Asiantuntijat ovat sodan jo taputelleet ja edenneet tuleviin asioihin.

Azovin vanhempi jäsen sanoi haastattelussa, että rintamalla olevat joukot eivät kunnioita Arestovitšia ja että Venäjän asevoimia ei pidä aliarvioida ja antaa kovia lausuntoja Ukrainan voitosta.

- "Siitä tässä on kyse. Meillä on hyvin mahtava vastustaja, hyvin mahtava".

Tietoisku: Asiantuntijat pystyvät käsittelemään menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta yhtä aikaa.

Ketään ei oikein kiinnosta. korruptoituneen Ukrainan johdon kerjuu sessiot veivät maun koko näytelmästä.

Venäjän häviö on täysin selvä.

Ukrainan jälleenrakentamisen suunnittelu on jo täydessä vauhdissa ja maksumieheksi vaaditaan Venäjän valtiota ja sanktioilla pidätettyjä varoja.
Mitä johtopäätöksiä tästä voisi tehdä sodan voittajaa arvioitaessa ?

Kyllä Venäjä häviää hyökkäyssotansa Ukrainassa, tai on jo hävinnytkin. Jos häviöllä tarkoitetaan niiden tavoitteiden saavuttamatta jäämisellä, joita hyökkäyssodalle asetettiin. Tämä on täysin selvää.

Kyse on kuitenkin siitä, miten tuo ’häviö’ saataisiin sellaiseksi, että kyetään olemaan varmoja, ettei Venäjä taas muutamien vuosien päästä haavojensa nuoleskelujen jälkeen hyökkää uudelleen. Tähän ei oikeastaan riitä se, että tulee sotilaallinen tappio. Tietenkin sotilaallinen tappio on kehityksen perusedellytys.

Kun vertaa miten Saksa toisen maailmansodan jälkeen on muuttunut erittäin sodanvastaiseksi valtioksi. Jopa liiankin siinä mielessä, että Ukrainan avustaminen sen puolustassaan olemassaoloaan, tuntuu olevan Saksalle kovasti vaikeaa.
Se, miten Saksan ja saksalaisten mielenmaailma saatiin muutettua sotilaallisen ’voittajakansan’ -asenteestaan taloudelliseksi tai joksikin muuksi ’voittajakansaksi’ vaati totaalisen häviön, maan jakamisen, armeijan alasajon, sotarikollisten tuomitsemisen ja saksalaisten itsensä hyväksymisen valtionsa tekimien sotarikosten rankaisemiset. Ja sen hyväksyminen aidosti mitä hirveyksiä oli tultu tehtyä.

Nyt on kyse, miten tämä vastaava saataisiin aikaiseksi Venäjällä. Siis tuo nöyryys ja sen hyväksyminen, että sotarikoksia on tehty ja niistä pitää rangaista syyllisiä. Historian virheiden tunnustaminen on erittäin tärkeää. Ilman sitä ei rauhaan ja naapurimaiden kunnioitukseen suuntautunut kehitys ole mahdollista.
Tietysti nykyinen Venäjän diktatuuri on saatava syrjäytettyä. Se on venäläisten itse tehtävä. Helposti ymmärtää, ettei se ole alkuunkaan helppo tehtävä, koska Venäjän yhteiskunta on lannistanut kansalaisesnsa niin perusteellisesti väkivallan keinoin. Kritiikki ja oppositiossa toimiminen useinmiten tuhoavat koko elämän ja monissa tapauksessa se merkitsee hengen lähtöä. Vaatii siis suunnatonta rohkeutta nousta vastustamaan diktatuuria. NatsiSaksassahan oli sama tilanne ja sen muuttaminen vaati täydellisen tappion sodassa ja antautumisen. Venäjän osalta tämä lienee mahdotonta, koska maalla on valtava ydinasearsenaali, joten ulkopuolisten sotilaallinen avustaminen ei ole mahdollista. Pitää siten keksiä toisenlaiset keinot. Ne on kuitenkin löydettävä tai Venäjä on jatkuva riski ennenkaikkea lähinaapureilleen, mutta myös koko Euroopalle ja maailmallekin.

Pahin mahdollinen riski ja tilanne maailman selviytymisen näkökulmasta katsoen onkin juuri diktatuurit, joilla on vahva ydinaseistus. Valitettavasti näin nyt kuitenkin tosiasia on. Venäjä, Pohjois-Korea on juuri tällä hetkellä vaarallisemmat.
Kiina on riski, mutta ainakin toistaiseksi sillä on etusijalla talous, jossa sillä on valtavasti menetettävää toisin kuin Venäjällä ja Pohjois-Korealla, joilla talouskehitys on muutenkin onnetonta.

Turha haave, että venäläisistä tulisi saksalaisten tapainen menestystarina tappion jälkeen.

Samoin Italiassa ja muissa etelänmaissa korruptio kukoistaa.

Joo ukraina voitti jo koko soan.