mihin he ovat jo tottuneet ja sisäistäneet syvälle omaan identiteettiinsä."

Kysyisin silti ensimmäisenä, että kuka se toisinajattelija on, keneen koko ajan viitataan, ja mikä on se toinen ajatus. (Jatkona tähän voisi tapahtua kysymyksiä, kuten että jos tässä viitataan fysiikkaan, niin eikö se ole vähän mielipidekysymys, että ketä kaikkia näistä ajattelijoista kukin jaksaa pitää erilaisina ajattelijoina, ja ketkä ovat samaa massaa kuin muutkin. Filosofia-aiheisesta toisesta ajatuksesta olisin jo pudonnut kärryiltä, koska en tiedä, mikä se ensimmäinen ajatus oli. Ja ihmettelen tosiaan, että onko ajatusten välillä oikeasti olemassa mahdollista dialogia, vai puhutko muuten vaan.)

"Implisiittinen todellisuus voidaan kokea vain ei-käsitteellisesti ja subliminaalisesti esim.unien, kehon tuntemusten, intuition ja aavistuksen kautta..."

Tämä ei lupaa hyvää kenellekään, joka sen toisen ajatuksen haluaa tietää.

"Minusta se kaikkein olennaisin hahmotusvirhe kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa lienee se että oletetaan että se todellisuus on jossain odottamassa löytäjäänsä ja on olemassa jonkinlaiset ikuiset luonnonlait jotka sitten määrittelevät yksityiskohtaisesti miten kaikki toimii."

Nämä kohdat eivät sulje toisiaan sisäänsä. Tieteen periaatteeksi riittää se, että jos luonnonlait muuttuvat kokoajan, ne pitää käydä löytämässä. On aika absurdia, että jos mikään ei yhtäkkiä toimisi, niin näistä eroavuuksista ei voisi tulla tietoa ja ensin sen löytöä, että jokin oli muuttunut. Vastakohtana voi olla olemassa paljon epätieteellisyyttä, missä riittää selittää, miten kaikki toimiminen muuttuu, mutta mitään ei tule löytää sanojen tueksi.

"Wheelerin pohdinta eteni näin:
1) Kaikki on hiukkasia
2) Kaikki on kenttiä
3) Kaikki on informaatiota ja universumi on hienosäädetty elämää varten"

Oletko ihan varma? Näyttää pikemminkin yhden asian sanomiselta kolmella tavalla (*). Ja se yksi asia on "0. kaikki on QFT:llä selitettävissä reduktionistisesti". Jos "kaikki" tarkoittaa kaikkia filosofian ja ihmisten ajatusten kohteita, niin se on vain vähän tieteen vahvoja väitteitä kuten 'kemia on QFT:tä' kovempi väite.

'Universumi on hienosäädetty elämää varten' on jotain mistä valitettaisiin hirveästi kosmologeille, koska näiden tehtävä on todistaa, että luonnonlaki tuottaa universumin sellaisena kuin se nyt on eli esim. elämää täyteen. Lause ei liity mitenkään informaatioon. Tai ainakin jos luonnonlaki on sellainen kuin nykyään on, eivät sen parametrit, kuten elektronin massa, ole informaation asemassa. Tieteen näkemys ei ole se, että jotain tapahtuu elämää varten. Eikä elämän paikalle saa laittaa mitään muutakaan asiaa kuten elektronin massa. Mitään tällaista 'mitä varten' -asiaa ei voi käydä löytämässä. Joskus voisi olla olemassa tiedettä, missä jotain tapahtuu ennen elektronia, ja se jokin ratkaisee elektronin massan. Tällä jollakin pitäisi olla matemaattinen rakenne, jossa matematiikalla on vain yksi seuraus, joka seuraa kaikista sen sisältämistä lähtökohdista. (Reaaliluvun lähtökohdat ovat kaikki reaaliluvut, ja ei liity välttämättä tähä mutta esim. lämpötilan reaaliluku voi olla alkuräjähdyksen alussa se minkä universumin tiheys antaa eli minkä sen tilavuus antaa. Tilavuuden antaa se, että ajan reaaliluku voi olla nolla ja tästä lähtee luonnonlait) Sitten pitäisi olla löytöjä joiden mukaan vain tämä laki voi olla.

4

Anonyymi kirjoitti:

Yllä oli esitetty hyvin, että esim. kolmen kappaleen ongelmaa ei voi ratkaista. Jos joku voisi kuitenkin ratkaista sen (ja antaa ongelmatyypin kenen tahansa ratkaistavaksi sormennapsautuksella), tai antaa jonkin muun pienempien asioiden ratkaisutavan kuin mitä nämä molekyylitieteilijät nykyään käyttävät, niin olisiko lopputulos sinusta se, että reduktionismisuuden käytössä mennään pidemmälle pienmpiin osasiin vai annettaisiinko sellaisen uuden menetelmän olla, koska reduktionismilla ei ole koskaan ollut ideaalista tasoa tähänkään mennessä eikä se ole kivaa?

Äskeisellä kappaleella ei ole niin merkitystä, koska moneen teoreettisen fysiikan malliin tämä hiukkastiedon hyödyllisyys ei päde. Niissä nimittäin tutkitaan menneisyyttä tai korkeita energioita, joita kukaan ihminen ei välttämättä luo maapallolle. En tiedä miksi reduktionismia pitää tuoda esiin, jos keskustelu olisi tällaisesta aiheesta vs. tilat jotka esiintyvät maapallolla. Jos korkeita energioita ei pidä ajatella, ja luulet että se tarkoittaa samalla, että olet paljon viisaampi kuin muut (koska tämä on filosofien palsta ja monessa B:n viestissä on jokin viisauden vire), tämä on mahdollista muodostaa argumentiksikin sanomalla että universumin täytyy olla symmetrinen kaikilla lämpötiloilla. Vesi saa kiehua, mutta muuten universumi kestää kaikki löylyt. Tässä ajatuksessa pyritään hyvin samanlaiseen yksinkertaiseen kauneuteen kuin muutkin.

"Toisinajattelua ja konsensusveneen keinuttamista ei katsota hyvällä niiden ryhmän jäsenten keskuudessa jotka ovat sitoutuneet, sisäistäneet ja omaksuneet annettuna sen mitä heille on opetettu ja mihin he ovat jo tottuneet ja sisäistäneet syvälle omaan identiteettiinsä."

Kysyisin silti ensimmäisenä, että kuka se toisinajattelija on, keneen koko ajan viitataan, ja mikä on se toinen ajatus. (Jatkona tähän voisi tapahtua kysymyksiä, kuten että jos tässä viitataan fysiikkaan, niin eikö se ole vähän mielipidekysymys, että ketä kaikkia näistä ajattelijoista kukin jaksaa pitää erilaisina ajattelijoina, ja ketkä ovat samaa massaa kuin muutkin. Filosofia-aiheisesta toisesta ajatuksesta olisin jo pudonnut kärryiltä, koska en tiedä, mikä se ensimmäinen ajatus oli. Ja ihmettelen tosiaan, että onko ajatusten välillä oikeasti olemassa mahdollista dialogia, vai puhutko muuten vaan.)

"Implisiittinen todellisuus voidaan kokea vain ei-käsitteellisesti ja subliminaalisesti esim.unien, kehon tuntemusten, intuition ja aavistuksen kautta..."

Tämä ei lupaa hyvää kenellekään, joka sen toisen ajatuksen haluaa tietää.

"Minusta se kaikkein olennaisin hahmotusvirhe kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa lienee se että oletetaan että se todellisuus on jossain odottamassa löytäjäänsä ja on olemassa jonkinlaiset ikuiset luonnonlait jotka sitten määrittelevät yksityiskohtaisesti miten kaikki toimii."

Nämä kohdat eivät sulje toisiaan sisäänsä. Tieteen periaatteeksi riittää se, että jos luonnonlait muuttuvat kokoajan, ne pitää käydä löytämässä. On aika absurdia, että jos mikään ei yhtäkkiä toimisi, niin näistä eroavuuksista ei voisi tulla tietoa ja ensin sen löytöä, että jokin oli muuttunut. Vastakohtana voi olla olemassa paljon epätieteellisyyttä, missä riittää selittää, miten kaikki toimiminen muuttuu, mutta mitään ei tule löytää sanojen tueksi.

"Wheelerin pohdinta eteni näin:
1) Kaikki on hiukkasia
2) Kaikki on kenttiä
3) Kaikki on informaatiota ja universumi on hienosäädetty elämää varten"

Oletko ihan varma? Näyttää pikemminkin yhden asian sanomiselta kolmella tavalla (*). Ja se yksi asia on "0. kaikki on QFT:llä selitettävissä reduktionistisesti". Jos "kaikki" tarkoittaa kaikkia filosofian ja ihmisten ajatusten kohteita, niin se on vain vähän tieteen vahvoja väitteitä kuten 'kemia on QFT:tä' kovempi väite.

'Universumi on hienosäädetty elämää varten' on jotain mistä valitettaisiin hirveästi kosmologeille, koska näiden tehtävä on todistaa, että luonnonlaki tuottaa universumin sellaisena kuin se nyt on eli esim. elämää täyteen. Lause ei liity mitenkään informaatioon. Tai ainakin jos luonnonlaki on sellainen kuin nykyään on, eivät sen parametrit, kuten elektronin massa, ole informaation asemassa. Tieteen näkemys ei ole se, että jotain tapahtuu elämää varten. Eikä elämän paikalle saa laittaa mitään muutakaan asiaa kuten elektronin massa. Mitään tällaista 'mitä varten' -asiaa ei voi käydä löytämässä. Joskus voisi olla olemassa tiedettä, missä jotain tapahtuu ennen elektronia, ja se jokin ratkaisee elektronin massan. Tällä jollakin pitäisi olla matemaattinen rakenne, jossa matematiikalla on vain yksi seuraus, joka seuraa kaikista sen sisältämistä lähtökohdista. (Reaaliluvun lähtökohdat ovat kaikki reaaliluvut, ja ei liity välttämättä tähä mutta esim. lämpötilan reaaliluku voi olla alkuräjähdyksen alussa se minkä universumin tiheys antaa eli minkä sen tilavuus antaa. Tilavuuden antaa se, että ajan reaaliluku voi olla nolla ja tästä lähtee luonnonlait) Sitten pitäisi olla löytöjä joiden mukaan vain tämä laki voi olla.

4

Lue lisää

Yleensä tällainen 'vain tämä laki voi olla', tarkoittaa että kaikki muut matemaattiset konstruktiot päätyvät täyteen tuomionpäivään, missä mikään ei ole mahdollista eli esim. et voi liikuttaa kättäsi enää minuutin päästä, koska sen luona ei ole avaruutta (ei tätäkään voi sulkea kokonaan pois eli mielummin osoitetaan, että jossain laissa se tapahtui jo minuutti sitten). Voidaan silti ajatella paljon universumeja jotka kestävät itsenään, mutta sillä perusteella, että niissä ei montaa luonnonlakia tarvitse noudattaa. Ne luonnonlait, jotka ollessaan rikkovat toisten lisälakien aikaansaamia universumeja pitäisi olla äskeisessä täysin verifikoituja.

Ainoat isot vaihtoehdot ovat näiden asioiden jälkeen, että kaikki kuten elektronin massa ovat vain valittu kertaalleen (valittiiin niille sitten vakio-arvo tai funktion-arvo joka on tällä nyt se ja se), tai että useat arvot ovat joskus olleet mahdollisia, ja jostain deterministisestä tai satunnaisuuden syystä kaikki putoaa sellaiseksi kuin nyt on (esim. maapallo on pudonnut ja kohonnut deterministisesti näin lähelle aurinkoa kuin nyt, ja samaa voi ajatella tapahtuvan elektronin massalle). 'Mitä varten' ei ole minusta mikään kysymys, mihin tämä vastaa (muuttuvassa maailmassa ei edes tietäisi, mitä se aikoo seuraavaksi). Mikään erityinen periaate ei siis kuitenkaan estä tekemästä prosesseja myös koko elämälle, jos osaa esittää elämän matematisoituna objektina ja sanoo, mikä laki siihen liittyy (tässä tosin näkyy heti vaihtoehto, että elämää tai elämän puolesta asioita tuunaile jokin, mikä on ei-elämä, jos se ei ole kerran sama asia).

(*) perustuen ei edes analogiaan vaan synonyymeihin, joita tiedekirjallisuus tuottaa itsessään omien asioidensa välille. Tietysti tässä voi sanoa olevan aikakehityksen näissä sanoissa: 20-luku, 30-luku, ja jokin 70-2000-luku.

Informaatiosta sinun pitäisi myös saada tietää se, että sillä tarkoitetaan äärimmilleen vietynä bittejä. Bitit ovat ihmiskunnan keksimistä rakennelmista kaikkein reduktionistisin (*). Monet hiukkasfyysikot eivät osaisi haaveillakaan luonnonlaeista, joita ohjailisivat bittikomennot biteille. Toiset kuitenkin osaavat ja silloin pitää olla kyseessä kvanttibitti. Esim. QED-SM-kenttä jaettaisiin fourier-aaltojen asemasta näihin. Aiempaan liittyen, ihmiskunta ei pystynyt jakamaan videoviihdettä toistensa nähtäville vielä Teslan aikana, mutta kun asiat digitoituivat, alkoi valtava taloudellinen hyväksikäyttö. Ehkä tämä on se reduktionismin iso harppaus, jolla tiedekin alkaa avautumaan. Tieteen ymmärtämisessä tehty reduktionismi tai luonnonlaki on kuitenkin ihan eri asia kuin ohjelma, joka mahdollistaa jotain siitä. Luonnonlaki on nykyisessä muodossa yleensä hyvin passiivinen ja informaation näkökulmasta valtava kokoelma. Jos esimerkiksi olisit epäillyt, voiko kaikelle tällä informaatiolle tehdä luonnonlakia, niin olisin tehnyt sen siten, että jos pitää ottaa ääretön määrä bittejäsi, niin otan äärettömän taulukon, joka muuttaa jokaisen bitin siksi, mitä sen pitää olla seuraavaksi, ja siinä on lain yksi osa.

(*) Tämä ajattelu koskee erityisesti sitä tapausta, missä reduktionisti uskoo todellisuuden koostuvan biteistä, ja perusteluna on että ensin hiukkaset koostuvat biteistä ja nähdään siirtyminen reduktionismien tasoilla. Jotta jonkin asian kuten hiukkasen voi esittää bitteinä,tarvitaantiedettä eikä vain uskomusta, että kaikki koostuu biteistä. Siten jotkut bittijutut eivät oikeastaan pääse lähellekään tätä lausetta. Siihen vaikuttaa myös se, että sanooko 'aikki koostuu biteistä, ja lisäksi näitä bittejä on äärellinen määrä (pienelle alueelle todellisuutta)'. Jos henkilö käyttäisi ääretön bittiä pieneenkin tarkoitukseen, hän olisi oikeasti tekemässä matemattisesti samanlaista todellisuutta kuin sellaista, missä maailma koostuu reaaliluvuista tms.. Eli juuri mitään tiedettä ei olisi tarvinnut tehdä välissä. Tällä hetkellä tiedetään - tai tiede tällä hetkellä on sellainen - ettei sen universumin pientäkään aluetta saa esitettyä äärellisellä määrällä bittejä, joten monia bitti-ihmisiä voi vain pitää väärässäolevina tai turhan (muutoin kuin taloudelliselta kannalta) matemaattisen muunnoksen tekijöinä.

"Ihan samalla tavalla kuin aikoinaan on kehitetty esim. shakkipeli sääntöineen (joka mahdollistaa äärettömän määrän erilaisia peliskenaarioita ja jota hyvin älykkäät ihmiset ovat pelanneet satoja vuosia siihen kyllästymättä vaikka se pelin säännöt ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaiset ja pelikenttä hyvin pelkistetty ruudukko) niin ..."

5

Anonyymi kirjoitti:

Yleensä tällainen 'vain tämä laki voi olla', tarkoittaa että kaikki muut matemaattiset konstruktiot päätyvät täyteen tuomionpäivään, missä mikään ei ole mahdollista eli esim. et voi liikuttaa kättäsi enää minuutin päästä, koska sen luona ei ole avaruutta (ei tätäkään voi sulkea kokonaan pois eli mielummin osoitetaan, että jossain laissa se tapahtui jo minuutti sitten). Voidaan silti ajatella paljon universumeja jotka kestävät itsenään, mutta sillä perusteella, että niissä ei montaa luonnonlakia tarvitse noudattaa. Ne luonnonlait, jotka ollessaan rikkovat toisten lisälakien aikaansaamia universumeja pitäisi olla äskeisessä täysin verifikoituja.

Ainoat isot vaihtoehdot ovat näiden asioiden jälkeen, että kaikki kuten elektronin massa ovat vain valittu kertaalleen (valittiiin niille sitten vakio-arvo tai funktion-arvo joka on tällä nyt se ja se), tai että useat arvot ovat joskus olleet mahdollisia, ja jostain deterministisestä tai satunnaisuuden syystä kaikki putoaa sellaiseksi kuin nyt on (esim. maapallo on pudonnut ja kohonnut deterministisesti näin lähelle aurinkoa kuin nyt, ja samaa voi ajatella tapahtuvan elektronin massalle). 'Mitä varten' ei ole minusta mikään kysymys, mihin tämä vastaa (muuttuvassa maailmassa ei edes tietäisi, mitä se aikoo seuraavaksi). Mikään erityinen periaate ei siis kuitenkaan estä tekemästä prosesseja myös koko elämälle, jos osaa esittää elämän matematisoituna objektina ja sanoo, mikä laki siihen liittyy (tässä tosin näkyy heti vaihtoehto, että elämää tai elämän puolesta asioita tuunaile jokin, mikä on ei-elämä, jos se ei ole kerran sama asia).

(*) perustuen ei edes analogiaan vaan synonyymeihin, joita tiedekirjallisuus tuottaa itsessään omien asioidensa välille. Tietysti tässä voi sanoa olevan aikakehityksen näissä sanoissa: 20-luku, 30-luku, ja jokin 70-2000-luku.

Informaatiosta sinun pitäisi myös saada tietää se, että sillä tarkoitetaan äärimmilleen vietynä bittejä. Bitit ovat ihmiskunnan keksimistä rakennelmista kaikkein reduktionistisin (*). Monet hiukkasfyysikot eivät osaisi haaveillakaan luonnonlaeista, joita ohjailisivat bittikomennot biteille. Toiset kuitenkin osaavat ja silloin pitää olla kyseessä kvanttibitti. Esim. QED-SM-kenttä jaettaisiin fourier-aaltojen asemasta näihin. Aiempaan liittyen, ihmiskunta ei pystynyt jakamaan videoviihdettä toistensa nähtäville vielä Teslan aikana, mutta kun asiat digitoituivat, alkoi valtava taloudellinen hyväksikäyttö. Ehkä tämä on se reduktionismin iso harppaus, jolla tiedekin alkaa avautumaan. Tieteen ymmärtämisessä tehty reduktionismi tai luonnonlaki on kuitenkin ihan eri asia kuin ohjelma, joka mahdollistaa jotain siitä. Luonnonlaki on nykyisessä muodossa yleensä hyvin passiivinen ja informaation näkökulmasta valtava kokoelma. Jos esimerkiksi olisit epäillyt, voiko kaikelle tällä informaatiolle tehdä luonnonlakia, niin olisin tehnyt sen siten, että jos pitää ottaa ääretön määrä bittejäsi, niin otan äärettömän taulukon, joka muuttaa jokaisen bitin siksi, mitä sen pitää olla seuraavaksi, ja siinä on lain yksi osa.

(*) Tämä ajattelu koskee erityisesti sitä tapausta, missä reduktionisti uskoo todellisuuden koostuvan biteistä, ja perusteluna on että ensin hiukkaset koostuvat biteistä ja nähdään siirtyminen reduktionismien tasoilla. Jotta jonkin asian kuten hiukkasen voi esittää bitteinä,tarvitaantiedettä eikä vain uskomusta, että kaikki koostuu biteistä. Siten jotkut bittijutut eivät oikeastaan pääse lähellekään tätä lausetta. Siihen vaikuttaa myös se, että sanooko 'aikki koostuu biteistä, ja lisäksi näitä bittejä on äärellinen määrä (pienelle alueelle todellisuutta)'. Jos henkilö käyttäisi ääretön bittiä pieneenkin tarkoitukseen, hän olisi oikeasti tekemässä matemattisesti samanlaista todellisuutta kuin sellaista, missä maailma koostuu reaaliluvuista tms.. Eli juuri mitään tiedettä ei olisi tarvinnut tehdä välissä. Tällä hetkellä tiedetään - tai tiede tällä hetkellä on sellainen - ettei sen universumin pientäkään aluetta saa esitettyä äärellisellä määrällä bittejä, joten monia bitti-ihmisiä voi vain pitää väärässäolevina tai turhan (muutoin kuin taloudelliselta kannalta) matemaattisen muunnoksen tekijöinä.

"Ihan samalla tavalla kuin aikoinaan on kehitetty esim. shakkipeli sääntöineen (joka mahdollistaa äärettömän määrän erilaisia peliskenaarioita ja jota hyvin älykkäät ihmiset ovat pelanneet satoja vuosia siihen kyllästymättä vaikka se pelin säännöt ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaiset ja pelikenttä hyvin pelkistetty ruudukko) niin ..."

5

Lue lisää

"... oikeastaan ainoa luonnonlaki todellisuuden syntymiselle ja olemassaololle on looginen ristiriidattomuus ja vain mielikuvitus on rajana minkälaisia komponentteja, sääntöjä ja ympäristöjä voi ajan kuluessa kehittyä jos ja kun alkutila on käytännössä tyhjä eikä mitään on ole lukittu (vrt soluautomaatit jotka voivat monimutkaistua ja erilaistua hyvinkin monimutkaisiksi kokonaisuuksiksi.)"

Minkään pienen säännöstön mukaisia tilanteita ei ole ääretöntä määrää muutamalla napilla ja ruudulla. Jos tilanteen määritelmä on tasan se, mitä nappeja on missäkin nyt, ei äärettömiä tilanteita ole koskaan millään säännöstöllä vaikka historioita voi olla aina niin monta kuin haluaa, koska historia voi olla ääretön. Jos tilanteeksi lasketaan kaikki, mitä on vuoroa tehdessä tapahtunut eli kaikki mitä laskettiin ja kenen ohi mentiin vaikka vuoroa ollaan vasta laskemassa, jotta päästään toiseen aitoon tilanteeseen (vaikka tämä laskeminen on tavallaan redundanttia eikä esim. edusta oikeaa fysiikkaa (*)), niin itse säännöstön pitäisi myös olla ääretön, kuten joka sääntörivillä eri muutoksia sääntöön saako sotilas liikkua 1 vai 3 askelta silloin, jos laudalla on (tai oli, tai jos ei määritellä säännölle aikasuuntaa) jotain. Tästäkään ei synny sääntöihin vielä äärettömän montaa riviä, mutta jos sanoo 'liiku n voi olla jopa ääretön askelta jos jaksat', (eli ei millään ehdolla, koska tässä kohtaa ehdoista tulee helposti päällekkäiset ja säännöt eivät ole yksiselitteiset) niin siitä lähtee n erilaista riviä, jos seuraavan siirron on tehtävä jotain n:n perusteella (mieluiten hänen on pakko liikkua n, koska muuten rivit ovat liian samanlaiset). Tai jos kyseessä on RTS-shakki, jossa aika muodostuu äärettömästä osasta.

(*) Menee hyvin tarkaksi määrittelyksi, mutta eri vuoroilla - yhden tai kahden vuoron päähän menneisyyteen- vallitsevien tilanteiden välinen erotus on fysiikassa yleensä tärkeä tapa tehdä sääntöjä tai tehdä seuraava vuoro ja silloin näiden oleminen menneisyydessä on kuin fysiikkaa. Kaikkein useammiten kun luonnonlaki antaa koko laudan tulevaisuuden ja menneisyyden. Tässä puhutaan luonnonlaki-shakista eikä kenenkään pelaamisesta.

Standardimallissa ja sen jälkeen on monta kertaa käytetty periaatetta, että jos hiukkanen voi olla olemassa jonkin tietynulotteisen arvoavaruuden tai kvanttilukujen mukaan, niin sanotaan sen olevan olemassa ja etsitään. Luonto näyttää täyttävän kaikki tällaiset vapaat aukot. Tässä hiukkaset ovat nappuloiden asemassa ja lauta on SU(3)-avaruuden generaattorit tai kaikkien kvanttilukujen kombinaatioiden moniulotteinen lauta. Sääntöjä ei siis mietitä. Sääntöjen vaihto kesken pelin on jotain minkä pystyy matematisoimaan, mutta pelilaudalta on silloin esim. siirryttävä ulos pistoolien kanssa, ja se, miten shakki tulee jatkumaan riippuu luotien lentoradoista. Nämä lentoradat voivat olla puolestaan muuttumattomia sääntöjä, kunnes keksit seuraavan pelialueen. Tämä ei ole välttämättä toinen ulottuvuus vaan jossain lähempänä esim. se miten standardimallissa on olemassa eri faaseja sähköheikolle vuorovaikutukselle. Tämän tapauksessa kuumemman tilan luonnolaki voisi jo sanella kylmemmän tilan luonnonlait tai kaiken, mitä vuorovaikutukseen ja hiukkasiin liittyy. Monessa muussakin väitteessä, joka on muotoa 'ette tiedä mitkä luonnonlait maailmassa vallitsee' takana voi olla luonnonlaki, joka on täysin sama ja sen ja nykylakien suhde olisi seurattavissa yhdellä matemaattisella konstruktiolla. Ja ne olisivat helpoimpia tuntea tieteellisellä menetelmällä, joka pystyisi seuraamaan tähän kuuluvia muutoksia vähänkin aikaa.

Sääntöä ei voi loogisesti vaihtaa sääntöön, jossa on väärin veistetyt nappulat, paitsi jos sanoo, että sääntö on tyhjentää lauta, tai että sääntö on sääntö käyttää veistä nykyisiin nappuloihin. Sääntö, joka vain tulee tyhjästä ja katoaa olemasta (jättäen jostain syystä informaatiot ja nappulat jälkeensä, mikä voi juuri olla mahdotonta QFT:ssä, vaan siinä säännöt ja informaatio ovat paljon enemmän yhtä, vaikka säännöt esim. ovat ennen universumia tms. mikä ei ole välttämättä tarpeen, kun säännöissä on sanottu, mikä on kvanttityhjiö ja ei ajattele sen koskaan olevan olematta) on hyvin outoa. Siitä tuskin ikinä löytyy mitään Wheelerin haluamaa elämää varten tavaraa, vaan ainoastaan 'elektronin massa on tämä'. Tuleminen ja katoaminen ei ole myöskään itse mikään logiikan kohde, vaikka säännön sisältö ei olisi kyseenalainen. Pystyt siis periaatteessa tekemään kaikkea logiikattomuutta tai pelkkiä hypoteeseja ilman perusteluja, kun mietit koko suhdettasi universumiin.

6

Anonyymi kirjoitti:

"... oikeastaan ainoa luonnonlaki todellisuuden syntymiselle ja olemassaololle on looginen ristiriidattomuus ja vain mielikuvitus on rajana minkälaisia komponentteja, sääntöjä ja ympäristöjä voi ajan kuluessa kehittyä jos ja kun alkutila on käytännössä tyhjä eikä mitään on ole lukittu (vrt soluautomaatit jotka voivat monimutkaistua ja erilaistua hyvinkin monimutkaisiksi kokonaisuuksiksi.)"

Minkään pienen säännöstön mukaisia tilanteita ei ole ääretöntä määrää muutamalla napilla ja ruudulla. Jos tilanteen määritelmä on tasan se, mitä nappeja on missäkin nyt, ei äärettömiä tilanteita ole koskaan millään säännöstöllä vaikka historioita voi olla aina niin monta kuin haluaa, koska historia voi olla ääretön. Jos tilanteeksi lasketaan kaikki, mitä on vuoroa tehdessä tapahtunut eli kaikki mitä laskettiin ja kenen ohi mentiin vaikka vuoroa ollaan vasta laskemassa, jotta päästään toiseen aitoon tilanteeseen (vaikka tämä laskeminen on tavallaan redundanttia eikä esim. edusta oikeaa fysiikkaa (*)), niin itse säännöstön pitäisi myös olla ääretön, kuten joka sääntörivillä eri muutoksia sääntöön saako sotilas liikkua 1 vai 3 askelta silloin, jos laudalla on (tai oli, tai jos ei määritellä säännölle aikasuuntaa) jotain. Tästäkään ei synny sääntöihin vielä äärettömän montaa riviä, mutta jos sanoo 'liiku n voi olla jopa ääretön askelta jos jaksat', (eli ei millään ehdolla, koska tässä kohtaa ehdoista tulee helposti päällekkäiset ja säännöt eivät ole yksiselitteiset) niin siitä lähtee n erilaista riviä, jos seuraavan siirron on tehtävä jotain n:n perusteella (mieluiten hänen on pakko liikkua n, koska muuten rivit ovat liian samanlaiset). Tai jos kyseessä on RTS-shakki, jossa aika muodostuu äärettömästä osasta.

(*) Menee hyvin tarkaksi määrittelyksi, mutta eri vuoroilla - yhden tai kahden vuoron päähän menneisyyteen- vallitsevien tilanteiden välinen erotus on fysiikassa yleensä tärkeä tapa tehdä sääntöjä tai tehdä seuraava vuoro ja silloin näiden oleminen menneisyydessä on kuin fysiikkaa. Kaikkein useammiten kun luonnonlaki antaa koko laudan tulevaisuuden ja menneisyyden. Tässä puhutaan luonnonlaki-shakista eikä kenenkään pelaamisesta.

Standardimallissa ja sen jälkeen on monta kertaa käytetty periaatetta, että jos hiukkanen voi olla olemassa jonkin tietynulotteisen arvoavaruuden tai kvanttilukujen mukaan, niin sanotaan sen olevan olemassa ja etsitään. Luonto näyttää täyttävän kaikki tällaiset vapaat aukot. Tässä hiukkaset ovat nappuloiden asemassa ja lauta on SU(3)-avaruuden generaattorit tai kaikkien kvanttilukujen kombinaatioiden moniulotteinen lauta. Sääntöjä ei siis mietitä. Sääntöjen vaihto kesken pelin on jotain minkä pystyy matematisoimaan, mutta pelilaudalta on silloin esim. siirryttävä ulos pistoolien kanssa, ja se, miten shakki tulee jatkumaan riippuu luotien lentoradoista. Nämä lentoradat voivat olla puolestaan muuttumattomia sääntöjä, kunnes keksit seuraavan pelialueen. Tämä ei ole välttämättä toinen ulottuvuus vaan jossain lähempänä esim. se miten standardimallissa on olemassa eri faaseja sähköheikolle vuorovaikutukselle. Tämän tapauksessa kuumemman tilan luonnolaki voisi jo sanella kylmemmän tilan luonnonlait tai kaiken, mitä vuorovaikutukseen ja hiukkasiin liittyy. Monessa muussakin väitteessä, joka on muotoa 'ette tiedä mitkä luonnonlait maailmassa vallitsee' takana voi olla luonnonlaki, joka on täysin sama ja sen ja nykylakien suhde olisi seurattavissa yhdellä matemaattisella konstruktiolla. Ja ne olisivat helpoimpia tuntea tieteellisellä menetelmällä, joka pystyisi seuraamaan tähän kuuluvia muutoksia vähänkin aikaa.

Sääntöä ei voi loogisesti vaihtaa sääntöön, jossa on väärin veistetyt nappulat, paitsi jos sanoo, että sääntö on tyhjentää lauta, tai että sääntö on sääntö käyttää veistä nykyisiin nappuloihin. Sääntö, joka vain tulee tyhjästä ja katoaa olemasta (jättäen jostain syystä informaatiot ja nappulat jälkeensä, mikä voi juuri olla mahdotonta QFT:ssä, vaan siinä säännöt ja informaatio ovat paljon enemmän yhtä, vaikka säännöt esim. ovat ennen universumia tms. mikä ei ole välttämättä tarpeen, kun säännöissä on sanottu, mikä on kvanttityhjiö ja ei ajattele sen koskaan olevan olematta) on hyvin outoa. Siitä tuskin ikinä löytyy mitään Wheelerin haluamaa elämää varten tavaraa, vaan ainoastaan 'elektronin massa on tämä'. Tuleminen ja katoaminen ei ole myöskään itse mikään logiikan kohde, vaikka säännön sisältö ei olisi kyseenalainen. Pystyt siis periaatteessa tekemään kaikkea logiikattomuutta tai pelkkiä hypoteeseja ilman perusteluja, kun mietit koko suhdettasi universumiin.

6

Lue lisää

Seuraavan mukaan logiikkasi näytti olevan, että lautaa ei tyhjennetä koskaan vaan säännöt tulevat ja menevät yhdellä aikajanalla, jotta syntyy monta lautatilannetta. Oikeasti näillä rajoituksilla tehtävät tilanteet voisi perustaa yhteen kerran valittuun sääntökokoelmaan ja unohtaa kaikki toimijat, joita olisi sääntöjen vaihtamiseen. Jos tiede on katsonut lautaa koko ajan se voi saada kaikki aiemmin tärkeät säännöt selville, ja koettaa hahmottaa nykyiset. Ja shakin tapauksessa koska tilanteita on vähän, ei koskaan olisi sääntöä, joka olisi liian pitkä tai ruma tunnettavaksi. Oikeassa maailmassa tulevaisuusden näkemine voi mennä aina esim. metrin pieleen, jos pituusmitta on tulevaisuudessa määritelty ikäänkuin valkoisen kohinan mukaan (silti kohina joka on voitu asetettaa kerran - ja tieteen näkökulmasta voisi olla asetettu, koska ei kohinan voi osoittaa olevan muuttunut jonkun valintojen mukaan - on yksi muuttumaton lunnonlaki).

"Jos tuolla soluautomaatilla on jonkinlainen alkeellinen tietoisuus niin periaatteessa jonkinlaisen fraktaaalisen takaisinkytkentäprosessin kautta se kykenee tuottamaan äärettömän monenlaisia ja monimuotoisia kokonaisuuksia jotka sitten jossain vaiheessa kykenevät itsenäisinä olioina tuottamaan ikäänkuin virtuaalitodellisuuksia loppumattomiin virtuaalitodellisuuksien sisälle kunnes päädytään siihen missä nyt eletään."

Miksi nyt eletään yhden olion todellisuudessa eikä niiden kaikkien ja ensimmäisen (pikseliavaruuden ja pikselisääntöjen todellisuudessa lähinnä)? Haluatko käyttää ohjelmaa ensin sääntöjen luomiseen? Koska siihen tarvitsee säännön pikselikuvasta shakki-säännöiksi. Tällaisia sääntöjä pitäisi myös ajatella luonnonlakeina.

"Tietyssä mielessä sekä relativistinen suhteellisuusteoria sekä hiukkasfysiikan standardimalli luovat omat "pelinsä" ja oman "todellisuutensa" josta löytyy loppumattomastai nyansseja ja uusia ominaisuuksia tutkittaviksi mutta ne eivät kuitenkaan kuvaa sitä pohjimmaista todellisuutta vaan ikäänkuin omaa todellisuuttaan ja sen johdannaisia."

Pidätkö koodia perimmäisenä todellisuutena, mutta suhteellisuusteoriaa jonain pikselimössönä ruudulla? Jos näillä ei ole eroa, tarkoitat ohjelmaa joka ohjelmoi itsensä koodin osia tai kokonaan. Eikö jotain koodia saakaan muuttaa kun se on kerran annettu? Ja millä koodin saa tietoonsa, jos ei pikselejä tutkimalla? Sinulla on idea siitä, että fysiikassa on teoria, joka muuttuu paikasta ja ajasta toiseen ja josta kumpuaa tänään kvarkki ja huomenna ei, vaikka tätä ei voida osoittaa. Mutta vaikka niin olisi, niin samalla sinusta totuus kaikesta ei ole sellaisten asioiden määrittämä, vaan on oikea täysin systeemin ohjelmoitu luonnonlaki, joka ei muutu ajasta ja paikasta toiseen ja jonka tehtävä on tässä kohtaa vain tuottaa eri versioita GR:stä tms.? Jos vain tuottaa eri versioita GR:stä koko ajan, on minusta tieteen normipiiriin kuuluva lunnonlaki, ja universumin perusperiaate on sinusta muuttumattomat luonnonlait kaiken pohjalla. Jossain lan-tapahtumassa pitäsi piirtää noita pelimössöjä ruudulle muutama, ja pyytää yleisöä arvaamaan, miten koodi toimii. Nähtäisiin ettei se kauan piilossa pysy. Ei kannata sanoa, että mössö-GR oli olemassa alussa ja loi koko pelinsä, koska sen GR;n alkumuodon tunteminen (mikä ei varmaan kauhean vaikeaa ole, jos sen nimi on GR) voi kertoa ihmiselle kaikesta kaiken yhden säännön pelissä (eikä tarvitse käydä katsomassa nykyisistä pikseleistä jokaista).

Fraktaalin määritelmä on tuottaa vain yhden muotoista kokonaisuutta. Ja soluautomaatti ei ole fraktaalinen kuin joillakin asetuksilla ja alkutilalla ja tietyn aikaa. Ja kukaan ei ole varmaan kirjoittanut sitä vielä. Jos tosielämässä halutaan ottaa äärellisen suuruisia kappaleita ja tehdä niistä jotain monimuotoista pelkästään kolmea avaruusdimensiota varten, voidaan käyttää reduktionismia ja atomimallia (ja mieluiten kaikkia atomien malleja eli koko standardimallitodellisuutta) ja tehdä pienistä kappaleista melko yksinkertaisia (yksinkertaisuus pienissä objekteissa on muuten reduktionismin määritelmä, eikä se että niitä objekteja on). Kun tunnetaan QED ja sen yhteys kemiaan, voidaan tietää mitkä kappaleet menevät jatkoksi toisilleen ja pysyvät siellä kiinteästi, kun ollaan huoneenlämmössä. (Oikeastaan tässä kohtaa lämpöliikkeen ja QM:n ansiosta syntyy valtavan paljon enemmän monimuotoisuutta kuin, mitä oltiin suunniteltu, koska jokainen atomi ja molekyyli värähtelee nyt kiinteässäkin aineessa paikkansa ympäristössä. Jos se näyttää tyhmältä muodon puolesta niin jäädytä 0K:hon ja katso kauempaa ja lisää kappaleita, ja skaalaa kokoa vain ylöspäin). Tietoisuutta ei tarvitse, koska kaikki mikä tapahtuu lukee säännöissä.

7

Anonyymi kirjoitti:

Seuraavan mukaan logiikkasi näytti olevan, että lautaa ei tyhjennetä koskaan vaan säännöt tulevat ja menevät yhdellä aikajanalla, jotta syntyy monta lautatilannetta. Oikeasti näillä rajoituksilla tehtävät tilanteet voisi perustaa yhteen kerran valittuun sääntökokoelmaan ja unohtaa kaikki toimijat, joita olisi sääntöjen vaihtamiseen. Jos tiede on katsonut lautaa koko ajan se voi saada kaikki aiemmin tärkeät säännöt selville, ja koettaa hahmottaa nykyiset. Ja shakin tapauksessa koska tilanteita on vähän, ei koskaan olisi sääntöä, joka olisi liian pitkä tai ruma tunnettavaksi. Oikeassa maailmassa tulevaisuusden näkemine voi mennä aina esim. metrin pieleen, jos pituusmitta on tulevaisuudessa määritelty ikäänkuin valkoisen kohinan mukaan (silti kohina joka on voitu asetettaa kerran - ja tieteen näkökulmasta voisi olla asetettu, koska ei kohinan voi osoittaa olevan muuttunut jonkun valintojen mukaan - on yksi muuttumaton lunnonlaki).

"Jos tuolla soluautomaatilla on jonkinlainen alkeellinen tietoisuus niin periaatteessa jonkinlaisen fraktaaalisen takaisinkytkentäprosessin kautta se kykenee tuottamaan äärettömän monenlaisia ja monimuotoisia kokonaisuuksia jotka sitten jossain vaiheessa kykenevät itsenäisinä olioina tuottamaan ikäänkuin virtuaalitodellisuuksia loppumattomiin virtuaalitodellisuuksien sisälle kunnes päädytään siihen missä nyt eletään."

Miksi nyt eletään yhden olion todellisuudessa eikä niiden kaikkien ja ensimmäisen (pikseliavaruuden ja pikselisääntöjen todellisuudessa lähinnä)? Haluatko käyttää ohjelmaa ensin sääntöjen luomiseen? Koska siihen tarvitsee säännön pikselikuvasta shakki-säännöiksi. Tällaisia sääntöjä pitäisi myös ajatella luonnonlakeina.

"Tietyssä mielessä sekä relativistinen suhteellisuusteoria sekä hiukkasfysiikan standardimalli luovat omat "pelinsä" ja oman "todellisuutensa" josta löytyy loppumattomastai nyansseja ja uusia ominaisuuksia tutkittaviksi mutta ne eivät kuitenkaan kuvaa sitä pohjimmaista todellisuutta vaan ikäänkuin omaa todellisuuttaan ja sen johdannaisia."

Pidätkö koodia perimmäisenä todellisuutena, mutta suhteellisuusteoriaa jonain pikselimössönä ruudulla? Jos näillä ei ole eroa, tarkoitat ohjelmaa joka ohjelmoi itsensä koodin osia tai kokonaan. Eikö jotain koodia saakaan muuttaa kun se on kerran annettu? Ja millä koodin saa tietoonsa, jos ei pikselejä tutkimalla? Sinulla on idea siitä, että fysiikassa on teoria, joka muuttuu paikasta ja ajasta toiseen ja josta kumpuaa tänään kvarkki ja huomenna ei, vaikka tätä ei voida osoittaa. Mutta vaikka niin olisi, niin samalla sinusta totuus kaikesta ei ole sellaisten asioiden määrittämä, vaan on oikea täysin systeemin ohjelmoitu luonnonlaki, joka ei muutu ajasta ja paikasta toiseen ja jonka tehtävä on tässä kohtaa vain tuottaa eri versioita GR:stä tms.? Jos vain tuottaa eri versioita GR:stä koko ajan, on minusta tieteen normipiiriin kuuluva lunnonlaki, ja universumin perusperiaate on sinusta muuttumattomat luonnonlait kaiken pohjalla. Jossain lan-tapahtumassa pitäsi piirtää noita pelimössöjä ruudulle muutama, ja pyytää yleisöä arvaamaan, miten koodi toimii. Nähtäisiin ettei se kauan piilossa pysy. Ei kannata sanoa, että mössö-GR oli olemassa alussa ja loi koko pelinsä, koska sen GR;n alkumuodon tunteminen (mikä ei varmaan kauhean vaikeaa ole, jos sen nimi on GR) voi kertoa ihmiselle kaikesta kaiken yhden säännön pelissä (eikä tarvitse käydä katsomassa nykyisistä pikseleistä jokaista).

Fraktaalin määritelmä on tuottaa vain yhden muotoista kokonaisuutta. Ja soluautomaatti ei ole fraktaalinen kuin joillakin asetuksilla ja alkutilalla ja tietyn aikaa. Ja kukaan ei ole varmaan kirjoittanut sitä vielä. Jos tosielämässä halutaan ottaa äärellisen suuruisia kappaleita ja tehdä niistä jotain monimuotoista pelkästään kolmea avaruusdimensiota varten, voidaan käyttää reduktionismia ja atomimallia (ja mieluiten kaikkia atomien malleja eli koko standardimallitodellisuutta) ja tehdä pienistä kappaleista melko yksinkertaisia (yksinkertaisuus pienissä objekteissa on muuten reduktionismin määritelmä, eikä se että niitä objekteja on). Kun tunnetaan QED ja sen yhteys kemiaan, voidaan tietää mitkä kappaleet menevät jatkoksi toisilleen ja pysyvät siellä kiinteästi, kun ollaan huoneenlämmössä. (Oikeastaan tässä kohtaa lämpöliikkeen ja QM:n ansiosta syntyy valtavan paljon enemmän monimuotoisuutta kuin, mitä oltiin suunniteltu, koska jokainen atomi ja molekyyli värähtelee nyt kiinteässäkin aineessa paikkansa ympäristössä. Jos se näyttää tyhmältä muodon puolesta niin jäädytä 0K:hon ja katso kauempaa ja lisää kappaleita, ja skaalaa kokoa vain ylöspäin). Tietoisuutta ei tarvitse, koska kaikki mikä tapahtuu lukee säännöissä.

7

Lue lisää

Mitä tietokonealgoritmi tarvitsee ollakseen alkeellisesti tietoinen? Mitä sillä voi olla muuta kuin sen prosessia kuvaava sääntö? Silloin logiikka on, että jos prosessi on jonkinlainen, se voi olla tietoinen. Toisinsanottuna keksit juuri, että tietoisuus perustuu muuttumattomaan sääntökokonaisuuteen, joka ei saa koskaan muuttua prosessiksi, jonka tulokset alkaisivat muistuttaa esim. äärellisen vähänlaista kokonaisuutta. Tosin ei ole minusta todistettu, että pelkkä säännöstö riittää pitämään vähänlaisuuden poissa. Jokainen todistettavasti olemassaoleva pikseliohjelma on liian vähänlainen elämään tietoisena eikä mitään todistetta tule koskaan syntymään siitä, mihin nuo asiat pystyvät. Tieteen nimissä voisi kuitenkin koettaa valita jonkin pienen kappaleen kuten atomin ja tehdä siitä pikseliohjelman. Jos pikselit elävät kuin atomi (se ei näytä miltään tunnistettavalta, eikä ole mitään hyvää esitystä atomi pikseleiksi) voidaan todistaa, että pikselit voivat muodostaa samanlaisen maailman kuin mitä oikea universumi on, mikä on aika elävä ja tietoinen paikka.

Tuollaisten ohjelmien tilanteen monenlaisuus riippuu aina siitä tilanteesta, josta se alkoi ja johon se kirjoitettiin käsin. Tämä alun käsikirjoitus on suomeksi myös tuunausta. Kun sanoit, että shakkipelin voi aloittaa tyhjästä, niin tämä koskee soluautomaatissa vain säännöstöä, joka osaa alkaa täyttää tyhjää aluetta vähitellen (missä jos tyhjät pikselit kaikkialla merkitsevät ohjelman mielestä yhtä tyhjiä pikseleitä, ne pikselit eivät silloin itse päätä, mikä niistä on kaikkein tyhjin, ja ainoa ratkaisu tarkoittaa satunnaispikselöintiä (*) sinne tänne eikä mitään tietoista; ja jos siitä pitää jotain hyödyllistä tulla, sen kannattaisi olla samanlainen malli kuin QFT ja esim. inflaatio-kosmologia). Käsinkirjoitettu alku jollekin universumin kokoiselle pikselikartalle on enemmän matemaattista asiaa (vaikka onkin paremmin reduktionismisoitu) kuin, mitä mahtuu kosmologian kirjaseen, ja kirjasen mielestä sellainen voi olla turhaa, jos se pystyisi täyttämään oikeaa universumia ilmankin. Lisäksi säännöstö, jonka pitäisi ohjelmassa pitää pikselit kiinnostavan tietoisina, voi olla äärettömän pitkä rivi koodia eli tymiä matemaattisia sääntöjä, kunnes se on päivitetty ja vaihdettu esim. standardimallin sääntöihin. Nekin voidaan pikselöidä, kuten yllä sanottiin. Ja vaikka aloittaisit yhdellä tuunatulla maapallolla, on odotukset korkealla, että siihen ohjelmaan syntyy aitoa elämää (valinta voidaan tehdä sen välillä, että tehdään tyhjä alku ja odotetaan automaattista maapalloa vai tehdäänkö työllä oma maapallo ja säästetään muualla). Pikseleillä ja biteillä ei luoda elämän simulaatioita nykylakeja käyttäen lähinnä, koska biteillä ei voi kuvata äärettömän tarkkoja reaalilukuja. Toisaalta jos universumi ei koostukaan tieteen reaaliluvuista ja kaikki niillä tehdyt luonnonlait ovat vähän pielessä, niin ei mikään pikselien koosteeksi pelkistetty malli kerro koskaan todellisuudesta mitään sekään.

(*) Monien tietokoneiden satunnaispikselöinti ei ole satunnaista, vaan se käyttää useimmiten tietokoneen kelloa, josta muodostuu ikäänkuin toinen pikselikartta, josta otetaan tyhjään pikselikarttaan täytettä aivan kuin olisi tehty alkutuunaus säännöillä, joita ei itse tunne. Kellosta saadut pikselit ovat hyvin satunnaisia, koska on olemassa todellinen universumi, jossa ihminen käynnistää ohjelman tietyllä hetkellä ja kello on ilmeisesti kvartsissa oskilloivaa sähköä. Näiden pikelisyys on sama kuin käyttäisi täysin tuunattua ja loppuun kulunutta universumia informaationaan jokaisen tyhjän karttansa alkuunlaittamiseen.

"Tämä tietysti romuttaa samalla koko tieteen nykyisen perustan mutta toisaalta sitten myös korostaa tutkijoiden vastuuta ja ylipäätänsä myös sitä että jokainen ihminen on vastuussa paitsi teoistaan erityisesti ajatuksistaan ja intentioistaan koska ne vaikuttavat takaisinkytkentänä siihen minkälaisessa todellisuudessa tulevaisuudessa joutuu elämään."

Tieteen perustassa ei tarvitse olla, ettei toisten intentioiden vaikutusta saa katsoa. Silloin tällainen väite pitää olla tutkittu. Eikä sitä kontrolloivien lakien staattisuudesta ja omasta tietoisuudesta voi arvata ennalta yhtään mitään.

"Ainoa rajoittava asia on looginen ristiriidattomuus mutta muuten vain mielikuvitus on rajana sille minkälaisia todellisuuksia voi syntyä koska periaatteessa kaikki fysikaalinenkin on muokattavissa templaattien tai ns. "muotokenttien" kautta."

Ihmiskunta on tehnyt joitakin asioita ensimmäistä kertaa tällä planeetalla, ja hetki kuten se. jolloin ihmiskunta rakensi talon ensimmäistä kertaa, on juuri ensimmäinen kerta tehdä talo. Kenen mielikuvituksen syytä se on, että myös jotkut tieteelliset havainnot tehtiin ensimmäistä kertaa, ja silti tulos ei ollut kenenkään aikomuksen mukainen? Miksi monessa tieteellisessä kokeessa tuli ensimmäistä kertaa esiin, että ei tämä ole yhtään niinkuin pitää, jos sen ajan tieteen kirjat ovat paikkansa pitäviä?
...

8

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tietokonealgoritmi tarvitsee ollakseen alkeellisesti tietoinen? Mitä sillä voi olla muuta kuin sen prosessia kuvaava sääntö? Silloin logiikka on, että jos prosessi on jonkinlainen, se voi olla tietoinen. Toisinsanottuna keksit juuri, että tietoisuus perustuu muuttumattomaan sääntökokonaisuuteen, joka ei saa koskaan muuttua prosessiksi, jonka tulokset alkaisivat muistuttaa esim. äärellisen vähänlaista kokonaisuutta. Tosin ei ole minusta todistettu, että pelkkä säännöstö riittää pitämään vähänlaisuuden poissa. Jokainen todistettavasti olemassaoleva pikseliohjelma on liian vähänlainen elämään tietoisena eikä mitään todistetta tule koskaan syntymään siitä, mihin nuo asiat pystyvät. Tieteen nimissä voisi kuitenkin koettaa valita jonkin pienen kappaleen kuten atomin ja tehdä siitä pikseliohjelman. Jos pikselit elävät kuin atomi (se ei näytä miltään tunnistettavalta, eikä ole mitään hyvää esitystä atomi pikseleiksi) voidaan todistaa, että pikselit voivat muodostaa samanlaisen maailman kuin mitä oikea universumi on, mikä on aika elävä ja tietoinen paikka.

Tuollaisten ohjelmien tilanteen monenlaisuus riippuu aina siitä tilanteesta, josta se alkoi ja johon se kirjoitettiin käsin. Tämä alun käsikirjoitus on suomeksi myös tuunausta. Kun sanoit, että shakkipelin voi aloittaa tyhjästä, niin tämä koskee soluautomaatissa vain säännöstöä, joka osaa alkaa täyttää tyhjää aluetta vähitellen (missä jos tyhjät pikselit kaikkialla merkitsevät ohjelman mielestä yhtä tyhjiä pikseleitä, ne pikselit eivät silloin itse päätä, mikä niistä on kaikkein tyhjin, ja ainoa ratkaisu tarkoittaa satunnaispikselöintiä (*) sinne tänne eikä mitään tietoista; ja jos siitä pitää jotain hyödyllistä tulla, sen kannattaisi olla samanlainen malli kuin QFT ja esim. inflaatio-kosmologia). Käsinkirjoitettu alku jollekin universumin kokoiselle pikselikartalle on enemmän matemaattista asiaa (vaikka onkin paremmin reduktionismisoitu) kuin, mitä mahtuu kosmologian kirjaseen, ja kirjasen mielestä sellainen voi olla turhaa, jos se pystyisi täyttämään oikeaa universumia ilmankin. Lisäksi säännöstö, jonka pitäisi ohjelmassa pitää pikselit kiinnostavan tietoisina, voi olla äärettömän pitkä rivi koodia eli tymiä matemaattisia sääntöjä, kunnes se on päivitetty ja vaihdettu esim. standardimallin sääntöihin. Nekin voidaan pikselöidä, kuten yllä sanottiin. Ja vaikka aloittaisit yhdellä tuunatulla maapallolla, on odotukset korkealla, että siihen ohjelmaan syntyy aitoa elämää (valinta voidaan tehdä sen välillä, että tehdään tyhjä alku ja odotetaan automaattista maapalloa vai tehdäänkö työllä oma maapallo ja säästetään muualla). Pikseleillä ja biteillä ei luoda elämän simulaatioita nykylakeja käyttäen lähinnä, koska biteillä ei voi kuvata äärettömän tarkkoja reaalilukuja. Toisaalta jos universumi ei koostukaan tieteen reaaliluvuista ja kaikki niillä tehdyt luonnonlait ovat vähän pielessä, niin ei mikään pikselien koosteeksi pelkistetty malli kerro koskaan todellisuudesta mitään sekään.

(*) Monien tietokoneiden satunnaispikselöinti ei ole satunnaista, vaan se käyttää useimmiten tietokoneen kelloa, josta muodostuu ikäänkuin toinen pikselikartta, josta otetaan tyhjään pikselikarttaan täytettä aivan kuin olisi tehty alkutuunaus säännöillä, joita ei itse tunne. Kellosta saadut pikselit ovat hyvin satunnaisia, koska on olemassa todellinen universumi, jossa ihminen käynnistää ohjelman tietyllä hetkellä ja kello on ilmeisesti kvartsissa oskilloivaa sähköä. Näiden pikelisyys on sama kuin käyttäisi täysin tuunattua ja loppuun kulunutta universumia informaationaan jokaisen tyhjän karttansa alkuunlaittamiseen.

"Tämä tietysti romuttaa samalla koko tieteen nykyisen perustan mutta toisaalta sitten myös korostaa tutkijoiden vastuuta ja ylipäätänsä myös sitä että jokainen ihminen on vastuussa paitsi teoistaan erityisesti ajatuksistaan ja intentioistaan koska ne vaikuttavat takaisinkytkentänä siihen minkälaisessa todellisuudessa tulevaisuudessa joutuu elämään."

Tieteen perustassa ei tarvitse olla, ettei toisten intentioiden vaikutusta saa katsoa. Silloin tällainen väite pitää olla tutkittu. Eikä sitä kontrolloivien lakien staattisuudesta ja omasta tietoisuudesta voi arvata ennalta yhtään mitään.

"Ainoa rajoittava asia on looginen ristiriidattomuus mutta muuten vain mielikuvitus on rajana sille minkälaisia todellisuuksia voi syntyä koska periaatteessa kaikki fysikaalinenkin on muokattavissa templaattien tai ns. "muotokenttien" kautta."

Ihmiskunta on tehnyt joitakin asioita ensimmäistä kertaa tällä planeetalla, ja hetki kuten se. jolloin ihmiskunta rakensi talon ensimmäistä kertaa, on juuri ensimmäinen kerta tehdä talo. Kenen mielikuvituksen syytä se on, että myös jotkut tieteelliset havainnot tehtiin ensimmäistä kertaa, ja silti tulos ei ollut kenenkään aikomuksen mukainen? Miksi monessa tieteellisessä kokeessa tuli ensimmäistä kertaa esiin, että ei tämä ole yhtään niinkuin pitää, jos sen ajan tieteen kirjat ovat paikkansa pitäviä?
...

8

Lue lisää

Esimerkiksi kosmologiassa on tehty monta kertaa mittaus, joka on vielä viime ajoilta, ja niissäkin päädytään tilanteeseen, että mittaustulos ei muutu siksi, joka on sopiva, vaan on tehtävä vähän jotain uutta teoriaa. Lisäksi aina kun julkaistaan mittauksia, niissä on olemassa mittaustarkkuus ja se tarkoittaa, että tulevaisuudessa saa mitata tarkemmin tai miten tahansa, mutta tulos on niin lähellä nykyistä arvoa kuin nykyisen tarkkuuden mukaan voisi päätellä. Tai muutoin jompikumpi mittailee väärin.

Looginen ristiriidattomuus ei ole välttämättä mikään toimiva yleislaki ja sen oppiminen luonnontiedekoulussa riippuu täysin kuulijasta. Kun sen yhdistää mielikuvitukseen, sillä on hyvin vähän vaikutusta mihinkään. Esim. luonnonlaki, jossa pitää mennä kohti objektia mutta poispäin objektista (ei kumminkaan olla paikallaan) on monen ihmisen mielessä epäloogista kahden päällekkäisen säännön käskemistä heille yhtäaikaa, mutta jos saisi käyttää mielikuvitusta, voisi määritellä uudelleen paikan ja avaruuden käsitteet ja keksiä liikkeen, missä molempia tapahtuu yhtäaikaa.

9