Hei, vapaa-ajattelijain fb-ryhmässä Ylikoski kommentoi Saila Poulterin ja Silja Lamminmäki-Vartian pitkää kirjoitusta "Julkinen kannanotto yhdenvertaisuusvaltuutetun päätökseen ja siitä käytyyn mediakeskusteluun". Linkit siihen ja myös yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston tiedotteeseen kommenttikirjoitukseni lopussa.
Kirjoittajien lähtökohtana on yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleen kantelun jälkeen syntynyt ratkaisu, jossa päiväkoti myönsi virheensä, pyysi anteeksi ja antoi rahallisen hyvityksen perheelle. Epäselväksi jäi, oliko sovinto väärin sovittu.
Lisäksi kirjoittajat eivät kommentoi konkreettisesti yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston tiedotteessa mainittuja tietoja: ”Pääsiäistilaisuuden toteutustapa oli kuitenkin vahvasti uskonnollinen. Tilaisuudessa näytellyssä Raamatun kohtauksessa muun muassa kerrottiin enkelin käskeneen kertomaan kaikille ilouutista Jeesuksen ylösnousemuksesta. Seurakunnan toteuttama pääsiäistilaisuus oli toteutustavan vuoksi seurakunnan päivänavaukseen rinnastuva uskonnollinen tilaisuus.”
Kirjoittajat ohittavat kokonaan, että varhaiskasvatussuunnitelmien perusteissa on säädetty, että toiminnan tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”. Sitouttamattomuus on laaja-alaisempaa kuin tunnustuksellisuus.
Vaikka tunnustuksellisen uskonnollisen tilaisuuden kriteereiksi sanotut rukous, siunaus, sakramentti eivät tilaisuudessa täyttyisikään, tilaisuus voi olla silti kielletyllä tavalla uskonnollisesti sitouttava. Sellaiseksi kyseinen pääsiäispolku on nyt todettu eri osapuolien taholta.
Kirjoittajat eivät mitenkään pohdi asioita sitouttamattomuuden käsitteen kannalta, vaikka ohimennen toteavat, että sitouttamattomuuden ymmärtämisessä on haasteita.
Vaikka kirjoittajat viittaavat varhaiskasvatuksen olevan erilaista kuin perusopetuksen, kirjoituksessa ei nouse tarkasteluun, että alle kouluikäiset 1-6-vuotiaat ovat haavoittuvammassa asemassa olevia lapsia kuin peruskoululaiset. Silti nostetaan näkemystä, että vanhempien ei pidä liikaa puuttua henkilöstön katsomuskasvatukseen ja että lapsella on oikeus tulkita maailmaa eri tavalla kuin lähipiirissään ajatellaan. Jää myös hahmottamatta päiväkoti-ikäisten katsomusdialogi olisi käytännössä.
Vaikka kirjoittajat nostavatkin myös kriittisesti esiin ”varhaiskasvatuksen kenttäperinteen”, jossa päiväkodin uskontokasvatus pyrittiin "siirtämään evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien vastuulle", kirjoittajat eivät tuo esille yhä jatkuvaa valtavaa eroa uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen resursseissa.
Se, että kirkolla on kautta maan joka kunnassa satoja pappeja ja muita lapsityöntekijöitä käymään aamuisin ja pitkin päivää joka päiväkodissa ja koulussa lasten tykö, ei vielä oikeuta tulevaan päiväkoteihin ja kouluihin. Vastaavaa resurssia ei ole muilla katsomuksilla yhteisöillä eikä muillakaan kolmannen sektorin toimijoilla, kuten erilaisilla kulttuurijärjestöillä. Kun vierailijana on aina vaan seurakunnan edustaja, se on sitouttavaa.
Toisteisuus on myös päiväkodin ja koulun ulkopuolisten vierailukohteiden ongelma. Jos jo päiväkodissa ja sitten koulussa käydään joka vuosi 2-3 kertaa muka opintokäynnillä seurakunnan vieraana, jopa 30-40 kertaa ennen 15 vuoden ikää, se on sitouttavaa ilman rukoiluttamisia ja sakramentejakin.
Kysymys on käytännössä vain ja ainoastaan evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista, jolla on kuitenkin resursseja palvella lapsiperheitä myös viikonloppuisin ja iltaisin. Ei poikkeusohjelmaa ole muiden uskonnollisten yhdyskuntien eikä uskonnottomien vierailujen vuoksi. Niiden takiako päiväkotien henkilöstön tulisi jakaa lapsiryhmä kahtia ja olla osallisena kahden rinnakkaisen tilaisuuden sujumisessa, vaikka siihen ei ole osoitettu edes lisäreurssia?
Kahden rinnakkaisen tilaisuuden, uskonnollisesti sitouttavan ja sitouttamattoman tilaisuuden malli on jo lähtökohtaisesti - ja toki myös käytännössä - lapsia syrjivää. Sen takia nyt tarvitaan Opetushallitukselta aikaisempaa parempi ohje, jossa todetaan, että uskonnolliset tilaisuudet, uskonnollisesti sitouttavat tilaisuudet eivät kuulu varhaiskasvatukseen.
Tämä ei pitäisi olla vaikeaa, koska uskontokasvatus ei kuulu lakisääteisiin tehtäviin ja varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden mukaan voimassa on ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”. Onhan se onnistunut puoluepolitiikankin osalta.
Esa Ylikoski
Yhdenvertaisuusvaltuutettu:
https://syrjinta.fi/-/varhaiskasvatuksessa-on-jarjestettava-uskonnoton-vaihtoehto-uskonnollisille-tilaisuuksille
Saila Poulter ja Silja Lamminmäki-Vartia: Julkinen kannanotto yhdenvertaisuusvaltuutetun päätökseen ja siitä käytyyn mediakeskusteluun:
https://www.kotimaa.fi/blogit/saila-poulter-ja-silja-lamminmaki-vartia-julkinen-kannanotto-yhdenvertaisuusvaltuutetun-paatokseen-ja-siita-kaytyyn-mediakeskusteluun/
Kirjoittajien lähtökohtana on yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleen kantelun jälkeen syntynyt ratkaisu, jossa päiväkoti myönsi virheensä, pyysi anteeksi ja antoi rahallisen hyvityksen perheelle. Epäselväksi jäi, oliko sovinto väärin sovittu.
Lisäksi kirjoittajat eivät kommentoi konkreettisesti yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston tiedotteessa mainittuja tietoja: ”Pääsiäistilaisuuden toteutustapa oli kuitenkin vahvasti uskonnollinen. Tilaisuudessa näytellyssä Raamatun kohtauksessa muun muassa kerrottiin enkelin käskeneen kertomaan kaikille ilouutista Jeesuksen ylösnousemuksesta. Seurakunnan toteuttama pääsiäistilaisuus oli toteutustavan vuoksi seurakunnan päivänavaukseen rinnastuva uskonnollinen tilaisuus.”
Kirjoittajat ohittavat kokonaan, että varhaiskasvatussuunnitelmien perusteissa on säädetty, että toiminnan tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”. Sitouttamattomuus on laaja-alaisempaa kuin tunnustuksellisuus.
Vaikka tunnustuksellisen uskonnollisen tilaisuuden kriteereiksi sanotut rukous, siunaus, sakramentti eivät tilaisuudessa täyttyisikään, tilaisuus voi olla silti kielletyllä tavalla uskonnollisesti sitouttava. Sellaiseksi kyseinen pääsiäispolku on nyt todettu eri osapuolien taholta.
Kirjoittajat eivät mitenkään pohdi asioita sitouttamattomuuden käsitteen kannalta, vaikka ohimennen toteavat, että sitouttamattomuuden ymmärtämisessä on haasteita.
Vaikka kirjoittajat viittaavat varhaiskasvatuksen olevan erilaista kuin perusopetuksen, kirjoituksessa ei nouse tarkasteluun, että alle kouluikäiset 1-6-vuotiaat ovat haavoittuvammassa asemassa olevia lapsia kuin peruskoululaiset. Silti nostetaan näkemystä, että vanhempien ei pidä liikaa puuttua henkilöstön katsomuskasvatukseen ja että lapsella on oikeus tulkita maailmaa eri tavalla kuin lähipiirissään ajatellaan. Jää myös hahmottamatta päiväkoti-ikäisten katsomusdialogi olisi käytännössä.
Vaikka kirjoittajat nostavatkin myös kriittisesti esiin ”varhaiskasvatuksen kenttäperinteen”, jossa päiväkodin uskontokasvatus pyrittiin "siirtämään evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien vastuulle", kirjoittajat eivät tuo esille yhä jatkuvaa valtavaa eroa uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen resursseissa.
Se, että kirkolla on kautta maan joka kunnassa satoja pappeja ja muita lapsityöntekijöitä käymään aamuisin ja pitkin päivää joka päiväkodissa ja koulussa lasten tykö, ei vielä oikeuta tulevaan päiväkoteihin ja kouluihin. Vastaavaa resurssia ei ole muilla katsomuksilla yhteisöillä eikä muillakaan kolmannen sektorin toimijoilla, kuten erilaisilla kulttuurijärjestöillä. Kun vierailijana on aina vaan seurakunnan edustaja, se on sitouttavaa.
Toisteisuus on myös päiväkodin ja koulun ulkopuolisten vierailukohteiden ongelma. Jos jo päiväkodissa ja sitten koulussa käydään joka vuosi 2-3 kertaa muka opintokäynnillä seurakunnan vieraana, jopa 30-40 kertaa ennen 15 vuoden ikää, se on sitouttavaa ilman rukoiluttamisia ja sakramentejakin.
Kysymys on käytännössä vain ja ainoastaan evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista, jolla on kuitenkin resursseja palvella lapsiperheitä myös viikonloppuisin ja iltaisin. Ei poikkeusohjelmaa ole muiden uskonnollisten yhdyskuntien eikä uskonnottomien vierailujen vuoksi. Niiden takiako päiväkotien henkilöstön tulisi jakaa lapsiryhmä kahtia ja olla osallisena kahden rinnakkaisen tilaisuuden sujumisessa, vaikka siihen ei ole osoitettu edes lisäreurssia?
Kahden rinnakkaisen tilaisuuden, uskonnollisesti sitouttavan ja sitouttamattoman tilaisuuden malli on jo lähtökohtaisesti - ja toki myös käytännössä - lapsia syrjivää. Sen takia nyt tarvitaan Opetushallitukselta aikaisempaa parempi ohje, jossa todetaan, että uskonnolliset tilaisuudet, uskonnollisesti sitouttavat tilaisuudet eivät kuulu varhaiskasvatukseen.
Tämä ei pitäisi olla vaikeaa, koska uskontokasvatus ei kuulu lakisääteisiin tehtäviin ja varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden mukaan voimassa on ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”. Onhan se onnistunut puoluepolitiikankin osalta.
Esa Ylikoski
Yhdenvertaisuusvaltuutettu:
https://syrjinta.fi/-/varhaiskasvatuksessa-on-jarjestettava-uskonnoton-vaihtoehto-uskonnollisille-tilaisuuksille
Saila Poulter ja Silja Lamminmäki-Vartia: Julkinen kannanotto yhdenvertaisuusvaltuutetun päätökseen ja siitä käytyyn mediakeskusteluun:
https://www.kotimaa.fi/blogit/saila-poulter-ja-silja-lamminmaki-vartia-julkinen-kannanotto-yhdenvertaisuusvaltuutetun-paatokseen-ja-siita-kaytyyn-mediakeskusteluun/
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kommentoitava kirjoitus on ylipitkä ja itseään toistava sillisalaatti, joka pyrkii ohittaa.aan olennaisia seikkoja. Hyvä että saa osuvaa kritiikkiä.
Ymmärtääkseen paremmin sekavan ajattelun juuria, kannattaa tutustua graduun, jonka teki Sanna Kemppainen, myöhemmin Poulter
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/93220/gradu00912.pdf?sequence=1
Tuo tekele ei ole kunniaksi millekään alma materille, sen verran asenteellista tekstiä siinä on. Voi vain ihmetellä, kuka kehtaa tunnustaa ohjanneensa tuohon lopputulokseen ja kuinka alhaalle on rima asetettu, kun tuollainen on hyväksytty.
Kommentti on sopivan pituinen ja painava.
Osuva ja upottava.
Antivaparin mielestä tässä ollaan tiedettä vastaan, vaikka kyse ei ole tutkimusraportista, vaan kiistakirjoituksesta.
Ylikoski on antivaparin raivon kohteena.
Kirkon "ensiyön oikeuksiin" päiväkotien päiväohjelmassa ei saisi puuttua.
Pitkään kirjoitukseen perusteellinen kommentti.
Sitouttamattomuusvaatimusta ei saa ohittaa.
Tosi pitkään kirjoituksen sopivan pituinen kommentti.
Asiaa. Hyvä että vuodatus sai asiallisen kommentin.
Päiväkoteihin ei ole kolmansiakaan ajattelijoita loppujen lähtiessä.
Keskustelua. Niin sitä pitää.
Pituudesta ei ollut apua. Riisuu.
Ymmärrän antivaåarin vihakamåanjoinnin syyn.
Tästä on muuten jatkokeskustelu jyrkästi sallittua millä tahansa foorumilla.
Jos jouluna olisi lunta ja aikaa.
Hieno vastaus pitkään artikkeliin.
Mainio vastaus!
Tuhat tulimmaista. T. Antivapari
Nouseva Voima Ikaalisista.
Asiallista tekstiä.
Tarpeeseen!
Ihan asiakeskustelua.
Alas. T. Antivapari
Just näin. Perustellisesti.
Pidempi keskustelupuheenvuoroja.
Pätevä kommenrri.
Aina lyhyt ei riitä.
Pitkää keskustelua.
Hyvä, tässä oli keskustelun yritystä. Harvinaista.
Olisi tosiaan tärkeä pitää keskustelussa sitouttamattomuus olennaisena käsitteenä.
Pidempää kirjoitukseen pitkähkö vastaus. Tässsä ketjussa jopa pientä keskustelun yritystä.
Vähän pidempi vastaus vielä pidempään kirjoitukseen.. Hyvä niin.
Nyt vaihteeksi vähän pidempääkin jaa.. keskustelua. Onhan maailmassa kirjojakin.
Vastaus Poultierin pitkään kirjoitukseen.
Sarjassammecperusteellisemmat pulinat.
Hyvä että edes yritetään keskustelua.
Pitkän kaavan mukaan kirkolliselle keskustelijalle.
Tässä annetaan oikein Esan kädestä.