Onko tilastotietoa siitä, miten yhteiskunnan tuki (rahallinen ja palvelujen käyttö) jakaantuu naisille ja miehille?
Sosiaaliset tuet
grigori
751604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Sen verran tiedän, että suurin toimeentulotuen saajien ryhmä on ollut yksinäiset miehet. Toimeentulotuen saajien kuvaaminen on yksi tapa kuvata pienituloisinta väestön osaa. Sehän on viimesijainen yhteiskunnantuki minimielintason saavuttamiseksi.
...tarpeen mukaan, luulisin.
Vaikka naiset pidemmän elinaikansa vuoksi käyttävät kokonaisuutena enemmän esim. terveysalan budjetista, niin silti pidän sitä paljon järkevämpänä, kuin esim. alkoholistien ylenpalttista hyysäilemistä itse aiheutettujen tappelujen ym. asioiden hoitoon....
Vaikka tämä kuulostaakin vähän raakalta.
Eiköhän se riitä, että palveluja tarjotaan. Jos myös naiset ovat viisaampia niitä myös ennakoivasti käyttämään, ja ukoilla on asenne, että mennään vasta kun ollaan kuolemaisillaan, niin se on asenteesta kiinni.
Eli katsokaamme tässäkin tarjottuja mahdollisuuksia, joiden pitäisi olla samat kaikille. Sitten jos on joku jo käyttänyt kymmenen, ja OMAA SYYTÄÄN vaikkapa jatkaa ryyppäämistä tms... niin jossain vaiheessa pitäisi lopettaa hyysäröinti ja oikeasti tehdä selväksi ko. tyypille, että joku vastuu aikuisen äijän (tai kassialman, joita on tosin vähemmän siellä laitapuolella) pitää itsestänsä ottaa.
Minä olen hiukan ehdotellut sellaistakin, että niiltä joilla on varaa maksaa itse terveys yms. kulunsa voitaisiin napata oikeus julkisiin palveluihin muutenkin pois. Tällöin vapautuisi resursseja niille joilla ei oikeasti ole varaa yksityisiin palveluihin.
Toisaalta, enpä minä nytkään sinne arvauskeskukseen viitsi mennä. Yksityisellä on luotettavampi ja asiantuntevampi palvelu, eikö tarvitse jonotella.
Lehdessä oli jokin aika sitten, että pelkästään lapsilisiä maksetaan äideille pitkälle toista miljardia..
...näin perheellisenä miehenä tiedän, että lapsilisät ovat tarkoitetut lapsille... ne maksetaan yleensä jommalle kummalle huoltajalle. Usein menevät äidin tilille, perheestä riippuu, kumman tilille ne osoitetaan...
Aivan, mutta naiset päättävät lapsen synnyttämisestä, eikä lapsen elättämisen pitäisi muille kuuluakaan. Vähiten täysin sivullisille veronmaksajille.
Menevät äidin tilille mutta lapset eivät päätä noiden rahojen käytöstä vaan äiti.
On ihan oikein ja hyvä, että lapsille maksetaan lapsilisiä.
Mitä olioita ovat lapset? Ovatko ne lemmikkieläimiä? Peräti tuholaisia?
Eivätkö lapsia synnyttävät ja siittävät ole veronmaksajia?
Onkohan olemassa isälisää?
Perusteleppa miksi.
Miksi on oikein, että muut ihmiset joutuvat osallistumaan toisen lisääntymiskustannuksiin.
Oletko sinä saanut lapsilisiä? Kai sinäkin lapsi olet ollut?
Varmastikin.
Tosin meille, kuten monelle muulle hmm... toimeentulevalle perheelle ne olivat turhanaikaista köyhäinapua.
Köyhäinapu köyhäinapuna, ylettömät tuet ja avustukset pois ja verotusta järkevämmälle tasolle.
Heh, vielä.
Kyseessä on taas Cisma-tyyppinen hyysärin logiikka. Kyllä kun sosiaalietuja on saatu, niin niitä ei saa kyseenalaistaa.
Aatteleppa Cisma parikytä vuotta eteenpäin niin sosiaaliturva on enää muisto. Onhan sinulla eläketurva kunnossa? Valtio niitä tuskin enää maksaa kun eläkkeelle lähdet.
Mietiskelepä tässä iltapuhteella, miten toimisi yhteiskunta, joka perustuisi täydelliseen yksilön itsekkyyteen ja "omillaan pärjäämiseen".
Olisiko se edes yhteiskunta?
Hyvinvointi yhteiskunta kun vain nyt natisee liitoksissaan.
Tiedät hyvin itsekin, että nykymeno ei voi jatkua, valtiolta loppuu pätäkkä ja verojakaan ei voi oikein kiristää.
Ihmiset ovat kautta aikain, eri yhteiskunnissa, pyrkineet tukemaan ainakin joitakin osattomia kanssaihmisiä. Uskoisin, että vaikka hyvinvointiyhteiskunta lahoaisi, ihmisten yhteisvastuu ei katoa. Se vain muuttaa muotoaan. Uskonnolliset yhteisöt esimerkiksi ovat aina harjoittaneet vähäosaisten auttamista, vaikka varoja toisaalta onkin tuhlattu komeisiin kirkkorakennuksiin ja sijoitettu maaomaisuuteen, alttarikalleuksiin jne. Islamin eräs peruspilari tarpeeksi hyvin toimeentuleville on ns. almuvero. Yksityiset varakkaat henkilöt ja säätiöt harjoittavat hyväntekeväisyystoimintaa. On Pelastusarmeijan, Punaisen Ristin jne. kaltaisia kansainvälisiä järjestöjä.
Minä uskon ihmisen perimmäiseen hyvyyteen ja epäitsekkyyteen. Kaikesta huolimatta.
Itse en olisi taipuvainen jättämään vähäosaisia aivan kuitenkaan vapaaehtoistyön ja -tuen varaan.
Pikemminkin lähtisin rajoittamaan julkisten tukien ja palveluiden käyttöoikeuksia.
Periaatteessa siten, että ne joilla on varaa kustantaa tarvitsemansa palvelut itse, heidän pitäisi niin tehdä.
Minusta ei ole oikein oikein, että ökyperhe jolla on pätäkkää pirusti käyttää silti esimerkiksi julkista terveydenhuoltoa.
Itse toimeentulevien tukeminen julkisilla varoilla ei ole järkevää. Julkisen sektorin tehtävänä tulisi olla vähäväkisten auttaminen.
Julkisesta terveydenhuollosta puhuttaessa tulevat mieleen nämä haja-asutusalueet. Pieni 3000 asukkaan kunta, josta 200 kilsaa ensimmäiseen taajamaan, jossa on yksityinen lääkäriasema. Kunnassa on kunnallinen terveysasema, jonne kunnan rajoiltakaan ei ole pitkä matka. Olisiko eettistä vaatia, että hyvin toimeentulevan peruskoulun rehtori/osuuskaupan johtaja -perheen vakavasti sairastunut lapsi kiidätettäisiin 200 km:n päähän yksityiselle lääkäriasemalle tutkittavaksi? Onko kunnallinen terveydenhuolto niin huonoa, ettei sitä voisi hinnoitella kunnon taksoilla hyvin varakkaiden sitä käyttäessä?
Pitäisikö peruskoulutasoisen koulutuksen olla maksullista varakkaille? Entä kouluruoka? Nykyään lukioissakin ruokailu on oppilaille ilmaista!
Keiden tukia haluaisit oikein katkaista?
Et ole valmis katkaisemaan vähempiosaisten tukia, no keiden sitten? Pelkästään vähentämään tukia? Mitä tukia ja keiden osalta? Esmes vammaisten, vanhusten, työttömien ?
Pitäisikö opintotuet lopettaa?
Eikös tuossa ollut aika suoraan sanottu. Varakkaiden ei tulisi käyttää hyväkseen ilmaisia palveluita.
Opintotuet taas on asia joita olisin taipuvainen nostamaan. Opiskelijan pitäisi saada vähintään saman suuruinen toimeentulo kuin työttömänkin. Mieluummin hiukan enemmän, jotta opiskelu olisi taloudellisestikin houkuttelevaa.
Kotoaan juuri lähtenyttä opiskelijaa harvemmin voidaan sanoa varakkaaksi. Poikeuksiahan tietysti on.
Itse asiassa sekin olisi hyvä vaihtoehto. Eli varakkaatkin voisivat toki käyttää julkisen sektorin tuottamia palveluita, mutta heidän pitäisi maksaa siitä käypä hinta.
Infrastruktuuri tietenkin pitäisi kustantaa julkisilla varoilla. Esimerkiksi rautateiden yksityistämisestä on Brittein Saarilla melko huonoja kokemuksia.
Jollei julkisia, myös varakkaille tarkoitettuja palveluita olisi, niin suurin osa Suomesta olisi jo täysin autiota. Mikään yksityinen "lääkäriketju" ei pystyttäisi vastaanottoa pieneen maalaiskuntaan. Toiminnanhan täytyy olla kannattavaa.
Tässä eräänä päivänä seurasin tv-ohjelmaa pienten paikkakuntien vähittäiskauppapalveluista. Se oli muistaakseni eräs kunnanjohtaja, joka sanoi, että kunnallinen vähittäiskauppapalvelu alkaa olla vakavasti harkittava asia. Yksityisten ja osuuskauppojen toiminnan käydessä syrjäalueilla kannattamattomaksi joku ratkaisu täytyykin löytyä, jotta kuntalaiset saisivat peruselintarvikkeet omasta kunnasta... Ei hyvätuloinenkaan kuntalainen mielellään lähde hakemaan jokapäiväisiä maitoja, vauvanvaippoja ja sillipurkkeja kymmenien kilometrien päästä. Yhteiskunta joutuu pitämään huolta monista sellaisista asioista, joita yksityisten yritysten ei "kannata" harjoittaa.
Molempi parempi.
..eikös se progressiivinen verotus jo riitä?
Verotus ja sen vaatima byrokratia. Mietippä sitä.
Ideanahan olisi saada nimenomaan hyvinvointivaltio säilymään uudistamalla rakenteita siten, että niitä veromarkkoja syövää byrokratiaa saataisiin purettua.
Yksi verotuksen älyttömyyshän on sekin, että valtionmaksamista työttömyyskorvauksista tarvii maksaa veroa valtiolle. Minusta siinä on jo hiukan ikiliikkujan mallia.
Varmastikin työllistää muutaman virkailijan. -verovaroilla.
Tuossa ny täytyy miettiä sitäkin, että onko järkevää ylläpitää verovaroin kuntia joilla ei ole luonnollisia elinmahdollisuuksia?
Kokemuksesta voin sanoa, että parinkymmenen kilometrin kauppareissu ei ole mikään ongelma.
Vaikka kuntia yhdistettäisiin, ei kai asukkaita pakkosiirrettäisi!
Kaikilla ei ole varaa eikä mahdollisuutta (ikä, terveydentila) pitää henkilöautoa asiointia varten. Myymäläautot vetelevät maassamme viimeisiään, siellä missä niitä on. Parinkymmenen kilometrin kauppareissu voi olla todellinen ongelma, monellakin tavalla. Ihmisten on joka tapauksessa jo inhimillisyyden nimissä saatava asua siellä, missä ovat tottuneet, jos he niin haluavat, ja inhimillisyyden nimissä heidän pitäisi voida nauttia perusturvasta ja peruspalveluista, joko "ilmaisista" tai tietyin, kohtuullisin korvauksin.
Ja jotkut vielä haluavat Karjalan takaisin!
Ja kukakohan ei olisi samaa mieltä siitä, että turha paperien pyörittely pitäisi lopettaa? Ja hmm..hallinnon tasolla on miehiä julkisessa sektorissa reilusti yli 70 %, tehokkaita ja palkkansa ansaitsevia miehiä siellä sitten. Pyörittelevätköhän papereita myös iltaisin - silleen ylitöinä?
"
Ihmisten on joka tapauksessa jo inhimillisyyden nimissä saatava asua siellä, missä ovat tottuneet, jos he niin haluavat, ja inhimillisyyden nimissä heidän pitäisi voida nauttia perusturvasta ja peruspalveluista, joko "ilmaisista" tai tietyin, kohtuullisin korvauksin.
"
Olisihan se kivaa kun kaikkeen olisi varaa.
Tosiasia kuitenkin on, että jo tänä päivänä ihmiset jotaka eivät pärjää yksin siinä torpassaan ovat pakotettuja muuttamaan asutuskeskuksiin.
Monelle kyllä se muutto pois omasta mökistä on kova pala.
Karjalasta olen samaa mieltä.
Tulihan se sieltä, hiukan jo odottelinkin.
Kyllä siellä valtion byrokratiassa tosiaan on paljon miehiä joilla on lähinnä suojatyöpaikka. Tästä voinemme olla yhtä mieltä.
Saattaisi ne palkkaerotkin tasoittua kummasti kun miesten suojatyöpaikkoja hiukan karsittaisiin.
Miesten osuus
Ylimmät virkamiehet: 73,4
Valtion keskushallinnon johtajat: 65,7
Valtion piiri- ja paikallishallinnon johtajat: 80,6
Kuntien ja kaupunkien johtajat: 78,6
...eräistä poliittisista virkanimityksistä - miksipä ei kaikistakin...
Useimmat äijiä,... tosin onhan niitä muutamia naisiakin siltä pohjalta nimitetty.
Pätevyysvaatimuksena ollut oikea puoluekanta (Esim. erkkiliikanen), tai se, kun vastaehdokkaalla on ollut väärä puoluekanta (Sinikka Salo...). Tosin varmaan Kekkosen aikaan näistä tuli ikään kuin maan tapa... (Räikein esimerkki takavuosilta tietty suomen "OJ", eli tämä Olavi Jii Mattila).
Niin, ja entäs sitten?
Enkö juuri päässyt sanomasta jotakin aiheesta suojatyöpaikat?
Tunnut kuvittelevan, että puolustelisin jollakin tavalla erityisesti miesten tekemää nollatuoton 'työtä'.
...myös tilastoja esim. hakijamääristä näihin tehtäviin.
Naisia on jo nyt prosentuaalisesti enemmän näissä viroissa, mitä naisia on ollut niihin hakeutumassa.
Eli näissä luettelemissasi numeroissa on ollut jo "positiivista syrjintää" naisten prosenttiosuuden kasvattamiseksi...
(Asiasta käytiin pari kuukautta sitten keskustelu viitteineen - muistaakseni itsekin olit mukana - hassua, kun homma ei jäänyt mieleesi?)
Mutta moni täällä kuvittelee, että naiset - ne sossu-kukkahattu-mitä lie päättäisivät ja pyörittäisivät niitä papereita.
Jeps, ensimmäinen radikaali askel kohti järkevämpää valtiontaloutta voisi olla poliittisin perustein jaettujen, tekemällä tehtyjen, palkkiovirkojen lakkauttaminen.
Hölmöä hommaa ylläpitää verovaroilla turhanaikaista (poliittista)broilerilaumaa.
Kyllä näitä nollavirkoja löytyy varmasti kunnistakin.
Reippahahko saneeraaminen julkisensektorin hallintopuolelle voisi olla ihan hyvä idea.
Mistä omasta mielestäsi voisi johtua, että naiset eivät mielestäsi yhtälailla näihin virkoihin hakeudu?
Toki muistan keskustelumme, sen mukaanhan 40 %:lla naisista olisi halukkuutta esimies- ja johtotehtäviin.
...Meillä on yliopistomme hallinnon matkabudjetti isompi, kuin tutkijoiden... huomattavastikin.
Hallinnon pitää näet päästä keskenään seminaareilemaan hallinnon kehittämisestä aika ajoin ulkomaille (ja he päättävät rahojen jakamisesta), kun taas tutkijat "matkustelevat huvikseen" erilaisissa konferensseissa esittelemässä tutkimustaan...
Homma tuli tässä julki (hallinto on ollut hyvä kähmimään), ja siitä on nousemassa ainakin keskustelua.
Eipä sillä - kyllä minunkin mielestäni tutkijoidenkin matkailua voi joskus vähentää - kerran pari vuodessa on sopivasti sitten mielestäni edistämään kansainvälisten tutkimushankkeiden syntyä (olettaen, että tutkijalla on hyvä työmoraali lonkanvetämisen sijasta oikeasti alkaa jutella asioista toistensa kanssa siellä). Projektithan sitten määrittelevät tarpeelliset matkaresurssit tykönään.
Mutta meitin yliopisto tosiaan käyttää hallinnon matkailuttamiseen ulkomaille enempi, mitä tutkijoiden - se on jo aika hassuhkoa... :-)
Perussossu, kukkahattuineen yrittää epätoivon vimmalla jakaa rahaa kaikille tarvitseville.
Sääli vain, että tehtävä havemmin onnistuu niikuin pitäisi.
Itse olisin taipuvainen lopettamaan käteisen rahan jakamisen sossuista kokonaan. Jonkinlainen ruokakuponki järjestelmä voisi olla hyvä.
Esimerkiksi ruokakassit jakoon sossujen kautta.
...ei oltu kerrottu mitään taustoja esim. otoksesta... ja kohdepopulaatiosta, minkä suhteen se olisi yleistettävissä. Se on vielä aika arvoton luku sinänsä. Samaten tutkimuksesta puuttui vertaileva luku miesten suhteen.
Millään muotoa tuosta tutkimuksesta ei voi vetää esim. yhtymäkohtia noihin prosenttilukuihin ed. viestissäsi (tosin fiksuna ihmisenä et varmaan tarkoittanutkaan niin vetää? - ajattelin vain varmistaa, että sekin ihminen, joka olisi hätiköiden vetänyt, ymmärtää asian).
Se, että naiset eivät hakeudu näihin virkoihin johtuu siitä, että ilmeisesti he eivät halua niihin. Turha kai siitä on muita syyttää?
Se juttu monissa yksityisissä.
Hassuhkoa on se, että esimerkiksi laite- ja tuotekoulutuksissa ravaa johtajat, jotka eivät ikuna joudu ko. vimpaimilla töitä tekemän.
Mutta kaiketi olet samaa mieltä siitä, että kyseessä ovat sedät - ne kukkahattusedät ja sosiaalisedät?
Eiköhän niitä kenttätason toimeentulotuki päätöksiä tee enimmäkseen ne alemmanportaan virkailijat.
He taas taitavat enimmäkseen olla naisia.
He taas eivät oikein voi vaikuttaa tukien jakoperusteisiin yms.
Vai?
Minä muuten silloin pistin näille Amandoille aiheesta kysymyksen kun itse et viittiny - väitit vain.
Eli kysely oli tehty internetin välityksellä aktiivisesti työelämässä mukana oleville naisille - ei siis mikään tieteellinen tutkimus.
Edellisenä vuotena oli tulos 60 % ja tätä muutostahan he ihmettelivät ja sinä taas ihmettelit mitä he ihmettelivät.
Miksi naisilla ei olisi sinun mukaasi yhtälaista halua johto- ja päätöstehtäviin?
Ne sedät päättää mitä tätien pitää päättää.
...voidaan yleensä etsiä silloin, kun otokset/kohdepopulaatiot, joihin halutaan yleistää ovat samoja. Tai jos ovat representatiivisia, niin samoin kriteerein valittuja.
Esim. tuo lukusi "40%" ja sitten nuo johtajamäärät kuvaamissasi asioissa eivät käy yksiin kohdepopulaatioiden/otosten kanssa. (Tilastotieteen peruskirjoissa puhutaan jo siitä, että vaikka monetkin asiat näyttäisivät korreloivan, eivät ne todellakaan välttämättä korreloi...).
En muistaakseni sanonut, että laittaisin amandoille kyselyä? (yritin etsiä dokumentteja, joissa tuota kyselyn taustoja olisi selvitelty paremmin).
Tuo "aktiivisesti työelämässä oleva nainen"... väittäisin, että sekään ei ole vielä ihan oikea termi - onko esim. katsottu, että kysely on representatiivinen koskien perhepäivähoitajia, tehdastyöntekijöitä, kaupan kassoja... Kun minkäänlaisia vertailuryhmien kiinnityksiä/selvityksiä ei olla tehty, ovat nuo luvut yhtä tyhjän kanssa.
Kotimaassani tehtiin viime vuonna representatiivinen tutkimus kohdepopulaationa kaikki työelämässä olijat. Siinä oli lukuna, että 10% haluaisi yletä tehtäviin, jossa olisi alaisia johdettavana... Valitettavasti taas se tutkimus ei sisältänyt kontrollimuuttujana sukupuolta, eli sen osalta jäimme nuolemaan näppejämme. Suomen osalta tuo 40% olisi ihmeen korkea, mikäli se koskee representatiivisesti työelämässä olevia naisia...
Tuolla tyylillä tehty tutkimus, jossa ei ole tehty edes analyyseja siitä, miten vaikka surveyn kysymykset tukevat mitattavaa asiaa, voi hyvinkin heittää parikytä prossaa jo deskriptiivisen datankin suhteen... Eli mitään luotettavuutta noilla "kyselyillä" ei tosiaankaan ole. Kunhan joku lämpimikseen niitä harrastelee.
Muuten - mielestäni tuo UTH -väkivaltatutkimuskin on sikäli vielä aika alkeellinen, että se ei mene esim. syy-seurausmallien hakemiseen kovinkaan syvälle, vaikka teorioita aiheesta olisi jo maailmalta saatavissa. Tosin se käyttää ainakin osin jo testattuja instrumentteja, minkä vuoksi se on tuommoisia "amandakyselyitä" jo paljon parempi - edes. Mutta siitäkin vertailuryhmät puuttuvat... (Esim. UTH-mittarilla pitäisi yleensä tutkia representatiivista otosta kansanryhmästä koetun perheväkivallan suhteen, kontrollimuuttujina sukupuoli, ikä, tekijä jne... niin saataisiin paljon laajempaa näkemystä aiheeseen - ihmettelenkin, ellei sitä uusita siihen tyyliin?)
Määrittelivätkö amandat, miten he kontrolloivat, kuka kyselyyn vastasi?
...ei ainakaan hakijoiden sukupuolijakauman mukaan näyttäisi olevan.
Sitä on turha jäädä itkemään, ettei sinne pääse, jollei hae. JA jo nyt nainen pääsee useammin kuin mieshakija.
Eli ainut relevantti mittari ovat mielestäni esim. julkishallinnon johdon tehtäviin hakevien sukupuolijakaumat, koska ne ovat julkisia ja kertovat, kenellä halu on tiivistynyt hakemukseksi asti...
Toisaaltahan tässä olisi hyvä tutkimusaihe naistutkimuslaitokselle - jos joku siellä osaa kvantitatiivisia menetelmiä (joskin niitä pidettäneen "shovinistisina"?)? Etenkin kiinnostaisi, että tehtäisiin representatiivisia kyselyjä, joissa instrumentit olisivat myös testattuja pätevästi.
Amandojen kyselyn luotettavuus kärsii kahdesta asiasta:
1) he eivät kerro, miten he varmistivat sen, että saavat representatiivisesti vastauksia "työelämässä olevilta naisilta" - tai, että miten ovat saattaneet kyselynsä yleensä representatiiviselle otokselle kohdepopulaatiosta "työelämässä olevat naiset" tietoon - ja varmistaneet otoksen representatiivisuuden.
2) mikäli kyseessä oli avoin veppikysely - ovatko he varmistaneet, että kyselyyn ovat vastanneet vain kohdeotoksen henkilöt? (ehkä ovat, mutta eivät kerro miten).
Esim. jo se, että kyseessä on "internet"-kysely - ja se, miten ja kenelle siitä on tiedotettu, saattaa hyvin vääristää sitä, että onko otos edustava sitten sen populaation suhteen, johon kyselyn tuloksia halutaan yleistää.
Jos näitä asioita ei ole mitenkään kontrolloitu, niin mihinkään prosenttilukuihin, tai niiden muutoksiinkaan ei ole kyllä yhtään luottamista - ne ovat suurin piirtein yhtä tyhjän kanssa. Jos taas ne on kontrolloitu, olisi tuo tieto mielenkiintoista jo sinänsä... Mutta mitään tietoa tuosta ei ole.
Siksi en pistä paljon painoa noille luvuille - puhumattakaan sitä, että sen pohjalta ihmeteltäisiin vielä suhteessa tiettyyn johtamisen alaan (kuten kunnallishallintoon) hakevien/sijoittuneiden määriin noita lukuja...
Enhän minä väittänytkään että kyseessä olisi ollut mitenkään tieteellinen tutkimus - kunhan kysyin korreloiko se sinun mielestäsi minkäänlaista halukkuutta johto- ja esimiestehtäviin.
Ei tämä luku kuitenkaan mitätön ole: 60% ja 40%. Ei mitätön luku ei, vaikkei joka alaa koskisikaan. Missäköhän aloilla naisten johtajuus- ja esimiestehtävät olisivat 40-60%?
Elikäs et nyt lainkaa vastannut kysymykseen:
Miksi naisilla ei olisi sinun mukaasi yhtälaista halua johto- ja päätöstehtäviin?
Hyvä kysymys.
Näetkös nyt siis naistutkimuksella olevankin jotain tarkotusta?
...mikä on tuon kyselyn otos, kenelle siitä on informoitu (pitäisin todennäköisenä, että nuorkauppakamarin kannalta kiinnostaville naisille?), niin siitä on turha ajatella yhtään mitään.
Tuo kysely kertoo otoksen halukkuudesta johto-ja esimiestehtäviin. Siitä, miten otokseen vastanneiden joukko on valikoitunut, emme tiedä vieläkään yhtään mitään.
Esim., jos kysymme kepulaisilta, tai kepulaisten valitsemilta tuttavilta ja kylänmiehiltä, että pitäisikö Matti Vanhasesta tulla presidentti, ja ko. kyselyyn vastaa viime vuonna 60% ja tänä vuonna 40%, niin sekään ei kerro vielä yhtään mitään sen tiimoilta, miten paljon Vanhasen kannatus loppumetreillä sitten oli - tai ehkä sen, että kepulaiset ovat pettyneet vanhaseen jossain jutussa sitten. Ei-tieteellisissä kyselyissä tahtoo olla usein tämmöistä "virettä", kun otoksia ei kontrolloida, eikä lähtöasetelmia sille, keneltä kysytään ja kuka itse asiassa vastasi.
Kerropa mitä itse arvelet.
Haluaisitko itse johtavaan asemaan?
Olistko itse valmis perustamaan yrityksen?
Kerropa sin naisena. Luulisin, että sinulla on asiasta parempi näkemys jo sukupuolesi perusteella.
Ei kai se ole miesten vika jos naiset eivät halua johtavaan asemaan, vai onko?
...yleensä sosiologialla on tarkoitusta... minusta naisia ihmisryhmänä voidaan hyvin tutkia sosiologian alla (naistutkimusta sinänsä en näe omana tieteenalanaan, vaan se on sosiologisen tutkimuksen eräs aihe, mielestäni).
Nykyisin naistutkimus tahtoo mennä usein metsään siinä, että kvalitatiivisista tutkimuksista tahdotaan popularisoivasti vetää yleistäviä lauselmia.... Semmoinen ihmetyttää, että se menee vieläpä lävitse... Kvalitatiivisella tutkimuksellakin on paikkansa teorioita luovana,mutta se alkaa todella kyseenalaistamaan ko. homma pätevyyttä, kun sitten usein feministiset lähteet siteeraavat niitä ikään kuin yleispätevinä totuuksina ilman, että esiin saatuja hypoteeseja olisi testattu - tämmöiseen törmää valitettavan usein.
Minä ja minä..Onko sillä mitään merkitystä mitä minä täällä netissä sanon? Joo haluan, en halua, olen, en ole. Et kai sinäkään usko kaikkea mitä täällä sanotaan? Mistäs sinä voit olla varma siitäkään kumpaa sukupuolta olen?
No mistäs tiedät mitään?
"Miksi naisilla ei olisi sinun mukaasi yhtälaista halua johto- ja päätöstehtäviin?"
En tiedä. Hakijamäärien perusteella esim. julkishallinon johtotehtäviin ei näyttäisi olevan, mikä on toistaiseksi ainut mittari, josta voisi jotain päätellä.
Toistaiseksi olemme olettamuksien varassa, joista ei ole tehty tutkimusta.
Hypoteesi: "naisilla ja miehillä on yhtä paljon halua, kun taustatekijät eliminoidaan, halua johto- ja päätöstehtäviin" luulisi olevan helpostikin testattavissa... mutta enpä ole nähnyt semmoista tutkimusta vielä missään, joka olisi tämän vahvistanut.
Naisten hakijaprosentit julkishallinnon johtotehtäviin kertovat sitten, että tuo hypoteesi ei pitäisi paikkansa.
Mikäli oletamme, että halu olisi yhtäläinen, mutta että joku piilotekijä (latent factor) ehkäisisi naisia hakemasta, olisi tämmöinenkin asia tutkittavissa.
Mistäs ihan noin sinun omasta mielipiteestäsi johtuen naiset eivät sinun mukaasi näihin johtopaikkoihin hakeudu? Mikä tässä siis ihan sinun mielipiteesi mukaan voisi olla syynä?
Kerropas se reippaana poikana.
"
Minä ja minä..Onko sillä mitään merkitystä mitä minä täällä netissä sanon? Joo haluan, en halua, olen, en ole. Et kai sinäkään usko kaikkea mitä täällä sanotaan? Mistäs sinä voit olla varma siitäkään kumpaa sukupuolta olen?
"
Mistä sinä noin kimmastuit.
Eli sinä siis saat esittää kysymyksiä, mutta minä en.
Ymmärsinkö oikein?
Minäpä vastaan.
Olisivatko naiset pelokkaampi ottamaan vastuuta ja riskejä.
Lisäksi vielä tekemään pitkää päivää?
...ihan sen tekijän johdosta, että naisia hakee vähemmän kuin miehiä (se hakemuksen laittaminen kertoo halusta), että naiset eivät halua.
Pätevyyden oletan olevan naisilla saman, johtuen siitä, että ovat kouluttautuneita, kuin miehillä (mahdollisesti muodollisena usein jopa paremman).
Siitä minulla ei ole aavistustakaan, miksi naiset eivät halua hakea avoinna oleviin johtovirkoihin. Sitä pitäisi kysyä naisilta, jotka olisivat potentiaalisia hakijoita...
Homma olisi, kuten sanoin, aika helpostikin tutkittavissa - mielenkiintoisinta toki, että tutkitaan sekä naisia että miehiä ja heidän motivaatioidaan, asianmukaisin verrokkiryhmin.
Mikäli tätä lukee joku, jolla olisi sosiologian graduaihe hukassa, niin olisipa helppo ja herkullinen aihe tehdä asiasta kvantitatiivinen ja pätevä tutkimus???
No tulihan se vastaus sieltä.
Vastaus olikin siis: en tiedä. Voi jessus Narikaan ei tiedä! Voisiko olla mitään tekemistä patriarkaalisen systeemin kanssa? Ei kai sentäs, ei kai semmosta olekaan?
Entäs onkohan naisilla noin sisäsyntyisesti tämmönen huonompi halu? Entäs miksi se "halu" on kasvanut? Eikö nainen olekaan enään se "normaali" nainen, joka tyytyy kotia hyysäämään.
Kummallista.
Aha, asia selkisi.
Se siis ON itseasiassa miesten syytä, että naiset eivät halua johtajiksi.
Asia kunnossa.
"Olisivatko naiset pelokkaampi ottamaan vastuuta ja riskejä.
Lisäksi vielä tekemään pitkää päivää? "
josta johtuen harvempi nainen kuin mies hakee aikaavieville ja stressaaville johtopaikoille.
Luulen (en tiedä) että keskimäärin naiset ovat tyytyväisempiä työhön, "kun sillä elää ja jää aikaa perheelle", kun taas keskimäärin miehet haluavat päteä enemmän kuin naiset työssään. Tämä lausumani ei nyt sisällä tässä mitään arvolatausta kumpaankaan suuntaan - mutta esim. ihan lähipiirin naisista näyttäisi olevan näin - he ovat tyytyväisiä kun työ on mielekästä, ei vie liikaa energiaa, ja jää aikaa muuhunkin - miehillä on sitten pätemisen tarvetta enempi, jonka johdosta hamuavat "viittä virkaa ja kuutta nälkää".
Höpsispöpsis.
Saathan sinä kysyä mitä vain. Saanhan minäkin olla vastaamatta mihin vain. En minä kimmastu, tulkitsit väärin, unohdin vain ne hymiöt, kas tässä vastaisuudenkin varalle ;))))) :)))) ..riittikö ees?
...ymmärrä, miksi koulutettu nainen alistaisi haluamisensa jonkun "patriarkaalin abstraktin toiveen" alaisuuteen...
Mikäli nainen ei osaa olla vastuussa itse itsestään ja haluistaan, ei semmoisen kyllä kannata johtajaksi halutakaan. Ei kyllä semmoisen miehenkään, joka hakisi johtajaksi, kun "isi pakotti" pidä olla johtaja...
Aika omituinen ajatus?
Vastaan, vaikka oman vastauksesi Kurrelle osoititkin.
Miksikäs naisia sitten..hui..hui..pelottaa?
Miksi naisia kutsutaan kotioloissa pirttihirmuiksi - ei johtajiksi?
Mikseivät naiset tätä "hirmuisuuttaan" näytä työelämässä? Siis miksi?
...itse asiassa minä en ajatellut, että naisia "pelottaisi" - jos havaitsit, se oli kurren veikkaus.
Minä ajattelin, että nainen on helpommin tyytyväisempi, kun saavuttaa työssään tason, jossa voi toteuttaa itseään, ja tienaa riittävästi, ja sitten pystyy maksimoimaan vapaa-ajan määrää. Nyt korostan sanaa keskimäärin - olettaen, että koulutus ja kiinnostusalat ovat samat.
Ehkä naisella on vähemmän työfiksautunut identiteetti kuin miehellä? Tämä muuten olisi mielenkiintoinen sosiologinen kysymys myös.
Minulla ei ole mitään arvopohjaa, toisin kuin feministeillä, sen suhteen ketä pitäisi olla johtajina. En esim. pidä miesjohtajaa naisjohtajaa parempana kuin päin vastoin. (Mm. mulla oli - yllätys yllätys - väikkärin ohjaajana naisprofessori, ja yhteistyö sujui ihan jees... toistaiseksi minun ohjaamistani graduista kaksi naista ovat saaneet parhaat arvosanat, ovat myös olleet ohjaukseeni tyytyväisiä - nyt näyttäisi, että kaksi miestä erottautuu tämänvuotisesta luokasta).
Feministithän tuota "naisten pitää päästä johtajiksi, jotta saadaan jakaumaa tasan jne." juttua korostavat - joka itse asiassa tuo mutkan kautta esiin, että naiseus johtamisessa olisi "jotain parempaa" tms.
Eli, minä en usko että naisia "pelottaa"... Minä uskon, että he ovat vähemmän työfiksautuneita kuin miehet - toisaalta uskon, että johtajan työssä nimenomaan nykyinen systeemi palkitsee työfiksautunutta identiteettiä.
Mikäli tuo asia nähdään jonkun arvojärjestelmän suhteen pahana, niin sitten pitää lähteä muuttamaan työelämää, että myös enemmän vapaa-aikaa rakastavia ja vähemmän vastuuta hamuavia ihmisiä tyrkitään johtajiksi...
Mikäli pidetään johtajien toimenkuvat ennallaan, ja oletetaan että miehet ovat nykyisin enemmän työfiksautuneita -> sitten pitäisi alkaa manipuloimaan naisväestöäkin enemmän työfiksautuneeseen suuntaan...
...mutta ennen näitä johtopäätöksiä pitäisi kyllä selvittää, että ovatko nämä hypoteesit ihan tuulesta temmattuja vaiko ei.
Noin yleisemmin minulle on yksi paskan hailee, onko naisia jollain alalla johtajina 10, 30, 50, 70, 90, tai vaikka 100 % - kunhan ihmisten mahdollisuudet yleensä hakea ja päästä pätevinä ko. alalla johtajiksi ovat samat. Kunnallishallinnon alalla näyttäisi, että naisia pääsee jo vähän useamminkin kuin hakee, eli naisilla ei minun tasa-arvopohjaltani pitäisi noin sukupuolena olla valittamista? (ellei sitten hakijoiden pätevyys ole erityisen vääristynyt, että lähes kaikki naishakijat olisivat lähes kaikkia mieshakijoita järjestään pätevämpiä? - tätä ei ole vielä tosin todettu)
Selittelet ja selittelet niin vimmatusti.
Kokonaan olet unohtanut sen haikailemasi syy-seuraussuhteen.
Syy siihen, että näin on aina ollut ja miksi näin ei samoissa määrin enään ole ja mistä muutos johtuu on vissiin liian vaikea käsitellä?
...mielestäni tämä keskustelu oli ainakin minulle mielenkiintoinen.
Sitä ihmettelin, kun esim. nuo "liirumlaarum"-otsikkosi antoivat sinun osaltasi vähän agressiivista vaikutelmaa... Ei se minua haitannut, kun asia oli minusta mielenkiintoista ja kysymykset ihan aiheellisia (ja itse pohdin niitä tässä ihan vilpittömästi)... mutta kunhan ihmettelin.
Ainakin minä pääsin tässä keskustelussa omassa ajattelussani vähän eteenpäin.
Nyt menen nukkumaan, mutta ajattelinpa kertoa, että tästä keskustelusta pitkästä aikaa piristyin ihan sen keskusteluaiheen itsensä vuoksi. Kiitos siitä.
...vaikka lupasinkin mennä nukkumaan, kun tämä rävähti tähän...
Työfokusoitunut nainen on mielestäni eri asia kuin ihmisen identiteetin fiksautuminen esim. työhön...
Jäin (ihan oikeasti) pohtimaan sitä, että voisiko olla niin, että miehellä olisi keskimäärin suurempi osuus identiteetistä (itsensä toteuttamisesta) fiksautunut siihen, miten paljon hänellä on työssään statusta, valtaa jne. Kun taas nainen olisi tyytyväinen äkimmin itsensä toteuttamiseen ja riittävään toimeentuloon, ja samalla olisi identiteetiltään keskimäärin monialaisempi (esim. haluaa, että aikaa jää työn ohella muuhunkin).
Esim. Leena Palotie taas kertoi, että hänelle työ on myös intohimo -> ja hän on edennyt sitten sen mukaan... kun taas lähipiirissäni olevilla naisilla työ on usein tärkeä, mutta ei niin intohimo kuin monella miehellä.
Eli itse asiassa kehittelin tässä syy-seuraussuhdetta seuraavasti, jota voisi tutkia (eli nämä ovat nyt hypoteeseja, eivät tietenkään faktoja)
identiteetin työfiksautuneisuus -> halu hakeutua vastuullisiin johto/päätöstehtäviin -> täytetyt paikat johto/päätöstehtävissä.
ja sitten lähteä joko muuttamaan naisia enemmän työfiksautuneiksi tai johtotehtäviä enemmän sellaisiksi, että ne eivät edellytä työfiksaatiota dominoivana identiteetissä... (mikä voisi olla terve suunta noin yleensä yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta)...
Mutta vielä emme tiedä asiaa.
Se on sitten ihan eri hypoteesi, onko naisen työfiksautuneisuus esim. identiteetin osalta kasvanut, vähentynyt, tai pysynyt ennallaan... Tähän pitäisi ottaa sitten longitudinaalinen tutkimusote ja kartoittaa aika ajoin naisten arvostuksia ja sitä, mistä ne johtuvat... Ei huono tutkimusaihe sekään.
Tällä alalla olisi oikeasti paljon mielenkiintoisia tutkimuskysymyksiä ja aidosti ihmettelen, miksi tutkimusta ei tehdä... vaikka sitten asioiden suhteen tehdään täysillä politiikkaa - sanoisinko "silmät kiinni"...
Miksi minusta saa aggressiivisen kuvan? En sellainen ole. Kurrekin sen vaikutelman sai. Pitäsisikö sitä pistää joka jutun perään jotain ns. naisellisen pehmentävää? Nii..ne hymiötkö?
Mites nyt tätäkin pehmentäisi? Pitäiskö kertoa jotain omakohtaisia kokemuksia siitä kuinka kiltti ja hyvä ihminen olen..?
Pehmennys?..;)
Jos nyt ajateltaisiin, että naisilla olisi jokin-kumman vähempi työfiksaatio, tai miksi nyt sitä haluatkin kutsua, niin miksikäs ne naiset tekevät enemmän kotitöitä? Mikäs ihmeen fiksaatio se semmonen voi olla? Onko naisilla jokin synnynnäinen fiksaatio tehdä töitä joista ei saa palkkaa Entäs tehdä töitä, joissa ei uralla etene?
Ihmeellisiä fiksaatioita naisilla - ei sentäs miehillä.
Muistelen lukeeneeni jostakin, että Suomalaiselle miehelle työ on tapa hahmottaa oma itsensä.
Tätä ilmiötä kuvaa hyvin juurikin palstallakin ollut ilmiö. Narihan kirjoitteli 'Proffana'.
Hänkin siis hahmotti itsensä ensisijaisesti työnsä ja asemansa kautta.
Samalla tavalla minä esittelen itseni esimerkiksi insinööri Oravaksi.
Tämä on juurikin syynä siihen, että miehelle monesti työpaikan ja aseman menetys on kovempi paikka kuin naiselle.
Nainen hahmottaa itsensä enemmänkin oman itsensä kautta. Ei niinkään työn tai aseman avulla.
Se mistä tämä kumpuaa on todennäköisesti protestanttinen työmoraali perinteineen. Ilmeisestikin kyseessä on jälleen teidän femistien halveksuma miehen malli jossa miehen tulee tienata leipä perheelle ja naisen olla kodin hengetär.
Naisille ei siis (vielä) ole muodostunut samanlaista urakeskeistä roolimallia, vaan roolimalli haetaan vieläkin sieltä protestanttisesta perinteestä.
Tämänhän sinä halusit kuulla, vai mitä.
Toivottavasti jutussa oli jotain tolkkua. Insinöörin ei pitäisi leikkiä sosiologia..
Ainakin minä hahmotan itseni kokonaisuutena, johon kuuluvat henkilökohtaiset ominaisuudet, arvomaailmana, työni ja siihen liittyvät asema ja aikaansaannokset. En usko, että eroan miehestä mitenkään siinä, että työ olisi minulla vähemmän tärkeää.