Kielipolitiikkaa ohjaa ruotsin pönkitys

Suomenkielisten tarpeiden sijasta kielipolitiikkaa on viime vuosikymmeninä hallinnut kokonaan uusi kieliaate.

Tässä uudessa kieliaatteessa, jonka ainekset olivat nähtävissä peruskoulun kieliratkaisussa, näkökulmana on kaksi kansalliskieltä ja niiden elinvoiman ja tasaveroisen asema turvaaminen.

Tarkastelua ei siis ohjaa kahden (eri) väestön erilaiset sivistykselliset tarpeet. Ns. kansalliskielistrategiassa esitetyssä kieli-ideologiassa, ruotsin osaaminen määritellään osaksi suomalaista identiteettiä ja yleissivistystä. Perusteena käytetään ruotsin kuulumista suomalaiseen kulttuuriin ja Suomen kuulumista Pohjoismaihin.

Kuitenkin perustuslain näkökulmasta väite ”Suomi on kaksikielinen maa” tarkoittaa kansalliskieliä, suomea ja ruotsia, puhuvien väestöjen olemassaoloa ja näiden väestöjen oikeuksia.

Väite ruotsin kielen kuulumisesta suomalaisuuteen tai vaatimus, jonka mukaan enemmistön on osattava vähemmistön kieltä, rikkoo kielirauhakomitean periaatteita.

Kohtuutonta väittää, että ruotsin kieli kuuluisi suomalaisuuteen ja vaatia, että enemmistön on osattava vähemmistön kieltä!